Toton kanssa iltasella (Haastattelu)

Tuossa viime vuoden puolella Toto armollisesti hyväksyi minut taas iltasatuseuraksi. Välissä oli pitkä aika, kun minulle vain ilmoitettiin iltasatukuuntelijan olevan nyt keskittyneenä lukemaan itse kirjaa. Oli se sitten Harry Potteria (koko sarja luettu) tai Soturikissoja (ainakin 12 kirjaa ilmeisesti luettu)...

En minä nytkään kyllä itse lue, mutta valitsemme yhdessä äänikirjan, jota kuuntelemme noin puolisen tuntia (melkein) joka ilta. Alla viimeisimmät Toton kommenttien kera.

Kenneth Grahame: Kaislikossa suhisee
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Äiti: "Miksi halusit kuunnella tämän kirjan ?"
Toto: "Siksi koska äitini ehdotti sitä ja se kuulosti kivalta."

Äiti: "Mikä oli kirjassa parasta ? "
Toto: "Kun ne ottivat ne aseet ja hyökkäsivät valloittamaan Rupikonnan kartanon"
Äiti: "Miksi se oli parasta?"
Toto: " Koska se oli jännittävä kohta"

Äiti: "Kuka kirjan henkilöhahmoista haluaisit olla ja miksi?"
Toto: "Vesirotta. Koska se tietää paljon asioista ja on viisas sekä kiltti."

Äitikin tykkäsi kirjasta, vaikka Rupikonna olikin välillä ihan mahdoton...


Sinikka Nopola, Tiina Nopola : Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli, Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Åiti: "Kummasta tykkäsit enemmän ja miksi ?"
Toto: "Aivan ylivoimaisesti Sevillan saiturista, koska siinä oli varas, salaovia ja semmoista"
Äiti: "Ai niin kuin jännä vai?"
Toto: "Joo!"

Äiti: "Mikä Risto Räppääjissä on parasta ?"
Toto: "Seikkailut - kun ne seikkailee ja semmoista"
Äiti: "Niin, kun aina sattuu..."

Äiti: "Vieläkö kuunnellaan Risto Räppääjiä?"
Toto: "KYLLÄ!!"


Jo Nesbo: Pelastaako tohtori Proktori joulun?
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Äiti: "Miksi halusit lukea tämän kirjan ?"
Toto: "Siksi, kun äitini ehdotti sitä ja olen Tohtori Proktori -fani ja luen niitä kirjoja"

Äiti: "Mikä kirjassa oli parasta ?"
Toto: "Aikamatkustukset ja väärinymmärrykset sekä vampyyrikirahvi, joka heitti poliisin hatun takapihalle "

Toton mielipide : "Tämä kysely tohtori Proktorista oli aika lyhyt..."

Äiti:"No, mitä muuta haluat kertoa tohtori Proktorista?"
Toto:" Minulta puuttuu vain yksi (tohtori Proktori) kirja lukematta"

Äiti:" Kenelle suosittelisit tohtori Proktoreita?"
Toto:"Kaikille, joilla on minunlainen huumori"
Äiti:"Ööhh... ???? Siis millainen?"
Toto: "Semmoinen, että .... öh... se on vähän riehakas... ja kiva - vähän niin kuin Simon's Cat!"
Äiti: "Ai jaa..."

Että silleen - nyt pitää sitten valita seuraava äänikirja. 

Pieruhuumoria ja pankkirosvoja

Jo Nesbo: Tohtori Proktori ja suuri kultaryöstö
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Dekkariviikon kunniaksi näin lopuksi vielä lastendekkaria. Lapsillehan on paljonkin ollut tarjolla salapoliisitarinoita niin kauan kuin minä muistan. Enkä varmastikaan ollut ainoa, jonka lapsuuden lukemisiin kuuluivat Viisikot, Neiti Etsivä, Salaisuus-sarja, Kolme etsivää ja monet muut.

Jo Nesbo on tunnettu nimi aikuisten dekkarien puolella. En itse ole häpeäkseni yhtään hänen kirjaansa lukenut aikaisemmin, mutta nyt ajattelin aloittaa lapsille suunnatusta Tohtori Proktori -kirjasta. Odotukset olivat korkealla, mutta vähän jouduin pettymään.

Kurja konnakopla on vienyt Norjan koko kultavarannona, eikä heitä tunnu saavan kiinni sen paremmin Norjan salainen palvelu kuin Britannian vastaavat agentitkaan. Apuun siis kutsutaan Tohtori Proktori ja hänen nuoret apulaisensa. Kielipillerin avulla englantia puhuvat sankarit lähtevät Lontooseen Big Benin juurelle etsimään kultaharkkoa.

Matkalla joudutaan tietysti moniin seikkailuihin ja varsinkin käyttämään valeasuja. Juonenkäänteitä riittää ja tarinassa sattuu ja tapahtuu. Jotenkin kuitenkin kirjasta jäi vähä kohkaamisen tuntu. En oikein pitänyt yhdestäkään kirjan henkilöstä ja jotenkin vähän väsähdin itse tarinaan. Ehkä en tosin enää ole varsinaista pierupulverijuttujen kohderyhmääkään, mutta jotenkin koko tarinassa ei ollut päätä eikä häntää.

Uskon lasten älykkyyteen ja kykyyn tunnistaa vähän puolivillaisesti suunnitellut ratkaisut ja tässä kirjassa niitä valitettavasti löytyi jonkin verran. Kiperistä tilanteista selvittiin välillä vähän oudonkin helposti. Toki käänteiden joukossa oli myös muutamia hauskojakin oivalluksia, mutta kokonaisuutena kirja taitaa minulla päätyä nopeasti unohdettavien joukkon.

En saanut poikia innostumaan kirjasta edes takakannen tekstien perusteella, joten en osaa sanoa, miten pierujutuille muuten sielunsa pohjasta naurava melkein 11v olisi tähän kirjaan reagoinut. Ehkä hän olisi tykännyt siitä äitiään enemmän.

Taisi myös aloittaa kirjasarjan keskellä, mikä selittänee osan viittauksista, joista en oikein päässyt perille. Luin jostain, että tämä olisi ketjun heikoin lenkki eli vähiten pidetty tarina. Pitänee siis antaa Tohtori Proktorille joskus toinen mahdollisuu, tai sitten kokeilla jotain hänen aikuisten dekkariaan. Josko sitten osuisi ja uoppaisi paremmin minuunkin.

Klikkaa muihin dekkariviikon artikkelihini

P.s. Joko kävit vastaamassa lukijan herkkuihin liittyvään kyselyyn? TÄÄLLÄ