Kun ei voi niin tekee mieli - kokata kesäkurpitsaa

Minulla on koko kevään ja kesän ollut kokkausblokki. Ei muka ehdi tekemään ruokaa tai edes suunnitelemaan aterioita, tai sitten on keittiössä ruuhkaa. En minä tietenkään siitä valita, että pojatkin viihtyvät hellan vieressä. Eivät he siellä koko ajan touhua vaan kokkaamattomuuteni on ihan oma vikani. Ei vaan huvita.

Nyt sitten on keittiö räjäytetty tyhjäksi, astiat ympäri huushollia ja ruokahuolto lähinnä noutoruokaa tai pikanuudeleita. Vaan arvatkaapa kenen tekee mieli tehdä ruokaa? Mieli vilisee mielenkiintoisia reseptejä, silmät löytävät niitä joka puolelta ja ainesten mainitseminen saa veden herahtamaan kielelle.

Viimeksi alkoi tehdä mieli tänään kesäkurpitsaa. Sisko mainitsi  tehneensä siitä hyvää kasvispaistosta  ja minunkin tietysti alkoi tehdä mieli. Nyt kannattaakin hyödyntää tämän hetken sesonkikasvista, jota lähikaupassakin myytiin kotimaista 69 senttiä / kilo. Vaan kun se keittiö ei nyt sitten olekaan käytettävissä...

No, ainahan sitä voi miettiä, mitä sitten vajaan kahden viikon päästä uudessa keittiössä haluaisi kokata. Kesäkurpitsaresepteistä mieleen juolahtivat ensimmäisinä seuraavat.

Kesäkurpitsa-fetakuskus  on ikilempparini. Oih ja voih, tätä salaattia syötiin yhdessä vaiheessa harva se viikko. Välissä se painui jostain syystä unholaan, mutta tiedän tuolta laatikoista löytyvän couscous-ryynejä sekä cashew-pähkinöitä... ei puutu kuin feta ja kesäkurpitsa ja... no, se hella.

Sitten jo melkein maistoin suussani tsatsikin raikkauden ja valkosipulinpoltteen yhdistettynä rapsakoihin kesäkurpitsakiekkoihin. 

Kesäkurpitsaa yksinkertaisesti pannulla pyöräytettynä kevyellä leivityksellä ja mausteilla. Siitä ei herkku enää paljon yksinkertaisemmaksi pääse - eikä muuten paremmaksikaan. Näitä tehdään yleensä aina satoaikaan, sillä perheeseen uppoaa aika uskomaton määrä kesäkurpitsaa tällä tavoin valmistettuna. Mikäpä sitä ei rasvassa paistettuna olisi herkullista ? Vaikka tässä sentään mennään vielä suht kevyellä.

Tällä hetkellä haasteena on tietysti juuri tuo paistaminen, mutta onneksi viimeisenä muistin - voi ihanuuksien ihanuus - reseptin, jota voin tehdä nytkin, ilman keittiötä. Ensin pitää vain kaivaa vohvelirauta tuolta jostain tavarakasoista ja sitten voidaankin lasten kanssa paistaa kesäkurpitsa-halloumi-vohveleita (Brunssikirjan ohjeella)!

Oliskohan tässä meidän perjantaiherkkumme ?

EDIT: Jotain maukasta -blogin Mari listasi myös suosikkejaan. Jos satoa riittää ja kaipaatte ideoita, niin siellä on monta herkullista! 

Brunssikirja ja trendikkäät vohvelit

Alkuvuosi on ollut ihanien keittokirjojen aikaa, mutta niistä ehkä kauneimmaksi tituleeraisin Brunssikirjan. Jo tunnelmallinen vaaleanpunainen kansi houkuttaa suunnittelemaan rentoa sunnuntaibrunssia ystäville.

Saara Atula / Jenni Häyrinen : Brunssikirja - Brunch all day 
Synttärilahjaksi toivottu ja saatu 
(kiitos isi!) 

Koko päivä brunssia eli hurja määrä ihania ja houkuttelevia reseptejä. Kokeiltavien lista kasvoi entistä pidemmäksi, vaikka toki kirjasta löytyvät myös samat trendien huipulla keikkuvat herkut kuin muistakin uusimmista keittokirjoista ja muusta mediasta. Niin kuin nyt vaikka hummus, shaksouka, sekä tietysti erilaiset vohvelit.

(Sivuhuomautus: Miksi tapenade eli oliivitahna ei ole edelleenkään trendikäs ? Minä tykkään siitä vähintään yhtä paljon kuin hummuksesta)

Tykkään kirjoittajien konstailemattomuudesta. Saaran vegepainotus ja Jennin pitkä kokemus näkyvät niin ohjeiden aineslistoilla kuin anekdooteissa.  Kuvat ovat tunnelmallisia ja inspiroivia, tekijöidensä näköisiä.
Arvostan - tämän kirjan tekemisessä on nähty hurjasti vaivaa.

On hauska lukea jokaisen reseptin alustus  - tuntuvat henkilökohtaisilta ja tuovat hauskasti esiin niin kirjoittajiensa erilaiset kokemukset kuin (iän) elämänvaiheetkin.  Resepteissäkin yhdistyy kaksi omanlaistaan ruokafilosofiaa harmoniseksi kokonaisuudeksi. Huomasin vasta kirjan luettuani, ettei siinä ollut pahemmin lihaa. Sisällysluettelosta tarkistaessani totesin, että Chorizoa löytyy, kananmunia ja jossain olin lukevinani pekonista, mutta muuten mennään pääasiassa kasviksilla ja vähän kalalla. Ilman mitään saarnaamista tai -ismiä (joita vierastan kaikissa asioissa). Kirja on "vain" kokoelma upeita reseptejä, ilman sen kummempaa ideologiaa... paitsi ehkä herkullisuuden ylistys.

Olen keittokirjoja lukiessani melkoisen kriittinen, mutta tästä on vaikea löytää huomautettavaa. Vielä ei silmiini ole osunut edes yhtään typoa. Olisikohan resepteissä hiukan jossain kohtaa oletettu lukijan tietävän, mitä tekee? Kokeilemassani reseptissä ei puhuttu mitään kypsennykseen tarvittavasta ajasta...  Eikä tämä kirja tietysti muutenkaan ole kaikilta osiltaan välttämättä tarkoitettu ihan aloittelijoiden kokeiltavaksi. Eivät reseptit varsinaisesti vaikeita ole, mutta ehkä parhaimmillaan kuitenkin jo vähän kokanneen lukijan inspiraationlähteenä.

Niin, ja yksi asia tietysti harmittaa - kuvissa on niin ihanan kesäinen tunnelma, etten millään malttaisi odottaa ilmojen lämpenemistä. Ulos pitäisi päästä ja jostain löytää myös yhtä upeita brunssipaikkoja... Eikä se ole ihan pieni haaste se.

Meidän tuplavohvelit 

Ihan ensimmäiseksi meillä pääsivät pöytään kesäkurpitsa-halloumivohvelit. Vohvelit ovat kaikkien suosikkeja ja niihin saa mukavasti upotettua kasviksia ilman, että lapset mieltävät niitä syövänsä.

Kokeilussa ohje oli suurin piirtein samanlainen kuin kirjassakin, mutta vähän tuunattiin sen mukaan, mitä jääkaapista löytyi. Lisäsin esim. kauramaitoa, koska purkki pitäisi käyttää ja samoin laitoin raejuuston loput sekaan. Itse asiassa saatan hyvinkin käyttää seuraavalla kerralla pelkkää raejuustoa. Muistaakseni se on kaupassa halvempaa kuin halloumi, joten samalla säästää, enkä ole ihan varma, onko lopputuloksessa varsinaisesti eroa.

1 kesäkurpitsa (karkeana raasteena)
1 halloumi (karkeana raasteena)
1/3 prk raejuustoa
6dl kauramaitoa
2 kananmunaa
4dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta

Kirjan ohjeessa ehdotetaan öljyä raudan voiteluun, mutta meillä ei kyllä tarttunut kiinni ilmankaan. Ehkä sen pitää vain olla kunnolla kuuma (?). Tai riippuu tietty raudastakin ja sen materiaaleista.

Sekoita ainekset ja anna taikinan turvota puolisen tuntia. Kuumenna vohvelirauta ja kypsennä vohveleita kuumimmalla säädöllä noin 5min. Ainakin meillä tuntui tuossa ajassa olevan pinta rapsakka, mutta sisällä vielä pehmeyttä.

Seuraksi tein tsatsikia (1/2 kurkku hienonnettuna ja valutettuna, 1 valkosipulinkynsi, turkkilaista jugurttia, suolaa ja hunajaa) ja pilkoin kurkkua, tomaattia ja paprikaa.

Kaikki syötiin - vain viimeinen jaettiin. Eli yllä listattu tuplamäärä taikinaa oli tuikitarpeellinen 5 hengen perheessä, jossa kaksi teiniä, kun syötiin lounasta ilman sen kummempia lisukkeita. Brunssipöydässä toki riittäisi useammallekin.

Vohveleita on meillä toki tehty ennenkin ja juurikin poimin arkistojen kätköistä talteen gluteenittomat ja maidottomat juuresvohvelit. 

Arkistojen kätköistä : Leivätön voileipäkakku

Lisää kuvateksti

Lauantaina meillä vietetään rippijuhlia ja tarjoomuksia on tietenkin pohdiskeltu urakalla. Tämä olisi ollut mielenkiintoinen, mutta en taida ehtiä. Pistetään kuitenkin muistiin: 

Arkistosta : 19.7.2014

Ranskalaisia ruokalehtiä selatessani silmiin osui oiva voileipäkakun korvike. Oli ihan pakko kokeilla ja lopputulos olikin juuri niin herkullinen kuin saattoi olettaakin. Kelpasi oivasti myöskin kevyeksi lounaaksi.

Ainoa hivenen harmittava seikka oli valmiista kakusta valunut neste. Ensin pelästyin, ettei kananmuna ollutkaan kypsynyt sisältä, mutta tosiasiassa kyseessä oli kasviksista valunut neste. Todettakoon siis, että kesäkurpitsoja tulee paahtaa uunissa vähän reseptiä kovemmassa lämpötilassa tai sitten kakun voi tarjoilla haaleana nesteen valuttamisen jälkeen. Itse asiassa kaikkein parasta kakku olikin seuraavana päivänä kevyesti uudelleen lämmitettynä.

Kastikkeeksi tehtiin valkosipulinen tsatsiki mintulla maustettuna. Se yhdistyi mainiosti kakun omiin mietoihin Provence-makuihin. Varsinkin, kun olin ripotellut kakun sisälle runsaalla kädellä persiljaa ja pikkuisen kevyemmin myös tuoretta timjamia.

Voileipäpöydän kakku ilman leipää
(6-8 hengelle, riippuu muiden tarjoomusten määrästä)

2 munakoisoa
2 kesäkurpitsaa
3 tomaattia
8 kananmunaa
2rkl crème fraîchea
2 mozzarellapalloa
suolaa, pippuria, savupaprikaa, hyppysellinen muskottipähkinää
iso kourallinen persiljaa silputtuna
muutama oksa timjamia riivittynä
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Pese kasvikset. Leikkaa munakoisot ja kesäkurpitsa pitkittäin siivuiksi ja levitä ne uunipannulle. Valuta päälle oliiviöljyä, ripottele suolaa ja pippuria, ja paista uunissa 10min per puoli.

Siivuta tomaatit ja mozzarella. Vatkaa keskenään kananmunat ja crème fraîche. Mausta suolalla, pippurilla, savupaprikalla ja muskotilla.

Laita leivinpaperia kakkuvuoan tai keraamisen uunivuoan pohjalle. Vuoan materiaali vaikuttaa kakun "ruskeuteen" ja todennäköisesti myöskin nesteen määrään. Levitä kulhon pohjalle munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja pariin kerrokseen (noin puolet määrästä), levitä mozzarellasiivuja yksi kerros, sitten tomaattisiivuja ja taas mozzarellaa. Ripottele väleihin yrttejä. Levitä päälle vielä loput kesäkurpitsasiivut ja munakoisosiivut.

Kun vuoka on täynnä kasviksia, valuta kananmunaseos päälle ja kopauta vuokaa pöytään, jotta sitä valuu pohjaan saakka. Aseta vuoka kuumalla vedellä täytettyy vähän isompaan vuokaan (bain-marie eli vesihaude) ja kypsennä uunissa noin 45min.

Ota vuoka pois uunista ja anna jäähtyä haaleaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan kakku tulisi kumota jo muutaman minuutin kuluttua ja tarjoilla kuumana, mutta silloin voi varautua nesteen valumiseen. Lisäksi kuumaa kakkua on vaikea liikutella. Haaleana voi kaataa nesteet pois ja siirtää kakun sitten tarjoiluastiaan.

Koristele yrteillä, salaateilla, tomaateilla tms. ja nauti joko sellaisenaan tai haluamasi kastikkeen kera.

Kyllä meillä kokataankin - ainakin isäntä ja pojat

Blogista päätellen ei meillä ole vähään aikaan syöty, paitsi ehkä pikaisella käynnillä jossain ulkosyöttölässä. Tämä ei tietenkään kolmen kasvavan pojan taloudessa pidä paikkaansa, mutta se taas pitää, että miesväki kokkaa. Äiti ei ole vielä kesälomalla ja se näkyy poissaolona keittöstäkin (muunmuassa).

Jotain sentään tulee aina välillä tehtyä. Viimeksi minun alkoi tehdä mieli kesäkurpitsa"pihvejä". Nämä ovat nopsa ja herkullinen kesäiltapala - varsinkin, kun seuraksi tekee tsatsikia.

Kesän kesäkurpitsavakkari 

Pari keskikokoista kesäkurpitsaa
3rkl vehnäjauhoja
suolaa, pippuria ja haluamiasi lisämausteita
öljyä pannulla paistamiseen

Tsatsiki:
Puolikas kurkku raastettuna ja ylimääräiset nesteet pois puristettuina / valutettuina
0,5 valkosipulinkynttä raastettuna
1rkl hunajaa
ripaus suolaa ja pippuria
jugurttia maun mukaan eli suhteessa kurkkuun, niin kuin haluat

Sekoita tsatsiki maustumaan.

Leikkaa kesäkurpitsa siivuiksi ja sekoita jauhot ja mausteet lautasella.
Kierittele kesäkurpitsasiivuja jauhoissa ja paista erissä öljyssä pannulla. Muutama minuutti per puoli riittä eli kunnes pinta on kauniin ruskea. Kurpitsan ei ole tarkoituskaan muuttua mössömäisen pehmeäksi, mutta sen pitää kyllä olla kauttaaltaan kuumaa.

Tarjoile heti tsatsikin kera.

Makkarapullapastaa ja pohdintaa elämän tarkoituksesta

Oma vika? 

Tämä ruokablogitta kirjoittaminen on oikeastaan aika vapauttavaa. Ei tarvitse miettiä, onko resepti ruokabloggaajatasoa vai voiko vaan fiilistellä. Tiedän, itse minä paineeni luon, mutta minkäs teet? Joidenkin aivot vain toimivat niin. Kun elämä on muuten liian mukavaa niin pitää keksiä jotain stressattavaa.


Vai onko kyse siitä, että ihmistä ei ole luotu helppoon olemiseen?

Ajatelkaapa nyt vaikka kaikkia niitä julkkistähtiä, jotka joko sortuvat huumeisiin, rupeavat väkivaltaisiksi tai muuten vaan sotkevat elämänsä. Heillä on aivan kaikkea, mutta homma pitää pilata ja hankkia haasteita. Toinen vaihtoehto näyttää olevan hurahtaminen johonkin "-ismiin", jolloin jonkin aasialaisen filosofian säännöt vaativat ehdotonta kurinalaisuutta ja päällään seisomista, tai ruokavalio edellyttää vähintäänkin puolien ruoka-aineiden pois jättämistä ja loppujen itse keräämistä villistä luonnosta. Haasteita siinäkin, eikös?

Vähemmän julkkiksella tuo tarkoittanee juuri noita itsekeksittyjä "muka ulkoisia" vaatimuksia harrastuksissa, tai töissä kiireen haalimista ja rauhallisen hetken koittaessa stressaamista liian kevyestä tahdista ja vajaasta "arvontuottamisesta".Vielä pienemmässä mittakaavassa voi itselleen tehdä kiusaa vaikka kaatamalla kahvin purkkiin sen mittalusikan päälle. Pääsee taas silmämitalla arvioimaan oikeaa määrää lempparivahvuudelle.

Ei,  elämän tarkoitus ei voi olla ainainen stressi ja muualle yrittäminen, vaikka evoluutio joskus sellaisia piirteitä ihmiseläimessä olisi vahvistanutkin.

Kahvista tuli ihan hyvää ilman mittalusikkaakin ja huolimatta tilanteen tajuamisen aiheuttamista ärräpäistä. Ehkä sama pätisi töissä ja muussakin toiminnassa? Oppisiko sitä ottamaan rennommin? Houkutteleva ajatus ja todennäköisesti elämänkestoinen oppiminen edessä - vanhan koiran opettaminen pois pinttyneistä tavoista ei liene kaikkein kevyin harrastus.

Pitänee silti yrittää? 

Jospa aloittaisi siis makkarapullapastalla

Vaikka ei tämä arki-iltojen oikoteiden käyttäminen ole mitenkään ollut meillä harvinaista ennenkään. Tällaiset tuoremakkarasta puristetut palluratkin olivat meillä suunnitelmissa siitä lähtien, kun idean bongasin jostain telkkarin ruokaohjelmasta - taisi olla Jamie Oliver se, jonka aikoinaan ensimmäisenä näin keinoa käyttävän.

Tämän reseptin onnistumiselle on yksi erittäin tärkeä perusedellytys ja se on hyvälaatuisten tuoremakkaroiden löytyminen. Tähän saakka se on välillä tuottanut pieniä hankaluuksia, mutta Harjun makkaratehtaan tuotteita käyttämällä tulos on takuuvarmasti herkullinen. Testattu on, useammankin kerran. Varsinkin heidän mausteinen lammasmakkaransa on tähän kertakaikkisen sopivaa.

Kasviksiakin saa joukkoon tungettua kukin toiveidensa mukaan, mutta mausteet ja maku tulevat pääasiassa makkaroista. Tosin voisi tätä kai uudeksi Muttisoosiksikin (melkein) tituleerata, kun purkki löytyy aineslistalta.

Näistä lähdettiin ja 5 söi 
(tosin makkarapalluroita olisi voinut olla enemmänkin sattumina, maku kyllä riitti)
 
3(-5) lammasmakkaraa
purkillinen Mutti - kirsikkatomaatteja
kourallinen pikkusipuleita
oreganoa
(kesäkurpitsa, jos muistetaan)

Pastaa syöjien nälän mukaan (ja sen mukaan, miten soosiseksi annoksen haluat)

Silputtiin sipulit ja laitettiin öljytilkkaan kuullottumaan. Sitten vaan puristeltiin makkarasuolista sisus palloiksi pannulle ja annettiin ruskistua.

Laittaessani pastavettä kiehumaan muistin, että piti lisätä kesäkurpitsaakin, joten pilkoin yhden pienemmän ja paiskasin senkin sekaan ja silppusin mukaan oreganoa.

Hetken kierittelyn jälkeen sitten vaan Mutti joukkoon, vähän vettä ja kansi päällä hiljalleen porisemaan siksi aikaa, kun pasta kypsyy. Pastan ollessa melkein kypsää, nostele se reikäkauhalla soosin sekaan ja sekoita. Vie heti tarjolle.

Pöydässä sitten vähän lisää oreganoa ja parmesaaniraastetta. Kelpasi perheessä ihan kaikille - eikä ollut työlästä tai vienyt paljonkaan arki-illasta aikaa.

Vuohenjuusto-tomaattikanafilepihvit perunoiden ja kasvispannun kera

 Eilen illalla ja tänään päivällä syötiin vähän laihempaa kasviskeittoa. Hyvää, mutta suhteellisen kevyttä ruokaa. Illalla teki siis mieli jotain vähän tuhdinpaa. Vaikka ei tämäkään nyr varsinaisesti mitään mättöruokaa ole. Mieltä hykerryttävän herkullista kuitenkin.

Kanan rintafileleikkeet ovat mukavan ohuita täytettäviksi. Kaksi vaan päällekkäin ja väliin kunkin toivomia herkkuja. Eikä lihaa tarvitse edes olla hurjaa määrää. Yksi paketti = neljä ohutta fileleikettä riitti ruokkimaan meillä koko perheen, kun lisukkeena oli perunoita ja kasvispannua. Kukaan ei valittanut saaneensa liian vähän.

Tämä ei myöskään vaadi kovin pitkää aikaa, vaikkei toki ihan pikaruokaa olekaan. Aloitin ruoanlaiton siinä viiden maissa ja kuudelta istuttiin pöytään... Välissä ehdin tekemään toki vähän muutakin.


Savupaprikaperunat 

Leikkaa perunat (6 isoa) kuutioiksi. Lorauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä, teelusikallinen savupaprikajauhetta (sweet), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin ja levitä uunivuokaan.

Kypsennä 200 asteessa 20-30min.


Vuohenjuustoiset kanafileet

Ota ohuet kanaleikkeet (1pkt = 4kpl) ja nuiji ne vielä ohuemmiksi. Suolaa ja pippuroi.
Silppua kourallinen kuivattuja tomaatteja ja timjamia. Lisää hieman suolaa ja pippuria. Sekoita miltei tahnamaiseksi ja levitä puolelle kanaleikkeistä. Leikkaa vuohenjuustotangosta ohuita siivuja ja levitä tomaattitahnan päälle. Asettele toinen puoli kanaleikkeistä ja paina yhteen.

Kuumenna oliiviöljyä ja pieni pala voita pannulla keskilämmöllä. Ruskista kana leikkeet pari minuuttia molemmin puolen. Laita kansi päälle, alenna lämpöä ja kypsennä vielä vajaat 10min.


Valkosipuli-sitruunakesäkurpitsa

Leikkaa pari pientä sipulia siivuiksi. Leikkaa 1 keskikokoinen kesäkurpitsa pieniksi paloiksi. Silppua kaksi valkosipulinkynttä. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää sipulit. Ripottele hiukan suolaa päälle ja kuullota. Lisää kesäkurpitsa ja valkosipuli ja kypsennä pannulla välillä sekoittaen. Ripottele joukkoon chilijauhetta (D'Espelette) ja kirsikkatomaatteja. Raasta yhden sitruunan kuori ja sekoita pannulle muiden kasvisten joukkoon. Hauduta vielä muutama minuutti.

Kesäkurpitsassa kuuluu olla vielä purutuntumaa, eikä tomaattejakaan pidä päästää muusiksi...

Kun tekee ylläolevassa järjestyksessä, kaikki valmistuvat suurin piirtein samaan aikaan.

Tiistai-illan kesäkurpitsacouscous pikapikkelöidyllä punakaalilla

Tänään syötiin tätä - ihan hyvää, vaikka vähän kuivaa. Kesäkurpitsaa saisi olla vielä enemmän ja sekaan tomaatteja. Meillä söivät lapset kirsikkatomaatit loppuun ennen kuin ehdin laittamaan, enkä jaksanut lähteä enää kauppaan. Fetan perään kyselivät myös, mutta sitä voi laittaa sitten ensi kerralla.

Punakaali oli tosi hyvää ja kirpakkaa.

Pikapikkelöity punakaali 

Siivuta punakaalia. Sekoita joukkoon ripaus suolaa ja sokeria. Kaada päälle vielä puoli desiä valkoviinietikkaa. Puristele käsin tai painele perunanuijalla etikka hyvin kaaliin. Jätä odottamaan.

Kesäkurpitsacouscous

Kaada puoli pakettia couscousryynejä kulhoon. Lisää kiehuvaa vettä sen verran, että ryynit juuri ja juuri peittyvät. Sekoita desi sitruunamehua, puoli desiä auringonkukkaöljyä, suolaa ja pippuria. Kaada ryynien sekaan ja sekoita. Laita kansi päälle ja jätä vartiksi.

Siivuta kolme pientä sipulia. Leikkaa pari pientä kesäkurpitsaa palasiksi. Hienonna pari isoa valkosipulinkynttä. Kuumenna öljyä pannulla ja laita sipulit sekaan. Lisää ripaus suolaa ja kuullota hetki.
Lisää kesäkurpitsa, sekoittele muutama minuutti. Lisää valkosipuli, chilijauhe (ja muut haluamasi mausteet). Sekoittele vielä kunnes kesäkurpitsa on pehmennyt, muttei lötsöä. Kuumenna lopuksi joukkoon puolikkaat tai kokonaiset kirsikkatomaatit sekä purkillinen kikherneitä.

Sekoita kasvikset couscousryynien kanssa.

Couscous ja punakaali ovat hyvää ihan sellaisenaan. Meillä lisättiin vielä lampaan jauhelihasta perinteisesti tehtyjä lihapullia, mutta ne eivät kyllä ole välttämättömiä.

Jälkkäriksi kääretorttuleivos. Pihistelyviikkojen vakioherkku.

Jälkkärien aatelia

Lohi-purjopiirakka filotaikinassa

Mitä tehdä, kun uunilohesta jää jäljelle liian paljon yhdelle, mutta liian vähän koko perheen ruokkimiseen ? Lohipiirakka on varsin varteenotettava vaihtoehto, eikä tämä versio ollut ollenkaan hullumpi.

Meillä istuu yksi murutaikinakammoinen ruokapöydässä. Äiti taas ei oikein välitä voitaikinasta, mutta onneksi on filo. Se on ihanan rapeaa ja kun ostaa valmiina kaupan pakastealtaasta niin pääsee oikeastaan aika helpolla.

Lohi-purjopiirakka filokuoressa

2 purjoa
1 kesäkurpitsa
pari kourallista lohta (jossa jo päällä provencen yrttejä)
suolaa & pippuria
2 rkl jugurttia
puolen sitruunan kuori
1 kananmuna
1 pkt filotaikinaa

Kuullota silputtu purjo pannulla ja lisää joukkoon kuutioitu kesäkurpitsa. Anna kypsyä, kunnes purjo on läpikuultavaa ja kesäkurpitsa pehmennyt. Sekoita joukkoon suolaa, pippuria, jugurtti ja 1 kananmuna. Anna hetki jäähtyä.

Levitä filotaikinalevyt piirakkavuoan pohjalla niin, että reunat roikkuvat reilusti yli. Levitä täyte pohjalle ja käännä taikinan reunat päälle. Raasta hiukan parmesaania päälle ja paista uunissa 180-200 asteessa kunnes piirakka on kauniisti ruskistunut.

Seuraksi salaattia ja herkullinen lounas on valmis.

Sairastupalounasta (toistaiseksi) terveelle hoitajalle

Lapsen vatsakipu ja sairastaminen ei ole mikään syy sille, että häntä hoitava äiti jäisi ilman lounasta. Eihän ? Varsinkaan silloin, kun poitsu nukahtaa sopivasti vähän ennen lounasaikaa ja päästää äidin keittiöön hääräämään. Eihän sitä nyt sentään töitäkään voi tehdä, kun kerran on sairasvahtina...

Ei silti, tähän ruokaan ei kauan aikaa saanut kulumaan. Alle puolessa tunnissahan tämä tuli tempaistua. Ja maistui hyvältä, ainakin minusta. JA samalla saatiin ruokaa myös isommille illemmaksi. Ei tarvinnut siinä iltapäivän hötäkässä ruveta enää kokkailemaan.

Kesäkurpitsariisi ja paksoita kastikkeessa

Ota yksi punasipuli ja yksi (pieni) kesäkurpitsa. Pilko palasiksi ja laita pannulle oliiviöljyyn hetkeksi kuullottumaan. Ripottele päälle suolaa.Lisää 1 valkosipulinkynsi silputtuna. 

Kun kesäkurpitsa tuntuu pehmenneen, kaada päälle kupillinen basmatiriisiä ja 2 kupillista kiehuvaa vettä. Aseta riisin päälle luomusitruunan siivu tai kaksi. Laita kansi päälle ja anna poreilla 10min - tarkista riisin kypsyys ja nestetilanne pannulla. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun riisi on sellaista pientä purutuntumaa antavaa, mutta kypsää. Nosta pannu liedeltä ja sekoita. Purista sitruunasta mehu joukkoon. Tässä kohtaa voit myös lisätä erilaisia mausteita (kuten Espelette-chilijauhetta), mutta minä lisäsin vasta lautasella. Ihan tuota pientä kipuilevaa murua ajatellen. Pelkkä riisi ja vähän kasviksia, voisi olla vatsaystävällisempää.

Leikkaa paksoit palasiksi samaan aikaan kesäkurpitsan kanssa, mutta laita ne oliiviöljyyn toiseen pannuun. Lisää valkosipulia (2 kynttä) siivuina, 1 tl inkivääriä raastettuna (tai purkista), pieni pala chiliä. Sekoita pari minuuttia ja suolaa. Lisää päälle vielä puoli pullollista osterikastiketta, loraus soijaa, 2 rkl ruokosokeria ja puolen sitruunan mehu. Jos nestettä näyttää olevan liian vähän, lisää myös loraus vettä. Anna poreilla, kunnes paksoi on pehmennyt ja kastike sellaista paksuhkoa ja hitusen siirappimaista.
Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuvassa ei ole siirappimaista kastiketta. Lorautin liikaa vettä, kun en (taas) oikein keskittynyt. Sen kanssa kannattaa olla aika pihi. Olen kuitenkin tehnyt tätä myös ennen, ja tiedän sen onnistuvan.

Annostele riisi ja paksoikastike lautasella ja ripottele päälle vielä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Kesäkurpitsaa pannulta ja tsatsikia - yksinkertaisesti herkullista

Tämä on yksi suurista kesäruokasuosikeistani. Kesäkurpitsa on aina hyvää, mutta tässä sen ominaismaku on jotenkin parhaimmillaan. Tsatsikin kirpakka valkosipuli vain korostaa kesäkurpitsan pehmeyttä. Tämä muuten pesee Jamienkin nopeudessa. Tekemiseen saa harvoin kulumaan yli 15min ja riittää oikein hyvin kevyeksi lounaaksi.

Kesäkurpitsaa pannulla ja tsatsikia

Siivuta kesäkurpitsa. Sekoita lautasella pari ruokalusikallista jauhoja, suolaa ja pippuria. Pöllytä kesäkurpitsasiivut molemmin puolin.

Raasta puolikas kurkku ja sekoita raasteeseen vähän suolaa. Laita valumaan vartiksi ja puristele sitten kuivaksi ja sekoita 1,5 desiin jugurttia (esim. vaikka sitä turkkilaista). Lisää teelusikallinen hunajaa, puolikas valkosipulinkynsi hienonnettuna sekä suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Jätä maustumaan.

Kuumenna pannulla oliiviöljyloraus ja paista keskilämmöllä jauhotettuja kesäkurpitsasiivuja muutama minuutti per puoli. Siis sen verran että ovat kauniin ruskeita ja vähän pehmenneitä.
Tarjoa heti tsatsikin kanssa.

Kuukauden ruokahaaste : Lämmin kesäkurpitsa-couscous(salaatti)

Tammikuun ruokahaaste meni minulta ohi ihan kokonaan niin kuin koko kuukausi noin yleisesti ottaen. Mikä siinä onkin, että joskus aika vaan katoaa ? Tähän helmikuun haasteeseen on kyllä nyt sitten ihan pakko tarttua, varsinkin kun voi samalla esitellä yhden meidän perheen supersuosikeista. Kesäkurpitsaa syödään meillä usein ja monessa muodossa. Reseptit vaihtelevat, mutta yksi pysyy vuodesta toiseen toivelistan kärkikolmikossa.

Tämä yksinkertainen lämmin salaatti on alkujaan muistaakseni Delicious-lehden resepti. Ajan myötä se on kuitenkin muokkaantunut yhä enemmän meidän näköiseksemme. Alla resepti niin kuin sen viimeksi tein. Tämän voi siis tehdä joko couscous tai salaatti mielessään - maistuu myös kylmänä. Toimii ateriana itsekseen tai lisukkeena. Kerron joskus, mitä laitamme Chermoula-kanaan, joka on tämän kanssa täydellinen herkku.


Lämmin kesäkurpitsa-couscous(salaatti)

puoli pakettia couscous-ryynejä
1 dl sitruunamehua
(1 sitruunan kuori)
vajaa 1 dl viinirypäleensiemenöljyä (tai muuta mietoa ruokaöljyä)
suolaa ja pippuria
1 paketti fetaa
vihreitä oliiveja
2 pienehköä kesäkurpitsaa
cashew-pähkinöitä

Kiehauta vettä ja kaada kulhossa couscous-ryynien päälle niin, että juuri peittyvät. Laita kansi päälle. Odota kymmenisen minuuttia ja valmista sillä aikaa kastike sekoittamalla sitruunamehu, sitruunan kuori (jos haluat käyttää), öljy, suola ja pippuri.

"Raaputa" haarukalla ryynit ilmaviksi ja kaada päälle kastike. Sekoita hyvin.

Leikkaa kesäkurpitsa joko siivuiksi tai paloiksi makusi mukaan. Öljyä paloja hiukan ja paista (parila)pannulla kypsiksi. Paahda pähkinät toisella pannulla ja leikkaa feta pieniksi kuutioiksi.

Sekoita feta, kesäkurpitsapalat ja oliivit couscousiin. Ripottele päälle haluamasi määrä pähkinöitä ja nauti.

Varoitus : tähän tulee himo, joten muista tehdä tarpeeksi myös santsikertoja varten. Tuosta ylläolevasta määrästä syö 2 nälkäistä aikuista ja 3 nälkäistä lasta...  soveltakaa oman nälkäasteenne mukaan.

Arki-illan pelastukseksi

Sydäntalvella tekee aina välillä mieli kasviksia, vaikkei niitä meinaa löytää oikein mistään. Varsinkin tomaatit ovat varsinainen murheenkryyni. Tomaattisen maun saamiseksi ruokaan on olemassa monenmoisia vippaskonsteja. Niistä tuoretomaatin käyttö kastikkeessa ei ole ollenkaan huonoin.

Lauran inspiroimana alkoi tehdä mieli jonkunlaista kasvispaistosta. Jamien resepteistä mieleen muistui pastavuoka, jonka kastike sopisi kesäkurpitsan ja munakoison seuraksi. Näistä syntyi hybridi, joka maistuu talvisena arki-iltana ja tuo mieleen kesäisen lämmön.

Bonusetuna tässä reseptissä käytettiin myös vähän pieleen menneen leivänleivontasession lopputuloksesta tehtyjä korppujauhoja. Niitä käytettiin myös seuraksi tehdyissä peruslihapullissa. Eihän mitään pidä heittää hukkaan. 

Tomaatti-munakoiso-kesäkurpitsavuoka

4 terttutomaattia
2 dl kermaa
puolikas nippu basilikaa varsineen
suolaa, pippuria
oliiviöljyä
2 kourallista karkeita korppujauhoja
1 rkl punaviinietikkaa
parmesaaniraastetta maun mukaan


1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
(mozzarellaa siivutettuna)

Siivuta munakoiso ja kesäkurpitsa ja laita siivut uunipellille 200 asteeseen grillivastuksen alle noin vartiksi.
Tee sillä aikaa kastike eli laita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja blitzaa kunnolla sekaisin ja hienoksi.

Öljyä uunivuoka. Levitä pohjalle hiukan kastiketta ja päälle kerros munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja. Sitten taas kastiketta, siivuja, kastiketta ja niin edelleen, kunnes sekä kastike että siivut ovat loppu. Päällimmäiseksi on tarkoitus laittaa kastiketta ja parmesaaniraastetta sekoitettuna vielä korppujauhoihin. Jos haluaa, voi päälle ja väliin siivuttaa myös mozzarellaa.

Kypsennä vielä 200 asteessa uunissa, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut eli 20-30 minuuttia.