Tumma ja niin helppo

Saaristolaislimppu on ihanaa, mutta muutamaan vuoteen en ole ehtinyt sitä kunnolla leipomaan sen paremmin kesällä kuin jouluherkuksikaan. Nytkin on menossa taas sellainen työruljanssi, että hyvä kun saa ruokaa itsekään, lapsille kokkaamisesta puhumattakaan. Juuri tässä naurettiin (arvannette sävyn), että lounas kerran viikossa on jo luksusta.

Ei ole terveellistä ei. Jotain on taas tehtävä ja jalka nostaa pikkuhiljaa kaasupolkimelta. Jouluunkin pitäisi rauhoittua.  Kun edes muistaa hengittää alkaa vuodenaika palautua mieleen ja kynttilöiden loiste läppärin vieressä aiheuttaa erilaisia mielitekoja. Niin kuin nyt vaikka mallasleipähimon...

 Kun mieli tekee sitä tiettyä leipää, eivät etäpäivän puhelinpalaveritkaan saa olla esteenä. Läppäri keittiöön ja toimeksi. Tämä leipä ei tarvinnut kuin sekoituksen (vähän piti nesteitä lämmittää), odotuksen ja paiston. Onnistuu varsin hyvin puhelinpalaverienkin aikana, varsinkin sellaisten, joissa on itse enemmän kuuntelemassa kuin äänessä.

Alunperin vastaavan reseptin olen bongannut jostain Sikke Sumarilta ja siitä tuli vuosiksi luottoreseptini. Tässä nyt uusi versio - ihan vain siksi, ettei kaupasta löytynyt ihan kaikkia oikeita aineita.  Hyvin toimi ja maistui näinkin...

Melkein kuin saaristolaislimppu 

0,5l piimää
1,5dl siirappia
1 rkl suolaa
2dl (kalja)maltaita
2dl ruisjauhoja
2dl kaurahiutale/-leseseosta
3dl spelttitäysjauhoja
1-2dl leivontakarkeita vehnäjauhoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lämmitä piimä, siirappi ja suola kattilassa pikkuisen kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Anna nousta 2h kannen tai liinan alla lämpimässä paikassa. Taikina on sellaista paksua puuroa, joka kaadetaan vuokaan. Paista uunissa 150-160 asteessa noin 2h. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassa ennen kuin kumoat pois.

Kuten kaikki mallaslimput, tämäkin oli parempaa seuraavana päivänä täysin jäähtyneenä, mutta eihän se tietenkään niin kauan odottanut. Kylmäsavulohiviipaleita + voita ja perjantai-illan herkku oli valmis. (No myönnetään, ripottelin päälle hiukan myös tilliä ja valutin sitruunamehua...) 

Kannesta kanteen lehdenlukua

Minulla on eräs tunnettu heikkous. Naapurimarketin kassallakin se jo tiedetään. Vakkarihenkilökunta muistuttaa minua heti, kun lehtihyllyssä Delicious-lehden numero vaihtuu, ja muutenkin ruokalehdet tuntuvat jotenkin päätyvät eturiviin ollessani kassajonossa. Viimeksi tulin ostaneeksi Glorian ruoka ja viini -lehden numeron.

Hyvä oli, että ostin. Minulle on kyseinen lehti tullut ajoittain ihan kotiinkin, mutta jostain syystä olen loppujen lopuksi tehnyt sen reseptejä todella harvoin. Niissä on ollut jotain - no, usein jotain vähän liian hienoa. Jokin aika sitten lehti kai uudistui ja tässä viimeisimmässä numerossa kulminoituu jotain olennaista. Ainahan minä lehteni luen kannesta kanteen, mutta harvemmin kokeilen samasta numerosta montaa reseptiä. Tästä kokeiluun päätyi peräti viisi!

Juurileipä (omasta juuresta tosin), kanaa couscousin kera, chorizo-tomaattikeitto kaurasuurimoilla, miso-lohi - kaikki päätyivät ruokapöytään enemmän tai vähemmän suurella menestyksellä, yleensä sillä suuremmalla. Vain miso-lohi vähän jakoi mielipiteitä.

(Insta ja sen Stories toimi tällä kertaa raportointipaikkana kokeiluille eli minna_vuocho... )

Eilen eli perjantaina sitten tein vielä yhden lehden resepteistä. Maissikeitto katosi parempiin suihin, samoin kuin sen kaveriksi tekemäni tonnikala-uunileivät. Samalla tuli testattua kasviskermakin.

Olen toki aina välillä käyttänyt Flora Vispiä, joka on kasvipohjainen, kookosmaidosta tietysti puhumattakaan, mutta jotenkin on tuntunut oudolta ottaa esim. kaurakermaa tavallisen kerman sijasta. Se on muistuttanut liikaa hifistelyä ja tuotteen prosessointiaste on mietityttänyt. Pitäisi muuten ottaa  paremmin selvää kasvikermojen valmistusprosessista, kun en itse asiassa tiedä niistä mitään. 

No, nyt on joka tapauksessa "tavallista" kermaa tosi vaikea edes löytää kaikkien Eila- sun muiden käsiteltyjen tuotteiden keskeltä (itse asiassa esim. tavallista perinteistä ranskankermaa kunnon rasvapitoisuudella ei ilmeisesti ole enää edes saatavilla mistään, sama koskee rahkaa). Siksi ei tuo mietintäni taida päteä enää millään tavalla. Olen siis "vapaa" kokeilemaan kaikkea mahdollista.

Tämä ateria ei myöskään vaatinut ylenpalttisesti aikaa, eikä ole sieltä kalleimmasta päästä aineksineen. Sopivaa perjantai-illan herkkua, kun lasten kanssa keskenämme mietimme ja toivoimme isännän paluulennon olevan edes suurin piirtein ajoissa.

Maissikeitto 
(pikkuisen muunneltuna lehden reseptistä)

2 pientä sipulia
2 valkosipulinknttä
1 palsternakka
1 pikkutölkki säilykemaissia
runsas puoli litraa kasvislientä (vaikka fondikuutiosta)
öljyä kattilan pohjaan
1tl juustokuminaa
0,5-1tl Espelette-chilijauhetta - siinä on sellainen pikkuisen makea chilinmaku, joka sopii hyvin maissiin - eikä tulisuus karkota lapsia.
2dl kasviskermaa (Kauraruoka)
korianteria -varret soppaan ja lehdet koristeeksi
suolaa (maista tarvitaanko kasvisliemen lisäksi)
tabascoa maun mukaan kunkin lautaselle, meistä parasta on se chipotle-versio

Kuori sipuli, valkosipuli ja palsternakka. Leikkaa ne paloiksi. Laita tilkka öljyä kattilan pohjalle ja kuullota paloja siinä muutama minuutti. Lisää valutetut maissit, mausteet, pilkotut korianterinvarret ja kasvisliemi. Anna kiehua kymmenisen minuuttia.

Soseuta sauvasekoittimella ja lisää kasviskerma. Kuumenna nopeasti ja jaa lautasille.
Koristele kermalla ja korianterilla. Nosta tabasco pöytään ja anna kunkin maustaa annoksensa itse.


Keiton kaveriksi tein lämpimiä tonnikalareissumiehiä. Ruisleivän ja tahmaisen tonnikalatahnan lämmin seos on herkkua. 

Tonnikalaleivät 

Reissumiessiivuja paketillinen

päälle:
1 tonnikalapurkki
puolikas paprika hienoksi leikaittuna
haluamaasi yrttiä tai kevätsipulia tai useampaa lajia
puoli purkkia philadelphiaa
pari ruokalusikallista turkkilaista jugurttia
Espelette-chilijauhetta
mustapippuria
suolaa

Emmental-mozzarellaraastetta pari pientä kourallista seokseen sekä vielä ripoteltuna leipien päälle muutama lisäkourallinen.

Sekoita päällisen ainekset ja levitä leiville. Ripottele päälle vielä juustoa ja laita 200-asteiseen uuniin noin 15min. Vahdi vähän, ettei pinta pääse ruskistumaan liikaa.
Nosta tarjolle ja muistuta varottaa syöjiä kiehuvan kuumasta täytteestä leivällä - kannattaa odottaa hetki jäähtymistä ja aloittaa reunoista.

Piti laittaa otsikkoon 2018

Edelliset postaukset ovat kaikki viitanneet viime vuoteen. Tuli sellainen olo, että nyt pitää edes otsikkoon laittaa 2018. Katsotaan eteenpäin, nenä kohti tulevaa!

Yhden asian tuon mukanani edellisestä vuodesta ja se on ihana leipäjuureni! Joululomalla olen tehnyt sämpylöiden sijaan isompia leipiä. Yhdestä juuresta saan kaksi mahtavan kokoista taikinaa ja siis 2-4 leipää.

Juurileipä

100g juurta
500g kylmää vettä
600g vehnäjauhoja + 70g täysjyväjauhoja (tosin tämä suhde voi vaihdella ja välillä olen sekoittanut joukkoon ruisjauhojakin)
15g suolaa

Sekoita taikinaksi yleiskoneessa koukun avulla. Jauhoja joutuu kelistä riippuen lisäämään kourallisen tai pari, mutta taikina saa olla aika löysää ja tarttuvaista. Nosta kulhoon ja peitä kelmulla.

Kaikenlaisia krämmäleitäkin voi leipään halutessaan lisätä. Karpalo-hasselpähkinä yhdistelmä oli ihanan jouluinen lisä leipäkoriin.

Anna taikinan levätä puolisen tuntia ja venyttele ja taittele sitä sitten muutamaan kertaan. Sitkon pitäisi parantua ja saman voi toistaa pariin otteeseen. Sitten taikinan voi vaikka unohtaa kulhoon muutamaksi tunniksi (kuten ihan kirjaimellisesti tein uudenvuodenaattona - vuoden 2018 ensimmäinen pataleipä siis kypsyi  vartti vuoden vaihtumisen jälkeen...)

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja laita kannellinen uunivuoka sinne heti alusta. Kaada leipätaikina vuokaan, vedä terävällä veitsellä muutama viilto päälle, pistä kansi päälle ja uuniin puoleksi tunniksi. Ota kansi pois ja jätä vielä 12 minuutiksi. Tämä taikina on iso, joten voit halutessasi jakaa sen kahdeksi leiväksi. Minun kokkipadassani leipä nousee kanteen saakka, jolloin tuloksena on vähän lytätty leipä, mutta makuun tuo ei ole vaikuttanut.

Spelttisämpylät juuresta

Taidan jättää valitukset tällä kertaa väliin. Tulee liikaa toistoa tähän blogiin, jos joka postaus alkaa liikojen töiden ja ajanpuutteen uikutuksella. Sanottakoon siis vain, että somen puolella minulla on tainnut päivittyä lähinnä Insta Stories (minna_vuocho)... Sieltä näkee mm. sen miten usein meillä on nykyään syöty ihan jotain muuta kuin kotona tehtyä.. tai korvattu ateria leivänpalalla. 

Jotain sentään on tullut leivottuakin. Juuri on pakko pitää hengissä, joten kerran viikossa pistän taikinan pyörimään.  

Tosin olen pahemman kerran jämähtänyt viime aikoina perussämpyläpohjeeseen ja onhan se herkkua.. Nyt teki kuitenkin mieli kokeilla jotain muutakin ohjetta ja Kotilieden Leivonta-lehdestä löytyi mukavasti turkulaisen leipomo Gryn ohje pelkästään spelttiä ja juurta sisältäviin sämpylöihin - ja juurta riitti vielä perusreseptiäkin varten.

Kotilieden Leivonta -lehti kannattaa muuten aina hankkia, kun se ilmestyy. Siinä on joka kerta mielenkiintoista luettavaa ja kokeiltavia reseptejä. Yksi parhaista leivontaan liittyvistä lehdistä Suomessa minun mielestäni (ja Kotilieden reseptit ovat olleet luotettavia niin kauan kuin minä muistan jotain leiponeeni - ja se kattaa jo aika pitkän ajanjakson)

Tykkään speltin mausta tosi paljon Siinä on sellainen hauskan pähkinäinen vivahde, joka minun suussani maistuu herkulle. Speltillä leipomisen hankaluus on siinä, että sen kanssa ei meinaa millään saada kunnon sitkoa. Siksi sämpylät ovat pehmeitä, mutta hivenen murenevia. Selvästikään näitä ei myöskään ole tarkoitettu säilymään pidemmälti. Muuttuivat yön aikana vähän turhankin tiiviiksi massaksi, mutta eipä niitä kyllä pahemmin jäänytkään seuraavaa päivää odottamaan.

Reseptissä käskettiin laittamaan myös kuivattua viikunaa. Minä jätin lasten toiveesta sen pois, mutta tulen kyllä lisäämään seuraavaan erään ihan vain itseäni (ja isäntää) varten.

Gryn hunaja-spelttisämpylät 

15 sämpylää

100g aktiivista vehnäjuurta
500g vettä
65g hunajaa
800g hienoa luomuspelttijauhoa
80g auringonkukansiemeniä
( 80g kuivattua viikunaa )
12g puhdistamatonta merisuolaa (pistin vähemmän, kun suolaisuus vähän pelotti. Ehkä siksi sitko oli huonompi, suola kuulemma edesauttaa huokoisuutta ja sitkon muodostumista)

Sekoita kulhossa juuri, melkein kädenlämpöinen vesi ja hunaja. Lisää loput ainekset ja sekoita tasaiseksi. Annoin hetken pyöriä koneessa ja jätin sitten lepäämään reseptissä neuvotuiksi 30 minuutiksi.

Taikinaa ei käsketä varsinaisesti vaivaamaan, vaan venyttämään ja taittamaan kahtia. Samaa ohjetta olen seurannut muutaman muunkin leivänteko-ohjeen kanssa, joten ilmeisen perustekniikkaa. Venyttämällä ja taittamalla muutamaan kertaan (suuntaa vaihtaen poikittain) saadaan kuulemma sitko paremmaksi.

Taas annetaan levätä 20min, taitellaan uudelleen, lepuutetaan 30min ja leivotaan sitten sämpylöiksi. Sämpylät jätetään liinan alle nousemaan vielä ainakin pariksi tunniksi.

Lopuksi paistetaan 250 asteessa 10-12min.

Siemennäkkäri

Olin ihan unohtanut siemennäkkärit vähäksi aikaa. Onneksi Tupperi-kutsujen tarjottavia miettiessäni osui silmiini myös tämä addiktiota aiheuttava resepti. Nämä näkkärit ovat siitä ihania, ettei niiden päälle edes tarvitse välttämättä laittaa mitään. Toimivat siis hyvin myös koululaisen eväskekseinä.

Syksykin näyttää alkaneen ihan tosissaan. Syyshortensia peittää jo melkein kolmasosan pihasta ja sen alla asuvat puput pitävät nurmikkoa lyhyenä. Ensin citykaneja näkyi yksi, nyt niitä on kaksi, kohta... Kaipa ne pitää jossain vaiheessa pihalta karkottaa, mutta täydentäkööt nyt syksyistä pihakuvaa hetken aikaa. Isännän tosin kuulemma tekisi mieli kanipaistia...

Siemennäkkäri 

1dl auringonkukansiemeniä
1dl seesaminsiemeniä ja pellavansiemeniä sekoitettuna
hyppysellinen suolaa
runsas 0,5dl vehnäjauhoja
runsas 0,5dl ruisjauhoja
2rkl oliiviöljyä
2dl vettä

Sekoita ainekset keskenään. Anna turvota muutaman minuutin ajan. Levitä ohueksi kerrokseksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja kuivata 150 asteisessa uunissa noin 30min. Pistä uuni pois päältä ja jätä sinne vielä noin 10min tai kauemmaksi aikaa, jollei tunnu hyvin kuivuneen On päiviä, jolloin aika ei tunnu riittävän, varsinkin näillä syksyn kosteilla keleillä. 

Ota pois uunista ja jäähdytä. Syö sellaisenaan tai tarjoile erilaisten päällysteiden kanssa. 

Inspiraatioresepti alunperin bongattu Suupaloja-kirjasta 

Juurikin juuresta ja Lailan lapset

Olen minä juurikokeiluja tehnyt aikaisemminkin. Kaikkein mielenkiintoisin lienee ollut Antti Tuurin Grantaan kirjoittamaan juurikuvauksen pohjalta aloittamani. Siinä on muuten tekstinä sellainen rakkaudenosoitus leivälle ja leipomiselle, että sen luettuaan on ihan pakko tehdä jotain. Vähintään voidella leivänpala ja maistaa. Itse juuresta tehdyt leivät olivat herkullisia, mutta kuten minun hoidossani juurille tuppaa käymään, ei Tuurijuurenkaan elinikä ollut kovin pitkä.

Juuren alkuun laittaminen on hieman työlästä ja tarkkuutta vaativaa. Vaikeaa se ei ole, mutta tässä härdellissä ajoitukset ja määrät menevät helposti sekaisin. Helpointa on, jos hyvän juuren saa jostain jo valmiina. Maku myös kehittyy ajan myötä, joten vanhemmalla juurella tulee maukkaampaa leipää.

Tämänhetkisen jääkaappiasukkini sain What's Cooking Finland - tapahtuman juuri-työpajasta. Satu Koivisto (Maku-lehden päätoimittaja, Gastronaatti-kirjan kirjoittaja - instassa @satu_koivisto) kertoi omasta juurileivonnastaan ja lähtiessä saimme kukin mukaamme aarteen purkissa eli pikkuisen juurta omaan käyttöön.

Vaikka juuri olisi ihan käyttövalmiskin, riittää jännitystä jatkossakin. Se ei nimittäin säily hengissä ruokkimatta (kukapa sitä...?) Niinpä meilläkin joka perjantai-ilta (tai työmatkan sattuessa lauantai-aamu) otetaan juuresta suurin osa pois purkista leipomista varten. Pohjalle jätetään puolen desin verran juura, (tai myönnetään, usein jää pikkuisen enemmän). 

Purkkiin sekoitetaan sitten: 

- vajaat 3dl luomuvehnäjauhoja

- 1,5dl vettä 

Sekoitus nostetaan takaisin jääkaappiin.  Luomuvehnäjauhoja käytetään siksi, että niissä on enemmän ravintoa juurelle kuin tavallisissa. Kannen suljen, mutten laita tiivistettä. Näyttäisi toimivan. 

Tähän saakka juuresta on leivottu sämpylöitä. Ne ovat niin hyviä, että kuuluvat jo viikonlopun aamiaispöydän perusvaatimuksiin. Olen ihan vakavissani harkinnut juuren jakamista kahtia. Pääsisi edes jossain välissä kokeilemaan vaikka pizzataikinaa ilman sen suurempaa kapinaa. 

Alla nyt sitten sämpylöiden ohje, niin kuin itse sitä olen käyttänyt, jonkin verran on muuttunut alkuperäisestä. Alkuun vähän fuskasin ihan vain pihiydessäni eli ruisjauhot olivat itse asiassa jostain saamaani ruisleipäinesta, jossa on jo hieman ruisjuurta mukana. Tämä ei johtunut juuriepäilyksestä, vaan siitä, että pussi piti saada loppuun. Toimii kyllä ihan noilla ruisjauhoillakin. 

Samoin meillä käsin vaivaaminen vaihtui heti koneen kulhoon. Ei tuossa pahasti työtä ole ilman konettakaan, mutta viikonlopun aamuna työ minimoidaan maksimissaan.

Niin, ja paistoaikaa lyhensin aika reippaasti. Meillä kun taitaa olla lajitovereihinsa nähden ärhäkkä uuni. 

Sunnuntaisämpylät: 

2-3dl vehnähapanjuurta 

5dl vettä

2tl suolaa 

2dl ruisjauhoja 

2dl speltti täysjyväjauhoja

8-9 dl vehnäjauhoja 

Sekoita muut kuin vehnäjauhot nopeasti kulhossa. Lisää jauhoja vähitelleen koneen pyöriessä rauhallisesti taikinakoukulla. Usein itse asiassa paiskaan kaiken kerralla kulhoon (se aamuhetki), mutta toki koostumusta saa vähän valvottua vähitellen lisäämällä. Jauhojen eksakti määrä kun riippuu esim. auringosta, kuun asemasta ja ilmankosteudesta - eniten ehkä tuosta viimeisestä. 

Viitisen minuutti vaivausta riittää ja sitten taikinan voi siirtää kannelliseen kulhoon ja jääkaappiin odottamaan. Yön yli riittää, mutta toimii kyllä hyvin vielä seuraavana aamunakin. Mikäs sen parempaa kuin sunnuntaiaamun lämpimät sämpylät!

Aamulla sitten uuni nopeasti lämpiämään 250 asteeseen. 

Nosta taikinasta puolet leivinlaudalle. Muotoile nopeasti pötkyläksi ja leikkaa kahdeksaksi palaksi. Voit halutessasi vähän muotoilla paloja, mutta minä itse asiassa pidän tuollaisista vähän rustiikkisista, joissa toivottavasti on vielä pitkä rapsakkareunainen halkeama. 

Laita uunin pohjalla vuokaan vettä höyrystymään ja nosta sämpylät suoraan pellille. Laske uunin lämpö 225 asteeseen ja paista sämpylöitä 15-18 min. (tai enemmän, jos haluat tummempia tai uunisi on vähemmän innokas)

Nosta sämpylät jäähtymään. Älä peitä, äläkä ainakaan laita pussiin, jollet halua rapean kuoren katoavan. Huom. Älä pussita vaikka niitä jäisi vielä seuraavaan päivään. Nämä eivät kuivu samalla tavalla kuin kaupan käntyt. 

Alkuperäisessä reseptissä mainittiin myös mahdollisuus pakastaa sämpylöitä, mutta meillä niitä ei kyllä ole vielä kertaakaan riittänyt pakkaseen saakka. 

Niin, ja juurellehan pitää aina antaa nimi. Ranskaksi juuri on levin, joten ensin mietin Leeviä. Jostain syystä koen kuitenkin juuren naiselliseksi, joten olkoon nyt sitten Laila.

**********************************************************************************

Haluatko kokeilla? 

Hyvä pitää laittaa kiertämään. Jos olet pääkaupunkiseudulla ja liikut Helsingin keskustassa tai Espoon suunnalla, niin minulta saisi nyt palan juurta omaan käyttöön. Postitse en valitettavasti viitsi lasipurkkia  ja juurta laittaa matkustamaan.

Vastaa tähän kommentilla tai heitä minua sähköpostilla (vuo-cho at hotmail.com) niin sovitaan sopiva hetki ja paikka jakoon. Vastalahjaksi toivon vain uuden lasipurkin, jotta saan Lailan lapsen seuraavallekin toivojalle :-)

Tarjolla siis yksi juuri ensimmäiselle viestijälle. Uusia mahdollisuuksia myöhemmin.

***********************************************************************************

Lentokonelukemista ja vehnäjuurisämpylöitä

Vehnäjuurisämpylöitä 

Täällä ollaan, vaikka hiljaisuus onkin muutaman päivän vallinnutkin. Kävin piipahtamassa Malmössä työmatkalla, eikä niillä reissuilla pahemmin laiteta ruokaa tai kirjoitella. Otinkin vahingon nyt takaisin ja testasin What's Cooking Helsinki -tapahtuman "Leipä ja juuri" - työpajasta mukaan saamaani leipäjuurta. Hyvin tomi Satu Koiviston lahjoittama "kuplamaakari", jonka ehdin sopivasti palattuani ruokkimaan ja samalla kokeilin myös mukana tullutta sämpyläreseptiä. Nam!

Vehnäjuureen leivotut sämpylät ovat selvästi meillä koko porukan lemppareita. Vähän nauratti ohjeen teksti "voi myös pakastaa" - hyvä kun jäi pari vielä seuraavalle aamupalalle... Katson vielä saanko juuren pysymään hengissä muutaman viikon ja tuosta vielä kehittymään ja kirjoittelen sitten lisää. Pitäkää peukkuja!

EDIT: tästä samaisesta juuresta ovat leiponeet lähiaikoina sämpylöitä myös Campasimpukka, Sauvajyvänen ja Mallaspulla.

Lentokonedekkareita 

Lentokoneeseen palatakseni - onneksi lukeminen siellä sentään onnistuu. Kobo oli kovassa käytössä mennen tullen, vaikkei Köpiksen lento nyt niin kamalan kauan kestäkään. Tuli ihan historia mieleen. Reissasin aikoinaan viikottain Turun ja Brysselin väliä ja välipysähdys oli useimmiten Tukholmassa. Melkein joka kerta kävin Brysselin kentän kirjakaupassa ja nappasin mukaani jonkin englanninkielisen dekkarin. Aloitin sen lennon lähtöä odotellessani ja viimeiset sivut kääntyivät pyörien koskiessa Turun kentän kiitorataa.

Ruth Rendell tai P.D.James = Brysseli - Tukholma - Turku... Se tuli todennettua moneen kertaan.

Tälläkin kertaa sain kirjan loppuun paluumatkalla, mutta olin sen kyllä jo aloittanut aiemmin. Dekkari tämäkin. Jotenkin ne sopivat niin tosi hyvin reissulukemiseksi.

Donna Leon : Turvasatama 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Donna Leonin kirjat ovat tuttuja ja turvallisia, ja aina taattua laatua. Ne eivät koskaan petä, vaikken jostain syystä niitä kykenekään lukemaan kuin maksimissaan pari peräkkäin.

Tällä kertaa iki-ihana Guido Brunetti selvittää iäkkään rouvan kuolemaa. Kaikki näyttää luonnolliselta sydänkohtaukselta, mutta miksi olkapäistä löytyvät sormien malliset mustelmat? Tutkimus vie Brunetin vanhan petoksen jäljille ja vanhainkodin asukkien muistojen pariin.

Olen välillä miettinyt, mihin ihmeeseen Brunetin viehätys perustuu, sillä ei tässäkään romaanissa varsinaisesti tapahdu kauhean paljon. Ehkä ihanuus tulee Italiasta, Venetsiasta ja kaikista niistä herkuista, joita Brunettien keittiössä valmistetaan?

Olen kuitenkin sitä mieltä, että Donna Leonilla on myös taito kuvata ihmisiä, joiden inhimillisyys liikuttaa ja herättää vastakaikua. He ovat jollain lailla aitoja, eivät kokonaan pahoja tai kokonaan hyviä, toisinaan vain olosuhteiden uhreja kauheita tekoja tekevätkin. Leonin kirjojen henkilöhahmot onnistuvat koskettamaan. Niin myös tällä kertaa vanhainkodin asukit.

Toinen Brunetin tutkimukset kiinnostaviksi tekevä seikka on ajankohtaisten aiheiden ja ongelmien käsittely. Nyt mieleen nousivat kysymykset esim. vanhusten hoidosta ja sen hinnasta, vapaaehtoistyön haasteista ja inhimillisyyden puutteesta byrokratian rattaissa. Teemat liittyät ehkä Italiaan, mutta kumman tutuilta moni kritiikin kohde tuntuu ihan kotimaatakin ajatellen.

Eikä siitä tietenkään päästä yli eikä ympäri, että nämä ovat hyvin kirjoitettuja dekkareita. Väkivallalla ei mässäillä, mutta pelottavia asioita tapahtuu. Donna Leon viihdyttää ja saa ajattelemaan samaan aikaan, ja Guido Brunetti on tietysti ihana mies.

Kotona tehtyä: Focaccia

Että voi tuore leipä maistua hyvältä! Varsinkin tuollanen öljyisesti vähän nahkea ja suolalla silattu focaccia. Niinhän se on, että lapsetkin tykkäävät makeasta ja suolaisesta, eikä aikuisenkaan kieli suolaa näköjään tässä muodossa syrji.

Ei tätä joka päivä voi syödä (nytkin jo tunnen sormien turpoavan suolahileiden vuoksi), mutta aina joskus, ja voihan sen suolan jättää päältä poiskin. Tilalle voi pistää vaikka tomaatteja.

Pihistelyviikollekin tämä on oikein oiva herkku, sillä samanlainen kaupassa maksaisi varmasti yli neljä euroa. Nyt poimin tarvikkeet kaapista, eivätkä ne ostettuinakaan tuohon hintaan pääsisi millään.

Focaccia on italiasta kotoisin oleva suhteellisen ohut ja päällisillä silattu leipä. Muuntelumamhdollisuudet ovat loputtomat. Minä halusin tällä kertaa aika yksinkertaisen ja tuollaisen vähän paksumman, jotta sain kauniit siivut aikaiseksi. Useinhan focaccia syödään sellaisina täytettyinä neliönmallisina leipinä.

Mikähän siinä on, että italialaiset ovat niin tykästyneet leipiin päällysteillä?

Focaccia

3,5dl lämmintä vettä
1pss kuivahiivaa
0,5dl oliiviöljyä + päälle
1 runsas hyppysellinen merisuolaa
1rkl hunajaa
5dl vehnäjauhoja
2dl speltti - täysjyväjauhoja
timjamisuolaa

Sekoita vesi, hiiva, oliiviöljy, suola ja hunaja. Lisää jauhot vähitellen ja vaivaa ainakin 5mi koneella, käsin kauemmin.
Anna noust 30min liinan alla.

Laita suorakulmaiseen uunivuokaan (25*35cm) leivinpaperia pohjalle ja valuta sille hiukan oliiviöljyä. Kaada taikina vuokaan ja levittele sormin. Nostata vielä 30min liinan alla ja lämmitä samalla uuni 250 asteeseen.

Painele sormilla leipään kuoppia ja valuta päälle reilusti oliiviöljyä. Ripottele vielä timjamisuolaa ja laita uunin alaosaan 10 minuutiksi. Sammuta uuni ja anna olla vielä muutama minuutti.
Nosta pois uunista, anna vähän jäähtyä ja nauti.

Foccaccia kuin pissaladière

Äitienpäiväviikonloppuna tuli syötyä niin paljon makeaa, että sunnuntai-illalla teki mieli jotain tosissaan suolaista. Niin kuin nyt vaikka oliiveja ja sardelleja.  Pissaladière on piirakka, johon kyseisiä aineksia lykätään sipulin kera isot kasat, mutta se ei nyt tällä kertaa vaan ollut se juttu. Jostain syystä mieli teki foccacciaa ja siihenhän saa sitten päälle laitettua mitä haluaa - vaikka niitä oliiveja ja sardelleja ja sipulia...

Keittokirjahyllyn vieressä ei tarvinnut kauan seistä. Mistäpä sitä foccaccian reseptiä löytäisi, jollei toskanalaista keittiötä esittelevästä kirjasta ? Tessa Kiroksen kirjasta Twelve - a Tuscan cookbook niitä löytyi peräti kolme. Samalla tulin huomanneeksi, miten sitä mieli ja maku muuttuvat vuosien varrella. Tämäkin kirja on ollut hyllyssä jo vuosikausia. Tulin sen jostain alennusmyynnistä ostaneeksi enkä sitten kuitenkaan oikein päässyt resepteihin sisälle. Tähän päivään mennessä en ole tainnut kirjasta kokata mitään. Nyt pikaisella selailullakin silmiin osui useampia kokeiltavia reseptejä... Jokin on muuttunut.

Sunnuntai-illan foccaccia 

1pss kuivahiivaa
runsas 3dl lämmintä vettä
ripaus sokeria
hyppysellinen suolaa
4-5dl vehnäjauhoja (3dl vehnäjauhoja ja 2dl hiivaleipäjauhoja)
2rkl oliiviöljyä

punasipulia
oliiveja
sardellifileitä
oliiviöljyä
suolaa + pippuria

Sekoita kuivat aineet. Lisää vesi ja oliiviöljy ja vaivaa kymmenisen minuuttia joustavaksi taikinaksi.
Anna taikinan kohota peitettynä 1,5h.
Vaivaa taikinaa hetki ja painele se levyksi uunivuokaan (30x40cm). Anna kohota peitettynä vajaan tunnin verran.
Siivuta sipuli ohuiksi suikaleiksi ja sekoita niihin hieman oliiviöljyä. Leikkaa oliivit halutessasi puoliksi ja muutama sardellisiivu palasiksi.
Valuta leivän päälle hiukan oliiviöljyä ja levitä se ohuelti käsin. Ripottele päälle sipulit, oliivit ja sardellipalat. Ripottele hitunen suolaa ja pippuria. Mikäli haluat sattumia joka puraisulle, peitä leipä tasaisesti. Muuten harvempaan.

Paista 200 asteessa puolisen tuntia, kunnes pinta on kauniisti ruskettunut. Anna jäähtyä hetki ja pistä tarjolle.

Vappuaaton aamiaisleivät

Hillopurkkien vähitellen tyhjentyessä, niitä voi alkaa täyttämään uudelleen talvisemmilla herkuilla. Kuivatuista aprikooseista saa helposti hillokkeen, joka on omiaan juustojen kaverina. Tänään hilloke makeutti aamiaisleivän vuohenjuustotäytettä.

Vuohenjuusto-aprikoosileivät 

Tee hilloke etukäteen.
1pss (250g) kuivattuja aprikooseja
2dl portviiniä (tai jotain muuta alkomahoolia - tällä kertaa kaapista löytyi sherrypullon loppu)
1 sitruunan kuori raastettuna
1dl sitruunamehua
3dl hillosokeria
(jos haluat voit lisätä hillokkeeseen hieman rosmariinia tai vaikka timjamia)

Kuutioi aprikoosit ja laita ne kulhoon portviinin kanssa muutamaksi tunniksi pehmenemään ja maustumaan.

Laita sitruuna ja aprikoosit kattilaan ja keitä hiljalleen 20minuuttia. Lisää sokeri ja keitä vielä 15min. Jos seos näyttää kovin kuivalta, lisää vähän vettä.

Kaada puhtaaseen ja kuivaan purkkiin. Jäähdytä.

Voitele paahtoleipää voilla. Levitä siivulle hilloketta ja murusta haluamasi määrä vuohenjuustoa. Laita toinen leipäsiivu päälle ja painele tiukaksi. Paahda uunissa grillivastukkeen alla, voileipägrillissä tai niin kuin meillä leivänpaahtimen leipähärpäkkeellä... Nauti ison teekupillisen kera.

Pääsiäisen porkkanaspiraali

Kinuskikissan kirjassa oli porkkanaleipää kierteenä. Kun pääsiäisviikonloppuna sitten huomattiin, että leipä olikin melkein loppu ja kaupat kiinni, päätin tehdä oman versioni. Tämä ei siis ole ihan samanlainen, mutta hyvää kyllä näinkin.

Spiraalin kierrettyäni leikkasin veitsellä paloja melkein irti toisistaan ennen loppukohotusta. Näin saimme mukavasti taitettua palat irti kypsästä leivästä.

Pääsiäisen porkkanaspiraali

2 porkkanaa raastettuna
5dl piimää
2pss kuivahiivaa
1rkl suolaa
2rkl siirappia
6dl jyväisiä sämpyläjauhoja
2dl suirleipäainesta
2-3dl hiivaleipäjauhoja
2,5dl ohraryynejä

Voiteluun : 1muna

Lämmitä hiiva kattilassa vähän kädenlämpöistä kuumemmaksi. Sekoita kulhossa porkkanaraaste ja piimä, lisää hiiva. Lisää joukkoon suola, siirappi ja ohraryynit. Vaivaa jauhot taikinaan vähitellen.

Jätä taikina kohoamaan peitettynä noin tunniksi. Leivo pitkulaksi ja kierrä spiraaliksi leivinpaperin päälle. Paina veitsellä palojen välit melkein pohjaan saakka. Anna nousta vielä 20min ja voitele lopuksi kevyesti vatkatulla munalla. Paista 175 asteessa 20-30min.

Voit tehdä myös kaksi pienempää leipää tai valmiiksi sämpylöinä.

Taas yksi lempileipä - Maalaisleipää Glorian tapaan

Tällä ohjeella sai kuplat ihanan tasaisesti kaikkialle leipään

Taas yksi lempileipä. Glorian ruoka ja viini -lehdessä on aina toimivat leipäreseptit. Tämäkään kerta ei tee poikkeusta. Viimeisimmässä numerossa Jouni Toivanen antaa oivan reseptin ranskalaiseen maalaisleipään. Tässä meidän versiomme hänen ohjeestaan.  ("Meidän", koska isäntä paistoi leivät minun huhkiessani koulun vanhempainillan leivonnaismyynnissä).

Totesin tämän reseptin olevan myös mukavan stressitön siinä suhteessa, että leipomisen jälkeen ei jää hengissäpidettävää juurta vaan se tehdään joka kerta uudelleen. Ei tarvitse sydän syrjällään odotella, koska TAAS onnistuu juuren tappamaan.

Pain de campagne

Juuri :
1,5 dl lämmintä vettä
2,5dl venhäjauhoja.

Sekoita ja jätä kulhoon kannen alle vuorokaudeksi (tai noin 30 tunniksi, kun et ehdikään leipomaan aamulla...)

Taikina :
6dl lämmintä vettä
5dl hiivaleipäjauhoja
2,5dl Myllärin ruisleipäainesta (Tässä on ohrajuurta, joten auttoi varmaan osaltaan nousemisessa)
6dl vehnäjauhoja (+ripottele jauhoja sekaan vaivatessasi nostatuksen aikana sekä leipoessasi leiviksi ja vielä lopuksi pinnalle...)
1 rkl suolaa

Sekoita juuri, vesi ja jauhot yleiskoneessa. Anna surrata taikinakoukulla 8-10min. Lisää suola ja vaivaa vielä muutama minuutti. Jätä kulhoon liinan alle kohoamaan runsaaksi tunniksi.

Jauhota ja vaivaa taikinaa hiukan ja jätä vielä 1,5 tunniksi liinan alle.

Jaa taikina 2 osaan ja leivo leiviksi. Laita leivinpaperin päälle, jauhota pinta ja kohota peitettynä vieläkin tunnin verran.

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Viiltele leipien pintaa halutessasi kuvio ja laita uuniin. Laske uunin lämpö heti 200 asteeseen ja paista noin 35min. Näin siis sanoo ohje. 

Isäntä taas pisti uunin lämpiämään, lykkäsi leivän sisälle 150 asteen kohdalla. Antoi lämmön nousta 250 asteeseen, laski sen 200 asteeseen ja odotti 20min. Leivät kohosivat ja niihin tuli sellainen herkullinen, vähän nahkea pinta. Onnistuu siis noinkin. 

p.s. jos haluat vilkuilla muita lempileipiä niin niitä löytyy TÄSTÄ

Jokapäiväinen leipämme

Lempileipiä on monenlaisia ja moneen tarkoitukseen. On nopeita ja vähemmän nopeita, on vaaleaa, tummaa ja siltä väliltä, sattumilla ja ilman. Yksi on kuitenkin ollut viime viikkoina, jos ei jo kuukausina ylitse muiden. Tämä vanha kunnon sekaleipä on jauhofiilistelyä kestävä resepti, mutta nyt löytyi ideaali yhdistelmä. Tätä meillä on nyt sitten leivottu vähintään joka toinen päivä, välillä useamminkin.

Kypsennysmetodina on tietysti pata uunissa. Millään muulla konstilla en kotiuunissa ole saanut tuota todellisen rapeaa kuorta, mutta padassa onnistuu joka kerta.

Vanha kunnon sekaleipä

3dl lämmintä vettä
1/4 pss kuivahiivaa
3dl vehnäjauhoja
2dl hiivaleipäjauhoja
1dl Myllärin Luomun ruisleipäainesta (tai ruisjauhoja)
1-2dl vehnäjauhoja
iso ripaus suolaa ja kourallinen siemensekoitusta

Kaada vesi kulhoon ja ripottele kuivahiiva pinnalle. Lisää venhäjauhot, sekoita hyvin ja jätä neljäksi tunniksi tekeytymään huoneenlämpöön.

Sekoita joukkoon suola, siemenet, hiivaleipäjauhot ja ruisjauhot. Lisää desi vehnäjauhoja ja sekoita. Onko taikina vielä liian märkää ? Lisää jauhoja vielä toinenkin desi tarpeen mukaan. En tiedä, onko syys jauhoissa vai keleissä, mutta alkuperäiseen ohjeeseen nähden olen viime aikoina joutunut lisäämään puolet lisää jauhoja, vähintään.

Jätä taikina nousemaan runsaaksi tunniksi. Leivo leiväksi. Jätä taas nousemaan tunniksi ja laita uuni kuumeneman 225 asteeseen ja kannellinen pata uuniin heti alussa.

Kuun uuni on lämmin, keikauta leipä sisälle, peitä kannella ja laita uuniin noin 30 minuutiksi. Nosta padan kansi pois ja jätä vielä 10 minuutiksi. Kumoa leipä leivinliinalle jäähtymään.

Lempileivästä lempileipään - vaaleaa vuokaleipää

Meillä on leivottu leipää viimeisen vuoden aikana varmaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. On tehty mallasleipä, peltileipä, piknik-rinkeli, pitaleipä ja täydellisiä hampurilaissämpylöitä, noin muutamia mainitakseni. Tulinpa testanneeksi omaa juurtakin. (Halukkaat voivat klikata sivupalkista lempileipä-linkkiä leipäseikkailuja tarkemmin tarkastellakseen).

Usein sitä yrittää tehdä leivästä niinsanotusti terveellisempää eli käyttää täysjyväjauhoja tai ruisjauhoja. Tummemmilla jauhoilla saa leipään myös enemmän makua. Aina välillä kuitenkin tekee mieli, lapsilla jostain syystä useammin kuin aikuisilla, sellaista vaaleaa hötöleipää. Kaupan muovipussihötöleivät ovat pääsääntöisesti aika kumisia (poikkeuksena ehkä Pågenin paahtoleivät), mutta voihan sitä tehdä vaaleaa leipää ihan itsekin.

Tämän(kin ) reseptin inspiraationlähde on viimeisimmässä Delicious-lehdessä. Hiukan tuli muunneltua kaapista löytyvien tarvikkeiden ja oman laiskuuden mukaan.

Vaalea vuokaleipä 

3dl hiivaleipäjauhoja
4dl leivontakarkeita vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
vajaa pussillinen kuivahiivaa
3,5dl lämmintä vettä

Sekoita vesi ja suola keskenään ja anna suolan liueta. Sekoita jauhot ja hiiva keskenään ja lisää nesteeseen. Sekoita pikaisesti taikinaksi ja jätä kannen alle lepäämään 10minuutiksi.

Ohjeessa käskettiin laittamaan öljyä pöydälle ja käsiin, mutta minä vaan öljysin kulhon pohjan ja käteni ja etenin pienemmällä tiskillä. Eli taikina venytetään kevyesti ja taitetaan takareuna etureunan päälle. Painele litteämmäksi, ja käännä sivureuna toisen sivureunan päälle. Toista molemmat manööverit muutamaan kertaan ja jätä taikina lepäämään 10minuutiksi.

Toista kerran. Odota 10min. Toista toisen kerran ja jätä  lepäämään 30minuutiksi. Tässä vaiheessa taikina on ihanan kevyt, hötöinen ja lupaa herkkua.

Ripottele päälle hiukan jauhoja, muotoile leiväksi ja asettele öljyttyyn leipävuokaan. (Minä tosin unohdin öljytä silikonivuokani - siksi oli ilmassa pientä jännitystä kypsymistä odottaessani). Laita liinan alle kohoamaan vielä 45 minuutiksi. Leikkaa pintaan terävällä terällä viilto.

Paista 200 asteisessa uunissa 35-45 minuuttia. Anna levätä hetken aikaa ja ota pois vuoasta ja ritilälle jäähtymään.

Maukasta ja tuhtia

Piti oikein kokeilla, miten tuhtia leipää tulee sekoittamalla täysjyvä- ja hiivaleipäjauhoja pataleivässä. Onhan tuo aika tymäkkää, mutta maku on mahtava. Syötiin jauhelihakeiton lisukkeena ja siihen tämä leipä oli ihan omiaan.

Peruspataleipäohjeella saa ihanan hötöistä vaaleaa leipää. Tummemmilla jauhoilla leipä on paljon tiiviimpää, mutta nousee silti mukavasti ja se kuori on juuri niin rapsakkaa kuin pitääkin. Kypsennytmetodina pata on noin yleensäkin mahtava. Olen onnistunut ihan joka kerta. Oli leipäresepti sitten millainen tahansa. 

Täysjyväpataleipä

4 dl hiivaleipäjauhoja
3,5dl täysjyvävehnäjauhoja
2 tl suolaa
0,5 tl kuivahiivaa
3,5 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita illalla kuivat aineet keskenään, kaada vesi joukkoon ja sekoita. Laita kulhon kansi kiinni ja jätä huoneenlämpöön odottamaan aamua.

Lämmitä uuni 225 asteeseen ja laita kannellinen pata kuumenemaan samalla. Minä käytän sellaista perinteistä Kokki-pataa, joka pelittää hyvin. Sekoita taikinaa ja vaivaa pyöreäksi leiväksi. Jätä vielä nousemaan peitettynä puoleksi tunniksi. Laita leipä kuumaan pataan, kansi päälle ja paista puoli tuntia. Ota kansi pois ja jätä vielä uuniin 15 minuutiksi.

Myllärin Luomu tarjosi jauhot osana Suomen inspiroivin leipoja-kisaa

Täysjyvä-seesamileipää aamiaispöytään

 Tämä leipä on ihan parasta mustaherukkahillon kanssa aamiaispöydässä. Se on myös sen verran tuhtia ja ruokaisaa, että nälkä ei tule ihan heti uudestaan ja aamupalaksi riittää siivu leipää hillon kera. Viereen ehkä vähän hedelmiä. Niin, ja tietysti se puolen litran kuppi vahvaa teetä.

Kuppi on juju myös reseptissä. Tässä ei desilitroja tai grammoja mittailla. Otetaan vain kuppi. Tosin en suosittele sitä puolen litran teekuppia, sillä taikinasta tulee vähän turhankin suuri. Kannattaa ottaa sellainen 2,5dl kahvikuppi.

Täysjyvä-seesamileipä

4 kuppia täysjyväjauhoja (Myllärin Luomu)
1 kuppi ohrahiutaleita (Myllärin Luomu)'
1pss kuivahiivaa
2 rkl mustia seesaminsiemeniä
1 rkl valkoisia seesaminsiemeniä
2,5 kuppia lämmintä vettä
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl suolaa
1 rkl auringonkukkaöljyä

seesaminsiemeniä päälle koristeeksi

Sekoita jauhot, hiiva ja siemenet isossa kulhossa. Sekoita vesi, hunaja, suola ja öljy pienemmässä kulhossa ja kaada jauhojen sekaan. Sekoita nopeasti taikinaksi. Anna nousta lämpimässä paikassa puolisen tuntia.

Sekoita taikinaa vielä hetken ajan. Taikina on kosteaa ja tarttuvaista, joten varsinaiseen vaivaamiseen ei ole tarvetta eikä kunnon mahdollisuuttakaan. Kaada taikina (silikoniseen) leipävuokaan ja anna nousta vielä 30min. Ripottele päälle seesaminsiemeniä.

Paista uunissa 175 asteessa noin 45min. Tarkkaile kypsyyttä paistamisen aikana.

Myllärin Luomu tarjosi jauhot ja hiutaleet osana Suomen inspiroivin leipoja kisaa

Ruisleipää pussista

Teki kamalasti mieli lämmintä ruisleipää. Kun se juurikin taas kuoli, piti turvautua valmiiseen ruisleipäainekseen. Sitä nimittäin löytyi sopivasti Myllärin Luomun toimittamien kokeilujauhojen joukosta. Vähän olin skeptinen lopputuloksen suhteen, vaikka aines onkin kovasti palkittu tuote. Viimeksi sen kai nimitti Kotivinkki yhdeksi vuoden parhaista valinnoista.

Sekoitin siis jauhoseokseen vettä (4,5dl aika lämmintä)  ja hiivaa (1/4 pussia kuivahiivaa) paketin ohjeen mukaisesti (ainesta n.8dl), tosin määrät puolittaen. Annoin taikinan nousta kulhossa kannen alla puolitoista tuntia.

Sitten iski laiskuus, enkä edes levittänyt taikinaa kaulittavaksi pöydälle. Pöllytin vaan jauhoja päälle ja taputtelin parin sentin paksuiseksi levyksi uunivuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sitten taas tein töitä vähän aikaa ja lämmitin uunin 250 asteeseen.

Vedin taikinapyörällä ruudut taikinaleyyn ja pistelin haarukalle. Sitten lykkäsin uuniin. Kun leipä oli paistunut n.25 minuuttia leijui kotona ihana ruisleivän tuoksu. Poltin kiireessä sormeni paloja taitellessani. Pitihän voi saada sulamaan, ja leipä siis mahdollisimman kuumana valokuvaa varten.

Muistin liian myöhään, miten isän kanssa aina laitoimme tuoretta valkosipulimurskaa voin lisäksi lämpimän ruisleivän väliin. Ehdin jo lisäämään maksapasteijaa ja mummin etikkakurkkuja. Eikä ollut yhtään huonoa niinkään...

Ihan turhaan olin epäuskoinen. Joskus helppo voi olla hyvää!

Jauhot Myllärin Luomulta ja postaus kisaan Suomen inspiroivimmasta leipojasta

Juurta pannussa - Ohraista juurileipää

Juurtapa hyvinkin tai siis juuresta leivottua leipää. Nyt on kyseessä varmaan jonkinlainen ennätyskin juuren eliniässä minun hoivissani. Tein samalla juurella jo peräti kolmatta kertaa, ja teho tuntuu vain kasvaneen. Hyvän ohjeen Tuurilta sai. Tosin leipää ei tietysti voi millään tehdä ihan samalla tavalla joka kerta, joten nyt sekoitettiin jauhot eri tavalla.

Lisäksi kokeilin paistoalustana keraamista paistinpannua. Kaikkihan me jo tiedämme, että padassa kypsennetty leipä onnistuu aina. Oletan, että syynä onnistumiseen on sekä kannen padassa pitämä höyry, että pohjan kuumuus leivän alla. Korissa nostatetun leivän saaminen pataan vaan käy aina välillä vähän hankalaksi, joten ajattelin kokeilla keraamista paistinpannua kuuman pohjan saamiseksi. Leivinkiveäkään kun en ole tullut hankkineeksi. Höyryn suhteen leipä saisi tällä kertaa selvitä ihan ilman.

Ohraista ruisjuuresta

1.  Juuren herättely

Otin juuripurkin jääkaapista ja lisäsin lauantaina aamulla siihen pari ruokalusikallista ruisjauhoja ja kolmisen ruokalusikallista melkein kuumaa vettä. Jääkaappikylmä juuri lämpeni kuumalla vedellä hiukkasen, eikä veden lämpö kerinnyt juurta vahingoittamaan mitenkään. Sitten vaan odoteltiin iltaan. Hyvästi lähti juuri pikku hiljaa kuplia kehittelemään. (Koittakaa kestää vanhahtavat sanonnat. Kuuntelen juuri historiallista romaania - Vuorisen Siipirikko - äänikirjana. Tarttuu, varsinkin kun juuri mielessäni aina yhdistyy perinteisiin ja vanhaan aikaan)

2. Taikinan alku

Illalla sekoitin keskenään 3 rkl juurta, 1 dl tosi lämmintä vettä ja 2 dl spelttijauhoja. Olen tullut vähän siihen lopputulokseen, että veden pitää oikeasti olla lämpimämpää kuin se suositeltu haalea. Ainakin meillä kaapeissa on sen verran viileää, että jauhoja lisätessä taikinasta tulee liian kylmää, jollei vedestä tule kunnolla lämpöä mukaan. Näin pienessä määrässä vesi saa olla sellaista, että tuntuu melkein kuumalta käteen, muttei vielä polta. Jätin taikinan odottamaan aamua.

3. Varsinainen taikina 

Aamulla sitten avasi kaapin oven ja tutkin, mitä kaikkia jauhoja sieltä oikein löytyykään. Tällä kertaa päädyin tyhjentämään pari jauhopussinpohjaa (runsas 1 dl spelttijauhoja, 3dl täysjyvävehnäjauhoja) ja lisäsin vielä noin 5dl ohraryynejä. Kun puuro ei kerran perheelle kelvannut niin tehdään sitten leipää. Mausteeksi sekaan 2 tl suolaa ja nesteeksi 4 dl vettä (melkein polttavan kuumana). Sitten loppui usko juureen kesken ja ripottelin joukkoon vielä pikkuisen kuivahiivaa.

Taikina sai nousta 45min. Sitten se käännettiin ja jätettiin nousemaan vielä toiset 45min. Sitten pyöräytin jauhoissa taikinasta leivän ja keikautin jauhotettuun kohotuskoriin. Tällä kertaa jauhotin TODELLA hyvin. Jotenkin tuntuu, että aina onnistun jättämään sellaisia välejä, että taikina jää pikkuisen kiinni aiheuttaen epämuodostuneen leivän, mutta tällä kertaa... tuli leivälle vähän jauhoinen pinta, mutta irtosi.

4. Paistaminen

Lämmitin uunin 225 asteeseen ja laitoin keraamisen pannun lämpiämään mukana. Kiepautin leivän pannuun (hyvin irtosi) ja paistoin 50 minuuttia. Laskin ensimmäisen 15 minuutin jälkeen lämpöä 180 asteeseen.

Pannussa leipä näytti nousevan hyvin. Minusta tuntuu, että paremmin kuin pelkällä pellillä leivinpaperin päällä. Johtuu ehkä paksummasta pohjasta ja reunoista, joihin lämpö on kunnolla kerääntynyt. 

Lopputuloksena on rapeakuorinen ja aika tiivis leipä. Hyvänmakuinen. Juuren pistin takaisin jääkaappiin. Saa nähdä, vieläkö toimii ensi kerralla.

Kirjallista Tuurileipää juuresta

Ostin Helsingin kirjamessuilta Grantan. Granta on Cambridgessa jo 1889 perustettu lehti, joka koko elinaikansa on julkaissut erilaisia kirjallisia harjoituksia, ensin opiskelijoiden tekeleitä, mutta myöhemmin myös aloittelevien ja tunnettujenkin kirjailijoiden tekstejä. Tänä syksynä näki päivänvalon ensimmäinen suomalainen Granta.

Suomalaisen Grantan teemana on ruoka. Sekin on jo kiinnostavaa, mutta sitten luin jostain lehdestä löytyvän Antti Tuurin kirjoitus hänen innostuksestaan juurileivän tekoon. Granta oli pakko saada luettavaksi. Enkä pettynyt. Minä tiedän, että tämä tuskin vastaa ruokaa romaaneista sarjan kriteerejä, mutta silläkin uhalla...

Tuurin kirjoitus ei edes ole kovin pitkä, vain 8 sivua, mutta voi, miten rakastavasti ja innostuneesti hän kuvaakaan ensimmäisiä kokeilujaan juurileivän teossa. Olen itse laittanut juuren alkuun useammin kuin kerran, välillä vähän paremmalla ja välillä huonommalla menestyksellä. Aina olen  kuitenkin onnistunut tappamaan juuren suhteellisen nopeasti. Olin siis vapaa kokeilemaan taas uutta ohjetta. Grantasta löytyvä Tuurin ohje onkin mukava siitä, että sillä ei tule kovin suurta määrää. Silloin ei tule niin suurta painetta tehdä leipää ihan niin ahkerasti.

Leipäjuuren teko vaatii aikaa ja huolenpitoa. Työlästä se ei ole, mutta joka päivä pitää muistaa ainakin vilkaista lasipurkkiin tai ruokkia juurta lisäaineksilla. Tuossa taisi olla minun juuritekeleeni suurin ongelma. Kiireisen viikon aikana menin sekaisin päivistä juuren suhteen jo kolmannen kohdalla ja epäilen ainakin yhden päivän jääneen väliin ja tekeytymisen siis pysähtyneen liialliseen odottamiseen. Ainakaan juuri ei kuplinut niin kuin sen pitäisi.

No, pienet hankaluudet eivät ole minua ennenkään estäneet viemästä kokeilua loppuun asti. Eivät siis myöskään tällä kertaa. Rohkaisuna tietysti toimii myös se, että lisäämällä hitunen hiivaa taikinaan, saadaan nousuun lisää ytyä, vaikka juuri olisikin heikonlainen. Kokeilu myös kannatti. Leivästä tuli makoisaa ja se myös nousi kauniisti. Vähän tosin oli liiankin suuria ilmakuplia toisissa kohdissa - johtuen ehkä siitä, etten vielä ole keksinyt keinoa keikauttaa leipä kauniisti uunivuokaan kypsymään. Aina se menee kurtuille ja taitoksille.

Reseptit on tehty sovellettaviksi. Tässä siis (suurin piirtein) niin kuin leivät tällä kertaa tein. Sen oikean, Tuurin reseptin löytää Grantasta ja samalla saa myös monta herkullista lukukokemusta muistakin tarinoista.

1. Sekoita luomuruisjauhoja (1rkl) ja lämmintä vettä (2rk) lasipurkissa ja laitaa odottelemaan lämpimään paikkaan. 
2. Ravistele hiukan seuraavana iltana
3. Lisää kolmantena päivänä luomuruisjauhoja purkkiin (1rkl). Sitten menivät minulla päivät sekaisin, mutta jotenkin seuraavanlaisesti tämä jatkui.
4. Lisää neljäntenä päivänä ruisjauhoja (2rkl) ja lämmintä vettä saman verran. Sekoita hyvin. 
5. Tee viidentenä päivänä alkutaikina eli sekoita keskenään 2rkl juurta (jonka pitäisi kauniisti kuplia), 1 dl haaleaa vettä ja 2 dl spelttijauhoja. Jos juuri ei oikein kupli (kuten minulla kävi) niin ripauta joukkoon puoli teelusikallista kuivahiivaa. Peittele ja jätä huoneenlämpöön odottelemaan seuraavaan päivään. 
6. Lisää taikinaan 4 dl lämmintä vettä, 4 dl täysjyvävehnäjauhoja, 5 dl spelttijauhoja ja pari ripausta Maldon suolaa. Jätä nousemaan peitettynä 45 minuutiksi. Käännä taikina kulhossa ja jätä nousemaan peitettynä toiset 45 minuuttia. Jaa taikina kahtia, pyöräytä jauhoissa leivänmallisiksi ja laita koriin nousemaan peitettynä tunniksi. 
7. Uuni saa olla kuuma, 225 astetta ja uunivuoka kuumentua samalla kuin uunikin. Kiepauta toinen leivistä leivinpaperille kuumalle uunipellille ja toinen kannelliseen uunivuokaan. Kypsennä 20min 225 asteessa. Laske sitten lämpö vajaaseen 200 asteeseen ja anna kypsyä vielä vartin verran. Poista uunivuoasta kansi ja tarkista, miten kypsä on pellillä paistuva leipä. Sen voi joutua jo ottamaan pois. Vuoassa oleva leipä saa ruskistua vielä 10-15min ilman kantta. 

Anna leipien jäähtyä hiukan ja nauti siivuina voin kera, tai juuston, tai miten nyt mielesi tekee. Takaan, että pari kertaa itse tällaista leivottuasi eivät kaupan pussileivät kelpaa perheessä enää kenellekään.

Omena - saksanpähkinäleipää

Mikäs sen parempaa välipalaa kuin juustovoileipä. Niitä meillä ainakin tarjotaan koulusta palaaville useammin kuin kerran viikossa...

Helsingin Myllyn leivontakilpailupaketista löytyy parikin erilaista valmista jauhosekoitusta. Minun oli tarkoituksena tehdä poikien välipalaa varten leipää, johon upottaisi omenaraastetta ja saksanpähkinöitä. Myllärin kuituinen talonleipäaines vaikutti sillä tavalla mukavasti tummemmalta ja tarkoitukseen sopivalta. Leipäaines sisältää myös ohrajuurta, joten oletuksena oli pikkuisen happamaan vivahtava ja perusvehnäleipää voimakkaampi maku.

Hyviä leivistä tulikin vaikka ovatkin aika tymäkkää tekoa. Tuli myös taas kerran todennettua meidän uunimme ärhäkkyys. Pussin ohjeen mukainen 25min paistoaika 225 asteessa oli vähän liikaa. Viimeisen leivän paistoin 200 asteessa ja vajaat 25min. Siitä tuli sopivamman värinen.

Omenalla ja saksanpähkinällä höystetty Myllärin kuituinen vehnäleipä

5-6 dl vettä (tarkista koostumus taikinaa tehdessä)
1 pussi (1kg) Myllärin Kuituinen Talonleipäainesta
1 pss kuivahiivaa
3 rkl siirappia
3 tl suolaa
2 omenaa raastettuna
kolme kourallista saksanpähkinöitä pilkottuina

Laita kuuma vesi kulhoon ja sekoita siihen omenaraaste, siirappi ja suola. Lisää jauhot ja hiiva yhdessä ja sekoita taikina hyvin. Lisää pähkinät ja vaivaa hetki.

Anna taikinan noousta runsas puoli tuntia.

Leivo taikinasta kolme leipää ja anna niiden kohota vielä runsas puoli tuntia.

Paista 200-225 asteessa vajaat 25 minuuttia. Tarkista tummuusastetta viimeisen 10 minuutin aikana usein.

Helsingin Mylly tarjosi leipäaineksen

p.s. Kilpailu kestää kuusi kuukautta. Jokaisella kuukaudella on oma teemansa ja syyskuun teemana on Viljainen välipala... Osallistuvia reseptejä voi bongata Myllärin Luomun FB-sivulla
Edellisen kilpailupostaukseni löydät täältä.