Vuorikiipeilyä Helena Wariksen tapaan

Helena Waris : Vuori
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Lif saa työnantajaltaan erikoisen käskyn lähteä kiipeämään pilvien peittämän vuoren laelle. Sitten Lifin ystävät ohjeistavat hänet samoin. Lähtiessään viimein kapuamaan polkua ylöspäin, Lif huomaa olevansa osana suurta joukkoa. Alkaa armoton kilpajuoksu, jossa voittajia voi olla vain ... kaksi.

Viime vuosina on pohjoismainen mytologia noussut pinnalle fantasiakirjallisuuden vaikuttajana ja mikäs siinä, jumalten välisestä kilpailusta ja syklisestä maailmanlopusta (Raknarök) riittää tulkintoja useammankin tarinan pohjaksi. Ilkka Auerin Nicholas North - Kalmattaren kirous nyt tulee ensimmäisenä mieleen kotimaisista. Kevin Hearnen Iron Druid Chronicles taas ulkomaisesta "kevyt"-fantasiasta. Muutenkin tuntuu, että varsinkin Thor vasaroinen sekä Odin korppeineen tulevat vastaan joka toisessa fantasiaan viittaavassa kirjasarjassa.

Helena Waris on onnistunut käyttämään tuttuja hahmoja ja juonta kutkuttavan salakavalasti. Lukijalla kestää hetken tajuta, mihin nimet ja hahmot oikein liittyvätkään. (tai sitten minä olin vain hidas tajuamaan) Tarinan jännite kantaa loppuun saakka, kun ei paljasteta liikaa. Samoin kuin vuori vähitellen ilmaantuu näkyviin sumupilvien takaa, nostaa Waris tarinan keskeisiä tekijöitä ja juonenkäänteitä tietoisuuteen. Mielenkiinto ei herpaannu missään kohtaa.

Minua miellytti myös kirjan eheys ja tiukkuus. Helena Waris ei lähde rönsyilemään. Hän kertoo juuri sen oleellisen eikä lisää sivuja sivujen vuoksi. Kirja ei ole huisin pitkä, sähköisen version mukaan vain 193 sivua, mutta jokainen sivu onkin sitten paikallaan ja tarpeen tarinan etenemiselle. Tykkäsin kirjasta hurjasti.

Tykkäsin henkilöhahmoista, jotka antoivat mukavia oivalluksen hetkiä, kun aivot viimein yhdistivät palikoita toisiinsa. Tykkäsin epätodellisesta, vähän synkeästäkin tunnelmasta. Tykkäsin juonen eleettömästä etenemisestä. Kirjan viehätys ei tule toiminnasta, vaan tapahtumien liikkeelle tönäisemistä ajatusketjuista, jotka sitten törmäävät takaisin tarinaan seuraavissa juonenkäänteissä. Tykkäsin niin paljon, että olisin mielelläni lukenut pidempäänkin. En kuitenkaan tiedä, mitä kirjaan olisi oikein voinut lisätä. Nyt kirja oli hiottu kokonaisuus, jonka ote ei hellitä hetkeksikään.

Pidin myös Helena Wariksen fantasiatrilogian ensimmäisestä osasta Uniin piirretty polku. Siinäkin oli samanlainen unenomainen tunnelma, joka ei kuitenkaan estänyt napakkaa tarinankerrontaa. Helena Waris ei haahuile, vaikka lukija niin kirjojen henkilöiden mukana tekisikin. Toiset osat ovat vielä lukematta. Asia pitänee korjata pikimmiten.

Lumoavaa fantasiaa - Helena Waris : Uniin piirretty polku

Helena Waris : Uniin piirretty polku
Oma ostos Elisa Kirjasta 


Olipa ihana lukea fantasiakirjaa, joka ei tähtää sarjakoukkuihin ja petaa jatkoa. Tarina on kokonainen ja kulkee täyden kaaren. Tuntemattomista hahmoista tulee matkalla rakkaita. Heille toivoo hyvää ja haluaa lopun olevan kaikille suosiollinen.

Tarina itsessään on klassinen. Isän pahan teon vuoksi lapset karkotetaan maailmalle. Veli ja sisar etsivät tietään takaisin kotiin toisistaan tietämättä, uniensa polkua seuraten. Aile on kasvanut kylässä vanhan mummon kasvattina, kieroon katsottuna ja noidaksi luultuna. Aikuistuttuaan hän jättää kylän taakseen ja lähtee pitkälle matkalle päämääränään alkukoti, Pohjankontu. Troi on pohjanmies, jota ajaa halu tutkia uusia matkareittejä ja löytää lopulta tie sinne, minne veri vie. Molemmat matkaavat suojanaan vanhojen mahti, seuranaan rakkaat matkatoverit.

Tarina on kaunis. Rakkaus kantaa pitkälle ja armollista ystävyyttä löytyy julmimmastakin kaupungista. Sisarusten kehitystarina todellisesta luonnostaan tietämättömistä, jumalten sukuun kuuluviksi on lempeä vaikka muutos onkin suuri. Jotenkin koko kirjan tunnelma on sellainen pehmeän utuinen, vaikka joukossa on dramaattisia tapahtumia ja taisteluakin.

Juoni etenee kahtena rinnakkaisena tarinana, mutta muodostaa kuitenkin sujuvan kokonaisuuden. On itse asiassa jännittävää huomata, miten kertomus koostuukin kahdesta miltei kokonaan erillisestä matkasta. Vain ympäristö, kaupungit ja osa ihmisistä toimivat yhtymäkohtina. Ailen ja Troin matkat ovat aivan erilliset toisistaan ja vain sivuavat polkujen risteyksessä. Silti kertomus etenee kokonaisuutena.

Minä lumouduin kirjasta ja tulen varmasti lukemaan trilogian muutkin osat. Toivon, että ne ovat kumpikin yhtä eheitä kokonaisuuksia kuin tämä ensimmäinen.