Vähän vanhaa, vähän uutta, eli kuukauden keittokirjat

Emmi-Liia Sjöholm: Koko perheen kattaus 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta 

Perhe pitää ruokkia joka päivä. Aina välillä pitää inspiraatiota vähän tökkiä ennen kuin mieleen juolahtaa menuaiheita. Jos aterioiden keksiminen on kaikilla välillä työlästä, millaista se onkaa perheessä, jossa pitää vältellä tiettyjä ruoka-aineita?

Keittokirjat ovat oiva apu inspiraation liikkeelle tönäisemisessä ja Emmi-Liia Sjöholmin kirja auttaa varmasti perheissä, joissa pitää vältellä joko gluteenia, kananmunia tai maitoa, tai kaikkia kolmea. Kirjan resepteissä kun ei käytetä noista mitään.

Pidin kirjan tervejärkisestä ja vähän arkisestakin lähestymistavasta. Ruoat on tarkoitettu koko perheen nautittaviksi eikä pelkästään allergisen perheenjäsenen ravinnoksi ja siksi tästä kirjasta on iloa ihan tällaiselle kaikkiruokaisellekin perheelle. Kokeiltavaa löytyi  Jotkut resepteistä tosin ovat sellaisia, että voin niitä kyllä kokeilla, mutten ehkä ihan edustamassa sitä ruokalajia, jota korvaavaksi ne kirjassa kuvattiin. Muutenkin tuntuu hassulta, että pitäisi väkisin luoda jotain tiettyä ruokaa muistuttava korvaava resepti. Maailma on täynnä ihania ruokalajeja, jos muutama jää väliin, niin ei se voi olla niin katastrofaalista. No, meillä tietysti ei joudu kukaan välttelemään mitään, joten ehkä en vain ole joutunut tilanteeseen, jossa tuo olisi tarpeellista.

Kirjan kuvissa on rauhallinen ja vähän viileä tunnelma. Pieni jutustelu lukujen alussa kertoo, mitä tuleman pitää. Tämä on mukava lisä keittokirjahyllyyn ja allergikkoperheille kannattava hankinta ruokastressin lieventämiseen.

Pipsa Hurmerinta: Pipsan keittiössä 
Ale-ostos 

Vähän vanhempaa keittokirja-vuosikertaa edustaa tammikuussa alepöydästä mukaani lähtenyt Pipsa Hurmerinnan - Pipsan keittiössä, josta pidin kovasti.

Kirjan reseptit ovat konstailemattomia, mutta kertovat innostuksesta ruokaan. Kuvissa näkyi myös ihmisiä laittamassa ruokaa tai nauttimassa siitä. Se toi ohjeetkin jotenkin lähelle ja vielä houkuttelevammiksi. Teki mieli päästä mukaan.

Kirjasta on toistaiseksi tullut kokeiltua paria reseptiä, mutta tätä hyvän mielen tuovaa kirjaa tulen varmaan selailemaan uudelleen. Tämä (ja samoin muuten tuo kuvassa taustalla näkyvä Jordannovankin kirja) on myös inspiroiva kirja parhaimmillaan sillä vaikken parina päivänä tehnytkään kirjan reseptin mukaan, sai illan ruoka ajatuksena alkunsa joko kirjan kuvasta tai siinä mainitusta raaka-aineesta.

Pipsa oli näin vuoden 2016 aluksi myös mukava trendibongailukirja... aina välillä kannattaa kurkistaa muutaman vuoden takaiseen ajatteluun ja huomata, miten jotkut asiat ovat nousseet pinnalle ja kadonneet, toiset taas tulleet jäädäkseen - omaan keittiöön tai muiden.

Keittokirjoja käsissäni

En tiedä mitään parempaa kuin hetki sohvalla takkatulen vieressä ja käsissä pari uutuudesta kiiltävää keittokirjaa. Juuri tällainen hetki minulla oli perjantai-iltana. Eikä se mikään turha hetki ollutkaan. Hetki myös jatkui useampana vastaavana sessiona. Käsiini osui nimittäin kaksi kovin erilaista keittokirjaa, joista kummastakin oli heti hyötyä ja tulee olemaan varmasti iloa myöhemminkin.

Kari Kaipainen : Speltillä luonnollisesti parempaa
Vera Jordanova: Don't Miss a Bite - Makuja ja muistoja maailmalla
Luettavaksi, kokattavaksi ja blogattavaksi kustantajilta 


Speltillä ja speltistä

Ruokablogin puolella vierailleet ovatkin jo huomanneet, että meidän perheessämme eletään spelttikautta. Spelttiä on käytetty risotoista kakkuihin ja aina syöty lopputulokset hyvällä halulla. Spelttikuningas Kari Kaipaisen kokoama kirja Speltillä luonnollisesti parempaa, osui siis oikein hyvään saumaan.

Vähän olisin ehkä kaivannut enemmänkin tarinaa itse aineksesta, mutta näinkin kirjassa on napakka tietopaketti ja ovathan nuo reseptit sentään ihania katsella ja lukea, samoin kuin tietysti kokatakin. Monta tunnettua ruokaihmistä ja kokkia on listannut omia spelttireseptejään kirjaa varten. Olikin hauska nähdä, miten eri tekijät lähestyivät samaa raaka-ainetta ja löytyihän sieltä erilaisia juttuja. Kirjasta tulee myös hyvin esille speltin monipuolisuus. Talkkunaleivityksestä siirrytään joustavasti spelttirisottoon ja siitä taas kakkuihin tai spelttilakritsista valmistettuihin tryffeleihin.

Lukemisen inspiroimaa sunnuntailounasta voitte kurkata vaikka täältä kaikkien noiden muiden spelttikautemme tuotosten lisäksi.


Mallin matkamuistoja 

Malleista tulee yleensä mieleen kahvilla ja tupakalla elävät ja herkkuja hintaan millä tahansa kaihtavat nuoret naiset. Vera Jordanovan keittokirja heittää tuon mielikuvan iloisesti romukoppaan. Kirja on täynnä ihania ja inspiroivia reseptejä. Joukossa on toki kevyitäkin ohjeita, mutta kalorien välttäminen ei ole mitenkään tärkeää vaan pääosassa on maku.

Merkkasin heti kokeiltavaksi useammankin reseptin kirjasta ja ensimmäiseksi tehtiin kanaleikkeitä sitruunaisella kastikkeella. Oli muuten hyvää.

Kivaa kirjassa on myös sen luettavuus. Reseptien keskellä on talletettuina pieniä muistoja maailmalta. Ne liittyvät lähimmillä sivuilla oleviin resepteihin joko tunnelmaltaan tai sisällöltään ja luovat kirjaan ihan oman tuntunsa. Niitä olisi voinut olla vielä enemmänkin.


Keittokirjapohdintaa

Huomaan tulevani keittokirjojen suhteen yhä vaativammaksi ja vaativammaksi. En niinkään vaadi enempää reseptejä, kuin luettavaa. Siksi tällaiset selkeän teeman kirjat ovatkin niin mukavia. Niistä saa irti muutakin kuin pelkkiä kokeiltavia ruokaohjeita, tai pikemminkin, kokeiltavaa löytyy helpommin, kun resepteillä on tarina ja tunnelma takanaan.

On ihanaa, että kirjojen tekijätkin ovat yhä enemmän menossa tähän suuntaan. Ihanaa on myös kuvien korostuminen nykykeittokirjoissa. Nämäkin kirjat ovat molemmat täynnä toinen toistaan ihanampia ja inspiroivampia ruokakuvia!

Luettavaksi ja blogattavaksi kustantajilta