Näytetään tekstit, joissa on tunniste Martin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Martin. Näytä kaikki tekstit

17.5.2020

Inspector Hobbes - the Unhuman Series

Korona-aikana tekee mieli kuunnella jotain pikkuisen jännää, hauskaa ja ennen kaikkea harmittoman viihdyttävää. Inspector Hobbes-kirjat täyttävät kaikki nuo vaatimukset, ja sen lisäksi Tim Campbell lukijana tekee kuuntelukokemuksesta kertakaikkisen nautittavan. En yhtään ihmettele, että hän on saanut palkintojakin suorituksestaan.

Wilkey Martin: Inspector Bones and the Blood, Inspector Bones and the Curse, Inspector Bones and the Gold Diggers sekä Inspector Bones and the Bones
äänikirjan lukijana : Tim Campbell 
Nextorysta

Kuuntelin kaikki neljä kirjaa putkeen. Ainoastaan ihan viimeisen tunnin alussa tuli pieni blokki vastaan. Siihen saakka kirjailija oli välttänyt kaavamaisuuden ja toiston, mutta päähenkilön lähtiessä vaaranpaikkaan kielloista huolimatta... no, siinä toistui kolmososassa jo käytetty genren yleinen klisee. Sillä erolla tosin, että päähenkilö ei ole huokaileva neitokainen vaan vähän hömelö nuorehko mies.

Kertojana ja päähenkilönä kirjoissa on Andy. Hän on alussa paikallislehden toimittaja, jonka ura on katoamassa kaikenlaisten kommellusten virtaan. Tosin täytyy  myöntää, että vika useimmiten on Andyssa itsessään.

Andy kuitenkin törmää kaupungin legendaan, Inspector Hobbesiin, joka osoittautuu isoksi, kolhon näköiseksi ja erittäin tehokkaaksi poliisiksi. Kun Andy asunto palaa poroiksi, hän päätyy asumaan Inspector Hobbesin luokse, rouva Goodfellowsin herkkupatojen äärelle. Samalla hän ryhtyy auttamaan Hobbesia selvittämään vanhojen esineiden varkauksia. Johtolangat vievät Andyn aivan uudenlaisen maailman pariin ja hän joutuu huomaamaan monien kansantarujen hahmojen itse asiassa elävän kaupunkilaisten keskellä.

Varkaudet tietysti selvitetään erinäisten vaarojen kautta. Jännitys ei kuitenkaan nouse liian korkealle ja ainakin minä nautin suunnattomasti hauskoista sattumista, Andyn kommelluksista ja juonen herkullisesta ennalta-arvattavuuden puutteesta.

Toisessa osassa meno jatkuu, mutta Andy rakastuu upeaa Violetiin. Mikään ei tietysti sitten kuitenkaan ole ihan siltä, mitä näyttää. Lähimetsässä vaeltaa niin panttereita kuin ihmissusia ja pubin tiimoilla harhailee norsu. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ennen kuin kaikki selviää.

Kolmannessa osassa selvitellään kultaryöstöä ja tutustutaan vampyyriin. Samalla selvitellään Hobbesin erityislaatuisuuden taustaa. Niin ja Andy rakastuu taas. Viimeisessä osassa taas joudutaan illuusioiden eteen.

Inspector Hobbesit ovat hauskoja olematta väkinäisiä, jänniä aiheuttamatta painajaisia ja parasta ainakin kolmessa ensimmäisessä osassa on, että niissä vältetään suurin osa ennalta-arvattavista käänteistä ja kliseillekin vähän nauretaan. Neljännessä osassa ei meno ole ehkä ihan niin vauhdikasta, ja kuten jo mainitsinkin niin pikkuisen pääsee toistoa mukaan. Silti nautin sarjasta suuresti.

Ehdoton suositus pientä irtiottoa Korona-arjesta kaipaaville.

23.9.2014

Vaarallisia naisia fantasiasta dekkareihin

by George R.R. Martin, Gardner R. Dozois : Dangerous Women novelliantologia 
Äänikirjana Helmet/Overdrive - monia lukijoita (katso alta)

Ihan ensimmäiseksi pitää todeta, että R.R, Martinin kirjassa viimeisenä oleva tarina on hyvä esimerkki tekstityypistä, joka EI sovellu äänikirjaksi. Hirmuinen määrä henkilöhahmoja ja paikannimiä ja taisteluja ja lohikäärmeitä ja kaikkea mahdollista saivat minut kadottamaan punaisen langan jossain puolessa välissä. Kai minä suurin piirtein ymmärsin, mitä sodassa lopulta tapahtui. Ainakin siinä kuoli kamalasti ihmisiä.

Kaikkiaan kokoelma on aivan mahtava. Tarinoiden yhdistävänä tekijänä ovat naiset, jotka ovat jollain tavalla vaarallisia tai ainakin vahvoja. Heidän kanssaan ei pelleillä, eikä heidän nenilleen hypitä. Siinä se yhtenäisyys sitten olikin. Tarinoiden tyylilajit vaihtelevat historiallisesta romaanista maagisen realismin kautta fantasiaan ja scifiin ja taas dekkareihin tai kauhuun. Kokoelma on myös oikeasti todella pitkä. Siinä on 26 osaa, joista jokainen kestää noin tunnin ja vartin. Normaali kahden viikon laina-aika ei todellakaan riittänyt. Onneksi sain kerran uusittua.

Minä en pysty nimeämään joukosta suosikkiani, mutta on muutama, jotka jäivät parhaiten mieleen. Joe Abercrombien "Some Desperado" kertoo lännenfilmin tyyliin tytöstä, joka näyttää takaa-ajajilleen tupenrapinat. Carrie Vaughnin tarinasta "Raisa Stepanova" en ehkä niin hurjasti pitänyt, mutta se oli mielenkiintoinen kuvaus toisen maailmansodan venäläisistä naislentäjistä. Brandon Sandersonin "Shadows for Silence in the Forests of Hell" oli oikeastaan aika pelottava haamumetsineen ja palkkionmetsästäjineen. Caroline Spectorin "Lies My Mother Told Me" taas vei suoraan sarjakuvien supersankareiden maailmaan.

Kaikki tarinat ovat keskimääräistä parempia, ovathan kirjoittajat alansa palkittuja huippuja. Pituudestaan huolimatta kokoelma on siis varsin viihdyttävää kuunneltavaa, paitsi ehkä juurikin tuo viimeinen Martinin juttu. Kaikki kunnia kirjailijalle, mutta äänikirjana se jäi kyllä reippaasti jälkeen kollegojen kertomuksista. Kannattaa siis ladata kokoelma kuunneltavaksi - vaikka sitten useammassa erässä, jos pituus hirvittää. Tarinat ovat niin erilaisia ja erillään toisistaan, että rikkonaisempikaan lukutapa ei haittaa ollenkaan.

Tässä vielä listaus tarinoista  :

“Some Desperado” by Joe Abercrombie
“My Heart Is Either Broken” by Megan Abbott
“Nora’s Song” by Cecelia Holland
“The Hands That Are Not There” by Melinda Snodgrass
“Bombshells” by Jim Butcher
“Raisa Stepanova” by Carrie Vaughn
“Wrestling Jesus” by Joe R. Lansdale
“Neighbors” by Megan Lindholm
“I Know How to Pick ’Em” by Lawrence Block
“Shadows for Silence in the Forests of Hell” by Brandon Sanderson
“A Queen in Exile” by Sharon Kay Penman
“The Girl in the Mirror” by Lev Grossman
“Second Arabesque, Very Slowly” by Nancy Kress
“City Lazarus” by Diana Rowland
“Virgins” by Diana Gabaldon
“Pronouncing Doom” by S.M. Stirling
“Name the Beast” by Sam Sykes
“Caregivers” by Pat Cadigan
“Lies My Mother Told Me” by Caroline Spector
“Hell Hath No Fury” by Sherilynn Kenyon
“The Princess and the Queen” by George R. R. Martin


5.10.2012

Ehtiikö sitä lukeakaan ? No jotain lyhyttä sentään koiranäkökulmasta ja vähän junista ja...

Siis ehtikö, kun tässä välissä meni pari viikkoa niin, että melkein kaikki hereilläoloaika kului töissä ?

No, itse asiassa kirjojani tutkaillessani huomasin, että kiireestä huolimatta olen lukenyt yhden lyhytromaanin ja saanut kaksi kirjaa loppuun. Tosin ne olivat aika pitkällä jo ennen... Kummasti sitä vaan on sivuja saanut käännettyä. Ei siis mikään ihme, että vähän väsytti ja väsyttää edelleenkin vielä kahden rokulipäivän jälkeenkin.

Tuo koiranäkökulmainen on muuten Spencen Quinnin  "A Cat Was Involved : A Chet and Bernie Mystery eShort Story" En ole aiemmin muistaakseni Chet-sarjaan tutustunut, mutta ihan oli hauska tuttavuus. Kyseessä on poliisikoirakoulutuksessa oleva märkäkuono, joka päätyy hyppykokeessa reputettuaan erään yksityisetsivän kaveriksi. Tässä on kyseessä ensimmäinen osa, jossa kerrotaan, miten pari löysi toisensa.

Koko tarina on kirjoitettu puhtaasti koiran näkökulmasta. Ihan uskottavalta kuulosti koko ajan, sikäli, mikäli minä nyt pystyn tuota yhtään arvioimaan. Ainakin tuli sellainen olo, että tuollaista ne karvakuonot voisivat hyvinkin ajatella.

Ei tämä mitään suurta kirjallisuutta ole, eikä oikein edes varsinainen dekkari, mutta kuriositeettina mainio. Olipa itse asiassa sen verran viihdyttävä, että voisin vaikka lukea joskus toisenkin osan.

Toinen viime aikoina loppuun kahlaamani kirja on Andrew Martinin  "The Necropolis Railway : A  Novel Murder, Mystery and Steam" Siinä kerrotaan rautateille töihin päätyneen nuoren pojan seikkailuista Lontoon rautateillä 1900-luvun alussa, kun höyryjunat vielä vallitsivat raiteilla ja sähköistyminen oli vasta alussa.

Kirjassa tapahtuu murhia useampiakin ja rakkauttakin on ilmassa, mutta pääpaino on selvästi päähenkilön mieltymyksessä juniin ja rautateihin. Minua kun nuo eivät niin hirveästi kiinnosta, niin huomioni herpaantui sivuja kahlatessa useammin kuin kerran. Tarina ei oikein pysynyt kasassa tai sitten minä vain en pysynyt väsymykseltäni perässä rautateiden terminologia-viidakossa. Joka tapauksessa, tämä kuuluu minulla valitettavasti sarjaan "melkein jäi kesken". Kirjaa voi suositella höyryjunista tai muuten matkustamisen historiasta kiinnostuneelle, mutta ihan puhtaasti dekkarien ystävälle voi lukeminen käydä raskaaksi. Sarjaa olisi tarjolla enemmänkin, mutta taitaapa minulta ainakin jäädä väliin.


7.9.2011

Clash of Kings - pitääkö kirjassa olla alku ja loppu ?



Game of Thrones oli "A Song of Ice and Fire"-sarjan ensimmäinen osa. Tarina jatkuu tässä kakkososassa. Kyseessä siis on nimenomaan jatko. Tuntuu siltä, että kirjoittaja on oikeasti kirjoittanut kaikki 1400 sivua yhdeksi kirjaksi ja ne on sitten vain jaettu myyntiä varten kahteen opukseen. Itse asiassa kokonaisteos on jaettu varmaan useampaankin kuin kahteen. Tässä kakkososassa ei tarina nimittäin päässyt yhtään sen loppumaisempaan tilaan kuin ensimmäisessäkään. Edessä on vielä ainakin kolmas ja neljäs osa...

Vähän jo hengästyttää. 1400 sivua oli jo aikamoinen kahlattava, vaikka mielenkiintoisesta tarinasta onkin kyse. Jossain kohtaa alkoi lopussa jo ärsyttääkin, että eikö tässä päästä minkäänlaiseen lopputulemaan. Tämähän on kuin loppumaton tv-sarja...

Mielessäni heräsi kysymys siitä, pitääkö kirjassa olla alku ja erityisesti loppu ? Missä kohtaa tarinan kuuluu katketa ? Tai pitäisikö tehdä edes jonkunlaisia välitilinpäätöksiä ?
Muistan hermostuneeni vähän samaan asiaan myös Pottereiden kohdalla. Ensimmäiset osat toimivat hyvin myös itsenäisinä teoksina, mutta kolme viimeistä olivat aika selkeästi "yhtä osaa".

Ehkäpä kyse ei niinkään ole sivumääristä vaan siitä, miten tarinaan pääsee käsiksi. Pottereissa joutui odottamaan seuraavan osan ilmestymistä melkein vuoden. Tämän sarjan seuraavat osat ovat edelleen siskolla Englannissa. Tai sitten vaan tarinaan väsyy ja toivoo jonkunlaista loppua. Minä ainakin olen niin utelias , että haluan tietää, miten henkilöille lopulta kävi, vaikka lukeminen jo vähän puuduttaisikin. Sitä paitsi, tähän menee ihan kauheasti aikaa...

Itse tarinasta ei ole sen kummempaa sanottavaa kuin Game of Thronesista. Miellyttävää viihdettä. Joten kaipa minä ne seuraavatkin osat kahlaan jossain vaiheessa, jos sisko jaksaa lukea loppuun ja kantaa ne Suomeen tullessaan. Tosin nyt on kiva lukea välillä jotain muutakin....

28.8.2011

Game of Thrones - päättymätön tarina


Tämä kirja on kuin luotu tv-sarjan pohjaksi ja sellainen siitä on myös tehty. Yli 700 sivua ei riittänyt alkuunkaan minkäänlaiseen loppuratkaisuun pääsemiseen ja opuksia on sarjassa vielä monta tämän ensimmäisen osan jälkeen. Ei silti, viihdyttävää lukemistahan tämä on.

Nimen mukaisesti kirjassa ihmetellään, kenestä kuningas ja kuka käyttää valtaa. Juonittelut, taistelut ja rakkaustarinat kietoutuvat toisiinsa. Talvi on tulossa ja pohjoisen muurin takana kylmät olennot kasvattavat valtaansa. Etelässä suvut taistelevat vallasta ja päitä nostetaan näytille muurin päälle.

Tarina, tai oikeammin, tarinat etenevät eri henkilöiden nimissä. Kirjoittajan taitavuudesta kertoo se, että näennäisesti irralliset näkökulmat vievät juonta jouhevasti eteenpäin. Henkilöissä ei mene sekaisin ja kokonaisuus pysyy hyvin kasassa. Tosin huomasin välillä hyppääväni mielenkiintoisen henkilön kohdalla seuraavaankin lukuun muiden hahmojen lukujen yli nähdäkseni, mitä juuri hänen kohdallaan seuraavaksi tapahtuu.

Viihdyttävä, mielenkiintoinen fantasiatarina (kyseessähän on fantasia, jos tarinasta löytyy lohikäärmeitä, eikös vain ?) Minulla on toinen osa työn alla, katsotaan jaksaako tarina vetää mukanaan kolmanteen saakka...

Tv-sarja on ilmeisesti ollut hyvinkin suosittu, joten lisäkausia lienee luvassa siinäkin. Milloinkohan kyseinen sarja mahtaa ilmestyä Suomen kanaville ?