Tarkempaa elämäkerrallista tietoa voi Mitfordin tytöistä lukea vaikka samannimisestä kirjasta Mitfordin tytöt (ja olihan Nancy myös itse kirjailija), mutta perhe on innoittanut tietysti myös romaaneja enemmän tai vähemmän todellisia tapahtumia seuraten. Jean d'Ormesson (jokin aika sitten tämän ajan jättänyt Ranskan akatemian jäsen) on kirjoittanut trilogian, jonka osista erityisesti toinen perustuu Mitfordin tyttöjen seikkailuihin.
Nyt viimeksi tulin lukeneeksi dekkarin, jossa seikkailee erityisesti tytöistä vanhin, Nancy, yhtenä päähenkilöistä, vaikka koko perhe ja heidän taloutensa toimiikin keskeisessä roolissa tarinan etenemisessä.
Oma ostos Kobosta
The Mitford Murders on ensimmäinen osa dekkarisarjasta, jossa historiallisesti todella tapahtunut rikos yhdistyy tunnettuihin hahmoihin samalta ajalta. Tällä kertaa selvitellään junassa murhatun sotasairaanhoitajan tapausta.
Louisa pakenee paheellista setäänsä ja hakeutuu Mitfordin perheen lastenhoitajaksi. Lapsista vanhin, Nancy, on lähellä Louisan omaa ikää ja tytöt ystävystyvät luokkaeroista huolimatta. Junassa tapahtunut sairaanhoitajattaren murha kutkuttaa varsinkin Nancyn mielikuvitusta ja kummallisesti Mitfordin talouden tapahtumat tuntuvat kietoutuvan yhteen rikoksen kanssa. Isäntä oli sodassa samassa paikassa kuin hoitajatar, samoin taloon vierailulle saapuva nuori upseeri. Surmattu sairaanhoitajar oli vanhan Nannyn sisaren ystävä. Lopuksi Louisa vielä huomaa tutustuneensa junassa tapahtunutta murhaa tutkivaan rautatiepoliisiin.
Sinänsä tarinassa ei tapahdu mitään hurjia käänteitä tai jänniä takaa-ajoja, mutta toki kiemurat ovat mielenkiintoisia eikä loppuratkaisu ole se, jota pitkään pedataan. Mielenkiintoisinta antia on tietysti Mitfordin perheen kuvaus sekä myös yhteiskunnallisten luokkarajojen luomat mahdollisuudet tai rajoitukset. Minulle kirjan juoni rikostarinana ei välttämättä ole ehkä kaikkein mielenkiintoisin, mutta yhdistettynä historialliseen kontekstiinsa, tulee tarinaan ihan uusi taso.
Todellisuudessa junassa tapahtunut murha ei koskaan selvinnyt, mutta kirjassa syyllinen tietysti löydetään. En ole ihan varma, mitä mieltä olen todellisen tapauksen hyödyntämisestä todellisen historiallisen perheen yhteydessä. Jotenkin tämä vähän haiskahtaa helpolta tavalta oikaista. Voikohan Mitofordin murhia oikein kuvata edes fanikirjallisuudeksi?
No, oli miten oli. Kirjan voi lukea perinteisen dekkarin vähän yhteiskunnallisempaan kannanottoon pyrkivänä fiktiona, tai sitten bongailla ja muistella tunnetun perheen vaiheita ja tapahtumia. Itse en muistanut yksityiskohtia, joten en voi sanoa mitän siitä, mihin saakka yhteneväisyys riittää. ihan luettava romaani kuitenkin - historiallista kontekstia dekkarinäkökulmalla.
