Ihan pakko palata keittokirjoihin vielä, vaikka kuukauden keittokirja taisi jo tullakin kuvattua. Kolmen keittokirjan otoksen perusteella nimittäin on näkyvissä aivan selkeä trendi. Surffatakseen ajan aallonharjalla kannattaa päivälliskutsujen järjestäjän nimittäin
- tehdä pieniä suupaloja tai välipaloja
- kehua reseptien perustuvan omiin tai jonkun muun matkoihin jonnekin kauas tai paluuna juurille. Tärkeää on matka.
Ugh, olen puhunut.
Sitten perustelut:
Kun katsoo tänä keväänä käsiini osunutta kolmea keittokirjaa, on jo kahden nimessä pieniä maistelupaloja tarkoittava sana (Suupalat, Meze). Kolmas kirja keskittyy smoothieihin, jotka ainakin minä miellän välipaloiksi (tai aamupalaksi). Kokonaisen aterian korvikkeeksi en ainakaan minä suostu smoothielasillista vielä uskomaan.
Jokainen noista kolmesta kirjasta liittyy jollain tavalla maantieteeseen ja matkustamiseen. Suupalat-kirjan sisältö on ryhmitelty maapallon eri alueiden mukaan, Josen Mezet kertoo kirjan kokin kotimaasta Libanonista ja sen eri alueista. Supersmoothiet-kirjan kuvista puolet kuvattiin Indonesiassa ja kirjasta löytyy matkapäiväkirjan otoksia. Varsinkin kaksi viimeistä myös täyttävät minulla ehdottoman hyvän keittokirjan pääkriteerin eli kirjaa pitää voida lukea muutenkin kuin listana reseptejä - niitä kun on jo netti pullollaan.
Suupalat-kirjasta jo vähän tuossa kirjoittelinkin, mutta tässä vielä vähän tarkempaa noista kahdesta muusta.
Kati Jaakonen / Marjo Kauppila: Supersmoothiet mangosta mustikkaan
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi
Smoothieita ja mehuja ihanista marjoista ja hedelmista (ja kyllä, joukosta löytyy vihreääkin). Voiko kirja enää trendikkäämmäksi tulla? Kun tekijänä on kaksi konkaria niin voi lopputulokselta odottaa myös laatua monessakin suhteessa. Hellapoliisina tunnettu Kati Jaakonen ja Pinkit korkokengät -blogin Maiju ovatkin tehneet yhden kevään kauneimmista keittokirjoista.
Osa kuvista kuvattiin Indonesiassa ja kirjasta löytyy myös katkelmia matkapäiväkirjasta, jonka kautta myös lukija pääsee sopivan helteisiin tunnelmiin. Kuvatkin vievät jonnekin kauas ja eksoottiseen. Niitä on paljon ja ne ovat kauniita. Toinen puoli kirjasta kuvattiin Suomessa perinteisissä mökkimaisemissa. Sitä ilahtuu, kun huomaa kuvauspaikkojen olleen vähintäänkin yhtä kauniita kuin trooppiset kaverinsa. Ei tarvitse meidän hävetä maisemiamme ja osien erilaisuus tuo miellyttävää kontrastia ja mielenkiintoista säröä myös kirjan rakenteeseen. Myönnän ensin vain katsoneeni kuvia, sitten luin tarinat ja vasta sitten oikeasti keskityin resepteihin. Hieman jäin kaipaamaan enemmän tarinaa ja kuvauksia myös Suomen osiosta, niitä olisi varmasti riittänyt vaikka kirjaankin päätyneestä sammakosta.
Minut tuntevat tietävät, etten tosiaankaan ole ruoan suhteen kovinkaan terveystietoinen. Smoothietrendistäkin olen vähän jäänyt jälkeen, mutta asia korjautunee tämän kirjan myötä. Pari ensimmäistä smoothieta on jo kokeiltuna. Jopa vihersmoothie maistui herkulliselta ja lupaan jatkossa olla halveksimatta niitä "ruohojuomina"...
Supersmoothiet sopii erityisesti kahdentyyppisille lukijoille. Niille, jotka ovat jo smoothieita tehneet ja haluavat kauniin kirjan ja inspiraatiota uusiin kokeiluihin. Ja sitten kaltaisilleni smoothie-"noviiseille", joita täytyy vähän käännyttää. Siihenkin nämä herkut ovat omiaan.
Joseph Youssef, Katja Nykänen, Robert Seger : Josen Meze - Libanonin herkut
Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta
Top Chef-ohjelmasta tuttu Joseph Youssef on vienyt tuttujaan ympäri Libanonia ja lopputuloksena on värikäs kirja täynnä matkainfoa, tarinoita ja tietysti herkullisia reseptejä. Tämänkin kirjan luin ensin "kuin kirjan", vielä on tarkoitus käydä reseptit uudelleen kunnolla läpi. Tiedän jo nyt, että kokeiltavaa löytyy.
Josen Meze kiertää eri puolilla Libanonia. Jokaisesta paikasta kerrotaan hieman taustaa, esitellään ravintoloita, baareja ja tuottajia sekä kuvataan muutama tarinointiin liittyvä resepti. Olisin mielelläni lukenut vielä enemmänkin kuvauksia itse paikoista ja niiden historiasta, mutta kaikkein parasta kirjassa olivat kuitenkin Josephin perheeseen ja ystäviin liittyvät anekdootit ja reseptit. Ruoka on aina mielenkiintoisimmillaan silloin, kun se liittyy tavallisten ihmisten elämään ja vaiheisiin. Hivenen jossain kohtaa puuduin ravintolakuvauksiin. Niitä olisi voinut vähentää ja siten välttää matkaopastunnelmaa.
Kaikkiaan kirja on mielenkiintoinen retki maahan, josta kaikki ovat kuulleet, mutta josta ehkä ei oikein muisteta muuta kuin pommit ja sota. Ne toki kulkevat mukana myös tässä kirjassa, onhan historia ollut sellainen kuin se on ollut. Ihanaa kirjassa olivatkin ihmiset tapahtumien keskeltä. Se voima ja peräänantamattomuus ja usko ruoan parantavaan voimaan! Niistä tuli hyvä mieli kirjaa lukiessa.
Lähi-idän makumaailma on muutenkin nyt kovasti pinnalla ja näin äkkiseltään sanoisin kirjasta löytyvät herkkuja moneen makuun. Tämä kirja sopii niille, jotka haluavat keittokirjaltaan makumatkan lisäksi myös mukavan nojatuolireissun historiaan ja ihmisten pariin mielenkiintoisessa paikassa.
Sitten perustelut:
Kun katsoo tänä keväänä käsiini osunutta kolmea keittokirjaa, on jo kahden nimessä pieniä maistelupaloja tarkoittava sana (Suupalat, Meze). Kolmas kirja keskittyy smoothieihin, jotka ainakin minä miellän välipaloiksi (tai aamupalaksi). Kokonaisen aterian korvikkeeksi en ainakaan minä suostu smoothielasillista vielä uskomaan.
Jokainen noista kolmesta kirjasta liittyy jollain tavalla maantieteeseen ja matkustamiseen. Suupalat-kirjan sisältö on ryhmitelty maapallon eri alueiden mukaan, Josen Mezet kertoo kirjan kokin kotimaasta Libanonista ja sen eri alueista. Supersmoothiet-kirjan kuvista puolet kuvattiin Indonesiassa ja kirjasta löytyy matkapäiväkirjan otoksia. Varsinkin kaksi viimeistä myös täyttävät minulla ehdottoman hyvän keittokirjan pääkriteerin eli kirjaa pitää voida lukea muutenkin kuin listana reseptejä - niitä kun on jo netti pullollaan.
Suupalat-kirjasta jo vähän tuossa kirjoittelinkin, mutta tässä vielä vähän tarkempaa noista kahdesta muusta.
Kati Jaakonen / Marjo Kauppila: Supersmoothiet mangosta mustikkaan
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi
Smoothieita ja mehuja ihanista marjoista ja hedelmista (ja kyllä, joukosta löytyy vihreääkin). Voiko kirja enää trendikkäämmäksi tulla? Kun tekijänä on kaksi konkaria niin voi lopputulokselta odottaa myös laatua monessakin suhteessa. Hellapoliisina tunnettu Kati Jaakonen ja Pinkit korkokengät -blogin Maiju ovatkin tehneet yhden kevään kauneimmista keittokirjoista.
Osa kuvista kuvattiin Indonesiassa ja kirjasta löytyy myös katkelmia matkapäiväkirjasta, jonka kautta myös lukija pääsee sopivan helteisiin tunnelmiin. Kuvatkin vievät jonnekin kauas ja eksoottiseen. Niitä on paljon ja ne ovat kauniita. Toinen puoli kirjasta kuvattiin Suomessa perinteisissä mökkimaisemissa. Sitä ilahtuu, kun huomaa kuvauspaikkojen olleen vähintäänkin yhtä kauniita kuin trooppiset kaverinsa. Ei tarvitse meidän hävetä maisemiamme ja osien erilaisuus tuo miellyttävää kontrastia ja mielenkiintoista säröä myös kirjan rakenteeseen. Myönnän ensin vain katsoneeni kuvia, sitten luin tarinat ja vasta sitten oikeasti keskityin resepteihin. Hieman jäin kaipaamaan enemmän tarinaa ja kuvauksia myös Suomen osiosta, niitä olisi varmasti riittänyt vaikka kirjaankin päätyneestä sammakosta.
Minut tuntevat tietävät, etten tosiaankaan ole ruoan suhteen kovinkaan terveystietoinen. Smoothietrendistäkin olen vähän jäänyt jälkeen, mutta asia korjautunee tämän kirjan myötä. Pari ensimmäistä smoothieta on jo kokeiltuna. Jopa vihersmoothie maistui herkulliselta ja lupaan jatkossa olla halveksimatta niitä "ruohojuomina"...
Supersmoothiet sopii erityisesti kahdentyyppisille lukijoille. Niille, jotka ovat jo smoothieita tehneet ja haluavat kauniin kirjan ja inspiraatiota uusiin kokeiluihin. Ja sitten kaltaisilleni smoothie-"noviiseille", joita täytyy vähän käännyttää. Siihenkin nämä herkut ovat omiaan.
Joseph Youssef, Katja Nykänen, Robert Seger : Josen Meze - Libanonin herkut
Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajalta
Top Chef-ohjelmasta tuttu Joseph Youssef on vienyt tuttujaan ympäri Libanonia ja lopputuloksena on värikäs kirja täynnä matkainfoa, tarinoita ja tietysti herkullisia reseptejä. Tämänkin kirjan luin ensin "kuin kirjan", vielä on tarkoitus käydä reseptit uudelleen kunnolla läpi. Tiedän jo nyt, että kokeiltavaa löytyy.
Josen Meze kiertää eri puolilla Libanonia. Jokaisesta paikasta kerrotaan hieman taustaa, esitellään ravintoloita, baareja ja tuottajia sekä kuvataan muutama tarinointiin liittyvä resepti. Olisin mielelläni lukenut vielä enemmänkin kuvauksia itse paikoista ja niiden historiasta, mutta kaikkein parasta kirjassa olivat kuitenkin Josephin perheeseen ja ystäviin liittyvät anekdootit ja reseptit. Ruoka on aina mielenkiintoisimmillaan silloin, kun se liittyy tavallisten ihmisten elämään ja vaiheisiin. Hivenen jossain kohtaa puuduin ravintolakuvauksiin. Niitä olisi voinut vähentää ja siten välttää matkaopastunnelmaa.
Kaikkiaan kirja on mielenkiintoinen retki maahan, josta kaikki ovat kuulleet, mutta josta ehkä ei oikein muisteta muuta kuin pommit ja sota. Ne toki kulkevat mukana myös tässä kirjassa, onhan historia ollut sellainen kuin se on ollut. Ihanaa kirjassa olivatkin ihmiset tapahtumien keskeltä. Se voima ja peräänantamattomuus ja usko ruoan parantavaan voimaan! Niistä tuli hyvä mieli kirjaa lukiessa.
Lähi-idän makumaailma on muutenkin nyt kovasti pinnalla ja näin äkkiseltään sanoisin kirjasta löytyvät herkkuja moneen makuun. Tämä kirja sopii niille, jotka haluavat keittokirjaltaan makumatkan lisäksi myös mukavan nojatuolireissun historiaan ja ihmisten pariin mielenkiintoisessa paikassa.