Kirjamessut ei kun ruokamessut ei kun metro-juna-retki lasten kanssa...

Monessakin blogissa hehkutettiin kirjamessujen ihanuutta, joten sinne sitten innostui meidänkin perheemme tänään suuntaamaan. Lapset pääsivät samalla kokeilemaan pitkästä aikaa, millaista on matkustaa metrolla ja paikallisjunalla.

Kirjamessujen puolelta aloitimme, mutta täytyy sanoa, että aika ahkeraan vain kiersimme niitä pienempiä ja vähemmän täynnä olevia osastoja. Isommat olivat niin täynnä ihmisiä ja jonottamista, että meidän katraamme kiersi ne kaukaa. Silti ehdin bongaamaan Anja Snellmanin Suomalaisen Kirjakaupan osastolta puhumassa uusimmasta kirjastaan. Harmi, etten ehtinyt jäämään oikein kuuntelemaan.

Lapsilla oli kuitenkin kivaa ja sehän tarkoittaa, että niin oli vanhemmillakin. Mukaan tarttui pari ranskankielistä kirjaa lapsille, muuten jäivät messuostokset aika pahasti ruoan puolelle.

Puolet ajasta nimittäin pyörimme siellä ruokamessujen puolella, kuten kuvastakin näkyy. Mustaa riisiä, salamia, parmesaania ja muita juustoja tarttui mukaan ihan kiitettävän kokoinen kassi.

Kaikkiaan jäi messuista oikein miellyttävä olo. Ilman lapsia olisi ehkä ehtinyt oikeasti vähän keskittymään muuhunkin kuin fantasiasotureiden maalaukseen, mutta näinkin oli mukavaa.

Blogitauon kirjasaalista - Marina Lewycka - Traktorien lyhyt historia ukrainaksi

Blogitauosta huolimatta tuli sentään vähän jotain luettuakin. Ihan kaikkia en taida tänne kirjatakaan, mutta tässä nyt alkuun yksi mielenkiintoinen tuttavuus, joka tarttui matkaan lentokentän kioskista.

"Traktorien lyhyt historia ukrainaksi" on surullinen ja samalla koominen tarina perheestä ja sen jäsenten välisten suhteiden jännitteistä. Vera ja Nadja ovat Britanniassa asuvatn ukrainalaisen siirtolaisperheen tyttäret, äiti on kuollut ja vanha isä elelee yksikseen. Kaikki näyttää etenevän normaalia rataansa, kunnes isä ilmoittaa menevänsä naimisiin uhkean ukrainalaisen Valentinan kanssa.

Tyttäret lähtevät sotaan ukrainalaista hyväksikäyttäjä-/ nousukas -uhkaa vastaan ja siinä samassa hautaavat ainakin väliaikaisesti omien väliensä sotakirveet. Tarina polveilee lakituvista, stereotyyppisiin autokauppiaisiin ja välillä kehkeytyy auki myös perheen oma historia Ukrainan historian ja koko Euroopan sotahistorian vaiheisiin kietoutuen.

Tuloksena voisi olla käsittämätön sekametelisoppa, mutta kirjaa lukeekin mielenkiinnolla. Kaikki juonen polveilut ja poikkeamat vievät omalla tavallaan tarinaa eteenpäin ja auttavat lukijaa ymmärtämään henkilöhahmoja entistä paremmin.

Kirja on omanlaisensa sekoitus, joka saa sekä hymähtelemään huvittuneena että hymyilemään surumielisesti. Herkkä kertomus, huolimatta paikoin ronskeistakin tapahtumista.

Herätään vähitellen ...

Ei, tähän ei oikeastaan ole mitään varsinaisia tekosyitä esitellä, mutta bloggaustako on tosiaankin venynyt aika häpeämättömän pitkäksi. Tietysti lasten vesirokot vaikuttivat jonkin verran - ja oma olokin on ollut tässä syksyllä vähän hutera. Nyt sitten kuitenkin uudelleen liikkeelle ja toivottavasti tahti kiihtyy tässä vähitellen. Tarkoitus olisi.

Ihan ensimmäiseksi siis Tessalta (Aamuvirkku yksisarvinen) saamani blogitunnustus ja haaste kertoa 7 asiaa itsestäni.
Kiitokset siis... ja tässä nyt jotain enemmän tai vähemmän paljastuksia

1) Työssäni liikun puhtaasti liiketominnan ja bisneksen parissa. Ympäristö odottaa, että lukisin ammattikirjallisuutta, mutta noin 99% kaikesta lukemastani on jotain ihan muuta...

2) Nuorena luin kaikkea mahdollista, jopa Harlekiineja ja Barbara Cartlandia. Luen edelleen kaikkea mahdollista muuta, mutta romanttinen kioskikirjallisuus ei enää iske, ei sitten millään. Erityisesti niissä alkoivat kirjoitusvirheet ja kielen keskinkertaisuus tökkimään ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Pitäisi varmaan testata nyt nämä Harlekiinin uudet vampyyri-teemaiset kirjat, joista blogistaniassakin on kovasti keskusteltu.

3) Ranska ja ranskan kieli ovat lähellä sydäntäni monestakini syystä - eivätkä vähiten siksi, että toinen puoliskoni on sieltä kotoisin

4) Huolimatta läheisistä siteistä Ranskaan, koen kuitenkin brittikirjallisuuden kotoisammaksi - varsinkin kun kyseessä on vähän vanhempaa materiaalia.

5) Minulla on suomalaista nykykirjallisuutta kohtaan osittain varmasti perusteettomia ja vääriä ennakkoluuloja. Johtunee vähemmälle lukemiselle jääneiden vuosien aikana käsiin osuneista kirjoista, että mieleen on jäänyt lähinnä alapään sanastoa ja kiroilua sisältäviä sekavia ja ei-valmiilta vaikuttavia teoksia. Yritän korjata asiaa tarttumalla säännöllisesti uusiin suomalaisiin kirjoihin.

6) Lukemisen lisäksi ruoanlaitto ja leipominen ovat kiireisen, töissäkäyvän äidin toinen henkireikä. Tosin nekin vaativat energiaa, jota ei viime aikoina ole pahemmin löytynyt, joten ollaan menty vähän liiankin paljon eineksillä ja hampurilaisilla. Lapset eivät ole valittaneet, mutta äiti tuntee piston sydämessään.

7) Jos kaikki menee hyvin, niin sen varsinaisen paljastuksen listalle voin kirjata parin viikon sisään...

Niin, ja keille sitten eteenpäin... no, ainakin tässä blogissani on juuri sopivasti linkki seitsemään kivaan blogiin, joissa vierailen säännöllisesti. Koska suurin osa heistä on tämän jo saanutkin, niin omistetaanpa palkinto kaikille kirjoittajille, jotka ajatuksiaan blogistaniassa jakavat.