Omasta "aarrehyllystä"
Dekkariviikko jatkuu ja tästä ei dekkari enää paljon perinteisemmäksi muutu. Dorothy L. Sayers on genren vanhoja, suuria nimiä. Hänen kirjansa ovat taattua tavaraa ja Lordi Peter Wimsey ihastuttava tuttavuus yläluokkaisessa huolettomuudessaan.
Five Red Herrings (suom. Yksi kuudesta) kertoo taiteilijapiireissä tapahtuvasta murhasta. Suurisuinen ja agressiivinen Campbell löydetään kuolleena lammesta ja kuolinsyyksi varmistuu isku päähän. Epäiltyinä on 6 taiteilijakollegaa, joilla kaikilla oli kana kynimättä riidanhaluisen uhrin kanssa. Poliisit ja lordi Wimsey ryhtyvät selvittämään monimutkaista juonta, jossa juna-aikataulut, oudot kulkijat ja musta parta esittävät suurta osaa. Mitä mielikuvituksellisimpia teorioita ja alibeja esitetään ennen kuin Peter Wimsey viimein paljastaa, miten kaikki oikein tapahtuikaan.
Minun täytyy myöntää, että en jaksanut keskittyä moneen kertaan kirjoitettuihin tapahtuma-aikatauluihin ja niiden vertautumiseen juna-aikatauluihin, mutta niitä lukuunottamatta kirja oli varsin viihdyttävä ja tarjosi kielellistä ymmärtämishaastettakin. Englanniksi lukemassani romaanissa nimittäin oli murteet kirjoitettu niin kuin ne puhutaan ja skottilaista en pelkästään tekstin perusteella olisi välttämättä ihan kokonaan ymmärtänytkään. Piti välillä oikein ääneen lukea, jotta sai kiinni tarkoituksesta. Hauskaa (ainakin minusta ;-)
Dialogit ovatkin kirjan parasta antia, tietysti juonen vähittäisen auki kehkiytymisen lisäksi. Minun on ainakin näissä kirjoissa aivan mahdoton arvata murhaajaa. Osittain tämä johtuu tietysti juonen hyvästä rakenteesta, mutta osansa on myös yksinkertaisesti hurjalla määrällä henkilöhahmoja. Tapahtumien vyyhti menee niin sekaisin, etten pysy perässä enää. Siinä on myös osa tämän kirjan viehätyksestä. Tuntuu, että kaikki on mahollista ja sitä vaan lukee ihan tyytyväisenä nyökytellen :"Voihan se tietysti noinkin olla tai noin ja mistä sen tietää vaikka murhaaja olisikin se neljäs mies ?"
