Kaatuvia amarylliksiä, töitä ja flunssaa eli (luku)päiväkirja joulukuun toinen viikko

Tiistai 10.12.2019 

Hitsit, että on vaikea muistaa laittaa (tai edes hankkia) poikien joulukalenteriin jotain joka aamuksi... Tänään saivat purkkapussin. En ole ihan varma, mitä olivat mieltä, mutta purkat näyttivät kelpaavan.

Kivaa on seurata amarylliksen hidasta avautumista. Olen raportoinut päivittäisen tilanteen Instagram Storiesin puolella. Kohta, kohta...

Eilen luin loppuun Liv Strömquistin sarjakuvan Einsteinin vaimo. Jossain vaiheessa tosin meinasin luovuttaa, kun teksti oli niin pientä, etten meinannut saada tihrustettua edes silmälaseilla. Ei taida ikä tulla yksin ja olisi aika mennä taas optikolle.

Muuten on lukeminen jäänyt vähäiseksi. Olen ollut liikaa täpinöissäni keskittyäkseni. Meillä varmistui tänään ensi kesän lomapaikka. Kaksi viikkoa Ranskassa ja saimme juuri sen talon, jonka halusin. IHANAA!!!

Nyt voisin hetkeksi istahtaa ja kuunnella hetken Stephen Fry:n lukemaa Sherlock Holmesia. Kokoelmassa on seuraavana vuorossa The Adventure of the Red-Headed League.

Torstai 12.12.2019

Tämä viikko on mennyt pahasti työn puolelle. Tyypillisesti ruuhka alkaa kaksi viikkoa ennen joulua ja sitten väännetään urakalla projektitarjouksia jouluun saakka. No, ehkä tähän jo tottuu. Siihen on sitten vähän vaikeampi tottua, kun herää aamulla pää täynnä räkää ja vasara jyskyttämämässä kallon sisäpuolella. Troppeja naamaan ja koneelle. Siitä se lähti.

Olen toki fiilistellyt kesän lomasuunnitelmia, nauttinut kynttilöistä ja ihastellut amaryllikseni nuppujen kehittymistä katastrofista huolimatta. En nimittäin tajunnut laittaa kukalleni tarpeeksi painavaa ruukkua ja se keikahti kumoon. Toinen varsista katkesi!
Onneksi kukat näyttävät aukeavan myös leikkokukkaversiona ja nythän minulla on sitten katseltavaa niin olohuoneen ruokapöydällä kuin sohvapöydälläkin.

Kirjoja en ole varsinaisesti ehtinyt lukemaan. Silmät ovat olleet työkoneen ja flunssan vuoksi jo muutenkin väsyneet. Onneksi on äänikirjat ja onneksi on Stephen Fryn lukemat Sherlock Holmesit. Nyt viimeksi kuuntelin Redheaded Leaguen eikä mikään ei rentouta yhtä hyvin - Paitsi ehkä Äkkijyrkkä - jumala ja erotiikka äänikirjana. En ehtinyt kuulemaan kuin muutaman minuutin ennen nukahtamista. Rehellisesti voin sanoa, etten tiedä kirjan hyvyydestä yhtään mitään. Pitää yrittää uudelleen.


Lauantai 14.12.2019

Viikko on jatkunut ihan samanlaisena. Töitä, flunssaa, amaryllis nurin - enhän minä mitään tietenkään oppinut ja kerkesi keikahtamaan toinenkin varsi poikki. No, kauniita ovat leikkokukkinakin.

Työkiireet ovat sitten vaikuttaneet lukemiseenkin. Kirjahyppely is back! Olen aloittanut Äkkijyrkkää äänikrjana, Lisa Taddeon Kolme naista -dokumenttia ja sitten jatkoin Nigellan How to Eat -äänikirjaa. Etukäteen valmistettavat jälkiruoat saivat hetkeksi edes keskittymään. (Miksi en ole edes yllättynyt, että juuri ne...?)

Tänään juostiin hallissa ja kaupoissa täydentämässä ruokavarastoja niiltä osin kuin etukäteen voi. Ei huvita edes ajatella kauppahallia juuri ennen joulua. Lisäksi leivoin englantilaisen hedelmäkakun uudella Nordic Ware -vuoallani. Ihan sikahyvä vuoka! (Ja ihan sikahyvä kakku - vaikka itse sanonkin) Jotain tällaista pitäisi kai joulutuliaisiksi saada aikaiseksi eri muodoissa...

Sunnuntai 15.12.2019

Innostuin illalla pitkästä aikaa jäämään sohvannurkkaan lukemaan. Nefrin tytär vei Aleian tarinan päätökseen. Hyvää fantasiaa, mutta jokin jäi hieman hiertämään. Ehkä luin sitten kuitenkin vähän liian nopeasti.

Koekäytin toisenkin ostamani vuoan. Siinä on jouluaiheisia "teekakkuja" eli sellaisia tosi pieniä. Aika suloisia ovat, varsinkin kun vähän koristelee piparikoristetuubin avustuksella.

Iltapäivällä glögille ystävien luokse. Illaksi on vielä töitä. Saa nähdä, ehdinkö lukemaan laisinkaan. No, huomenna alkaa viimeinen työviikko ennen joulua. Se on kuulkaas joulu ennen kuin huomataankaan.

Viikolla loppuun luettua:

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Tämä kuuluu kohtaan genre, jota en yleensä lue. En nimittäin edes muista, koska olisin edellisen kerran lukenut sarjakuvaa, saati sitten aikuiselle tarkoitettua sellaista.
Ihan hauska, vähän osoittelevaa feminististä otetta, mutta monta tärkeää asiaa nostaa esille.

Arthur Conan Doyle: The Adventure of the Redheaded League
Sherlock Holmes Stephen Fryn lukemana äänikirjana on pelkkää nautintoa. Hankin jossain vaiheessa itselleni Audiblen kokoelman ja kuuntelen sitä kappale kerrallaan fiilistellen.

Erik Vik: Nefrin tytär 
Kaksosauringot - trilogian viimeinen osa jatkaa Aleian tarinaa. Tykkäsin, vaikka muutama juttu vähän jäikin vaille selitystä.

Einsteinin vaimo

No nyt ollaan sellaisessa genressä, johon en oikeastaan koskaan tule tarttuneeksi. Aikuisille tarkoitetut sarjakuvat ovat jääneet vuosien varrella ihan paitsioon, mutta luettuani muutamasta blogista ylistäviä arvioita Liv Strömquistin kokoelmasta Einsteinin vaimo päätin kokeilla.

Liv Strömquist: Einsteinin vaimo
Kirjastosta 

Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että lukeminen tuntui hankalalta. Ei sen takia, että tekstissä olisi varsinaisesti ollut mitään vikaa. Se oli vain niin kovin pientä. Jopa silmälasien kanssa jouduin hieman siristelemään useamman tarinan kohdalla.  En tiedä kertooko se sitten tekstistä, väsymyksestä vai silmälaisien uusimisen tarpeesta, mutta jouduin lukemaan pätkissä.

Toisaalta saattoi olla hyväkin, etten liikaa ahmaissut kerralla. Sarjakuvaa tulee helposti luettua nopsaan selaten. Nyt ehdin vähän miettimäänkin.

Strömquistin sarjakuvat nimittäin eivät ole ihan tusinatarinaa. Hän ottaa käsittelyynsä sankarihahmoja, idoleita - tai muuten vaan tunnettuja hahmoja, ei kai Stalin nykyään ole kenenkään selväjärkisen idoli - ja näyttää kolikon toisen puolen. Sillä puolella usein löytyy laiminlyöty, sorrettu ja hyväksikäytetty nainen.

Einsteinin vaimo jää ilman mainetta, vaikka osallistui miehensä rinnalla suhteellisuusteorian määrittelyyn. Elvis sulki vaimonsa lukkojen taakse toteuttamaan omaa haavekuvaansa. On alkoholistista huolehtivia, oman itsensä kieltäviä vaimoja, mutta onneksi myös oman arvonsa tuntevia ja tilansa ottavia naisia. Tämä sarjakuva pakottaa miettimään, onko miesten kirjoittama historia sittenkin kovin yksipuolinen. (Onhan se).

Joitain tarinoista kai suurin osa tietääkin, mutta sarjakuvan keinoin voi törkeää käytöstä ja julmia asioita korostaa melkein huumoriksi. Lukija nauraa, mutta hymy on vähän vino ja kuvaukset jäävät ajatuksiin elämään.

En ole ihan varma, koenko Strömquistin vähän ronskin tyylin omakseni. Allekirjoitan kyllä monet ajatuksista, mutta en ole tottunut alleviivaamaan naiseutta ja kohdattuja epäoikeudenmukaisuuksia. Tämä kertoo todennäköisesti minusta itsestäni enemmän kuin kirjasta. Olen joutunut omalta osaltani kohtaamaan kaikenlaisia lasikattoja ja vähättelyä, mutta olen myös vierastanut epäkohtien korostamista. Osaksi varmaan ihan itsesuojeluvaistosta, sillä liike-elämässä leimautuu "valittajaksi" todella nopeasti. Toisaalta ehkä myös olen pelännyt saavutuksieni näyttävän perustuvan naisena olemiseen, muuttuvani kiintiötäytteeksi. Nykyään en kai enää vain jaksakaan.

Tasapainon löytäminen ei ole helppoa.  Onneksi on Strömquistin kaltaisia kärjistäjiä ja historian uudelleenkirjoittajia. Oma lievästi epämukava oloni, johtui se sitten iästä, tai tottumuksesta, lienee vain hyvästä. Ei näiden tarinoiden kuulukaan viihdyttää ja huvittaa.

Terveisiä Berliinistä ja pitkä viikonloppu eli (luku)päiväkirja joulukuun ekalle viikolle

Berliinin toimistokoiramme 

Tiistai 3.12.2019

Niin sitten polkaisin viikon käyntiin istumalla lentokoneeseen. Aikomus oli kuunnella Berliiniin saakka äänikirjaa, mutta silmät menivät väkisin kiinni. Rouva Westaway on edelleen kuollut.. ilman varsinaisia yllätyksiä. Alan epäillä, ettei niitä tulekaan, mutta onhan tuossa pari tuntia vielä aikaa.

Illalla kierreltiin tiimin kanssa läheisillä joulumarkkinoilla. 

Keskiviikko 4.12.2019 

Tiistai eli eilen oli varsinainen lukuilta. Kuuntelin Rouva Westaway on kuollut - äänikirjan loppuun ja luin Noituri sarjan ensimmäisen eli Viimeinen toivomus. En ehtinyt joulumarkkinoille. Tosin syynä ei ollut lukeminen. Jouduin tekemään projektilaskelmia ja sitten lueskelin odottaessani puhelinpalaveria, jota ei sitten lopulta koskaan tullut. Kiukutti, mutta olisi kiukuttanut vielä enemmän, jollei olisi ollut lukemista. 

Rouva Westawayn juonitwist ilmestyi tuntia ennen loppua, eikä sekään ollut mikään maata järisyttävä. Ihan jännä loppukohtaus kuitenkin saatiin aikaiseksi. En ole varsinaisesti ihastunut kyseiseen dekkariin, jollei vielä tullut selväksi... 

Aamulla sitten mietin, mitä seuraavaksi. Saa nähdä, illalla on lento takaisin Helsinkiin. Vaikkei Berliinistä olekaan hurjan pitkä matka, on tunti 40 minuuttia ihan kivasti lukuaikaa. 

Lukumahdollisuuksina on esim. Anna Puu äänikirjana tai sitten Nefrin tytär Kobossa... tai sitten jotain muuta. 

Lentokoneita siellä ja täällä 

Torstai 5.12.2019

Kotona taas! Tänään tein etäpäivän ja asettauduin sitä varten sohvannurkkaan. Kiirettä piti töiden kanssa ja sitten piti mennä kauppaan täydentämään viikonlopun ruokavarastoja, joten lukeminen on jäänyt kokonaan.

Eilen sentään aloitin lentokoneessa kuuntelemaan Mari Koppisen yhdessä Anna Puun kanssa tekemään kirjaa "Minä olen Anna Puu".  Laulaja lukee kirjan itse, mikä tuottaa minulle välillä vaikeuksia sillä hänen hivenen hengästynyt puhetapansa ei ole minuun korviini kaikkein sopivin. Mielenkiintoiseksi äänikirjan tekevät pienet laulupätkät...

Nigellan How to Eat -äänikirjaversio puolestaan on selvästi muodostumassa "rentoutumiskirjakseni". Kun pitää irrottaa jostain stressaavasta, lyhytkin keskittyminen resepteihin saa siirtymään pois ärsytyksen piiristä ja palaamaan takaisin normitasolle ylikierroksilta.  Pataruokia kuunnellessa tuli nälkä, varsinkin kun Berliinissä syöminen jäi pahasti satunnaisten suupalojen varaan.


Perjantai 6.12.2019 

Tänään on itsenäisyyspäivä. Meillä tämä yleensä tarkoittaa hyvää ruokaa, rentoa meininkiä ja illalla katsotaan hetki Linnan juhlia. Tänään tosin varmaan linnanjuhlia tulee katsottua enemmänkin, kun siellä on muutama vieras "tuttu" muutenkin kuin vain lehtien sivuista tai telkkarista.

Kuuden ja seitsemän välillä laitetaan ainakin yhdelle ikkunalle kaksi kynttilää ja jutellaan hetki itsenäisyyden merkityksestä myös muksujen kanssa. Tänään tosin esikoinen on soittamassa Espoon itsenäisyyspäivän konsertissa, joten yksi puuttuu. Minä katson konserttia netin kautta livenä. Kirjojen pariin en ole vielä ehtinyt ollenkaan. Jotain tuli blogiin pohdiskeltua...

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Lauantai 7.12.2019

Tänään on ollut pyykki- ja seimenrakennuspäivä. Tyypillisesti velvollisuuksia ja perinteitä sekaisin.

Olemme vuosien varrella keränneet melkein koko kylällisen Etelä-Ranskalaisia seimihahmoja (santons - Marcel Carbonel). Niistä sitten isäntä kokoaa poikien kanssa joulukuussa kuvaelman jonnekin päin olohuonetta. Kesällä tehdyn remontin jäljiltä jouduttiin paikkaa vähän miettimään, mutta hyvällä tahdolla saatiin uudesta kirjahyllystä tilaa.

Provencen seimessä on toki pyhä perhe, paimenet ja tietäjät, mutta suurin osa hahmoista on ihan tavallisia kyläläisiä, jotka kuvataan perinteisissä rooleissaan. On kylän pappi, mutta myös metsästäjä, rosvo, etanakauppias, mylläri, risujenkerääjä, vuohipaimen, istuvat vanhukset, kissa, possu jne...

Tänä vuonna kissa on hypännyt kaivon reunalle pakoon sen juurella räksyttävää koiraa, rosvo seuraa tietäjien vaellusta ja paimen jutustelee metsästäjän kanssa vuoriniityllä.

Kuvassa näkyvät Mireille ja Vincent ovat Provencen tunnushahmot ja itseoikeutetusti kunniapaikalla seimen lähettyvillä odottelemassa. Jeesuslapsi ilmestyy sitten aattoiltana paikoilleen ja tietäjät vaeltavat joka päivä pätkän kerrallaan kirjahyllyn toiselta puolelta...

Yhtään en ole vielä lukenut kirjaa tänään, enkä tiedä ehdinkö. Blogiin kirjoittelin Tulisiivestä.

Talo täyttyy teineistä sillä vuorossa on D&D -sessio. Minä ja sisko lähdemme meteliä karkuun, kunhan hän ehtii Mikkelistä Espooseen. Ensin shoppaillaan ja sitten elokuviin (Veitset esiin - kaikki ovat epäiltyjä). Isäntä jää muonamestariksi. Suunnitelmissa  muusia ja nauravia nakkeja. Kai ne kelpaavat vielä teineillekin ?


Sunnuntai 8.12.2019

Eilinen elokuva (Veitset esiin- kaikki ovat epäiltyjä) oli vähän hidastahtinen, paikoin hauska, mutta pienoinen pettymys trailerin luomien odotusten jälkeen. Lukijalle kerrottiin vähän liikaa, liian aikaisin, mutta olihan tuo ihan katsottava.

Aamulla sisko lähti lentokentälle ja me olemme vain kotoilleet. Sen verran kirkastui, että ehdittiin vähän uloskin ja lukenutkin olen. Sain Minä olen Anna Puu -äänikirjan loppuun, jatkoin Vikin Nefrin tytärtä ja kävin hakemassa kirjastovaraukseni eli Liv Strömquistin Einsteinin vaimo, Viiimeksimainittu on minulle vieraampi kirjallisuudenala eli aikuisille tarkoitettu sarjakuva. Feministinen ote on ehkä hieman turhankin osoitteleva, mutta onhan siinä paljon asiaa. Pistää ajattelemaan, miten monenlaista sitä on siedetty ja siedetään edelleenkin. Hyvä, että edes sarjakuvissa kyseenalaistetaan.



Tällä viikolla loppuun luettuja :

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut - mielipiteeni on tainnut tässä viikkojen varrella tulla selväksi.

Andrzej Sapkowski : Viimeinen toivomus (Noituri-sarjan aloitusosa)
Jännästi sirpaleinen kokoelma Noiturin seikkailuja. Jonkunlainen löyhä kokonaisjuonikin tuossa kai on, mutta aika hämäräksi se jäi. Silti jotenkin koukuttava ja houkuttaa lukemaan sarjan myöhempiäkin osia.

Mari Koppinen: Minä olen Anna Puu 
Äänikirja laulajan itsensä lukemana. Parasta pätkät lauluista, muutenkin ihan ok...