Näytetään tekstit, joissa on tunniste Supinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Supinen. Näytä kaikki tekstit

14.10.2018

Ekaluokkalaisen Lukupalat : Kokkiklubia ja Painajaispuoti

Vielä ei ihan ole halloween (tai kekri tai pyhäinmiestenpäivä), mutta eikös ole kuitenkin suloinen lepakkomonsteri ? Se sopii ekaluokkalaisen lempikirjapostaukseen vallan mainiosti sillä Lukupalat-sarjasta Toton luettavaksi valikoituneissa kirjoissa on molemmissa jonkunlaista noituutta...

WSOYn nuorille lukijoille tarkoitettu sarja on kahden kirjan otoksella ollut ainakin meillä menestys. Tunnettujen kirjailijoiden tekemät tekstit ovat tarpeeksi helppolukuisia, mutta tarinat eivät päästä nuorta lukijaa liian helpolla tai jätä lässytyksen tunnetta.

Ensimmäiseksi sain WSOYlta Totolle testattavaksi Kokkiklubi-kirjan. Kuopus rakastaa ruokaa ja ruoanlaittoa (kuten suurin piirtein kaikki muutkin meidän perheessämme), joten kirja oli itsestäänselvä valinta ja osoittautui täysosumaksi. Tulin kirjaillasta melkein nukkumaanmenoaikaan kotiin, mutta unesta ei tullut mitään ennen kuin kirja oli luettu.

Miina Supinen / Anni Nykänen : Kokkiklubi - Maaiman paras pizza 
Luettavaksi kustantajalta 

 Madeleine, Michelin ja Bebe pitävät kokkiklubia yhdessä pizzaa rakastavan ystävänsä Slaissin kanssa. Eräänä päivänä Slaissin äiti pyytää lapsia tekemään pizzaa jalkapalloturnaukseen myytäväksi. Mikäs siinä! Lapset ryhtyvät tuumasta toimeen, mutta kaikki ei sitten menekään ihan suunnitelmien mukaan, varsinkin kun joukkoon liittyy naapurista salaperäinen tyttö nimeltään Rosmariini.

Hauska ja lennokas kokkiklubi nauratti äitiäkin, niin kuin kirjan on tarkoituskin. Lukupalat on nimittäin hausaksti luokiteltu neljään eri ryhmään ja Kokkiklubin kannesta löytyy merkki "huvittavan hyvää" Toton mielestä Kokkiklubi-kirjan pizzaa pitäisi ehdottomasti tehdä kotonakin ja kirjaa voi suositella varsinkin ekaluokkalaisille.

"Siinä on niin paljon fantasiaa ja sellaista - se on tosi hauska!" 



Toinen kirja valikoitui sitten ryhmästä "jäätävän jännää"...  Painajaispuotia Toto suosittelee myöskin ekaluokkalaisille.

"Ihan kiva. Pisara huumoria ja fantasiaa. Ei ollenkaan liian jännä."

Magdalena Hai / Teemu Juhani : Painajaispuoti ja kamala kutituspulveri 
Oma ostos kaupasta 

Ninni tarvitsee töitä ostaakseen itselleen uuden polkupyörän ja päätyy kyselemään puotiapulaisen paikkaa Painajaispuodissa. Kaikki ei kaupassa ole kuitenkaan paikallaan sillä kauppias on joutunut kutituspulverihyökkäyksen kohteeksi ja vain hihittää ja hekottaa tiskin takana. Ninnin on löydettävä vastalääke apunaan puotikummitus Pertsa, mutta etsintää ei lainkaan helpota kauppiaan mustekalalemmikki Löllis Tursiainen...

Painajaispuoti on tosiaan enemmänkin hauska kuin varsinaisesti pelottava. Jännitys syntyy enemmänkin hämähäkeistä ja aaveista ja taikapulvereista ja muista (halloween-)hahmoista ja niihin liittyvistä assosiaatioista kuin varsinaisesti pelottavista tapahtumista. Juuri sopivaan jännittävää luettavaa vaikka iltasaduksi. Ei vie unia, mutta tuo hymyn huulille ja jännät unet yöksi.

Molemmat kirjat on luettu moneen kertaan. Ensi luki Toto itsekseen, sitten vuorotellen äidin kanssa iltasaduiksi. Täytynee pitää silmät auki Helsingin kirjamessuilla seuraavien osien varalta. Tosin olen sarjaa nähnyt ihan supermarketeissakin, jonne sitä varmaan saa kysymällä lisääkin. Hintakaan ei ole kauhistuttavan kallis, sillä esim. Prisman verkkokaupassa on tällä hetkellä Painajasipuoti alle 7€ ja kaupassa näin muistaakseni sarjaa noin 10€ nurkilla.

29.1.2011

Miina Supinen : Liha tottelee kuria



Tätä kirjaa on kehuttu monessa blogissa hervottoman hauskaksi ja viihdyttäväksi - minulle tuli tarinasta enemmänkin alakuloinen olo. Välillä tietysti hymähdytti ja taisin vähän naurahtaakin, mutta enimmäkseen minun kävi sääli niin totaalisen hukassa olevia perheenjäseniä. Lisäksi jäin pohtimaan, että kärjistetyistä henkilöhahmokuvauksista huolimatta, saattaa kirja kuvata monenkin hyvinvoivan "eliittiperheen" dynamiikkaa. Nykyäänhän kovasti puhutaan nuorison pahoinvoinnista ja siitä, miten vanhemmat omien kiireidensä keskellä korvaavat läsnäolonsa lompakon sisällöllä.

Lisäksi minua jäi hiukan häiritsemään kirjan "ruumiillisuus". Ihmisen keho ja sille tehtävät asiat tuntuivat olevan kaiken keskipisteessä. Elämänhallintaa etsittiin kovasti tekemällä omalle ruumiille väkivaltaa ylenmääräisen kuntosaleilun ja steroidien kautta tai sitten etsimällä mahdollisimman alistavia seksuaalisia kokemuksia. Tätä tematiikkaa tietysti enteilee jo kirjan nimikin, eikä lähestymistapa tietysti ole meidän aikanamme kovin kaukaa haettu. Mediahan on täynnä erilaista ehdotuksia keinoiksi parantaa omaa elämäänsä - laihdutusvinkit, kauneusohjeet, seksioppaat jne. kertovat samaa.

Luettava kirja kuitenkin ja hyvin kirjoitettu. Ainakin tämä herätti ajatuksia...

Anni.m esimerkiksi kirjoitti tästä blogissaan, joten sieltä voi käydä lukaisemassa toista tulkintaa kirjasta.