Green Kitchen Stories ja ihan paras vegetagine

Lukemiseni on mennyt ihan keittokirjoiksi. Jonkinlainen kokkausinspiraatiokin on taas löytynyt, joten kai sitä tässä kuussa voisi nyt sitten kirjata vähän useammankin kuukauden keittokirjan?

Viikko sitten olin kuopuksen kanssa Konalan kauppakeskuksessa. Siellä on jättimäinen HopLop, jonne Toto oli menossa synttäreille. Laiskotti, enkä jaksanut lähteä välillä ajamaan kotiin ja sitten taas takaisin, vaan jäin Kobo kassissa kiertelemään sieltä löytyviä muutamaa kauppaa. Koboa en kassista lopulta kaivanut ollenkaan, mutta ostoksia tein odotuksiani enemmän. Päädyin hankkimaan tarjouksesta sekä uunipadan että paellapannun (Kamadoon), mutta parhaat löytöni taisin tehdä kauppakeskuksesta löytyneesta kirjojen alekaupasta.

Hyllyistä löytyi kaksikin Green Kitchen Stories-bloggaajien keittokirjaa 5€/kpl. Kasvisruokaa tarjoileva blogi on ollut "pinnalla" jo vuosia. Minulla on sen suhteen jännä tilanne. En lue blogia koskaan. En edes tiedä, onko se hyvä vai huono. Olen kuitenkin himoinnut blogin kirjoittajapariskunnan keittokirjoja edes näkemättä niitä.

Mistä ihmeestä moinen halu voi syntyä ? No, se on sitä somen voimaa. Olen lukenut muista blogeista ja kommenteista, että kyseinen blogi on kaunis ja reseptit herkullisia. Koska seuraamani blogit minua miellyttävät, oletan niiden kirjoittajien suositusten sopivan minulle. Luotan.

Niinpä, ei ihme, että yrityksetkin haluavat käyttää blogeja omien tuotteidensa esilletuontiin. Toisen tietysti tekevät sen paremmin kuin toiset ja parhaimmillaan vaikuttajamarkkinointi toimi juuri tällaisen spontaanin suosittelun kautta.

Mutta siis, ostin molemmat kirjat (tietysti) ja sain kaupan päälle vielä jäätelökirjan samaan hintaan. Onnellisena vietin viikonlopun selaillen keittokirjoja, jotka ihan oikeasti osoittautuivat maineensa veroisiksi, ja Kirppu teki meille karamellijäätelöä.


David Frenkiel, Luise Vindahl  : Green Kitchen Stories & Green Kitchen Travels 
Oma ostos kirja-alesta

Vähän yllättäen pidin kuitenkin enemmän blogin omaa nimeä kantavasta "perusteoksesta" se henki jotenkin ihanasti kotoisaa oloa ja rentoa meininkiä. Ehkä omat lapseni ovat jo sen verran isoja, että vieroksuin hieman matkareseptien lomaan kirjoitettuja ohjeita pienen lapsen kanssa reissaamisesta.

Ei silti, ihan järkeviä neuvoja enimmäkseen, mutta eivät minulle ajankohtaisia. Tai sitten vaan olen hieman kateellinen pienen perheen pitkästä matkasta halki mielenkiintoisten maiden. Me emme saaneet lasten kanssa aikaiseksi, eikä siihen kyllä oikein olisi ollut varsinaisesti mahdollisuuttakaan siihen aikaan (lue: emme olleet valmiita uhraamaan työpaikkoja ja taloudellista mahdollisuutta kotiin, jonka eteen oli kuitenkin tehty jo paljon töitä).

Molemmat kirjat ovat täynnä mielenkiintoisia ja houkuttavia reseptejä. Idyllinen kuva pariskunnasta pienen tyttönsä kanssa on mukava, vaikka kaikki me tiedämme lapsiarjen olevan välillä muutakin kuin innokkaasti uusia makuja maistelevaa muksua ja hymyilevää taaperoa lentokoneessa. Eivät David ja Luise tietenkään väitäkään kaiken aina olevan auvoista, mutta tunnelma on rento.

Kovin pahasti ei myöskään mennä kasvisruoasta paasaamisen puolelle. Luise onkin sekasyöjä, joka on miehensä ansiosta/vuoksi/seuraksi ryhtynyt tutkimaan kasvisruokien mahdollisuuksia. Lopputuloksena on mielenkiintoisia yhdistelmiä, jotka eivät tiukkapipoisuudessaan karkoita tällaisia vain vaihtelua ruokapöytäänsä etsivää sekasyöjää. Toki kovasti painotetaan terveellisyyttä, mutta siihenhän me kaikki aina(kin) välillä pyrimme.

Meillä kokeiluun lähti ensimmäiseksi kasviscouscous tai tagine-tyylinen pata, joka valmistettiin ostamassani uudessa (ei-taginemallisessa) padassa ja tarjoiltiin couscous-ryynien.  Mausteisuudessaan ja väreissään pata osoittautui kaikille sopivaksi ja hyvin myös muksuihin uppoavaksi. Annos on myös turhankin riittoisa. Isäntä lähti melkein koko viikoksi reissuun, jotan pataa sitten upotettiin mm. pizzakastikkeeksi. Siinä kohtaa vähän ilmeni jonkunlaista kapinahenkeä.

"Ei tää pahalta maistu, mut ei tää kyllä mitään pizzaa ole..." Anteeksi murut, tehdään seuraavaksi kunnon tomaattikastike. 

Ihan paras vegetagine 

Aika lailla seurasin tämän kanssa kirjan reseptiä, mutta pari pientä muutosta tuli tehtyä mielialan ja kaappien sisällön mukaan. Mausteeksi lykkäsin kaapista löytynyttä Garam Masalaa ja se toimi ihan hurjan hyvin. Lisäsin joukkoon myös jääkaapista löytyneen yksinäisyyttään jo nahistumaan pyrkineen sellerinvarren, joka taisi tuoda vielä omaa sävyään pohjamakuihin. Suurin muutos taisi olla kuivattujen aprikoosien vaihtuminen tuoreisiin taateleihin. Minun teki mieleni vähän tummempaa ja vähemmän kieltä kirpistävää makeutta tällä kertaa, vähän samasta syystä unohdin myös rusinat (eikä niitä olisi kaapista löytynytkään) 

Tässä siis niin kuin meillä tehtiin: 
oliiviöljyä
2 isoa sipulia karkeasti silputtuna
3 valkosipulinkynttä murskattuina
1 sellerinvarsi karkeasti silputtuna
1,5rkl inkiväärimurskaa tuubista
1rkl kanelia
1rkl garam masalaa
1tl harissatahnaa (meidän jääkaapista löytynyt oli tosi tujua) 
2 x tomaattimurskapurkki 
1 (luomu) sitruunan kuori raastettuna + mehu
korianterinipun varret silppuna + lehdet loppua varten 
1/2 myskikurpitsaa kuorittuna ja paloina
1 bataatti paloina
3 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
8 tuoretta taatelia kivet poistettuina
1tlk kikherneitä valutettuna ja huuhdeltuna 

tarjoiluun täysjyväcouscousia pakkauksen mukaan kypsennettynä, tomaatteja, korianteria, paahdettuja manteleita ja halutessasi myös minttua.  

Kuuumenna öljy ja kuullota sipulia ja selleriä muutama minuutti. Lisää inkivääri, valkosipuli ja mausteet. Sekoita. Lisää harissa, tomaattimurska, sitruuna ja korianterinvarret. Kuumenna kiehuvaksi ja laske hieman lämpöä. 

Lisää kasvikset ja taatelit. Sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja hauduta hiljalleen tunnin verran tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Lisää kikherneet ja sekoita. Kuumenna ja nosta sitten tarjolle. (kirjassa kypsennettiin uunissa kannen alla, mutta minä annoin poreilla hellalla). 

Tarjoile couscousin ja lisukkeiden kera, 

Tiistai-illan kesäkurpitsacouscous pikapikkelöidyllä punakaalilla

Tänään syötiin tätä - ihan hyvää, vaikka vähän kuivaa. Kesäkurpitsaa saisi olla vielä enemmän ja sekaan tomaatteja. Meillä söivät lapset kirsikkatomaatit loppuun ennen kuin ehdin laittamaan, enkä jaksanut lähteä enää kauppaan. Fetan perään kyselivät myös, mutta sitä voi laittaa sitten ensi kerralla.

Punakaali oli tosi hyvää ja kirpakkaa.

Pikapikkelöity punakaali 

Siivuta punakaalia. Sekoita joukkoon ripaus suolaa ja sokeria. Kaada päälle vielä puoli desiä valkoviinietikkaa. Puristele käsin tai painele perunanuijalla etikka hyvin kaaliin. Jätä odottamaan.

Kesäkurpitsacouscous

Kaada puoli pakettia couscousryynejä kulhoon. Lisää kiehuvaa vettä sen verran, että ryynit juuri ja juuri peittyvät. Sekoita desi sitruunamehua, puoli desiä auringonkukkaöljyä, suolaa ja pippuria. Kaada ryynien sekaan ja sekoita. Laita kansi päälle ja jätä vartiksi.

Siivuta kolme pientä sipulia. Leikkaa pari pientä kesäkurpitsaa palasiksi. Hienonna pari isoa valkosipulinkynttä. Kuumenna öljyä pannulla ja laita sipulit sekaan. Lisää ripaus suolaa ja kuullota hetki.
Lisää kesäkurpitsa, sekoittele muutama minuutti. Lisää valkosipuli, chilijauhe (ja muut haluamasi mausteet). Sekoittele vielä kunnes kesäkurpitsa on pehmennyt, muttei lötsöä. Kuumenna lopuksi joukkoon puolikkaat tai kokonaiset kirsikkatomaatit sekä purkillinen kikherneitä.

Sekoita kasvikset couscousryynien kanssa.

Couscous ja punakaali ovat hyvää ihan sellaisenaan. Meillä lisättiin vielä lampaan jauhelihasta perinteisesti tehtyjä lihapullia, mutta ne eivät kyllä ole välttämättömiä.

Jälkkäriksi kääretorttuleivos. Pihistelyviikkojen vakioherkku.

Jälkkärien aatelia

Kasviskuurupiilokuskus

Aina toisinaan kuulee, miten lapsia on vaikea saada syömään kasviksia. Meilläkin on kausia, jolloin salaateille nyrpistellään ja kypsennetyt kasvikset jäävät lautasenreunalle roikkumaan. Silloin saa mielikuvitus töitä, kun kasviksia kätketään milloin pastakastikkeeseen, milloin lihapullien sisään. Viime aikoina hyväksitodettu piilopaikka on ollut kuskus.

Kaiken lisäksi tämä on ihanan nopeaa pikaruokaa. Seuraksi vaan salaattijuustoa, karitsan jauhelihasta muotoiltuja jauhelihapihvejä pikaisesti pannulla paistettuna ja savustetulla valkosipulihillokkeella (chilisellä) maustettua jugurttia. Hyvin upposi...

Kasviskuurupiilokuskus 

puoli pakettia kuskusryynejä
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1/2 punasipuli
puolikas pieni kesäkurpitsa 
1/2 - 1 varsiselleri
1 kevätsipuli
persiljaa
hyppysellinen suolaa
sitruunamehua

Kaada kuskusryynit kulhoon ja peitä kiehuvalla vedellä. (1 osa ryynejä, 2 osaa vettä). Sekoita joukkoon hyppysellinen suolaa.

Laita kasvikset, suola ja sitruunamehu tehosekoittimeen ja surraa melkein sileäksi kastikkeeksi. Sekoita jo pehmenneeseen kuskusiin ja anna vielä levätä sen aikaa, kun paistat pihvit ja katat pöydän. Lisää pippuria ja sitruunamehua maun mukaan.

Tarjoile ja nauti hyvästä omastatunnosta lasten pistellessä kasviksia.

Makua saa tietysti muuteltua sen mukaan, mitä kasviksia laittaa. Tomaateilla tulee vähän toisenlaista ja seuraavaksi meillä on tarkoituksena paahtaa paprikat ensin - jos ehditään.

Kuukauden ruokahaaste : Lämmin kesäkurpitsa-couscous(salaatti)

Tammikuun ruokahaaste meni minulta ohi ihan kokonaan niin kuin koko kuukausi noin yleisesti ottaen. Mikä siinä onkin, että joskus aika vaan katoaa ? Tähän helmikuun haasteeseen on kyllä nyt sitten ihan pakko tarttua, varsinkin kun voi samalla esitellä yhden meidän perheen supersuosikeista. Kesäkurpitsaa syödään meillä usein ja monessa muodossa. Reseptit vaihtelevat, mutta yksi pysyy vuodesta toiseen toivelistan kärkikolmikossa.

Tämä yksinkertainen lämmin salaatti on alkujaan muistaakseni Delicious-lehden resepti. Ajan myötä se on kuitenkin muokkaantunut yhä enemmän meidän näköiseksemme. Alla resepti niin kuin sen viimeksi tein. Tämän voi siis tehdä joko couscous tai salaatti mielessään - maistuu myös kylmänä. Toimii ateriana itsekseen tai lisukkeena. Kerron joskus, mitä laitamme Chermoula-kanaan, joka on tämän kanssa täydellinen herkku.


Lämmin kesäkurpitsa-couscous(salaatti)

puoli pakettia couscous-ryynejä
1 dl sitruunamehua
(1 sitruunan kuori)
vajaa 1 dl viinirypäleensiemenöljyä (tai muuta mietoa ruokaöljyä)
suolaa ja pippuria
1 paketti fetaa
vihreitä oliiveja
2 pienehköä kesäkurpitsaa
cashew-pähkinöitä

Kiehauta vettä ja kaada kulhossa couscous-ryynien päälle niin, että juuri peittyvät. Laita kansi päälle. Odota kymmenisen minuuttia ja valmista sillä aikaa kastike sekoittamalla sitruunamehu, sitruunan kuori (jos haluat käyttää), öljy, suola ja pippuri.

"Raaputa" haarukalla ryynit ilmaviksi ja kaada päälle kastike. Sekoita hyvin.

Leikkaa kesäkurpitsa joko siivuiksi tai paloiksi makusi mukaan. Öljyä paloja hiukan ja paista (parila)pannulla kypsiksi. Paahda pähkinät toisella pannulla ja leikkaa feta pieniksi kuutioiksi.

Sekoita feta, kesäkurpitsapalat ja oliivit couscousiin. Ripottele päälle haluamasi määrä pähkinöitä ja nauti.

Varoitus : tähän tulee himo, joten muista tehdä tarpeeksi myös santsikertoja varten. Tuosta ylläolevasta määrästä syö 2 nälkäistä aikuista ja 3 nälkäistä lasta...  soveltakaa oman nälkäasteenne mukaan.