Parempaa perjantaipizzaa Katukeittiöstä

Jenni Häyrinen : Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa
Luettavaksi ja kokeiltavaksi Jenniltä (ja Readme.fi:ltä) 

"Nam, nam, nam - paras pizzapohja ikinä", sanoi esikoinen kun perjantaipizzaansa mutusti ja oli tyytyväinen valintaansa. Nämä perjantaipizzat nimittäin bongasivat pojat Jenni Häyrisen kirjasta Katukeittiö - parempaa roskaruokaa. Äitiä taas melkein kadutti valinta-avun pyytäminen. Menikö tässä äidin asema perjantaipizzojen kuningattarena? Voi Jenni, minkä teit.

No, ei kai sentään. Äiti on aina äiti. Sitä paitsi, kyllä minustakin kirjan pannupizzan pohja on paras pannupizzan pohja ikinä. Siitä puuttui se sellainen kuivakka jauhoisuus, joka usein on häiritsevää pannupizzassa. Herkkua siis ja meillä tullaan viettämään pannupizzaperjantaita tulevaisuudessakin. Myös täytteet (smetana, mozzarella, parmesaani, peperoni ja mozzarella, parmesaani, pekoni, kananmuna) maistuivat kaikille ja olivat mukavasti erilaisia vakiopizzoistamme. Tosin en voinut vastustaa kiusausta olla ripottelematta vielä espelette-chilijauhetta kananmunien päälle ja hyvältä maistui samassa paikassa myös pikapikkelöity punakaali.

Kirja tullaan meillä selailemaan vielä moneen kertaan inspiraatiota varten. Vaikka suurin osa resepteistä onkin sellaisia, joista tällainen vanhempi kotikokki on joskus tullut kokeilleeksi jotain versiota, on kiva nähdä tällainen yhteen kerätty kokoelma. Siitä on helppo kysellä nuorison toiveita. Kovasti innokkaasti selailivat pojat ainakin meillä kirjan sivuja. Ja jos pannupizzan pohjasta voi mitään johtopäätöksiä tehdä, niin kirjan resepteistä saattaa hyvinkin löytyä myös muitakin käyttöön otettavia "parhaita ikinä". Lihapiirakat taitavat olla seuraavana testissä.

Kelpaa myös aamupalalla

Minä olen viime aikoina peräänkuuluttanut keittokirjoihin myös "tarinaa". Reseptilistoja löytyy netistä. Turha niille on hyllymetrejä uhrata. Katukeittiössäkin saadaan lukea myös Jennin jutustelua suvun snägäri-historiasta ja muutenkin on useimmissa resepteissä ainakin pieni kommentti tai reseptiin liittyvä vinkki mukana. Kirjaa voi siis myös lukea, vaikka mitään pidempää punaista lankaa ei sivuilta löydykään...

Ja tietysti voi katsella kuvia! Kuvitus kirjassa on Liemessä-blogin tyylistä ja mukavaa katseltavaa. Kaikista resepteistä taitaa olla kirjassa jonkinlainen houkutteleva kuva ja lisäksi löytyy vielä tunnelmakuvia. Visuaalisesti houkutteleva ja koukuttava kirja siis - niin kuin valokuvaajana kunnostautuneelta kirjoittajalta voi odottaakin.

Kirjaa voi siis suositella hyvillä mielin. Erityisesti se sopinee vähemmän "roskaruokaa" kotona kokanneelle, mutta sitä pikaruokapaikoista useasti hakevalle. Kotona saa hyvillä ohjeilla perjantaimättöä, joka pesee valmiina ostetut vastineensa mennen tullen. Lisäksi hinta hellii kukkaroa. Kahden euron hamppari kuulostaa halvalta, mutta ainakaan meillä se ei yleensä jää siihen ja perushinnoilla kotiversiot ovat paitsi miljoona kertaa parempia myös selkeästi edullisempia. Aiemmassa vertailussamme pizzan hinnaksi tuli alle 5€ kotona tehtynä. (ref. pizzat vertailussa).

"Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa" auttaa hyvin alkuun ja sen hinta tulee säästettyä ruokabudjetissa moneen kertaan korvaamalla pikaruokapaikkavisiitit kotona tehdyillä herkuilla. Kaupan päälle saa mukavia lukuhetkiä kauniin kirjan parissa.

KIITOS JENNI - tämän parissa viihtyy!

Syksyn hehkuvin pizza

Luonnossa nuo värit olivat syksyn hehkuvimmat. Raitajuurta, violetteja porkkanoita, punasipulia ja rucolaa kun yhdistää, lopputuloksena on ihanan syksyinen väripaletti. Eikä tämä pizza makuhermojakaan ainakaan ärsyttänyt. Äiti taisi löytää uuden lempparipizzansa ja juureksia usein vieroksuvat lapsetkin totesivat, että peittoaa jo Papankin pizzat..  Hyvin siis upposi.

Tässä pizzassa luomua olivat jauhot, sipulit ja raitajuuret.

Pohjan päälle sekoitin Savoraa crème fraîcheen. Savorahan on sellainen ranskalainen ikuvanha maustekastike. Se muistuttaa sinappia, mutta sisältää kaikenlaisia mausteita salaisella reseptillä. Minä olen kehittänyt siihen jonkinlaisen addiktion ja tässä pizzassa sen makeanterävä maku oli omiaan. Mikäli Savoraa ei satu löytymään lähistöllä, niin sen voi korvata vaikka hunajaisella Dijon-sinapilla.

Syksyn hehkuvin juurespizza

pohja :
4 dl kädenlämpöistä vettä
pinnalle kuivahiivaa noin 1/4 pussia
1 tl suolaa
3 dl täysjyväjauhoja
4-5 dl leivontakarkeita vehnäjauhoja
2 rkl oliiviöljyä

Kastike :
purkillinen crème fraîchea ja 2 rkl Savoraa sekoitettuna keskenään

pussillinen pizzajuustoa ja parmesaaniraastetta

1 punasipuli kuorittuna ja paloina
2 pientä raitajuurta mandoliinilla siivutettuna ihan ohuiksi siivuiksi
1 violetti porkkana mandoliinilla siivutettuna
suolaa, pippuria, oliiviöljyä ja hiukan juoksevaa hunajaa

päälle vielä lopuksi rucolaa ja paahdettuja pinjansiemeniä.

Aloita pohja edellisenä iltana. Sekoita hiiva ja suola veteen ja vaivaa joukkoon jauhot. Lisää öljy ja vaivaa taas. Laita yöksi jääkaappiin.

Nosta seuraavana päivänä taikina jääkaapista noin tuntia ennen kuin ryhdyt tekemään pizzaa. Kauli taikina kahdeksi ohueksi levyksi.

Levitä puolet kastikkeesta toiselle pohjalle ja ripottele päälle puolet pizzajuustosta. Sekoita juuressiivut kulhossa suolan, pippurin, öljyn ja hunajan kanssa. Levitä ne pizzalle. Raasta päälle parmesaania.

Paista 200 asteessa runsaat 10 minuuttia. Vahdi, etteivät juuressiivut pala.

Levitä pizzalle vielä pinjansiemeniä ja rucolaa. Tarjoile heti.

Toiselle pizzalle laitettiin mausterullaleikkelettä, paprikaa ja tomaattia. Muuten tehtiin samoin.

Myllärin Luomu sponssasi jauhot ja tällä reseptillä osallistun Suomen inspiroivin leipoja-kilpailuun

Pihistelyä perjantaipizzalla

 
Tällä viikolla sitä uskaltaa sentään antaa pihistelyvinkinkin punastumatta. Ollaan onnistuttu pitämään ruokakulut suurin piirtein kurissa, jollei nyt loppuviikonloppuna sitten ihan räjähdä käsiin. Tässä kuitenkin jo tämän viikon vinkki.

Pihistelyvinkki koskee itse tekemistä versus valmiina ostamista. Se on vanha klisee, että itse tekemällä saa halvempaa, mutta se pitää NIIN paikkansa. Alla ihan todistetusti laskettuna.

Syötiin siis koko perheen voimin perjantaipizzaa. Alla on laskettu neljän syöjän mukaan, mutta osansa sai myös nuorimmainen eli Toto 1,5v... On vaan sen verran pieniruokainen, ettei merkitty erikseen. Syöjinä siis oli 2 aikuista ja kaksi lasta (10v ja 8v) + pikku Toto.  Pikkupalat jäivät vielä huomiseksikin. (Pizzaa aamupalallaa - mikä ihana ajatus...)

Pizzoja oli kahta eri laatua.
Tomaattikastikkeella, mozzarellalla, pekonilla ja parmesaanilla höystettyä "punaista pizzaa" ja vanhempien luksusversio sitruunalla ja vuohenjuustolla maustetulla creme fraîchella, parmankinkulla, rucolalla ja parmesaanilla päällystetty "valkoinen pizza".

Totuuden nimessä on kerrottava, että alla näkyvästä laskelmasta puuttuvat tomaattikastikkeeseen lisätyt kuivatut yrtit, suola, oliiviöljy ja sokeri, mutta niiden hinta tuskin voi vaikuttaa tulokseen montaakaan senttiä. Niin, ja puuttuuhan tästä vielä paistamiseen käytetty sähkö. Silti.

Puuttuvista osista huolimatta, uskallan väittää näin todistetuksi, että itse tekemällä säästää. Meidän herkkupizzamme - ja ne olivat tosi herkkua- maksoivat alle 5 euroa nuppia. Näin vaikka joukossa oli parmankinkun tapaista luksustuotetta eikä täytteissä pihistelty.

Verrataanpa Kotipizzan ja Classic Pizzan hintoihin.
Kotipizzassa normaalipizzojen yksikköhinta vaihtelee 7-12 euron välillä
Classic Pizzassa pizzoista saa pulittaa 9-14 euroa kipale.

Ruoka myös tuli pöytään vähintäänkin yhtä nopeasti kuin tilaamalla.

Eiköhän vertailun lopputulos ole aika selvä. Tehdään itse pizzaa pihistelyviikkoina !


Entäs se työ  ? 

Monesti käy mielessä, että eihän sitä pizzaa millään ehdi tehdä, kun taikinan nouseminenkin vie niin paljon aikaa. Totta, että varsinkin arki-iltaisin tarvittavan ajan löytäminen on haasteellista.


Miten nämäkin perjantaipizzat kuitenkin onnistuivat kiireestä huolimatta ? No, tietenkin yön yli jääkaapissa taikinaa nostattamalla. Kun torstaina ennakoi ja nopeasti sekoittaa pizzataikinan jääkaappiin, on perjantaina töistä tullessa valmis taikina odottamassa. Sitten ei tarvitsekaan kuin kaulia pohjat ja antaa lasten levittää niille täytteet. Uuniin 225 asteeseen noin 10 minuutiksi. Ei mennyt puolta tuntia koko perjantain operaatioon.


Pohjataikinan ohje :

Ohje on hyvin yksinkertainen. Laitetaan kulhoon 4 dl lämmintä vettä ja ripotellaan pinnalle 1/4 pussia kuivahiivaa. Sekoitetaan joukkoon 1 tl suolaa ja vajaat 8 dl jauhoja. Vaivataan kiinteäksi taikinaksi ja lisätään jauhoja tarpeen mukaan. Lisätään vielä loraus oliiviöljyä ja vaivataan pikkuisen lisää. Laitetaan kulhoon kansi päälle ja nostetaan jääkaappiin.  Seuraavana päivänä siellä odottaa helposti kaulittava taikina, josta saa ohuenrapeita tai hitusen paksumpi pohjia ihan toiveiden mukaan.