Retroillaan uuniperunoilla

Minu piti tänään  mennä Finlandia-palkintojen jakotilaisuuteen, mutta sitten... no, arvannette viime aikojen valituksesta - työt... Kiukuspäissäni en siis kirjoita kirjoista mitään, vaikka olen pikkuisen jotain lukenutkin. Hätäpäissäni, kiireellä, illalla viimeiseksi ja silmät ristissä.  

Perunoista voisi kirjoittaa... 

Aina joskus sitä palaa ihan peruasioiden pariin. Enkä taida olla ainoa, sillä tämänkin reseptin bongasin Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Itse asiassa katselin kyseistä lehteä heti sen ilmestyttyä, mutta tulin varsinaisesti ostaneeksi lehden vasta nyt marraskuussa, kun on taas sellainen osta 1 saat 2 -tarjous.

Uuniperunat ovat varsinaista retroruokaa, mutta ihan yhtä hyviä nyt kuin silloin hamassa nuoruudessa,

Kasvisversion tästä taas ihan vain jättämällä pekonin pois. Nyt täytteinä oli pekonin lisäksi :
pilkottua avokadoa
maissia purkista
herneenversoja leikattuna
punakaalia (loraus valkoviinietikkaa ja ripaus suolaa höysteenä)

Kastikkeeksi jugurttia, dijoninsinappia, hunajaa, suolaa ja pippuria

Perunoiksi ihanaa rosamundaa.

Uuniperunat 

Pese perunat hyvin ja pistele haarukalla. Asettele uunivuokaan suolapedille.

Laita uuniin 1-1,5h 200 asteeseen.

Viillä halki ja täytä. Nauti.

Kesähuveja eli piknik ja sen cake

Kesä ja aurinko, silloin kun se välillä suvaitsee näyttäytyä, tarkoittavat meidän perheessämme piknik-kautta. Emme välttämättä ole niinkään rantaihmisiä. Meillä pitää oikeasti olla lämmin ennen kuin hiekka houkuttaa, vaikka kiva rantapaikka löytyykin ihan kävelymatkan päästä kotoa. Sen sijaan lounaan siirtyminen piknik-matoille lähipuiston nurmikolle... se toimii. 

Tänään aamulla näytti aurinko edes jotenkin näyttäytyvän, joten sekoitin nopeasti piknik caken ainekset ja lykkäsin uuniin. Niinpä saimme lämpimän herkun mukaamme. 

Suolaiset caket ovat kai piknik-ruokia sieltä helpoimmasta päästä. Tekeminen vaatii lähinnä sekoittamista ja mielikuvitusta sattumien suhteen. Kuljetus käy paketissa ja syöminenkin ihan sormin. Kaveriksi vaan kasviksia ja hedelmiä ja onnistunut piknik on taattu.  Siivutusveitsi kannattaa muistaa, vaikka kyllähän tuo taittamallakin hajoaa. 

Piknik Cake Pekoni-paprika-feta-sattumilla
(Tämä riitti yhteen piknik-herkutteluun meidän poppoollamme)

1pkt pekonia
puolikas iso punainen paprika pieninä kuutioina
pari kourallista fetakuutioita
persiljaa
hyppysellinen chilijauhetta (d'Espelette)

3 kananmunaa
1dl maitoa
2dl jauhoja
1,5tl leivinjauhetta
1dl rypsiöljyä
suolaa, pippuria

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista niitä vähän aikaa pannulla pienessä öljytilkassa.

Sekoita kananmunat, maito, jauhot, leivinjauhe ja öljy keskenään taikinaksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Sekoita joukkoon 2/3 pekonista  paprikakuutiot, 2/3 fetakuutioista, persilja ja hiukan chilijauhetta. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kaada voideltuun (tai leivinpaperilla vuorattuun / silikoniseen) leipävuokaan. Ripottele päälle loput pekonista ja juustosta.

Laita uuniin ja kypsennä 45minuuttia. Anna jäähtyä hetki ja kumoa/nosta pois vuoasta. Tarjoile haaleana tai kylmänä. Kakun voi valmistaa jo edellisenä päivänä, mutta jääkaapissa rakenteesta tulee tiiviimpää ja vähemmän "kakkumaista".

Itseään toistava historia eli siideriperunat

Ettei tämä blogi nyt menisi liian terveelliseksi, niin laitetaan tähän vielä suosikkini jo vuosien ja vuosien takaa. Kun keli muuttuu kylmemmäksi, tunnen suussani siiderin happamuuden yhdistettynä perunan pehmeyteen. Pekonia vielä pyöristämään ja ollaan unelmien herkun äärellä. Nämä siideriperunat ovat osa itseään melkein pakolla toistavaa historiaa, mutta hyvä niin. Näiden avulla tulee hyvä mieli, eikä kukaan jaksa kinata tai etsiä vihollista.

Alunperin tämä resepti ilmestyi perheemme pöytään, kun olimme vasta nuori opiskelijapariskunta. Turussa toimi silloin(kin?) aktiivinen Cercle francais de Turku, joka järjesti erilaisia tapaamisia. Ruokakurssit olivat niistä suosituimpia. Kerran sitten listalla olivat siiderissä kypsennetyt perunat ja maksapihvit. Loppu on vähintään kerran vuodessa itseään toistavaa historiaa.

Eivätkä nämä ole edes vaikeita tehdä. Kunhan muistaa ostaa oikeasti sellaista kunnolla kuivaa siideriä (mieluiten normandialaista tai bretagnelaista, kun reseptikin kerran on siltä suunnalta).

Siideriperunat 

Leikkaa vähän jauhoisia perunoita kuutioiksi ison pannullisen verran. Leikkaa paketillinen pekonisiivuja palasiksi ja laita korkeareunaiselle pannulle pieneen öljytilkkaan kuumenemaan.

Kun pekonit ovat pikkuisen ruskistuneet ja luopuneet rasvastaan, lisää perunat pannuun, ripottele suolaa ja pippuria ja sekoita.

Kaada sekaan niin paljon siideriä, että perunat peittyvät ja laita kannen alle hiljalleen porisemaan. Anna kypsyä niin kauan, että siideri on imeytynyt perunoihin ja ne ovat hiukan muussaantuneet. 30-60min vähän riippuen perunakuutioiden koosta.

Ripottele pannulle persiljasilppua ja nosta heti tarjolle. Kaveriksi sopii vaikka raikas salaatti tai sitten jauhoissa, suolassa ja pippurissa käytettyjä ja sitten pannulla voissa kypsennettyjä maksasiivuja.

Ruokajuomaksi tietysti sitä samaa siideriä kuin kypsennyksessäkin.

Salaattiterminologiaa

Talvellakin tekee mieli salaatteja, mutta varsinkin pakkaskeleillä kylmä ruoka kauhistaa. Minä ainakin haluan suuhuni ja vatsaani jotain lämmittävää. Onneksi on olemassa lämpimiä salaatteja.

Ai, että niinkuin mitä? Voiko salaatti muka olla lämmintä? Kävimme tästä taannoin ruokapöydässä varsinaisen kielellisen määrittelyväittelyn. Lopputuloksena oli, että pannusta tai vuoasta voi tulla salaatti, kunhan siihen sekoittaa tarpeeksi kypsentämättömiä aineksia. Sekoitus tapahtuu useimmiten erilliseen tarjoiluastiaan, mutta sain luvan mainita salaatiksi myös uunivuokaan tai pannulle luotua sekoitusta. Kunhan sekoitettavien ainesten joukossa on jotain kypsentämätöntä tai muuten kylmää.

Miltäs määritys teistä kuulostaa? Kelpaako?

Ruokaisat salaatit ovat myös oiva keino vähentää lihankulutusta muuttumatta kokonaan kasvissyöjäksi. "Liha + pari vegeä" -yhdistelmä lautasella muuttuu ihan huomaamatta "paljon vegeä ja liha lisukkeena"-vaihtoehdoksi. Sopii meidän perheelle, jossa äidin myötä väitetään ääripäitä ihan kaikessa. Minulla on selkärangasta automaattisesti nouseva kammo kaikkia "ismejä" kohtaan, myös ruoasta puhuttaessa.

No, oli terminä tai ideologiana mikä tahansa, ruokaisat salaatit ovat herkkua kaikissa muodoissaan.   Näitä kahta meillä on syöty viimeisen viikon aikana ja alla vielä linkki muutamaan lisäversioon, jos kiinnostaa.

Kvinoa-kanasalaatti 

2 broilerin rintafilettä + savupaprika, valkosipulia, oliiviöljyä, hunajaa, suolaa, pippuria

Kvinoa 1/2 pkt
Kastike: loraus limemehua ja toinen sitruunamehua, suolaa, pippuria, neutraalia öljyä saman verran kuin happoja

kurkkua ja babypinaattia
fetaa + oliiveja
punasipulia + avokadoa
appelsiini nyljettynä
paahdettuja manteleita

Lorauta uunivuokaan oliiviöljvyä ja laita broilerin rintafileet vuokaan. Mausta ne savupaprikalla, valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Valuta päälle hiukan juoksevaa hunajaa ja lopuksi vielä hieman oliiviöljyä. Kypsennä puoli tuntia uunissa 200 asteessa. Nosta pois ja siivuta.

Keitä broilerin ollessa uunissa kvinoa paketin ohjeen mukaan ja valuta siitä vesi pois. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja sitten kvinoaan.

Leikkaa kurkku palasiksi ja huuhtele pinaatti. Leikkaa fetaa kuutioiksi. Siivuta sipuli (tai silppua pieneksi), kuutioi avokado ja irrota appelsiinista hedelmäliha ja leikkaa sopiviksi paloiksi.
Sekoita loput ainekset kvinoaan ja ripottele lopuksi päälle paahdettuja manteleita.


Papu-pekonisalaatti 

Myönnetään, tämä on ehkä enemmän pannu kuin salaatti, mutta menköön nyt tässä. Kuvitellaan pinaattia olevan enemmän ja papujen vähän vähemmän muusina.

Sopii muuten ihan sikahyvin lisukkeeksikin, jos lihaa kaipaa pekonia enemmän.

Ainekset: 

Borlottipapuja (puoli pussia kuivia liottettuina ja keitettyinä paketin ohjeen mukaan
1pkt pekonia
1 iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
muutama kourallinen babypinaattia
muutama kourallinen kirsikkatomaatteja
puolikas kasvisliemifondikuutio ja kiehuvaa vettä pari desiä
persiljaa

1rkl  Dijon-sinappia
0,5dl valkoista balsamicoa
suolaa ja pippuria
0,5dl rypsiöljyä

paahtoleipää

Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi. Lorauta pannulle hieman oliiviöljyä ja laita pekoni kylmään pannuun. Kuumenna pannua keskilämmöllä kunnes pekoni hieman ruskistuu ja lisää joukkoon sipuli. Sipulin kuullotuttua raasta joukkoon valkosipuli.

Lisää keitetyt pavut pannulle ja sekoita kasvisliemifondi kiehuvaan veteen. Kaada liemi pannulle ja sekoittele papuihin. Lisää tomaatit ja anna kypsyä, kunnes vesi on suurinpiirtein haihtunut.
Lisää lopuksi pinaattia ja persiljaa.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pannulle. Sekoita hyvin. Tarjoile heti paahtoleivän kera.


Muitakin lämpimiä salaatteja meillä kuuluu suosikkilistall, kuten nyt vaikka mausteinen munakoisosalaatti tai lämmin kesäkurpitsa-couscous-salaatti. ja viimeisimpänä lempparikseni noussut bataattihummuspohjalle kasattu herkkukeko. 

Syödäänkö teillä lämpimiä salaatteja ja mitkä ovat suosikkejanne? Aineksia ja reseptilinkkejä kiitos! Näitä vaihtoehtoja ei ole koskaan liikaa!

Kiitos inspiraatiosta Jamie - taas kerran !

Juuri tässä surkuttelin totaalista inspiraation puutettani ruoanlaiton suhteen. Sitten muistin tallentaneeni digiboxin syövereihin Subilta bongaamani Jamien 15 minuutin herkut -sarjan jakson. Eikä Jamie pettänyt taaskaan. Siirryin sohvalta suoraan naapurikauppaan ja ryhdyin toimeen.

Mikä siinä onkin, että Jamie Oliverin ruoanlaitto on niin ihanan inspiroivaa ? En minä edes kuvitellut saavani ruokaa pöytään 15 minuutissa, en vaikka assistentti valmistelussa parhaansa tekikin (ja ruokki kissan ja vahti kaksivuotiasta siinä sivussa), mutta se hyväntuulisuus ja rentous vaan jotenkin sai minutkin haluamaan kanafilettä kasvispedillä ja parmesaaniperunoita.

Meillä meni kaikkiaan melkein 45min ruoanlaittoon, mutta emme käyttäneet mitään koneita vaan käsi kävi veitsen kanssa. Lisäksi piti tietysti vähän säveltää porkkanoita lisäämällä ja yrtitkin haettiin ruoanlaiton lomassa pihalta. Herkullista tuli pienellä odotuksellakin ja ainakin kaikilla oli kunnolla nälkä pöytään istuttaessa.

Jamien paistettu kana kasvispedillä ja parmesaaniperunoita niin kuin meillä tehtiin

Perunat

7-8 aika isoa perunaa
1-2  sipulia
suolaa ja pippuria
perisljaa
1-2 dl kermaa
parmesaaniraastetta

Pese perunat hyvin ja raaputa kuorta pois. Siivuta ohuesti ja laita kiehuvaan veteen pehmenemään. Suikaloi sipulit ja laita keskilämmölle öljyyn pannuun hautumaan suolalla ja pippurilla maustettuna. Laitoin myös hiukan kuivattua valkosipulia.
Kun perunat ovat pehmenneet ja sipulit kuullottuneet, valuta perunasiivut ja sekoita ne persiljasilpun kanssa pannulle sipulien sekaan. Lorauta joukkoon kermaa, ripottele päälle parmesaaniraastetta ja pistä 200 asteeseen uuniin siihen asti, että perunat ovat ihan pehmeitä ja parmesaani vähän gratinoitunut.


Kasvikset

muutama porkkana
pari pientä purjoa
iso kasa pikkupinaattia
herneitä
iso kourallinen minunlehtiä
suolaa ja pippuria
öljyä ja voita


Leikkaa porkkanat kolikoiksi ja laita kattilanpohjalle voin ja öljyn kanssa. Sekoittele keskilämmöllä vähän aikaa. Lisää pilkottu purjo ja minttua ja anna kuullottua. Lisää herneet ja lisää minttua. Suolaa ja pippuroi

Kana

3 kanafilettä
timjamia, suolaa ja pippuria
öljyä ja voita
paketillinen pikkupekonikuutioita

Ripottele kanalle suolaa, pippuria ja timjamia. Nuiji leivinpaperin sisällä ohuemmiksi ja ruskista molemmin puolin pannulla. Nosta uuniin perunoiden kanssa kypsymään loppuun.

Ruskista pekonikuutiot ja ripottele kasvisten ja kanan päälle.

Ja vielä... 

Kaikkia eri osa-alueita pitäisi tehdä suurin piirtein samaan aikaan, mutta kyllä ainakin meillä pilkkominen vei sen verran aikaa, että eivät ihan menneet ajoitukset putkeen. Eikä sitä tietysti ole niin tottunutkaan miettimään ajoituksia ja tekojärjestyksiä kuin ammattikokki.

Silti, kannatti inspiroitua. Nyt ovat sitten seuraavatkin sarjan osat tallennuksessa. Toivottavasti ei vielä mennyt ihan kamalan montaa ohitse. Toisaalta tämä on varmaan niitä sarjoja, jotka toistuvat luupissa useampaan kertaan.

Luolamiehet grillin ääressä

IHAN ENSIMMÄISEKSI  - OLETTEHAN VASTANNEET SIVUPALKIN RANTAKIRJAKYSELYYN ?!!! VIIMEINEN VASTAUSPÄIVÄ MENOSSA !

Minä olen tässä viime aikoina selaillut blogien hehkutusta grillauksesta, katsellut kirjakauppojen pinoja grillauskirjoista ja ihaillut rautakauppojen mainoksia toinen toistaan suuremmista grillaus"keskuksista" (!!!). Jossain kohtaa sitten jäin oikein miettimään, että mikä siinä grillauksessa oikein vetää niin hurjasti puoleensa.

Kun ilmat lämpenevät ja aurinko paistaa, siirtyvät suomalaiset pihalle primitiivisempään ruoanlaittoon, tai ainakin jonkunlaiseen illuusioon siitä. Noita uusia, vesihanalla varustettuja aparaatteja kun tuskin voi enää kovin primitiivisiksi sanoa. Isännät sitovat essut eteensä, nostavat viinilasin käteensä ja ottavat perheen ruokahuollon haltuunsa - siis ainakin viikonloppuna ja illallisvieraiden edessä. Vaimo juoksuttaa esivalmistellut, marinoidut ja muutenkin kypsennysvalmiit ruoat (ja lisukesalaatit jne)  keittiön, grillin ja pihapöydän välillä (Anteeksi tämä seksistinen ja ehkä vanhanaikainen kuvaus, mutta näinhän se ainakin mainoksissa menee, vai ?)

Edelleenkin kysyn, että miksi. Onko se se hiilen tuoksu - vai kaasullako grillaatte ? Houkutteleeko raikas ulkoilma ? Maistuuko ruoka aina paremmalta ulkoilmassa (usein) hytistessä ? Nouseeko pintaan esihistoriallinen luolamies ?

Mitäs tuumitte ?

Meilläkin tykätään grillaamisesta - viime kerralla katselin (lempeästi) hymyillen ikkunasta, kun isäntä ja kaksi pojistaan istuivat reteän näköisinä pihatuoleilla sen meidän ikuvanhan pallogrillin vieressä. Voi sitä ylpeyttä, kun pöytään ilmestyivät nuo herkkusieniherkut (kaiken muun hyvän ja herkullisen lisäksi).

Täytetyt herkkusienet grilliin 

Poista sienien jalat ja putsaa hatut tarpeen mukaan. Leikkaa hattuun sisälle pala haluamasi makuista Koskenlaskijaa ja asettele päälle muutama pala pekonia. Nosta foliovuoan päälle ja juoksuta grillaajille kypsennettäväksi.
Grillaa ja herkuttele. 

Herkullista grillaussunnuntaita !

Hienostuneen makuista, rustiikin näköistä...

Pannulla sipulin ja pekonin kanssa kypsennetyt myskikurpitsapalat eivät parhaalla tahdollakaan näytä kauhean hienostuneilta, ainakaan meidän keittiössämme. Maussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, päinvastoin. Tämä on hienostuneen pehmeän makuinen herkku, johon ricotta tuo täyteläisyyttä ja salaatti raikkautta. Ehdotonta aatelia alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi.

Ricotta oli tällä kertaa myöskin itse tehtyä Glorian ruoka ja viini-lehden ohjeella. Tosi hyvää pienellä limevivahteella, mutta tein jotain hassusti varmaan lämpötilojen suhteen sillä juustoa tuli vain murto-osa reseptin lupaamasta määrästä. Täytyy siis kokeilla jossain välissä vielä uudelleen.


Salviakurpitsaa ricotan kera

Leikkaa pekonia (tai pancettaa) paloiksi ja heitä pannulle tirisemään öljytilkkaan.  Lisää lohkottu punasipuli ja anna kuullottua hetken verran. Lisää joukkoon myskikurpitsakuutioita (butternut squash), tuoretta salviaa ja 1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna.  Mausta suolalla ja pippurilla.

Lorauta sekaan valkoviinia, sekä pikkuisen valkoviinietikkaa. Lisää vettä ja anna muhia puolisen tuntia. Lisää hiukan vettä, jos kuivuu liikaa ennen kuin kurpitsa on pehmeän kypsää.

Asettele salaattia tai pinaatinlehtiä tai molempia lautasen pohjalle. Lusikoi kurpitsaseos päälle ja asettele muutama lusikallinen ricottaa keon harjalle. Lorauta päälle hiukan oliiviöljyä jos haluat.