Kirjakimara - Toto 6v:n.suositukset

Toto oppi kesällä lukemaan. Ihan sillain itsekseen, yht'äkkiä hän vain osasi.

Päätin, etten tyrkytä. En yhtään. En ainuttakaan kirjaa. Lukekoon itse, jos haluaa. Minä jatkan iltasadulla ja äänikirjoilla ja pidättelen henkeäni.

Muutama kuukausi siinä meni, mutta nyt olen yllättänyt Toton useammankin kerran kirjan ääressä. Saa nähdä olisiko 1/3 lukumiehiä (ja jottei Esikoinen nyt vedä hernettä nenään niin mainittakoon hänen kyllä nykyään jotain lukevankin - aina välillä)

Hieman on tosin haikea olo. Minut käskettiin pois vierestä lukemista häiritsemästä...

Tässä kuitenkin viime viikkojen lukusuosikit ja niihin liittyvät Toton kommentit:

Aino Havukainen, Sami Toivonen : Tatun ja Patun Suomi 

Tatu ja Patu -kirjat ovat lasten suuria suosikkeja. Aikuista kommellukset ja höpinäväännökset välillä vähän huvittavat, mutta muksut nauravat ääneen.

Suomi-kirjassa tutustutaan erilaisiin Suomi-juttuihin ja matkustetaan ympäri maata. Tapoihin tutustutaan saunasta mustikkapiirakkaan ja samalla tulee Suomen historiakin tutuksi. En ole ihan varma, haluanko pojan isän puolen sukulaisille (Ranskaan) ihan kaikkia Tatun ja Patun toteamuksia toistelevan, mutta hauskaa tuntuu lukiessa olevan.

Kysymkseen, mikä kirjassa on parasta, kuului vastaus seuraavasti :

"No, kun on niin kiva hakea tonttuja" 

Kirjaan on piiloteltu kotitonttuja vähän sinne sun tänne ja teemaltaankin tuo on tietysti ihan tähän vuoteen sopiva.

O.Ruzicka, A.Hetmerova : Mistä tavarat tulevat 

Tässä kirjassa käydään juurta jaksain läpi eri tavaroiden valmistusta. Leipä, juomalasit, kirjat ja muut esitellyt esineet ovat lapsille  tuttuja, joten niiden valmistusprosessit ovat kiehtovia ja liittyvät ymmärrettävästi jokapäiväiseen elämään.

Lisäksi, mitä ilmeisimmin hieman normikirjan muodosta poikkeava rakenne sisältä avautuvine isoine taitesivuineen ja luukkuineen on houkutteleva näperryksestä pitävälle pojalle.

Ei siis ole ihme, että Toton kommentti oli seuraavanlainen:

"On toosi mielenkiintoista lukea valmistuksesta, varsinkin leivän ja lasien" 

Tämä kirja olisi aikuisestakin mielenkiintoinen ja siitä saisi jutunjuurta, jos saisi luvan tulla mukaan lukemaan...

Nicholas Harris, kuvitus Sebastian Quigley : Pimeässä hohtava avaruus

Tämän kirjan kanssa minulla on käynyt parempi tuuri. Olen saanut lukea sitä iltaisin sängyn vieressä. Tiedä sitten kuitenkaan, jos tietokirjaa voi varsinaisesti iltasaduksi nimittää.

Mitä ilmeisimmin meillä kaksi nuorempaa poikaa ovat enemmän faktamiehiä - ainakin Toton tämänhetkisten suosikkien perusteella. Nämähän ovat kaikki selvästi asiasisältöön kallellaan Tatun ja Patun vinksautuksista huolimatta.

Pimeässä hohtava avaruus kertookin perustietoa Linnunradasta, auringosta, tähdistä, kuusta ja planeetoista. Ihan mielenkiintoista äidillekin, vaikka toki entuudestaan tuttua.

Eniten kirjassa kaikkia kiehtovat kuvat.

"Parasta on, kun kuvat hohtavat..." 
sanoo Totokin.

Ensin vähän valoa kohti ja sitten lamppu sammuksiin. Tekstinkin näkee hohtosivuilla lukea pimeässä. Siinä riittää riemua ja jännistystä asiasisältöä elävöittämään.


Sellaisia kirjoja viime aikoina. Pitänee ruveta levittelemään muita talosta löytyviä lastenkirjoja (ja niitähän löytyy korkeita pinoja) strategisiin paikkoihin pitkin olohuonetta. Katsotaan, mitä päätyy sitten luettavaksi asti.

Sarjahyvästejä - Heippa sitten Sookie ja Giordano

Charlaine Harris : Dead ever after 
S.J.Parris : Sacrilege 
molemmat Kobo-hankintoja
 
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja jotain lopettaa ennen aikojaan. Näin on kaiketi monessa asiassa elämässä, mutta erityisesti kirjasarjojen kohdalla. Tässä ihan viime aikoina olen sanonut henkiset hyvästit parillekin seuraamalleni sarjalle.


Kaikkea hyvää Sookie !

Ensimmäiseksi mainittakoon Charlaine Harrisin Sookie Stackhousesta kertova Southern Vampires-sarja. Olen seurannut Sookien seikkailuja miesasioita alusta alkaen. Kuten niin monessa sarjassa, alku oli koukuttava ja sitten uusia osia luki lähinnä sen takia, että haluaa kuulla päähenkilön lopullisen kohtalon. Tämä viimeinen osa Dead ever after ei petä siinä, että taas on julmia aikeita ja Sookie joutuu hankaluuksiin.

Miesasiatkin ovat jälleen kerran totaalisen sekaisin ja suurin piirtein kaikki sarjan aiemmista osista tutut sulhasehdokkaat pyörivät uudelleen kuvioissa. Eric, Sam, Alcide, Bill vai Quinn ? En nyt lähde tässä paljastamaan sen enempää, kuin että johonkin ratkaisuun Sookie sentään sarjan lopuksi päätyy. Minä olin ratkaisuun ihan tyytyväinen, mutta on varmasti monia, jotka olisivat toivoneet toisin. Vanhoja vihollisiakin saapuu paikalle useampi, joten myös hengenvaaraa ja sankarillisia pelastustilanteita riittää.

Tarina alkaa aika tarkkaan siitä, mihin edellinen osa päättyi. Kirjailija selvästi olettaa, että suurin piirtein kaikki lukijat ovat Sookien vanhoja tuttuja. Näin varmasti onkin.

Tuleeko Sookieta sitten ikävä. No, ei oikeastaan. Kyseessä on ehdottomasti genrensä parhaimmistoon kuuluva sarja, mutta kyllä nämä kuviot on nyt nähty. Kirjat alkoivat vähän pahasti toistamaan itseään. Sookie suuttuu poikaystävälleen, joutuu hengenvaaraan pahojen vihollisten toimesta, selviää hengenvaarasta ja olettaa tietävänsä taas, kuka on "se oikea". Jotain koukuttavaa sarjassa tietenkin on, kun kerran kaikki osat olen lukenut, mutta tähän on hyvä lopettaa. Mitä ilmeisemmin kirjailija Charlaine Harris on samaa mieltä.


Bye Bye Giordano !

S.J.Parrisin Giordano Brunon seikkailuista Elizabetin Englannissa kertova sarja loppuu minun osaltani kolmanteen osaan Sacrilege. Tietysti koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta ainakin toistaiseksi olen saanut  kuumaverisestä ja uhkarohkeasta italialaisesta filosofista tarpeekseni.

Jo edellisen osan kohdalla  mutisin siitä, miten päähenkilöön samaistuminen tai edes hänestä oikeasti pitäminen on hankalaa. Jos ihan totta puhutaan, niin minä en ole yhtään hämmästynyt historiallisen esikuvan lopullisesta kohtalosta. Jos hän oli yhtään romaanien alter egonsa tapainen, niin uhkarohkea ja mielipiteissään jyrkkä filosofi todennäköisesti päätyi tuona ajanjaksona roviolle. En yhtään ihmettelisi, vaikka Bruno olisi mennyt heiluttamaan teesejään itse paavin nenän alle. Minulla ei tietysti ole mitään tutkimuspohjaa mielipiteeseeni - se perustuu puhtaasti fiktiivisen vakoojaan hahmoon...

Joka tapauksessa, tässä tarinassa Bruno lähtee auttamaa neitoa hädässä. Jo ensimmäisessä osassa Brunon sydäntä värisyttäneen tytön aviomies on murhattu ja neitoa epäillään syylliseksi. Kuin sattumalta murha liittyy taas uskonnollis-poliittisiin juoniin. Petoksia, väkivaltaa, sarjamurhaaja ja vakoojia puolin ja toisin. Toimintaa riittää.

Eipä siitä muuta. Ei huonoa viihdettä, mutta kun kirjoja riittää ja koukuttavampiakin sarjoja on tarjolla niin jätän Brunon tältä erää kohtalonsa huomaan.

Sookieta tuplasti

Minulta oli jotenkin hassusti jäänyt väliin edellinenkin osa Sookien seikkailuista, joten lainasin siskolta molemmat viimeisimmät kerralla. Siispä vietin pari päivää iloisesti (?) vampyyrien, ihmissusien ja keijujen parissa ihmetellen Sookien miessuhteiden viimeisimpiä käännöksiä

Dead Reckoning vie lukijan keskelle vampyyrien politiikkaa Ericin taistellessa asemastaan vampyyrihierarkiassa. Sookie  joutuu sotkeutumaan hengenvaaralliseen juonitteluun Ericin "vaimona". Samalla hänellä on omat ongelmassa menneisyyden vihollisten ilmaantuessa uudelleen paikalle.

Kirja on taattua Sookieta - viihdyttävää ja vauhdikasta. Jotenkin vain tuntuu, että tarinat vähän toistavat itseään. Vihollinen ilmaantuu, juonitellaan, selvitetään pari hengenvaarallista tilannetta, surmataan muutama pahis ja hups, kierros alkaa uudelleen. Tiedän, kaava on se vanha tuttu ja toimiva viihteen saralla, mutta jotenkin sitä toivoisi vähän uuttakin. Saattaa tietysti olla liikaa pyydetty.

Tai sitten ei, Deadlocked tuo virkistävästi uusia tuulahduksia. Kaava on sama, mutta tällä kertaa juoni on hiukan vähemmän ennalta arvattava ja lopussa ilmaantuu ihan uusia värinöitä.

Toistaiseksi viimeisimmässä Sookie-sarjan kirjassa Eric lavastetaan nuoren tytön murhaajaksi. Sookie kuvittelee kerrankin olevansa juonessa mukana vain sivullisena, mutta toisin tietysti todistetaan. Vauhdikkaiden tapahtumien jälkeen Sookie huomaa olevansa yhdenlaisen pahan alku ja juuri, ihan tahtomattaan. Taattua viihdettä siis tämäkin, mutta jotenkin virkistävämpi kuin edellinen.

Niin, ja tämä sitten loppui sellaiseen kohtaan, että seuraavaa osaa jää oikein odottamaan...

Eka 2011 - Jane Harris : The Observations

Onko teille jäänyt koskaan kirjan lukemisen jälkeen sellainen olo, että kuluneen ajan olisi voinut käyttää paremminkin ? Minulle kävi taas juuri niin tämän kirjan jälkeen.

Lukaisin sen kokonaan (yli 500 sivua) yhden päivän aikana, mikä sekin kertonee syventymisen asteesta ja jotain kirjan tasostakin. Tarina oli sen verran kiinnostava, että halusi tietää, miten se päättyy, mutta lopussa käteen jäi... no, kovasti heppoinen juoni ja sekavat henkilöhahmot. Sanalla sanoen kertomus, joka unohtunee aika nopeasti. Että sillä tavalla vuoden alkuun.

Kirja kertoo outoon taloon palvelijattareksi saapuvasta Bessystä. Talon emännällä tuntuu olevan jokin synkeä salaisuus ja Bessyllä itselläänkin on hyviä syitä pysyä hiljaa menneisyydestään. Tarinan edetessä mukaan tulevat kummitusjutut, emännän järjen valon himmentyminen ja Bessyn historian vähittäinen selviäminen. Aineksia siis olisi vaikka mihin, mutta vähän sekavaksi tarina jää. Tuntuu, että kirjailija on halunnut käyttää elementtejä romanttisesta kummitustarinasta, sekoittaa niitä jonkunlaiseen yhteiskuntaluokkien kuvaukseen ja aikakauden yhteiskuntakritiikkiin ja sitten jäänyt loppuun saakka miettimään, että pitäisikö sittenkin kirjoittaa seikkailutarina. Vähän kaikkea eikä lopussa mitään kunnolla.

Onneksi tämän jälkeen tartuin kirjaan, josta tuli samantien yksi kaikkien aikojen suosikeistani, mutta siitä lisää sitten vähän myöhemmin.

Vampyyreja ja muuta yliluonnollista I - Charlaine Harris : Dead in the Family

Kesäloma ja kirjat - niinhän minä olen uhonnut. Siispä myös Bathin reissulla tuli tutkittua siskon kirjahyllyä ja sieltä pikaisesti ahmaistua parikin vampyyrimaailmaan liittyvää kirjaa. Eiväthän nuo mitään suuria taide-elämyksiä ole, mutta oikeinkin viihdyttäviä ja lajinsa parhaasta päästä.

Ensimmäisenä tähän mennessä viimeinen osa Sookie-sarjaa. Kyseinen sarjahan on tullut monille tutuksi myöskin Trueblood-nimisenä tv-versiona. Kuten niin kovin usein, kirjat ovat parempia. Itse asiassa ei mieleeni tule kuin tv-sarja Jane Austenin : Pride and Prejudice:sta, joka on ehdottomasti kirjan kanssa samalla tasolla.

Erityisesti kirjasarjan ensimmäiset osat vievät mukanaan. Kun pääsee tähän osaan 10 (muistaakseni) niin kirjaa lukee lähinnä uteliaisuudesta sen suhteen, miten Sookien elämä etenee. Ja eteneehän tuo - muiden ihmisten ajatuksia kuuleva Sookie törmää tapansa mukaan erilaisiin haasteisiin vampyyrien, ihmissusien ja keijujen kanssa. Ihmis- tai pitäisi varmaan sanoa olentosuhteissa on omat kiemuransa. Tämän tarkemmin en viitsi tässä yksityiskohtia kertoilla, jos joku vaikka seuraa parhaillaan telkkarissakin näytettävää sarjaa tai haluaa lukea kirjoja alusta alkaen... Ettei tule paljastettua liikaa :-)

Olen lueskellut kaikenlaisia vampyyri- ja muita fantasia-kirjoja ja Sookie-sarjaa voi kyllä suositella lajista pitäville. Hahmot tuntuvat uskottavilta, siis sen verran kuin vampyyrit ja kumppanit sellaisia voivat olla. Jänniä käänteitä riittää tarinoissa. Suositeltavaa viihdettä kesälukemiseksi.