Nyt kuitenkin kaikki Korona-uutisointi ja yleinen negatiivisuusaalto vaati vastatoimia. Mikäs sen parempaa kuin herttainen hömppä ?
Pyytämätön ennakkokappale kustantajalta
Tässä kirjassa on houkutuksena myös Skotlantilainen maaseutu ja kirjakauppa. Yep, minulla on kehittynyt kyseiseen komboon jonkinlainen heikkous Kirjakauppiaan päiväkirjan jälkeen. Tosin tässä ollaan aika kaukana vähän sarkastisen kirjakauppiaan muistelmista.
Nina menettää työnsä Birminghamin kirjastossa. Tulevaisuutta pohtiessaan hän äkkiä huomaa omistavansa vanhan leipomoauton ja kiertävänsä Skotlannin maaseutua myyden kirjoja lukemisennälkäisille kyläläisille.
Asetelma siis on herkullisen idyllinen, eikä kirja petä kuvatessaan kyliä ja siellä asuvia hivenen eksentrisiä hahmoja, puhumattakaan tietysti junalla ohi ajavasta romanttisesta mekaanikosta tai äreästä maanviljelijä-vuokranantajasta, jotka tietenkin ovat myös sietämättömän komeita.
Arvannette asetelman ja ehkäpä myös lopputuloksen. Minä arvasin. Ennalta-arvattavuuteen liittyy myös kirjan heikko kohta. Kun se kauan odotettu hetki sitten saapui, loppui kylän ja Ninan kirjakauppatouhujen kuvailu kuin seinään ja päädyttiin mökin seinien sisäpuolelle - tylsää...! Noin lukijan kannalta, Ninalla tuntui olevan hauskaa, vaikkei sitäkään kovin tarkasti kuvailtu.
No, kaikkiaan tämä oli nopeasti luettava ja viihdyttävän piristävä sunnuntaipiristys. Onneksi loppuratkaisu on juuri nimensä mukainen, eli melko lopussa kirjaa tuleva osa. Iloista seikkailua kesti siis mukavan aikaa - eikä siinä lopun asetelmassa tietysti mitään vikaa ole. Niinhän se piti juuri mennäkin.
