Jäätelökesä! Passioserbetti vie kielen mennessään

Tuossa jokin aika sitten kehuskelin, miten tein keittokirjalöytöjä. Green Kitchen -kirjat ovat toki aivan ihania, mutta välillä tarvitaan myös jotain makeaa ja syntistä. Tämä kaupanpäällisiksi saavani kirja hoitaa homman varsin oivasti.

Eliq Maranik : Jäätelö - viileitä herkkuja jokaiseen makuun 
Kaupanpäällinen kirjaostoksilla 

Maranikin kirja lähtee aikalailla peruasioista. Mitä on jäätelö, miten sitä voi valmistaa myös kotioloista, millaisia aineksia tarvitaan ? Kirjasta löytyy vastaus moneen mieltä mahdollisesti jäätelönteossa askarruttaneeseen kysymykseen.

Resepteissäkin lähdetään perusteista. Ensin tehdään ihan vain vaniljajäätelöä, suklaajäätelöä ja muita perusmakuja. Vähitellen siirrytään myös sorbetteihin ja serbetteihin ja jäätelöpuikkoihin. Lopussa puhutaan lisukkeista.

Mikään terveyskirja ei ole kyseessä. Jäätelöissä on reilusti sokeria ja kermaa ja kananmunia, paitsi niissä, joihin noita aineksia ei alunperinkään ola tarkoitus sekoittaa. Oli itse asiassa virkistävää lukea kirjaa, joka ei yrittänytkään seurata kaikessa vallitsevaa terveystrendiä.

Varsinkin teinipoikia herkut tietysti kiinnostavat. Kirpusta on viime aikoina kehkeytynyt, paitsi oiva grillimestari, myös jäätelöiden tekemisestä innostunut nuorimies. Viime kesänä huusholliin hankittu jäätelökone on saanut pyöriä tänäkin kesänä jo useampaan kertaan. Kirjasta valikoitui ensimmäiseksi kokeiluksi ruskistetulla sokerilla maustettu kermajäätelö (ihan unelma), sitten äiti halusi sitruunaserbettiä ja nyt sitten jo vähän sovellettiin.

Kirjojen ohjeet ovat selkeitä, herkullisia ja varsin hyvin sovellettavissa. Ei yhtään hullumpi opus siis  kirjahyllyyn. Luulenpa, että tästä tulee olemaan iloa vielä moneen kertaan.

Sovelluskokeilumme oli tällä kertaa passioserbetti, jonka tein mukaellen sitruunaserbetin ohjetta. Serbettihän eroaa sorbetista siinä, että sekaan laitetaan hedelmien tai marjojen lisäksi myös maitoa. Varsinkin passiohedelmän kirpakkuutta pieni määrä täysmaitoa sopi taittamaan erinomaisesti.

Lisäksi pitää hehkuttaa noita Maku Kitchen laseja, joiden tuplapinta piti jäätelönkin kylmänä huolimatta illan lämpimästä kelistä ja kuvausessiosta.

Kotona tehty passioserbetti 

14 passiohedelmää

2,5dl sokeria
2,5dl vettä
3 rkl glukoosisiirappia

2,5dl täysmaitoa

2,5dl passiomehua (tai miten paljon noista hedelmistä nyt saa irti)

Leikkaa passiohedelmät puoliksi ja kaavi hedelmäliha siemenineen tiheään siivilään. Hiero siemeniä siivilää vasten kulhon päällä niin, että mehu valuu kulhoon talteen.

Sekoita kattilassa sokeri, vesi, glukoosisiirappi ja passiohedelmän siemenet. Kiehauta ja anna sitten seistä ja maustua vartin verran. Siivilöi. Jäähdytä sokerisiirappi jääkaappikylmäksi ja laita myös passiomehu jääkaappiin.

Sekoita keskenään hedelmämehu, sokerisiirappi ja maito. Huomaathan, että maito erottuu hieman, mutta ei hätää, seos kuuluukin vielä surrata sileäksi sauvasekoittimella.

Kaada seos jäätelökoneeseen ja anna surrata pehmeäksi jäätelömassaksi. Kaavi pakkasrasiaan ja laita pakkaseen odottamaan käyttöä. Nosta jääkaappiin vähän pehmenemään 10-15 min ennen tarjoilua.


p.s. niitä terveellisempiä jäätelövaihtoehtoja voi lueskella sitten vaikka tästä jäätelökirjasta... 

Piparijäätelöä ja puolukkasiirappia

Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitettiin meillä kesällä hankittu jäätelökone taas tositoimiin. Piparijäätelö teki kauppansa ja sen täyteläistä makeutta leikkasi ihanan kirpakka puolukkasiirappi. Erilaiset makusiirapit käyvät myös joululahjaksi, varsinkin suloisiin lasipulloihin valutettuina ja nauhoilla koristettuina.

Muutenkin itse tehdyt lahjat ovat niitä kaikkein parhaita. Tässä materiaa täynnä olevassa maailmassa itse tehdyt syötävät lahjat puolestaan puolustavat paikkaansa jo senkin takia, että niiden jäljiltä ei kenenkään koti täyty enempää turhasta tavarasta. Mitä nyt voi vatsa valittaa liiallisesta herkuttelusta.

Puolukkasiirapin ohjeen muokkasin Taru Vihavaisen Syötävät lahjat -kirjan kesäisestä mansikkasiirapista. Hyvin toimi.

Taru Vihavainen : Syötävät lahjat 
Kirjoittajalta itseltään saatu 

Syötäviksi lahjoiksi voi toki tehdä kaikenlaista omaan repertuaariin kuuluvaa herkkua, mutta aina välillä on kiva saada uusiakin ideoita - tai muistutusta niistä vanhemmista.

Syötävät lahjat käsittää monenlaista tuomiseksi kelpaavaa kakuista ja pikkuleivistä kermalikööriin ja mausteseoksiin. Kyllä näillä ideoilla jo yhden joulun selvittää.

Alkuun lukijalle tarjoillaan ohjeistusta mm. siihen, miten kauan syötävät lahjaksi vietävät säilyvät ja miten niitä kannattaa pakata. Sitten hypätään erilaisiin lahjaryhmiin.

Kakut ja makeiset ovat tietysti perinteisiä vietäviä ja erityisesti noista jälkimmäistä olen tosiaan tarkkaillut vähän sillä silmällä. Hillot ja herkkutahnat sekä siirapit ovat maistuvia ja vähän säilyvämpiä vietäviä ja hauskoja ovat myös itse tehdyt mausteseokset.

Kuvat ovar kauniita, sellaisia perinteisen romanttiseen taipuvia. Niistä saa hyvän käsityksen ohjeen sisällöstä sekä myöskin paketoimisideoita. Kaikkiaan kirja on hyvä perusteos kaikkien niiden hyllyyn, jotka toisinaan haluavat itse valmistaa lahjat ja tuliaiset. Itse tekeminen kun on myös aika hyvä tapa säästää kustannuksissa. Katsokaapa vain deli-kauppojen hintalappuja esim. brownieseosten purkkien kyljessä.

Toinenkin lahjaideoita tarjoileva kirja on Mari Moilasen Syötäviä vietäviä - molemmat kirjat ovat mukavia lahjoja vaikka ihan itsessäänkin.

Puolukkasiirappi 

200g pakastepuolukoita
2dl sokeria
2dl vettä

Sekoita ainekset kattilassa. Kuumenna ja anna poreilla 15-20min. Siivilöi tarjoilukannuun tai lasipulloon.


Piparijäätelö

6 dl Vispiä
1prk kondensoitua maitoa
0,5dl glukoosisiirappia
vaniljauutetta tai -jauhetta
Pari kourallista pipareita murskattuna

Vatkaa Vispi löysäksi vaahdoksi ja sekoita siihen kondensoitu maito. Lisää glukoosisiirappi ja vanilja ja sekoita jälleen.

Kaada massa jäätelökoneeseen ja anna pyöriä. Lisää piparipalat ja -murut alkuvaiheessa koneeseen.

Minä laitoin meidän 1,5l vetoiseen koneeseen jäätelömassan kahdessa erässä ja pyörimisaika oli noin 20min. Sitten siirsin pakasterasiaan ja laitoin pakkaseen. Glukoosisiirappi auttaa rakenteeseen sen verran, että tämä toimii myös ilman jäätelökonetta, vaikka rakenne toki on kuohkeampi koneella valmistettuna.

Lisää jäätelöä eli kuukauden keittokirja

Niinhän siinä kävi, että muksujen jäätelökinuminen nousi jäätelökoneen myötä potenssiin kymmenen. Hieman epäröin täyttää toiveita, sillä sokeria ja rasvaa päivittäin kohtuuttomina annoksina ei oikein kuulostanut hyvältä ajatukselta sen paremmin lapsille kuin äidillekään.

Ryhdyin kokeilemaan "terveellisiä" jäätelöreseptejä. Järkeilyni mukaan ne joko olisivat vähemmän vahingollisia nauttijoilleen tai, meidän huushollissa se todennäköisempi lopputulos, nyrpistely johtaisi vähempään jäätelönhimoon.

Hyvänä apuna suunnittelussa toimi koneen mukana tullut Hyvän olon jäätelökirja. Kirjan alkuosan vinkeistä sai hyvän käsityksen eri ainestyyppien vaikutuksista ja vaihtoehdoista. Reseptiosan houkuttelevat kuvat taas suorastaan pakottivat kokeiluun. Värit ovat kirjassa jäätelöbaarinhempeitä ja kesäisiä. Kukat ja pastellisävyt luovat mielikuvan lempeistä ja makoisista herkuista.

Kirjassa on siis jäätelöreseptejä ilman maitotuotteita, gluteenia ja valkoista sokeria. Laihduttajalle nämä eivät taida sopia, sillä pehmeän jäätelön salaisuus on usein sopivassa määrässä rasvaa. Tosin nämä jäätelöt ovat niin "täyttä tavaraa", että tyytyväinen olo näyttää tulevan pienemmästä määrästä kuin teollisia jäätelöitä maistellessa.

Minä pikkusen fuskasin tuon sokerin kanssa ja vaihdoin hunajan ainakin osittain glukoosisiirappiin - ihan vain rakenteen pehmeyden varmistaakseni. Tiedä sitten, onko tuolla varsinaisesti vaikutusta.


Mites sitten kävi? 

Mustaherukkaherkku oli muunnteltu versio kirjan ohjeesta. Lähinnä yritin seurata suhdelukuja rasvan ja sokerin ja massan osalta. Minä tykkäsin, lapset maistoivat pari lusikallista ja väänsivät sitten suunsa vinoon. Liikaa maapähkinävoita kuulemma - joo, mutta kun minä tykkäsin juurikin tuosta maapähkinävoin ja mustaherukan kontrastista.

Osasyy mutinalle saattaa tietysti olla myös, etten siivilöinyt mustaherukan siemeniä pois. Minua ne eivät häirise, mutta jälkikasvu vähän vierastaa.

Toinen versio eli kirjan ohjeella tehty vaniljajäätelö kookosmaitoon cashew-pähkinöillä sai tyrmäystuomion. Ei kuulemma saa tehdä enää. Vika tosin saattoi olla minun tehosekoittimessani, jossa ei vaan kertakaikkiaan riitä tehoja saada pähkinöitä todella sileäksi tahnaksi. Mitä ilmeisimmin terveellisten jäätelöiden tekeminen ei ole kiinni jäätelökoneesta, mutta tehosekoittimen on syytä olla priimaa.

Lupasin palata takaisin perinteiseen - ainakin seuraavan erän osalta. Pakkasessa on pari purkkia noita terveysversioita äitiä varten. Täytyy yrittää joskus taas uudelleen, kun nämä kokeilut ovat unohtuneet. Nyt ovat maistajat turhan epäluuloisia ja tiukkaavat ainesosalistan tietoonsa jo ennen ensimmäistä lusikallista.

Ihan selvästi Hyvän olon jäätelöiden osalta pätee sama juttu, kuin terveystrendiruokien kohdalla yleensäkin. Niihin pitää totuttaa ja tottua.

Mustaherukkaherkku 

2dl marjoja (pakkasesta)
1prk kookoskermaa
1rkl neitsytkookosöljyä
1rkl maapähkinävoita
0,5dl glukoosisiirappia (tai hunajaa)

Sekoita ainekset mahdollisimman sileäksi massaksi tehosekoittimessa. Kaada jäätelökoneeseen ja anna pyöriä puolisen tuntia. Voit laittaa pakkaseen kovettumaan, mutta minusta oli juuri passelin pehmeää suoraan koneesta pyöriteltynä.

Meille tuli jäätelökone

Karvasmanteliaromilla maustettuna kovasti aikuiseen makuun

Kesän tullessa alan aina haikailemaan kotijäätelön perään. Osaksi siksi, että se nyt vaan on niin hyvää, mutta pääasiassa kai ihan vain pihiyttäni. Kesäkuun ajan katselin miltei päivittäistä ravaamista lähimarketissa jäätelöostoksilla. Älkää käsittäkö väärin, jäätelö kuuluu kesään, mutta kun viisihenkinen perhe lähtee hakemään jälkkäriksi lemppareitaan, on lasku sen mukainen. Rantakävelyjen jäätelöpalloista puhumattakaan. Välillä saan ennakoitua täyttämällä pakkasen jollain halpispaketilla, mutta yleensä en. Kalliiksi tulee.

Jossain kohtaa sitten lasken mielessäni, miten nopeasti tuosta rallista olisi jäätelökone rahoitettu. Enkä nyt puhu niistä sorbettimasiinoista, joiden kulho pitää jäädyttää pakastimessa. Meidän pakastimeemme ei mahdu. Vaan haaveissani siintää kiinteän kylmäkompressorin sisältämä mötikkä, joka tietysti vie keittiössä ihan liian paljon tilaa, mutta josta saisi ihanaa kylmää, samentinpehmeää herkkua, joka kaiken lisäksi vielä sisältäisi vain niitä aineita kuin itse siihen tunkisin.

Toki jäätelöä voi tehdä ilman jäätelökonettakin, mutta silti... mieleni minun tekevi - ja eilen sitten ryhdyin tuumasta toimeen.

Blogikierroksen uhri, tunnustan ihan suoraan. Tulin lukeneeksi Dioriina-blogista hänen uudesta jäätelökoneestaan ja ihan kateuttani menin Verkkokauppa.comiin tarkistamaan hinnan. Eilen sinne sitten oli ihan jotain muuta asiaa, mutta "katson vain pikkuisen millainen" - kohdan jälkeen isäntä huomasi seuraavaksi roudaavansa jäätelökonelaatikkoa pitkin kauppaa.

Kuopuksen "pilvijäätelö"

Niinpä meillä on nyt Wilfa ICM - C15 . Sen kapasiteetin pitäisi olla noin 1,5l jäätelöä, mutta ihan siihen en kyllä eilisillä kokeiluilla vielä päässyt. Lisäksi jäätelö takertuu harmillisesti sekoitusvispilään ja siinä tuntuu menevän hukkaan, vaikka miten kaapisi. Dioriinan kone on se isompi XL, johon en yksinkertaisesti masiinan hieman isomman koon vuoksi taipunut. Ehkä 2l purkilla olisi helpompaa, vaikka epäilen tilanteen kyllä olevan ihan sama.

Jäätelö itsessään on kyllä uskomattoman herkullista ja koostumukseltaan juuri sellaista kuin pitääkin. Siis kunhan ei tee ihan täysin ohjeiden mukaan. Ensimmäisestä satsista tuli hieman liian kovaa, jolloin jäätelö oli vaikeahko saada pois kulhosta. Seuraavat jätin huomattavasti lyhyemmälle valmistusajalle, jolloin jäätelö oli heti koneesta otettaessa ihanan pehmeää, mutta kovettui kyllä pakastimessa (menettämättä kuohkeuttaan).

Unelmanpehmeä jäätelöherkku 

Ensimmäiset kokeilut tehtiin ihan perinteisestä kerma-kananmunasekoituksella ja sitten somessakin paljon huomiota saaneella kolmen aineen -yhdistelmällä. Viimeksimainitussa loraus glukoosisiirappia sai rakenteen varmaan vieläkin kuohkeammaksi. Varsinkin tuota jälkimmäistä voi hyvin tehdä myös ilman jäätelökonetta, mutta kyllä koostumuksesta tuli vielä paljon samettisempaa koneen kanssa.

Wilfan koneen mukana tuli "Hyvän olon jäätelökirja" (Virpi Mikkonen & Tuulia Talvio - Cozy Publishing). Siinä näyttäisi olevan moniakin kokeilemisen arvoisia "terveellisempiä" vaihtoehtoja, jotka kuulemma voi tehdä koneella tai ilman. Kokeiluja siis tulossa.

Eilen jaoin perusmassan kahtia ja pyöräytin koneessa kahdessa erässä. Näin sain kahta eri makua, eikä massa pursunnut pois koneesta. Aikuiseen makuun tipautin jätskiin pari pisaraa karvasmanteliaromia ja muksuille sekoitin joukkoon kourallisen Pirkka Origo-keksejä (siis ihan oikeasti, eikö originellimpaa brändäystä olisi löytynyt?)

Kolmen aineen perusmassa 

6dl kuohukermaa kevyesti vaahdotettuna
1prk kondensoitua maitoa 
loraus (ilman jäätelökonetta 0,5dl) glukoosisiirappia 

Sekoitetaan, laitetaan jäätelökoneeseen ja lisätään makuaineet lopussa. Tosin nyt murskasin keksit heti alkuun massaan mukaan, jolloin lopputuloksena oli sileä jäätelö kevyellä keksimaulla.

Kaikkiaan olen jäätelökoneeseen ihan suht tyytyväinen. Aika näyttää, miten paljon sitä tulee käytettyä, luulen aika paljon. Ehkä se ei nyt ole ihan varsinaisesti välttämätön keittiöväline, mutta mukava olemassa kumminkin.

Arkiston kätköistä: Kesällä syödään jäätelöä

Kesällä syödään jäätelöä litroittain - ainakin meillä. Konstit ovat monet, kun himo iskee ja kylmää herkkua saa helposti tehtyä kotonakin - jäätelökoneella tai ilman. 

Viime päivinä olen sattuneesta syystä jättelöjuttuja mietiskellyt ja kaivoin arkistoista tällaisen summeerauksen: 

2.6.2015 pohdittiin tällaisia 

Minulla ei ole jäätelökonetta. Pakastin on liian pieni (ja täynnä) jäätelökonekulhon jäädyttämiseen, enkä sopivaa itse jäähdyttävää jäätelökonetta ole löytänyt  sen jälkeen, kun tyhmänä jätin tarjouksessa olleen sopivan vehkeen kauppaan pikaisessa kitsauskohtauksessa. Pidän kuitenkin ihanan kermaisesta ja pehmeästä jäätelöstä. Sellaisesta, joka valuu paksuna piirakan päältä tai muuten vaan jäätelökulhossa.

Olen minä toki saanut kotona aikaiseksi kylmää herkkua ilman jäätelökonettakin eli glukoosisiirapin avulla. Esimerkiksi suklaajäätelöstä saa ihan yhtä herkullista kuin kaupan pakastealtaasta löytyvät kalliimmat merkit. 

Suklaajäätelön tein ihan perinteisellä jäätelöreseptillä (glukoosisiirappia lukuunottamatta), mutta jätskiä voi toki valmistaa muutenkin. Yksi parhaista kokeiluistani kautta aikojen on ollut kookosmaitoon tehty jäätelöpohja, jonka maustoin mansikka-raparperilla. Ihan tajuttoman hyvää. 

Kookosjäätelömassankin keitin, mutta nyt pääsi Copycat testaamaan helppoakin helpompaa reseptiä. Instasta bongasin ensin kuvia ja sitten löysin useammankin kondensoidusta maidosta kerman kanssa ilman keittämistä valmistetun jäätelömassan reseptin. En nyt kuollaksenikaan muista, mistä loppujen lopuksi tämän nappasin, mutta täyteläisen hyvää on Tosin massa kyllä kovettuu pakkasessa ihan kivikovaksi, mutta pehmenee hetken malttamisen jälkeen ja pysyy koossa ihanan kermaisena.


Kylmää ilman kuumaa

6dl vispattavaa kermaa
1prk kondensoitua maitoa
0,5dl glukoosisiirappia
haluamiasi makuaineita. Minä murskasin joukkoon tummia täytekeksejä.

Sekoita jäätelömassan ainekset ja vatkaa ne tiukaksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon keksimurut (tai muut haluamasi makuaineet).

Pistä kannelliseen pakasterasiaan ja vähintään muutamaksi tunniksi jäätymään. Jos jätät pidemmäksi aikaa, niin nosta rasia pois pakastimesta ainakin 15min ennen kuin haluat tarjota jäätelön.

Grillauskausi avattu, tarvitaan uusi grilli

Se on nyt sitten grillauskausi virallisesti avattu meilläkin. Vielä mentiin vanhalla pienellä pallogrillillä, mutta uuden grillin tarve tuli ilmeiseksi jälkiruoan kohdalla. Hiilloksen lämpö ei vaan kertakaikkiaan enää riittänyt, vaan piti ottaa uuni avuksi.

Että kyllä meille nyt ihan oikeasti hankitaan uusi grilli - Kamado luulisin. Vielä pitäisi ehtiä kauppaan.

Vaikka grilli ei varsinaisesti suostunutkaan yhteistyöhön, niin jälkkäri oli kyllä ihan superherkkua. Isäntä oli bongannut reseptin kuntosalilla - uskokaa tai älkää. Siinä on juoksumatolla hyvää aikaa seurata reseptejä televisiosta. Blondi ja superbloondi olivat kuulemma tehneet jossain rannalla suklaa-vaahtokarkkibanaaneja. Kelpasivat astetta tummempitukkaisillekin :-)

Ota banaaneja ja leikkaa kuori halki pitkittäin. Levitä vähän auki ja painele banaanin päälle rouhittua suklaata ja pieniä vaahtokarkkeja. Kääri foliopakettiin.

Laita grilliin (tai uuniin 220 asteeseen) 15-20 minuutiksi. Avaa paketit ja tarjoile jäätelön kera. Makeaa ja makoisaa. Söin kaksi.

Niin ja kaupasta bongaamani Aino sitruuna-marenkijäätelö oli tosi raikkaan makeaa! Sitä saatetaan tässä huushollissa laittaa jälkkäriherkkujen päälle kesän aikana vielä uudestaankin.

"Se on kiinni enää vain paistoajasta" - mutakakku-resepti numero 2

Eivät menneet Copycatin mutakakkukokeilut ihan putkeen.

Kun nyt kuitenkin olen sinnikästä sorttia ja selaamistani vanhoista lehdistä löytyi vähän erilainen mutakakkuresepti, niin pakkohan se oli testata. Huolimatta isännän pienistä mutinoista vyötärölle kertyvistä lisäsenteistä jatkuvien kakkukestien vuoksi. Niin kauan kun lapset eivät valita ja kakku uppoaa...

Resepti nro 2 on astetta ensimmäistä helpompi. Siinä ei nimittäin tarvitse munia ja sokeria vatkata. Munien rakenne vain kevyesti rikotaan. Siksi ehkä taikinasta tulikin sellainen ihanan tumma ja kiiltävä.

Yksi kohta tästäkin reseptistä puuttuu. Paistoajan jälkeen kakku taisi olla vallankin mutainen, mutta... en huomannut ottaa sitä HETI pois vuoasta ja niinpä se jatkoi vielä vähän kypsymistä - pahus vieköön. Neljättä kertaa en kuitenkaan mutakakkua rupea tähän hätään tekemään. Koitanpa vaan muistaa ensi kerralla. Siis muistakaa tekin :

Se on kiinni vain paistoajasta!

Tällä kertaa kakun kaveriksi tuli kokeiltua myös pakkasesta löytyviä banaanipaloja - tai pikemminkin niiden pohjalta tehtyä jäätelöntapaista.

Tämä mutakakkuresepti siis löytyi vuoden 2007 Glorian ruoka ja viini-lehdestä. Kannatti siis lehti säilyttää. Siinä on vielä muutama muukin kokeilunarvoiselta näyttävä ohje, joten säilytyspinoon vaan...

Mudcake

150g voita
3 dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
vaniljaa reippaasti myllystä
ripaus suolaa
4rkl kaakojauhoa
2 kananmunaa
(voita ja korppujauhoja,jollet käytä silikonivuokaa)

Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sulata voi ja jätä hetkeksi jäähtymään.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munien rakenne kevyesti rikki ja yhdistä voisulan kanssa. Kääntele kuiviin aineisiin tasaiseksi taikinaksi (Ai, että olikin ihanan kiiltävää ja tahmaista).

Ohjeessa käskettiin kaatamaan taikina 24cm halkaisijan irtopohjavuokaan, mutta minä laitoin 20 cm halkaisijan silikonivuokaan. Siltikään ei näyttänyt mitenkään ylenmääräisen paksulta kakulta.

Paista kakkua uunin keskitasolla noin 20min. Tällä kertaa olin tarkkana ja käytin peräti uunin kelloa + hälytystä.

Sekoita tehosekoittimessa pakastettuja banaanipaloja ja mustaherukoita. Lisää isosti vaniljaa ja sen verran maitoa, että kone jaksaa pyöriä. Tarjoile heti vielä hieman lämpimän kakun kera.

Kesädekadenssia eli jäätelökone myyntiin

No nyt on lukumaratonkin takanapäin. Kunto kesti, vaikka pientä kirjakrapulaa näköjään tänään podenkin, tai siis lähinnä silmät. Täytyy vielä palata maratoniin varmaan erikseen, mutta tässä on pieni välipala sillä aikaa kun kokoan ajatuksiani. 

Kun mikään ei riitä. Eihän sitä nyt pelkästään suklaajäätelöä, kun voi saada paahdettuja mantelilastuja päälle. Niin, enkä minä ole tunnetusti koskaan sanonut ei myöskään mansikkahillokkeelle...

Tässä on varmaa paras suklaajäätelö ikinä ja tässä arviossa on mukana erinäisiä niin itse tehtyjä kuin valmiina ostettuja jäätelöpalloja viimeisen vähän yli - no, aika monen vuosikymmenen ajalta.

Viimeistään tämän jäätelön mukana minut on käännytetty. Jos joku haluaa ostaa pienen jäätelökoneen, niin minulla on myynnissä. Minä en sitä enää tarvitse niin kauan kuin kaupasta saa Dansukkerin glukoosisiirappia. Oli se sen verran helppoa saada sellainen pehmeän kermainen lopputulos, joka ei edes jäätynyt kivikovaksi pakkasessa.

 (Edelliset tämän kesän jäätelötestaukset voi lukea täältä ja täältä)

Kesädekadentti suklaajäätelö 

iso purkki kuohukermaa (3,3 dl)
4 dl iskukuumennettua punaista maitoa
8 kananmunankeltuaista
2 dl Siro -sokeria
2 dl glukoosisiirappia
pari-kolme  kourallista  Valrhonan tummaa suklaata (Caraibe)

Vatkaa keltuaiset ja sokeri tukevaksi vaaleaksi vaahdoksi. Kuumenna kerma, maito ja glukoosisiirappi kiehuvaksi.

 Laita suklaa kulhon pohjalle ja kaada päälle sen verran maitoseosta, että suklaa juuri ja juuri peittyy. Anna sulaa ja sekoita tasaiseksi.

Kaada maitoseos keltuaisvaahtoon ja vatkaa voimakkaasti. Sekoita suklaaganacheen ja laita koko seos pakkasenkestävään kannelliseen kulhoon ja anna jäähtyä.

Laita kulho pakastimeen ja vatkaa seosta muutaman kerran jäätymisen aikana. Minä itse asiassa vatkasin vain pari kertaa ihan alussa, kun sitten menin nukkumaan. Silti koostumus oli minusta juuri oikeanlainen.

Tämä jäätelö on parhaimmillaan kahvin kera.

Pullapitkon mansikkaritarit

Harvassa on se kerta, kun mummilasta tullessa meillä ei ole auto täynnä kaikenlaisia mukaan pistettyjä herkkuja. Useasti pussista löytyy pullaa jossain muodossa. Mummi kun sattuu tietämään heikkoutemme pullapitkosta paistettujen köyhien ritareiden suhteen.

Tällä kertaa emme vatkanneet kermavaahtoa vaan lämpimän sään kunniaksi pullasiivut nautittiin jäätelön ja mansikoiden kera. Puristeille myös tiedoksi, että se on ihan tietoinen valinta jättää kananmuna pois pullan kostutusliemestä. Uppoaa meillä paremmin ilman.

Pullapitkon mansikkaritarit

Siivuta pitko ja kostuta vaniljasokerilla ja sokerilla maustetussa maidossa. Sulata kunnon nokare voita paistinpannulla ja paista hyvin kostuneita siivuja kunnes niiden pinnat ovat kauniin ruskeita.

Tarjoile heti kuumana vaniljajäätelön ja tuoreiden mansikoiden kera.

Villiä menoa ja lakritsijäätelöä, ei kun moussea...

Kipin kapin äänestämään

Ihan ensiksi tiedotus siitä, että se Ruoka.fi:n ja Dansukkerin jäätelökilpailu, johon kerroin osallistuneeni minttu-kookos-raparperi-mansikka-jäätelöllä on nyt avattu äänestykselle. Menkääpäs kipin kapin TÄNNE antamaan äänenne. Tuolle nimihirviölle kiitos :-) Ei vaiskaan, äänestätte tietysti omaa suosikkianne...

Lakritsijäätelö - ei kun mousse

Sellon Cittarissa käydessä silmiin osui hyllyllinen Valrhonan suklaata. Suklaan lisäksi hyllyssä kökötti erilaisia lakritsipurkkeja ja nappasin mukaani raakalakritsia jauheena. Minä kun satun kovasti pitämään lakritsijäätelöstä. Dansukkerin lähettämää glukoosisiirappia oli jäljellä vielä vaikka kuinka paljon, joten jäätelöä piti tietysti ruveta heti tekemään.

Sitten kävi jotenkin vähän hassusti. Jo tekovaiheessa jäätelömassa muuttui ihan vanukkaaksi (tai mousseksi, jos halutaan hienostella). Glukoosisiirappia ilmeisesti käytetään vanukasmaisen rakenteen sileyttämiseksi, mutta kiinteyttääkö se myös ? Joka tapauksessa - lykkäsin vanukkaani pakkaseen ja sekoittelin sitä muutaman kerran.

Toinen hassahdus kävi sitten pöytään tullessa. Olin aloittanut jäätelökokeiluni vähän liian myöhään, eikä se ollutkaan ehtinyt kunnolla jäätymään. Siinä kohtaa se aiemmin hämmennystä aiheuttanut vanukasmaisuus oli tosi hyvä juttu. Illan juhlamenu vaan päivittyi lakritsijäätelöstä lakritsimousseen... eikä kukaan valittanut. Paitsi isäntä, joka periranskalaiseen tapaan ei voi oikein sietää sen paremmin lakritsia kuin salmiakkiakaan. Onneksi oli vielä Jaelin ohjeen mukaan tehtyä mantelikakkua jäljellä. Ei ole huonoa sekään mansikoiden kanssa. Oltiin kuin ravintolassa ikään. Sai valita ottaako lakritsimoussea ja mansikoita, pelkkiä mansikoita, mantelikakkua ja mansikoita, tai sitten voi tehdä niin kuin minä - ottaa sekä lakritsimoussea, mansikoita että sitä mantelikakkua :-)

Jäähdytetty lakritsimousse kotimaisilla mansikoilla

4 dl kuohukermaa
4 kananmunankeltuaista
1 dl glukoosisiirappia
1 dl tomusokeria (kun tavallinen oli kaapista loppu) 
4 tl raakalakritsijauhetta 
1 tl vaniljauutetta

mansikoita palkoina ja kokonaisina mielentilan mukaan. 

Sekoita kattilassa kerma, keltuaiset, glukoosisiirappi, tomusokeri ja lakritsijauhe. Kuumenna koko ajan sekoittaen keskilämmöllä. Kun seos paksunee (tai niin kuin tällä kertaa - muuttuu vanukkaaksi). Nosta se pois hellalta ja sekoita siihen vielä vaniljauute. 

Kaada seos pakastimen kestävään kannelliseen kulhoon ja anna jäähtyä. Laita pakkaseen ja sekoita muutaman kerran sähkövatkaimella. 4 tuntia ei tässä tapauksessa riittänyt jäähtymiseen ja jäätymiseen, mutta kylmä mousse olikin herkkua mansikoiden kanssa. Itse asiassa paljon parempaa kuin se lopulta jäätynyt versio, jossa lakritsin jauhemaisuus tuli jotenkin hassusti taas esiin. Moussessa sitä ei huomannut ollenkaan...

Villiä menoa kasvulaatikossa ?

Meillä oli takana hyviä uutisia täynnä ollut viikko, jota juhlistimme vähän normaalia mietitymmällä menulla ja Bollingerin shamppanjalla. Lakritsimousse mansikoiden kera oli täydellinen jälkiruoka. Pääsinkin sen kanssa hyvään seuraan sillä muuten oli ateria tehty huippukokkien uusista kirjoista bongattujen reseptien mukaan. Niistä lisää vähän myöhemmin, kunhan saan ajatukseni purettua tekstiksi. 

Nyt on hyvä aloittaa taas uusi viikko avoimena uusille hyville jutuille ! Aurinkoista kesäviikkoa kaikille teillekin !

p.s. Se villi meno ei varsinaisesti kuvaa työviikkoamme, vaikka kiirusta pitikin. Olen vain tuon parin päivän sateen jälkeen ollut ihan ihmeissäni kasvulaatikon korianterin ja kukkamaan timjamin kanssa. Nehän ovat ihan villiintyneet ja pursuavat kohta kaikkien reunojen yli...

Nam, saisko lisää ? Tämän kesän vakiojäde

Tässä eräänä päivänä mietin, että pitäisi varmaan taas itse ruveta tekemään kotona jäätelöä. Tulee jo kalliiksikin, kun kesälomalaiset juoksevat moneen kertaan päivässä hakemassa pakkasesta jätskiä niin itselleen kuin kavereilleen. Siitä puhumattakaan, että itse tehtynä tietäisi, mitä jätskiin on laitettu.

Kun vielä satuin ilmoittautumaan Dansukkerin ja Ruoka.fi:n jäätelöreseptikisaan (kerron sitten kun pääsette klikkaamaan äänenne) ja sain Dansukkerilta glukoosisiirappia kokeiltavaksi, oli ihan pakko ryhtyä tuumasta toimeen. Erityisesti minua kiinnosti väite siitä, että glukoosisiirapin avulla saisi rakenteesta samalla tavalla kermaisen kuin jäätelökoneella ilman kyseistä masiinaa. Onhan minulla sellainen pieni, jonka kulho-osa sattuu mahtumaan pakkaseen, mutta ei sen kanssa saa kuin itsensä kiukkuiseksi. Määrä on liian pieni ja siitäkin puolet tuppaa jäätymään kulhon reunaan kovaksi kerrokseksi.

Ensin pyörittelin mielessäni erilaisia kermalikööri-suklaakirsikka-yhdistelmiä, mutta kohderyhmän ollessa erityisesti lapset jätin liköörit suosiolla toiseen kertaan.

Lisävaatimuksen jäätelönvalmistukselle asettaa myös poikien kaverin lievä laktoosi-intoleranssi. Sorbetit eivät meillä oikein kelpaa, joten jotain kermaista pitäisi keksiä. Mikä siis on valkoista, kermaista, muttei kermaa ? No, kookosmaito.

Yksinään tuo lienee vähän äklöä, mutta mitäs jos lisäisi minttua ? Niin, ja pihalla kasvaa raparperia ja mansikoita sattui olemaan muutama keikkumassa keittiön pöydällä.

Lopputuloksen näette kuvista. Testasin sekä jäätelökoneella että haarukalla muutaman kerran jäätymisen aikaan sekoittamalla. Hyvää tuli molemmilla tavoilla. Taitavat loputkin glukoosisiirapista tulla meillä käytettyä tässä kesän aikana. Tuskinpa saamani pari pulloa edes riittävät tällä jäätelönkulutuksella.

Ja mitä sanoi kohderyhmän testiporukka ? Vastaus oli yksimielinen :

 "Nam, saisko lisää ? " 

Kookos-minttujäätelö raparperi-mansikkahillolla

1 prk (400g) kookosmaitoa
1 dl tomusokeria
4 munankeltuaista
1 dl glukoosisiirappia
2 tl vaniljauutetta
mintunoksa

2 raparperinvartta
viitisen mansikkaa
vajaa puoli desiä glukoosisiirappia
vajaa puoli desiä sokeria
loraus sitruunamehua

Kuori ja pilko raparperinvarret. Pese ja pilko mansikat. Laita molemmat sokerin ja siirapin kanssa pieneen kattilaan ja anna porista hiljaisella puolisen tuntia. Lisää lopuksi loraus sitruunamehua ja jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Sekoita kookosmaito, sokeri, siirappi, mintunoksa ja munankeltuaiset. Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos paksunee. Lisää lopuksi vanilja. Siivilöi kulhoon ja jäähdytä jääkaappikylmäksi.

Valmista jäätelö jäätelökoneessa ohjeen mukaan tai laita kookosseos pakastimeen ja sekoita sitä muutaman kerran jäätymisen aikana. Minä vain sohin haarukalla, mutta koostumuksesta saisi varmaan vieläkin kermaisemman, jos vatkaisi kunnolla sähkövatkaimella.

Kun kookosmaitoseos on melkein jäätynyttä, mutta vielä juuri sekoitettavissa, lisää raparperi-mansikkahillo ja sekoita. Itse sekoitin vain vähän. Näin jäätelössä on puhtaasti kookosjätskiä ja sitten pelkkiä hillokohtia.

Paahda kookoshiutaleita kuivalla pannulla, kunnes ne ovat kullanruskeita. Ripottele niitä jäätelöpallojen päälle ja koristele vielä mintunlehdillä.

Dansukker toimitti siirapit