Ex tempore lukumaraton! Mut ensin grillataan... (Kesälukumaraton 2022 erä 3)

Oli taas mennyt minulta ihan ohi, mutta nythän on venetsialaisviikonloppu ja kesän kolmas kirjabloggaajien lukumaraton. Onneksi osallistua voi koko viikonlopun ja aikaa tarvitaan "vain" 24h. Ihan tuota minulla ei itse asiassa ole, kun huomenna on yhdet rippijuhlatkin, mutta taukohan vaan lisää lukukuntoa. 

Eli siis... hyppään mukaan. Kunhan saadaan nämä grillaukset ensin tehtyä ja hampparit nassuun. 

Päivitystä siis tulossa... 

Nyt kun pihvit ovat paistumassa, ehdin hetken miettiä lukusuunnitelmaakin. Olen huomannut toimivaksi tavaksi aloittaa lukumaratonille uusi kirja. Silloin puhti säilyy ja tulee hyvä edistymisen tunne (siis jos kirja on hyvä). Nyt voisi pinoon valita vaikka seuraavia : 

• Leena Parkkinen : Neiti Steinin keittäjätär - houkuttanut jo jonkin aikaa, mutta tartuinkin välillä Alastair Reynoldsin Noidankehään. Se ei ole vielä lopussa, mutta jos nyt välissä tässä lukumaratonilla... (ekirja)
• Metsä meidän jälkeemme sai Tieto-Finlandian 2019. Se on odottanut pöydällä jo jonkin aikaa. Ehkä nyt on aika. 
• Cressida Cowell : Taikuuden aika - Pako Karminkarista . Toinen osa ja edellisen taisin myös lukea lukumaratonilla. 

Mustia hevosia löytynee fiiliksen mukaan, mutta näillä lähdetään. 

Heinäkuun lukumaratonin tulos muuten löytyy täältä. En ihan odota pääseväni samanlaiseen tulokseen... 

N.Y.T. NYT! 

Tai siis noin kahdeksalta aloitan lukemisen ja niinhän siinä kävi, että takavasemmalta kiilasi musta hevonen ensimmäiseksi, jota lienee mukava lukea odottaessani Kamadon kylmenemistä. Siinä oli äsken vielä asteita melkein 300 ja lohifileen savustamiseen pitäisi laskea alle 150 paikkeille (tai vähän yli aloittaessa). Nyt kärvistelen, kun tuntuu grillilämpöä menevän hukkaan. Yleensä keksin kaikenlaista grilliin pantavaa ja syömme sitten kaikenlaista grillattua koko viikon. Tänään ei ole mitään muuta kuin lohi. Hirveää tuhlausta! 

Mutta siis se kirja. Tartunkin ensimmäisenä hyvänmielen dekkariksi mainostettuun David Casarettin kirjaan Kuolema Kukko-onnen majatalossa. En ole tainnutkaan lukea aikaisemmin Thaimaahan sijoittuvaa dekkaria, ainakaan muistaakseni. 

Mutta nyt lukemaan. 

Aamulla puoli yhdeksältä

Sain kuin sainkin luettua dekkarin loppuun illalla. Goodreadsin mukaan olen siis lukenut 379 sivua. 

Kuolema Kukko-onnen majatalossa oli leppoisa kuvaus eettisestä sairaanhoitajasta pienen thaimaalaiskaupungin sairaalassa, jonka päättelykykyä tarvitaan selvittämään niin odotushuoneessa kyykkivän miehen arvoitus kuin auttamaan poliisia löytämään useamman aviomiehen kuolleena päivystykseen tuonut nainen. Pienen pientä jännitystäkin kirjasta löytyy, mutta ei mitään kamalaa, eikä yöunien puolesta tarvitse pelätä.

Aika paljon kului sivuja päähenkilön pohdintoihin ja lievään huijarisyndroomaan, mutta kyllä tuon luki lauantai-illan viihdykkeeksi oikein sujuvasti. Plussaa myös tapahtumapaikasta sillä en kauheasti ole lukenut Thaimaahan sijoittuvia kirjoja. (Jos yhtää). Kirjailija ei kuitenkaan ole "paikallinen", joten en mene vannomaan autenttiuutta, mutta en kyllä nyt jaksa myöskään miettiä kulttuurista omimista miltään näkökantilta. 

Aamiainen sujui mukavasti pihalla Ella Kannisen seurassa. Luin uudelleen Kotona Italiassa -kirjan loppupätkän, sillä olen tainnut edellisellä kerralla olla aika väsynyt. Aloitin siis uudelleen Piemontesta ja Sukuloiden viinitilasta ja sivuja kertyi nopsaan noin 80. Pientä huijausta tietysti, sillä joukossa on sekä kuvia että reseptejä, joiden sivuja kääntelee tiiviiseen tahtiin, mutta kuitenkin. 

Aamukahvi terassilla on ihana kesärutiini, mutta pitää varmaan muuttaa jonnekin kauas maalle. On sunnuntaiaamu ja jostain kaikui koko ajan inhottava moottorin ääni. En tiedä, mikä se oli. Ei kuulostanut oikein autoltakaan. Olisiko Länsiväylällä tähän aikaan jo tuollainen humina ? Vai jotain pumppuja / puhaltimia päällä kaupalla tai läheisillä rakennustyömailla? 

Kaikkiaan siis sivuja tähän mennessä 379+80=459

Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä lenkille. Ennen minulla oli kävellessä aina luurit korvissa ja äänikirja päällä. Viime aikoina olen todennut minulle olevan  hyväksi keskittyä vain liikkeeseen, rannalla aaltoihin ja poluilla puiden suhinaan, ja vähän niihin kaupungin ääniinkin. Stressitaso alenee, ilmeisesti hyväkin äänikirja kuitenkin vie energiaa. Tänään teen niin kuin hyvältä tuntuu. Otan kuulokkeet mukaan, mutta en lupaa mitään. 

Kuva : Storytel apista 

Puoliltapäivin - ei tämä nyt mene ollenkaan suunnitellusti

Joo, kävin lenkillä ja totesin nyt tekeväni törkeän lukumaratonin huijausliikkeen. Kuuntelin nimittäin Storytelistä 9. jakson Juoksukoulua, sen Mindfulness jakson. En ole ihan varma, voidaanko sitä laskea lukemiseksi, tai siis äänikirjan kuunteluksi. Onhan siinä toki muutakin tekstiä ja asiaa kuin vain kehotuksia juosta tai kävellä, ja se on Storytelissä, mutta onko se kuitenkaan kirja ? Toisaalta, miksi ei ? Onhan hyvinvointikirjoja, joissa käydään samoja asioita ja annetaan harjoituksia. Erona tässä on se, että oletuksena olet lenkillä kuunnellessasi. 

Siis, nyt lasketaan 30min Juoksukoulua. Minun maratonistani (hehe..) tässä on kyse. 

Lenkin jälkeen istuin hetken ja sitten piti saada ruoka pöytään. Kävi helposti. Kun Kamado on kuumennettuna, teen aina lopussa savulohta. Se on NIIIIIINNNNN hyvää. Tällä kertaa syötiin salaatissa. Sekaan vain peruspalat salaattia, kurkkua, tomaattia - mukaan vähän fetaa ja paahdettuja cashew-pähkinöitä - ja tietysti sitä lohta, jonka tällä kertaa savustin makealla chilikastikkeella höystettynä. Ei kuulunut yhtään valituksen inahdusta pöydästä, eikä jäänyt fetanmurustakaan jäljelle. Onneksi lohta on vielä. Teen sittä yleensä kerralla reilunkokoisen palan. 

Lukeminen siis ei varsinaisesti onnistu kokatessa, vaikka tehtäviä tällä kertaa olikin minimimäärä. Äänikirja toimii. Siispä jatkoin joskus aloittamaani Veera Niemisen viihderomaania Kottikärrykaruselli. Siinä tallinpitäjä kertoo lakonisesti arjestaan. Toistaiseksi ei rakkautta ole näkyvissä ja elämä on yhtä lantarallia ja hysteerisiä asiakkaita, mutta olen aika alussa. Kuunneltu noin 40min, joista 30 tässä lukumaratonin aikana. 

Toistaiseksi en siis ole koskenut suunnittelemiini kirjoihin lainkaan. Ei haittaa. Luettuna silti tässä kohtaa 459 sivua ja äänikirjaa kuunneltuna tunnin verran. Ei yhtään hullummin. Maratonia jäljellä vielä 8h. 

Klo 20

Lukumaraton päättyy. Luin juhlien jälkeen vielä 34 sivua tietokirjaa ja kuuntelin jossainkohtaa vähän lisää Kottikärrykarusellia. 

Metsä meidän jälkeemme on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Olen vasta ihan alussa, mutta jo nyt en ihmettele, miksi se sai Tieto-Finlandian.  Metsä on suomalaista ydintä, jonka mitä ilmeisimmin olemme jo melkein tuhonneet. Että silleen. 

Maratoonaus oli mukavaa. Ex tempore lähtö loi vapauksia, mutta silti tulos on varsin mukava. 

Sivuja yhteensä luettuna 493

Äänikirjaa kuunneltuna 1h37min

Ei huono ollenkaan. 

Viihdepettymyksiä... aina ei vain osu

Miten on mennyt noin omasta mielestä uudenvuoden lupausten suhteen ? Oma hyvinvointi työn edelle, rentoa meininkiä - niinkö se meni  ?

No, pieleen meni ainakin osittain. Viime viikon neljä päivää Antwerpenissä olivat ympäripyöreitä työpäiviä ja se vähän, mitä yli jäi meni sitten äänikirjan tai muuten kirjan parissa aivoja nollatessa unen tuloon...  Muutenkin sai töiden alkaminen taas ylikierrokset päälle. Se hyvä puoli tässä tietysti on, että on tullut luettua. Olen lukenut tammikuussa jo kahdeksan kirjaa... pääasiassa sellaista vähän kevyempää luettavaa.

Listalle on osunut pari koukuttavaa dekkaria, mutta tammikuun alun viihdepläjäys osoittautui pettymykseksi. Se oli itse asiassa aika tylsä enkä oikein osannut edes pitää yhdestäkään henkilöhahmosta. Sinänsä harmi, koska odotukset tämän kirjailijan tuotoksia kohtaa olivat aiempien lukemieni kirjojen perusteella suhteellisen korkealla.

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Äänikirjan lukijana Anni Kajos 

Olen yleisesti ottaen tykännyt kovasti Veera Vaahteran kirjoista, mutta nyt en oikein jaksanut. Kyllähän sitä periaatteessa samaistuu lastenhoidon ja vaativan työn välissä kärvistelevän naisen haasteisiin, mutta...

Matleena on töissä kirjastotoimenjohtajana - tosin alaiset hyppivät silmille ja käytös aiheuttaa johtajalle lastentarhantätisyndrooman. Kotona mies hoitaa kyllä päivät lapsia, mutta huusholli jää kokonaisuudessaan Matleenan kontolle. Eikö sitä voisi edes maitotölkkiä nostaa jääkaappiin aamupalapöydästä? Matleenan mitta täyttyy. Tilanteen on muututtava, mutta kaikkihan me tiedämme muutoksen olevan usein tuskallista.

Ehkä kiire ja paine liippasi vähän liian läheltä, mutta toisaalta koin tällä kertaa kirjan henkilöhahmot turhan karikatyyreiksi. Ihan oikeasti. Kyllä pyykinpesu ja siivous on voitava jakaa muutenkin kuin lakkoilun kautta? Työntekijöillekin voi sanoa vähän reippaammin tai ehkä minua on vaan hemmoteltu ammattitaitoisilla ja ammattimaisesti käyttäytyvillä kollegoilla, kun en ollenkaan tunnistanut kirjan kuvaamaa asetelmaa. Toki myrkyllisiä työilmapiirejä löytyy paljon, en ollenkaan vähättele ongelmaa.

Itse asiassa minun ongelmani taisi kirjan kanssa olla tällä kertaa tietynlainen lapsellisuus. Kukaan kirjan henkilöistä ei tunnu olevan kykeneväinen aikuismaiseen käytökseen ja paineiden alla turvaudutaan tavallaan huvittaviin, mutta pääasiassa ärsyttäviin keinoihin.

Eli siis, tällä kertaa en tykännyt. Kuuntelin loppuun, mutta ei ollut minun kirjani.

Toinen, jo viime vuoden puolella kuuntelemani pettymykseksi osoittautunut viihde on Veera Niemisen uutuus. Avioliittosimulaattori oli mukavaa luettavaa ja odotin ehkä samanlaista lukukokemusta huolimatta Niemisen kirjamessujen bloggaritilaisuudessa antamista varoituksista. Hänen mukaansa kirjasta tullut palaute on ollut vähän ristiriitaista. Toiset ovat naureskelleet, toisia on ahdistanut. Minua lähinnä ärsytti.

Veera Nieminen : Ei muistella pahalla
Oma ostos Elisa Kirjasta  
Äänikirjan lukijana Karoliina Kudjoi

Juri jätti Piipen ja Piipe on surullinen. Tähän asti, joo, ok. Piipe alkaa tehdä kostoiskuja Jurin suuntaan näyttääkseen, miten paha olo hänellä on. Postilaatikko räjäytetään (tämä vielä menee, sillä oli linkki aiempiin keskusteluihin), mutta sitten jatketaan ja tehdään paljon kaikenlaista vähän lapsellista ja vähemmän lapsellista kiusaa. Siinä kohtaa minua alkoi ärsyttämään. Ryhdistäydy nainen!

Kaikkiaan väsyin myös kirjassa jatkuvasti toistuviin Piipen ja Jurin suhteen tilanteiden kuvauksiin. Sinänsä rakenne on mielenkiintoinen. Takaumien ja muistojen kautta avataan nykytilannetta ja tarina täydentyy. En vain jaksanut sisällön suhdevatvomista.

No, minä noin yleisestikin ottaen olen vähän huono vatvomaan suhdeasioita. Johtuu ehkä siitä, että toistaiseksi olen ollut saman miehen kanssa 25 vuotta, joten eläytymiseni rakkauskiemuroihin on vähän vajavaista. Oma kokemuspohja puuttuu. Olen toki myötätuntoinen, mutta vain jonkin aikaa. Sitten pitää kyetä asianomaisten jo seisomaan omilla jaloillaan ja katsomaan eteenpäin. Vaikeaa, tiedän ja ymmärrän, mutta ihan jo omanarvontunnon ja mielenrauhan vuoksi...

Ei siis iskenyt tämäkään.

Kummassakaan kirjassa ei lukijoissa ollut mitään vikaa. Sujuvaa lukemista ja hyvin tarinatyyppeihin sopivat äänet. Molemmat kirjat ovat myös ihan sujuvasti kirjoitettua. Tarinat ja henkilöt vain eivät olleet tällä kertaa minua varten.

Kesäkirja : Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen : Avioliittosimulaattori
Kirjastosta

Salamarakkaus messuilla vie Ainon kuukaudeksi kesäiselle maitotilalle. Avioliittosimulaattori käynnistyy. Sopeutuuko Itä-Suuomesta kotoisin oleva Varsinais-Suomalaiseen elämäntapaan? Sulhasehdokkaan isä, setä ja pikkuveli muodostavat jäyhän ja mykän muurin, johon karjalaistyttö törmää täydellä vauhdilla. Pikku hiljaa sopeutumista tapahtuu puolin ja toisin ja rakkaushan kestää kaiken.

Veera Niemisen esikoinen on virkistävää luettavaa. Kesään sopiva rakkaustarina välttää ylenpalttisen imelyyden ja kulttturierot Suomen eri puolien välillä on kuvattu mukavasti, vaikka välillä vähän kärjistäen. Ainakin lukija huomaa, koska ollaan törmäyskurssilla. Ihan vain tiedoksi kuitenkin, että kaikki varsinaissuomalaiset eivät ole hiljaisia. Minäkin olen sieltä kotoisin.

Kulttuurierojen lisäksi perheestä löytyy myös äidin poismenon aiheuttamia traumoja ja käsittelemättömiä suruja. Vähän ehkä naiivisti Ainon törmäilyt auttavat jo kuukaudessa avaaman joitakin vanhoja solmuja, mutta kyynikko tässä nyt pistää vaan epäilynsä kuriin ja nauttii herttaisesta kuvauksesta . Onhan se ihana lukea positiivisuudesta ja toivosta. Ainon odotukset ja suhtautuminen elämään ovatkin ihanan romanttisia, vaikkei hän mikään haihattelija olekaan.

Avioliittosimulaattori on nopeasti luettava kirja, jonka parissa viihtyy. Se ei kuitenkaan ole tusinaviihdettä vaan ihan ajatuksella luettava tarina. Tykkäsin. Minusta tämä on vallan mainio kesäkirja.