Ruokaa romaaneista III

Mitäs syötiin ? 

Taas ollaan viktoriaanisessa Englannissa ja Steampunkin hengessä. Olen jotenkin jumittunut niihin maisemiin tässä vuodenvaihteen molemmin puolin. Viimeksi nautittiin iltapäiväteetä ihmissusien seurassa. Tällä kertaa tartutaan toiseen englantilaiseen instituutioon eli aamiaiseen.

Steampunk Chronicles - sarjan toisessa ja kolmannessa osassa Finley päätyy asumaan Greythornen herttuan luokse ja osaksi hänen erilaisia yliluonnollisia tai koneellisesti parannettuja kykyjä omaavaan joukkoonsa. Kuten yleensäkin elämässä, ruoan ympärille kerääntyminen ja erityisesti näissä tarinoissa aamiaiselle saapuminen toimii tilanteena, jossa setvitään ihmisten välisiä jännitteitä. Aamupalapöydässä riitapukarit (Finley & Sam) kyräilevät, rakastavaiset (Sam & Emily) katsovat toisiaan silmiin ja nolostuneet (Finley useammin kuin kerran, Sam ainakin kerran) pyytävät anteeksi aiempia töppäilyjä. Siellä myös kerätään voimia öisten seikkailujen jälkeen. Varsinkin puoliksi metallia oleva Sam kerää lautaselleen useammin kuin kerran silkkisen samettista munakokkelia.

Minäkin pidän munakokkelista. Se on se nimenomainen ruokalaji, joka erottaa matkoilla hotellien aamupalapöydät toisistaan. Voin antaa paljon anteeksi, jos munakokkeli on silkkisen pehmää ja sulaa suussa. Toisaalta hotelli tipahtaa armottomasti luokkaan "ihan ok" tai alemmaksi, jos tarjolla on vähän kuivahtanutta ja kumimaista mössöä.

Meillä syödään kananmunaa monessa muodossa, mutta täytyy myöntää olleeni vähän pelkuri munakokkelin suhteen. En ole tainnut sitä koskaan edes kokeilla valmistaa. Tuo laiminlyönti on nyt korjattu.


Kokkeliksi 

Minun munakokkelini oli ihan onnistuneen pehmeää - salaisuus näyttää olevan siinä, ettei päästä liian kypsäksi. Alla ohje vähän sinne päin, en pahemmin mittaillut.

3 kananmunaa
vajaa 1 dl kermaa
suolaa, pippuria
voita pannuun
ruohosipulia ei meiltä aamulla löytynyt, joten mentiin basilikalla
Pekonia kaveriksi

Sekoita kokkelin ainekset ja sulata nokare voita pannussa keskilämmöllä. Kaada munaseos pannulle. Heti kun reunat alkavat hyytymään, ala vetelemään massaa kohti keskustaa. Muista välillä sekoittaa myös pannun keskeltä, ettei pohja pala. Jatka kunnes seos on mielestäsi valmiin kokkelin näköistä.
Kaada lautasille ja nauti, miten haluat. Meillä syötiin pekonin ja leivän kera. Kun ei ollut niitä tomaattejakaan kotona, pavuista puhumattakaan.

Vinkki : Tähän ruokaosion loppuun vielä vinkki rapean pekonin osalta. Pekonia ei kuulu paistaa täysteholla, silloin se ei tule sopivan rapeaksi. Pistä pannu keskilämölle, kaada pieni liraus öljyä pannulle ja laita mielellään huoneenlämpöiset pekonisiivut tirisemään. Anna ruskistua jonkin verran ja valuta talouspaperilla. Varmasti rapeaa :-)


Entäs ne itse kirjat ?


Kirjoista vielä sen verran, että the Steampunk Chronicles-trilogian toinen osa, The Girl in the Steel Corset keskittyy kuvaamaan Finleyn sopeutumista joukkoon samalla kun taistellaan mekaanisia automaatteja rikoksiin käyttävää "The Machinist" arkkivihollista vastaan. Tarinan teemoissa olisi ollut mahdollisuus monenlaiseen pohdintaan ihmisen ja koneiden yhteiselon vaikutuksiin, mutta valitettavasti sitä vaivaavat viihdepläjäyksien tyyppiviat. Pohdinnan sijasta keskitytään toimintakuvauksiin ja kuvataan Finleyn ihastumisen kehittymistä. Tarina jää vähän hajanaiseksi ja loppukin hiukan töksähtää.

Hajanaisuus vaivaa myös kolmannen osan, The Girl with the Clockwork Collar, tarinaa. Finley ja kumppanit matkustavat Amerikkaan auttamaan murhasta syytettyä ystäväänsä. Vastassa on kuitenkin häikäilemätön rikollisjengi eikä Amerikan oikeuslaitos. Seikkailuja riittää jopa siinä määrin, että loppuratkaisun jälkeen lukija jää epätietoisuuteen siitä, miten osa tapahtumista siihen liittyikään.

Tarinan on tarkoitus jatkua, mutta minä en taida käyttää energiaani loppujen kolmen osan etsintään. Nämä kolme ensimmäistä kirjaa luin ihan mielelläni Steampunk-teemaa ihmetellessäni, mutta sen pidemmälle ei niiden taso minun mielenkiintoani jaksa venyttää.

Esittelyjaksosta tekstiä täältä. 

Steampunk Chronicles : The Strange Case of Finley Jayne

Steampunk -tyyli käsittääkseni kuvaa yleensä 1800-luvun lopun viktoriaanista Englantia, jossa erilaiset automaatit ja muut tekniset ihmeet ovat eri tasolla kuin olemme historiankirjoista tottuneet lukemaan. Tekniikan ihmeet sitten vaikuttavat sekä yksilöiden että yhteiskunnan toimintaan.


The Parasol Protectorate -sarja selitti teknologisen kehittyneisyyden johtuvan ihmissusien ja vampyyrien osallistumisesta yhteiskunnan elämään. Heillä kun on oletettavasti ikuisuus aikaa tehdä tutkimuksia ja viedä niitä eteenpäin. Kady Crossin The Steampunk Chronicles ei varsinaisesti selittele automaattien eli jonkunlaisten robottimaisten koneiden ja muiden tekniikan ihmeiden olemassaoloa, vaan ensimmäinen osa keskittyy lähinnä päähenkilön luonteen ja muiden piirteiden kuvaamiseen. Täysin ilman yliluonnollista ulottuvuutta ei tässäkään selvitä, sillä Finley on väkivahva nuori tyttö, joka kokee sisällään asuvan "toisen" ottavan välillä ohjat käsiinsä, yleensä sillä seurauksella, että Finley joutuu vaikeuksiin motattuaan mielestään epäoikeudenmukaisesti käyttäytyvää henkilöä.

Tässä esittelyjaksossa Finley päätyy juuri kihlautuneen nuoren tytön seuraksi. Tehtäviin kuuluu osallistuminen erilaisiin sosiaalisiin tilaisuuksiin.Vähitellen Finley huomaa, että odotuksena on myös tytön pelastaminen, mutta miltä ? Ajan kuluessa sulhaskandidaatista paljastuu, mitä omituisempia asioita ja Finley päättää pyytää jatkossa muuta kuin Frankensteinin iltalukemisekseen.

Kirja on sen verran lyhyt, että kovin syvällistä yhteiskuntakuvausta tai edes monimutkaista juonta ei keritä kehittelemään. Ihan mielenkiintoiselta kuulostavat kuitenkin pihavartijana kulkeva aseistettu automaatti tai Hyde Parkissa sekä normaalihevosilla että koneratsuilla kirmaava yhteiskunnan kerma. Myös 16-vuotiaan tytön sisällä asuva "toinen" on ajatuksena kutkuttava - noinkohan varttumisen kokevat monet "normaalitkin" teinit ?

Seuraavat sarjan osat ovat jo Kobossa odottamassa joululoman suvantohetkiä. Luulisin niiden olevan sopivan kevyttä viihdettä, mutta kuitenkin sen verran mielenkiintoisessa paketissa, että niistäkin jaksaa viehättyä. Toisessa osassa yhtenä teemana ovat myöskin ihmisten kontrollista karkaavat koneet... saapi nähdä, mitä siitä saadaan irti.

Steampunk on täällä Blogistaniassa ollut viime aikoina aika pinnalla - suureksi osaksi suomalaisen "Steampunk - koneita ja korsetteja" - kirjan ansiosta. Minulla on tuokin odottamassa, joten kovin viktoriaanisissa maisemissa vietetään loppuvuotta. Tuosta kirjasta ovat kirjoittaneet esim. Jori Kaiken voi lukea -blogissa ja Kirsi Kirsin kirjanurkassa.