Piirakkapäivä eli makeaa ja suolaista

On asioita, joiden luokse palaan aina uudelleen. Ei kaikkea tarvitse uudistaa, muokata tai keventää. Jotkut jutut toimivat vain aitoina ja niin kuin ne on aina tehty. Mummin marjapiirakka - tai millä  nimellä sitä sitten haluaakin kutsua - on juuri tuollainen.

Eikä sitten kuitenkaan ole, sillä tämän reseptin nerous piilee juurikin sen kyvyssä elää ja vaihtua sesongin mukaan. Piirakan voi tehdä niin raparperista, mustikoista tai omenoista kuin melkein  mistä tahasta suuhun sopivasta hedelmästä... ainakin minun kokeilujeni mukaan.

Siispä tässä yhtenä päivänä palattiin taas perusasioiden pariin - raparperipiirakan muodossa.

Jäin kuopuksen kanssa kotiin, kun vieraat ja muu kotiväki lähtivät Vähävedelle melomaan. Ovella isäntä kääntyi  nöyrästi puoleeni...

"Jos sulla on aikaa, niin voisitko... sitä raparperipiirakkaa... sitä, jossa on sitä valkoista (?)" 

No voinhan minä, kun noin kauniisti pyydetään, eikä tämä ole oikeasti edes työläs tehdä.

Sitten innostuin myös kokeilemaan jotain ihan uutta eli lohipiirakkaa minulle ihan vieraalla pohjalla. Bongasin piirakan Beach House Kitchen -blogista, jossa käytettiin alunperin Martoilta napattua pohjan reseptiä. Vähän tietysti tuli ohjetta sitten muokattua kaapista löytyvien ainesten mukaisesti.

Lopputulos oli lohipiirakaksi täyteläinen olemus, joka ei kuitenkaan tuntunut sen paremmin suus kuin vatsassakaan raskaalta. Jopa muropohjaa vierastava esikoinen ilmoitti kelpuuttavansa pohjan jatkossakin. Se ei olekaan mureneva vaan melkein leipämäinen. Herkullinen kaikkiaan. Tätä tehdään varmasti vielä uudelleen.

Illalla kotiin tulivat väsyneet ja nälkäiset melojat. Pöytään pistettiin kesäkaalisalaattia lohipiirakan kaveriksi ja sitten raparperi-mansikkapiirakaa jätskin kanssa.

 Tuli varsinainen piirakkapäivä.

Mummin (marja)piirakka 

POHJA: 

100g voita

4 dl vehnäjauhoja 

1 hyppysellinen suolaa 

4 rkl sokeria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Leikkaa kylmä voi kuutioiksi ja nypi muiden aineiden kanssa hiekkamaiseksi seokseksi. Lisää tilkka (1/2dl ja lisää, jos tarpeen) vettä ja sekoita nopeasti taikinaksi.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina ohueksi pohjaksi. Pistele haarukalla.

Täyte:
Leikkaa rapaperia (n.4 vartta) pieniksi palasiksi tai  käytä mustikoita, vadelmia tai muita haluamiasi marjoja tai laita omenasiivuja. Asettele pohjan päälle. Ripottele pinnalle vielä muutama ruokalusikallinen sokeria.

Laita uuniin noin 7min ajaksi ja sekoita sillä aikaa kreemi.

TÄYTE: 
1 prk kermaviiliä
vajaa 1 dl maitoa
1 kananmuna
muutama ruokalusikallinen sokeria (riippuen täytteen happamuudesta ja haluamastasi makeusasteesta)

Sekoita täytteen ainekset ja kaada piirakan päälle. Laita takaisin uuniin ja kypsennä 45-60min.
Anna jäähtyä haaleaksi. Tarjoile jäätelön ja vaniljakastikkeen kera.

Lohi-fenkolipiiras Marttojen pohjalla

POHJA

2 1/2 dl jauhoja (1 dl vehnä- ja 1 1/2 dl speltti täysjyväjauhoja)

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

1/2 dl öljyä 

1 1/2  dl vettä

TÄYTE

2 dl ruokakermaa
0,5dl maitoa

1 kanamuna

150 g juustoraastetta (punainen Emmental)

ripaus suolaa

muutama kierros korianteri-chilisekoitusta myllystä  

mustapippuria

LISÄKSI 

150 - 200 g kylmäsavulohta 

pieni fenkoli silputtuna 

tilliä oman maun mukaan

Sekoitetaan kuivat aineet sekaisin. Lisätään nesteet ja levitetään voideltuun piirasvuokaan.
Silppua kylmäsavulohi ja fenkoli. Levitä pohjalle. Ripottele pinnalle tilliä.
Sekoita täytteen kerma, maito, kananmuna ja juustoraaste. Mausta. Kaada piirakkaan.
Paista 200 asteisessa uunissa puoli tuntia tai kunnes pinta hiukan ruskistuu paikoin.
Anna jäähtyä haaleaksi. Ripottele pinnalle vielä tilliä (ja sitruunamehua, jos kaipaat)
Tarjoillaan raikkaan salaatin kera. Tällä kertaa sekoitin kesäkaaliraastetta, ohuita kurkkusiivuja, ripauksen suolaa ja mustapippuria. Kastikkeeksi häivähdys Ponzu-kastiketta (japanilainen sitruunalla maustettu soijakastike).

Perjantain parasta pastaa

Pitkästä aikaa tehtiin Mac'n Cheese, mutta tällä kertaa pienellä twistillä. Prosessi oli pitkä ja polveileva, mutta perjantai-iltaan sopivan helppo. Matkan varrella tuli upotettua useampiakin muuten tähteeksi jääviä juttuja. Näin se menee...

1) Grillaa vappuna Kamadolla kaikenlaista ja kun lämpöä riittää, laita lopuksi muutamat munakoisonpuolikkaat ja kirsikkatomaatit kypsymään lämpöön. Mausteeksi vähän yrttejä ja oliiviöljyä...

2) Kun kasvikset ovat jäähtyneet, kaavi munakoiso kuorista blenderiin, paiskaa seuraksi tomaatit ja vielä tuoreita tomaatteja lisäksi. Leikkaa joukkoon minttua ja haluamiasi muita tuoreita yrttejä. Tähän saa hyvin piilotettua kaikenlaisia yrttivarsia, jos halua lehdet säästää johonkin muuhun, Sitten vielä vähän jugurttia joukkoon ja tahnaksi. Tarjoile dippikastikkeena leivän ja kasvisten kera. Sopii myös mahtavasti esim. kanan kaveriksi.

3) Miettiessäsi perjantai-illan ruokalistaa, muista jääkaapista löytyvä lopputahna. Keitä puoli paketillista pastaa melkein pehmeäksi, valuta suurin osa vedestä pois ja laita pasta  takaisin kattilaan. Kaada joukkoon purkillinen (3,3dl) kermaa ja pussillinen (150g) juustoraastetta.  Sekoita joukkoon munakoisotahna ja vielä ripaus suolaa, pippuria ja hiukan muskottipähkinää.

4) Kaada pastaseos uunivuokaan. Ripottele pinnalle korppujauhoja ja isännältä ruoanlaitosta jäänyttä persilja-pinjansiemensilppua. Valuta vielä vähän oliiviöljyä päälle ja laita uuniin 180-200 astetta noin puolisen tuntia. Anna hetki lämmön tasaantua ja nauti.

Oli muuten ihan sikahyvää.

Kesälounaan herkullinen Burrata

Millainen on hyvä kesälounas?

Sellainen, jonka tekemiseen ei mene ikuisuutta. Kesällä en käki keittiössä, varsinkaan kauniilla kelillä.

Sellainen, joka pirskahtelee raikkaita kesän makuja ja maistuu auringolta.

Ainoan kesälomaa muistuttavan viikkoni aikana oli tasan yksi päivä, jolloin tarkeni lounastaa pihaterassilla. Hyödynsimme hetken. Pääsimme jälkiruokaan saakka ja sitten sadekuuro ajoi sisälle jatkamaan herkuttelua (jäätelöllä tietenkin!). Voimme kuitenkin todistettavasti sanoa lounastaneemme pihalla!

Alkupaloiksi testattiin monissa lehdissä hehkutettua ja nyt niin hehkutettua trendikästä Burrata-juustoa. Mozzarellasta ja kermasta valmistettu juusto on juuri nii pehmeä ja herkullinen kuin voisi kuvitella, eikä tarvitse seurakseen paljon mitään.

Me sekoitimme Burratan seuraksi pikaisen tomaattikimaran,  Makeita kirsikkatomaatteja leikattiin puolikkaiksi ja sekoitettiin yrttisilpun kera (timjamia ja minttua tällä kertaa). Vähän pippuria, 1 sitruunan kuori raastettuna ja loraus sitruunamehua. Lopuksi vielä valutettiin pinnalle hyvää oliiviöljyä.

Lopputuloksena oli ihan täydellinen herkku kesälounaalle. Jos raaskii ostaa hintavaa juustoa useamman pallon, voi tällä ja rapeakuorisella leivällä korvata vaikka koko lounaan.

Me raaskimme tällä kertaa ostaa vain yhden juuston, josta kai kevyeksi lounaaksi riittäisi kahdelle. Pääruokana oli sitruunaista peruna-kana uunivuokaa - helppo herkku sekin.

Vonkamiehen sunnuntaisalaatti

Kaupan maistiaisista tarttui mukaan mielenkiintoinen tuttavuus eli Vonkamiehen poromunajuusto. Arctic Milk Oy:n valmistaman juuston suolaiset porosattumat saivat heti haluamaan lisää, mielellään yhdistettynä raikkaaseen salaattiin. Enkä tiedä johtuuko hämäläisistä juurista vai mistä, mutta munajuusto on ollut minusta aina ihanaa herkkua!

Tässä juustossa on ainesta tämän kesän trendiherkuksi grillien savutessa joka pihalla, mutta oli se herkkua näin pannullakin lämmitettynä. Mielenkiintoinen tuote ja tuotantotapakin vaikutti kivan "paikkakuntalaiselta", vaikkei Ypäjä ihan Espoon kupeessa olekaan. Maito tulee kuulemma läheltä ja herat syötetään possuille.


Vonkamiehen sunnuntaisalaatti 

Pilko juusto haarukkapaloiksi. Lämmitä pannulla nokare voita ja hiukan oliiviöljyä. Pistä juustopalat sekaan "käristymään" ja ruskista pintaa tahtomasi määrä.

Sillä aikaa, kun juusto lämpiää ehdit huuhtelemaan salaattia sekä pilkkomaan omenaa ja viinirypäleitä. Sitten ei tarvitsekaan enää kuin sekoittaa. Nopeaa ja herkullista. Kastikkeeksi sopi erinomaisesti balsamico-siirappi.

Arkiruokaa - Chilitonnikalapannari

Tulinpa tässä jumpasta kotiin ja kurkistin jääkaappiin. Sieltä löytyi vähän loppuja sitä sun tätä. Ensin en meinannut niistä ateriaa saada aikaiseksi, mutta sitten muistelin jostain läpyskästä bongaamaani tonnikalapannarin ohjetta. Kaappien antimiin soveltamalla meidänkin porukka sai ihan kelpo aterian...

Kuten huomaatte, salaattien osalta olen edelleen omena-avokadokoukussa ja piment d'Espelette-koukussa. Tämä ei myöskään ole kai varsinaisesti leipomus, mutta Myllärin Luomun jauhopussien ja hiutalepakettien loppuja tuli tyhjennettyjä - siksi tuo sponssipallura.


Chili-tonnikalapannari 

4 kananmunaa
8dl maitoa
1dl raejuustoa
3dl vehnäjauhoja
1dl täysjyväjauhoja
1dl 7 viljan hiutaleita
1tl leivinjauhetta
ripaus suolaa ja pippuria
1/2 chili silputtuna
1 prk tonnikalapaloja
yrttejä (tällä kertaa kaapista löytyi kuivattuja Provencen yrttejä, tuoreet tietysti olisivat parempia)
2dl juustoraastetta 
sitruunankuorta (sen verran kuin oli eilisen kokkaamisen jäljiltä sitruunassa vielä jäljellä - mehu toimi salaatinkastikkeena)

Haluamaasi salaattia seuraksi.

Sekoita muut ainekset kuin tonnikala ja juustoraaste. Kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Jos haluat ohuemman, niin laita syvälle pellille. Ripottele päälle tonnikala ja juustoraaste.

Kypsennä 225 asteisessa uunissa vajaat 30min.

Anna hetken levähtää ja tarjoile salaatin kera. Päälle voi halutessaan laittaa chilikastiketta. Tämä on nimittäin lapsille sopivan mietoa...

Nälkä lähtee tällä lounaalla pitkäksi aikaa.

Jauhot ja hiutaleet tarjosi Myllärin Luomu

Kinkku-juusto-kurpitsamuffinssit kurpitsakeiton seuraksi

Teki mieli keiton seuraksi vaihteeksi muuta kuin leipää. Suolaiset muffinssit ovat ihania, kunhan niistä ei tule liian kovia ja kuivia. Jugurtti ja kurpitsa taikinassa tekevät näistä ihanan pehmeitä. Juuri sopivia lauantai-lounaalle.

Sekoitin jauhoiksi myös Myllärin Luomun Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja lisämauksi. Hyvin maistui.

Kinkku-juusto-kurpitsamuffinssit (14kpl)


2dl vehnäjauhoja
2dl Myllärin Luomun hurjan viljainen sämpyläjauho
2tl leivinjauhetta
1dl öljyä
2 kananmunaa
2dl turkkilaista jugurttia
2dl raakaa kurpitsaa koneella hienonnettuna
pari kevätsipulia silputtuna
1-2 kourallista palvikinkkua silputtuna 
2 kourallista juustoraastetta
suolaa ja pippuria

Sekoita nesteet, kurpitsa, sipuli, kinkku ja puolet juustoraasteesta. Lisää hiukan suolaa (muista, että suolaa on myös kinkussa ja juustossa) ja mustapippuria. Sekoita kuivat aineet ja lisää nesteisiin. Sekoita vähän löysäksi taikinaksi ja jaa lusikoiden avulla paperisilla muffinssivuoilla vuorattuihin muffinssipellin koloihin.

Ripottele päälle loput juustoraasteesta ja paista 175 asteisessa uunissa noin 15 minuutta. Nosta pelliltä jäähtymään ja tarjoile haaleana.

Jauhot tarjosi Myllärin Luomu osana Suomen inspiroivin leipoja kisaa

Ranskalaisia juustolla

Minulta kysytään säännöllisesti, mitä meillä oikein syödään ? Ei niinkään siksi, että meillä mikään varsinainen kulinaristien maine olisi. Kysyjiä kiinnostaa, millä tavalla ranskalaisuus näkyy meillä ruokapöydässä.

Mitä tuohon sitten vastaan ? Kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen on vaikea tietää, mikä ruokatavoissamme on lähtöisin isännän kotimaasta ja mikä taas yhteisen ruokakiinnostuksen tuomaa. 

Yksi selkeästi ranskalainen tapa meillä kuitenkin on ja se on juustotarjotin pääruoan ja jälkiruoan välissä. Alkuruoka voi puuttua, kaikki eivät välttämättä ota jälkkäriä, mutta viikonloppuna (ja useimmiten myös arkipäivinä) pöydästä löytyy juustoja. Välillä ne ovat paketeissa ja välillä taas kauniisti tarjolle aseteltuna. Useimmiten ne nautitaan yksinkertaisesti hyvän leivän seurana, toisinaan taas brassaillaan. Niin kuin tänään, kun juustojen päälle valutettiin hunajaa ja joukkoon ripoteltiin saksanpähkinöitä.

Juustovalikoima vaihtelee. Comté, Gouda ja parmesaani kuuluvat vakioihin. Niitä hankitaan Hietaniemen kauppahallista, Tuula Paalasen juustokaupasta. Välillä mennään ihan marketin valikoimilla - Pirkan parhaat Brie on hyvää. Tänään pöydästä löytyi Turun ruokamessuilta mukaan tarttunutta espanjalaista manchegoa, Pirkan Brietä ja ikisuosikki Roquefort Papillon.

Juustoista meillä tykkäävät pääasiallisesti kaikki. Ainoa vähän krantumpi on kirppu, joka ei syö sinihomejuustoa eikä vuohenjuustoa. Kaikki muut sitten takaavatkin sen, ettei juustopaketti pääse meillä vanhenemaan. Toto 2,5 vuotta, syö juustoja siinä missä isommatkin. Hänelle kelpaavat tujummatkin ja saavat aikaan vain hyväntuulista maiskutusta. "Nam,nam - hyvää"  - ja sitähän juustot ovatkin, hyvää.

Kielenvievä porkkanakakku ja sen makea juustokuorrutus

Voi tätä syksyn hämäryyden tuskaa valokuvatessa - tämä maistui huomattavasti paremmalle kuin miltä kuvassa näyttää

Porkkanakakku kuuluu ehdottomasti syksyyn ja ehdottomasti nimenomaan juustokuorrutuksella ja saksanpähkinöillä. Tuhtia tavaraa, mutta pitää syksybluesin loitolla ja riittää useammankin päivän herkuksi. Säilyy nimittäin tosi hyvin jääkaapissa.

Tämänkertainen versio on napattu Hummingbird Bakeryn kirjasta. Siinä onkin muuten sellainen kirja, joka ehdottomasti kannattaa hankkia, jos vähänkin leipoo. Olen testannut siitä useamman reseptin ja ne ovat aina olleet paitsi helppoja , myös suussasulavan herkullisia. Tämä ei tee poikkeusta.

Porkkanakakku 

Meillä on keittiövaaka edelleen toimintakyvytön, joten määrät ovat nyt tuntuman ja lyhyen keittiömatikan perusteella. Lisäksi minä olen huomattavasti anteliaampi noiden mausteiden suhteen. Minusta kun niiden tulee maistua kunnolla. Kukin tehköön tietysti oman makunsa mukaan.

4 dl  ruokosokeria
3 kananmunaa
3 dl rypsiöljyä
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 rkl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
loraus vaniljauutetta (n. 1rkl)
1,5 - 2 tosi isoa porkkanaa raastettuna
pari isoa kourallista saksanpähkinöitä murskattuna (paitsi ne joilla ajattelit koristella kakun)

Laita uuni lämpiämään 170 asteeseen ja sekoita sokeri, kananmunat, vaniljauute ja öljy keskenään. Sekoita mausteet, sooda, leivinjauhe ja jauhot keskenään ja lisää munaseokseen vähitellen, hyvin sekoittaen.
Lisää vielä raastetut porkkanat ja suurin osa pähkinöistä tasaiseksi sekoittaen.

Jaa kahteen 20cm vuokaan ja paista uunissa 20-25min. Anna jäähtyä.

Tee juustokuorrutus vatkaamalla ensin hyvin sekaisin 100g pehmeää voita ja runsas puoli pakettia tomusokeria (300g). Lisää joukkoon yksi paketti Philadelphia-juustoa (200g) ja vatkaa voimakkaasti seos tasaiseksi. Levitä toiselle kakkupohjalle, aseta toinen päälle ja kuorruta haluamallasi tavalla. Koristele saksanpähkinöillä ja ripottele vaikka kanelia vielä päälle.

Nenäkkäät kinkku-juustokakkuset

tai muffinssit, tai miksi noita nyt nimittäisi. Nenäkkäitä sellaisia, ovat mitä ovat.

Kälyni noita teki Ranskassa aperitiiviherkuiksi ja piti oikein pyytää resepti. Minulla vaan taisi unohtua kiertoilma päälle uunissa ja se kai sitten muovasi herkuille nenät. En minä oikein muutakaan syytä tuollaiseen ihan toispuoliseen kohoamiseen keksi. Vähän vaikea noiden on uskoa tahallaan minulle pitkää nenääkään näyttävän, vaikka kuinka lukisi fantasiakirjoja...

Cake jambon, olive

Nämä voi tehdä yhtenä isona kakkuna tai sitten pieninä annoskakkusina.

200g jauhoja
5 kananmunaa
1 tl leivinjauhetta
0,5dl öljyä
150g palvikinkkua pienen pieninä kuutioina
100g juustoraastetta (Gruyère, Compté, Emmental)
vihreitä oliiveja silputtuina
1,5 dl maitoa
1/2 tl suolaa
pippuria
2 rkl Dijon sinappia
persiljaa tai muita yrttejä silputtuina

Vatkaa munat ja maito sekaisin, lisää öljy ja sinappi, sekä suola ja pippuri.
Lisää vähitellen jauhot ja leivinjauhe sekoittaen tasaiseksi.
Lisää kinkku, juusto, oliivit ja yrtit.
Laita silikonivuokiin ja kypsennä 170 asteisessa uunissa vajaat 30-40 min kakun koosta ja uunin ärhäkkyydestä riippuen.

Fiilistellen joulunalla - Makoisa sunnuntaifondue

Enkelikello kilkatti, kun meidän perhe dippasi leivänpaloja juuston sekaan. Eihän tuo juusto ollut ihan täydellistä massaa kuvaushetkellä vähän liian kuumaksi päästyään, mutta jäähtyihän se siitä venyväksi. Ja se maku vei ihan toisiin ulottuvuuksiin. Juustofondue on ehdoton lemppari, kun ulkona tuiskuaa ja joulukuusi tuoksuu koristeltuna vieressä. 

Juustoina olivat tällä kertaa gruyère, emmental ja sellainen itävaltalainen pastöroimaton biojuusto, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Wanhan kauppahallin juustokaupasta (Paalanen) ne poimittiin mukaan asiantuntevan opastuksen myötävaikutuksella. Makuyhdistelmä oli taivaallinen. Jo ensimmäinen suupala sai pistämään silmät kiinni ja nauttimaan vahvasta, muttei polttavasta juuston kermaisuudesta.

Opittiin sekin, että 800g juustoa on liian paljon jopa meille. Ei mene herkku hukkaan kuitenkaan, kun loppuja sulatellaan uudestaan uunileivän päälle.

Jälkkäriksi nakerreltiin muutama kuusi piparitalon pihalta, vaikka jokaisen vatsanahka pingotti fonduen jäljiltä. Voiko sitä joulukuista sunnuntai-iltaa enää leppoisammin viettää ?

Maanantaina sitten lähti rumba taas käyntiin, kun sunnuntaista ehtii bloggaamaankin vasta tiistai-iltana. Mieleen jäi kuitenkin jotain joulunajan rauhasta ja kitalaki muistaa herkuttelun vielä pitkään. Yksi sunnuntai olisi vielä jäljellä ennen jouluaattoa...

Juuston sulatusta isänpäivän kunniaksi

Itse asiassa tätä syötiin jo lauantaina illalla, kun tänään tulee vieraita ja esikoinen tekee silloin ruoan.

Raclettejuustoa siis ostettiin iso mötikkä tai itse asiassa kaksi eilisellä kauppahallireissulla.  Toinen oli sellaista pastöroimatonta ja valkoviinillä harjattua, toinen taas tavallista pastöroitua. Täytyy kyllä sanoa, että tällä kertaa vahvempi maku löytyi tuosta pastöroidusta. Tämä taisi johtua siitä, että pastöroimaton oli aika paljon nuorempaa. Ihanan pehmeän makuisia olivat molemmat.

 Salaatiksi oli valmistettu niin ikään kauppahallista mukaan tarttunutta tavallista vihreää lehtisalaattia, päärynän, saksanpähkinöiden ja sinihomejuuston kera. Kastikkeeksi vaan vähän valmista balsamico-kastiketta pullosta.

Kauppahallin salaatista muuten näkyi, että kun vähän nähdään vaivaa niin tähänkin vuodenaikaan on mahdollista myydä asiakkaille tuoretta, raikasta ja todella herkullista salaattia. Vähän olivat toista maata mukaan tarttuneet salaatit markettien nuutuneisiin ruukkusalaatteihin verrattuina. Se on kumma, miten ruukun pitäisi kuulemma lisätä säilytysaikaa, mutta juuri nuo ruukkusalaatit ovat niitä kaikkein mauttomimpia.

Sitä ei ikinä uskoisi, että näin yksinkertaisista aineksista voi tulla niin herkullista, mutta näin on. Lautaselle vaan laitettiin valmiiksi mortadellaa, korppukinkkua ja keitettyä perunaa. Viereen lisättiin etikkakurkkuja ja hillosipuleita. Päälle valutettiin ja venytettiin raclette-pannussa sulatettua juustoa.

Raclette-juuston sulatuksesta on eri koulukuntia, jotka löytyvät ihan meidän perheemme sisältäkin. Esikoisen mielestä juuston pitää olla melkein ruskistunutta ja reunoilta rapeaa. Äiti taas haluaa sellaista venyvää ja vanuvaa kuminauhaa. Makuasioista ei pidä kiistellä, joten en nyt sen enempää ota kantaa siihen, kumpi tapa on parempi. Sen verran kuitenkin sanon, että tuo venyvä ja vanuva pehmeys on aivan mahtavan ihanaa, eikä siinä ole vaaraa rasvan erottumisesta juustosta... Näin ihan puolueeton huomautus ;-)

Racletten kanssa perinteenä on, että pitäisi juoda viiniä, eikä vettä. Syynä siis se, ettei vesi jäisi vatsaan kellumaan juustokerroksen päälle. Viini kuulemma leikkaa juuston rasvan läpi ja sekoittuu tasaisemmin. Näin vältetään vatsanpuruja. Sama ilmeisesti koskee myös kuplivia virvoitusjuomia, joita tulisi racletten (ja juustofonduen) kanssa välttää. Nyt tosin meillä huuhdottiin juustopalat alas oikein shamppanjan avulla isänpäivän kunniaksi (siis aikuiset, lapsilla tietysti omat juomat eli maito - toim.huom. kaiken varalta), mutta koska meillä ei ainakaan vielä ole ilmennyt minkäänlaista pahoinvointia, niin ilmeisesti se viinifunktio toimi sitten noin kuplivanakin.

Jos siis mietitte, mihin investoida ystävien kanssa ruokailun osalta, niin raclettepannu on kyllä ihan ehdoton fondue-padan lisäksi. Meillä on tuollainen, jossa on päällä vielä kivilevy ja planchaksi kutsuttu toinen levy, mutta pääasiassa ollaan kyllä selvitty ihan noiden raclettelevyjen käytöllä.

Hyvää isänpäivää kaikille ! Kohta syödään meilläkin kakkua.