Maapähkinävoi-inkiväärikanaa nälkäkiukkuun

Kesän aikana olen löytänyt keittiön uudelleen, lukenut ruokalehtiä ja innostunut erilaisista resepteistä. Jopa arkena on ruoanlaitto ollut mukavaa - ainakin useimmiten. Välillä toki on päiviä, kun aivot lyövät tyhjää ja nuorimmaisen nälkäkiukkuaste nousee samaa tahtia minuuttiviisarin etenemisen kanssa. Onneksi vielä löytyy ihan syötäviä herneitä - pino palkoja pojalle ja äiti saa hetken keskittyä miettimään ruokalistaa.

Tässä yhtenä päivänä muistin jo kesälomalla testatun reseptin kanasta. Se ei ole maailman nopein, sillä broileripalojen olisi hyvä antaa marinoitua, mutta makua riittää kyllä vaikka lykkäisi uuniin samantien. Kelpasi meidän perheessä aivan kaikille eli ruksi senään - yleensä ainakin yksi löytää reseptistä jotain valittamista.

Maapähkinävoi-inkiväärikana 

6 broilerin rintafilettä ( tai tuplaluku paistipaloja)
oliviiöljyä
korianteria
lime
kirsikkatomaatteja

marinadi :
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2rkl inkivääriä purkista
1 limen mehu
1rkl Gochujang-chilitahnaa
1rkl Ketchap Manisia (makea soijakastike)
1tl jauhettua kurkumaa
1tl sokeria
1,5dl maapähkinävoita

Sekoita marinadin ainekset keskenään tahnamaiseksi seokseksi. Leikkaa broileri palasiksi ja sekoita marinadiin. Jätä tunniksi marinoitumaan.

Nämä voi grillata vartaissa tai sitten laittaa 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi. Lopuksi kaadoin sekaan vielä pari isoa kourallista puolistettuja kirsikkatomaatteja ja laitoin takaisin uuniin noin 10minuutksi.

Ripottele päälle korianterinlehtiä.

Tarjoiluun lisukkeeksi nuudeleita (tällä kertaa höystettynä kaaliraasteella ja porkkana-/kurkkusiivuilla, sekä tietysti korianterilla). Ponchu-kastiketta valutettiin hieman päälle, jos halusi kostuttaa.

Jamiemaniaa ja multistaskingia maanantaibluesiin

Loma oli ja meni. Lievää maanantaibluesia päätin lievittää tekemällä etätöitä ja hyödyntämällä kahvitauot iltaruoan valmisteluun, vaikka ei tämän tekemisessä kyllä kauan nokka tuhissut...  suurimman osan iltapäivää tein ihan kiltisti töitä, mitä nyt vähän hyödynsin "multitaskingia"

Löysin ihan sattumalta CMoresta Jamie Oliverin viiden aineksen herkkuja. Kuten aina, ei Jamien reseptejä tarvitse seurata ihan kirjaimellisesti, mutta inspiraatiota niistä saa. Tällä kertaa lämmin tomaattisalaatti ja oliivit ovat ihan suoraan ohjelmasta, vaikka yrtti vaihtuikin basilikasta korianteriin. (Minä olen naapurin K-marketin kanssa epäsynkassa, sieltä ei koskaan löydy etsimiäni tuotteita, vaikka yleensä niitä on hyllyt täynnä, mutta siitä joskus myöhemmin)  

Noin muuten löytyi jääkaapista harissaa, jugurttia ja kanan rintafileitä ja muita aineksia Kaupasta lisäksi perunoita ja sillä mentiin.

Harissa-jugurttikanaa perunapedillä ja lämpimällä tomaattisalaatilla

Ihan ensimmäiseksi laitetaan kana jugurttiin marinoitumaan. Meillä oli Baba Ganoush -harissapurkki jääkaapissa. Yleisesti ottaen pidän kyseisen merkin tuotteista, mutta heidän harissassaan tuntuu minussa tulisuus liikaa maun kustannuksella. Jugurttiin sekoitettuna chili tasoittuu ja maustaa kanan juuri sopivasti.


2-3 dl jugurttia
2rkl harissaa
1rkl hunajaa
suolaa, pippuria 
loraus sitruunamehua 
4 kanan rintafilettä

Lounastauolla: Sekoita mausteet jugurttiin. Sekoita puolet kanafileiden kanssa ja jätä loput kastikkeeksi halukkaille perunoiden päälle. 

Kaffepaussilla pikavisiitti kauppaan naapuriin


10 isohkoa, jauhoista perunaa
pari sipulia
kourallinen valkosipulinkynsiä 
Pasta Rossa maustesekoitusta myllystä  
korianterin varret silputtuina (säästä lehdet myöhemmäksi)

Litran verran pieniä luumu(kirsikka)tomaatteja 
5cm pala chorizoa
korianteria 

Kourallinen kivettömiä oliiveja 

Iltapäivän viimeinen puhelinpalaveri, jossa tarvitsee vain kuunnella : Kuori perunat, pilko ja kuori sipulit ja irrotat valkosipulinkynnet. Laita uunivuokaan. Mausta "Pasta Rossa" maustesekoituksella (tai haluamillasi mausteilla). Lorauta joukkoon öljyä, ripottele silputut korianterinvarret ja sekoita. Asettele kanafileet perunoiden päälle.

Puolita kirsikkatomaatit ja hienonna chorizo.

Silppua oliivit pieneksi. Lorauta joukkoon hieman kiehuvaa vettä. Sekoita. Odota hetki ja lorauta sitten vielä joukkoon hieman oliiviöljyä.

Jätä kaikki odottamaan.


2rkl balsamicoetikkaa 
pippuria 
korianterinlehdet

Kun perhe kotiutuu ja ruoka-aikaan on on noin tunti : 
Lämmitä uuni 200 asteeseen ja laita vuoka uuniin noin 40min tai kunnes näyttää kypsältä.

Sekoita balsamicoetikkaa ja ripaus pippuria tomaatteihin.

Kun uuniaikaa on jäljellä noin 10min, laita hienonnettu chorizo kylmälle paistinpannulle ja kuumenna keskilämmöllä, kunnes pannulla on chorizoöljyä ja palat ovat hieman rapsakoituneet. Tähän mennessä uunissakin pitäisi olla valmista.

Kippaa tomaatit pannulle. Sekoita, jotta ne saavat chorizoa ylleen ja kuumentuvat ihan hiukan eli pyöräytä muutaman kerran ja sammuta sitten levy. Sekoita joukkoon korianterinlehdet.


Nosta kaikki tarjolle pöytään ja kutsu nälkäiset syömään. 

Positive thinking

Torstaina olin varma siitä, että kohta aivoissa napsahtaa jokin suoni. Ihan vain siksi, etten oikein jaksaisi enää. Keittiöremontin kaaoksen keskelle on tullut taloyhtiön julkisivuremppa. Talo on ylösalaisin, piha täysin rempallaan - ja sitten hajosi auto. Isäntä palasi töistä kotiin julkisilla.

Aamulla päätin, että tästähän ei nyt sitten pääse muualle kuin eteenpäin. Puhelin käteen, hinausauto toimistolle ja kas kummaa... kyseessä olikin vain uransa loppuun päätynyt akku. Se saatiin korjattua ja taas rullaa.

Ruksi listalle ja  lisää positiivista ajattelua. Ulkoseinistä tulee tosi hienot ja meidän kohdaltamme homma lienee pulkassa alkuviikosta. Sitten voidaan pihaa hieman siistiä ja nauttia valoisan vaaleasta tunnelmasta.

Keittiöremontissakin tapahtuu edes virtuaalisesti. Kuljetusliike ilmoitti toimittavansa meille tiistaina 250kg keittiötä ja myyjä kuvailee viikonlopuksi valmistuvaa keittiötä. No, uskoo ken näkee... mutta toivossa on sentään hyvä elää.

Viikonlopun aikana olen listannut muitakin hyviä asioita. Olemme kaikki terveenä, töitä riittää, on asunto, on myös ruokaa - vaikka se vähän hankalaa välillä onkin.

Kyllä tämä tästä.

Ruoanlaittoonkin löytyy valonpilkahduksia.

"Onneksi on Kamado" - näin olen viime viikkojen aikana tainnut huokaista useamman kerran joka viikko. Onhan se ollut kiva saada edes viikonloppuna lämmintä ruokaa ihan kotona, vaikkei keittiötä olekaan käytössä.

Varsinkin yhteen marinadiin olemme tänä kesänä tykästyneet hurjasti. Aluksi bongasin reseptin vanhasta ranskalaisesta ruokalehdestä ihan vain siksi, että siinä käytetään rakuunaa. Meillä kun pihalla rakuuna oli kesän aikana villiintynyt kokonaan ja vallannut jo puolet penkistä.

Valloitusretkelle innostunutta rakuunaa saa edes vähän kuriin kuivaamalla sitä säännöllisesti talven varalla ja upottamalla ison kourallisen kerrallaan vaikka tähän marinadiin.

 Lopputuloksena on hienostunut, hitusen anikselle vivahtava maku, joka yhdistettynä sinappiin ja hunajaan takaa todellisen herkun. Sopii vaalealla lihalle.

Kana/possupalat grillissä 

Sekoita marinadi.

2 rkl oliiviöljyä
1-2 dl Dijonin sinappia
iso kourallinen rakuunaa silputtuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1tl murskattuja korianterinsiemeniä
1rkl hunajaa
suolaa ja pippuria

Kierittele 8 broilerin rintafilettä tai sama määrä possua paloina marinadissa ja kypsennä grillillä epäsuorassa lämmössä puolisen tuntia usein käännellen. Pienemmät palat voivat tietysti kypsyä nopeamminkin.

Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Kesäloman suunnittelua ja matkamuistoja

Kesäloma on tuskin lopussa ja me jo suunnittelemme seuraavaa. 

Tämän kesän keleistä viisastuneina olemme päättäneet viettää kesällä 2018 Ranskassa peräti kolme viikkoa. Toinen syy matkalle lähtöön on töiden välttely. Nyt jouduin keskellä kesälomaa viikoksi takaisin töihin. Loppuloman kuluessa sitten pääasiassa rippijuhlavalmisteluissa, on lopputuloksena ollut syksyn jo valmiiksi väsyneenä aloittanut nainen. 

Kun lähtee matkalle, pääsee helpommin irti myös kotona odottavista velvollisuuksista. Työkoneen jäädessä jälkeen, ei lomman keskeyttäminen ole käytännössä mahdollista, ainakaan kovin helposti. Taktiikkapeliä lomailukin. 

Nyt on talo varattu - tietää, mitä talven aikana katselee. 

Samalla voi sopivasti muistella aiempia matkoja. Muistoja sekä täällä että alla. 

Heinäkuussa 2014: Ranskalainen aamiainen 

Se oli sitten siinä se kesälomareissu. Pakollinen melkein kahden viikon tauko netin käytössä muutamaa satunnaista linjayhteyttä lukuun ottamatta on takana ja täytyy sanoa, että selvisin paremmin kuin odotin. Pieniä vierotusoireita oli toki huomattavissa – varsinkin kun bongasin Jean d’Ormessonin Strasbourgilaisen ravintolan seinällä poseeraamassa tai kun faisselle de chèvre oli aivan niin hyvää kuin muistinkin kävi mielessä, miten mukava olisi jakaa noita ajatuksia kaikkien blogilukijoidenkin kanssa.

Ranska on meille ennen kaikkea paikka tavata sukulaisia ja ystäviä, mutta hyvänä kakkosena matkan tarkoituksesta kilpailee hyvä ruoka. Tämäkään kerta ei tee poikkeusta. Tulipa taas tankattua juustoja ja APRIKOOSEJA ja muitakin herkkuja. Se on jännä, miten anopin tekemät yksinkertaiset ruokalajit voivatkin maistua niin ihanalle. Ehkä kyse on vain vaihtelusta normikotiruokaamme, ehkä ainekset ovat jotenkin parempia tai sitten ranskalainen ruoka vaan yksinkertaisesti on hyvää. Herkut eivät tarvitse välttämättä edes sen kummempaa valmistusta.

Lomapaikkana tänäkin vuonna oli tuttuun tapaan Valence, mutta lisäksi vietimme viikon verran Vercorsin upeissa vuoristomaisemissa.  Matkaohjelmassa oli yhdet häät ja leirintäaluemökkeilyä sukulaisvierailujen lisäksi. Leirintäalueella kokkailu rajoittui lähinnä raviolien lämmittämiseen tai planchalla paistoon, joten itse hankitut ja tehdyt ruoat painottuivat aamupalaan.

Alla siis ote aamiaisia... 

(1)

Faisselle au chèvre eli tuorettakin tuoreempi vuohenjuusto sokeriliemessä pikaiseen keitettyjen aprikoosinpuolikkaiden kanssa on aamiaisten aatelia. Tätä on pakko saada lomalla ainakin kerran!

(2)

Ranskalaisten aamupala painottuu usein makeaan. Croissant, suklaapulla tai vaalea leipä voin ja hillon kera  maitokahvin seurana taitaa olla se standardiversio ranskalaisesta aamiaisesta. Me olemme suomalaisittain tottuneet syömään jotain suolaisempaa, mutta kyllä meillekin makea kelpasi.

Mini”salamat” (éclairs) vanilja, suklaa ja kahvi. I rest my case… 

(3)

Onko kukaan nähnyt ranskalaisia elokuvia Camping I ja Camping II ? 

Me valmistauduimme lomamatkaan katsomalla molemmat koko perheen voimin. Elokuvat nähneet tunnistanevat Bencon ainakin nimeltä. Tämä makea kaakaojuoma oli itseoikeutettu osa meidänkin leirielämäämme. ”Juomaa ystäville… ” -Patrickin tapaan. 

(4)

Ranskalainen leiriaamupala summeerattuna. Pain au chocolat, leipää aprikoosihillolla, madeleines ja radiosta uutiset, musiikkia tai stand-up komiikkaa. Kuvasta puuttuu vain iso kulhollinen maitokahvia. Näillä saatiin sateinenkin päivä hyvin alkuun. 

Heinäkuussa 2014 : Ranskalaiset maalaishäät ja perinnemenu 

Aperitiivi & juhlamenu

Meillä oli onni päästä osallistumaan ranskalaisiin maalaishäihin. Tai oikeastaan matka oli suunniteltu häiden ympärille, olihan kyse sentään kälystäni... Häät pidettiin Vercorsin alueella, pienessä kylässä kukkuloilla ja tarjoilusta huolehti sulhasen äiti ystävineen. Teemana olivat alueen perinneruoat ja mikäs siinä, ainekset hankittiin luottotuottajilta ja pääruoan kanat omasta kanalasta.

Ranskalaisten häiden kulku on hieman erilainen kuin suomalaisten. Vihkiminen tapahtui maistraatissa, kirkko ja rekisterit kun ovat Ranskassa tiukasti erillään. Vieraat myös kutsutaan kahteen eri tilaisuuteen. Isompi porukka ensin aperitiiville(näissä häissä yli 100) ja sitten lähimmät (60) syömään juhlapaikkaan. Aperitiivi ei sitten olekaan mikää ihan pikku juttu. Näissä häissä se kesti useamman tunnin ja vieraat viihdyttivät itseään ja toisiaan paitsi maistelemalla herkkuja myös pelaamalla erilaisia puisia pelejä. Löytyipä joukosta suomalainen Mölkkykin, joka herätti kiivasta innostusta ja kinaa pelin tuoksinassa.

Aperitiiviherkkuina oli erilaisia suolaisia cake-paloja, pizzaa, quichekuutioita ja tapenade-leipäsiä. Minä ihastuin varsinkin mustaan tapenadeen, joka oli ihanan vahvan makuista. Juomana tietysti seudun kuohuva Clairette de Die.

Ruoka on vakava asia juhlissakin

Ateriointi on Ranskassa aina vakava asia ja siihen paneudutaan huolella. Menusuunnittelu oli aloitettu jo ennen kutsujen lähettämistä ja testaukset kestivät suurin piirtein vuoden. Lopputulos olikin sitten upea kokoelma paikallisia herkkuja seudun parhaista raaka-aineista.

La Rotie de pigeon ei itse asiassa ole ollenkaan sama asia kuin le rôti (paisti). La rotie on paikallisista riistalinnuista valmistettu patée, joka ainesten saatavuuden varmistamiseksi oli tällä kertaa valmistettu kyyhkysistä. Kyseessä on perinteinen ruoka, jota seudulla on valmistettu lihan säilyvyyden varmistamiseksi metsästysajan ulkopuolellekin. Uunissa pekonikäärössä kypsennettyjen lintujen liha riivitään, maustetaan konjakilla ja umpioidaan purkkeihin. Siitä sitten levitetään ihanan maalaisleivän päälle ja nautitaan salaatin kera.

La Grise du Vercors

Meidän ranskanmatkamme tuntuvat aina pyörivän kanojen ympärillä (kuten täällä ja täällä jatäällä). Edes nämä häät eivät tehneet poikkeusta tähän sääntöön. Pääruoan kanat kun olivat sulhasen äidin omasta kanalasta. Madame Eveline on väsymätön luomun ja eläinten eettisen kasvatuksen puolestapuhuja. Hän on myös herättänyt henkiin kanarodun La Grise du Vercors, joka oli toisen maailmansodan jälkeen jo käytännössä kadonnut Ranskasta. Häiden pääruoan tähti oli siis selvä. Padassa kypsennetty, tummahko liha haudutetun ratatouillen ja spätzliä muistuttavan besantïes-pastan oli mahtava makuelämys.

Rex-kakun alkuperäislähde ? 

Jälkiruokakin oli perinteistä. Macaronsit ovat tietysti kaikille tuttuja, samoin kuin vaniljajäätelö. Suklainen keksikakku on osa alueen ruoka- ja kulttuuriperintöä. Kekseinä käytetään biscuits Thé Brun, joita valmisti Brunin perhetehdas Grenoblessa 1800-luvun lopusta lähtien. Toisen maailmansodan aikaan keksit saivat lisämainetta, kun tehtaan henkilökunta salakuljetti keksejä vastarintaliikkeen eväiksi... Nykyään keksit tunnetaan nimellä Thé LU.

Keksikakku muistuttaa erehdyttävästi monelle tuttua isoäitien tekemään Rex-kakkua. Ennen sotia kakun resepti oli kirjoitettuna keksipaketin kylkeen ja spekuloimme Madame Evelinen kanssa sen mahdollista matkaa Suomeen. Ehkäpä Pariisin taiteilijaelämään tutustumaan matkanneet suomalaiset taiteilijat toivat tuliaisina taulujen ja sävellysten lisäksi myös keksejä ja makoisan kakkureseptin ? Ken tietää.

Häitä tanssittiin pitkälle yöhön. Pienimmät juhlijat vain laskettiin uinailemaan patjalle salin nurkkaan. Siellä meidänkin Totomme (3v) veteli sikeitä huolimatta samassa tilassa pauhaavasta musiikista ja taputuksista. Oli ihanat juhlat.

Kesägrillausta ja munakoisoherkkuja

Keväällä meille hankittiin Kamado. Se onkin ollut kovassa käytössä, milloin milläkin menuvaihtoehdolla. Ollaan grillattu makkaroita, kasviksia, hampurilaispihvejä, pizzaa ja nyt viimeiseksi kokonainen broileri - aukileikattuna tosin.

Kunhan opimme, että hiilien kanssa ei pidä alussa pihtailla, on Kamado hehkunut tuntitolkulla. Siis ihan oikeasti. Kertalämmityksellä saa useamman tunnin kuuman grillin. Nytkin teimme kokonaisen grilliaterian rauhalliseen tahtiin ja silti jäi lämpöä niin, että vähän harmitti. Olisi pitänyt ostaa joku isompi lihapala, jonka olisi voinut sitten lykätä loppulämpöön kypsymään. Hyvin olisi Kamadon puhti riittänyt.

Vakkariksi meillä ovat jo aiemmin muodostuneet grillatut kasvikset. Kesäkurpitsat, sienet ja munakoisot sopivat gilliin - mausteilla, marinadeilla tai ihan ilman ja lopussa maustettuna. Aina tulee hyvää.

Tällä kertaa tehtiin nyyttejä ja piilotettiin sinne jostain kaupan maistiaisista mukaan tarttuneita chilimakkarapalojakin.

Tämän grillauskerran reseptikokeilusta vastasivat halkaistut munakoisot maustekastikkeella. Bongasin ohjeen Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Jännä miten näin vanhemmiten sitä jo lukiessa maistaa lopputuloksen. Kauas ei päädytty mielikuvasta ja tykättiin kovasti.

Munakoiso pitää ensin kypsentää lähellä hiiliä ulkoa ihan mustaksi ja sisältä ihanan pehmeäksi. Sitten vaan koiso halki ja perhoseksi. Kastike sivellää päälle (tomaattipyreetä, hoisin-kastiketta, makeaa chilikastiketta, muutama valkosipulinkynsi ja ripaus suolaa. Sitten nostetaan koko komeus takaisin grilliin ja annetaan kastikkeenkin vähän kypsyä ja imeytyä. 

Päälle olisi pitänyt vielä ripotella korianteria ja tomaattisilppua, mutta meillä kaavittiin vain pehmeä sisus grillikanan kaveriksi ihan sellaisenaan. Seurana raikasta salaattia.


Munakoisoherkkuja 

Munakoiso on jännä kasvis. Välillä se on totaalista herkkua ja välillä taas se on sellainen sienimäinen mössö, jota ei oikein viitsisi itsekään syödä, saatikka tarjota muille. Lapset säännönmukaisesti vierastavat. En tiedä, mistä moinen johtuu. Itse en munakoisoja itketä, eikä kitkeryys yleensä olekaan ongelmana - enemmänkin kommenttia tulee koostumuksesta.

Muutama repertuaariin vakkariksi jäänyt resepti on sentään löytynyt:
Munakoisotahnaa meillä tehdään säännöllisesti ja se onkin herkkua myös grilliruokien lisukkeena.
Karitsanjauhelihalla täytetyt munakoisot ovat ilmestyneet ruokapöytään useammin kuin kerran ja myös lapset rakastavat niitä.
Lämmin ja tulinen salaatti on ehkä enemmän talvinen resepti, mutta kelpaa se kyllä näillä kesän sadekeleilläkin.
Lämmittävää itämaista ja rapsakoilla seesaminsiemenillä höystettyä munakoisokastiketta on tehty muutamaan kertaan.
Leivätön voileipäkakku taas oli mielenkiintoinen kokeilu, joka pitää vielä toistaa. Tosin hylkäsin sen jo lauantain rippijuhlatarjoiluista - miksiköhän ?

Olisiko teillä pistää vinkkejä muista herkullisista munakoisoresepteistä ? Niitä kun ei ole koskaa liikaa. 

Kesälounaan herkullinen Burrata

Millainen on hyvä kesälounas?

Sellainen, jonka tekemiseen ei mene ikuisuutta. Kesällä en käki keittiössä, varsinkaan kauniilla kelillä.

Sellainen, joka pirskahtelee raikkaita kesän makuja ja maistuu auringolta.

Ainoan kesälomaa muistuttavan viikkoni aikana oli tasan yksi päivä, jolloin tarkeni lounastaa pihaterassilla. Hyödynsimme hetken. Pääsimme jälkiruokaan saakka ja sitten sadekuuro ajoi sisälle jatkamaan herkuttelua (jäätelöllä tietenkin!). Voimme kuitenkin todistettavasti sanoa lounastaneemme pihalla!

Alkupaloiksi testattiin monissa lehdissä hehkutettua ja nyt niin hehkutettua trendikästä Burrata-juustoa. Mozzarellasta ja kermasta valmistettu juusto on juuri nii pehmeä ja herkullinen kuin voisi kuvitella, eikä tarvitse seurakseen paljon mitään.

Me sekoitimme Burratan seuraksi pikaisen tomaattikimaran,  Makeita kirsikkatomaatteja leikattiin puolikkaiksi ja sekoitettiin yrttisilpun kera (timjamia ja minttua tällä kertaa). Vähän pippuria, 1 sitruunan kuori raastettuna ja loraus sitruunamehua. Lopuksi vielä valutettiin pinnalle hyvää oliiviöljyä.

Lopputuloksena oli ihan täydellinen herkku kesälounaalle. Jos raaskii ostaa hintavaa juustoa useamman pallon, voi tällä ja rapeakuorisella leivällä korvata vaikka koko lounaan.

Me raaskimme tällä kertaa ostaa vain yhden juuston, josta kai kevyeksi lounaaksi riittäisi kahdelle. Pääruokana oli sitruunaista peruna-kana uunivuokaa - helppo herkku sekin.

Kamadolaistumassa

Meille tuli uusi grilli. Se on kooltaan moninkertainen vanhaan pallogrilliimme nähden, ritilöitä on peräti kahdessa tasossa ja sitä peittää paksu keraaminen kuori. Kyseessä on sellaiseen vähän hitaampaan grillaukseen erityisen hyvin soveltuva Kamado, jonka käyttöä on nyt sitten opeteltu.

Ensimmäisen, aika viileäksi jääneen lämmitysyrityksen jälkeen äiti syrjäytettiin tehokkaasti grillimestarin pallilta ja pojat ottivat vallan käsiinsä. Mikäs siinä, homma toimii ja grilli kuumenee. Ehkä me kesän aikana saamme repertuaarin vakiintumaan, mutta nyt kokeillaan kaikenlaista. Tähän mennessä onnistunein satsi olivat kana-halloumivartaat, joiden marinadi kerrankin antoi kunnolla makua.

Halloumi-kana-pekonivartaat 

Kanafileitä (6kpl)
halloumijuustoa 2pkt
pekonipaketti

Marinadi
2 valkosipulin kynttä siivuina
2rkl Worchestershire-kastiketta
Pasta rosso Santa Maria maustemyllystä reilusti eli noin 2rkl
Chili explosion Santa Maria maustemyllystä noin teelusikallisen verran
 2-3tl sweet savupaprikajauhetta
1/2 sitruunan mehu
loraus oliiviöljyä
2rkl hunajaa

Sekoita marinadin ainekset ja leikkaa kana paloiksi. Sekoita kanapalat marinadiin ja jätä pariksi tunniksi maustumaan.

Rakenna vartaisiin vuorotellen kanaa ja halloumijuuston paloja kiertäen pekonisiivua pujottelemaan palojen ympäri.

Pistä Kamadoon (250 asteeseen) kunnes pinta on nätisti ruskistunut. Pidä kansi kiinni kypsymisen ajan. Meillä vielä opetellaan lämpötilan hallintaa, mutta hyvin paistui ja maistui herkulliselta.

Copycatin kanakeitto itämaisittain

Se on kuulkaas taas perjantai! Miten nykyään tuntuukin siltä, että viikoissa on vain maanantait ja perjantait jäljellä? Muut päivät vain vilahtavat ohitse.

Arkipäivistä viikolla viimeinen ja erityisesti sen ilta on usein meillä pyhitetty herkutteluun. Tänään kysyin perheeltä toiveita. "Kookosta!", sanoi yksi. "Jotain hyvää ja lihaa", hihkaisi toinen, mitä ilmeisimmin vähän kasvispainotteisen viikon väsyttämänä. Itse kaipasin lämmintä ja mielellään vähän mausteista herkkua kulhooni.

Näillä spekseillä lähdin selailemaan blogeja ja nopeasti tajusin haluavani nimenomaan keittoa. Kaapissa oli kanaa valmiina, joten siitä lähdettiin. Silmiin osui Liemessä-blogin Khao soi-soppa vuodelta 2015. Sillä mentiin, vähän oikaisten ja hieman tuunaten. Hyvää tuli. Itse asiassa löysin yhden lempikeitoistani.

Koska kuopus on vähän arka chilipoltteen osalta, tehtiin keitosta lempeän mausteinen eli kokonaisen chilin korvasi myllystä kierretty korianteri-chilimauste, Hyvin toimi.

Purkitettu inkivääri on ollut meillä vakio-oikotienä jo pidemmän aikaa. Sitä löytyy kotoa aina. Isäntä vahvistaa sillä keittoja ja patoja ihan omalla lautasellaan ja sillä saa muutenkin hyvää makua. Se myös säilyy paremmin kuin tuore inkivääri.

Korianteri-chilimylly on meillä uusi tuttavuus, mutta hyvältä vaikuttaa. Makua tuli mukavasti ihan muutamalla kierroksella.

Copycatin kanakeitto itämaisittain

maustetahna:
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1rkl kurkumaa
1rkl curryjauhetta
2tl inkivääriä purkista
noin 1rkl korianteri-chiliä kuivattuna myllystä
korianterinipun varret
3rkl rypsiöljyä

3 rkl rypsiöljyä
1prk kookosmaitoa
melken puoli litraa kiehuvaa vettä
1-2  kanaliemi fondikuutio
4 broilerin rintafilettä
1rkl ruokosokeria
1rkl kalakastiketta

1lime
korianterinlehtiä

1pkt munanuudeleita

lisukkeeksi: mangokuutioita, siitakesienisiivuja, pikkupaprikaa

Ihan ensimmäiseksi laitetaan maustetahnan ainekset pieneen tehosekoittimeen ja surrataan tahnaksi.
Tahna kaavitaan kattilan pohjalle öljyn kanssa ja annetaan kypsyä viitisen minuuttia. Lisätään joukkoon kookosmaito, vesi ja fondikuutio. Kiehautetaan.

Laitetaan kanafileet joukkoon ja annetaan kypsyä kannen alla hiljalleen poristen puolisen tuntia.

Sillä aikaa pilkotaan lisukkeet.

Nostetaan kana pois kattilasta ja riivitään suikaleiksi.
Lisätään liemeen sokeri ja kalakastike. Kiehautetaan, Palautetaan liha kattilaan.

Kypsennetään nuudelit paketin ohjeen mukaan.

Nostellaan nuudeleita kulhojen pohjalle ja ripotellaan sekaan haluttu määrä lisukkeita. Kauhalla lisätään kuhunkin kulhoon haluttu määrä lientä ja kanaa. Koristellaan korianterilla ja puristetaan vielä joukkoon hieman limemehua.

Nautitaan puikoilla sattumia ja nuudeleita kalastellen ja lopuksi lientä kulhon reunasta ryystäen. Kainommat käyttäkööt lusikkaa.

Salaattiterminologiaa

Talvellakin tekee mieli salaatteja, mutta varsinkin pakkaskeleillä kylmä ruoka kauhistaa. Minä ainakin haluan suuhuni ja vatsaani jotain lämmittävää. Onneksi on olemassa lämpimiä salaatteja.

Ai, että niinkuin mitä? Voiko salaatti muka olla lämmintä? Kävimme tästä taannoin ruokapöydässä varsinaisen kielellisen määrittelyväittelyn. Lopputuloksena oli, että pannusta tai vuoasta voi tulla salaatti, kunhan siihen sekoittaa tarpeeksi kypsentämättömiä aineksia. Sekoitus tapahtuu useimmiten erilliseen tarjoiluastiaan, mutta sain luvan mainita salaatiksi myös uunivuokaan tai pannulle luotua sekoitusta. Kunhan sekoitettavien ainesten joukossa on jotain kypsentämätöntä tai muuten kylmää.

Miltäs määritys teistä kuulostaa? Kelpaako?

Ruokaisat salaatit ovat myös oiva keino vähentää lihankulutusta muuttumatta kokonaan kasvissyöjäksi. "Liha + pari vegeä" -yhdistelmä lautasella muuttuu ihan huomaamatta "paljon vegeä ja liha lisukkeena"-vaihtoehdoksi. Sopii meidän perheelle, jossa äidin myötä väitetään ääripäitä ihan kaikessa. Minulla on selkärangasta automaattisesti nouseva kammo kaikkia "ismejä" kohtaan, myös ruoasta puhuttaessa.

No, oli terminä tai ideologiana mikä tahansa, ruokaisat salaatit ovat herkkua kaikissa muodoissaan.   Näitä kahta meillä on syöty viimeisen viikon aikana ja alla vielä linkki muutamaan lisäversioon, jos kiinnostaa.

Kvinoa-kanasalaatti 

2 broilerin rintafilettä + savupaprika, valkosipulia, oliiviöljyä, hunajaa, suolaa, pippuria

Kvinoa 1/2 pkt
Kastike: loraus limemehua ja toinen sitruunamehua, suolaa, pippuria, neutraalia öljyä saman verran kuin happoja

kurkkua ja babypinaattia
fetaa + oliiveja
punasipulia + avokadoa
appelsiini nyljettynä
paahdettuja manteleita

Lorauta uunivuokaan oliiviöljvyä ja laita broilerin rintafileet vuokaan. Mausta ne savupaprikalla, valkosipulilla, suolalla ja pippurilla. Valuta päälle hiukan juoksevaa hunajaa ja lopuksi vielä hieman oliiviöljyä. Kypsennä puoli tuntia uunissa 200 asteessa. Nosta pois ja siivuta.

Keitä broilerin ollessa uunissa kvinoa paketin ohjeen mukaan ja valuta siitä vesi pois. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja sitten kvinoaan.

Leikkaa kurkku palasiksi ja huuhtele pinaatti. Leikkaa fetaa kuutioiksi. Siivuta sipuli (tai silppua pieneksi), kuutioi avokado ja irrota appelsiinista hedelmäliha ja leikkaa sopiviksi paloiksi.
Sekoita loput ainekset kvinoaan ja ripottele lopuksi päälle paahdettuja manteleita.


Papu-pekonisalaatti 

Myönnetään, tämä on ehkä enemmän pannu kuin salaatti, mutta menköön nyt tässä. Kuvitellaan pinaattia olevan enemmän ja papujen vähän vähemmän muusina.

Sopii muuten ihan sikahyvin lisukkeeksikin, jos lihaa kaipaa pekonia enemmän.

Ainekset: 

Borlottipapuja (puoli pussia kuivia liottettuina ja keitettyinä paketin ohjeen mukaan
1pkt pekonia
1 iso punasipuli
2 valkosipulinkynttä
muutama kourallinen babypinaattia
muutama kourallinen kirsikkatomaatteja
puolikas kasvisliemifondikuutio ja kiehuvaa vettä pari desiä
persiljaa

1rkl  Dijon-sinappia
0,5dl valkoista balsamicoa
suolaa ja pippuria
0,5dl rypsiöljyä

paahtoleipää

Leikkaa pekoni pieniksi paloiksi. Lorauta pannulle hieman oliiviöljyä ja laita pekoni kylmään pannuun. Kuumenna pannua keskilämmöllä kunnes pekoni hieman ruskistuu ja lisää joukkoon sipuli. Sipulin kuullotuttua raasta joukkoon valkosipuli.

Lisää keitetyt pavut pannulle ja sekoita kasvisliemifondi kiehuvaan veteen. Kaada liemi pannulle ja sekoittele papuihin. Lisää tomaatit ja anna kypsyä, kunnes vesi on suurinpiirtein haihtunut.
Lisää lopuksi pinaattia ja persiljaa.

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kaada pannulle. Sekoita hyvin. Tarjoile heti paahtoleivän kera.


Muitakin lämpimiä salaatteja meillä kuuluu suosikkilistall, kuten nyt vaikka mausteinen munakoisosalaatti tai lämmin kesäkurpitsa-couscous-salaatti. ja viimeisimpänä lempparikseni noussut bataattihummuspohjalle kasattu herkkukeko. 

Syödäänkö teillä lämpimiä salaatteja ja mitkä ovat suosikkejanne? Aineksia ja reseptilinkkejä kiitos! Näitä vaihtoehtoja ei ole koskaan liikaa!

Vuohenjuusto-tomaattikanafilepihvit perunoiden ja kasvispannun kera

 Eilen illalla ja tänään päivällä syötiin vähän laihempaa kasviskeittoa. Hyvää, mutta suhteellisen kevyttä ruokaa. Illalla teki siis mieli jotain vähän tuhdinpaa. Vaikka ei tämäkään nyr varsinaisesti mitään mättöruokaa ole. Mieltä hykerryttävän herkullista kuitenkin.

Kanan rintafileleikkeet ovat mukavan ohuita täytettäviksi. Kaksi vaan päällekkäin ja väliin kunkin toivomia herkkuja. Eikä lihaa tarvitse edes olla hurjaa määrää. Yksi paketti = neljä ohutta fileleikettä riitti ruokkimaan meillä koko perheen, kun lisukkeena oli perunoita ja kasvispannua. Kukaan ei valittanut saaneensa liian vähän.

Tämä ei myöskään vaadi kovin pitkää aikaa, vaikkei toki ihan pikaruokaa olekaan. Aloitin ruoanlaiton siinä viiden maissa ja kuudelta istuttiin pöytään... Välissä ehdin tekemään toki vähän muutakin.


Savupaprikaperunat 

Leikkaa perunat (6 isoa) kuutioiksi. Lorauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä, teelusikallinen savupaprikajauhetta (sweet), suolaa ja pippuria. Sekoita hyvin ja levitä uunivuokaan.

Kypsennä 200 asteessa 20-30min.


Vuohenjuustoiset kanafileet

Ota ohuet kanaleikkeet (1pkt = 4kpl) ja nuiji ne vielä ohuemmiksi. Suolaa ja pippuroi.
Silppua kourallinen kuivattuja tomaatteja ja timjamia. Lisää hieman suolaa ja pippuria. Sekoita miltei tahnamaiseksi ja levitä puolelle kanaleikkeistä. Leikkaa vuohenjuustotangosta ohuita siivuja ja levitä tomaattitahnan päälle. Asettele toinen puoli kanaleikkeistä ja paina yhteen.

Kuumenna oliiviöljyä ja pieni pala voita pannulla keskilämmöllä. Ruskista kana leikkeet pari minuuttia molemmin puolen. Laita kansi päälle, alenna lämpöä ja kypsennä vielä vajaat 10min.


Valkosipuli-sitruunakesäkurpitsa

Leikkaa pari pientä sipulia siivuiksi. Leikkaa 1 keskikokoinen kesäkurpitsa pieniksi paloiksi. Silppua kaksi valkosipulinkynttä. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja lisää sipulit. Ripottele hiukan suolaa päälle ja kuullota. Lisää kesäkurpitsa ja valkosipuli ja kypsennä pannulla välillä sekoittaen. Ripottele joukkoon chilijauhetta (D'Espelette) ja kirsikkatomaatteja. Raasta yhden sitruunan kuori ja sekoita pannulle muiden kasvisten joukkoon. Hauduta vielä muutama minuutti.

Kesäkurpitsassa kuuluu olla vielä purutuntumaa, eikä tomaattejakaan pidä päästää muusiksi...

Kun tekee ylläolevassa järjestyksessä, kaikki valmistuvat suurin piirtein samaan aikaan.

Herkkunuijat luolamiehille

On nuijia ja on nuijia. Toiset ovat sellaisia mauttomia ja vähän limaisen tuntuisia, ja toiset taas... no, kun päälle sivelee ennen paistoa ja paiston aikana sellaista vähän siirappimaista ja chilisen maukasta sitruunalientä niin voitte arvata lopputuloksen. Minä tykkään ja hyvin uppoaa meidän villimiehiimmekin.

Tässä siis suosikkimarinadini kananuijille.

Sitruuna-hunajanuijat 

Laita pieneen kattilaan 2rkl hunajaa, 1 sitruunan mehu ja 1rkl paprikajauhetta, 1rkl chilijauhetta ja ripaus cayennepippuria. Voit laittaa sekaan halutessasi vielä timjaminlehtiä.
Kiehauta marinadia niin kauan, että se muuttuu vähän siirappimaiseksi.

Ruskista nuijat pannulla ja sivele marinadilla. Laita 200 asteiseen uuniin. Anna paistua ihanan ruskeiksi ja muista sivellä marinadilla aina välillä paiston aikana.

Anna hitusen jäähtyä, nappaa koipiluusta kiinni ja haukkaa. Luolamiesmeininkiä.

Pieleen mennyt, mutta ihan paras alkuruoka ja syöttökukkoa - Uudenvuoden menu

Minä löysin uudenvuodenmenustamme koko vuoden parhaan alkuruoan, jotan tulen varmasti tekemään tänä vuonna useammankin kerran. Sinänsä toisto on ihan hyvästäkin. Ei meinaan mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Possetin pitäisi kuulemma olla niinsanotusti "tumpelovarma" - No ei kyllä ole. Minä olen onnistunut epäonnistumaan sen kanssa jo pari kertaa, viimeksi uutena vuotena. Koostumus muistutti enemmänkin löysää kermavaahtoa kuin vanukasta. Greippiposset katkarapu-avokadomössöllä oli kuitenkin makuyhdistelmänä taivaallinen.

Kokonaisuudessaan menu näytti seuraavanlaiselta :

Greippiposset avokado-katkarapumössöllä

Chapon (syöttökukko) kera uuniperunoiden ja kastanjasalaatin 

Suklaakonvehteja ja jäätelö ilotulitusten aikaan

Juomina : Corton-Charlemagne Grand Cru 2005 ja Tokaj 3 étoiles de l'année 2000

Tiedättehän muuten, mikä on chapon eli syöttökukko ?

Wikipedia : "Syöttökukko eli kapuuni eli salvukukko on ennen sukukypsyyden saavuttamista kirurgisesti kastroitu kukko"

Kuulostaa kamalalta, mutta kukko on muhkean rasvainen ja (osaksi varmaan juuri sen ansiosta) herkullisen makuinen. Lisäksi syöttökukot ovat EU;n alueella luomutuotantoa. Tämä perinteinen kasvatustapa myös tuottaa kookkaita yksilöitä. Tämäkin painoi reippaasti yli 3kg.

Sitä en tiedä laulaako syöttökukko eri tavalla kuin normaali kukko (?)

Copycatin pikainen sinappikana

Sarppu oli tehnyt herkullisen oloisia sinappisia kanafileitä. Alkoi sitten Copycatinkin tehdä mieli. Tämä ohje taitaa olla alunperin joskus jostain Jamie Oliverin ohjelmasta tai kirjasta napattu, mutta en tiedä tunnistaisiko alkuperäisen kirjoittaja enää omakseen. Näin tehtiin pikaista sinappikanaa meillä tässä yhtenä iltana.

Pikainen sinappikana 

Ota muutama kanafile palasiksi leikattuina
Ripottele päälle suolaa, pippuria, sumakkia, savupaprikaa, Espelette chilijauhetta ja lorauta oliiviöljyä. Sekoita hyvin.

Pistä kanapalat kuumalle pannulle tirisemään.

Leikkaa purjo silpuksi (pese tarpeen mukaan) ja lisää pannulle, kun filepalat ovat ruskistuneet molemmin puolin. Lisää hitusen suolaa, pari oksaa timjamia ja öljyä. Kuullota muutama minuutti. Lorauta sekaan reilusti Marsalaa ja anna alkoholin kiehua pois. Mikäli kanapalat eivät vielä ole kypsiä, lisää hiukan vettä ja anna kiehua.

Lisää lopuksi kaksi isoa ruokalusikallista Dijonin perinteistä sinappia (sitä, missä siemenet vielä näkyvät) ja pari desiä kermaa. Anna velä kiehahtaa ja ripottele lopuksi päälle sumakkia ja chiliä.

Meillä syötiin perunoiden kaverina alkusalaatin perään, mutta ei tämä varmaan huonoa olisi pastankaan kera.

Kalliita kotkotuksia ?

Uutisia

Vuosien ajan on uunikanaa etsivä kuluttaja löytänyt vain mahdollisimman lyhyellä kasvuajalla ja mahdollisimman tehokkaasti (lue pienessä tilassa ja halvalla ruoalla) kasvatettuja rääpäleitä - itkuhan siinä on melkein tullut, varsinkin kun muistelee matkoilta tuttuja ranskalaisia maalaiskanoja tai Jamie Oliverin tuttua melkein kahden kilon vapaana kasvatetun kanan suositusta resepteissä.

Viime viikkoina on kanasta pitävä kotikokki kuitenkin saanut lukea lupaavia uutisia. Pajuniemi tuo S-ryhmän kauppojen pakastinaltaisiin luomubroilerin jo elokuun puolenvälin jälkeen (eli testaamaan pitäisi päästä ihan näinä päivinä) ja sunnuntain Turun Sanomista bongasin uutisen Huttulan kukoista. Lietoon on nousemassa teurastamo, jossa on tarkoitus tuottaa broileiria kauppojen hyllyille sekä luomuna että muuten vaan isommaksi kasvatettuna. Sopimuksia kasvattajienkin kanssa on kuulemma jo solmittu.

Näin äkkiseltään aloin jo keittiön pöydän vieressä tuulettamaan (vanhempieni suureksi hämmästykseksi - kyselivät jo, oliko teekuppi sittenkin liian kuuma), mutta sitten skeptinen minäni astui kehiin ja ryhdyin miettimään oliko uutinen tuuletuksen arvoinen. Niin, ja sitäkin tuli pohdittua, että mitä kaupan hyllyltä pitäisi löytyä riemunkiljahduksiin pääsemiseksi.


Mitä sitten haluan ? 

Kun etsin siivekkäitä uuniin pantavaksi on muutama seikka joista ilahdun. (1) Ensinnäkin kana tai broileri saisi olla ainakin puolitoistakiloinen. Tämä tarkoittaa pidempää kasvatusaikaa ja siten myös suurempia tuotantokustannuksia, mutta myöskin enemmän syötävää siivekkäästä suhteessa luiden määrään.

(2) Toisaalta, olisi kiva, jos kanalla olisi ollut kivaa ennen pataan joutumista. Mielellään siis saisivat nuo häkkikasvatuslaitokset jäädä historiaan. Koska hyvä ruoka on yksi elämän suurista nautinnoista, (3) myös kanan ruokavaliolla on merkitystä - sekä kanalle että kanan syöjälle. Hyvin syötetty maistuukin paremmalta.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, miten hyvin uudet tuotteet näihin toivomuksiin vastaavat. Pajuniemi kuulostaa hyvältä noiden kahden viimeisen osalta, mutta kokoon palataan sitten kun olen kaupassa käynyt asiaa tutkimassa. Huttulan kukoilla lupaus on aika lähellä täydellistä - toteutus ja tuotannon läpinäkyvyys päästään näin kuluttajan näkökulmasta tutkimaan kevättalvella.


Kalliita kotkotuksia ?

Kuten huomaatte, hinta ei tällä kertaa päässyt toivelistalle, vaikka jossain kohtaa kuluttajalla tulee tietysti kukkaronraja vastaan. Huttulan maalaiskukkojen kilohinta tulee asettumaan kuulemma jonnekin muutamaa euroa nykyistä broilerinhintaa ylemmäs. Se kuulostaa vielä kohtuulliselta. Luomubroilerien kaksin-kolminkertainen hinta taas saa jo kovemmankin kurmeekokin nikottelemaan, varsinkin kun voi olettaa ainakin osan hinnasta johtuvan ihan vaan luomuleiman byrokratiasta. Tuotteen pitää olla tosissaan tavallista parempi, että olen valmis noin suurta hintaeroa maksamaan.

Pitkästä aikaa on kuitenkin piristävää huomata, että markkinoille on tulossa uusia vaihtoehtoja. Nähtäväksi jää, onko muutos parepaan todellinen vai onko tiedossa taas vain kalliimpia kotkotuksia.

Lisää Huttulan kukoista 
S-ryhmän luomubroilerista

Pikaisen ruoan salaisuuksia

Minä olen koukussa - nimittäin Jamien 15 min aterioihin. Tiedän, että olen tästä maininnut jo aikaisemminkin, mutta tällä kertaa jäin oikein miettimään, miten on oikein mahdollista tehdä hyvää ruokaa niin pikaisesti. Tulin siihen lopputulokseen, että on muutama sääntö tai kikka, joiden avulla ruoanlaitto nopeutuu.

Seuraavassa on listattuna Jamielta bongattuja kikkoja, jotka on myös kotikeittiössä hyviksi havaittu.

• Nuiji ja leikkaa - pienet palat kypsyvät nopeammin. Itsestäänselvää, mutta muistanko aina ? 

• Käytä käyttövalmiita aineksia. Tämä ei tarkoita välttämättä teollisesti pitkälle prosessoituja tuotteita vaan esimerkiksi pussiin valmiiksi pestyjä salaatteja, purkkioliiveja, valmiiksi leikattua lihaa, purkkitonnikalaa... Leipääkään ei aina tarvitse itse leipoa ;-)

• Hyödynnä keittiön koneet - Jamie varsinkin tuntuu käyttävän mielellään yleiskonetta pilkkomiseen. Mikäs siinä, tiskiä tulee enemmän kuin leikkuulaudasta ja veitsestä mutta saahan kulhot tiskikoneeseen. 

• Pidä keittiö siistinä ja tavarat järjestyksessä. Tämä lienee meillä se vaikein juttu, mutta onhan se selvää, että ruoanlaitto nopeutuu, jos ei keskenkaiken tarvitse ruveta miettimään, minne se raastin tällä kertaa tulikaan törkättyä.

• Ennakoi - uunin voi laittaa ajoissa lämpiämään ja ainekset nosta jääkaapista valmiiksi pöydälle. Vedenkin voi laittaa kattilaan tai vedenkeittimeen kuumenemaan heti kokkauksen alussa niin ei tarvitse sitten pastavettä odotella. 

• Ihan omana vinkkinäni sitten vielä, että laita keittiön ovi kiinni. Ainakin meillä tuppaa kokkaus keskeytymään aina moneen kertaan erilaisiin kysymyksiin jälkikasvulta (tyyliin - "mitä syödään ?" ja "koska on ruokaa?") tai siihen, että nuorimmainen nappaa pöydältä mukaansa juuri sen sillä hetkellä tarvittavan työvälineen tai raaka-aineen. 

Näiden lisäksi voisi tietysti vielä mainita, että ruokalehdet, -kirjat ja -ohjelmat auttavat kummasti ruoanlaiton nopeudessa. Minulla meinaan aina välillä menee eniten aikaa siihen menuun suunnitteluun. Kaikki inspiroiva auttaa ja siinä suhteessa Jamie on kyllä ihan omaa luokkaansa. Siksi kai häntä niin fanitankin vuodesta toiseen.

Kuvassa on viimeisin Jamie-resepti eli kanaa, kasviskuskusta ja tsatsikia.

Nuijittuja kanafileitä sitruunankuorella, suolalla, pippurilla, oreganolla ja maustepippurilla maustettuina ja pannulla kypsennettyinä.

Kasviskuskusta, jossa esikypsennetty kuskus (loppukypsennys vedenkeittimessä kuumennetun veden kanssa kannen alla kulhossa) sekoitetaan yleiskoneessa silputtuihin sipuliin, chiliin, tilliin ja paprikaan ja joukoon lisätään vielä pussista herneitä, purkista oliiveja sekä oliiviöljyä ja sitruunamehua.

Tsatsikissa sekoitetaan jugurtti, suolalla valutettu kurkkuraaste, minttua, pippuria ja sitruunamehua.

Lopuksi ripotellaan päälle vielä feta-juustoa ja tilliä.

Oli muuten hyvää ja tällä kertaa aikaa kului keskeytyksineen noin 20min. Isäntä kuulemma otti aikaa...

Kiitos inspiraatiosta Jamie - taas kerran !

Juuri tässä surkuttelin totaalista inspiraation puutettani ruoanlaiton suhteen. Sitten muistin tallentaneeni digiboxin syövereihin Subilta bongaamani Jamien 15 minuutin herkut -sarjan jakson. Eikä Jamie pettänyt taaskaan. Siirryin sohvalta suoraan naapurikauppaan ja ryhdyin toimeen.

Mikä siinä onkin, että Jamie Oliverin ruoanlaitto on niin ihanan inspiroivaa ? En minä edes kuvitellut saavani ruokaa pöytään 15 minuutissa, en vaikka assistentti valmistelussa parhaansa tekikin (ja ruokki kissan ja vahti kaksivuotiasta siinä sivussa), mutta se hyväntuulisuus ja rentous vaan jotenkin sai minutkin haluamaan kanafilettä kasvispedillä ja parmesaaniperunoita.

Meillä meni kaikkiaan melkein 45min ruoanlaittoon, mutta emme käyttäneet mitään koneita vaan käsi kävi veitsen kanssa. Lisäksi piti tietysti vähän säveltää porkkanoita lisäämällä ja yrtitkin haettiin ruoanlaiton lomassa pihalta. Herkullista tuli pienellä odotuksellakin ja ainakin kaikilla oli kunnolla nälkä pöytään istuttaessa.

Jamien paistettu kana kasvispedillä ja parmesaaniperunoita niin kuin meillä tehtiin

Perunat

7-8 aika isoa perunaa
1-2  sipulia
suolaa ja pippuria
perisljaa
1-2 dl kermaa
parmesaaniraastetta

Pese perunat hyvin ja raaputa kuorta pois. Siivuta ohuesti ja laita kiehuvaan veteen pehmenemään. Suikaloi sipulit ja laita keskilämmölle öljyyn pannuun hautumaan suolalla ja pippurilla maustettuna. Laitoin myös hiukan kuivattua valkosipulia.
Kun perunat ovat pehmenneet ja sipulit kuullottuneet, valuta perunasiivut ja sekoita ne persiljasilpun kanssa pannulle sipulien sekaan. Lorauta joukkoon kermaa, ripottele päälle parmesaaniraastetta ja pistä 200 asteeseen uuniin siihen asti, että perunat ovat ihan pehmeitä ja parmesaani vähän gratinoitunut.


Kasvikset

muutama porkkana
pari pientä purjoa
iso kasa pikkupinaattia
herneitä
iso kourallinen minunlehtiä
suolaa ja pippuria
öljyä ja voita


Leikkaa porkkanat kolikoiksi ja laita kattilanpohjalle voin ja öljyn kanssa. Sekoittele keskilämmöllä vähän aikaa. Lisää pilkottu purjo ja minttua ja anna kuullottua. Lisää herneet ja lisää minttua. Suolaa ja pippuroi

Kana

3 kanafilettä
timjamia, suolaa ja pippuria
öljyä ja voita
paketillinen pikkupekonikuutioita

Ripottele kanalle suolaa, pippuria ja timjamia. Nuiji leivinpaperin sisällä ohuemmiksi ja ruskista molemmin puolin pannulla. Nosta uuniin perunoiden kanssa kypsymään loppuun.

Ruskista pekonikuutiot ja ripottele kasvisten ja kanan päälle.

Ja vielä... 

Kaikkia eri osa-alueita pitäisi tehdä suurin piirtein samaan aikaan, mutta kyllä ainakin meillä pilkkominen vei sen verran aikaa, että eivät ihan menneet ajoitukset putkeen. Eikä sitä tietysti ole niin tottunutkaan miettimään ajoituksia ja tekojärjestyksiä kuin ammattikokki.

Silti, kannatti inspiroitua. Nyt ovat sitten seuraavatkin sarjan osat tallennuksessa. Toivottavasti ei vielä mennyt ihan kamalan montaa ohitse. Toisaalta tämä on varmaan niitä sarjoja, jotka toistuvat luupissa useampaan kertaan.

Punajuurifanin ohraherkku

 

Tämä ei nyt ehkä ole ihan sellainen ruoka, jota hellekeleillä tekee varsinaisesti mieli. Meillä tätä syötiinkin illalla aika myöhään jo jokin aika sitten - hitusta ennen kuin kesä löi lämmöt päälle täysillä. 

Tämä vaan oli niin tosi hyvää, että pitää kirjata ylös ennen kuin kokonaan unohdan. 

Ideana siis on uunissa kypsennettyjen balsamico-punajuurien yhdistäminen ohrarisottoon. Viljaisen pehmeä maku yhdistyy punajuuren makeuteen ja saa ytyä fetan happamuudesta. Mukaan vielä kevätsipulia niin herkku on valmis. Paitsi, että meillä sattui olemaan vielä Jokihaka kokkaa blogista jo syksyllä bongatun ohjeen mukaan valmistettua uunikanaa. Hyvältä maistuivat kaneli ja muut mausteet näin kesälläkin. 

Minä olen tuohon ohraan tykästynyt viime aikoina oikein tosissaan. Siinä on enemmän makua ja purutuntumaa kuin riisissä, mutta silti se on lohturuokaa parhaimmillaan.  Vielä kun saisi tuon nuorisonkin jakamaan innostuksen. Mutinoita kuuluu yhä.

Punajuurinen ohrarisotto

Kuori punajuuret ja leikkaa halki ristikkäin. Kääri suolalla ripotellut punajuuret folioon yhdessä balsamicotilkan kanssa ja laita uuniin 200 asteeseen 40-60min punajuurien koosta riippuen. Anna jäähtyä vähän aikaa.

Kiehauta tuplasti kasvislientä ohraryynien määrään nähden. Kuullota hienonnettu punasipuli ja pari valkosipulinkynttä voin ja oliiviöljyn sekoituksessa pannulla. Ripottele päälle hiukan suolaa, jotta nesteet irtoavat eivätkä sipulit käristy liikaa. Lisää joukkoon ohraryynit ja kuullota niitä vähän aikaa. Muutaman timjaminoksankin riivittynä voi tiputtaa kaveriksi tässä vaiheessa. Kaada päälle kasvisliemi ja anna poreilla, kunnes se on imeytynyt ryyneihin. Mausta maun mukaan pippurilla ja tarpeen vaatiessa lisäsuolalla.

Pilko punajuuret ja sekoita ne ohraton kanssa. Saat ihanan punaisen seoksen. Ripottele päälle fetaa ja kevätsipulia. Halutessasi voit lisätä vielä paahdettuja pinjansiemeniä. Minä harmikseni unohdin ne kippoon.

Chermoula-kana

Taisin luvata blogata tämän suosikkireseptini, kun kirjasin kesäkurpitsasalaatin ohjeen. Vähän on aikaa vierähtänyt, mutta tässä tämä nyt on.

Ohjeen olen bongannut jokunen vuosi sitten Delicious-lehdestä ja siitä tuli heti hitti meidän ruokapöydässämme. Kesällä se saa salaatit ruokaisemmiksi, talvella sen mausteisuus lämmittää. Se kelpaa ihan milloin vaan ja välillä siihen iskee himo.

Chermoula on Välimeren ympärillä käytettävä mausteseos, jonka sisältö vaihtelee maittain ja perheittäin. Alla olevien aineiden lisäksi siinä voi tyypillisesti olla myös persiljaa ja säilöttyä sitruunaa.

Tässä nyt kuitenkin meidän vakioreseptimme, jonka ainekset ainakin meillä useimmiten löytyvät valmiina kotoa. 

Olkaapa hyvät - Chermoula chicken

6 kanankoipea tai rintafilettä
3 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl hunajaa
1 sitruunan kuori ja mehu
1 1/2 rkl jeeraa
2 rkl paprikaa
1/2-1 rkl chilijauhetta

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Leikkaa kanaan viiltoja. Sekoita marinadin ainekset ja laita kana marinoitumaan vähintään vartiksi, mielellään pariksi tunniksi.

Kaada kana ja marinadi uunivuokaan ja kypsennä uunissa 20-30min (kunnes kana on kypsää - tämä tietysti riippuu jonkin verran myös kanapalojen koosta).

Tarjoile esimerkiksi vihersalaatin tai couscoussalaatin kera.