(Ruoka)päiväkirja: Kotiboksihuumaa ja katkarapuja kikherneiden kavereina

 

Viimeksi kirjoittaessani suunnittelin "kotiboksi"-prosessia. Reseptejä lista lehdistä ja muistista, ainekset tilaukseen ja siitä sitten eteenpäin. Vähän mietin, miten käy, mutta se pahus vie toimii. Ainakin toistaiseksi. 

Listassa on pysytty melko hyvin ja kerralla useamman aterian ainesten tilaus on onnistunut suhteellisen kivuttomasti. 

Hävikki on ollut ihan minimissä, sillä olen valinnut reseptit "uusiokäytön" ja hyvin säilyvien ainesosien mukaisessa järjestyksessä. 

Ainoa vähän huonommin toiminut homma, on ollut kokkauksen delegointi jälkikasvulle. Jotenkin ei vastaanottavaisuus ole ollut samalla tasolla kuin reseptivihon kanssa. Nyt kokeilen metodia "reseptilinkki WhatsAppin kautta" - Saa nähdä, miten käy. Olettaisin, että linssipyörykät suolapähkinöillä houkuttaisi edes vähän... 

Tänään pitää listaa taas päivittää ja laittaa ostoslista tilaukseen. Kiire ei varsinaisesti vielä ole, sillä ruokaa on vielä muutaman aterian verran. Lisäksi viikolla on tiedossa ainakin yksi ravintolailta, kahdestaan isännän kanssa. Saimme hänet viikoksi kotiin. 

Kaikkiaan tällä metodilla on löytynyt muutama uusi vakkarilistalle lisättävä. Viimeksi kirjasin yhden pannun turskavuoan, tänään taidan pistää muistiin Kikherne-katkarapucurryn. Alkuperäinen versio Delicious-lehdesta helmikuulta 2009... 

Kikherne-katkarapucurry 

oliiviöljyä

1 iso sipuli

valkosipulinkynsi 

0.5rkl harissatahnaa (maista ensin, miten tulista tahna on ja laita ensin vähän. Aina voi lisätä) 

400 purkki tomaattimurskaa

1rkl kookossokeria (tai ruokosokeria) 

1rkl punaviinietikkaa

suolaa ja pippuria

400g purkki kikhernenitä 

pari kourallista raakoja tiikerikatkarapuja (tai vastaavaa) 

tuoretta korianteria ja lime

riisiä ja jotain leivän tapaista

Laita riisi ensimmäisenä kypsymään. 

Leikkaa sipuli puolikuiksi ja kuullota öljyssä pannulla. Hienonna sekaan valkosipuli ja lisää harissatahna. Sekoittele hetki. 

Kaada joukkoon tomaatti, sokeri ja punaviinietikka. 

Kuumenna ja hauduttele hetken ajan. Lisää huuhdotut kikherneet ja anna hautua kymmenisen minuuttia keskilämmöllä ja pikkuisen poreillen. 

Lisää lopuksi katkaravut ja kypsennä muutama minuutti, kunnes niistä tulee kauniin vaaleanpunaisia. 

Nosta riisin kanssa tarjolle. Ripottele päälle tuoretta korianteria ja purista reippaasti limestä mehua. 

Perjantain pikasalaatti

Ensin mietittiin, josko sitä lähdettäisiin jonnekin, mutta laiskuus voitti. Isäntä pyöräytti aikuisille perjantain pikasalaatin ja muksut jatkoivat eilisellä risotolla. Kaikki olivat tyytyväisiä.

Leikkaa avokado pieniksi kuutioiksi ja lisää saman verran kurkkukuutioita. "Nylje" verigreippi tai kaksi ja sekoita palat + mehu avokadon ja kurkun kanssa. Kaada mehusta suurin osa kuppiin erikseen.

Sekoita muutama lusikallinen turkkilaista jugurttia, nokare majoneesia, suolaa ja pippuria. Notkista tilkalla greippimehua. Sekoita greippipalojen, avokadon ja kurkun kanssa. Nosta tarjoiluastiaan.

Asettele päälle jotain vihreää (salaattia tai versoja)

Paista katkaravut  nopeasti pannulla tilkassa öljyä ja mausta Mangocurry-mausteella.  Ripottele salaattiin.

Tarjoile heti.

Kevyttä, raikasta ja piristävää.

Wappusilliksen herkkuja eli makrillipatee, sardiinicake ja katkarapu popcornit

Mietin tässä, mitä vappuna pistäisi pöytään. Juhliminen sinänsä taitaa jäädä aika vähiin, kun viikonloppuna lähinnä odoteltiin isännän toipumista vatsataudista ja saako meistä joku muu sen vapuksi. Valmistelut siis jätettiin tarkoituksella viime tippaan ja pidettiin minimissään. Onneksi ei oltukaan suunniteltu, mitään suuria juhlia. Lähinnä nyt sen takia, kun itse tiesin viettäväni vappuaaton töissä iltaan saakka... 

Jotain sitä kai sentään voisi tehdä vappumaista ja lähdin selailemaan vanhoja ideoita. Pari valikoitui mahdollisesti uudelleen tehtäviksi ja makrillipateen vatsataudin selättänyt isäntä pyöräytti jo sunnuntai-illaksi. Siitä riittää pitkin vappua herkutteluun. 

Hauskaa vappua! 

Minä olen nyt töissä ja edessä vielä monta palaveria, mutta juhlikaa te muut jo tänään ! 

Rillettes de maquereaux

Ota 4 makrillifilettä, poista niistä mahdolliset ruodot. Laita fileet palasiksi, samoin kuin paketillinen pekonia. Lisää molemmat pannulle. Ripottele päälle reilu ripaus suolaa ja pippuria sekä pikkuisen jauhettua muskottipähkinää. Lisää 1,25dl valkoviiniä ja anna poreilla hiljalleen kannen alla vartin verran.

Laita makrillimassa tehosekoittimella sileäksi. Massan pitää olla kosteaa,joten lisää tarvittaessa hieman vettä. Sekoita joukkon3 laakerinlehteä ja 5 katajanmarjaa. Jaa massa kahteen pieneen uunivuokaan.

Laita vuoat vesihauteeseen isompaan vuokaan ja laita vähän alle 100 asteiseen uuniin pariksi tunniksi. Tarkoituksena ei ole kiehuttaa vettä tai kalamassaa, vaan antaa se tekeytyä rauhassa. .

Rillette on lämpimänä vähän liiankin suolaista, mutta maku tasaantuu massan kylmetessä. Parhaimmillaan se on seuraavana päivänä tekeydyttyään jääkaapissa.

Näitä katkarapupopcorneja tosin on tehty useaan kertaan muutenkin kuin vappuna. Ne ovat lievästi koukuttavia. 

Katkarapupopcornit

250g katkarapuja (kypsiä ja kuorittuja)
1 kananmuna
3/4dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl maissitärkkelystä (Maizenaa)
suolaa, pippuria, chilijauhetta tai curryjauhetta tai jotain muuta mieleen juolahtavaa.

1/2l rypsiöljyä (tai muuta neutraali paistoon kelpaavaa öljyä)

Vatkaa kananmunan rakenne rikki lautasella ja sekoittele katkaravut siinä.
Sekoita jauhot, maissitärkkelys ja mausteet toisella lautasella ja kierittele munaiset katkaravut niissä.

Kuumenna öljy kattilassa ja friteeraa katkaravut erissä (2min per erä). Nostele katkaravut talospaperin päälle. Sekoittele joukkoon korianteria tai muuta haluamaasi yrttiä ja napostele heti kastikkeisiin dipaten.

Vuonna 2014 meillä ruvettiin ihan villeiksi ja jonkin ranskalaisen ruokalehden innoittamina laitettiin sardiinit lautaselle.

Piknikille on kiva viedä sormisyötäviä. Cake-tyyliset herkut on helppo tehdä ja kuljettaa ja vielä helpompi syödä. Niille voi myös keksiä mukavia tarjoilutapoja - kakkusiivuina, kalapaloina, muruina snapsilasin pohjalla majoneesin alla, koristeltuina tapasleipinä... mitä vain mieleen juolahtaa.

Wappusilliksen sardiinikakku 

2 sardiinipurkkia (öljy ja sitruunakastike)
100g raastettua emmentalia
pari kourallista vihreitä oliiveja silputtuna
3 kananmunaa
2,5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta + vajaa 1tl ruokasoodaa
runsas desilitra maitoa
3rkl silputtua ruohosipulia
suolaa ja pippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Valuta sardiineista öljy kuppiin. Silppua oliivit ja sardiinit, raasta juusto

Sekoita kulhossa kananmunat, jauhot, leivinjauhe ja sooda.  Sekoita joukkoon vähitellen sardiinien öljy ja maito.
Sekoita joukkoon juusto. Lisää suola ja pippuri.
Lisää sardiinit, oliivit ja ruohosipuli ja sekoita taikina hyvin.

Kaada taikina suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan (26cm) - ei tarvitse voidella.
Kypsennä uunissa 45min. Anna jäähtyä ja kaada pois vuoasta.

Tarjoile haluamallasi tavalla.

Kielletyn kiehtovuus eli keisarin musta riisi

Ruokakin maistuu paremmalta, kun sillä on tarina. Tänään meillä syötiin "kiellettyä riisiä", joka oli paitsi visuaalisesti houkuttelevaa, myös tarinaltaan kiehtovaa. 

Aikoinaan tätä luontaisesti mustaa riisiä saivat syödä Kiinassa vain keisarillisen perheen jäsenet. Voi vain kuvitella, mitä tapahtui talonpojalle, joka rohkeni nälkäänsä näitä riisinjyviä kerätä. Oliko seurauksena keppirangaistus, vai kenties jotain vielä pahempaa? 

Miksi jokin ruoka koetaan ylimyksellisemmäksi kuin joku toinen? Johtuuko se harvinaisuudesta vai onko musta väri vain jotenkin vaikuttavampaa? 

Me uhmasimme legendaa ja maistelimme mustaa riisiä ihan perheen kera perjantaipäivälliseksi. Olihan se hyvää. Seuraksi saa tarjota vahvoja makuja, sillä miedosti pähkinäiseltä maistuva riisi ei kerää makuja ympäriltään samaan tapaan kuin valkoinen sukulaisensa. Katkaravuissa oli ytyä, tillissä makua ja pieni loraus sitruunamehua piristi kokonaisuutta. Pistettiinpä sekaan loppujen lopuksi myös lusikallinen smetanaa. Se suli lautasella ihanan täyteläiseksi kastikkeeksi. 

Kielletty katkarapuriisi 
(6-8 henkilöä)

paketillinen mustaa riisiä
1 iso punasipuli
3 valkosipulinkynttä
1 sellerinvarsi
suolaa, pippuria
pikkupullollinen (2,5dl) valkoviiniä kuivaa, Cabernet Sauvignon
Kasvislientä (tai niin kuin tänään, ihan vain vettä)
pussillinen pakasteherneitä

isoja, raakoja katkaravunpyrstöjä
chiliä silputtuna
sitruunamehua
tillisilppua
parmesaania
smetanaa
Kylmäsavulohta

Silppua sipuli ja kuullota sitä syvässä pannussa hetki. Ripottele joukkoon hieman suolaa niin nesteet irtoavat, eikä se pala. Lisää joukkoon silputut valkosipulinkynnet ja hienonnettu sellerinvarsi. Sekoittele hetki.

Kaada riisit joukkoon ja sekoittele vielä vähän aikaa. Lorauta sitten koko pieni viinipullo pannulle ja anna alkoholin kiehua pois. Kaada joukkon kasvislientä tai vettä niin paljon, että riisi peittyy. Anna poreilla kannen alla 45min, Tarkista aina välillä, että neste ei kuivu liikaa.

Kun riisi on pehmeää, mutta sillä on vielä vähän purutuntumaa. Lisää joukkoon herneet ja kypsennä katkaravut.

Laita katkaravut öljytilkkaan kuumalle pannulle ja lisää päälle chili (halutessasi myös valkosipuli). Sekoittele, kunnes katkaravunpyrstöt ovat juuri ja juuri kypsiä.

Nosta riisiä lautaselle. Lisää haluessasi lusikallinen smetanaa ja sekoittele se riisin sekaan. Asettele päälle katkarapuja ja lohta palasina. Raasta parmesaania ja ripottele silputtua tilliä.

Nauti heti. Kuvittele riisipellot, keisarillinen palatsi ja vartijat, tai yllesi ylelliset silkkivaatteet tyynyillä istuessasi.

Pieleen mennyt, mutta ihan paras alkuruoka ja syöttökukkoa - Uudenvuoden menu

Minä löysin uudenvuodenmenustamme koko vuoden parhaan alkuruoan, jotan tulen varmasti tekemään tänä vuonna useammankin kerran. Sinänsä toisto on ihan hyvästäkin. Ei meinaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Possetin pitäisi kuulemma olla niinsanotusti "tumpelovarma" - No ei kyllä ole. Minä olen onnistunut epäonnistumaan sen kanssa jo pari kertaa, viimeksi uutena vuotena. Koostumus muistutti enemmänkin löysää kermavaahtoa kuin vanukasta. Greippiposset katkarapu-avokadomössöllä oli kuitenkin makuyhdistelmänä taivaallinen.

Kokonaisuudessaan menu näytti seuraavanlaiselta :

Greippiposset avokado-katkarapumössöllä

Chapon (syöttökukko) kera uuniperunoiden ja kastanjasalaatin 

Suklaakonvehteja ja jäätelö ilotulitusten aikaan

Juomina : Corton-Charlemagne Grand Cru 2005 ja Tokaj 3 étoiles de l'année 2000

Tiedättehän muuten, mikä on chapon eli syöttökukko ?

Wikipedia : "Syöttökukko eli kapuuni eli salvukukko on ennen sukukypsyyden saavuttamista kirurgisesti kastroitu kukko"

Kuulostaa kamalalta, mutta kukko on muhkean rasvainen ja (osaksi varmaan juuri sen ansiosta) herkullisen makuinen. Lisäksi syöttökukot ovat EU;n alueella luomutuotantoa. Tämä perinteinen kasvatustapa myös tuottaa kookkaita yksilöitä. Tämäkin painoi reippaasti yli 3kg.

Sitä en tiedä laulaako syöttökukko eri tavalla kuin normaali kukko (?)

Ruokaa romaaneista V

 

"Where is she now, and what could she be doing ? Does she still belong to the Society of Witnesses ?"

Ei, minulla ei ole lukujumia vaikka kirjapostaukset ovatkin harventuneet. Minä olen kiikissä Murakamin rinnakkaistodellisuudessa 1Q84 enkä edes osaa kaivata pois.

Kiehtovassa tarinassa jännittävää on taas kerran, kaksoiskuun ja "pikku ihmisten" lisäksi, myös ruoan rooli - Tiedän, edellinenkin "Ruokaa romaaneista" oli Murakamia, mutta tätä nyt ei vaan voinut ohittaa. Koittakaa kestää.

Toisen kirjan neljännessä luvussa Tengo muistelee kohtaamistaan Aomamen kanssa. Muistot limittyvät käyntiin supermarketissa.

"What reminded him of Aomame was buying edamame in the supermarket." 

(Aomame tarkoittaa vihreitä herneitä...)

Ruoanlaiton lomassa ajatukset pohtivat kymmenvuotiaiden kohtaamisen miltei kohtalonomaista vaikutusta Tengon elämään ja ajatuksiin.

"Why has that skinnyt little ten-year-old girl stayed in my heart all these years ? She came over to me after class and squeezed my hand without saying a word. That was all."

Itsetutkiskelu jatkuu höyryävän ruokalautasellisen ja olutpullollisen ääressä.

"Really, isn't that something! How many years will it take me to reach full maturity at this rate ?"

Syvällisen pohdinnan ja muistelun ohessa Murakami antaa meille kokonaisen reseptin katkarapuwokille. Ihan noin ohimennen.

Resepti näytti herkulliselta tarinassa luettuna. Oli ihan pakko kokeilla, saako sitä seuraamalla myös reaalimaailmassa lautaselle jotain hyvää. Ainakin aineslista kuulosti lupaavalta... selleriä, sieniä, sakea... Isännän mielestä pelkällä wokilla jää nälkä, joten keitimme lisäksi pikkuisen udon-nuudeleita.

Tuoksu oli huumaava. Maku oli taas jotain uutta. Viimeisen haarukallisen puikollisen (voiko noin sanoa?) jälkeen mielessä kävi, että olisi sitä voinut syödä vieläkin enemmän. Herkullista.


Tengon Wokki Aomamea muistellessa

Ota pussillinen Edamame-papuja ja riivi ne kuoristaan. Hiero niihin suolaa ja tiputa kiehuvaan veteen. Anna kiehua muutaman minuutin ajan.

Hienonna tuoretta inkivääriä runsaan ruokalusikallisen verran (voit tietysti laittaa enemmänkin, jos erityisesti pidät inkivääristä). Siivuta pari sellerinvartta ohuiksi puolikuiksi, pilko paketillinen siitakesieniä. Silppua kiinalaista persiljaa. (Meiltä tosin löytyi vain ihan tätä suomalaista silopersiljaa, mutta hyvin sopi sekin.) Sulata paketista syöjien haluama määrä raakoja kuorittuja tiikerikatkarapuja. Meillä varattiin 5 per nuppi.

Lorauta pannuun seesamiöljyä ja anna inkiväärin muhia muutama minuutti hiljaisella lämmöllä.  Lisää selleri ja sienet ja nosta samalla lämpö korkeaksi. Lisää hitunen suolaa ja pippuria. Kun kasvikset alkavat näyttää suht kypsiltä, lisää tiikerikatkaravut. Niiden punastuttua lorauta joukkoon pieni lasillinen sakea ja pari ruokalusikallista soijaa.

Tarjoile wokki edamame-papujen kanssa. Ripottele päälle vielä persiljaa. (Niin, ja erityisen nälkäiset voivat tietysti syödä tämän myös nuudeleiden kera, mutta se riittää kyllä kevyeksi lounaaksi ihan sellaisenaan.)

Tengo joi ruokajuomaksi olutta, meillä oli vettä.