(Ruoka)päiväkirja: Podcastien lumoissa

Joka päivä on pakko syödä ja se tarkoittaa kolmen "lapsen" perheessä melkoista työmäärää sekä ajallisesti että aivollisesti. Aina välillä aivoissa ei kuitenkaan tapahdu mitään ja inspiraatio on hukassa pahemman kerran. Minulla on viime aikoina (vuosina) noita kokkausjumihetkiä ollut enemmän kuin tarpeeksi, Ikinä ei uskoisi, että joskus olen oikein ruokablogia ollut pitävinäni, kun nykyään ei meinaa saada perusannoksiakaan pöytään. Eikä ole tainnut ruokapäiväkirjakaan pahemmin täällä blogissa päivittyä.

Onneksi lapset ovat jo niin isoja, että kokkausvuoroja voi surutta nakittaa säännöllisesti ja onhan meillä ollut noita Ruokaboksejakin välillä käytössä. Silti äidillä kai on kuitenkin meillä suurin vastuu porukan ruokkimisesta. 

Olen yrittänyt löytää uudelleen kokkauskipinää monella tavalla. Aina joskus löytyy jotain ruokalehdistä ja keittokirjojahan meillä on ihan liikaa, mutta viime aikoina olen huomannut erityisesti podcastien toimivan. Harvoin niistä mitään reseptiä tulee otettua, mutta niistä saa inspiraatiota  uudentyyppiseen ruokaan/ainekseen tai muistutuksen vanhasta suosikista. 

Viimeisen vuoden aikana olen erityisesti kuunnellut Bella Table-podcasteja, mutta nyt kuuntelin putkeen myös 10 jaksoa (eli kokonaisen tuotantokauden) Samassa liemessä-podcasteja. Niiden takaa löytyvät Meri-Tuuli Väntsi ja Pipsa Hurmerinta niin kuin aiemmin kovasti pitämässäni ruokaohjelmassakin  ja tyyli jatkuu samanlaisena. Rempseää ja kuvia kumartelematonta puhetta ruoasta, ruokaan liittyvästä bisneksestä ja vähän kulttuurianalyysiäkin. Viihdyin. 

Lisäksi tulin taas avanneeksi Samassa liemessä keittokirjan, josta olen monesti ennenkin löytänyt ratkaisun pahemman laatuiseen kokkausjumiin. (Hitsit vaan, kun jäi sobanuudelit tänään ostamatta - olisin tehnyt tuon ruokaohjelmalinkin taakse kirjaamani sienireseptin). 

Nuudeleita siis ei kaapissa ollut, mutta teinkin podcastin ja vanhojen lehtien selailun myötä mieleen juolahtanutta majoneesi-punainencurry - lohta. Luitte oikein. Tästä ei lohireseptiä enää helpommaksi saa. Jostain Glorian ruoka ja viini - lehdstä sen olen aikoinaan bongannut.

 

**************

Helppo Curry-lohi

Ota pala lohifileetä. Huuhtele, kuivaa ja pistä pikkuisen pippuria pintaan - laita uunivuokaan. 

Sekoita keskenään majoneesia ja punaista currytahnaa. Maista vahvuus ja siis ainesten suhteet oman maun mukaan, minulla varmaan  3 osaa majoneesia ja 1 osa currytahnaa. 

Levitä lohen päälle, laita uuniin 200 asteeseen noin 30min... 

***************

Kaveriksi laitoin uuniin kikherneitä, porkkanapaloja, sipulia, valkosipulia ja herkkusieniä maustettuina Provencen yrteillä, suolalla, pippurilla ja lorauksella seesamiöljyä. Vajaan puolen tunnin jälkeen levitin päälle vielä granaattiomenamelassilla ja suolalla hierottua lehtikaalia ja vähän oliiviöljyä. 

Riisiä alle. 

Että sellaista podcast inspiraatiota tällä kertaa. Ruokapodcasteista siirryin sitten luontevasti kuuntelemaan kirjapodcastia eli Takakansi-podcastin jaksoa, jossa Marko keskustelee Raisa Omaheimon kanssa tämän Ratkaisuja läskeille -kirjasta. Minäkin olen kirjan lukenut ja podcast toi siihenkin lukukokemukseen taas uutta syvyyttä. 

Lukeminen taas... no todetaanpa taas, että kummasti kirjat kulkevat ryhmissä. Jostain syystä olen viimeksi lukemissani kirjoissa törmännyt lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Yhdessä kirjassa joutuen täysin aiheen yllättämäksi, mutta siitä lisää myöhemmin. 

(Ruoka)päiväkirja: Kotiboksihuumaa ja katkarapuja kikherneiden kavereina

 

Viimeksi kirjoittaessani suunnittelin "kotiboksi"-prosessia. Reseptejä lista lehdistä ja muistista, ainekset tilaukseen ja siitä sitten eteenpäin. Vähän mietin, miten käy, mutta se pahus vie toimii. Ainakin toistaiseksi. 

Listassa on pysytty melko hyvin ja kerralla useamman aterian ainesten tilaus on onnistunut suhteellisen kivuttomasti. 

Hävikki on ollut ihan minimissä, sillä olen valinnut reseptit "uusiokäytön" ja hyvin säilyvien ainesosien mukaisessa järjestyksessä. 

Ainoa vähän huonommin toiminut homma, on ollut kokkauksen delegointi jälkikasvulle. Jotenkin ei vastaanottavaisuus ole ollut samalla tasolla kuin reseptivihon kanssa. Nyt kokeilen metodia "reseptilinkki WhatsAppin kautta" - Saa nähdä, miten käy. Olettaisin, että linssipyörykät suolapähkinöillä houkuttaisi edes vähän... 

Tänään pitää listaa taas päivittää ja laittaa ostoslista tilaukseen. Kiire ei varsinaisesti vielä ole, sillä ruokaa on vielä muutaman aterian verran. Lisäksi viikolla on tiedossa ainakin yksi ravintolailta, kahdestaan isännän kanssa. Saimme hänet viikoksi kotiin. 

Kaikkiaan tällä metodilla on löytynyt muutama uusi vakkarilistalle lisättävä. Viimeksi kirjasin yhden pannun turskavuoan, tänään taidan pistää muistiin Kikherne-katkarapucurryn. Alkuperäinen versio Delicious-lehdesta helmikuulta 2009... 

Kikherne-katkarapucurry 

oliiviöljyä

1 iso sipuli

valkosipulinkynsi 

0.5rkl harissatahnaa (maista ensin, miten tulista tahna on ja laita ensin vähän. Aina voi lisätä) 

400 purkki tomaattimurskaa

1rkl kookossokeria (tai ruokosokeria) 

1rkl punaviinietikkaa

suolaa ja pippuria

400g purkki kikhernenitä 

pari kourallista raakoja tiikerikatkarapuja (tai vastaavaa) 

tuoretta korianteria ja lime

riisiä ja jotain leivän tapaista

Laita riisi ensimmäisenä kypsymään. 

Leikkaa sipuli puolikuiksi ja kuullota öljyssä pannulla. Hienonna sekaan valkosipuli ja lisää harissatahna. Sekoittele hetki. 

Kaada joukkoon tomaatti, sokeri ja punaviinietikka. 

Kuumenna ja hauduttele hetken ajan. Lisää huuhdotut kikherneet ja anna hautua kymmenisen minuuttia keskilämmöllä ja pikkuisen poreillen. 

Lisää lopuksi katkaravut ja kypsennä muutama minuutti, kunnes niistä tulee kauniin vaaleanpunaisia. 

Nosta riisin kanssa tarjolle. Ripottele päälle tuoretta korianteria ja purista reippaasti limestä mehua. 

Poke-kulho lautasella

Minun pääni on ihan pyörryksissä kaikista ihanista ruoanlaiton inspiraationlähteistä, joita ympärilleni on kerääntynyt tässä kevään korvilla. On ihania ruokaohjelmia, keittokirjoja sekä tietysti myös tasoaan huimasti nostaneita ruokalehtiä. Ilmankos on romaanien lukeminen vähän takkuillut kun vain kuolaan ruokaohjeita. 

Sinänsä tietysti kiva, että kokkausinto on palaamassa edes jollain tasolla. Runsas vuosi sitten lempeästi tapoin ruokablogini ajan ja inspiraation puutteen vuoksi, eikä viime aikoina ole pahemmin syötävää näkynyt täälläkään muuta kuin "pakollisten" kuukauden keittokirjojen kohdalla. Perhe on syönyt, mitä eteen on ilmestynyt ja miehet saaneet pöytään laitettua. Onneksi meidän keittiössämme ei ruokahuolto ole ollenkaan äidin varassa, joten olen saanut pitää osittaista taukoani ihan rauhassa.

Aika näyttää, miten tässä käy. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että orjallinen ohjeiden seuraaminen tai vaihtoehtoisesti sattumanvarainen pannuun paiskominen on pikkuhiljaa muuttumassa vähän suunnitelmallisemmaksi ideoiden yhdistelyksi. Niin kuin nyt vaikka perjantaiherkuttelun poke-kulhossa. Tosin minulla ei ole koko perheelle tarpeeksi montaa isoa kulhoa, joten lautasilta syöntiin tällä kertaa.

Tofun käsittely Viimeistä murua myöten -blogista ja mausteet Glorian ruoka ja viini -lehden uusimmasta numerosta possusta sovellettuna, koko kulho idea useammastakin lähteestä, mutta kastike by Samassa liemessä, sipulimarinadi ikivanha oma suosikki ja niin edelleen... Hyvää tuli ja hyvin maistui.

Perjantain tofupoke-kulho neljälle ja puolelle 

1) Ota (Jalo)tofua paketti ja leikkaa se siivuiksi ja laita talousopaperien väliin painon alle valuttamaan ylimääräiset nesteet pois muutamaksi tunniksi

2) Siivuta 1 punasipuli  ja sekoita sen kanssa kulhossa, iso loraus riisiviinietikkaa, suolaa, pippuria ja hyppysellinen sokeria. Tämän voit tehdä myös jo pari tuntia ennen ruokailua. Itse asiassa se on suotavaakin, sillä sipuli ottaa hetken pehmitäkseen.

3) Ota Basmati-riisiä 1 kahvimukillinen + 2 kahvimukillista kiehuvaa vettä keittimestä+ ripaus suolaa. Sekoita kattilassa ja anna kypsyä hiljalleen miedolla lämmöllä kannen alla. Muista vahtia, ettei vesi pääse kokonaan haihtumaan ja riisi takertumaan pohjaan. (Nimim. sitä kattilaa ei ole kiva putsata jälkikäteen, eikä palanut riisi maistu hyvältä). Lopuksi nosta pois liedeltä, ota kansi sivuun ja jätä odottamaan.

4) Riisin kypsyessä leikkaa/suikaloi/revi salaattia, tomaattia, kurkkua, retiisejä, korianteria, ituja ja muita kasviksia maun mukaan.

5) Sekoita kastikkeet eli

Tare-kastike tofua varten (GRV 4/2018):
4tl tuoretta inkivääriä raastettuna
2rkl sakea
4tl soijakastiketta
2tl sokeria
2tl miriniä

Salaattikastikkeeksi :
1dl riisiviinietikkaa
2rkl kalakastiketta
2rkl muscovadosokeria (tai jotain muuta tummaa sokeria)
2tl seesamiöljyä
vajaa 1rkl Gochujang-tahnaa)

6) Laita tofusiivut kuivalle pannulle muutamaksi minuutiksi paahtumaan (ja lisää sitten halutessasi pieni loraus öljyä, jos kaipaat oikein rapsakkaa pintaa). Kun pinta on mielestäsi sopivasti tummunut, lisää sekoittamasi kastike, sekoita ja nosta nopsasti pois pannusta, ettei pinta kärähdä.

7) Paahda hieman seesaminsiemeniä koristeeksi ja lisämauksi.

8) Laita kulhoihin (tai lautaselle) riisiä pohjalle ja sitten loppuja herkkuja kunkin syöjän maun mukaan. Mausta kastikkeella.

Maukasta lohturuokaa

Kyllä, minä olen täysin teeveytytnyt. Tämäkin kuukauden keittokirja on ihan suoraan telkkariohjelmasta bongattu, vaikka miten olisi vanha tuttu tekijänä.

Telkkarista nimittäin tulee huomattavasti vähemmän ruokaohjelmia kuin vielä muutama vuosi sitten. Jokin aika sitten bongasin kuitenkin sarjan, jota en aiemmin ollut edes nähnyt. Jamie Oliver siinä tuttuun tyyliinsä heitteli aineksista kasaan mieltä ja suuta miellyttäviä herkkuja.

Oli piristävää katsoa vaihteeksi jotain muuta kuin pikaista valmistumista tai kalorien vähyyttä tai muuten terveystrendiä seuraavaa kokkausta. Nam! Neljännen muistiin kirjoitetun reseptin kohdalla totesin, että pääsen helpommalla tilaamalla kirjan kotiin.

Päädyin Amazoniin yksinkertaisesti sen takia, että sain suomalaisen nettikaupan kirjahinnalla (sama englanninkielinen) sieltä kaksi. Ei ihme, että suomalaiset kaupat kokevat kansainvälisen kilpailun uhkaavana.

Jamie Oliver: Jamie's Comfort Food 
Oma ostos Amazonilta 

Kirja oli ensin pienoinen pettymys. Jotenkin se ei heti ensimmäiseltä sivulta hehkunutkaan sitä ihanan kesäistä ja rentoa meininkiä tv-kokin tiluksilta. Kuvatkin ovat vähän himmeitä (taitaa olla kierrätyspaperia, mikä tietysti sinänsä on hyvä juttu).

Vähän aikaa selattuani aloin kuitenkin pääsemään pinnan alle ja löysin saman viehätyksen kuin tv-sarjassa. Asiaa auttoivat jo sarjasta bongaamani herkut, joiden reseptejä lukemalla saatoin mielessäni nähdä herran itsensä selittämässä, mutta kokeiluun päätyi itse asiassa ensimmäiseksi resepti tv:n ulkopuolelta.

Monia muitakin todennäköisesti kokeiluun päätyviä reseptejä kirjasta löytyy, vaikka onhan se toki osittain vähän turhankin englantilainen. Joitain reseptejä ei vain oikeasti tee mieli, johtuen varmaan omista lohturuokareferensseistä... (rupikonnat taikinassa eivät houkuttele edelleenkään, vaikka niihin on vuosien varrella törmännyt useammankin kerran).

Kaikkiaan siis ihan hauska selattava ja kokattava kirja. Reseptit Jamie-laatua eli varsin käytettäviä vaikka sitten oman kaapin mukaan soveltaen. Paksuuttakin kirjalla on sen verran, että varmasti löytyy jokaiselle jotain kokeiltavaa.

.
Tämän reseptin suosikkiosuudeksi osoittautui inkiväärisalsa - se sopii kaikkeen mahdolliseen pieneksi raikastukseksi!

Riisiä ja jotain vihreää lisukkeeksi niin hyvin menee :-)

Black Cod

4*150g turskan selkäfilepaloja

Marinadi:
4rkl hunajaa (minulla loppui hunaja kesken ja jatkoin palmusokerilla)
3rkl misotahnaa
3rkl soijakastiketta
2rkl sakea (minä laitoin sherryä vähän enemmän ja hyvin toimi) 
1rkl riisietikkaa
1tl (!) huom. siis vähemmän kuin muita seesamiöljyä

Sekoita marinadin ainekset ja kieritä kalafileet siinä. Laita kannelliseen rasiaan jääkaappiin vaikka yön yli.

Kun valmistat ateriaa, laita riisi kypsymään paketin ohjeiden mukaisesti (tai basmatiriisi kannen alla 1osa riisia + 2 osaa vettä hiljaisella tulella, kunnes kypsää)

Pikkelssi :
Tähän olisi kuulunut laittaa mm. retiisejä, mutta niitähän ei tietenkään käsiin sattunut. Näin tehtiin ja osoittautui vallan mainioksi.

4 kevätsipulia silputtuna 
puolikas punainen chili silputtuna
2rkl sushi-inkivääriä hienonnettuna + 4rkl sen nestettä
1rkl valkoviinietikkaa 
pieni nippu korianterin varsia silputtuna (lehdet tarjoiluun!)

Pikkelssi vain sekoitettiiin ja annettiin olla sen aikaa, kun riisi ja kala kypsyivät.

Laita uuni lämpenemään 240 asteeseen ja pistä kalafileet marinadeineen uunipannulle.
Anna kalan kypsyä kuumassa uunissa. Jamie sanoo, että 5min, mutta meillä taisi olla sen verran mahtavan kokoiset kalafileet, että annoin olla melkein 15. Minä myös pidän kalastani silleen aikalailla läpikypsänä, mikä ei kuulemma ole ollenkaan taiteen sääntöjen mukaista, mutta minkäs teet? Makuasia.

Tarjoile ja nauti. Loput voi seuraavana päivänä syödä oman maun mukaisessa kala-riisi-muna -pannupaistoksessa.

Arkistojen kätköistä: tutkailin munakoisoreseptejä

Kaupassa oli ihanan näköisiä munakoisoja, joten ryhdyin selailemaan vanhoja suosikkejani. Tämä on yksi lämmittävimmistä ja herkullisimmista, joita meillä on pöydässä nähty. 

21.10.2014 

Ei siellä ulkona nyt niin kamalan kylmä ole, mutta kosteaa ja vaatteista viis veisaava, läpitunkeva tuulenvire. Kyseessä ei siis ole kunnollinen tuuli, Tämä ei saa edes lehtiä kahisemaan, mutta silti tuntui iholla asti. Ruoaksi siis jotain lämmintä kiitos, ja mausteista.

Pari numeroa vanhassa Delicious-lehdessä oli Setsuanin munakoisoksi nimetty resepti. Kerkesin jo harmittelemaan, kun en edelleenkään ole kyseisen maakunnan pippuria saanut kotiin hankittua. Sitten luin reseptin, eikä siinä sellaista edes tarvittu. Ilmeisesti resepti vain pohjautuu paikalliseen vitsikkääseen ohjeeseen, jonka nimi on Setsuanin kalaa, vaikkei ruoasta kalaa löydä hakemallakaan. Siinä vaan kuulemma käytetään paikallisesti kalaruoissa yleensä suosittuja mausteita.

Oli miten oli, hyvää tuli, ja lämmitti mukavasti. Alla taas niin kuin meillä tehtiin eli vielä varmaan alkuperäisestä vähän kaukaisempi versio, mutta kun en sitä ole koskaan maistanut niin antaa mennä vaan.

Setsuanin munakoiso Espoolaiseen tapaan
(2 aikuista)

2 munakoisoa
oliiviöljyä
muutama valkosipunlinkynsi
rypsiöljyä
puolikas iso tai 1 pieni punasipuli
1rkl raastettua inkivääriä
pakastettua chiliä raastettuna noin 1/3 chili (maistelkaa makunne mukaan ja chilinne voimakkuuden mukaan)
1tl seesamiöljyä
2rkl soijakastiketta
2rkl tomaattipyreetä
1rkl sokeria
seesaminsiemeniä (paahdettuina) ja persiljaa (tai korianteria) koristeeksi

riisiä seuraksi

Halkaise munakoisot pitkittäin. Vedä muutama viilto ja laita niihin valkosipulin siivu kuhunkin. Valuta päälle oliiviöljyä ja laita uunivuoassa 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna jäähtyä.

Leikkaa munakoisot siivuiksi.

Kuullota silputtua sipulia, valkosipulia, inkivääriä ja chiliä muutama minuutti. Lisää munakoisopalat, seesamiöljy, soija, tomaattipyree ja sokeri.

Minä halusin nämä vähän tällaisina paistettuina tällä kertaa, mutta toinen vaihtoehto olisi lisätä noin 1,5dl vettä ja antaa poreilla hiljalleen, kunnes vesi on haihtunut ja tuloksena kiiltävä munakoisoseos.

Laita tarjolle riisin kera ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja persiljaa. Korianteri tietysti olisi tyyliin sopivampaa, mutta kun ei naapurikaupassa ollut ja pihalta lötyy vielä persiljaa.

Ohjeen mukaan tätä voisi syödä ihan kylmänäkin, vaikka seuraavan päivän lounaana, mutta meillä ei kyllä jäänyt murustakaan aikuisten jäljiltä. Lapsille ei edes yritetty, kun munakoiso tuntuu tällä hetkellä tuottavan epämukavia väristyksiä perheen nuorisolle.

Ribsit ovat meillä kesäruokaa - onneksi poikkeus vahvistaa säännön

Ribsit ovat meillä yleensä kesäruokaa. Nyt kuitenkin Farangissa saimme maisteltavaksi sen verran herkullisen version, että pakko oli kokeilla kotonakin jotain samantyyppistä. Farangin keittokirjasta ei tietenkään löytynyt juuri tuota reseptiä, mutta sepä ei menoa haitannut. Pari kierrosta Google-kyselyä ja suunnitelma oli kasassa.

Eihän se tietysti ihan nin helposti sujunut, mutta ihan kelpo versio tuli tästäkin. Ensi kerralla annan muhia ainakin pari tuntia kookosmarinadissa uunissa folion alla ja luulenpa lopputuloksen olevan aikalailla yhtä suussa hajoavaa kuin Farangissakin. Jostain syystä nyt oli taas kiire ja ribsit jäivät ehkä hieman kiinteiksi, kun kypsennettiin paahtamalla. Hyviä tosin olivat näinkin.

Kookosribsit

Marinadi
1 prk kookosmaitoa
1 chili
2 valkosipulinkynttä
2tl murskattua inkivääriä
1dl soijakastiketta
1dl fariinisokeria
n.5 kuivattua kaffirlimen lehteä / sitruunankuorta
1-2 punasipulia
1 kukkurallinen rkl maapähkinävoita

Lihaisia ribsejä neljälle

Edellisenä iltana:
Laita marinadin ainekset tehosekoittimeen ja surraa tasaiseksi. Kaada lihojen päälle laakeaan astiaan (tai kannelliseen uunivuokaan) ja pistä jääkaappiin (folio)kannen alle.

Nosta vuoka jääkaapista ja anna lämmetä hetki. Pistä uuniin ja uuni päälle 150 asteeseen. Anna muhia ainakin pari tuntia kannen alla.

Nostele ribsit pois kastikkeesta ja levitä uudelle vuoalle. Pistä uuni 200 asteeseen ja kiertoilmalle. Anna ribsien paahtua, kunnes ne ovat pinnalta kauniin ruskeita. Levittele niille aina välillä marinadia.

Laita sillä välillä marinadi kattilaan ja kiehuta hetken aikaa paksummaksi.  Nosta pöytään tarjolle, mitä valelulta jää.


Lime-riisi 

Laita kattilaan 2 kupillista riisiä ja 4 kupillista kiehuvaa vettä sekä ripaus suolaa. Sekoita vielä joukkoon kourallinen kuivattuja kaffirlime -lehtiä. Anna poreilla hiljalleen kannen alla, kunnes riisi on kypsää ja vesi imeytynyt melkein kokonaan. Nosta pois levyltä.


Hoisin -kasvikset

Wokkaa seuraksi nopeasti haluamiasi kasviksia ('porkkanaa, sokeriherneitä, paksoita jne...) Aloita kypsentäminen kovimmista ja lisää vähitellen. Lopuksi sekoita joukkoon haluamasi määrä (maistele) Hoisin kastiketta ja sitruunamehua.

Kielletyn kiehtovuus eli keisarin musta riisi

Ruokakin maistuu paremmalta, kun sillä on tarina. Tänään meillä syötiin "kiellettyä riisiä", joka oli paitsi visuaalisesti houkuttelevaa, myös tarinaltaan kiehtovaa. 

Aikoinaan tätä luontaisesti mustaa riisiä saivat syödä Kiinassa vain keisarillisen perheen jäsenet. Voi vain kuvitella, mitä tapahtui talonpojalle, joka rohkeni nälkäänsä näitä riisinjyviä kerätä. Oliko seurauksena keppirangaistus, vai kenties jotain vielä pahempaa? 

Miksi jokin ruoka koetaan ylimyksellisemmäksi kuin joku toinen? Johtuuko se harvinaisuudesta vai onko musta väri vain jotenkin vaikuttavampaa? 

Me uhmasimme legendaa ja maistelimme mustaa riisiä ihan perheen kera perjantaipäivälliseksi. Olihan se hyvää. Seuraksi saa tarjota vahvoja makuja, sillä miedosti pähkinäiseltä maistuva riisi ei kerää makuja ympäriltään samaan tapaan kuin valkoinen sukulaisensa. Katkaravuissa oli ytyä, tillissä makua ja pieni loraus sitruunamehua piristi kokonaisuutta. Pistettiinpä sekaan loppujen lopuksi myös lusikallinen smetanaa. Se suli lautasella ihanan täyteläiseksi kastikkeeksi. 

Kielletty katkarapuriisi 
(6-8 henkilöä)

paketillinen mustaa riisiä
1 iso punasipuli
3 valkosipulinkynttä
1 sellerinvarsi
suolaa, pippuria
pikkupullollinen (2,5dl) valkoviiniä kuivaa, Cabernet Sauvignon
Kasvislientä (tai niin kuin tänään, ihan vain vettä)
pussillinen pakasteherneitä

isoja, raakoja katkaravunpyrstöjä
chiliä silputtuna
sitruunamehua
tillisilppua
parmesaania
smetanaa
Kylmäsavulohta

Silppua sipuli ja kuullota sitä syvässä pannussa hetki. Ripottele joukkoon hieman suolaa niin nesteet irtoavat, eikä se pala. Lisää joukkoon silputut valkosipulinkynnet ja hienonnettu sellerinvarsi. Sekoittele hetki.

Kaada riisit joukkoon ja sekoittele vielä vähän aikaa. Lorauta sitten koko pieni viinipullo pannulle ja anna alkoholin kiehua pois. Kaada joukkon kasvislientä tai vettä niin paljon, että riisi peittyy. Anna poreilla kannen alla 45min, Tarkista aina välillä, että neste ei kuivu liikaa.

Kun riisi on pehmeää, mutta sillä on vielä vähän purutuntumaa. Lisää joukkoon herneet ja kypsennä katkaravut.

Laita katkaravut öljytilkkaan kuumalle pannulle ja lisää päälle chili (halutessasi myös valkosipuli). Sekoittele, kunnes katkaravunpyrstöt ovat juuri ja juuri kypsiä.

Nosta riisiä lautaselle. Lisää haluessasi lusikallinen smetanaa ja sekoittele se riisin sekaan. Asettele päälle katkarapuja ja lohta palasina. Raasta parmesaania ja ripottele silputtua tilliä.

Nauti heti. Kuvittele riisipellot, keisarillinen palatsi ja vartijat, tai yllesi ylelliset silkkivaatteet tyynyillä istuessasi.

Aprikoosilammasta

Tämä on taas näitä "kerran vuodessa" - vakkareita. Yleensä se ilmestyy lautaselle keväällä, pääsiäisen tienoilla. Tänä vuonna pääsiäinen on niin myöhään, että otettiin pieni varaslähtö.

Aprikoosilammasta

3 karitsan paahtopaistia pilkottuina 
marinadi : 2 valkosipulin kynttä, suolaa & pippuria, sitruunamehua tai granaattiomena melassia, öljyä, raastettua inkivääriä

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 kourallista kuivattuja aprikooseja silputtuina
1-2 rkl öljyä
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1tl raastettua inkivääriä
ripaus kanelia ja kardemummaa
1,5dl jugurttia 

Pinnalle :
paahdettuja manteleita pilkottuina
tuoretta minttua tai timjamia hienonnettuna

Lisäksi Basmati -riisiä

Laita lihasuikaleet marinadiin pari tuntia ennen kuin ryhdyt kypsentämään. 

Leikkaa sipuli viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja leikkaa aprikoosit suikaleiksi. Paahda mantelilastut kevyesti kuumassa pannussa.
Ruskista lihasuikaleet. Siirrä lautaselle. Kiehauta öljyssä sipulit. Lisää joukkoon aprikoosit ja lihasuikaleet.
Kaada joukkoon vesi. Mausta suolalla, inkiväärillä sekä ripauksella kanelia ja kardemummaa. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla 10-15 min. 
Sekoita kastikkeeseen jogurtti. Hauduta edelleen muutama minutti. Ripottele kastikkeen pinnalle hienonnettua minttua ja paahdettua mantelia. 

Tarjoa riisin kera.

Isännän riisi-tonnikalapallerot

Kun edellisestä ateriasta jää kypsää riisiä, se pitää käyttää nopeasti pois. Meillä isännän bravuuri hävikin välttämisessä ovat erilaiset kroketit. Nämä riisipallerot eivät ehkä ole kevyimmästä päästä juustotäytteineen, mutta varsin oiva iltapala salaatin kera. Olen muuten salaateissa jäänyt ihan koukkuun omena-avokadoyhdistelmään. Siihen ei tarvitse lisätä kuin pikkuisen sitruunamehua.

Isännän riisi-tonnikalapallerot

Kypsää riisiä
Philadephia-juustoa
purkillinen tonnikalaa vedessä
Espelette-chiliä
sumakkia
raastettua emmental-juustoa
(ja mitä nyt muuten tekee mieli mausteeksi)

kananmuna
jauhoja
korppujauhoa

rypsiöljyä kypsentämiseen

Sekoita palleroainekset ja muotoile kostein käsin pientä kananmunaa vielä hitusen pienemmiksi kroketeiksi. Kieritä jauhoissa, kasta kevyesti vatkattuun kananmunaan ja kieritä vielä korppujauhoissa. Jätä vähäksi aikaa seisomaan kylmässä.

Kuumenna öljyä kattilassa niin, että leipäpala ruskistuu, kun sen tiputtaa joukkoon. Uppopaista kroketteja kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita.

Nauti rennosti majoneesin ja ketsupin kera, salaatilla kevennettyinä.

Sairastupalounasta (toistaiseksi) terveelle hoitajalle

Lapsen vatsakipu ja sairastaminen ei ole mikään syy sille, että häntä hoitava äiti jäisi ilman lounasta. Eihän ? Varsinkaan silloin, kun poitsu nukahtaa sopivasti vähän ennen lounasaikaa ja päästää äidin keittiöön hääräämään. Eihän sitä nyt sentään töitäkään voi tehdä, kun kerran on sairasvahtina...

Ei silti, tähän ruokaan ei kauan aikaa saanut kulumaan. Alle puolessa tunnissahan tämä tuli tempaistua. Ja maistui hyvältä, ainakin minusta. JA samalla saatiin ruokaa myös isommille illemmaksi. Ei tarvinnut siinä iltapäivän hötäkässä ruveta enää kokkailemaan.

Kesäkurpitsariisi ja paksoita kastikkeessa

Ota yksi punasipuli ja yksi (pieni) kesäkurpitsa. Pilko palasiksi ja laita pannulle oliiviöljyyn hetkeksi kuullottumaan. Ripottele päälle suolaa.Lisää 1 valkosipulinkynsi silputtuna. 

Kun kesäkurpitsa tuntuu pehmenneen, kaada päälle kupillinen basmatiriisiä ja 2 kupillista kiehuvaa vettä. Aseta riisin päälle luomusitruunan siivu tai kaksi. Laita kansi päälle ja anna poreilla 10min - tarkista riisin kypsyys ja nestetilanne pannulla. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun riisi on sellaista pientä purutuntumaa antavaa, mutta kypsää. Nosta pannu liedeltä ja sekoita. Purista sitruunasta mehu joukkoon. Tässä kohtaa voit myös lisätä erilaisia mausteita (kuten Espelette-chilijauhetta), mutta minä lisäsin vasta lautasella. Ihan tuota pientä kipuilevaa murua ajatellen. Pelkkä riisi ja vähän kasviksia, voisi olla vatsaystävällisempää.

Leikkaa paksoit palasiksi samaan aikaan kesäkurpitsan kanssa, mutta laita ne oliiviöljyyn toiseen pannuun. Lisää valkosipulia (2 kynttä) siivuina, 1 tl inkivääriä raastettuna (tai purkista), pieni pala chiliä. Sekoita pari minuuttia ja suolaa. Lisää päälle vielä puoli pullollista osterikastiketta, loraus soijaa, 2 rkl ruokosokeria ja puolen sitruunan mehu. Jos nestettä näyttää olevan liian vähän, lisää myös loraus vettä. Anna poreilla, kunnes paksoi on pehmennyt ja kastike sellaista paksuhkoa ja hitusen siirappimaista.
Tarkkasilmäiset huomaavat, että kuvassa ei ole siirappimaista kastiketta. Lorautin liikaa vettä, kun en (taas) oikein keskittynyt. Sen kanssa kannattaa olla aika pihi. Olen kuitenkin tehnyt tätä myös ennen, ja tiedän sen onnistuvan.

Annostele riisi ja paksoikastike lautasella ja ripottele päälle vielä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Jääkaapintyhjennysresepti - Kookosriisiä ja cashew-kasviksia

Tämä on erinomaisen hyvä jääkaapintyhjennysresepti, sillä kasviksina voi käyttää melkein mitä vaan, oman maun mukaan. Meillä sattui tällä kertaa löytymään jääkaapista sokeriherneitä, purjo, lehtikaalia ja porkkanoita. Cashew-pähkinöitä on yleensä aina laatikossa, samoin kuin kastikkeita. Kookosriisin kanssa saatiin aikaiseksi herkullinen kokonaisuus, jota meillä vielä täydensivät nyhtöpossun loput...

Nopeaa ruokaa arki-illan pelastukseksi, kun ei oikein ehtisi edes kauppaan. Maistui hyvältä myös seuraavan päivän lounaalla :-)

Kookosriisi 

Kaada kattilaan purkillinen kookosmaitoa sekä samalla purkilla mitattu määrä basmatiriisiä ja vettä. Ripauta joukkoon suolaa, pistä kansi päälle ja anna poreilla hiljalleen, kunnes neste on imeytynyt riisiin ja riisi on sopivan pehmeää.

Cashew-kasviksia 

Kasa jääkaapista löytyviä kasviksia (porkkanaa, parsaa, sipulia, purjoa, kaalia, paprikaa jne... oman maun mukaan)
limemehua
soijakastiketta
osterikastiketta
fariini- tai muscovadosokeria
tomaattipyreetä
valkosipulinkynsiä maun mukaan
Cashew pähkinöitä
Tuoretta korianteria (sopii joukkoon tosi hyvin - meillä ei vaan tällä kertaa ollut)

Laita pannuun öljyä kuumenemaan ja lisää silputut kasvikset kypsymisjärjestyksessä. Vähän ennen kuin kasvikset ovat kypsiä lisää silputtu valkosipuli, tomaattipyree, osterikastike, soija, sokeri ja limemehu sekä tarvittaessa vähän vettä. Laitoin suurin piirtein saman määrän tomaatipyreetä, osterikastiketta, soijaa ja sokeria ja puolet vähemmän  limemehua, mutta maistelkaa oma suosikkiyhdistelmänne. Se kannattaa muistaa, että kun lämpö laskee niin lime vahvistuu - tai siten ainakin tuntui käyvän tämän kastikkeen kanssa.
Sekoita lopuksi joukkoon vielä pari kourallista cashew-pähkinöitä ja halutessasi yrttejä.

Auringonkeltaista marraskuussa

Pimeää, mustaa, pimeää... siinä kai se tämänhetkinen tilanne, kun katsoo ikkunasta ulos. Lukuunottamatta tietysti sitä ajoittaista harmaata, jota myös päiväksi kutsutaan. Auringonkeltaista saa lautaselle poimimalla muutenkin sesonkiin sopivia herkkuja. Siskot kokkasivat porkkanakeittoa ja Kivistössäkin nautittiin keltaisesta keitosta. Meillä turvauduttiin kurpitsan maustamaan ja keltaisena valuvaan risottoon. Oozy, sanoisi Jamie Oliver. Herkullista, sanon minä.

Perusrisotosta saa jännittävämpää samalla konstilla kuin keitoistakin eli tuunaamalla sattumia. Jos kurpitsamuffinssit ovat herkkua saksanpähkinöillä höystettynä ja endiivin kyytipoikana maistuvat sekä pähkinät että sinihomejuusto, niin minun logiikallani kaikki yhdessä paikassa ei voi olla pahaa. 1+2 on enemmän ja parempaa kuin 3 näin kokkausmatikassa. Pekoni nimittäin tuli mukaan ihan vaivihkaa takavasemmalta (Lue : isäntä pisti pannuun ja tarjolle).
 


Mitä siis tehtiin ?

Ensin kuullotettiin voin ja öljyn sekoituksessa yksi silputtu punasipuli ja kaksi valkosipulinkynttä suolahyppysellisen kanssa. Kymmenen minuutin kärsivällisen tiristelyn jälkeen sekaan heitettiin muutama kourallinen riisiä, jonka annettiin muuttua läpikuultavaksi sipuleiden kanssa hyvin sekoitellen. Sitten vaan lisättiin joukkoon mössöksi yleiskoneella ajettu puolikas myskikurpitsa ja alettiin lappamaan kanalientä oikeaoppiseen risotonvalmistustapaan. Eli nestettä lisättiin aina kun edellinen kauhallinen oli imeytynyt ja koko ajan sekoiteltiin.

Kun riisi oli pehmeää ja koostumus kokkia miellyttävää, niin mukaan laskettiin kaksi isoa palaa voita ja muutama kourallinen raastettua parmesaania. Sekoituksen jälkeen maistettiin, sillä ilman kunnon suolausta tämä ei maistu miltään. Tosin kannattaa muistaa noiden lisukkeiden, eli varsinkin sinihomejuuston suolapitoisuus, ettei käy hassusti.

Sitten samantien lautaselle ja päälle yllämainittuja lisukkeita kunkin maun mukaisesti.
 
Muistattehan muuten, että risoton onnistumisen takaa vain ja ainoastaan oikeanlainen risottoriisi, eli Arborio tai Carnaroli. Voi niitä tietysti olla muitakin hyviä lajikkeita, mutta näitä nyt ainakin löytyy myös ihan marketeista.