(Ruoka)päiväkirja: Vanhoja lehtiä, kotitekoista ruokaboksia sekä yhden pannun turska

Vaikka Ruokaboksi palveluna toimi meillä syksyn ja alkuvuoden todella hyvin, lienee nyt aika kokeilla taas jotain muuta. Totesimme tuossa poikien kanssa, että parina viikkona Ruokaboksin resepteistä jäi aina yksi tekemättä tai teimme sen jotenkin muuten kuin ohjeissa sanottiin. 

Siispä päätin kokeilla ihan kotitekoista ruokaboksi-ajattelua eli aloin käydä läpi vanhoja ruokalehtiä (joita minulla on ihan luvattoman paljon). Poimin muutaman mielenkiintoisen reseptin ja tilasin kuorman puuttuvista aineksista. Niinpä meillä on listattuna reseptejä, joihin löytyvät ainekset kotoa... Katsotaan, miten käy. Eniten jännittää se, saanko keskimmäisen tarttumaan kauhan varteen yhtä hyvin kuin Ruokaboksin reseptivihon avulla. 

Taka-ajatuksena tässä on samalla saada laitettua edes muutama lehti kiertoon, kun houkuttelevat reseptit on kokeiltu. 

Ensimmäisenä kokeiluun päätyi Delicious-lehti vuodelta 2009. Kuten jo vuosiluvusta voi päätellä, on lehti käynyt läpi jo useamman lajittelun. Se ei ole ihme, sillä huomasin löytäneeni siitä aikoinaan yhden lempiresepteistäni eli chermoula-kanan. Sitä tehdään meillä edelleen säännöllisesti. Samassa artikkelissa on ollut pari muutakin kokeilemaan houkuttelevaa ohjetta, joten lehti on pysynyt visusti tallessa. Nyt päätin sitten pistää toimeksi ja viimeinkin kokeilla nuo reseptit. Eihän tässä ole vielä mennytkään kuin jotain 12v. 

Ensimmäisenä kokeiluun pistetiin One-pan roast fish, kun kerran pakkasestakin löytyi file turskaa. Resepti on mahtavan helppo sillä kaikki valmistuu samassa uunipannussa (hieman paistinpannulla, jos haluaa sipulit tosi pehmeiksi). Tämä edustaa sellaista kokkausta, josta pidän. Ei liian tarkkaa, mutta makuja löytyy kerroksittain.

Aikaa kuluu kaikkiaan noin tunnin verran valmisteluineen, mutta onnistui ihan mukavasti perjantai-iltana, kun kerran ainekset olivat valmiina. 

Oli muuten tosi hyvää. Kannatti pitää lehti tallessa. Siinä olisi vielä pari reseptiä kokeiltavaksi.

Yhden pannun kala

Ohjeen mukaan pohjan piti olla vain perunasta, mutta pitihän niitä Ruokaboksista jääneitä bataattejakin käyttää... 

Perunan määrät silmämääräisesti. Sen mukaan, miten paljon kukin haluaa. Meillä kolmelle. 

Ainekset: 

perunoita ja pieniä bataatteja

oliiviöljyä

voita

2 pientä punasipulia

2 valkosipulinkynttä 

2 kourallista kirsikkatomaatteja (tai 3-4 isoa tomaattia) 

puolikas nippu persiljaa

noin 0,5rkl kuivattua rakuunaa (ohjeessa tuoretta)

turskan selkäfilettä (tai muuta vaaleaa kalaa) annospaloina 

sitruuna (laitoin isosta puolet) 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. 

Kuori ja leikkaa "kolikoiksi" tarvittava määrä perunaa ja pikkubataattia. Laita oliiviöljyä uunivuokaan ja sekoittele perunat ja bataatit siinä. Lisää suolaa ja pippuria, sekä muutama voinokare sinne tänne vuokaan. Laita uuniin 25minuutiksi. 

Kuumenna ruokalusikallinen oliiviöljyä pannussa, Lohko punasipulit ja paista niitä viitisen minuuttia pannulla. Pilko valkosipuli ja lisää joukkoon. Jätä odottamaan. 

Ota perunavuoka pois uunista ja lisää päälle sipulit, puolitetut kirsikkatomaatit, persiljanvarret silputtuina sekä rakuuna. Valuta päälle vähän oliiviöljyä. 

Nosta päällimmäiseksi suolatut ja pippuroidut kalapalat ja valuta hieman sitruunasta mehua kunkin päälle. Siivuta sitruuna ja asettele siivut kalapaloille. Lisää vielä tippa oliiviöljyä sitruunoiden päälle. 

Laita takaisin uuniin 12-15min. 

Nosta uunista suoraan pöytään ja ei kun syömään. 

Operaatio ruokalehdet

Minulla on kolme isoa kassillista ruokalehtia odottamassa niiden läpi kokkailua. Tai siis sitä, että raaskisin luopua niistä ja sitähän ei voi tehdä niin kauan kuin yksikin houkutteleva resepti löytyy sivuilta. Lopputuloksena lienee kassien lisääntyminen vuosi vuodelta, jollen sitten innostu aloittamaan jotain tosi systemaattista operaatiota.

Tänä viikonloppuna sentään sain yhden vanhan Delicious-lehden luettua. Sen sivuilta löytyi parikin kokeiltavaa reseptiä, joista "kasvispullat" menivät ihan omaa tyhmyyttäni vähän pieleen. Ei niistä sitten sen enempää. Mainittakoon vain omaksi muistutukseksi, että raastaminen ja kulhossa sekoittaminen ei ole sama asia kuin "iske kaikki blenderiin ja surraa tasaiseksi". Ei vaikka miten väsyttäisi.

Toinen kokeilemani resepti osoittautuikin sitten täyskympiksi. Kermainen (ilman kermaa!) valkosipulilla höystetty munakoiso tomaattisipuliseoksen seurassa oli huikean herkullista. Pistetään siis resepti talteen, jotta lehti voi lähteä paperiroskikseen.

 One down, a few hundred to go... 

Uunimunakoiso ja sweet & sour tomaatit 
(Delicious-lehti vuodelta 2014)

2 munakoisoa
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
loraus balsamicoetikkaa
1rkl sokeria
1rkl tomaattipyreetä
(rusinoita - meillä niistä ei tykkää kukaan, joten ei laitettu)
250g kirsikkatomaatteja puolitettuina
suolaa,pippuria
pinjansiemeniä paahdettuina
persiljaa ja minttua silputtuna

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Puolita munakoisot. Villtele niihin ristikko ja painele valkosipulisiivuja villtoihin. valuta hiukan oliiviöljyä päälle ja laita uuniin 30 minuutiksi.

Siivuta sipuli ohueksi (mandoliinilla) ja sekoita balsamicon, sokerin, tomaattipyreen ja pienen öljylorauksen kanssa. Sekoita joukkoon vielä tomaatit ja mausta suolalla ja pippurilla.

Nosta munakoisot pois uunista ja lisää tomaatti-sipuliseos vuokaan munakoisopuolikkaiden sivuun, ei päälle. Valuta tomaattien päälle 1dl vettä ja laita vielä uuniin 30 minuutiksi.

Nosta heti uunista munakoisot tarjoiluastiaan, levitä tomaattisipuliseos päälle ja ripottele vielä paahdettuja pinjansiemeniä ja persiljaa. Herkkua hyvän leivän kera.

Perjantain parasta pastaa

Pitkästä aikaa tehtiin Mac'n Cheese, mutta tällä kertaa pienellä twistillä. Prosessi oli pitkä ja polveileva, mutta perjantai-iltaan sopivan helppo. Matkan varrella tuli upotettua useampiakin muuten tähteeksi jääviä juttuja. Näin se menee...

1) Grillaa vappuna Kamadolla kaikenlaista ja kun lämpöä riittää, laita lopuksi muutamat munakoisonpuolikkaat ja kirsikkatomaatit kypsymään lämpöön. Mausteeksi vähän yrttejä ja oliiviöljyä...

2) Kun kasvikset ovat jäähtyneet, kaavi munakoiso kuorista blenderiin, paiskaa seuraksi tomaatit ja vielä tuoreita tomaatteja lisäksi. Leikkaa joukkoon minttua ja haluamiasi muita tuoreita yrttejä. Tähän saa hyvin piilotettua kaikenlaisia yrttivarsia, jos halua lehdet säästää johonkin muuhun, Sitten vielä vähän jugurttia joukkoon ja tahnaksi. Tarjoile dippikastikkeena leivän ja kasvisten kera. Sopii myös mahtavasti esim. kanan kaveriksi.

3) Miettiessäsi perjantai-illan ruokalistaa, muista jääkaapista löytyvä lopputahna. Keitä puoli paketillista pastaa melkein pehmeäksi, valuta suurin osa vedestä pois ja laita pasta  takaisin kattilaan. Kaada joukkoon purkillinen (3,3dl) kermaa ja pussillinen (150g) juustoraastetta.  Sekoita joukkoon munakoisotahna ja vielä ripaus suolaa, pippuria ja hiukan muskottipähkinää.

4) Kaada pastaseos uunivuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja isännältä ruoanlaitosta jäänyttä persilja-pinjansiemensilppua. Valuta vielä vähän oliiviöljyä päälle ja laita uuniin 180-200 astetta noin puolisen tuntia. Anna hetki lämmön tasaantua ja nauti.

Oli muuten ihan sikahyvää.

Tarkan markan kokille - maukasta ja helppoa uunivuokaa kaurasuurimoilla

Paljaita ovat puut vielä 

Kuvassa tosin on satoa tämän aamun kävelyltä. Tämänkertainen ruokakuva nimittäin ei ole sen paremmin asettelulta, stailaukselta, valolta kuin miltään muultakaan kantilta ollenkaan kaunis. Oli vaan ihan pakko laittaa teillekin tiedoksi viimeisin villitykseni - tai no, eihän se ole mikään villitys vaan oikein kunnon ruokaa.

Mutta ensin on ihan pakko hehkuttaa, että tänä aamuna oli ilmassa ensimmäisen kerran kevään tuntua. Alkuviikosta sain viimein ostettua itselleni uudet tossut, joiden pitäisi pitää vettä ja paksumman materiaalin vähän vielä lämmittää kelirikkoajan yli. Ei mitään tekosyitä kävelyjen välttelyyn, varsinkin kun aurinko paistoi.

Tosiasiassahan varsinainen kelirikko on jo ohi ja meri vapautunut jäästä, mutta kävelypoluilla on vielä lätäkköä jos jonkinlaista (ja jonkinsyvyistä), loskasta puhumattakaan.  Kovin lämminkään ei vielä ole, mutta ulos pitää mennä. Joutsenetkin ovat palanneet. Odottivat mokomat minun pistävän puhelimen kiinni ja taskuun ennen upeaa ylilentoaan. Olisivat silloin tulleet, kun tuossa kuvailin.

Ai niin, se resepti. Se on vähän niin kuin nuo kuvan puut. Ei oikein minkään näköinen, mutta täynnä lupausta. Kuten lehdet vielä tulevat, lunasti tämä kauravuokakin odotukset. Maku oli kertakaikkisen herkullinen.  Kuva on kamala. Minun ei pitänyt sitä edes ottaa, kunhan räpsäisin, mutta sitten jälkikäteen (ja seuraavan päivän tähdeherkuttelun päätteeksi) totesin, että pakkohan tästä on blogiiin kertoa.

Maun lisäksi tämä on nimittäin edullista ja ravitsevaa. Vähän tiukemmallakin budjetilla ruokkii perheen helposti.
Ihan ilman noita tofujakin, jotka tuohon läväytin päälle, kun pöydästä loppuivat pannualuset.

Arvaisitko suoralta kädeltä, mitä sisältää ?

Kaura-kasvisvuoka 
(6 annosta)

6 kourallista kokonaisia kaurasuurimoita
4 porkkanaa kuutioina
sama määrä myskikurpitsaa
3 isoa sipulia
pasta rossa -maustesekoitusta
pippuria, ripaus suolaa  maun mukaan
(1,5dl valkoviiniä)
kasvisliemikuutio ja kehuvaa vettä

Kirsikkatomaatteja
loraus balsamico-etikkaa

Ja mausteita ja kasviksiahan voi sitten säätää ihan oman maun mukaan. 

Leikkaa siis kasvikset samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Lorauta uunivuoan pohjalle hitusen öljyä ja levitä reunoillekin (ei täysin välttämätöntä, mutta ehkä se auttaa tiskiin...). Kaada kasviset vuokaan. Sekoita joukkoon kaurasuurimoit ja mausteita.

Meillä oli jääkaapissa pienestä valkoviinipullosta noin puolet (oli avattu jotain toista ruokaa varten). Lorautin sen pohjalle ja sitten kaadoin päälle kasvislientä (fondista) niin paljon, että ainekset peittyivät ja sormen verran nousi vesiraja niiden yläpuolelle.

Sitten vaan vuoka uuniin muhimaan 175 asteeseen 30-45min. Kannattaa vähän vahtia, ettei liikaa kuivu. Vuoka on valmista, kun suurimot ovat pehmeitä ja kypsiä.

Ota vuoka uunista ja lorauta joukkoon balsamico-etikkaa. Sekoita. Nosta pinnalle puolitettuja pieniä kirsikkatomaatteja ja laita uuniin vielä vartiksi.

Seuraksi voi tarjota tietysti vaikka kanaa tai tofua, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole.


Tarkan markan kokille 

Ihan sika hyvää - eikä tosiaankaan riko budjettia sillä kaurasuurimopussi (alle 4€) kestää ikuisuuden eivätkä tomaatit, sipuli ja kurpitsa ole sieltä kalleimmasta päästä.

Ostoslista (ilman sitä viiniä) näyttäisi suoraan tältä (hinnat S-ryhmän foodie palvelusta)

Kaurasuurimot 1,5kg	3,84 €
porkkanapussi 500g	0,89 €
myskikurpitsa 1kg (käytin 1/4)	2,15 €
sipuli (3 kpl keskikoko)	0,56 €
pasta rossa maustemylly	4,35 €
pippuri, suola (oletan, että löytyy - ei lasketa tällä kertaa erikseen)
Kasvisliemifondikuutiot (4kpl)	1,45 €
kirsikkatomaatit (250g)	1,19 €
balsamico de Modena 2,5dl	5,85 €
Koko summa	20,28 €
per nuppi (6)	3,38 €

Viini ei tosiaan ole pakollinen. Mausteet ja etikka tietysti maksavat jonkin verran, mutta nekin kestävät kauan ja ilahduttavat aterioissa moneen kertaan.

Kaurasuurimot ovat ihania myös keitoissa. Talveen sopivaa tomaattista keittoa kaurasuurimoilla höystettynä on meillä tehty kerran jos toisenkin. 

Jamiemaniaa ja multistaskingia maanantaibluesiin

Loma oli ja meni. Lievää maanantaibluesia päätin lievittää tekemällä etätöitä ja hyödyntämällä kahvitauot iltaruoan valmisteluun, vaikka ei tämän tekemisessä kyllä kauan nokka tuhissut...  suurimman osan iltapäivää tein ihan kiltisti töitä, mitä nyt vähän hyödynsin "multitaskingia"

Löysin ihan sattumalta CMoresta Jamie Oliverin viiden aineksen herkkuja. Kuten aina, ei Jamien reseptejä tarvitse seurata ihan kirjaimellisesti, mutta inspiraatiota niistä saa. Tällä kertaa lämmin tomaattisalaatti ja oliivit ovat ihan suoraan ohjelmasta, vaikka yrtti vaihtuikin basilikasta korianteriin. (Minä olen naapurin K-marketin kanssa epäsynkassa, sieltä ei koskaan löydy etsimiäni tuotteita, vaikka yleensä niitä on hyllyt täynnä, mutta siitä joskus myöhemmin)  

Noin muuten löytyi jääkaapista harissaa, jugurttia ja kanan rintafileitä ja muita aineksia Kaupasta lisäksi perunoita ja sillä mentiin.

Harissa-jugurttikanaa perunapedillä ja lämpimällä tomaattisalaatilla

Ihan ensimmäiseksi laitetaan kana jugurttiin marinoitumaan. Meillä oli Baba Ganoush -harissapurkki jääkaapissa. Yleisesti ottaen pidän kyseisen merkin tuotteista, mutta heidän harissassaan tuntuu minussa tulisuus liikaa maun kustannuksella. Jugurttiin sekoitettuna chili tasoittuu ja maustaa kanan juuri sopivasti.


2-3 dl jugurttia
2rkl harissaa
1rkl hunajaa
suolaa, pippuria 
loraus sitruunamehua 
4 kanan rintafilettä

Lounastauolla: Sekoita mausteet jugurttiin. Sekoita puolet kanafileiden kanssa ja jätä loput kastikkeeksi halukkaille perunoiden päälle. 

Kaffepaussilla pikavisiitti kauppaan naapuriin


10 isohkoa, jauhoista perunaa
pari sipulia
kourallinen valkosipulinkynsiä 
Pasta Rossa maustesekoitusta myllystä  
korianterin varret silputtuina (säästä lehdet myöhemmäksi)

Litran verran pieniä luumu(kirsikka)tomaatteja 
5cm pala chorizoa
korianteria 

Kourallinen kivettömiä oliiveja 

Iltapäivän viimeinen puhelinpalaveri, jossa tarvitsee vain kuunnella : Kuori perunat, pilko ja kuori sipulit ja irrotat valkosipulinkynnet. Laita uunivuokaan. Mausta "Pasta Rossa" maustesekoituksella (tai haluamillasi mausteilla). Lorauta joukkoon öljyä, ripottele silputut korianterinvarret ja sekoita. Asettele kanafileet perunoiden päälle.

Puolita kirsikkatomaatit ja hienonna chorizo.

Silppua oliivit pieneksi. Lorauta joukkoon hieman kiehuvaa vettä. Sekoita. Odota hetki ja lorauta sitten vielä joukkoon hieman oliiviöljyä.

Jätä kaikki odottamaan.


2rkl balsamicoetikkaa 
pippuria 
korianterinlehdet

Kun perhe kotiutuu ja ruoka-aikaan on on noin tunti : 
Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita vuoka uuniin noin 40min tai kunnes näyttää kypsältä.

Sekoita balsamicoetikkaa ja ripaus pippuria tomaatteihin.

Kun uuniaikaa on jäljellä noin 10min, laita hienonnettu chorizo kylmälle paistinpannulle ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes pannulla on chorizoöljyä ja palat ovat hieman rapsakoituneet. Tähän mennessä uunissakin pitäisi olla valmista.

Kippaa tomaatit pannulle. Sekoita, jotta ne saavat chorizoa ylleen ja kuumentuvat ihan hiukan eli pyöräytä muutaman kerran ja sammuta sitten levy. Sekoita joukkoon korianterinlehdet.


Nosta kaikki tarjolle pöytään ja kutsu nälkäiset syömään. 

Herkullinen talvi

Ihana, ihana talvikeli eilen. Kirpakkaa pakkasta, kirkasta aurinkoa. Vaeltelu jäätyneen meren päällä auringon hyväillessä kasvoja antoi voimaa. Kunnon pakkanen puhdistaa. Tuntuu kuin kaikenmaailman pöpöt katoaisivat ja vain kirkkaus jää. Mielestäkin katosivat ajatusten hämähäkinseitit, joissa stressinpoikaset keikkuvat.

Lisää energiaa päivään toi kaurainen makkara-tomaattikeitto. Tätä Glorian ruoka ja viini -lehdestä bongattua soppaa tehtiin meillä jo toiseen kertaan. Vähän tietysti kaapista löytyvien ainesten mukaan muokattuna.

Tällainen keitto on ihan parasta pakkasruokaa. Se on täyttävää olematta raskasta ja lämpöä löytyy niin pienessä chilihuminassa kuin tietysti höyryävänä tarjottavasta keitosta.

Kaurainen makkara-tomaattikeitto
(ohjeen mukaan tästä tulisi neljälle, mutta meillä kyllä jäi 5 annoksen jälkeen vielä seuraavaankin päivään)

1tlk mustapapuja (huuhdo vedellä ja valuta)
150g mausteista raakamakkaraa
250g kirsikkatomaatteja (halkaise puoliksi)
1tl juustokuminaa
1tl korianterinsiemeniä jauhettuna
1tl savupaprikajauhetta
1tl suolaa
1/4tl chilihiutaleita
mustapippuria myllystä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
runsas 1dl kokonaisia kaurasuurimoita
kunnon loraus oliiviöljyä
2rkl tomaattipyreetä
1l kanalientä fondikuutiosta
1tlk tomaattimurskaa
2tl sokeria

Lisukkeet:
pikkupurkillinen maissinjyviä pannulla paahdettuna
2 avokadoa silputtuna, suolalla ja mustapippurilla höystettynä ja limemehulla terästettynä
korianterin lehtiä (tosin tällä kertaa näitä ei löytynyt)
ranskankermaa

Kuori ja hienonna sipulit ja chorizo. 

Kuumenna kattila ilman rasvaa ja paahda kaurasuurimoita muutama minuutti, kunnes ne alkavat tuoksua. Lisää sipuli ja öljy ja kuullota vielä muutaman minuutin ajan.

Lisää valkosipuli, mausteet ja tomaattipyree ja sekoittele hetki. Lisää kanafondikuutio ja sekoittele taas. Kaada joukkoon litra kuumaa vettä, tomaattimurska, pavut, makkarat, tomaatit, tomaattimurska ja sokeri. Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia.

Jaa keitto lautasille ja anna syöjien valita haluamansa lisukkeet.


Tänään on taivas pilvinen, mutta ulos pitää tietysti lähteä. Iltapäivällä kuopus menee koulun kentälle esikoulutoverinsa luistelusynttäreille. Ihan mahtava idea! Itsekin voisin kaivaa taas luistimet esille, jos kipeä varvas antaa yhtään mahdollisuutta jäällä liukumiseen. 

Ruokaa purkeista ja putkiloista

Tiistai-ilta ja kiire sinne ja tänne. Vettä ropisee niskaan ja mieli tekee kuumaa keittoa. Kokkausta puolestaan ei tee mieli aloittaa, varsinkaan mitään leikkuulaudan ja hellan viereen sitovaa. Silloin ovat purkit ja putkilot omiaan. Niillä saa hilpeän futuristisen olon kokkaukseen. Ihan kuin oltaisiin avaruusasemalla ja ulkona olisi autiota ja mustaa. Mustaa tietysti onkin näillä keleillä ja vuodenajalla.

Täytyy myöntää, että ajatuksena vähän vierastan yrttituubeja. Veitsi ja leikkulauta toimivat ja juurihan tulin hankkineeksi sen pienen yrttisilppurinkin. Kaikkea uutta on kuitenkin kiva kokeilla, joten totta kai otin Santa Marian uudet keittiön aputuubit kokeiluun, kun niitä kerran tarjottiin.

Toistaiseksi olen kokeillut valkosipulia ja oreganoa. Ainakin minusta maku tuntuu "aidolta", itse asiassa yllätyin sen suhteen positiivisesti.

Ja syntyihän se tomaattikeitto ihan uskomattoman nopeasti kattilaan poreilemaan. Hyvin sain kattilan hellalle ja ehdin ajoissa sateeseen tarpoen hakemaan poikaa taidekerhostaan.

Tiistain tomaattikeitto 

2 sipulia
loraus oliiviöljyä
2 prk Mutti-tomaatteja
1tl Santa Maria valkosipulimurskaa
1tl Santa Maria oreganoa
vettä
1 kasvisfondikuutio
loraus kuohukermaa

Kuori ja leikkaa sipulit palasiksi. Laita sipuli kattilaan oliiviöljyn kanssa kuullottumaan muutamaksi minuutiksi.
Kaada joukkoon tomaattipurkit sekä vielä 2 purkillista vettä. Näin saat purkitkin huuhdeltua. Sekoita joukkoon valkosipuli ja oregano.

Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia ja lisää fondikuutio. Kuumenna ja sekoita. Maista suola ja lisää tarvittaessa.

Surauta tehosekoittimessa sileäksi (tai sauvasekoittimella).

Lorata joukkoon vielä kermaa ja kuumenna. Voit lorauttaa kulhoihin tipan kermaa vielä pöydässä tai vaikka rouhia hieman pippuria.

Tarjoile vaikka kinkku-tomaatti uunileipien kera.

Sunnuntain jääkaappipastaa pienellä fuskulla

Lauantaina juhlittiin isännän synttäreitä ja grillailtiin karitsankaretta. Herkkua oli ja herkkua kaluttiin luihin saakka.

Sunnuntaina kurkattiin jääkaappiin ja alettiin miettimään, mistä lounas? Lähdettiin kävelylle etsimään inspiraatiota. Pilvinen ja synkähkö sää kesti juurikin kävelyn ajan ja sai toivomaan lämmintä ruokaa.

Pastaa! Tietysti, sitähän nyt aina saa jämistäkin tehtyä. 

Pastavesi kiehumaan - kuivatavaralaatikosta löytyy avaamaton paketti Fusilli-pastaa.

Jääkaapista kerättin leikkuulaudalle chorizomakkaran jämiä (tuoretta ja kuivempaa). Muista kaapeista löytyi salottisipulia, valkosipulia ja pari tomaattia. Silpuksi vaan, suurin piirtein saman verran kaikkea (paitsi valkosipulia pari kynttä) ja muut paitsi tomaatit pannulle öljyyn hiljalleen tirisemään.

Näyttää vähän tylsältä... 

Lisää jääkaapin penkomista. Aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua tuorejuustoa?

Jep. Toimii. 

Tomaatit hetkeksi pannuun muiden aineiden kaveriksi ja sitten iso ruokalusikallinen juustoa jo makunsa ja rasvansa pohjalle uittaneiden ainesten sekaan.

Äh, nyt tästä tuli pliisu... 

Hyppysellinen Espelette-chilijauhetta, teelusikallinen savupaprikajauhetta, vielä yksi valkosipulinkynsi, tällä kertaa raastimen kautta. Mustapippuria myllystä.

Ei, kyllä tämä tarvitsee vielä persiljaa ja lisää tomaattia raikastukseksi.

Ei löydy jääkaapista eikä muualtakaan. Onneksi kauppa on melkein ulko-oven vieressä.
Takaisin tullessa on esikoinen jo valuttanut pastan, eikä keitinvettä olekaan enää jäljellä kastiketta löysyttämään. Oikeastaan onneksi. Olisi tullut liiankin valuvaa. Parilla lisätomaatilla on kummasti nesteyttävä vaikutus. Vielä persiljaa silputtuna. Pasta kastikkeen sekaan ja parmesaani raastimensa kera pöytään valmiiksi.

Syömään! 

Syvä hiljaisuus, vain haarukat kilisevät. Lopussa yksimielinen tuomio.

Ihan parasta! 

Onkohan sitä eilistä porkkanakakkua vielä jäljellä kahvin kaveriksi ? 

Päivä pelkkää juhlaa

No nyt on juhlat juhlittu. Eilisen päivän voi kai kuvata listaamalla

• liikutuksen kirkossa, 
• paljon musiikkia ja taitavia nuoria, ruokaa ja keittiökiiretiä
• kiire, 
• seurustelua vieraiden kanssa, 
• taivaan tutkimista sadepilvien varalta (meillä kävi tosi tuuri kelin suhteen)
• ja ennen kaikkea iloinen ja onnellinen tunnelma

Kiitos kaikille vieraille, jotka olivat mukana juhlistamassa Esikoisen ripiltä pääsyä (ja illalla Kirpun synttäreitä). Kahdet juhlat päivässä ovat tehokas ja hauska tapa saada tämä nainen lasillisella (päivän ainoalla) kuohuviiniä sohvalle nukuksiin...

Seuraaviin juhliin otan siivousapua ja pitopalvelun - itse tekeminen on kivaa, mutta vähän turhan rankkaa. En myöskään ehtinyt ottamaan kuin muutaman kuvan muiden touhujen lisäksi, joten saatte tyytyä nytkin pääasiassa teksiin.

Lisäksi tuli taas todettua, että

1. lehtitaikina on ihan huipputuote. Siitä saa helposti ja nopeasti vaihtelevia herkkuja. 
2. meille tarvitaan isompi jääkaappi - ainoa tapa saada juhliin kakku, oli tehdä pöytään koottava versio eli marenkinen enkelikakku, jonka saa koottua vasta pöytään.
3. joka juhliin tarvitaan juhlateltta. Tämä oli paras ajatukseni näitä juhlia ajatellen. Jo pelkkä teltan näkeminen olohuoneen ikkunasta toi juhlamielen! (Ja kun otti täyden palvelun, niin teltta pystytettiin ja purettiin ilman, että tarvitsi sormeaan nostaa)

Elämä oli eilen pelkkää juhlaa ja tänään herkutellaan jämillä. Minä taisin (taas) kuvitella vajaan 30 hengen syövän vähintään 60 hengen ruokamäärän. Minkäs sitä tiikeri raidoilleen mahtaa - tämä on sukuvika. 

Tätä piirakkaa tosin ei kauhean paljon jäänyt...


Helppoakin helpompi tomaattipiirakka 

Ota lehtitaikina levyt pakkasesta. Levitä päälle ohut kerros Dijonin moutarde à l'ancienne eli perinteistä sinappia (sitä, jossa on kokonaisia siemeniä). Siivuta isoja tomaatteja ja laita levyjen päälle. Ripottele pinnalle Provencen yrttejä ja valuta hieman oliiviöljyä.

Laita uuniin 220 asteeseen noin vartiksi. Anna jäähtyä haaleaksi ja leikkele haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Arkistojen kätköistä : Leivätön voileipäkakku

Lisää kuvateksti

Lauantaina meillä vietetään rippijuhlia ja tarjoomuksia on tietenkin pohdiskeltu urakalla. Tämä olisi ollut mielenkiintoinen, mutta en taida ehtiä. Pistetään kuitenkin muistiin: 

Arkistosta : 19.7.2014

Ranskalaisia ruokalehtiä selatessani silmiin osui oiva voileipäkakun korvike. Oli ihan pakko kokeilla ja lopputulos olikin juuri niin herkullinen kuin saattoi olettaakin. Kelpasi oivasti myöskin kevyeksi lounaaksi.

Ainoa hivenen harmittava seikka oli valmiista kakusta valunut neste. Ensin pelästyin, ettei kananmuna ollutkaan kypsynyt sisältä, mutta tosiasiassa kyseessä oli kasviksista valunut neste. Todettakoon siis, että kesäkurpitsoja tulee paahtaa uunissa vähän reseptiä kovemmassa lämpötilassa tai sitten kakun voi tarjoilla haaleana nesteen valuttamisen jälkeen. Itse asiassa kaikkein parasta kakku olikin seuraavana päivänä kevyesti uudelleen lämmitettynä.

Kastikkeeksi tehtiin valkosipulinen tsatsiki mintulla maustettuna. Se yhdistyi mainiosti kakun omiin mietoihin Provence-makuihin. Varsinkin, kun olin ripotellut kakun sisälle runsaalla kädellä persiljaa ja pikkuisen kevyemmin myös tuoretta timjamia.

Voileipäpöydän kakku ilman leipää
(6-8 hengelle, riippuu muiden tarjoomusten määrästä)

2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
3 tomaattia
8 kananmunaa
2rkl crème fraîchea
2 mozzarellapalloa
suolaa, pippuria, savupaprikaa, hyppysellinen muskottipähkinää
iso kourallinen persiljaa silputtuna
muutama oksa timjamia riivittynä
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Pese kasvikset. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsa pitkittäin siivuiksi ja levitä ne uunipannulle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa ja pippuria, ja paista uunissa 10min per puoli.

Siivuta tomaatit ja mozzarella. Vatkaa keskenään kananmunat ja crème fraîche. Mausta suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja muskotilla.

Laita leivinpaperia kakkuvuoan tai keraamisen uunivuoan pohjalle. Vuoan materiaali vaikuttaa kakun "ruskeuteen" ja todennäköisesti myöskin nesteen määrään. Levitä kulhon pohjalle munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja pariin kerrokseen (noin puolet määrästä), levitä mozzarellasiivuja yksi kerros, sitten tomaattisiivuja ja taas mozzarellaa. Ripottele väleihin yrttejä. Levitä päälle vielä loput kesäkurpitsasiivut ja munakoisosiivut.

Kun vuoka on täynnä kasviksia, valuta kananmunaseos päälle ja kopauta vuokaa pöytään, jotta sitä valuu pohjaan saakka. Aseta vuoka kuumalla vedellä täytettyy vähän isompaan vuokaan (bain-marie eli vesihaude) ja kypsennä uunissa noin 45min.

Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä haaleaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku tulisi kumota jo muutaman minuutin kuluttua ja tarjoilla kuumana, mutta silloin voi varautua nesteen valumiseen. Lisäksi kuumaa kakkua on vaikea liikutella. Haaleana voi kaataa nesteet pois ja siirtää kakun sitten tarjoiluastiaan.

Koristele yrteillä, salaateilla, tomaateilla tms. ja nauti joko sellaisenaan tai haluamasi kastikkeen kera.

Kesälounaan herkullinen Burrata

Millainen on hyvä kesälounas?

Sellainen, jonka tekemiseen ei mene ikuisuutta. Kesällä en käki keittiössä, varsinkaan kauniilla kelillä.

Sellainen, joka pirskahtelee raikkaita kesän makuja ja maistuu auringolta.

Ainoan kesälomaa muistuttavan viikkoni aikana oli tasan yksi päivä, jolloin tarkeni lounastaa pihaterassilla. Hyödynsimme hetken. Pääsimme jälkiruokaan saakka ja sitten sadekuuro ajoi sisälle jatkamaan herkuttelua (jäätelöllä tietenkin!). Voimme kuitenkin todistettavasti sanoa lounastaneemme pihalla!

Alkupaloiksi testattiin monissa lehdissä hehkutettua ja nyt niin hehkutettua trendikästä Burrata-juustoa. Mozzarellasta ja kermasta valmistettu juusto on juuri nii pehmeä ja herkullinen kuin voisi kuvitella, eikä tarvitse seurakseen paljon mitään.

Me sekoitimme Burratan seuraksi pikaisen tomaattikimaran,  Makeita kirsikkatomaatteja leikattiin puolikkaiksi ja sekoitettiin yrttisilpun kera (timjamia ja minttua tällä kertaa). Vähän pippuria, 1 sitruunan kuori raastettuna ja loraus sitruunamehua. Lopuksi vielä valutettiin pinnalle hyvää oliiviöljyä.

Lopputuloksena oli ihan täydellinen herkku kesälounaalle. Jos raaskii ostaa hintavaa juustoa useamman pallon, voi tällä ja rapeakuorisella leivällä korvata vaikka koko lounaan.

Me raaskimme tällä kertaa ostaa vain yhden juuston, josta kai kevyeksi lounaaksi riittäisi kahdelle. Pääruokana oli sitruunaista peruna-kana uunivuokaa - helppo herkku sekin.

Isäntä kokkaa ku halvalla sai - tomaateista sitruunaista salsaa

Jep, lähimarketin tarjoustomaatteja nämäkin. Isäntä sai inspiraation, jonka seurauksena on meillä taasen uusi vakkariherkku listoilla valmiina. Kevyesti chilinen, kieltäkipristävän sitruunainen ja silti ihanan makea ja yrttinen tomaattisalsa katosi kulhosta alta aikayksikön.

Sopivan juhannusherkunkin tästä saa vaikka ihan bruschettana leivän päällä.

Sitruunainen tomaati-chilisalsa 

Pala vihreää chiliä (jalapeno)
sitruunan kuori
sitruunan mehu
iso kasa tomaatteja
korianteria ja minttua
oliiviöljyä
pippuria, jos haluat

Leikkele, silppua, raasta ja purista. Sekoita ja nauti. Maistuu erityisen hyvältä hetken marinoitumisen jälkeen.

Kuukauden keittokirja ja tomaattivyöry

Kuukauden keittokirja, tai ehkä vielä viime kuun keittokirja, kun taisi silloin jäädä välistä, on Alex Nurmen Alexin keittiössä. Kyseistä kirjaa olin selaillut kaupoissa useammankin kerran, joten olin varsin tyytyväinen sen saadessani.

Alex Nurmi / valokuvat: Kristiina Hemminki : Alexin keittiössä
Santa Marian tilaisuudesta 

Nykyään vaadin keittokirjalta aina teemaa. Pelkkä lista reseptejä ei minulle kelpaa, vaan kirjasta pitää löytyä myös luettavaa ajatusta. Alexin keittiössä on taas virkistävästi vähän uudesta näkökulmasta, varsinkin ruokabloggaajaa kiinnostavasta.

Itse asiassa kirjassa on parikin teemaa. Saamme lukea yrittäjän arjesta perheen kera sekä sitten ruokastailauksesta ja -kuvauksesta. Löytyypä kirjasta kuvausvinkkejäkin, jotka on laatinut Fotonokan Kristiina Hemminki, joka myös vastaa teoksen kauniista kuvista.

Luin siis kirjaa tyytyväisenä pienissä pätkissä useamman illan aikana. Tyyliltään leppoisasti jutusteleva teksti oli mukavaa luettavaa ja reseptitkin ihan mukavasti kiinostavia. Niissä tosin en oikein osannutkan sitten löytää varsinaisia teemoituksia, paitsi ehkä, että annokset näyttivät hyvältä. Eikä niissä kai ollut tarkoituskaan olla mitään rajaavaa otsikkoa, kunhan kuulemma ovat reseptejä, joita Alex Nurmi tykkää tarjoilla omallekin perheelleen. Kauniisti hän kirjoittaakin sekä vaimostaan että lapsistaan. Sympaattista.

Tällä kertaa kirjasta valikoitui kokeiltavaksi yksinkertainen, mutta varsin maistuva resepti marinoiduille tomaateille. Syynä oli yksinkertaisesti se, että naapurimarkettiin ilmestyi irtomyyntiin kotimaisia minilumutomaatteja alle kahdella eurolla kilo. Niitä onkin meillä nyt sitten syöty kilotolkulla, marinoituina tai ilman mausteita. Parhaiten marinoitnti tietysti hyödyttää sesongin ulkopuolella syötyjä, vähän mauttomia tomaatteja, mutta ei tuo pahalta maistunut näinkään - varsinkaan hyvä mozzarellan seurassa.

Marinoidut tomaatit 

Vähän muutin eli vaihdoin hunaja-omenaviinietikan vaaleaan balsamicoon, jota sattui löytymään jääkaapista ja kevätsipulin kiinanruohosipuliin, jota kasvaa pihalla..

Sekoitetaan vajaa 1dl oliiviöljyä, puoli desiä vaaleaa balsamicoetikkaa ja 2tl sokeria. Laitetaan puoliksi leikatut pikkutomaatit ja sekoitetaan. Jätetään muutamaksi tunniksi marinoitumaan.
Nostetaan tomaatit tarjoiluastiaan (öljyä on maustunut hyväksi salaatinkastikkeeksi) ja laitetaan päälle pihan kiinanruohosipulia silputtuna ja kierretään myllystä mustapippuria.

Toimii vaikka juuresta leivotun leivän päällä tai salaatin virkistäjänä tai muuten vaan lisukkeena.

Kesäsalaattia

Lontoosta toin tuliaisina peräti teetä ja pari ruokalehteä hätäisesti lentokentältä ostettuina. Kannatti. Isäntä selaili eilen illalla vähän aikaa Delicious-lehden erikoisnumeroa kasvisruoasta ja tänään saatiin vasikankyljysten kaverina herkullista kesäsalaattia.

Vesimelonia, kurkkua, kirsikkatomaatteja, basilikaa ja mozzarellaa. Sen kummempaa reseptiä ei tähän tarvita. Leikellään vaan palasiksi. Lisätään pikkuisen pippuria, jos meili tekee. Kastikkeeksi vaikka hitunen balsamico-siirappia (valmiina pullosta).

Kyllä lehtien lukeminen kannattaa tai no tässä tapauksessa, lehden tuominen toisen puoliskon luettavaksi.

Ja lopuksi vielä lemppariani eli seljankukkajuomaa. Että voikin olla kesäistä ja hyvää! Juuri sopivaa tämän kevään ensimmäiselle todellisen kesäiselle päivälle.

Malja auringolle!

Makkarapullapastaa ja pohdintaa elämän tarkoituksesta

Oma vika? 

Tämä ruokablogitta kirjoittaminen on oikeastaan aika vapauttavaa. Ei tarvitse miettiä, onko resepti ruokabloggaajatasoa vai voiko vaan fiilistellä. Tiedän, itse minä paineeni luon, mutta minkäs teet? Joidenkin aivot vain toimivat niin. Kun elämä on muuten liian mukavaa niin pitää keksiä jotain stressattavaa.


Vai onko kyse siitä, että ihmistä ei ole luotu helppoon olemiseen?

Ajatelkaapa nyt vaikka kaikkia niitä julkkistähtiä, jotka joko sortuvat huumeisiin, rupeavat väkivaltaisiksi tai muuten vaan sotkevat elämänsä. Heillä on aivan kaikkea, mutta homma pitää pilata ja hankkia haasteita. Toinen vaihtoehto näyttää olevan hurahtaminen johonkin "-ismiin", jolloin jonkin aasialaisen filosofian säännöt vaativat ehdotonta kurinalaisuutta ja päällään seisomista, tai ruokavalio edellyttää vähintäänkin puolien ruoka-aineiden pois jättämistä ja loppujen itse keräämistä villistä luonnosta. Haasteita siinäkin, eikös?

Vähemmän julkkiksella tuo tarkoittanee juuri noita itsekeksittyjä "muka ulkoisia" vaatimuksia harrastuksissa, tai töissä kiireen haalimista ja rauhallisen hetken koittaessa stressaamista liian kevyestä tahdista ja vajaasta "arvontuottamisesta".Vielä pienemmässä mittakaavassa voi itselleen tehdä kiusaa vaikka kaatamalla kahvin purkkiin sen mittalusikan päälle. Pääsee taas silmämitalla arvioimaan oikeaa määrää lempparivahvuudelle.

Ei,  elämän tarkoitus ei voi olla ainainen stressi ja muualle yrittäminen, vaikka evoluutio joskus sellaisia piirteitä ihmiseläimessä olisi vahvistanutkin.

Kahvista tuli ihan hyvää ilman mittalusikkaakin ja huolimatta tilanteen tajuamisen aiheuttamista ärräpäistä. Ehkä sama pätisi töissä ja muussakin toiminnassa? Oppisiko sitä ottamaan rennommin? Houkutteleva ajatus ja todennäköisesti elämänkestoinen oppiminen edessä - vanhan koiran opettaminen pois pinttyneistä tavoista ei liene kaikkein kevyin harrastus.

Pitänee silti yrittää? 

Jospa aloittaisi siis makkarapullapastalla

Vaikka ei tämä arki-iltojen oikoteiden käyttäminen ole mitenkään ollut meillä harvinaista ennenkään. Tällaiset tuoremakkarasta puristetut palluratkin olivat meillä suunnitelmissa siitä lähtien, kun idean bongasin jostain telkkarin ruokaohjelmasta - taisi olla Jamie Oliver se, jonka aikoinaan ensimmäisenä näin keinoa käyttävän.

Tämän reseptin onnistumiselle on yksi erittäin tärkeä perusedellytys ja se on hyvälaatuisten tuoremakkaroiden löytyminen. Tähän saakka se on välillä tuottanut pieniä hankaluuksia, mutta Harjun makkaratehtaan tuotteita käyttämällä tulos on takuuvarmasti herkullinen. Testattu on, useammankin kerran. Varsinkin heidän mausteinen lammasmakkaransa on tähän kertakaikkisen sopivaa.

Kasviksiakin saa joukkoon tungettua kukin toiveidensa mukaan, mutta mausteet ja maku tulevat pääasiassa makkaroista. Tosin voisi tätä kai uudeksi Muttisoosiksikin (melkein) tituleerata, kun purkki löytyy aineslistalta.

Näistä lähdettiin ja 5 söi 
(tosin makkarapalluroita olisi voinut olla enemmänkin sattumina, maku kyllä riitti)
 
3(-5) lammasmakkaraa
purkillinen Mutti - kirsikkatomaatteja
kourallinen pikkusipuleita
oreganoa
(kesäkurpitsa, jos muistetaan)

Pastaa syöjien nälän mukaan (ja sen mukaan, miten soosiseksi annoksen haluat)

Silputtiin sipulit ja laitettiin öljytilkkaan kuullottumaan. Sitten vaan puristeltiin makkarasuolista sisus palloiksi pannulle ja annettiin ruskistua.

Laittaessani pastavettä kiehumaan muistin, että piti lisätä kesäkurpitsaakin, joten pilkoin yhden pienemmän ja paiskasin senkin sekaan ja silppusin mukaan oreganoa.

Hetken kierittelyn jälkeen sitten vaan Mutti joukkoon, vähän vettä ja kansi päällä hiljalleen porisemaan siksi aikaa, kun pasta kypsyy. Pastan ollessa melkein kypsää, nostele se reikäkauhalla soosin sekaan ja sekoita. Vie heti tarjolle.

Pöydässä sitten vähän lisää oreganoa ja parmesaaniraastetta. Kelpasi perheessä ihan kaikille - eikä ollut työlästä tai vienyt paljonkaan arki-illasta aikaa.

Salaattiterminologiaa

Talvellakin tekee mieli salaatteja, mutta varsinkin pakkaskeleillä kylmä ruoka kauhistaa. Minä ainakin haluan suuhuni ja vatsaani jotain lämmittävää. Onneksi on olemassa lämpimiä salaatteja.

Ai, että niinkuin mitä? Voiko salaatti muka olla lämmintä? Kävimme tästä taannoin ruokapöydässä varsinaisen kielellisen määrittelyväittelyn. Lopputuloksena oli, että pannusta tai vuoasta voi tulla salaatti, kunhan siihen sekoittaa tarpeeksi kypsentämättömiä aineksia. Sekoitus tapahtuu useimmiten erilliseen tarjoiluastiaan, mutta sain luvan mainita salaatiksi myös uunivuokaan tai pannulle luotua sekoitusta. Kunhan sekoitettavien ainesten joukossa on jotain kypsentämätöntä tai muuten kylmää.

Miltäs määritys teistä kuulostaa? Kelpaako?

Ruokaisat salaatit ovat myös oiva keino vähentää lihankulutusta muuttumatta kokonaan kasvissyöjäksi. "Liha + pari vegeä" -yhdistelmä lautasella muuttuu ihan huomaamatta "paljon vegeä ja liha lisukkeena"-vaihtoehdoksi. Sopii meidän perheelle, jossa äidin myötä väitetään ääripäitä ihan kaikessa. Minulla on selkärangasta automaattisesti nouseva kammo kaikkia "ismejä" kohtaan, myös ruoasta puhuttaessa.

No, oli terminä tai ideologiana mikä tahansa, ruokaisat salaatit ovat herkkua kaikissa muodoissaan.   Näitä kahta meillä on syöty viimeisen viikon aikana ja alla vielä linkki muutamaan lisäversioon, jos kiinnostaa.

Kvinoa-kanasalaatti 

2 broilerin rintafilettä + savupaprika, valkosipulia, oliiviöljyä, hunajaa, suolaa, pippuria

Kvinoa 1/2 pkt
Kastike: loraus limemehua ja toinen sitruunamehua, suolaa, pippuria, neutraalia öljyä saman verran kuin happoja

kurkkua ja babypinaattia
fetaa + oliiveja
punasipulia + avokadoa
appelsiini nyljettynä
paahdettuja manteleita

Lorauta uunivuokaan oliiviöljvyä ja laita broilerin rintafileet vuokaan. Mausta ne savupaprikalla, valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Valuta päälle hiukan juoksevaa hunajaa ja lopuksi vielä hieman oliiviöljyä. Kypsennä puoli tuntia uunissa 200 asteessa. Nosta pois ja siivuta.

Keitä broilerin ollessa uunissa kvinoa paketin ohjeen mukaan ja valuta siitä vesi pois. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja sitten kvinoaan.

Leikkaa kurkku palasiksi ja huuhtele pinaatti. Leikkaa fetaa kuutioiksi. Siivuta sipuli (tai silppua pieneksi), kuutioi avokado ja irrota appelsiinista hedelmäliha ja leikkaa sopiviksi paloiksi.
Sekoita loput ainekset kvinoaan ja ripottele lopuksi päälle paahdettuja manteleita.


Papu-pekonisalaatti 

Myönnetään, tämä on ehkä enemmän pannu kuin salaatti, mutta menköön nyt tässä. Kuvitellaan pinaattia olevan enemmän ja papujen vähän vähemmän muusina.

Sopii muuten ihan sikahyvin lisukkeeksikin, jos lihaa kaipaa pekonia enemmän.

Ainekset: 

Borlottipapuja (puoli pussia kuivia liottettuina ja keitettyinä paketin ohjeen mukaan
1pkt pekonia
1 iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
muutama kourallinen babypinaattia
muutama kourallinen kirsikkatomaatteja
puolikas kasvisliemifondikuutio ja kiehuvaa vettä pari desiä
persiljaa

1rkl  Dijon-sinappia
0,5dl valkoista balsamicoa
suolaa ja pippuria
0,5dl rypsiöljyä

paahtoleipää

Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi. Lorauta pannulle hieman oliiviöljyä ja laita pekoni kylmään pannuun. Kuumenna pannua keskilämmöllä kunnes pekoni hieman ruskistuu ja lisää joukkoon sipuli. Sipulin kuullotuttua raasta joukkoon valkosipuli.

Lisää keitetyt pavut pannulle ja sekoita kasvisliemifondi kiehuvaan veteen. Kaada liemi pannulle ja sekoittele papuihin. Lisää tomaatit ja anna kypsyä, kunnes vesi on suurinpiirtein haihtunut.
Lisää lopuksi pinaattia ja persiljaa.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pannulle. Sekoita hyvin. Tarjoile heti paahtoleivän kera.


Muitakin lämpimiä salaatteja meillä kuuluu suosikkilistall, kuten nyt vaikka mausteinen munakoisosalaatti tai lämmin kesäkurpitsa-couscous-salaatti. ja viimeisimpänä lempparikseni noussut bataattihummuspohjalle kasattu herkkukeko. 

Syödäänkö teillä lämpimiä salaatteja ja mitkä ovat suosikkejanne? Aineksia ja reseptilinkkejä kiitos! Näitä vaihtoehtoja ei ole koskaan liikaa!

Kalasta se lähti - kevennetty fish'n chips & sitruunainen caprese

Caprese on salaatti, jossa perinteisesti on mozzarellasiivuja tomaattisiivujen kera. Seuraksi vielä basilikanlehtiä, päälle loraus oliiviöljyä ja herkku on valmis. Siitä vielä seuraavalle tasolle herkku nousee kun päälle raastaa sitruunankuorta - ihan vain sellaisen juuri maistuvan ripottelun verran.

Pääruoaksi oli vaaleaa kalaa ja tartar-kastiketta lohkoperunoiden kera. Kastike turkkilaiseen jugurttiin tehtynä, kala vain päältä korppujauhoilla ripoteltuna - kevennetty versio siis. Tosin tuli taas kerran huomattua, että vaikka uunissa kypsennetty kala on ihan hyvää, se ei aiheuta sellaista "oih, ihanaa" -elämystä kuin pannussa voin ja öljyn seoksessa paistettu.

Rapea sitruunakala ja jugurttitartar
(inspiraationa viimeisin Delicious-lehti)

Sekoita ensin tartar-kastike

2-3dl jugurttia
yksi kananmuna silputtuna
10 pientä coctailkurkkua silputtuna
1rkl pikkukapriksia
1/2 dl silputtua tilliä
2rkl valkoista balsamietikkaa

Leikkaa kala annospaloiksi.
Sekoita keskenään kuorrutteen ainekset eli
1dl korppuauhoja
1 sitruunan raastettu kuori
puolen sitruunan menhu (toinen puoli pöytään)
hiukan persiljaa silputtuna

Levitä kuorrute kalapaloille ja valuta päälle vielä oliiöljyä.

Kypsennä uunissa 200 asteessa grillivastuksen alla 8-10min. Riippuen filepalojen paksuudesta ja siitä, miten kypsänä kalasi haluat. Minä tykkään keittiömestarien mielestä vähän ylikypsästä, sellaisesta että menee jo vähän palasiksi. Siihen olisi mennyt ainakin tuo 10min, mutta otettiin hiukan etuajassa kuvaan ulos.

Tarjoile lohkoperunoiden tai ranskalaisten kera.

Yksi parhaista uunitomaattiohjeista

Tässä taas yksi meidän perheen vakioreseptejä. Yleensä näitä syödään kesällä tomaattien ollessa parhaimmillaan, kun sadepäivä yllättää ja tekee mieli jotain lämmintä.

Nyt ei ole vielä kesä, mutta satoi ja teki mieli jotain edes hiukan kesästä muistuttavaa. Sitä paitsi, nämä ovat erinomaisia possun ulkofilejämien kanssa ja kuivasta leivästä tehtyjä leivänmurujakin oli vielä jäljellä...

Parmesaanikuorrutteiset valkosipulitomaatit

Sekoita pari kourallista leivänmuruja ja saman verran parmesaaniraastetta. Lisää kuivattua timjamia (basilikaa tai oreganoa), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin.

Leikkaa tomaatit puoliksi poikittain ja kaiverra lusikalla siemenet pois. Siivuta valkosipulista paperinohuita pikkusiivuja tomaattien "kuoppiin". Ripottele päälle parmesaani-leivänmurusekoitusta ja asettele uunivuokaan. Valuta päälle vielä oliiviöljyä ja paista uunissa 175 asteessa 10-15min. Riippuen siitä, miten pehmeät tomaatit haluat.

Vuohenjuusto-tomaattikanafilepihvit perunoiden ja kasvispannun kera

 Eilen illalla ja tänään päivällä syötiin vähän laihempaa kasviskeittoa. Hyvää, mutta suhteellisen kevyttä ruokaa. Illalla teki siis mieli jotain vähän tuhdinpaa. Vaikka ei tämäkään nyr varsinaisesti mitään mättöruokaa ole. Mieltä hykerryttävän herkullista kuitenkin.

Kanan rintafileleikkeet ovat mukavan ohuita täytettäviksi. Kaksi vaan päällekkäin ja väliin kunkin toivomia herkkuja. Eikä lihaa tarvitse edes olla hurjaa määrää. Yksi paketti = neljä ohutta fileleikettä riitti ruokkimaan meillä koko perheen, kun lisukkeena oli perunoita ja kasvispannua. Kukaan ei valittanut saaneensa liian vähän.

Tämä ei myöskään vaadi kovin pitkää aikaa, vaikkei toki ihan pikaruokaa olekaan. Aloitin ruoanlaiton siinä viiden maissa ja kuudelta istuttiin pöytään... Välissä ehdin tekemään toki vähän muutakin.


Savupaprikaperunat 

Leikkaa perunat (6 isoa) kuutioiksi. Lorauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä, teelusikallinen savupaprikajauhetta (sweet), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin ja levitä uunivuokaan.

Kypsennä 200 asteessa 20-30min.


Vuohenjuustoiset kanafileet

Ota ohuet kanaleikkeet (1pkt = 4kpl) ja nuiji ne vielä ohuemmiksi. Suolaa ja pippuroi.
Silppua kourallinen kuivattuja tomaatteja ja timjamia. Lisää hieman suolaa ja pippuria. Sekoita miltei tahnamaiseksi ja levitä puolelle kanaleikkeistä. Leikkaa vuohenjuustotangosta ohuita siivuja ja levitä tomaattitahnan päälle. Asettele toinen puoli kanaleikkeistä ja paina yhteen.

Kuumenna oliiviöljyä ja pieni pala voita pannulla keskilämmöllä. Ruskista kana leikkeet pari minuuttia molemmin puolen. Laita kansi päälle, alenna lämpöä ja kypsennä vielä vajaat 10min.


Valkosipuli-sitruunakesäkurpitsa

Leikkaa pari pientä sipulia siivuiksi. Leikkaa 1 keskikokoinen kesäkurpitsa pieniksi paloiksi. Silppua kaksi valkosipulinkynttä. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää sipulit. Ripottele hiukan suolaa päälle ja kuullota. Lisää kesäkurpitsa ja valkosipuli ja kypsennä pannulla välillä sekoittaen. Ripottele joukkoon chilijauhetta (D'Espelette) ja kirsikkatomaatteja. Raasta yhden sitruunan kuori ja sekoita pannulle muiden kasvisten joukkoon. Hauduta vielä muutama minuutti.

Kesäkurpitsassa kuuluu olla vielä purutuntumaa, eikä tomaattejakaan pidä päästää muusiksi...

Kun tekee ylläolevassa järjestyksessä, kaikki valmistuvat suurin piirtein samaan aikaan.

Chili con Carne ja lisukkeina crème fraîche, avokadomössö & simppeli tomaattisalsa

"Tää oli äiti ihan hirveen hyvää" - "Nam, nam" - "Super - delicieux"

Nuo ovat meillä peruskommentteja ruokapöydässä... siis ainakin silloin kun tarjolla on chili con carnea lisukkeilla. Noilla tuollaisilla kuin yläkuvassa.

Minä tietysti kuuntelen kommentit tyytyväisenä ja hykertelen hyvästä mielestä. Enkä pelkästään kehujen takia. Tykkään itsekin ihan hurjasti ja täyteläinen lohturuoka saa hymyn huulille joka kerta.

Chili con Carne

3 pienehköä sipulia
500g naudan jauhelihaa
1 vihreä paprika
2-3 valkosipulinkynttä
2 purkkia kidney-papuja
1tl savupaprikaa (hot)
1tl savupaprikaa (sweet)
chilijauhetta
suolaa ja pippuria
1tl jeeraa
kanalientä muutama desi
puoli purkkia (250g) paseerattua tomaattia
korianterinipun varret silputtuina
1rkl tomaattipyreetä

Leikkaa sipuli siivuiksi ja laita pannulle öljyyn kuullottumaan. Ripottele päälle hiukan suolaa. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää jauheliha ja ruskista se.
Kaada joukkoon paprikat, chili, pippuria ja jeeraa. Pilko paprika ja valkosipuli ja lisää seokseen. Sekoita ja anna pehmetä hetken aikaa.
Kaada joukkoon tomaattipyree, korianterinvarret ja paseerattu tomaatti. Sekoita hyvin ja lisää kanalientä (tai vettä) niin paljon, että seos muuttuu melkein keitoksi. Jätä kannetta hautumaan hetkeksi.
Lisää pavut ja anna vielä poreilla hiljalleen, kunnes neste on haihtunut melkein kokonaan.


Avokadomössö

Ota kaksi pehmeää avokadoa ja muussaa ne. Lisää suolaa ja maun mukaan sitruunamehua. Sekoita hyvin.


Simppeli tomaattisalsa

Leikkaa pari tomaattia kuutioiksi ja laita kulhoon. Lisää joukkoon suolaa, pippuria ja loraus granaattiomenamelassia (sellaista siirappia). Siinä on etikkainen ja täyteläinen maku, joka auttaa tomaatit ihan uudelle tasolle. Varsinkin nämä tällaiset talviset. Sekoita lopuksi joukkoon vielä korianterisilppua.


Ne muut

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan - riisiä ei välttämättä edes tarvita, mutta pihistelyviikolla se täydentää hyvin ja lihakastiketta jää vielä seuraavaksi päiväksi.

Silppua korianteria, sekoita crème fraîche ja heitä nachot pöytään.

Nam,nam...