Tämän kirjan kuuntelu kesti yllättävän kauan. En oikein meinannut päästä tarinaan sisään millään, ennen kuin sitten tajusin lukevani sitä väärin. Odotin jonkinlaista poliisidekkaria ja murhaselvitystä, kun minun olisi oikeastaan pitänyt asennoitua kuuntelemaan jonkinlaista vakoilujännärin ja salaliittotarinan sekoitusta. Tuon tajuttuani sujui paljon paremmin.
Jens Henrik Jensen: Hirtetyt koirat
Oma ostos Elisa Kirjasta
äänikirjan lukijana Jarkko Nyman
Niels Oxen muuttaa valkoisen koiransa kanssa keskelle tanskalaista metsää. Palkittu sotasankari on vajonnut kovin alas ja haluaa mahdollisimman kauan sivistyksestä. Samaan aikaan sivistyksen tukipylväitä alkaa kuolla, sen jälkeen kun heidän koiransa löytyvät hirtettyinä puunoksaan. Idyllisen kartanon pihalla polut kohtaavat. Niels Oxen on väärässä paikassa väärään aikaan ja joutuu mukaan murhaselvittelyyn.
Itätyttöjä kaupan, murhattuja todistajia, piilotettuja videonauhoja - sotkuinen juoni vie poliisihallinnon kautta suoraan vallan ytimeen. Kehenkään ei voi luottaa ja henkiinjääminen on kiinni omista taidoista ja hermojen hallinnassa. Välillä mennään vähän Bond meiningillä uhkapaikkojen läpi.
Ainakin kirjassa riittää kiemuroita ja sliipattuja pahiksia. Valta turmelee, vaikka sitä haluaisikin käyttää hyvään. Minulla oli vähän vaikeuksia pysyä perillä niin henkilöhahmoista kuin heidän välisistä suhteistaan, mutta se voi tietysti johtua lukemisen pätkittäisyydestäkin. Tapahtumista ja taisteluista ei ole pulaa ja kuolemanvaaraakin riittää enemmän kuin keskivertodekkarissa yleensä. Siksi tämä muistuttaakin enemmän agenttijännäriä. Dekkareissa yleensä selvitellään jonkun muun tekemää rikosta ja ollaan hitusen ulkopuolella pahan ytimestä, vaikka toki välillä sitä vähän ikävästi joudutaan tökkimäänkin. Tässä jotenkin mennään jo aktiivisen toiminnan puolelle, vaikkei ihan tarkkaan tiedetäkään, mitä lopulta ollaan tekemässä tai ratkaisemassa.
Loppujen lopuksi ihan pidin Niels Oxenista, vaikka hänestä alkuun leivottiinkin aikamoista antisankaria. Sitten sieltä lian alta kuoriutui kelpo soturi. Tämä viimeinen on tietysti pikkuisen sarkastinen huomautus. Muutos on nimittäin suhteellisen nopea ja hivenen epäuskottavakin - itse asiassa jäin välillä myös hieman kaipaamaan sitä alun antisosiaalista erakkoa, kun koin "supersankarin" vähän turhankin stereotyyppimäiseksi. Oxenin pariksi nimetty Margarethe Franck, on myöskin aika tyypilllinen esimerkki oikeaksi kokemaansa kohti pyrkivästä ja kaikessa kaikesta huolimatta pärjäävästä naisetsivästä.
Hieman siis kliseinen tarina asetelmiltaan, mutta onhan Oxen sentään piristävästi vähän erilainen kuin monet muut tyypillisemmät dekkarisankarit. Viittaukset Balkanin sotaiseen historiaan tuovat myös oman dimensionsa tarinaan, joka onneksi ei sitten lopulta ole ehkä ihan niin erillään tarinasta kuin välillä tuntui. Teemoja sodan, naiskaupan ja vallan turmeltumisen lisäksi löytyy muutama muukin eli kaikkiaan hieman liikaa materiaalia selkeän tarinan luomiseksi. Siksi kai alussa vähän kuuntelu töksähteli, kun ei punaista lankaa oikein meinannut millään löytyä. Kuuntelin kuitenkin loppuun ja ensi kolmanneksen takkuilun jälkeen jopa ihan sujuvasti. Lukijassa ei tällä kertaa ollut takkuilun syytä ollenkaan. Jarkko Nymanin ääntä ja lukutapaa kuunteli ihan mielellään.
Hirtetyt koirat ei siis sinänsä ole varsinaisesti klassikkoainesta, mutta ok aloitus uudelle sarjalle. Todennäköisesti tulen lukemaan jatkoakin, kunhan sitä nyt ehditään suomentamaan.
