Piirakkapäivä eli makeaa ja suolaista

On asioita, joiden luokse palaan aina uudelleen. Ei kaikkea tarvitse uudistaa, muokata tai keventää. Jotkut jutut toimivat vain aitoina ja niin kuin ne on aina tehty. Mummin marjapiirakka - tai millä  nimellä sitä sitten haluaakin kutsua - on juuri tuollainen.

Eikä sitten kuitenkaan ole, sillä tämän reseptin nerous piilee juurikin sen kyvyssä elää ja vaihtua sesongin mukaan. Piirakan voi tehdä niin raparperista, mustikoista tai omenoista kuin melkein  mistä tahasta suuhun sopivasta hedelmästä... ainakin minun kokeilujeni mukaan.

Siispä tässä yhtenä päivänä palattiin taas perusasioiden pariin - raparperipiirakan muodossa.

Jäin kuopuksen kanssa kotiin, kun vieraat ja muu kotiväki lähtivät Vähävedelle melomaan. Ovella isäntä kääntyi  nöyrästi puoleeni...

"Jos sulla on aikaa, niin voisitko... sitä raparperipiirakkaa... sitä, jossa on sitä valkoista (?)" 

No voinhan minä, kun noin kauniisti pyydetään, eikä tämä ole oikeasti edes työläs tehdä.

Sitten innostuin myös kokeilemaan jotain ihan uutta eli lohipiirakkaa minulle ihan vieraalla pohjalla. Bongasin piirakan Beach House Kitchen -blogista, jossa käytettiin alunperin Martoilta napattua pohjan reseptiä. Vähän tietysti tuli ohjetta sitten muokattua kaapista löytyvien ainesten mukaisesti.

Lopputulos oli lohipiirakaksi täyteläinen olemus, joka ei kuitenkaan tuntunut sen paremmin suus kuin vatsassakaan raskaalta. Jopa muropohjaa vierastava esikoinen ilmoitti kelpuuttavansa pohjan jatkossakin. Se ei olekaan mureneva vaan melkein leipämäinen. Herkullinen kaikkiaan. Tätä tehdään varmasti vielä uudelleen.

Illalla kotiin tulivat väsyneet ja nälkäiset melojat. Pöytään pistettiin kesäkaalisalaattia lohipiirakan kaveriksi ja sitten raparperi-mansikkapiirakaa jätskin kanssa.

 Tuli varsinainen piirakkapäivä.

Mummin (marja)piirakka 

POHJA: 

100g voita

4 dl vehnäjauhoja 

1 hyppysellinen suolaa 

4 rkl sokeria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Leikkaa kylmä voi kuutioiksi ja nypi muiden aineiden kanssa hiekkamaiseksi seokseksi. Lisää tilkka (1/2dl ja lisää, jos tarpeen) vettä ja sekoita nopeasti taikinaksi.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina ohueksi pohjaksi. Pistele haarukalla.

Täyte:
Leikkaa rapaperia (n.4 vartta) pieniksi palasiksi tai  käytä mustikoita, vadelmia tai muita haluamiasi marjoja tai laita omenasiivuja. Asettele pohjan päälle. Ripottele pinnalle vielä muutama ruokalusikallinen sokeria.

Laita uuniin noin 7min ajaksi ja sekoita sillä aikaa kreemi.

TÄYTE: 
1 prk kermaviiliä
vajaa 1 dl maitoa
1 kananmuna
muutama ruokalusikallinen sokeria (riippuen täytteen happamuudesta ja haluamastasi makeusasteesta)

Sekoita täytteen ainekset ja kaada piirakan päälle. Laita takaisin uuniin ja kypsennä 45-60min.
Anna jäähtyä haaleaksi. Tarjoile jäätelön ja vaniljakastikkeen kera.

Lohi-fenkolipiiras Marttojen pohjalla

POHJA

2 1/2 dl jauhoja (1 dl vehnä- ja 1 1/2 dl speltti täysjyväjauhoja)

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

1/2 dl öljyä 

1 1/2  dl vettä

TÄYTE

2 dl ruokakermaa
0,5dl maitoa

1 kanamuna

150 g juustoraastetta (punainen Emmental)

ripaus suolaa

muutama kierros korianteri-chilisekoitusta myllystä  

mustapippuria

LISÄKSI 

150 - 200 g kylmäsavulohta 

pieni fenkoli silputtuna 

tilliä oman maun mukaan

Sekoitetaan kuivat aineet sekaisin. Lisätään nesteet ja levitetään voideltuun piirasvuokaan.
Silppua kylmäsavulohi ja fenkoli. Levitä pohjalle. Ripottele pinnalle tilliä.
Sekoita täytteen kerma, maito, kananmuna ja juustoraaste. Mausta. Kaada piirakkaan.
Paista 200 asteisessa uunissa puoli tuntia tai kunnes pinta hiukan ruskistuu paikoin.
Anna jäähtyä haaleaksi. Ripottele pinnalle vielä tilliä (ja sitruunamehua, jos kaipaat)
Tarjoillaan raikkaan salaatin kera. Tällä kertaa sekoitin kesäkaaliraastetta, ohuita kurkkusiivuja, ripauksen suolaa ja mustapippuria. Kastikkeeksi häivähdys Ponzu-kastiketta (japanilainen sitruunalla maustettu soijakastike).

Grilli kuumana

Tuli kesä, tai ainakin kesäkeli. Tuntuu oudolta laittaa shortsit jalkaan ja istua illatkin pihalla, tai lähteä rantakävelylle, kun yhdeksän jälkeen on vielä valoisaa.

Samalla kun kelit lämpenivät alkoi myös töissä se viimeinen rutistus ennen kesälomia. Kiirusta pitää, mutta auringon voimalla jaksaa - ja grilliruoan. Meillä on Kamado kuumentunut jokaisena päivänä, jolloin vähänkin ehditään viivähtämään terassilla. Käytännössä siis viikonloppuisin, mutta jo nyt on Kirpusta kehkeytymässä varsinainen grillimestari ja äidin marinadit ovat löytäneet tämän vuoden sävynsä (Gochuan tahnaa ja seesamia tuntuu olevan kesän teema).

Viime vuonna pihalle hankittu Kamado on osoittautunut nappi-investoinniksi. Yhdellä brikettilämmityksellä sen kanssa saa kunnon pöhinät useamman tunnin grillaukseen - ja mehän grillaamme.

Hampurilaisia, ribsejä ja jopa pizzaa on Kamadostamme tänä kesänä nosteltu ruokapöytään. Nokkospizza teki kauppansa, mutta eipä mikään muukaan grillin kautta kierrätetty herkku ole bioroskikseen päätynyt.

Sinänsä hauskaa, että suurimmaksi herkuksi ovat nyt nousseet aina ja ikuisesti meillä grillaukseen kuuluneet kasvikset eli lähinnä kesäkurpitsa ja munakoiso.  Jonkunlainen oivallus siinä tuli koettua.

Jostain syystä vasta nyt tajusin tehdä italialaisittain antipasti-tyyppisellä kastikkeella höystetyn kasvissekoituksen. Ensin kyseessä oli jämäkasviksien hyötykäyttö, mutta tänään kyllä grillattiin pari ylimäräistä kesäkurpitsaa ja munakoisoa, että saatiin antipasti-maustumaan ihan seuraavienkin päivien herkuttelua silmälläpitäen.

Olenhan minä antipasti-kasviksilla herkutellut kerran jos toisenkin, mutta kotona ei ole tullut niitä tehtyä koskaan. Nyt en voi kuin ihmetellä, miksi ?

No, tästä se sitten alkaan. Tästä kesästä taitaa meillä tulla varsinainen antipastikesä ja mikäs siinä. Helppoa, herkullista eikä edes kamalasti kukkaroa rasittavaa herkkua on aina kiva tehdä ja tarjota.

Parasta grillauksessa on kuitenkin perheen kanssa vietetty aika. Kun kaikki osallistuvat (tai ainakin kiireltään paikalle ehtivät) niin työt eivät kasaannu ja koko grillaukseen käytetty aika on ennemminkin iloista yhdessäoloa kuin peruskokkausta. Tätä lisää, kunhan kelit sallivat. Alku on ainakin kesällä lupaava.

Antipasti Kamadosta 

Toki kasvikset voi kypsentää vaikka uunissa paahtaen, mutta kyllä hiiligrillissä sentään tulee ihan oma sävynsä.

Homma siis aloitetaan grillaamalla kesäkurpitsaa ja munakoisoa (sekä tietysti kaikkia  muita haluamiasi kasviksia). Tämä on myös erinomainen tapa käyttää grillibileiden jämäkasvikset.

Sitten sekoitetaan kastike.
1dl valkoviinietikkaa, vajaa desi oliiviöljyä, suolaa, pippuria, chiliä myllystä, loraus balsamicoa ja ripaus sokeria. Maista!

Kuumat (tai kylmät) grillikasvikset pilkotaan ja sekoitetaan kastikkeen kanssa. Lisätään isot kouralliset basilikaa ja persiljaa silputtuina, sekä kirsikkatomaatteja puolitettuina. Sekoitetaan. Annetaan vähän maustua ja  nautitaan heti tai seuraavana päivänä tai sitä seuraavana, pidemmälle ei varmasti riitäkään, jollet ole tehnyt saavillista.

Foccaccia kuin pissaladière

Äitienpäiväviikonloppuna tuli syötyä niin paljon makeaa, että sunnuntai-illalla teki mieli jotain tosissaan suolaista. Niin kuin nyt vaikka oliiveja ja sardelleja.  Pissaladière on piirakka, johon kyseisiä aineksia lykätään sipulin kera isot kasat, mutta se ei nyt tällä kertaa vaan ollut se juttu. Jostain syystä mieli teki foccacciaa ja siihenhän saa sitten päälle laitettua mitä haluaa - vaikka niitä oliiveja ja sardelleja ja sipulia...

Keittokirjahyllyn vieressä ei tarvinnut kauan seistä. Mistäpä sitä foccaccian reseptiä löytäisi, jollei toskanalaista keittiötä esittelevästä kirjasta ? Tessa Kiroksen kirjasta Twelve - a Tuscan cookbook niitä löytyi peräti kolme. Samalla tulin huomanneeksi, miten sitä mieli ja maku muuttuvat vuosien varrella. Tämäkin kirja on ollut hyllyssä jo vuosikausia. Tulin sen jostain alennusmyynnistä ostaneeksi enkä sitten kuitenkaan oikein päässyt resepteihin sisälle. Tähän päivään mennessä en ole tainnut kirjasta kokata mitään. Nyt pikaisella selailullakin silmiin osui useampia kokeiltavia reseptejä... Jokin on muuttunut.

Sunnuntai-illan foccaccia 

1pss kuivahiivaa
runsas 3dl lämmintä vettä
ripaus sokeria
hyppysellinen suolaa
4-5dl vehnäjauhoja (3dl vehnäjauhoja ja 2dl hiivaleipäjauhoja)
2rkl oliiviöljyä

punasipulia
oliiveja
sardellifileitä
oliiviöljyä
suolaa + pippuria

Sekoita kuivat aineet. Lisää vesi ja oliiviöljy ja vaivaa kymmenisen minuuttia joustavaksi taikinaksi.
Anna taikinan kohota peitettynä 1,5h.
Vaivaa taikinaa hetki ja painele se levyksi uunivuokaan (30x40cm). Anna kohota peitettynä vajaan tunnin verran.
Siivuta sipuli ohuiksi suikaleiksi ja sekoita niihin hieman oliiviöljyä. Leikkaa oliivit halutessasi puoliksi ja muutama sardellisiivu palasiksi.
Valuta leivän päälle hiukan oliiviöljyä ja levitä se ohuelti käsin. Ripottele päälle sipulit, oliivit ja sardellipalat. Ripottele hitunen suolaa ja pippuria. Mikäli haluat sattumia joka puraisulle, peitä leipä tasaisesti. Muuten harvempaan.

Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Anna jäähtyä hetki ja pistä tarjolle.

Kun päästää isännän irti...

Kun päästää isännän irti siivoamaan jääkaapista kaikki kasvisten jämät, on lopputuloksena herkullisia muffinsseja ja violetinruskeaa keittoa. Keitosta minulla ei ole varsinaisesti valokuvaa, mutta maistui herkulliselta. Voitte tosin kuvitella,millainen väri on lopputuloksena, kun keitosta löytyy pari violettia porkkanaa ja raitajuurta vaaleampien ainesten lisäksi.

Muffinssit olivat oikea täysosuma. Savustettu luomulammas antoi makuun ihanaa suolaisuutta ja kurpitsahan on meillä myös makeiden muffinssien vakioaines. Tämä resepti päätyy taas Myllärin Luomun kilpailuunkin, mutta sponssiksi tästä ei tällä kertaa ole. Ihan olivat itse ostetut jauhot ja muut ainekset.

Minä voin näköjään hyvillä mielin keskittyä vaihteeksi vähän runsaampaan työntekoon, kun perheellä riittää kuitenkin herkkuja ruokapöytään isännän toimesta. Säännöllisemmin lukevat ovatkin varmaan jo huomanneet bloggaustahdin hidastuneen eikä meillä ole kieltämättä pahemmin äidin toimesta reseptejäkään viime aikoina kokeiltu.  Sitten taas, kun tämä hulina tästä vähän rauhoittuu. Osa töistä myös liittyy blogeihin noin laajemmaltikin, mutta siitä lisää sitten vähän myöhemmin...

Summittainen resepti löytyy alta, suoraan tulkittuna isännän sinnepäin-selostuksesta.

Jääkaapintyhjennysmuffinssit 

Silppua puolikas myskikurpitsa, 300g (luomu)savulammasta, 1/2 paprika ja nippu basilikaa. Sekoita keskenään ja lisää joukkoon suolaa, pippuria, ripaus muskottia ja 2 tl chiliä (piment d'Espelette). Sekoita vielä 7-8dl vehnäjauhoja, puolikas pussillinen mozzarellaraastetta, 6 munaa ja 3-4 dl oliiviöljyä. Lopputuloksena pitäisi olla löysähkö taikina.

Jaa taikina paperilla vuorattuihin muffinssivuokiin ja kypsennä uunissa 180 asteessa 20-25 minuuttia. Tarkista kypsyys - se riippuu muffinssien koosta ja uunin ärhäkkyydestä

Kermaviilirinkilät

 

Olin jo melkein unohtanut tämän reseptin sen osuessa sattumalta käsiini nostalgiakortteja selatessani. Näitä kermaviilirinkilöitä olen tehnyt erinäisiä kertoja - ne olivat vakioherkkua koulusta tullessa välipalaksi.

Nyt näitä samoja sitten saivat omat pojat ja yksi lainapoika. Hyvin kelpasi. Tehdään varmaan toistekin.

Ohjeen mukaan tästä pitäisi tulla n.35 pikkuleipää, mutta minä teen nämä kyllä rinkilöinä enkä pikkuleipinä saaden aikaiseksi vain puolet tuosta, jos sitäkään.

Kermaviilirinkilät

1 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
1 1/2 tl leivinjauhetta (pitäisi olla hirvensarvisuolaa, mutta minä en ole tainnut koskaan sitä käyttää)
4 dl vehnäjauhoja
50g voita (annoin pehmitä)
2 dl kermaviiliä
pinnalle raesokeria

Sekoita kuivat aineet ja pyöräytä voin ja kermaviilin kanssa nopeasti taikinaksi.

Pyöritä rinkilöiksi. Voitele vedellä ja ripottele pinnalle raesokeria.

Kypsennä uunissa (225 astetta) noin 10 minuuttia.

Copycat juhlii voitaikinavohveleilla

Niin hyviä ideoita täältä Blogistaniasta löytyy, ettei voi kuin pistää pienet tarjoilut pystyyn ja kutsua käymään sellaisen ystävän lapsineen, jota ei ole nähnyt melkein koko syksynä. Ehdittiin sentään vielä ennen joulua.

Herkku ja koukku - blogista se alkoi ja jatkui sitten Sillä sipulissa. Copycat innostui ja kaivoi vuosia kaapin pohjalla lojuneen vohveliraudan esille, sekoitti lohikreemin, nosti pöytään muitakin tilpehöörejä ja pisti toimeksi. Ja kyllä kannatti. On kuulkaas erinomainen oivallus tuo voitakinan käyttö. Lopputuloksena on ihanan rapeita vohveleita eikä edes tarvitse tuskailla juoksevan taikinan sottaavuuden kanssa. Tästä oli erityisesti iloa, kun paistomestarina toimi esikoinen 10v.

Kiitokset siis ideasta. Meillä mentiin suolaisella, joten alla lohikreemin ohje.

Tarvitset kaupan valmista kaulittua voitaikinaa ja vohveliraudan sekä lisäksi :


Savulohta (joko kylmäsavulohta tai lämminsavulohta, maun mukaan)
100g tilli-pippurituorejuustoa
50g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl maustamatonta jugurttia
puolikkaan paprikan
1 kevätsipulin
pippuria
2 rkl sitruunamehua

Tee pari tuntia ennen tarjoilua, jotta maut tasaantuvat. Silppua lohi, paprika ja kevätsipuli ja sekoita muiden ainesten kanssa. Maista ja mausta tarpeen mukaan.

Muina lisukkeina oli smetanaa ja mätiä, sekä jugurtti-vuohenjuusto-sitruunankuori-mössöä parmankinkulla.

Jälkkäriksi syötiin pähkinäleivoksia ja Banoffee-torttua, mutta niistä lisää ehkä sitten vähän myöhemmin. Nyt pitää mennä vielä valmistamaan viimeiset suklaalusikkapussit tältä joululta :-)