Työvoitto, eikä kyseessä ole mitenkään huono kirja

Deborah Harkness: Book of Life
omaa hankintaa 

Aina joskus jokin kirja jää "jumiin". Siinä ei ole mitään vikaa, sitä ei vain jostain syystä tule avattua. Deborah Harknessin All Souls Trilogyn kolmas osa oli minulle tällainen kirja. Pidin trilogian ensimmäisestä osasta. Toinenkin osa oli historiallisessa kontekstissaan aivan mahtava, mutta sitten jumahti. Ensin en saanut kirjaa edes aloitettua ja sitten tuntuivat toiset kirjat aina menevän sen ohitse. Kertooko tuo jotain kirjasta?

No ei tämä varsinaisesti minua koukuttanut niin, etten olisi voinut nukkumaan mennä. Paitsi ehkä parina viimeisenä iltana. Matthew ja Diana ovat palanneet nykyaikaan keskelle samoja ongelmia, joita pakenivat menneisyyteen. Ajat ja tapahtumat lomittuvat jännästi hahmojen toimissa, mutta pääasiana on edelleen noitien, vampyyrien ja demonien kaikkien haluama "Elämän kirja". Omat mutkat matkaan tuo myös Matthewn "poika", jonka kaikki luulivat kadonneen, mutta joka ilmaantuu takaisin julmempana ja psykopaattisempana kuin koskaan.

Pikkutarkka tarinankerronta jatkuu tässäkin osassa, mutta tällä kertaa se hieman häiritsee lukukokemusta. Juoni sirpaloituu ja välillä piti tapahtumia ja ihmisiä oikein miettiä, että ymmärsi tarinan edenneen.

Silti All Souls on yksi parhaita lukemiani vampyyri+noita -viihdegenren edustajia. Hahmot ovat uskottavampia kuin monessa muussa vastaavassa eikä mennä ihan niin imeläksi. Toisen osan miljöö on Tudorien ajasta kiinnostuneelle mieluisa ja siinä kirjassa ei yksityiskohtien runsaus häirinnyt yhtään. Harkness tuntuukin olevan parhaimmillaan, kun saa asettaa tarinansa historialliseen kontekstiin. Sinänsä ymmärrettävää, kun kerran historioitsija taitaa olla "arkiammatiltaan".

Shadow of Night - Elisabethin Englantia ja vampyyritarinoita

Tässä tämä lupaamani hyvän kirjan bloggaus. 

Deborah Harknessin trilogian toinen osa ilmestyi tuossa kesällä. Kun hinta oli jo laskenut ihan mukavasti Kobon kaupassa niin latautui se sieltä vauhdilla e-lukijaan. Ensimmäisen osan eli A Discovery of Witches luinkin jo melkein vuosi sitten.

Minut houkutteli tämän kirjan pariin ajatus historioitsijan kirjoittamasta romaanista 1600-luvun Englannista. Ajankuvaus olikin tosi mielenkiintoinen ja varsinkin ajatus aikakauden henkilöhahmojen yliluonnollisesta alkuperästä ja ihmisten, noitien, vampyyrien ja demonien rinnakkaiselosta. Hiukan jäin ehkä kaipaamaan Englantia enemmänkin, mutta onneksi Ranskaan ja myös Prahan kaupunkiin sijoittuvat osuudet olivat mielenkiintoisia.

Kaikkiaan huomasin, että keskityin huomattavasti enemmän päähenkilöiden aikamatkan aikana heidän ympäristönsä henkilöihin kuin itse tarinaan. Tarinassa ei  itse asiassa edes tapahtunut mitään hirvittävän järisyttävää. Aika standardijuttuja, mutta silti tämä kirja erottuu monista muista vampyyrigenren edustajista selkeästi edukseen. Henkilöhahmot tuntuvat nopeasti läheisiltä, vaikka ehkä eivät ihan ylläkään ensimmäisen osan uskottavuuden tasolle. Ja tuo ajankuvaus historiallisine linkityksineen on kyllä ihan omaa luokkaansa.

Matthew ja Diana siis tupsahtavat keskelle Elisabethin Englantia ja yrittävät parhaansa mukaan sulautua massaan ja olla muuttamatta historiaa liian radikaalisti. Ihan helppoahan tuo huomaamattomuus ei ole, kun Matthew osoittautuu niin kuningattaren vakoojaksi kuin otuskonvention jäseneksi.  Noitien alkuperää kuvaavaa kirjaa jahdatessaan pari seikkailee niin Etelä-Ranskan kuin Prahankin maisemissa. Hiukan tarinan uskottavuutta söi tavoite olla vaikuttamatta menneisyyteen, kun Matthew samalla tekee parhaansa estääkseen mm. aikakauden noitavainoja.

Kaikkiaan kirjasta nousee päähahmona esiin enemmän Matthew kuin Diana. Ehkä siksi, että vuosisatoja eläneen vampyyrin henkilöhistoriasta voi löytyä kaikenlaisia käänteitä ja lisäjännitettä saadaan modernin hahmon ja historiallisen hahmon välisistä asenne-eroista. Mielenkiintoinen teema, joka herätti itselläkin kaikenlaisia ajatuksia. Aika pintapuoliseksi "analyysi" tässä tarinassa kuitenkin jäi.

Jos siis on kiinnostunut historiasta ja haluaa erilaista näkökulmaa, niin tämä on ehdottoman nautittava kirja. Mikäli kaipaa nopeatempoista ja jännittävää fantasiaa, niin en tähän välttämättä tarttuisi.

Kolmas osa kaiketi trilogiaan vielä kuuluisi ja tarina onkin ihan kesken. Kaipa sekin on pakko sitten hankkia, kun ilmestyy. Kyllä tämä sen verran vahvasti minulla kuuluu kategoriaan "lukemisen arvoiset".

Deborah Harkness ; A Discovery of Witches - vaihteeksi erilaista

Luokittelin kirjan suoraan sarjaan "vampyyriviihde", mutta ei tämä ihan tyylipuhdas lajinsa edustaja taida olla. On tarinassa vampyyri, montakin ja noitia ja demoneita ja rakkaustarina ja taisteluja... mutta sittenkin. Tähän mennessä ei vastaani ole tullut toista vampyyriviihdekirjaa, jossa olisi niin huolellisesti rakennettu henkilöhahmoja, heidän elämäntarinaansa ja olemustaan, erilaisten tapahtumien kautta. Samoin historiaan liittyvät kuvaukset ja yksityiskohdat ovat aika perinpohjaisia.

Yksityiskohdat tekevät tarinasta keskivertoa mielenkiintoisemman, mutta perinpohjaisuus myös vähän puuduttaa. Melkein 700 sivua eikä tarina ole vasta kuin alussa, eivätkä tarinan käänteet ole ainakaan vielä poikenneet "standardista".

Diana on nuori noita, joka vanhempiensa traumaattisen menetyksen jälkeen on kieltänyt kaiken taikuuden elämästään. Kuten genreen kuuluu, hän kuitenkin joutuu kykyjensä kanssa vastakkain, kun sattumalta saa käsiinsä alkemian historian tutkimustyönsä lähdekirjojen joukossa noidutun käsikirjoituksen. Taikuus herää ja Diana osoittautuu (tietysti) voimiltaan erityisen vahvaksi. Kun mukaan sotketaan komea vampyyri Matthew ja "lajien" väliset rakkaussuhteen kieltävä "otuskonventio" niin tarina nytkähtään liikkeelle tosissaan.

Darwinin evoluutioteoria kiedottuna alkemian historiaan, taikuuteen ja jopa aikamatkailuun koostavat omalaatuisen kokonaisuuden. Kirjoittajan tieteenhistorian tuntemus ilmenee selkeästi. Kirjasarjan toinen osa ilmestyy kuulemma tämän vuoden aikana. Tämä osa loppui luvaten vielä pientä irtiottoa vampyyrigenrestä ja makupaloja Tudorien ajan Englannista kiinnostuneille. Pitää varmaan lukea, tai sitten ei. Olen vähän kahden vaiheilla. Katsotaan miten käy.