Positive thinking

Torstaina olin varma siitä, että kohta aivoissa napsahtaa jokin suoni. Ihan vain siksi, etten oikein jaksaisi enää. Keittiöremontin kaaoksen keskelle on tullut taloyhtiön julkisivuremppa. Talo on ylösalaisin, piha täysin rempallaan - ja sitten hajosi auto. Isäntä palasi töistä kotiin julkisilla.

Aamulla päätin, että tästähän ei nyt sitten pääse muualle kuin eteenpäin. Puhelin käteen, hinausauto toimistolle ja kas kummaa... kyseessä olikin vain uransa loppuun päätynyt akku. Se saatiin korjattua ja taas rullaa.

Ruksi listalle ja  lisää positiivista ajattelua. Ulkoseinistä tulee tosi hienot ja meidän kohdaltamme homma lienee pulkassa alkuviikosta. Sitten voidaan pihaa hieman siistiä ja nauttia valoisan vaaleasta tunnelmasta.

Keittiöremontissakin tapahtuu edes virtuaalisesti. Kuljetusliike ilmoitti toimittavansa meille tiistaina 250kg keittiötä ja myyjä kuvailee viikonlopuksi valmistuvaa keittiötä. No, uskoo ken näkee... mutta toivossa on sentään hyvä elää.

Viikonlopun aikana olen listannut muitakin hyviä asioita. Olemme kaikki terveenä, töitä riittää, on asunto, on myös ruokaa - vaikka se vähän hankalaa välillä onkin.

Kyllä tämä tästä.

Ruoanlaittoonkin löytyy valonpilkahduksia.

"Onneksi on Kamado" - näin olen viime viikkojen aikana tainnut huokaista useamman kerran joka viikko. Onhan se ollut kiva saada edes viikonloppuna lämmintä ruokaa ihan kotona, vaikkei keittiötä olekaan käytössä.

Varsinkin yhteen marinadiin olemme tänä kesänä tykästyneet hurjasti. Aluksi bongasin reseptin vanhasta ranskalaisesta ruokalehdestä ihan vain siksi, että siinä käytetään rakuunaa. Meillä kun pihalla rakuuna oli kesän aikana villiintynyt kokonaan ja vallannut jo puolet penkistä.

Valloitusretkelle innostunutta rakuunaa saa edes vähän kuriin kuivaamalla sitä säännöllisesti talven varalla ja upottamalla ison kourallisen kerrallaan vaikka tähän marinadiin.

 Lopputuloksena on hienostunut, hitusen anikselle vivahtava maku, joka yhdistettynä sinappiin ja hunajaan takaa todellisen herkun. Sopii vaalealla lihalle.

Kana/possupalat grillissä 

Sekoita marinadi.

2 rkl oliiviöljyä
1-2 dl Dijonin sinappia
iso kourallinen rakuunaa silputtuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1tl murskattuja korianterinsiemeniä
1rkl hunajaa
suolaa ja pippuria

Kierittele 8 broilerin rintafilettä tai sama määrä possua paloina marinadissa ja kypsennä grillillä epäsuorassa lämmössä puolisen tuntia usein käännellen. Pienemmät palat voivat tietysti kypsyä nopeamminkin.

Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Grilli kuumana

Tuli kesä, tai ainakin kesäkeli. Tuntuu oudolta laittaa shortsit jalkaan ja istua illatkin pihalla, tai lähteä rantakävelylle, kun yhdeksän jälkeen on vielä valoisaa.

Samalla kun kelit lämpenivät alkoi myös töissä se viimeinen rutistus ennen kesälomia. Kiirusta pitää, mutta auringon voimalla jaksaa - ja grilliruoan. Meillä on Kamado kuumentunut jokaisena päivänä, jolloin vähänkin ehditään viivähtämään terassilla. Käytännössä siis viikonloppuisin, mutta jo nyt on Kirpusta kehkeytymässä varsinainen grillimestari ja äidin marinadit ovat löytäneet tämän vuoden sävynsä (Gochuan tahnaa ja seesamia tuntuu olevan kesän teema).

Viime vuonna pihalle hankittu Kamado on osoittautunut nappi-investoinniksi. Yhdellä brikettilämmityksellä sen kanssa saa kunnon pöhinät useamman tunnin grillaukseen - ja mehän grillaamme.

Hampurilaisia, ribsejä ja jopa pizzaa on Kamadostamme tänä kesänä nosteltu ruokapöytään. Nokkospizza teki kauppansa, mutta eipä mikään muukaan grillin kautta kierrätetty herkku ole bioroskikseen päätynyt.

Sinänsä hauskaa, että suurimmaksi herkuksi ovat nyt nousseet aina ja ikuisesti meillä grillaukseen kuuluneet kasvikset eli lähinnä kesäkurpitsa ja munakoiso.  Jonkunlainen oivallus siinä tuli koettua.

Jostain syystä vasta nyt tajusin tehdä italialaisittain antipasti-tyyppisellä kastikkeella höystetyn kasvissekoituksen. Ensin kyseessä oli jämäkasviksien hyötykäyttö, mutta tänään kyllä grillattiin pari ylimäräistä kesäkurpitsaa ja munakoisoa, että saatiin antipasti-maustumaan ihan seuraavienkin päivien herkuttelua silmälläpitäen.

Olenhan minä antipasti-kasviksilla herkutellut kerran jos toisenkin, mutta kotona ei ole tullut niitä tehtyä koskaan. Nyt en voi kuin ihmetellä, miksi ?

No, tästä se sitten alkaan. Tästä kesästä taitaa meillä tulla varsinainen antipastikesä ja mikäs siinä. Helppoa, herkullista eikä edes kamalasti kukkaroa rasittavaa herkkua on aina kiva tehdä ja tarjota.

Parasta grillauksessa on kuitenkin perheen kanssa vietetty aika. Kun kaikki osallistuvat (tai ainakin kiireltään paikalle ehtivät) niin työt eivät kasaannu ja koko grillaukseen käytetty aika on ennemminkin iloista yhdessäoloa kuin peruskokkausta. Tätä lisää, kunhan kelit sallivat. Alku on ainakin kesällä lupaava.

Antipasti Kamadosta 

Toki kasvikset voi kypsentää vaikka uunissa paahtaen, mutta kyllä hiiligrillissä sentään tulee ihan oma sävynsä.

Homma siis aloitetaan grillaamalla kesäkurpitsaa ja munakoisoa (sekä tietysti kaikkia  muita haluamiasi kasviksia). Tämä on myös erinomainen tapa käyttää grillibileiden jämäkasvikset.

Sitten sekoitetaan kastike.
1dl valkoviinietikkaa, vajaa desi oliiviöljyä, suolaa, pippuria, chiliä myllystä, loraus balsamicoa ja ripaus sokeria. Maista!

Kuumat (tai kylmät) grillikasvikset pilkotaan ja sekoitetaan kastikkeen kanssa. Lisätään isot kouralliset basilikaa ja persiljaa silputtuina, sekä kirsikkatomaatteja puolitettuina. Sekoitetaan. Annetaan vähän maustua ja  nautitaan heti tai seuraavana päivänä tai sitä seuraavana, pidemmälle ei varmasti riitäkään, jollet ole tehnyt saavillista.

Kesä grillausta eli mitä opimme Kamadosta ?

Minä olen rakastunut Kamadoomme. Se on lämminnyt kesän ajan säännöllisesti ja pikku hiljaa olemme oppineet sen kommervenkkejä. Muutenkin grillaus on osoittaunut ennakkoajatuksia monipuolisemmaksi ruoanlaittotavaksi ja kausi venytetään varmasti niin pitkälle kunnes niskaan putoilee pikku-ukkoja.

Suurin haaste sytytys 

Kaikkein vaikeimmaksi jutuksi osoittautui Kamadon sytytys. Keraaminen materiaali kun ei oikein sovellu sytytysnesteen käyttöön (eikä sen haju muutenkaan miellytä), jouduttiin miettimään, puhaltelemaan ja sytyttelemään. Siis siihen saakka, kunnes emäntä päätti kuitenkin mennä vielä tarvikeostoksille isännän selän takana ja hankki sytytyspiipun. Siinä onkin sellainen tötsä, jonka avulla syttyy grilli kuin grilli.

Sytytyspiippu täytetään hiilillä ja sen alle pistetään palamaan pari sytytyspalaa. Sitten vaan odotellaan ja katsellaan hiilien palamista kerros kerrokselta.

Yhdellä satsilla saatiin kamado silleen keskikuumaksi eli noin 175 asteeseen, mutta lisäämällä hiiliä alempien kasautuessa tiiviimmin, saa määrää ja siten myös kuumuutta lisättyä joustavasti.

Hiilinä olemme käyttäneet sekä markettihiiliä, Green Egg -hiiliä sekä brikettejä - kaikki ovat palaneet, mutta pitänee vielä testata lisää. Kai niissä jotain eroakin on ?

Kamado pysyy kuumana 

Eikä grillin aina tarvitse olla sadoissa asteissa. Tuolla yhdellä tötsällisellä kypsennettiin kuusi isoa varrasta, naudan iso brisket-levy, kesäkurpitsaa, makkaroita ja muutama sipuli, eikä tehnyt edes tiukkaa ajan kanssa. Parempaa vaan tulee, kun sisuskin on hyvin kypsää ennen kuin pinta palaa.

Parasta Kamadossa onkin, että lämpö pysyy todella kauan. Kun grillin saa lämpimäksi ei tarvitse hosua. Lämpö ei karkaa mihinkään.

Saa Kamadon tosin superkuumaksikin. Ostimme alkukesästä pizzakiven. Kamado pysyi kiltisti melkein kaksi tuntia siinä 300 asteessa ja pizzoja tehtiinkin aika kasa. Taikinana vanha tuttu yön yli kylmässä nostatettu ja täytteinä punaista ja valkoista.

Grilliherkkuja 

Kamado osoittautui monipuoliseksi hiiligrilliksi. Sillä on tehty vaikka mitä. Pizzan jo mainitsinkin. Sen lisäksi on grillattu yksi kokonainen broileri, kasviksia, broilerivartaita ja  makkaroita. Kesän yllätysmausteeksi osoittautui miso, joka maustoi niin vartaiden marinadin kakkosversion (eli lisättiin vain ruokalusikallinen misoa), naudan brisketin sekä myöskin munakoison päälle levitettävän maustekastikkeen.

Kaikkein parhaaksi osoittautuivat kuitenkin aivan yksinkertaiset hampurilaispihvit. Vähän rasvaisempaa härän jauhelihaa, suolaa ja pippuria - muuta ei tarvita täydelliseen lopputulokseen.

Kamado on siis monipuolinen ja sen kanssa riittää vielä paljon kokeiltavaa. Onneksi on syksyä jäljellä. Savustuskin on vielä kokonaan testaamatta!

Kesägrillausta ja munakoisoherkkuja

Keväällä meille hankittiin Kamado. Se onkin ollut kovassa käytössä, milloin milläkin menuvaihtoehdolla. Ollaan grillattu makkaroita, kasviksia, hampurilaispihvejä, pizzaa ja nyt viimeiseksi kokonainen broileri - aukileikattuna tosin.

Kunhan opimme, että hiilien kanssa ei pidä alussa pihtailla, on Kamado hehkunut tuntitolkulla. Siis ihan oikeasti. Kertalämmityksellä saa useamman tunnin kuuman grillin. Nytkin teimme kokonaisen grilliaterian rauhalliseen tahtiin ja silti jäi lämpöä niin, että vähän harmitti. Olisi pitänyt ostaa joku isompi lihapala, jonka olisi voinut sitten lykätä loppulämpöön kypsymään. Hyvin olisi Kamadon puhti riittänyt.

Vakkariksi meillä ovat jo aiemmin muodostuneet grillatut kasvikset. Kesäkurpitsat, sienet ja munakoisot sopivat gilliin - mausteilla, marinadeilla tai ihan ilman ja lopussa maustettuna. Aina tulee hyvää.

Tällä kertaa tehtiin nyyttejä ja piilotettiin sinne jostain kaupan maistiaisista mukaan tarttuneita chilimakkarapalojakin.

Tämän grillauskerran reseptikokeilusta vastasivat halkaistut munakoisot maustekastikkeella. Bongasin ohjeen Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Jännä miten näin vanhemmiten sitä jo lukiessa maistaa lopputuloksen. Kauas ei päädytty mielikuvasta ja tykättiin kovasti.

Munakoiso pitää ensin kypsentää lähellä hiiliä ulkoa ihan mustaksi ja sisältä ihanan pehmeäksi. Sitten vaan koiso halki ja perhoseksi. Kastike sivellää päälle (tomaattipyreetä, hoisin-kastiketta, makeaa chilikastiketta, muutama valkosipulinkynsi ja ripaus suolaa. Sitten nostetaan koko komeus takaisin grilliin ja annetaan kastikkeenkin vähän kypsyä ja imeytyä. 

Päälle olisi pitänyt vielä ripotella korianteria ja tomaattisilppua, mutta meillä kaavittiin vain pehmeä sisus grillikanan kaveriksi ihan sellaisenaan. Seurana raikasta salaattia.


Munakoisoherkkuja 

Munakoiso on jännä kasvis. Välillä se on totaalista herkkua ja välillä taas se on sellainen sienimäinen mössö, jota ei oikein viitsisi itsekään syödä, saatikka tarjota muille. Lapset säännönmukaisesti vierastavat. En tiedä, mistä moinen johtuu. Itse en munakoisoja itketä, eikä kitkeryys yleensä olekaan ongelmana - enemmänkin kommenttia tulee koostumuksesta.

Muutama repertuaariin vakkariksi jäänyt resepti on sentään löytynyt:
Munakoisotahnaa meillä tehdään säännöllisesti ja se onkin herkkua myös grilliruokien lisukkeena.
Karitsanjauhelihalla täytetyt munakoisot ovat ilmestyneet ruokapöytään useammin kuin kerran ja myös lapset rakastavat niitä.
Lämmin ja tulinen salaatti on ehkä enemmän talvinen resepti, mutta kelpaa se kyllä näillä kesän sadekeleilläkin.
Lämmittävää itämaista ja rapsakoilla seesaminsiemenillä höystettyä munakoisokastiketta on tehty muutamaan kertaan.
Leivätön voileipäkakku taas oli mielenkiintoinen kokeilu, joka pitää vielä toistaa. Tosin hylkäsin sen jo lauantain rippijuhlatarjoiluista - miksiköhän ?

Olisiko teillä pistää vinkkejä muista herkullisista munakoisoresepteistä ? Niitä kun ei ole koskaa liikaa. 

Kamadolaistumassa

Meille tuli uusi grilli. Se on kooltaan moninkertainen vanhaan pallogrilliimme nähden, ritilöitä on peräti kahdessa tasossa ja sitä peittää paksu keraaminen kuori. Kyseessä on sellaiseen vähän hitaampaan grillaukseen erityisen hyvin soveltuva Kamado, jonka käyttöä on nyt sitten opeteltu.

Ensimmäisen, aika viileäksi jääneen lämmitysyrityksen jälkeen äiti syrjäytettiin tehokkaasti grillimestarin pallilta ja pojat ottivat vallan käsiinsä. Mikäs siinä, homma toimii ja grilli kuumenee. Ehkä me kesän aikana saamme repertuaarin vakiintumaan, mutta nyt kokeillaan kaikenlaista. Tähän mennessä onnistunein satsi olivat kana-halloumivartaat, joiden marinadi kerrankin antoi kunnolla makua.

Halloumi-kana-pekonivartaat 

Kanafileitä (6kpl)
halloumijuustoa 2pkt
pekonipaketti

Marinadi
2 valkosipulin kynttä siivuina
2rkl Worchestershire-kastiketta
Pasta rosso Santa Maria maustemyllystä reilusti eli noin 2rkl
Chili explosion Santa Maria maustemyllystä noin teelusikallisen verran
 2-3tl sweet savupaprikajauhetta
1/2 sitruunan mehu
loraus oliiviöljyä
2rkl hunajaa

Sekoita marinadin ainekset ja leikkaa kana paloiksi. Sekoita kanapalat marinadiin ja jätä pariksi tunniksi maustumaan.

Rakenna vartaisiin vuorotellen kanaa ja halloumijuuston paloja kiertäen pekonisiivua pujottelemaan palojen ympäri.

Pistä Kamadoon (250 asteeseen) kunnes pinta on nätisti ruskistunut. Pidä kansi kiinni kypsymisen ajan. Meillä vielä opetellaan lämpötilan hallintaa, mutta hyvin paistui ja maistui herkulliselta.

Grillauskausi avattu, tarvitaan uusi grilli

Se on nyt sitten grillauskausi virallisesti avattu meilläkin. Vielä mentiin vanhalla pienellä pallogrillillä, mutta uuden grillin tarve tuli ilmeiseksi jälkiruoan kohdalla. Hiilloksen lämpö ei vaan kertakaikkiaan enää riittänyt, vaan piti ottaa uuni avuksi.

Että kyllä meille nyt ihan oikeasti hankitaan uusi grilli - Kamado luulisin. Vielä pitäisi ehtiä kauppaan.

Vaikka grilli ei varsinaisesti suostunutkaan yhteistyöhön, niin jälkkäri oli kyllä ihan superherkkua. Isäntä oli bongannut reseptin kuntosalilla - uskokaa tai älkää. Siinä on juoksumatolla hyvää aikaa seurata reseptejä televisiosta. Blondi ja superbloondi olivat kuulemma tehneet jossain rannalla suklaa-vaahtokarkkibanaaneja. Kelpasivat astetta tummempitukkaisillekin :-)

Ota banaaneja ja leikkaa kuori halki pitkittäin. Levitä vähän auki ja painele banaanin päälle rouhittua suklaata ja pieniä vaahtokarkkeja. Kääri foliopakettiin.

Laita grilliin (tai uuniin 220 asteeseen) 15-20 minuutiksi. Avaa paketit ja tarjoile jäätelön kera. Makeaa ja makoisaa. Söin kaksi.

Niin ja kaupasta bongaamani Aino sitruuna-marenkijäätelö oli tosi raikkaan makeaa! Sitä saatetaan tässä huushollissa laittaa jälkkäriherkkujen päälle kesän aikana vielä uudestaankin.

Luolamiehet grillin ääressä

IHAN ENSIMMÄISEKSI  - OLETTEHAN VASTANNEET SIVUPALKIN RANTAKIRJAKYSELYYN ?!!! VIIMEINEN VASTAUSPÄIVÄ MENOSSA !

Minä olen tässä viime aikoina selaillut blogien hehkutusta grillauksesta, katsellut kirjakauppojen pinoja grillauskirjoista ja ihaillut rautakauppojen mainoksia toinen toistaan suuremmista grillaus"keskuksista" (!!!). Jossain kohtaa sitten jäin oikein miettimään, että mikä siinä grillauksessa oikein vetää niin hurjasti puoleensa.

Kun ilmat lämpenevät ja aurinko paistaa, siirtyvät suomalaiset pihalle primitiivisempään ruoanlaittoon, tai ainakin jonkunlaiseen illuusioon siitä. Noita uusia, vesihanalla varustettuja aparaatteja kun tuskin voi enää kovin primitiivisiksi sanoa. Isännät sitovat essut eteensä, nostavat viinilasin käteensä ja ottavat perheen ruokahuollon haltuunsa - siis ainakin viikonloppuna ja illallisvieraiden edessä. Vaimo juoksuttaa esivalmistellut, marinoidut ja muutenkin kypsennysvalmiit ruoat (ja lisukesalaatit jne)  keittiön, grillin ja pihapöydän välillä (Anteeksi tämä seksistinen ja ehkä vanhanaikainen kuvaus, mutta näinhän se ainakin mainoksissa menee, vai ?)

Edelleenkin kysyn, että miksi. Onko se se hiilen tuoksu - vai kaasullako grillaatte ? Houkutteleeko raikas ulkoilma ? Maistuuko ruoka aina paremmalta ulkoilmassa (usein) hytistessä ? Nouseeko pintaan esihistoriallinen luolamies ?

Mitäs tuumitte ?

Meilläkin tykätään grillaamisesta - viime kerralla katselin (lempeästi) hymyillen ikkunasta, kun isäntä ja kaksi pojistaan istuivat reteän näköisinä pihatuoleilla sen meidän ikuvanhan pallogrillin vieressä. Voi sitä ylpeyttä, kun pöytään ilmestyivät nuo herkkusieniherkut (kaiken muun hyvän ja herkullisen lisäksi).

Täytetyt herkkusienet grilliin 

Poista sienien jalat ja putsaa hatut tarpeen mukaan. Leikkaa hattuun sisälle pala haluamasi makuista Koskenlaskijaa ja asettele päälle muutama pala pekonia. Nosta foliovuoan päälle ja juoksuta grillaajille kypsennettäväksi.
Grillaa ja herkuttele. 

Herkullista grillaussunnuntaita !