Kesän dekkarisuunnitelmia pohtimassa

 

Vielä ehtii ? Sunnuntai on osa viikkoa, eikös ? 

En ole viime aikoina lukenut paljon dekkareita (kun en keväällä ole lukenut paljon muutakaan), mutta huomaan merkinneeni useampiakin dekkareita luettavakseni. Tähän ajattelin listata noista muutaman - ja ehkä voin merkitä myös sellaisia lukemiani, jotka mainiosti sopivat laiturilukemiston jatkeeksi. 

Huomaan dekkareissa, samoin kuin monessa muussakin genressä, jääväni helposti seuraamaan sarjoja. Mikäs siinä, samalla kun ratkotaan monenlaisia rikoksia, voidaan seurata päähenkilöiden elämän ja ihmissuhteiden etenemistä. Toisinaan luen sarjan uusimmat osat heti niiden ilmestyttyää, joskus vähän unohdan sarjan ja palaan siihen sitten vähän yllättäen huomatessani väliin jääneitä osia. 

Seuraamistani sarjoista suosikkejani ovat viime vuosina olleet mm. 

• Sujata Masseyn Perveen Misty-sarja, jossa yksi Intian ensimmäisistä naisasianajajista ratkaisee rikoksia. Olen kovasti pitänyt sarjan tunnelmasta ja sisukkaasta sankarittaresta,  mutta kolmannen osan jälkeen en ole nähnyt seuraavaa. Onkohan sellaista tulossa?
• Ruth Galloway - tarvitseeko sanoa muuta? Luulen, että en ole ainoa, joka on lukenut jo viimeisimmänkin ilmestyneen eli Kivikehän. Seuraava osa on (tietysti) tulossa, mutta ehtineekö kesälistalle ? 
• Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarjaa seurasin alkuun innoissani, mutta sitten intoni hiipui päähenkilön päättämättömyyteen naisasioissa, vaikka historiallisen dekkarisarjan ajankuvaus onkin hieno ja tarinointi sujuvaa. Nyt ajattelin koittaa uudelleen ja lukea vielä avaamatta olevat osat Kalman kevät ja Juhannusyön painajainen. 
• Eppu Nuotio on ollut cozy dekkari -osastolla myös suosikkejani, tosin vähän vaihtelevasti. Pidin kovasti Ellen Lähde-eläkeläisen tutkimuksista, mutta väsähdin nopeasti taiteellisen Salome virran tapauksiin. Nyt viimeisimpänä luin tänä vuonna ilmestyneen Leinikkimekon, jossa jonkunlainen sisustusarkkitehti Raakel Oksa puolestaan ratkaisee vuosia aiemmin kadonneen tytön tapausta. Ihan ok, jos pitää leppoisasta tahdista ja vähän tyrkkynä kaikkeen sekaantuvasta päähenkilöstä. 
• Max Seeck ei sitten ole ollenkaan leppoisaa luettavaa, mutta Jessica Niemi osoittautui sen verran mielenkiintoiseksi hahmoksi, että koukutuin. Tosin kolmas osa Kauna on vielä lukematta. 
• Kepeää ja hauskaa, julmia tapahtumia ja iän tuomaa ylivertaista älykkyyttä puolestaan tarjoilee Richard Osman. Hänen eläkeläisensä ovat ihan huippuja ja varsinkin toisen osan aikalailla uskottavuuden tuolle puolen yltävät tapahtumat saavat suun hymyyn (vaikka veri lentää ja ruumiita syntyy). Torstain murhakerho ja Mies, joka kuoli kahdesti siis kannattaa molemmat laittaa laiturilukemistoon. Kolmannen osan pitäisi ilmestyä vielä tänä vuonna. Se päätyy ehdottomasti lukulistalleni, mutta ei taida ehtiä kesälistalle. 

Vastaani tuli tässä keväällä myös pari mielenkiintoista uutta tuttavuutta, joista on ilmestynyt vasta ensimmäinen osa, mutta jotka ehdottomasti laitan seurantaan: 

• Sari Rainion ja Juha Rauhaheimon yhteisteos Vainajat eivät vaikene osoittautui mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi. Inhimillinen poliisi ystävänään erikoinen oikeuslääkäri alkoivat kiinnostaa (melkein enemmän kuin Auervaara-tyylinen rikos, joka toki sekin oli sopivan kiemurainen)
• Pauli Jokisen historiallinen dekkari Jääleinikin kuolema pääse jo kertaalleen dekkariviikon artikkeliin, mutta mainitaan nyt vielä täällä. 

Vielä ei näköjään kesälistalta löydy kuin kolme dekkaria - eikös sitä sentään vielä muutama pitäisi ehtiä ? 

Tällaisia olen näköjään korvamerkinnyt listalle. Onko suosituksia, mistä aloittaa ? 

• Satu Rämö : Hildur - koska islanti ja koska olen pitänyt Rämön kirjoitustyylistä
• Valentina Morelli : Kuolema keskipäivällä - odotan tältä kevyttä cozy mystery tyyli ja ihanaa Italiaa 
• Sofie Sarenbrandt: Lepää rauhassa - en kyllä muista, kuka ja missä ja miksi. Pitänee lukea. 
• David Lagercrantz : Mies pimeästä - Millenium-sarjan jatko ei ollut ihan huono, mutta haluan kuitenkin tutustua Lagercrantzin omaan ääneen

Mielelläni otan myös muita vinkkejä ja taidankin vähän kierrellä vielä dekkariviikon artikkeleita. Osallistuvia blogeja löytää vaikka Kirsin kirjanurkan aloituspostauksesta täältä ja13.6. lähtien myös koostepostauksesta. 

Ai niin, vielä sokerina pohjalla vähän Ranska-dekkaria. Viime vuosien eniten matkakuumetta aiheuttaneet dekkarit ovat minulle tulleet kahdesta Provenceen sijoittuvasta cozy mystery dekkarista eli Serena Kentin Death in Provence ja Death in Avignon. Ei ihan näitä meidän lähiseutuja, mutta noita ei parane lukea, jos ei halua unelmoida remontoitavasta kivitalosta kaskaiden kulmilla. 

Kirkkopuiston rakastavaiset

Björk-sarja on edennyt jo kuudenteen osaansa. Minulla on näihin kirjoihin vähän kaksijakoinen suhde. Aina se on pakko lukea ja yleisesti ottaen pidän kirjoista, mutta silti niissä on jotain häiritsevää. Todennäköisesti syynä on Björk itse ja hänen persoonansa, joka tuntuu jotenkin heilahtelevan suuntaan, jos toiseenkin niin työn, elämän yleensä kuin erityisesti elämän naisten kohdalla.

Huomaan kuitenkin, että joko Björk kasvaa tai minä totun, mutta nämä kaksi viimeisintä osaa ovat olleet vähemmän tuskallista luettavaa ja kokonaisuuksina jotenkin eheämpiä. Tosin jotenkin oudolla tavalla Björk tuntuu tiivistyvän henkilönä vieraassa ympäristössä, sillä Berliiniin sijoittuva Tiergartenin teurastaja on tähän astisista suosikkini. Vaikka tuli tämä viimeisinkin nopeasti luettua hyvällä halulla.

Virpi Hämeen-Anttila : Kirkkopuiston rakastavaiset 
Luettavaksi Ellibs ekirjastolainana 

Björk on palannut Suomeen ja Helsinkiin ja yrittää päästä takaisin työn makuun Berliinin karmeiden tapahtumien jälkeen. Liike-elämä tuntuukin sopivan hänelle yllättävän hyvin, mutta alakuloisuus vaanii taas työpäivien lomassa. Sitten Kirkkopuistosta löydetään nuori pariskunta kuolleena, mitä ilmeisimmin itsemurhan seurauksena ja samaan aikaan myös Björkin setä joutuu liike-elämässä painostuksen ja vainon kohteeksi.

Kaksi toisistaan erillistä juonikuviota alkavat kummasti sekoittua toisiinsa, kun liike-elämän silmäätekevien nimet toistuvat niin kaksoismurhaksi osoittautuvien kuolemantapausten kuin bisnespainostuksen parissa. Björk ryhtyy tutkimaan kumpaakin linjaa ja ottaa avukseen myös Idan.

Juonikuviot ovat tuttuun tapaan kiemuraiset ja ajankuvaus tarkkaa. Jotenkin kummasti kuitenkin Helsinki ottaa nyt askeleen takavasemmalle ja varsinaiset epäilykset ja johtolangat ottavat etusijan tarinassa. Tämä osa tuntuu ehkä Tiergartenin lisäksi eniten varsinaiselta dekkarilta ja tarina etenee suurin piirtein loogisesti ilman liian suuria yllättäviä ja vaikeasti nieltäviä paljastuksia.

Hivenen vierastan Hämeen-Anttilan tapaa keskittyä dekkarigenressä ilmeisen muodikkaasti lapsiin kohdistuviin kauheuksiin. Tiergartenin teurastajassa sarjamurhaaja jahtasi lapsia uhreikseen ja tässäkin rikokset kohdistuvat pääasiassa lapsiin. Kauheaa  - kyllä, mutta jotenkin toisto alkaa tuntua hivenen halvalta tavalta saada lukijan kauhistusastetta kohotettua. En tiedä, onko kirjaa kirjoitettu näin laskelmoiden, mutta viime vuosien trendin perusteella tulee helposti sellainen olo.

Kaikkiaan Kirkkopuiston rakastavaiset on ihan kelpo historiallinen dekkari, jossa hermostuin Björkiin muutamaa aiempaa osaa vähemmän. Varmasti tulen lukemaan myös sarjassa mahdollisesti ilmestyvän seitsemännen osan. Toivon vain pientä rikosten kohderymän muutosta.

Tiergartenin teurastaja

Tammikuu on mennyt taas huimaa vauhtia. Ihana talvikeli on houkutellut ulkoilemaan ja nauttimaan lumesta, mutta yllättävän paljon olen ehtinyt myös lukemaan. Lukukuun saldona on jo tässä vaiheessa kymmenen kirjaa ja niissä peräti kahdeksan dekkaria! Varsinainen dekkarikuu siis. 

Olen myös kiitettävästi pitänyt uudenvuodenlupaukset mielessäni ja sekin on osaltaan vaikuttanut huimaan kirjojen määrään. Huolimatta yhden viikon työmatkan pitkistä päivistä, olen muuten onnistunut pitämään tunnit kohtuuden rajoissa eli siis ehtinyt myös touhuamaan kotosalla ja lukemaan. Hyvä minä! (Taputtaa itseään olkapäälle) Nyt pitää sitten vaan jatkaa samalla tavalla.  (Olen myös käynyt sekä hammaslääkärissä että lääkärin tutkimuksissa ja tarkistanut vakuutusten tilanteen... Tästä voi vielä tulla hyvä vuosi!

Uusi vuosi alkaa myös mukavasti kirjastovuotena, sillä uudessa Kobossani myös elainat taas toimivat (vanhassa meni jotain jossain kohtaa lopullisesti solmuun - todennäköisesti ikuvanhaa versiota ei enää ihan niin tarkasti päivitetty Adoben muutoksiin).  Ihan ensimmäiseksi palasin kirjastokirjoissa vanhan tutun pariin, sillä  Virpi Hämeen-Anttilan Björk-sarja on edennyt jo viidenteen osaan.

Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja 
Helmet Ellibs-kirjastosta e-laina

Lukijaa ilahduttavasti Björk vaihtaa tässä kirjassa maisemaa. Ehdin jo kyllästyä Björkin kuvioihin Helsingissä. Ne kun tuppasivat vähän toistamaan itseään. Nyt mennään tuoreesti ihan muissa maisemissa, kun ministerin murhan jälkeen Björkin elämä on muuttunut vähintäänkin hankalaksi.

Työt eivät suju ja ministeriössä on vallalla kaaos. Tulevaisuus näyttää synkältä. Poliisikaan ei anna Björkille mitään mahdollisuuksia tutkia esimiehen murhaa, sillä sitä pidetään hänelle aiempien tapahtumien vuoksi aivan liian vaarallisena toimintana. Ystävät yrittävät auttaa, mutta alakulo on pääsemässä niskan päälle.

Sitten Björk muistaa setänsä työtarjouksen ja käy kysymässä, vieläkö tuo olisi voimassa. Keskustelun seurauksena hän matkustaa Saksaan selvittelemään sedän yrityksen haarakonttorin taloussotkuja. Jossain on jotakin mätää ja Björkin tehtävänä on saada asia selville ja laittaa asiat Berliinin toimistossa kuntoon.

Talousongelmat ja petosvyyhti eivät kauan Björkin tutkinnassa jää piiloon, mutta samaan aikaan Berliinissä kulkee myös sarjamurhaaja, joka keskittyy lasten surmaamiseen karmealla tavalla. Björk yrittää pysyä tutkinnasta sivussa, mutta sitten hirviö kulkee liian läheltä, eikä Björk voi enää jättäytyä ulkopuolelle.

Tutkimus vie Björkin Berliinin syrjäkujille ja alamaailman joukkoon, samoin kuin mukaan paikallisen poliisin toimintaan. Sodanjälkeinen Saksa on kurjassa jamassa ja jo nyt on viitteitä tulevista poliittisista kuvioista. Kuten aiemmissakin osissa historiallisen miljöön kuvaus on vahvaa ja mielenkiintoista, mutta myös murhatutkimus on tällä kertaa eheämpi ja mielenkiintoisempi kuin aiemmissa osissa.  Joissain kohdissa oli jo oikein jännittävää...

Kaikkiaan siis kirja, jonka lukeminen kahden viikon laina-ajassa ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, sen verran hyvin tarina vei mukanaan. Myös Björkin sydämenasioissa oli mielenkiintoinen käänne ja jään odottamaan jatkoa. Ehkä saamme seurata tulevissa osissa muitakin matkakertomuksia 20-luvun Euroopasta?

Koston kukat

Kirjaston kirjat lisäävät stressiä. Varsinkin e-kirja lainojen pari viikkoa tuntuu miltei painostavalta - tai tuntui siihen asti, kunnes tajusin voivani sitten varata kirjan uudelleen. Tässä keskeneräisten härdellissä ei tunnu missään odottaa muutama kuukausi jatkoa tarinalle. Varsinkin, jos kirja ei ole niin koukuttava, että pureskelisi kynsiään loppuratkaisua miettiessä.

Tämän kirjan kanssa kävi juuri noin. Luin sitä jossain vaiheessa kesällä ja nyt sitten loppuun. Hämeen-Anttilan dekkarisarja on mielenkiintoinen miljöökuvauksena, mutta varsinainen rikosjuoni on sen verran hajanainen, että kovin suurta jännitettä ei pääse lukijan mieleen syntymään. Kaiken lisäksi olen vähän ärsyyntynyt päähenkilöön ja hänen soutamiseensa ja huopaamiseensa kahden tytön välillä (vaikka sydän sykkii ihan jollekin muulle)...

Virpi Hämeen-Anttila : Koston kukat 
HelMet Ellibs -laina 

Oopperan nuori tähti ammutaan kylmäverisesti lavalle Karl Axel Björkin istuessa katsomossa. Hautajaisissa jätetään syyttävä viesti, mutta voiko tyttö tosiaankin olla syyllinen?

Björk lähtee seuraamaan kiemuraisia johtolankoja ja siinä sivussa selvittelee myös turkisliikkeeseen tehtyä röyhkeää murtoa. Myös menneisyyden roistot palaavat kostohimosilmissään ja työkin muuttuu yhä hektisemmäksi poliittisen ilmapiirin kiristyessä.

Aihioita siis tarinassa riittää ja lopputuloksena onkin aikamoinen tilkkutäkki, kun sekaan heitetään myös Björkin henkilökohtaiset haasteet ja henkilösuhteet. Ihan lämmittävä täkki on kutenkin kyseessä. Kyllä tätä lukee ihan mielellään, kunhan ei odota jännittävää ja tiukkaa dekkarimaista otetta. Sellaista ei nimittäin tule.

Toki, rikokset selvitetään ja syylliset löydetään. Motiivit ja tekotavat kirkastuvat ja ovat ihan johdonmukaisia. Kirja vain on niin runsas ja tahti verkkainen, että välillä punainen lanka katoaa (tai unohtuu tarkkaamattomalta lukijalta).

Björkiin ärsyyntymisestä huolimatta, pidän monista muista kirjan henkilöhahmoista. Martti on periaatteellinen ja luotettava poliisimies, jonka turhautuminen sekä esimiehiin että omavaltaisesti toimivaan ystäväänsä tuntuvat aidoilta. Lisbet ja Ida ovat riemastuttavan viehättäviä kumpikin omalla tavallaan olematta silti liian täydellisiä. Itse asiassa heidän parhaat puolensa yhdistämällä saisi kai aikaiseksi täydellisen morsiamen Björkille. Tosin toiveet ovat sen verran ristiriitaiset, ettei sellainen nainen kai olisi ihan mahdolllinenkaan.

Aikakausi, eli 1920-luvun alku, on mielenkiintoinen. Kovin paljon en muista lukeneeni sinne sijoitettuja kirjoja, jotka kuvaisivat nimenomaan poliittisen ilmapiirin ristiriitaisuutta. Kansalaissodan jälkeinen aika on ollut vaikeaa tasapainoilua ääripäiden välillä, maltillisuudelle on ollut vaikea löytää tilaa itäisen naapurin sotkiessa kuvioita omista lähtökohdistaan ja kieltolain lisätessä jännitteitä. Maan yleisen tilanteen kuvaus nouseekin minulla tässä kirjassa ohi varsinaisen dekkarijuonen, joka loppujen lopuksi on kuitenkin aika perinteinen.

Kirjan nimenä Koston kukat on osuva. Kostosta on kyse monellakin tasolla. Rikoksen motiivina, menneisyyden hahmojen ilmestymisessä sekä laajemmalti myös poliittisen tilanten kiemuroissa. Aika pelottavan kostonhimoisiksi ihmiset osoittautuvat, oli sitten syytä tai ei, oli se sitten tulevaisuuden kannalta parasta tai ei.

Kuten vähän ristiriitaisesta tajunnanvirrasta yllä huomaatte, olen tämän suhteen vähän kahden vaiheilla. En tiedä tykkäsinkö. Toisaalta ajankuva kiehtoo ja yleensä minä pidän tarinoiden rönsyilystä. Tässä kuitenkin huomasin olevani välillä vähän pihalla varsinkin menneisyyden hahmojen ja poliittisten piirien suhteen. Osansa saattaa tietysti olla sillä, että aiempien osien lukemisesta on jonkin verran aikaa, sekä tietysti nytkin vähän katkonaiseksi osoittautuneella lukutavalla.

Historiallisista romaaneista (ja -dekkareista) pitävien kannattaneekin lukea tämä sarja ihan itse ja muodostaa oma mielipiteensä. Missään tapauksessa kirja ei ole huono.

Sairasvuoteen hittilista - ekaksi historiallista dekkaria

Huolimatta sairasvuoteella makaamisesta tai ehkä juurikin sen takia, tulee syyskuu olemaan suhteellisen hyvä kirjakuukausi. Kun päivän on juuri ja juuri jaksanut töissä, olen monena iltana rojahtanut aikaisin petiin ja... arvaatte oikein, lukenut. Kyljellään, käsi ojossa yöpöydän päällä onnistuu Kobon lukeminen vallan mainiosti. Painettulla opuksella tuo ei sitten onnistuisikaan. Niiden vuoro tulee varmaan seuraavaksi. Alkaa nimittäin elämä taas voittamaan.

Yksi loppuun luetuista e-kirjoista edustaa lempigenreäni eli historiallista dekkaria.

Virpi Hämeen-Anttila: Kuka kuolleista palaa 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Sarjan kolmas osa jatkaa siitä, mihin toinen osa jäi. Jo napattuja roistoja vastaan halutaan lisää todisteita ja niitä etsiessään Björk joutuu kiertämään niin ilotaloissa kuin pimeillä kujilla.

Samaan aikaan Helsinkiä piinaa tuhopolttojen sarja ja kaiken lisäksi Björkin kadonneeksi luultu isä palaa takaisin Helsinkiin, aiheuttaen hankaluuksia tietenkin.

Kuten aiemmissakin Björk-tarinoissa, parasta on ajankuvaus. Nuoren suomen poliittiset haasteet, niin hyväosaisten kuin laitapuolen ihmisten elämä sekä aikakauden kuohunta luovat jännittävän kirjavan kudoksen, jonka lankoja seuraa mielellään.

Itse asiassa pidin tästä osasta enemmän kuin edellisestä. Jotenkin tarina pysyi paremmin kasassa ja rikosjuoni seurattavana huolimatta kaikenmoisista kiemuroista niin rakkauselämän (eikä pelkästään Björkin) kuin sukusuhteiden osalta. Björk tosin osoittautuu tässä osassa ehkä vielä hieman naiivimmaksi ja myös herkemmäksi kuin olisi osannut odottaakaan. En ole ihan varma pidänkö siitä vai en. Onneksi hänen nuori apurinsa sentään tuo ryhtiä ja reippautta tarinan henkilöhahmoihin.

Historiasta kiinnostuneille Hämeen-Anttilan kirjat ovat samanlaisia kultakaivoksia kuin Milja Kauniston tai Paula Havasteen  tai Kaari Utrion historiallisten romaanien genressä, mutta näissä on lisäksi dekkarien rakenne ja jännitystä. Me likes!

Kaikkiaan Kuka kuolleista palaa siis takaa viihtymisen leppoisan jännityksen ja eläväntuntuisen historian parissa. Oikein sopivaa monellekin lukijalle.

Käärmeitten kesä eli kesäkirjasuositus

Hellettä ja aurinkoa - mikä niihin paremmin voisikaan sopia kuin kunnon dekkari. Tosin tämän taisin lukea jo sateisen ja kylmän kesäkuun puolella, mutta nyt on hyvä hetki muistella. Ja onhan noita dekkareita vielä tähän kesälomallekin. Lukupinosta löytyy useampikin kiinnostava.

Tämä  nyt kuitenkin sopii riippumattoon tai rannalle jotenkin erityisen hyvin. Ehkä se on se yhdistelmä historiaa, Helsinkiä ja rikostarinan juonikäänteitä. Siispä, ehdoton kesäkirjasuositus.


Virpi Hämeen-Anttila : Käärmeitten kesä 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta 

Historiallinen dekkari taitaa olla minun lempilajini mitä dekkareihin tulee. Niin, ja toisinpäin. Taidan nykyään lukea historialliseen miljööseen sijoittuvaa tarinaa mieluiten nimenomaan dekkarimuodossa. Ehkä se johtuu siitä, että hyvin kirjoitetussa dekkarissa voi olla monta mielenkiintoista asiaa samassa paketissa. Historiallisen aikakauden kuvaus hyvin kirjoitettuna on aina houkutteleva. Mielenkiintoiset henkilöhahmot ja monimutkaiset suku- ja ystävyyssuhteet yhteiskunnan eri tasojen halki tekevät tarinasta koukuttavan. Kiemurainen rikostarina selvitettävänä kiinnostaa ja piristää.

Arvasitte oikein. Virpi Hämeen-Anttilan: Käärmeitten kesä sisältää noita kaikkia. Kyseessä on toinen osa Karl Axel Björk -sarjaa. Björk on virkamies, joka vapaa-aikanaan toimii yksityisetsivänä välillä poliisia auttaen, välillä omaan laskuunsa. Ensimmäinen osa, Yön sydän on jäätä, jätti henkilögallerialtaan minut vähän sekavaan tilaan. Tarinaan liittyviä ihmisiä kun tuntui olevan niin kovin pajon. Toivoin toisen osan auttavan selvittämään vyyhteä ja auttoihan se. Kirjasta löytyy edelleen Martti, Björkin poliisina toimiva lapsuudenystävä, jonka kautta syntyy luonteva linkitys poliisilaitoksen operaatioihin. Myös Björkin kateissa oleva isä ja kotona odotteleva äiti ja sisar ovat tälläkin kertaa mukana, tosin vähän sivussa. Toimittajaystävä Anton vaimoineen ja sisarineen, virkamiestoverit ja uudelleen suhteisiin ryhtyneet rikkaat sukulaiset, ja jopa venäläinen kaunis vakoojatar pyörivät mukana ja vähitellen tanssin kuviot selkiytyivät jopa minunkin mielessäni. Kertaus on opintojen äiti, vai miten se meni?

Itse dekkarijuoni on juuri niin sotkuisa kuin pitääkin. Erilaiset aatteellis-uskonnolliset liikkeet toimivat suojana pirulliselle murhanhimoiselle rikolliselle, joka onnistuu rikastumaan ihmisten hyväuskoisuutta ja naamiointia hyväksikäyttäen. Björk pääsee hänen jäljilleen vain sattumalta, kun kuolleen rouvan sisarentytär epäilee vilunkipeliä ja haluaa päästä perille totuudesta. Samaan aikaan Suomi on keskellä poliittista kriisiä, jota Björkin vihamiehet käyttävät hyväkseen päästäkseen kostamaan.

On mielenkiintoista, miten Helsinki näyttää toisenlaiselta 20-luvulla. Kansalaissodan haavat eivät ole vielä umpeutuneet ja konfliktit leimahtavat pienimmästäkin provokaatiosta niin isossa kuin pienessä mittakaavassa. Hämeen-Anttila kuvaa kiinnostavalla tavalla myös henkistä aatemaailmaa. Jotenkin sitä ei osaa ajatella ihmisten olleen tuona aikana niin kiinnostuneita erilaisista liikkeistä, mutta juuri viime vuosituhannen alkuhan oli kulta-aikaa kaikenlaisille -ismeille. Björk joutuu tekemisiin teosofian liepeillä touhuavien liikkeiden kanssa ja historian valossa rotuoppi vaaleista yli-ihmisistä aiheuttaa ainakin minulla lieviä kauhunväreitä ihan näin viihteellisestä dekkarista lukiessakin.

Moninaisten henkilöhahmojen lisäksi  tuntuu Helsinki valtaavan yhden päärooleista. En ole itse "nykyiseltä" (sanoo paljasjalkainen turkulainen ;-) pääkaupunkiseudulta kotoisin, mutta kyllä sitä katsoo taas maisemia vähän eri silmillä tämän kirjan jälkeen. Sitähän kirjallisuus parhaimmillaan saakin aikaan. Uusia näkökulmia omaan arkiseen elämään - samalla kun muistuttaa, miten viattomilta näyttävistä lähtökohdista ovat joskus alkaneet maailmaa järisyttäneet kauheudet. Valppautta vaaditaan myös nykyaikana, kun mitä moninaisemmat -ismit ja asenteet taas näyttävät nostavan päätään siellä sun täällä.


Kirja saatu luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta 

Millaista kesälukemista ja uusi suomalainen historiallinen dekkari

Virpi Hämeen-Anttila : Yön sydän on jäätä
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjan kesäkirjakampanjasta 

Kirjat ja kesä kuuluvat ehdottomasti yhteen, mutta millaiset kirjat ? No dekkarit tietysti tulevat mieleen ja vietetäänhän nyt dekkariviikkoakin. Huomaan myös usein tarttuvani kesäisin historiallisiin romaaneihin ja toki rantalukemiseksi käy kaikenlainen romanttinen viihde.

Myös kirjan muodolla on väliä. Huomaan säästeleväni sähköisiä kirjoja vähän sillä silmällä, että "Kobo" on kevyt ja vie vähän tilaa matkatavaroissa. Samoin olen jo suunnitellut äänikirjavalikoimani puhelimeen, kun tuossa piakkoin lähdetään autolla Saksan halki Etelä-Ranskaa kohti. En pysty lukemaan mitään autossa ilman, että pahoinvointi iskee, mutta äänikirja toimii.

Virpi Hämeen-Anttilan uutuus Yön sydän on jäätä osuu kesäkirjakriteerien listalla aika moneen kohtaan (ja sopi erityisen hyvin alkukesän ei-loman dekkarinhimoon)

Ensinnäkin dekkarit - Juu, kirjassa selvitellään murhaa ja poliittisen juonittelun kiemuroita, kun vesitornista löytyvä ruumis ohjaa vapaa-ajallaan rikoksia poliisin apuna selvittelevän Karl Axel Björkin ja hänen poliisina työskentelevän lapsuudenystävänsä Martin salaseuran jäljille. Kerrankin muuten myös poliisin ja amatöörisalapoliisin välillä on tasapaino. Kumpikin on fiksu omalla tavallaan.

Historialliset romaanit  - Juu, kieltolain aikaan sijoittuva tarina kuvaa aikakautensa Helsinkiä varsin taitavasti. Terästetyt teet ja pirtusalakuljettajien jahti pitkin Helsingin öisiä katuja ovat ehkä kliseitä, mutta niiden lisäksi käsitellään jonkin verran myös kulttuurielämää sekä tietysti aikakauden lähihistorian vaikutusta eri ryhmittymien ja ideologioiden väleihin. Rajan takana kuohuu kapina vallankumouksen voittajia vastaan ja sen laineet lyövät myös Suomen rannoille.

Romanttinen viihde - no, tähän kohtaan en taida ruksia pistää vaikka pieniä romantiikanväreitä ilmassa kulkeekin aina välillä. Päähenkilön ympärillä liehuu useampiakin ihastuttavia naisia viattomista aatelisneideistä aina kohtalokkaisiin vakoojattariin saakka. 

Historiallinen dekkari on yksi lemppareistani kirjallisuudenlajien joukossa. On mielenkiintoista seurata sekä ratkaistavan rikoksen juonenkäänteitä että niiden suhdetta aikakauden tapoihin ja tapahtumiin. Toisinaan kuitenkin tuntuu, että historiallisten yksityiskohtien, henkilöhahmojen rikkauden ja dekkarin juonenkuljetuksen kiemuroiden yhteispelin pitäminen kasassa ei ole ihan helppoa. Yön sydän on jäätä -kirjakin hieman kärsii sekavuudesta ja rönsyilystä, kun toisaalla on tarve rikkaaseen miljöökuvaukseen ja toisaalla pitää saada rikokselle motiivi ja selvitettävissä oleva tapahtumaketju. Tuntuu, että tässä on kirjaan ympätty ehkä vähän liikaakin kaikkea. 

Minua myös hieman häiritsi se, miten selvästi kirja on sarjan aloitusosa. Tarina jäi vähän kesken ja muutenkin osa tapahtumista tuntui olevan olennaisen juonen kannalta vähän ylimääräisiä, vain petaamassa jatkoa. Henkilöhahmojakin kai oli noin paljon vain siksi, että saadaan useamman kirjan yli meneviä kiemuroita. Toisaalta petauksen ymmärtää, mutta kirjasta olisi varmasti saanut kompaktimman ja napakamman keskittymällä yhteen osaan ja juoneen kerralla. 

Noiden mutinoiden jälkeen täytyy silti sanoa, että luin kirjaa mielelläni. Tuo napisemani henkilöhahmojen rikkaus myös teki kirjasta mielenkiintoisen, varsinkin kun hahmojen kautta käydään läpi suurin piirtein koko yhteiskunta ja lukija saa ymmärryksen 1920-luvun luokkajaoista ja elämäntavoista monelta kantilta. Ehkä kirja kannattaakin lukea enemmän historiallisesta kuvauksesta nauttien kuin varsinaisena dekkarina ja voihan olla, että virkamies Björk pääsee vielä vauhtiin dekkarinakin - nyt kun ensimäinen murhakin on selvitetty. 

Björk muuten näyttää lainanneen aika paljon eräältä klassikkoetsivältä. Tuliko kellään muulle samanlaisia mielleyhtymiä ja arvaatteko, ketä ajattelen ? 

Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjan kesäkirjakampanjasta