 |
| Kuva: Natalia Maroz & Kirjalabyrintti |
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
"Ahh... No, nyt!", ajattelin ensimmäisen kahden luvun jälkeen. "Vihdoinkin on kunnollinen tarina ja mielenkiintoisessa formaatissa!"
Alma ja Simon ovat olleet viisi vuotta naimisissa. Viime aikoina Simon on muuttunut yhä oudommaksi. Hän ei nuku miltei yhtään pelätessään yhä todellisimmiksi muuttuvia painajaisia. Sitten ovella käy lintumies ja kertoo, että Simon kuolee. Hänen ainoa mahdollisuutensa on Alma, jonka pitää sukeltaa syvälle unien maailmaan ja vapauttaa Simon vankilasta. Painajaiset muuttuvat valveuneksi, kun Alma taistelee saadakseen Simonin ulos kellarista.
Tarinan käänteet päättää lukija. Kirja on rakennettu linkeistä luvusta toiseen. Lukija päättää, mitä Alma tekee seuraavaksi tai keneen hän luottaa. Samalla pääsee määrittämään Alman luonnetta ja tapaa suhtautua asioihin. Minä lähdin siitä, että hän on luottavainen ja avoin ja nostaa aina kissan pöydälle, ja tein valintani siltä pohjalta.
Lopputuloksena oli varsin mielenkiintoinen tarina. Varsinkin kirjan alkupuoli oli koukuttava ja tarina eteni eheästi. Valitettavasti puolivälin jälkeen hiukan petyin alkuodotuksissani ja tarina muuttui hajanaisemmaksi, juurikin varmaan valintojeni vaikutuksesta. Tällaisen kirjan tekeminen taitaisi vaatia miltei pelinteossa vaadittavia testausmenetelmiä, jotta lopputulos olisi täysin looginen ja tarinana eheä. Vaihtoehtoja tarinankululle kun on kuitenkin aika paljon...
Huono kirja tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole, vaikka ajattelisi pelkästään romaanin näkökulmasta. Tarinassa on jännitettä ja henkilöhahmot kehittyvät (välillä vähän yllättävästikin) matkan varrella. Pienet epäloogisuudet antaa anteeksi jo pelkästään aihepiirin ansiosta. Eihän unilta voi oikein muuta odottaakaan?
Kirjojen kirjoittaminen on kovaa työtä jo pelkästään yhtä tarinavaihtoehtoa kirjoittaessa. Täytyy nostaa hattua Minna Roiniselle, että hän on jaksanut kehitellä vaihtoehtoisia juonenkulkuja tässä määrin. Lukija saa monta kirjaa yhdessä ja hän voi huvitella vaihtelemalla tarinan sävyjä. Taidankin seuraavalla kerralla päättää Alman salailevan kaiken mahdollisen ja lähtevän aina pakoon vaikeuksia... Saa nähdä muuttuuko loppuratkaisu ja, miten tarinankulku vaihtelee. Toisaalta voisi olla mielenkiintoista lukea linkitön vaihtoehto (sekin on tarjolla) ja nähdä, millaisena kirjailija itse on nähnyt lopullisen version tarinasta. Kiitokset myös Kirjalabyrintille rohkeasta julkaisusta. Ei taida olla tämän tuottaminen ja toteuttaminen ihan sieltä halvimmasta päästä. (?)
Toivottavasti ekirjojen teknisiä ominaisuuksia hyödyntäviä kirjoja tulee jatkossa enemmänkin. Saataisiin ehkä nuoret (pojatkin) innostumaan lukemisestä sen vähän pelillistyessä. Voisin kuvitella omien poikieni keskittyvän ainakin vähäksi aikaa pieniä teknisiä ominaisuuksia sisältävän tarinan selvittämiseen. Siitähän monessa tietokonepelissäkin on kyse, tarinanrakentamisesta. Pisimpään tuntuvat ainakin meidän junioreita kiinnostavan juuri kunnollisen tarinan sisältävät jutut.
Haaroittuvien ja lukijan valintojen mukaan elävän kirjan kirjoittaminen kuitenkin on kirjailijalle vaativaa, eikä huono kirjoittaja taitaisi kunnialla selvitäkään. Vaaditaan vähän muutakin kuin kirjailijan kerrontaa ja kielioppia. Tarina pitää ymmärtää prosessimaisena tai "puumaisena" rakenteena, jotta pystyy pitämään kaikki punaiset langat käsissään. Lisäksi tarvitaan vielä teknistä osaamista ja ymmärrystä. Ehkä tällaisen kirjan kirjoittaminen toimisikin parhaiten tiimityönä. Kirjailija + pelikoodari/insinööri/prosessifriikki? Kirjoitetaanhan dekkareitakin maailmalla yhä useammin pareittain. Osaksi varmaan ihan sen takia, että loogisuus pysyisi kasassa vauhdikkaassa tuotantotahdissa. Dekkari olisikin mielenkiintoinen tässä muodossa. Muuttuisiko murhaaja? Ketä voi pelastaa tehdessään oikeita valintoja? Selviääkö murhaaja, jos et valitse oikein?
p.s. Ensimmäistä kertaa e-kirjojen kohdalla melkein harmitti, ettei Kobossani ole värejä. En yleensä pahemmin kiinnitä kirjojen kansiin huomiota, mutta tässä on jotenkin sellaista värien tuomaa syvyyttä ja tunnelmaa, että sitä voisi katsoa enemmänkin. No, täytyy avata oma blogi aina välillä ja ihailla kuvaa.
Unohdetut ovet minulle luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta
