(Luku)päiväkirja: Kirjamessuilua kotisohvalla

 *messulippu saatu*

Tänä vuonna en sitten ollenkaan ehtinyt messuille käyskentelemään. Työt, lasten harrastukset ja yksi juhlakonsertti täyttivät viikonlopun. 

Onneksi on kuitenkin olemassa myös digilippu messuille ja sen kanssa voi seurata edes osaa ohjelmasta. Toki kokemuksesta jää kaikki haahuilu, hypistely ja tuttujen kanssa fiilistely, puhumattakaan siitä, että ohjelmaa ei digitalisoida kuin parilta lavalta, vaikka sitä esitetään viidellätoista. Silti - on ihanaa, kun pääsee osallistumaan edes näin. 

Sitä paitsi, minä olen sen verran mukavuudenhaluinen, että kuuntelen isojen lavojen ohjelmia mielelläni omalla sohvalla, selkeällä äänentoistolla ja ilman ruuhkaa... 

Näistä aloitin viikonloppuna ja listalla on vielä vaikka kuinka monta, kunhan taas ehdin istahtamaan koneen viereen kuuntelemaan. Onneksi lippu on voimassa vielä muutaman viikon. 

 

Punainen planeetta

Joonatan Tolan haastattelu on mielenkiintoista kuultavaa. Kuulosti jotenkin miltei huvittavalta, että ihmiset esittävät hänelle kysymyksiä autofiktiosta, kun poika kuvaa isänsä elämää. Eihän isän lapsuus tosiaan voi olla autofiktiota ? 

Kirja on vaikuttava. Sen kuuntelu tosin kesti minulla kauan, sillä kirjan karsea lapsuuskuvaus ei tehnyt minulle oikein hyvää, väsynyt kun olin. Hivenen  ehkä olisi voinut loppuosuutta tiivistää, sillä toisto kävi ehkä jopa puuduttavaksi, mutta kaikkinensa taitavasti sommiteltu tarina mielikuvituksen rajoja hipovasta todellisesta perhehistoriasta. Tapahtumat kuitenkin pitävät kutinsa ja perustuvat laajaan lähdeaineistoon, sanoo Tola. 

Tolkienin tulkkina - tarina Sormusten herran suomentamisesta 

Tämän kirjan haluaisin lukea. Olen aina rakastanut Taru Sormusten herrasta -romaania ja nyt Kersti Juva on kirjoittanut, miten Tolkienin suurteoksen kääntäminen sujui. 

Oi että oli kiva ja mielenkiintoinen haastattelu. Kersti Juva on tosiaan ollut vasta 23-vuotias, kun hän on aloittanut Tolkienin teosten kääntämisen. Aika huikeaa, vaikka hänellä olikin opettajansa Eila Pennanen tukena ensimmäisten osien kohdalla. 

Käännösesimerkkinä  Brandywine on kyllä huikea. Jotain alkoholiin liittyvää, vesistön (joen) kuvausta ja vähän samalta kuulostavaa tarvittiin. En kyllä ikinä olisi varmaan itse keksinyt samaa kuin Kersti Juva, mutta Rankkivuo on ihan täydellinen! 

Äkkiä selailtuna listalla olisi vielä vaikka seuraavanlaisia : 

Säkenöivät ja oikukkaat (historian vahvat naiset kiinnostavat aina), 

Syyskirja (romaani Tove Janssonista), 

Tie totuus ja kuolema (luin esseekokoelman, mutten ollut ehkä ihan varauksetta ihastunut. Kiinnostavaa kuulla keskustelu), 

What if we lose the Truth (median vapaudesta maailmalla)

Three Pines dekkarisarjan luoja Louise Pennny (olen lukenut vain kaksi, mutta aion jatkaa sarjaa. Siinä on aivan omanlaisensa tunnelma) 

Elly Griffiths (ei liene tarpeen selittää kenellekään dekkareita lukevalle) 

Ja on siellä vielä muutakin, mutta näissäkin menee jo hetki :-) 

(Luku)päiväkirja: Huomaanko, milloin kirja ei tee minulle hyvää ?

Lauantai 17.4.2021

Takana on muutama sellainen työviikko, että aikaisempi keväinen kiireestä valittaminen tuntuu ihan vitsiltä. Kun torstai-iltainen asiakkaan johtoryhmäesitys oli takana ja perjantaina piti käydä läpi ensi viikon dokumenttia, ei siitä tullutkaan oikein mitään. 

Väkisin runnoin läpi pakolliset tehtävät. Aivot olivat yhtä tahmeaa mössöä, jotka valuivat keskittymistä vaativien laskelmien yli ja ohi pysähtymättä oikeisiin kohtiin. Onneksi on maanantai ja tiistai. 

Juuri tällaisina viikonloppuina sitä toivoisi Plan B:n olevan vähän todennäköisempi, mutta en taida lottovoiton varaan edelleenkään kovin paljon laskea. 

Älkääkä käsittäkö väärin. Minua haitannut kuukausien kyllästyminen ja turhautuminen on vaihtunut varsin mielenkiintoisiin projekteihin. Paine vaan on kova ja välillä pitäisi ehtiä palautumaankin. 

Lienee turha mainitakaan, että lukeminen on jäänyt satunnaiseen äänikirjakuunteluun. Ehkä satunnainen on väärä sana. Olen aika systemaattisesti kuunnellut tauoilla ja iltaisin Joonatan Tolan omaelämäkerrallista perhetarinaa Punainen planeetta. Jäljellä on enää vajaat kolme tuntia, mutta tänään rupesin ensimmäistä kertaa miettimään kirjavalintani järkevyyttä. 

Tarina on hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoisella tavalla keveydellä etäännyttävä, mutta silti. Onhan tuo nyt kauhean masentava kuvaus aika hirveästä lapsuudesta täysin tasapainottomien vanhempien hoteissa. Aloin epäilemään kirjan vaikuttavan omaan mielialaani ja käytökseeni, kun huomasin aamulla olevani ärtyisä. Kiukuttelin pojille huoneiden siivottomuudesta (aiheesta tosin) ja omakin saamattomuuteni otti suunnattomasti päähän. Koti on tietysti karseassa kunnossa, kun kaikki ovat vain tehneet töitä tai koulua, mutta ehkä levottomuuteni ja äkkipikaisuuteni ei ollutkaan pelkästään väsymyksestä johtuvaa. 

Elän helposti lukemiseni mukana. Toisinaan kirjoitukseni heijastaa minuun vaikuttaneen kirjan tyyliä, onnellinen tarina saa hyrisemään, jännittävä puhdistaa mielen turhasta hötkyilystä ja ehkä nyt ahdistava tarina luo epätervettä jännitettä väsymystilaan. Vika ei ole kirjassa, vaan todennäköisesti väärässä hetkessä. Myötätuntoa ja turhauttavaa halua muuttaa menneisyyttä ei ole hyvä kerätä itseensä, kun jo muutenkin on väsymyksen rajoilla. 

Testataan. Taidan vaihtaa taas johonkin kevyeen. Löytyisiköhän jotain hötöä romanttista ? Tai sitten vaan joku peruslempeä cozy mystery? 

Koetteko te muut kirjojen vaikuttavan mielialaan ja käytökseen ? 

Ei ehkä aina, mutta joissain tietyissä tilanteissa  tai oloissa ? 

p.s. Vähän myöhemmin : Latasin Elisa Kirjan alesta nyt Koboon Vera Valan Aprikoosiyöt ja Enni Mustosen Näkijän. Eiköhän noilla tule taas parempi  mieli (eivätkä vielä jäljellä olevat sotkutkaan osu silmiin Koboa lukiessa :-)