(Luku)päiväkirja : Kuukauden luetut toukokuussa

 

Valmistuneiden lasinalusten ja luettujen kirjojen lukumäärästä päätellen en tehnyt toukokuussa muuta kuin luin ja virkkasin. Se ei liene kauhean kaukana totuudesta, paitsi että tein myös pitkää päivää töissä. 

Sara Rosett	Death in an English Cottage	ekirja
Aura Koivisto	Mies ja merilehmä : Luonnontutkija Georg Stellerin kohtalokas tutkimusmatka	paperi
Seana Kelly	Dead don't drink at Lafittes	ekirja
Juan Jacinto Muñoz-Rengel	Luulosairas palkkamurhaaja	paperi
Cate Lawley	Adventures of a Vegan Vamp	ekirja
CC Dragon	Helena goes Hollywood	ekirja
Gareth Russell	Queen James:A New History about the Life and Loves of Britain's First King, James Stuart	äänikirja
Michel de Decker	Louis XIV, Au bon plaisir du roi	paperi
Maija Kajanto	Mittoja ja tilaustöitä	paperi
Maija Kajanto	Itsepä tilasit	paperi
Maija Kajanto	Kuin tilauksesta	paperi
Mirva Saukkola	Murha on muotia	ekirja
C.C.Dragon	Grammy's Secret Recipe	ekirja

Kolmetoista kirjaa ja enemmän painettuja kirjoja kuin vuosiin. Vähemmän äänikirjoja kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Toki, kuukauden ainoa äänikirja oli melko pitkä ja vaati keskittymistä. Tietokirja ensimmäisestä Stuart - kuninkaasta oli hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen.

Aika monta viihteeseen luokiteltavaa - siksikin lista on pitkä. Viihdyttävät välipalat menevät tahtiin kirja per ilta ja koukkasin jo laiturilukemistonkin puolelle. Kaikkiaan viihteeksi tai cozy mysteryksi luokiteltavia on toukokuun listalla 9/13. Lopuista kolme on historiaa ja yksi jotenkin luokittelukelvoton.

  Luulosairas palkkamurhaaja tuli listalleni suosituksena filosofisia yhteyksiä pohtivasta palkkamurhaajasta. No joo, aika nopeasti hieman tylsistyin. Toki kirjassa viitataan kuuluisiin ajattelijoihin ja historiallisiin henkilöihin, mutta kehyskertomus tumpelosta palkkamurhaajasta menee hitusen överiksi rasittavan puolelle. Ainakin minun mielestäni. Tulipahan luettua kuriositeettina. 

HIstoriakirjoista luin ranskaksi keskimmäisen pojan kirpparilta isälleen lahjaksi bonganneen elämäkerran Aurinkokuninkaasta, pääasiassa hänen naissuhteidensa kautta. Kyllähän minä tiesin hänen olleen melkoisen narsistinen tapaus, mutta hohhoijaa. Enpä olisi halunnut hänen hovissaan asustella. Ei, että noin olisin naisena kuningasta houkuttanut, mutta kaikkinensa oli hovi aika kurja paikka ja isolta osalta aurinkonsa epäterveen valon vuoksi. Toki aikakausikin oli vaikea ja täynnä juonitteluja ja vaaroja, mutta silti. Au bon plaisir du roi - tosiaankin. 

Aura Koiviston kertomus Georg Stellerin matkasta etsimässä pohjoista reittiä Amerikkaan oli mielenkiintoinen, mutta enemmän tietokirjamainen kuin Iida Turpeisen upea Elolliset-romaani. Mielenkiintoinen toki, mutta vähemmän vaikuttava. Eikä noita kahta kirjaa tietysti pidä verratakaan. Ovat sen verran erilaisia. 

Tällä hetkellä olen vaihtanut cozy mysteryt hetkeksi nordic noiriin eli luen islantilaista dekkaria. Hitusen hirvittää. Äänikirjana on kesken Jane Austen at Home. Hirmuisen mielenkiintoinen elämäkerta. 

(Luku)päiväkirja: Kerrankin! Olen lukenut Finlandia-ehdokkaista peräti kaksi!

Myönnetään, luin nämä kirjat vasta nähtyäni ehdokaslistan, mutta molemmat olivat kyllä lukulistallani jo valmiina. Ehdokkaiden julkistaminen vaan vähän nopeutti niiden päätymistä listan kärkeen... 

Tämä on historiallinen hetki minun lukuelämässäni sillä usein en ole ehdokkaista edes kuullut, saati lukenut niitä - paitsi ehkä jonkun harvan jälkikäteen. 

Vuoden 2023 kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat siis ovat : 

• Miki Liukkonen: Vierastila
• Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa
• Iida Turpeinen : Elolliset 
• Laura Gustafsson: Mikään ei todella katoa 
• Antti Hurskainen: Suntio
• Pasi-Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia 

Arvaatteko, mitkä kaksi noista luin ? 

Päästän teidät jännityksestä. Luettavikseni päätyivät Kuurupiilon anatomia ja Elolliset. Alla vähän tarinaa siitä, miksi ja mitä tykkäsin. 

Pasi Ilmari Jääskeläinen : Kuurupiilon anatomia 

Ekirja Storytel lukijalla 

Tämän halusin ehdottomasti lukea sillä olen tainnut lukea jo kaiken muun Jääskeläisen tuotannon. Maaginen realismi taitavasti kirjoitettuna on koukuttavaa ja nautinnollista. 

Kuurupiilon anatomia on juurikin sellainen, mutta... Tässä kävi jotenkin vähän samalla tavalla kuin Sielut kulkevat sateessa teoksen kanssa.  Tarinassa on niin paljon runsautta ja kiemuroita, että lukijakin vähän katoaa. Lisäksi Kuurupiilossa on jotenkin sellainen pieni epätoivon sävy, joka ei tähän hetkeen ollut minulle ehkä sopivinta luettavaa. Maailma on niin rikki, että huomaan kaipaavani todellisia toivon pilkahduksia myös lukiessani. 

M on niin erilainen lapsi, että jopa hänen vanhemmillaan on vaikeuksia suhtautua poikaansa. Marsilainen sanoo upea isoveli, jonka keksimä leikki kuurupiilosta tuo iloa ja jännitystä lapsuuteen, kunnes isoveli katoaa ja kuurupiilosta tulee pakottavaa hakemista ja huonoa omatuntoa. Veli on löydettävä ja sitä varten M on valmis käymään läpi transformaation toisensa jälkeen, vaihtamaan kuoresta ja maailmasta toiseen. 

Samalla isoveljen etsintä kietoutuu M:n olemuksen muutoksiin ja hänen tutkimusmatkaansa ihmisten maailmassa, paikan ja oman roolinsa etsintään. Kirjassa on sisäkkäin useampi tarina ja monta aikaa, mutta kaiken keskellä vallitsee tarve saada totuus esiin, löytää veli - ja siinä samalla päästää irti pakosta olla jotain muiden määrittämää. 

Huomaan, että Kuurupiilon anatomia vaatisi ehkä lisää pohdintaa tai toisen lukukerran. Taidan kuitenkin todeta, että Väärän kissan päivä, Lumikko ja yhdeksän muuta sekä Harjukaupungin salakäytävät (joka sai minut vertaamaan Jääskeläistä Murakamiin) ovat edelleen suosikkejani. Ihan kuin Jääskeläinen olisi minun listoillani parhaimmillaan lyhyemmissä teoksissaan. Ne ovat hämmentäviä, mutta kompakteja. Rajoittaminen on pakottanut kristallinkirkkaaseen rakenteeseen, eivätkä kaikki sivujuonteet ja tarinat puuroudu keskenään.

Iida Turpeinen: Elolliset 

Storytel lukija eli ekirja tämäkin 

Ai että - jos Jääskeläinen oli minulle vanha tuttu ja kirja verrattavissa muuhun tuotantoon, on Iida Turpeinen uusi tuttavuus. Uusi hän on kirjailijanakin, sillä Elolliset on kirjoittajansa esikoinen. 

Mitä ilmeisemmin Turpeinen löi kerralla kunnarin. Tämä kirja on nimittäin hypetyksensä arvoinen. Toki olin hieman skeptinen, niin kuin aina ylenpalttisia kehuja saaneen teoksen kohdalla, mutta aihe sukupuuttoon 27 vuodessa kuolleen Stellerin merilehmän tarinasta oli herkullisen kuuloinen ja halusin lukea siitä lisää. 

Siispä pääsin matkalle historian halki tuhat 1700-luvulta nykyaikaan. Ensin matkustamme Beringin mukana etsimässä pohjoista tietä Venäjältä Amerikkaan. Laiva haaksirikkoutuu eläimiä täynnä olevan saaren rantaan. Napakettujen ja ruokkien lisäksi mukana oleva luonnontieteilijä Steller löytää eläimistöstä merilevää rauhallisena laiduntavan merten jättiläisen. Sen liha ja rasva pelastavat retkikunnan, mutta helposti metsästettävä eläinlaji kohtaa tuhonsa alle kolmenkymmenen vuoden aikana löytymisensä jälkeen. Jäljelle jää vain luita, joiden mukana matkaamme tutkijasta ja aikakaudesta toiseen. 

Elolliset on pelottava kertomus siitä, miten ihmiskunta tuhoaa luontoa ja eläinlajeja kiihtyvällä tahdilla. Samalla se on kiinnostava ja inspiroiva kuvaus tutkijoista, maalareista, luonnonsuojelijoista ja ajan muuttumisesta. Ehkä on vielä toivoa. Tarvitaan vain enemmän tahtoa ja toimia. 

Kirja on äärettömän mielenkiintoinen henkilöhahmojen kautta syntyvän historiakuvauksensa osalta. Turpeisella on taito saada henkilöhahmonsa elämään ja kuvastamaan aikaansa, inhimillisyyttä unohtamatta. Lisäksi henkilögalleria on monipuolinen. Kaikkea ei katsota jäykkien tiedemiestin mikroskoopin läpi, vaan näkökulma kertoo mm.kuvernöörin vaimosta, luonnontieteilijän apuna maalaavasta nuoresta naisesta, lintuja kivääri selässään saarella puolustavasta, munia korjaavasta taiteilijasta. 

Lienee jo tullut selväksi, että pidin tästä kirjasta valtavasti. Historia kiinnostaa aina, mutta pyörteilevä rakenne aineksinaan ihmiskohtalot, historian tapahtumat ja ihmisten ahneudesta kärsivä luonto loivat kiehtovan kokonaisuuden. Kaiken keskellä punaisena lankana matkaansa kulkee aikojen halki Stellerin merilehmän luuranko, jonka kohtalona on päätyä Helsingin luonnontieteelliseen museoon näytille. Siellä se on katsottavana vieläkin ja tämän kirjan myötä sitä etsinee useampikin vierailija. Taidan itsekin käydä vilauttamassa Museokorttiani jossain kohtaa. 

Vuoden 2023 Finlandia-palkinnon saaja julkistetaan keskiviikkona 29.11. illalla. Tilaisuutta voi seurata Ylen erikoislähetyksenä klo 19 alkaen joko TV1 kanavalla tai Yle Areenassa. Tänä vuonna voittajan valitsee ehdokkaiden joukosta taiteilija Jorma Uotinen.