Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hurmerinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hurmerinta. Näytä kaikki tekstit

10.11.2021

(Ruoka)päiväkirja: Lehtikaalilovee

 


Kuvittelin aina inhoavani lehtikaalia. Minulla on kaaleihin noin yleensä vaikea suhde, todennäköisesti perustuen nuoruuden traumaattiseen kokemukseen. En nimittäin ikinä ole ollut kaaliruokien ystävä, mutta Englannissa kielikurssilla ollessani sain vuosikausiksi sellaisen kammon, että happo nousi suuhun jo pelkästä kaalin hajusta. Siellä nimittäin isäntäperheen äiti tarjosi englantilaista keittiöperinnettä pahimmillaan eli vetiseksi höyrytettyä kaalimössöä ja sen kaverina huonoimpia mahdollisia jauhonakkeja. Kotona oli opetettu syömään kiltisti, mitä tarjotaan, ja lautanen tyhjäksi... 

Niinpä, traumaattista. 

Meillä siis ei edelleenkään tehdä kaalilaatikkoa, -keittoa, -kääryleitä tai mitään muutakaan kypsennettyyn kaaliin viittaavaa. Paitsi joskus kukkakaalia, sillä siitä yllättäen pidän (paitsi paahdettuna). Harvoin tosin sitäkin, sillä se taas sitten ei uppoa keneenkään muuhun perheenjäseneen. Raakana toki tykkään kaalista monissakin yhdistelmissä. 

No, lehtikaali siis oli uusi tuttavuus muutama vuosi sitten ja toki halusin kokeilla. Ei toiminut. Maistui kypsennettynä kaalilta ja raakanakin oli sellainen lievästi tukehduttava tuttavuus. 

Nyt olen kuitenkin ihan koukussa. Tajusin nimittäin, että lehtikaalin, niin kuin monen muunkin aineksen, salaisuus on siinä, että se pitää osata valmistaa. 

Pipsa Hurmerinnan kirjassa Pipsan keittiössä kerrottiin lehtikaalisipseistä. Kokeilin, mutten ollenkaan onnistunut. Nyt sitten ihan muuten vain tulin laittaneeksi uunikurpitsan kaveriksi oliiviöljyssä hieman kieriteltyjä lehtikaalin suikaleita ja tadaa! Lopputulosena oli ihanan rapsakoita lehtikaalisipsejä. Ero oli paistolämpötilassa ja -ajassa. Miedompi ja hitaampi metodi ei minulla toiminut laisinkaan, mutta vähän yli 200 astetta ja noin 10 minuuttia toi täydellisen lopputuloksen. 

Samasta kirjasta löytyy kuitenkin ohje, jonka avulla pääsin myös raa'an lehtikaalin makuun. Muistin nimittäin tässä yhtenä päivänä, Pipsan neuvoneen (sekä telkkarissa jossain että kirjassa), että lehtikaali tulee käsin hieroa pehmeäksi ennen tarjoilua. Leikattuihin suikaleihin lisätään suolaa ja sitruunaa (tai vinegrettiä eli noin yleisesti ottaen happoa) ja sitten hierotaan reippaasti puhtailla käsillä ennen tarjoilua. Olettaisin, että myös ajalla on oma osuutensa, eli ainakin minulla lopputulos oli vielä parempi kun malttoi odottaa hetkisen (ja seuraavana päivänä myös maistui hyvältä). Sitten vaan lisäsin joukkoon vielä paahdettuja manteleita ja marinoitua salaattijuustoa. Lopputuloksena oli lievää himoa aiheuttava salaatti, jota varten tänään ostin lisää lehtikaalia... 

p.s. sen parhaan kurpitsakeittoreseptin metsästys on edelleen käynnissä. Kaapissa odottaa jo seuraava Hokkaido parin löytyneen ohjeen testaamista. 

15.6.2018

Samassa liemessä ja parsa-perunafrittataa

Voiko tämän kauniimpaa väriä ollakaan ? 
Tänä keväänä on ruoanlaitosta pitäviä hemmoteltu oikein urakalla aivan mahtavilla keittokirjoilla. Eikä pelkästään kirjoilla, vaan alkuvuonna televisiosta sai seurata myös pitkästä aikaa kiinnostavaa ja (harvinaista herkkua) kotimaista ruokaohjelmaa.

Pipsa Hurmerinnan ja Meri-Tuuli Väntsin Samassa liemessä nousi nopeasti minun ja kuopuksen lempiohjelmaksi, joka tallennettiin ja josta Toto valitsi viikolle ruokaohjeita kokeiltavaksi.

Ei siis liene ihme, että hankin sarjaan liittyvän keittokirjan aika nopeasti sen ilmestyttyä (varsinkin, kun sain alennusta kustantajan kirjallisessa illassa). Hankinta ei ollut turha. Jotenkin tuo rento ja huoleton kokkaus sopii meidän kiireiseen elämäämme.  Ohjeet eivät yleensä ole työläitä ja niitä saa kivasti yhdisteltyä muuhunkin kokkausinspiraatioon.

Erityisesti kirjasta löytyvät muutamat kastikkeet, ovat päätyneet riisikulhojen ja salaattien mausteiksi säännöllisin väliajoin, mutta toki muitakin reseptejä on tullut kokeiltua.  Punajuurihummus, Dukkah-lohi, sobasalaatti, riisisalaatti ja sen "confit de canard" ovat vuorollaan komistaneet ruokapöytäämme ja huomaan selailevani kirjaa inspiraation puutteesta kärsiessäni.

Inkiväärinen riisisalaatti ja rapsakkaa ankkaa 
Kirja toimii mainiosti ihan itsenään ja sen kuvat tuovat esiin sen saman kesäisen tunnelman, joka koukutti Toton television ääreen. Kreetta Järvenpään kuvat ovat kauniita ja eniten pidin alun tunnelmakuvista. Niitä olisi saanut ripotella joukkoon enemmänkin.

Tarinointia olisi kirjasta ollut kiva lukea vielä lisää, sillä molemmilla tekijöillä riittää varmasti paljon ruokamuistoja jaettavaksi. Toki jotain kirjasta löytyykin ja tv-sarja vielä täydentää, mutta kuitenkin.

Kaikkiaan Samassa liemessä on lunastanut kevään aikana paikkansa ruokakirjahyllyssäni yhtenä eniten käytetyistä opuksista ja useampi resepti päätynee toistuvasti ruokalistalta löytyviksi kotiklassikoiksi. Ainakin Dukkah-lohta on syöty meillä jo ainakin viisi kertaa... Vahvat ja vaihtelevat maut takaavat sen, ettei kirjan resepteihin kovin helposti kyllästy.

Samassa liemessä kirjan reseptejä voi myös soveltaa. Trendikkäästi lähes jokaisesta viime aikoina julkaistusta keittokirjasta löytyvä hummus taipuu moneksi, samoin salaatit ja kastikkeita voi tietysti valutella melkein mihin vaan. Perinteinen frittatakin saa näiden naisten käsissä trendileiman ja minäkin tietysti sitten tein oman versioni - tekohetkellä sopivasti kauppaan saapuneista vihreistä parsoista.

Kylmäsavulohi ja parsafrittata - toimii 
Parsa-perunafrittata

muutama vihreä parsa
5 keitettyä perunaa
(1rkl Dijon siemensinappia)
suolaa, pippuria
10 kananmunaa
(parmesaaniraastetta)

Kiehauta kattilassa vettä ja laita trimmatut parsat muutamaksi minuutiksi kiehumaan. Nosta nopeasti kylmään veteen.

Laita uuni lämpiämään 160 asteeseen.

Sekoita keskenään kananmunat, suola, pippuri ja sinappi. Sinappi ei ole pakollinen.

Vuoraa vuoka (korkeareunainen, ei liian iso) leivinpaperilla.

Kaada hieman munaseosta pohjalle ja lado siivutettua perunaa päälle tasaisesti. Kaada loppu munaseos päälle ja asettele lopuksi puoliksi leikatut parsat pinnalle. Voit halutessasi ripotella päälle vielä parmesaaniraastetta. (En laittanut tällä kertaa)

Laita uuniin noin 40min ajaksi. Nosta pois ja anna jäähtyä haaleaksi ennen tarjolle asettamista.

24.1.2016

Vähän vanhaa, vähän uutta, eli kuukauden keittokirjat

Emmi-Liia Sjöholm: Koko perheen kattaus 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta 

Perhe pitää ruokkia joka päivä. Aina välillä pitää inspiraatiota vähän tökkiä ennen kuin mieleen juolahtaa menuaiheita. Jos aterioiden keksiminen on kaikilla välillä työlästä, millaista se onkaa perheessä, jossa pitää vältellä tiettyjä ruoka-aineita?

Keittokirjat ovat oiva apu inspiraation liikkeelle tönäisemisessä ja Emmi-Liia Sjöholmin kirja auttaa varmasti perheissä, joissa pitää vältellä joko gluteenia, kananmunia tai maitoa, tai kaikkia kolmea. Kirjan resepteissä kun ei käytetä noista mitään.

Pidin kirjan tervejärkisestä ja vähän arkisestakin lähestymistavasta. Ruoat on tarkoitettu koko perheen nautittaviksi eikä pelkästään allergisen perheenjäsenen ravinnoksi ja siksi tästä kirjasta on iloa ihan tällaiselle kaikkiruokaisellekin perheelle. Kokeiltavaa löytyi  Jotkut resepteistä tosin ovat sellaisia, että voin niitä kyllä kokeilla, mutten ehkä ihan edustamassa sitä ruokalajia, jota korvaavaksi ne kirjassa kuvattiin. Muutenkin tuntuu hassulta, että pitäisi väkisin luoda jotain tiettyä ruokaa muistuttava korvaava resepti. Maailma on täynnä ihania ruokalajeja, jos muutama jää väliin, niin ei se voi olla niin katastrofaalista. No, meillä tietysti ei joudu kukaan välttelemään mitään, joten ehkä en vain ole joutunut tilanteeseen, jossa tuo olisi tarpeellista.

Kirjan kuvissa on rauhallinen ja vähän viileä tunnelma. Pieni jutustelu lukujen alussa kertoo, mitä tuleman pitää. Tämä on mukava lisä keittokirjahyllyyn ja allergikkoperheille kannattava hankinta ruokastressin lieventämiseen.


Pipsa Hurmerinta: Pipsan keittiössä 
Ale-ostos 

Vähän vanhempaa keittokirja-vuosikertaa edustaa tammikuussa alepöydästä mukaani lähtenyt Pipsa Hurmerinnan - Pipsan keittiössä, josta pidin kovasti.

Kirjan reseptit ovat konstailemattomia, mutta kertovat innostuksesta ruokaan. Kuvissa näkyi myös ihmisiä laittamassa ruokaa tai nauttimassa siitä. Se toi ohjeetkin jotenkin lähelle ja vielä houkuttelevammiksi. Teki mieli päästä mukaan.

Kirjasta on toistaiseksi tullut kokeiltua paria reseptiä, mutta tätä hyvän mielen tuovaa kirjaa tulen varmaan selailemaan uudelleen. Tämä (ja samoin muuten tuo kuvassa taustalla näkyvä Jordannovankin kirja) on myös inspiroiva kirja parhaimmillaan sillä vaikken parina päivänä tehnytkään kirjan reseptin mukaan, sai illan ruoka ajatuksena alkunsa joko kirjan kuvasta tai siinä mainitusta raaka-aineesta.

Pipsa oli näin vuoden 2016 aluksi myös mukava trendibongailukirja... aina välillä kannattaa kurkistaa muutaman vuoden takaiseen ajatteluun ja huomata, miten jotkut asiat ovat nousseet pinnalle ja kadonneet, toiset taas tulleet jäädäkseen - omaan keittiöön tai muiden.