Tänään juuri naureskeltiin (kun ei itkeäkään viitsinyt) siskon kanssa puhelimessa, miten viime aikojen, kai jo vuosien teemana on ollut lausahdus: "Vähän väsyttää". Jotenkin kummasti sitä kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta aina päätyy tilanteeseen, jossa voimat ovat vähissä ja aivosumu uhkaa. Herranen aika, juurihan minä olen todennut saaneeni itseni alkuvuonna oikeasti kipeästi todennäköisesti ihan vain väsyttämällä. (hampaasta ja muusta väsymyksestä täällä)
Enkä todellakaan taida olla ainoa. Itse asiassa samaa sanovat tutut ja itse asiassa ilmeisesti kaikki naiset vähän kaikkialla. Uupumuksesta on tulossa oikea kansantauti kaikilla sukupuolilla, mutta erityisesti naisten väsymys on noussut esille viime aikoina julkaistuissa kirjoissa.
Kuvassa on juuri aamulla vedetty hammas nro 2, minkä jälkeen ajoin Espoosta Turkuun. Vähän väsytti.
 |
Sitä, miksi juuri naiset väsyvät tai mikä on naisten väsymyksessä erityistä, avaa nyt viimeksi äänikirjana kuuntelemani Väsyneet naiset.
Kettunen kuvaa kirjassaan sekä yleisellä tasolla että oman elämänsä esimerkeillä, miten naiset niin usein päätyvät ottamaan vastuuta, tekemään, huolehtimaan, hoitamaan sekä metatyön että myös monet niistä tehtävistä, joita ilman luokkaretket, perheen tapahtumat tai työpaikan ylläpitävät toimet jäisivät tekemättä.
Naiset ottavat vastuun ja monesti tekevät asiat, koska "muuten ne jäisivät tekemättä" tai "käy nopeammin tehdä kuin ruveta vaatimaan muita tekemään". Tunnustan. Tuttu toimintatapa tuo on minullekin. Tosin viimeistään toisen pojan kohdalla jo totesin, että koulun vanhenmpainyhdistys joutuu nyt pärjäämään ilman minua. Vauva kotona ja kaikki muu härdelli pakotti vähän löysäämään.
Kettusen kirjasta jäi erityisesti mieleen se, että käyttäytymismuutosta pitää toteuttaa tietoisesti. Maailma ympärillä ei muutu, tai ainakin muutos on liian hidas. Naisten on hyvä ottaa oma jaksamisensa ja yleensä tasaisempi työnjako esim. perheissä esille myös omassa lähipiirissä ja pyytää (tai vaatia) muutosta. Tuo vaatii tietysti ymmärtävän ympäristön, mutta tajuan pointin. Jos itse jatkaa vanhalla mallilla, mikään ei ainakaan muutu.
Kirja on sujuvasti kirjoitettu. Välillä kuitenkin tuntui hieman epäreilulta vaatimus omasta aktiviteetista muutokseen. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ryhtyä yrittäjäksi. Kaikilla ei ole ymmärtäväistä aviomiestä. Kaikille ei vain ole mahdollisuutta muutokseen. Itse asiassa koin hieman samaa ärsyyntymistä kuin monissa "naisten johtajakoulutuksissa." - Aina käsketään naisia muuttumaan ja muuttamaan. Kuka kouluttaisi ne miehet ja maailman yleensä muutokseen? Taas laitetaan lisää vastuuta naisten harteille ja väsymys kasvaa. Ei niin helppoa ratkaista. Tiedän, mutta silti.
Minun iässäni sitä jo välillä huokaisee vähän väsyneenä ja toteaa iskeneensä päätään seinään jo ihan tarpeeksi. Nuorempien vuoro välillä. Vaarallista ajattelua, sillä juuri yli viisikymppiset tietävät kokemuksesta, mitkä asiat pitäisi muuttaa. Meillä on perspektiiviä. Vähintäänkin pitäisi kertoa nuoremmille, mutta kuunteleeko kukaan?
 |
| Vähän pirteämpi versio - taas mennään |
Väsymystä on myös monenlaista
Nainen väsyy siksi, että tekemistä on vain yksinkertaisesti liikaa. Nainen väsyy myös siksi, että tekee vain asioita,, jotka "pitää tehdä", eikä aikaa jää koskaan niille jutuille, joita "haluaisi tehdä".
Kuinka monella on jäänyt kirja lukematta loppuun, koska piti mennä a) laittamaan ruokaa, b) etsimään kadonneet sukat, c) viemään poika harrastuksiin, d)... miljoona muuta velvollisuutta ? Puhumattakaan kaikista niistä muista kivoista asioista, joita "ei ehtinyt" tekemään. (Tunnustan)
Kuinka moni on valinnut harrastuksensa sen mukaan, että "blogia voi kirjoittaa kotona kaiken muun lomassa" tai "ehdin lenkille sillä aikaa, kun lapset ovat harrastuksessa" tai "kävelyyn voi yhdistää kaupassakäynnin" tai...? Esimerkkejä lienee miljoonia. (Tunnustan)
Boreout on käytössä oleva termi työelämässä. Sen vaikutus on yhtä haitallinen kuin burnoutinkin. Kyseessä ei ole tylsistyminen tekemisen puutteeseen, vaan kasvava tyytymättömyys merkityksellisyyden tunteen katoamiseen, tai innostavan ja motivoivan tekemisen puutteeseen.
Tähänkään haasteeseen ei löydy helppoa ratkaisua, mutta ihan ensimmäiseksi kannattaa istua alas ja kirjoittaa paperille ja listata asioita, jotka kiinnostavat ja joiden tekemisestä saa energiaa. Hyvää tekee listata myös ne uudet taidot tai asiat, jotka haluaisi oppia. Sitten voi pohtia, mikä onnistuisi ja millä kustannuksella (eikä ole kyse pelkästään rahasta).
Minun listallani oli mm. jonkin uuden asian/harrastuksen opettelu ja kirjoittamisen lisääminen.
Olen saanut alkuvuoden suunnattoman väsymyksen jo hieman selätettyä (ja sairastelukin on toivottavasti ohitettu). Siispä palasin pikkuhiljaa blogin pariin ja, tosiaankin, nyt viimeisenä innostuin kokeilemaan uutiskirjeiden kirjoittamista (sivupalkissa ja postauksen lopussa voi ilmoittautua halutessaan jakelulistalla). Näitä jatkan niin kauan kuin tuntuu kivalta ja saan tekemisestä energiaa. Lupaan lopettaa sillä samalla sekunnillla (tai ainakin pitää taukoa), kun saan itseni kiinni ajatuksesta "pitäisi kirjoittaa".
Ei se oma väsymyskään tietysti yhdellä uutiskirjeellä katoa
Ehkä saan kuitenkin edes hieman mielenvirkistystä ja energiaa. Sitten voi miettiä muitakin muutoksia.
******************************************************************************
Tässä vielä muutama kirja, joissa sivutaan joko väsymystä tai sitä, miksi naisten osalle monessa kohtaa kasataan isompaa kuormaa. Mielenkiintoisia, joskaan ei varsinaisesti mieltä ylentäviä teoksia. Toivoa herättää se, että näitä kirjoitetaan.
Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt Blogissa täällä
Caroline Criado Peréz (käänt. Arto Schroderus) : Näkymättömät naiset - Näin tilastot paljastavat, miten maailma on suunniteltu miehille
Elinor Cleghorn (käänt. Veli-Pekka Ketola): Sairas ja viallinen - naiset lääketieteen historiassa Blogissa täällä
Olisiko muita esimerkkejä ?
**********************************************************************************
Ja tässä se lupaamani postituslista.
