3 uutta lempparia

Muutaman viime vuoden aikana on ruokapöytäämme ilmaantunut jokunen uusi lemppari, jotka näyttävät toistuvan säännöllisesti. Ei liene yllätys, että yleisen trendin mukaisesti painotus on kasviksissa.

Jos ihan totta puhutaan, niin nämä taitavat olla niitä harvoja (ainoita?) reseptejä, joissa olen onnistunut käyttämään nyt niin suosittuja "lihakorvikkeita" niin, että ne ovat kelvanneet syöjille. Suurin osa kokeiluista kun on valitettavasi päätynyt yksimieliseen "ei jatkoon"-tuomioon. Esimerkiksi Nyhtökaura vain vilahti ruokapöydässämme, samoin kävi Mifulle ja viime aikoina suositulle Boltsit-palloille. Beanit härkissuikaleet odottavat vielä lopullista tuomiotaan. 

Tässä nyt kuitenkin kolme tuotetta ja reseptiä, jotka näköjään ovat jääneet vakkarilistalle.

1) Ihan ekaksi 

Ensimmäisenä mainittakoon vuoden alun Maku-lehdestä bongattu Hanna Hurtan resepti Palak Paneer kaurasta (kuva ylinnä). Siinä Yosa Kaurapalat on hyödynnetty lämpimän mausteisen pinaatticurryn kanssa. Tämä on osoittautunut perheessä varsinkin minun suosikikseni ja herätti huomiota myös toimistolla lounasaikaan... Vaikka ohje on minulle varsin uusi, sitä on tehty jo pariinkin kertaan ja tullaan varmasti tekemään vielä uudelleen.

Ohje: 
2 pkt kaurapalaa
öljyä
1 sipuli hienonnettuna
4-5 valkosipulinkynttä (pitää olla reilusti makua!)
2rkl inkiväärimurskaa purkista (tai raastettuna, lisäsin tätäkin alkuperäiseen ohjeeseen nähden)
3tl garam masala -maustesekoitusta
iso kourallinen cashewpänkinöitä
2 pienta pakettia pakastepinaattia
2dl vettä
2,5dl kookoskermaa
1tl suolaa, mustapippuria myllystä
1 lime
(1 tuore chili silputtuna)

Hienonna ensin sipuli ja valkosipuli ja ota muutkin ainekset viereen valmiiksi.

Kuutioi kaurapalat ja ruskista öljyssä pannulla. Siirrä sivuun.
Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipuli. Lisää valkosipuli, inkivääri ja garam masala ja kuullota vielä hetki. Lisää pähkinät, pinaatti ja vesi. Kuumenna ja keitä, kunnes pinaatti on sulanut. Lisää kookoskerma ja soseuta. Itse kaadan blenderiin ja annan surrata tasaiseksi, mutta onnistunee myös sauvasekoittimella.

Kaada kastike takaisin pannuun ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada sekaan kaurapalat ja kuumenna.

Tarjoile riisin kera, viimeistele korianterilla, ja halutessasi chilillä ja purista päälle limelohkojen mehua.

2) Toinen vakkari 

Jalotofun savustettu versio on löytänyt tiensä ruokapöytäämme ja sitä on tarjolla säännöllisesti. Varsinkin Totolle maistuvat pannulla paahdetut tofupalat ihan sellaisenaan, isommille yleensä sivelen päälle vielä korealaista Gochujang-chilitahnaa,johon on sekoitettu silkka seesamiöljyä. Herkkua vaikka salaatissa.

Useimmiten tätä kuitenkin näköjään tulee tehtyä Samassa liemessä-kirjasta bongatun ja muunnellut kastikkeen kera omassa versiossani Poke-kulhosta kasviksilla.

Käyttämäni Poke-ohjeen olenkin jo blogiin kirjoittanut ja sen löydät täältä.
Toisaalta tofu maistuu meillä myös kaura-uunivuoan lisukkeena, kuten täällä.

3) Trendin huipulla

Pakkohan sitä on myös seurata somen tähtireseptejä ja viime aikoinahan Liemessä blogin Jenni on aloittanut useammankin villityksen. Meillä suurimman suosion on saanut Härkis-lasagne, johon minulla tuli jonkinlainen himo. Tein sitä useamman viikon putkeen - kunnes lapset jo alkoivat vähän esittämään vastalauseita.

Luulen minua houkuttaneen herkullisen maun lisäksi myös reseptin helppous. Tämä ei vaadi ihan niin montaa vaihetta kuin tavallinen lasagne ja onnistuu myös illalla töiden jälkeen.
Resepti löytyy Liemessä-blogista eli täältä.

Millaisia suosikkeja teillä muilla on 

ilmaantunut vakkarilistalle viime aikoina?

Operaatio ruokalehdet

Minulla on kolme isoa kassillista ruokalehtia odottamassa niiden läpi kokkailua. Tai siis sitä, että raaskisin luopua niistä ja sitähän ei voi tehdä niin kauan kuin yksikin houkutteleva resepti löytyy sivuilta. Lopputuloksena lienee kassien lisääntyminen vuosi vuodelta, jollen sitten innostu aloittamaan jotain tosi systemaattista operaatiota.

Tänä viikonloppuna sentään sain yhden vanhan Delicious-lehden luettua. Sen sivuilta löytyi parikin kokeiltavaa reseptiä, joista "kasvispullat" menivät ihan omaa tyhmyyttäni vähän pieleen. Ei niistä sitten sen enempää. Mainittakoon vain omaksi muistutukseksi, että raastaminen ja kulhossa sekoittaminen ei ole sama asia kuin "iske kaikki blenderiin ja surraa tasaiseksi". Ei vaikka miten väsyttäisi.

Toinen kokeilemani resepti osoittautuikin sitten täyskympiksi. Kermainen (ilman kermaa!) valkosipulilla höystetty munakoiso tomaattisipuliseoksen seurassa oli huikean herkullista. Pistetään siis resepti talteen, jotta lehti voi lähteä paperiroskikseen.

 One down, a few hundred to go... 

Uunimunakoiso ja sweet & sour tomaatit 
(Delicious-lehti vuodelta 2014)

2 munakoisoa
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
1 iso sipuli
loraus balsamicoetikkaa
1rkl sokeria
1rkl tomaattipyreetä
(rusinoita - meillä niistä ei tykkää kukaan, joten ei laitettu)
250g kirsikkatomaatteja puolitettuina
suolaa,pippuria
pinjansiemeniä paahdettuina
persiljaa ja minttua silputtuna

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Puolita munakoisot. Villtele niihin ristikko ja painele valkosipulisiivuja villtoihin. valuta hiukan oliiviöljyä päälle ja laita uuniin 30 minuutiksi.

Siivuta sipuli ohueksi (mandoliinilla) ja sekoita balsamicon, sokerin, tomaattipyreen ja pienen öljylorauksen kanssa. Sekoita joukkoon vielä tomaatit ja mausta suolalla ja pippurilla.

Nosta munakoisot pois uunista ja lisää tomaatti-sipuliseos vuokaan munakoisopuolikkaiden sivuun, ei päälle. Valuta tomaattien päälle 1dl vettä ja laita vielä uuniin 30 minuutiksi.

Nosta heti uunista munakoisot tarjoiluastiaan, levitä tomaattisipuliseos päälle ja ripottele vielä paahdettuja pinjansiemeniä ja persiljaa. Herkkua hyvän leivän kera.

Green Kitchen Stories ja ihan paras vegetagine

Lukemiseni on mennyt ihan keittokirjoiksi. Jonkinlainen kokkausinspiraatiokin on taas löytynyt, joten kai sitä tässä kuussa voisi nyt sitten kirjata vähän useammankin kuukauden keittokirjan?

Viikko sitten olin kuopuksen kanssa Konalan kauppakeskuksessa. Siellä on jättimäinen HopLop, jonne Toto oli menossa synttäreille. Laiskotti, enkä jaksanut lähteä välillä ajamaan kotiin ja sitten taas takaisin, vaan jäin Kobo kassissa kiertelemään sieltä löytyviä muutamaa kauppaa. Koboa en kassista lopulta kaivanut ollenkaan, mutta ostoksia tein odotuksiani enemmän. Päädyin hankkimaan tarjouksesta sekä uunipadan että paellapannun (Kamadoon), mutta parhaat löytöni taisin tehdä kauppakeskuksesta löytyneesta kirjojen alekaupasta.

Hyllyistä löytyi kaksikin Green Kitchen Stories-bloggaajien keittokirjaa 5€/kpl. Kasvisruokaa tarjoileva blogi on ollut "pinnalla" jo vuosia. Minulla on sen suhteen jännä tilanne. En lue blogia koskaan. En edes tiedä, onko se hyvä vai huono. Olen kuitenkin himoinnut blogin kirjoittajapariskunnan keittokirjoja edes näkemättä niitä.

Mistä ihmeestä moinen halu voi syntyä ? No, se on sitä somen voimaa. Olen lukenut muista blogeista ja kommenteista, että kyseinen blogi on kaunis ja reseptit herkullisia. Koska seuraamani blogit minua miellyttävät, oletan niiden kirjoittajien suositusten sopivan minulle. Luotan.

Niinpä, ei ihme, että yrityksetkin haluavat käyttää blogeja omien tuotteidensa esilletuontiin. Toisen tietysti tekevät sen paremmin kuin toiset ja parhaimmillaan vaikuttajamarkkinointi toimi juuri tällaisen spontaanin suosittelun kautta.

Mutta siis, ostin molemmat kirjat (tietysti) ja sain kaupan päälle vielä jäätelökirjan samaan hintaan. Onnellisena vietin viikonlopun selaillen keittokirjoja, jotka ihan oikeasti osoittautuivat maineensa veroisiksi, ja Kirppu teki meille karamellijäätelöä.


David Frenkiel, Luise Vindahl  : Green Kitchen Stories & Green Kitchen Travels 
Oma ostos kirja-alesta

Vähän yllättäen pidin kuitenkin enemmän blogin omaa nimeä kantavasta "perusteoksesta" se henki jotenkin ihanasti kotoisaa oloa ja rentoa meininkiä. Ehkä omat lapseni ovat jo sen verran isoja, että vieroksuin hieman matkareseptien lomaan kirjoitettuja ohjeita pienen lapsen kanssa reissaamisesta.

Ei silti, ihan järkeviä neuvoja enimmäkseen, mutta eivät minulle ajankohtaisia. Tai sitten vaan olen hieman kateellinen pienen perheen pitkästä matkasta halki mielenkiintoisten maiden. Me emme saaneet lasten kanssa aikaiseksi, eikä siihen kyllä oikein olisi ollut varsinaisesti mahdollisuuttakaan siihen aikaan (lue: emme olleet valmiita uhraamaan työpaikkoja ja taloudellista mahdollisuutta kotiin, jonka eteen oli kuitenkin tehty jo paljon töitä).

Molemmat kirjat ovat täynnä mielenkiintoisia ja houkuttavia reseptejä. Idyllinen kuva pariskunnasta pienen tyttönsä kanssa on mukava, vaikka kaikki me tiedämme lapsiarjen olevan välillä muutakin kuin innokkaasti uusia makuja maistelevaa muksua ja hymyilevää taaperoa lentokoneessa. Eivät David ja Luise tietenkään väitäkään kaiken aina olevan auvoista, mutta tunnelma on rento.

Kovin pahasti ei myöskään mennä kasvisruoasta paasaamisen puolelle. Luise onkin sekasyöjä, joka on miehensä ansiosta/vuoksi/seuraksi ryhtynyt tutkimaan kasvisruokien mahdollisuuksia. Lopputuloksena on mielenkiintoisia yhdistelmiä, jotka eivät tiukkapipoisuudessaan karkoita tällaisia vain vaihtelua ruokapöytäänsä etsivää sekasyöjää. Toki kovasti painotetaan terveellisyyttä, mutta siihenhän me kaikki aina(kin) välillä pyrimme.

Meillä kokeiluun lähti ensimmäiseksi kasviscouscous tai tagine-tyylinen pata, joka valmistettiin ostamassani uudessa (ei-taginemallisessa) padassa ja tarjoiltiin couscous-ryynien.  Mausteisuudessaan ja väreissään pata osoittautui kaikille sopivaksi ja hyvin myös muksuihin uppoavaksi. Annos on myös turhankin riittoisa. Isäntä lähti melkein koko viikoksi reissuun, jotan pataa sitten upotettiin mm. pizzakastikkeeksi. Siinä kohtaa vähän ilmeni jonkunlaista kapinahenkeä.

"Ei tää pahalta maistu, mut ei tää kyllä mitään pizzaa ole..." Anteeksi murut, tehdään seuraavaksi kunnon tomaattikastike. 

Ihan paras vegetagine 

Aika lailla seurasin tämän kanssa kirjan reseptiä, mutta pari pientä muutosta tuli tehtyä mielialan ja kaappien sisällön mukaan. Mausteeksi lykkäsin kaapista löytynyttä Garam Masalaa ja se toimi ihan hurjan hyvin. Lisäsin joukkoon myös jääkaapista löytyneen yksinäisyyttään jo nahistumaan pyrkineen sellerinvarren, joka taisi tuoda vielä omaa sävyään pohjamakuihin. Suurin muutos taisi olla kuivattujen aprikoosien vaihtuminen tuoreisiin taateleihin. Minun teki mieleni vähän tummempaa ja vähemmän kieltä kirpistävää makeutta tällä kertaa, vähän samasta syystä unohdin myös rusinat (eikä niitä olisi kaapista löytynytkään) 

Tässä siis niin kuin meillä tehtiin: 
oliiviöljyä
2 isoa sipulia karkeasti silputtuna
3 valkosipulinkynttä murskattuina
1 sellerinvarsi karkeasti silputtuna
1,5rkl inkiväärimurskaa tuubista
1rkl kanelia
1rkl garam masalaa
1tl harissatahnaa (meidän jääkaapista löytynyt oli tosi tujua) 
2 x tomaattimurskapurkki 
1 (luomu) sitruunan kuori raastettuna + mehu
korianterinipun varret silppuna + lehdet loppua varten 
1/2 myskikurpitsaa kuorittuna ja paloina
1 bataatti paloina
3 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
8 tuoretta taatelia kivet poistettuina
1tlk kikherneitä valutettuna ja huuhdeltuna 

tarjoiluun täysjyväcouscousia pakkauksen mukaan kypsennettynä, tomaatteja, korianteria, paahdettuja manteleita ja halutessasi myös minttua.  

Kuuumenna öljy ja kuullota sipulia ja selleriä muutama minuutti. Lisää inkivääri, valkosipuli ja mausteet. Sekoita. Lisää harissa, tomaattimurska, sitruuna ja korianterinvarret. Kuumenna kiehuvaksi ja laske hieman lämpöä. 

Lisää kasvikset ja taatelit. Sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja hauduta hiljalleen tunnin verran tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Lisää kikherneet ja sekoita. Kuumenna ja nosta sitten tarjolle. (kirjassa kypsennettiin uunissa kannen alla, mutta minä annoin poreilla hellalla). 

Tarjoile couscousin ja lisukkeiden kera, 

Poke-kulho lautasella

Minun pääni on ihan pyörryksissä kaikista ihanista ruoanlaiton inspiraationlähteistä, joita ympärilleni on kerääntynyt tässä kevään korvilla. On ihania ruokaohjelmia, keittokirjoja sekä tietysti myös tasoaan huimasti nostaneita ruokalehtiä. Ilmankos on romaanien lukeminen vähän takkuillut kun vain kuolaan ruokaohjeita. 

Sinänsä tietysti kiva, että kokkausinto on palaamassa edes jollain tasolla. Runsas vuosi sitten lempeästi tapoin ruokablogini ajan ja inspiraation puutteen vuoksi, eikä viime aikoina ole pahemmin syötävää näkynyt täälläkään muuta kuin "pakollisten" kuukauden keittokirjojen kohdalla. Perhe on syönyt, mitä eteen on ilmestynyt ja miehet saaneet pöytään laitettua. Onneksi meidän keittiössämme ei ruokahuolto ole ollenkaan äidin varassa, joten olen saanut pitää osittaista taukoani ihan rauhassa.

Aika näyttää, miten tässä käy. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että orjallinen ohjeiden seuraaminen tai vaihtoehtoisesti sattumanvarainen pannuun paiskominen on pikkuhiljaa muuttumassa vähän suunnitelmallisemmaksi ideoiden yhdistelyksi. Niin kuin nyt vaikka perjantaiherkuttelun poke-kulhossa. Tosin minulla ei ole koko perheelle tarpeeksi montaa isoa kulhoa, joten lautasilta syöntiin tällä kertaa.

Tofun käsittely Viimeistä murua myöten -blogista ja mausteet Glorian ruoka ja viini -lehden uusimmasta numerosta possusta sovellettuna, koko kulho idea useammastakin lähteestä, mutta kastike by Samassa liemessä, sipulimarinadi ikivanha oma suosikki ja niin edelleen... Hyvää tuli ja hyvin maistui.

Perjantain tofupoke-kulho neljälle ja puolelle 

1) Ota (Jalo)tofua paketti ja leikkaa se siivuiksi ja laita talousopaperien väliin painon alle valuttamaan ylimääräiset nesteet pois muutamaksi tunniksi

2) Siivuta 1 punasipuli  ja sekoita sen kanssa kulhossa, iso loraus riisiviinietikkaa, suolaa, pippuria ja hyppysellinen sokeria. Tämän voit tehdä myös jo pari tuntia ennen ruokailua. Itse asiassa se on suotavaakin, sillä sipuli ottaa hetken pehmitäkseen.

3) Ota Basmati-riisiä 1 kahvimukillinen + 2 kahvimukillista kiehuvaa vettä keittimestä+ ripaus suolaa. Sekoita kattilassa ja anna kypsyä hiljalleen miedolla lämmöllä kannen alla. Muista vahtia, ettei vesi pääse kokonaan haihtumaan ja riisi takertumaan pohjaan. (Nimim. sitä kattilaa ei ole kiva putsata jälkikäteen, eikä palanut riisi maistu hyvältä). Lopuksi nosta pois liedeltä, ota kansi sivuun ja jätä odottamaan.

4) Riisin kypsyessä leikkaa/suikaloi/revi salaattia, tomaattia, kurkkua, retiisejä, korianteria, ituja ja muita kasviksia maun mukaan.

5) Sekoita kastikkeet eli

Tare-kastike tofua varten (GRV 4/2018):
4tl tuoretta inkivääriä raastettuna
2rkl sakea
4tl soijakastiketta
2tl sokeria
2tl miriniä

Salaattikastikkeeksi :
1dl riisiviinietikkaa
2rkl kalakastiketta
2rkl muscovadosokeria (tai jotain muuta tummaa sokeria)
2tl seesamiöljyä
vajaa 1rkl Gochujang-tahnaa)

6) Laita tofusiivut kuivalle pannulle muutamaksi minuutiksi paahtumaan (ja lisää sitten halutessasi pieni loraus öljyä, jos kaipaat oikein rapsakkaa pintaa). Kun pinta on mielestäsi sopivasti tummunut, lisää sekoittamasi kastike, sekoita ja nosta nopsasti pois pannusta, ettei pinta kärähdä.

7) Paahda hieman seesaminsiemeniä koristeeksi ja lisämauksi.

8) Laita kulhoihin (tai lautaselle) riisiä pohjalle ja sitten loppuja herkkuja kunkin syöjän maun mukaan. Mausta kastikkeella.

Vohvelimaniaa... arkistojen kätköistä

Olen tässä lueskellut kevään ihania keittokirjoja. Kahden suosikkini (Samassa liemessä ja Brunssikirja) perusteella totesin kolmen asian olevan mitä ilmeisimmin trendien huipulla. Ensinnäkin Shaksouka sekä vihreänä että punaisena tulee vastaan molemmissa ja tietysti meilläkin tehtiin vihreää versiota viime viikolla. Toiseksi hummukset sateenkaaren väreissä ja mauissa ovat pinnalla niin näissä kirjoissa, kuin muuten myös lehdissä ja muussakin mediassa. 

Lisäksi silmiini osuivat vohvelit eri muodoissaan. 

Viimeksimainittuja on suunnitelmissa tehdä lähiaikoina, mutta ennen keittiöpuuhiin ryhtymistä pelastin arkistojen kätköistä myös pari vuotta sitten tekemäni juuresvohvelit. Nämä(kin) olivat herkkua! 

Helmikuu oli vohvelikuu vuonna 2014, eikä näissä vohveleissa muuten ole sen paremmin maitoa kuin vehnääkään... 

Helmikuu on vohvelikuu ja lettukuu ja kai vielä blinikuukin... ainakin, jos on lehtiä uskominen. Niin paljon on silmiin osunut pannarinsukuisia kuvia. Ei siinä mitään, meillä tykätään noista kaikista. Lettuja vaan ovat pojat tehneet sen verran paljon viime aikoina, että maito-jauhot-muna yhdistelmä ei nyt oikein iskenyt, vaikka vohveleita teki mieli. Siispä juureksia... sellainen vähän kevyempi kasvisversio - niin, ja muuten gluteenitonkin.

Näistä tuli herkkua. Maistuivat yllättävän makealta eli käyvät sekä alkuruokaa, pääruokaan kuin itse asiassa jälkkäriksikin, mutta piparjuurismetana toi juuri sopivasti ytyä mukaan. Tehdään toistekin. Sopi hyvin myös yhden lapsuudentrauman parannuskeiton kylkeen, mutta siitä sitten lisää joskus myöhemmin.

Niin, sen verran piti vielä sanoa, että nämä vohvelit kelpasivat kaikille, melkein loppuivat kesken eli kannattaa varautua tupla-annoksella, jos on enemmän kuin pari syöjää...

Meidän linssilude...

Juuresvohvelit 
(kannattaa tuplata)

1 pkt Pirkka juuressosetta (500g)
1,5dl kaurahiutaleita
0,5dl perunajauhoja
1 punasipuli silputtuna
2 kananmunaa
0,5dl öljyä
1tl leivinjauhetta
yrttejä
suolaa + pippuria

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja jätä vähäksi aikaa turpoamaan. Paista vohveliraudalla ja nauti.
Höysteeksi voi laittaa mieleisiään juttuja, kuten vaikka nyt piparjuurismetanaa, tai maustettua jugurttia tai savulohta tai... no, mitä nyt mieli sattuu tekemään.

Tiistai-illan kesäkurpitsacouscous pikapikkelöidyllä punakaalilla

Tänään syötiin tätä - ihan hyvää, vaikka vähän kuivaa. Kesäkurpitsaa saisi olla vielä enemmän ja sekaan tomaatteja. Meillä söivät lapset kirsikkatomaatit loppuun ennen kuin ehdin laittamaan, enkä jaksanut lähteä enää kauppaan. Fetan perään kyselivät myös, mutta sitä voi laittaa sitten ensi kerralla.

Punakaali oli tosi hyvää ja kirpakkaa.

Pikapikkelöity punakaali 

Siivuta punakaalia. Sekoita joukkoon ripaus suolaa ja sokeria. Kaada päälle vielä puoli desiä valkoviinietikkaa. Puristele käsin tai painele perunanuijalla etikka hyvin kaaliin. Jätä odottamaan.

Kesäkurpitsacouscous

Kaada puoli pakettia couscousryynejä kulhoon. Lisää kiehuvaa vettä sen verran, että ryynit juuri ja juuri peittyvät. Sekoita desi sitruunamehua, puoli desiä auringonkukkaöljyä, suolaa ja pippuria. Kaada ryynien sekaan ja sekoita. Laita kansi päälle ja jätä vartiksi.

Siivuta kolme pientä sipulia. Leikkaa pari pientä kesäkurpitsaa palasiksi. Hienonna pari isoa valkosipulinkynttä. Kuumenna öljyä pannulla ja laita sipulit sekaan. Lisää ripaus suolaa ja kuullota hetki.
Lisää kesäkurpitsa, sekoittele muutama minuutti. Lisää valkosipuli, chilijauhe (ja muut haluamasi mausteet). Sekoittele vielä kunnes kesäkurpitsa on pehmennyt, muttei lötsöä. Kuumenna lopuksi joukkoon puolikkaat tai kokonaiset kirsikkatomaatit sekä purkillinen kikherneitä.

Sekoita kasvikset couscousryynien kanssa.

Couscous ja punakaali ovat hyvää ihan sellaisenaan. Meillä lisättiin vielä lampaan jauhelihasta perinteisesti tehtyjä lihapullia, mutta ne eivät kyllä ole välttämättömiä.

Jälkkäriksi kääretorttuleivos. Pihistelyviikkojen vakioherkku.

Jälkkärien aatelia

Herkkupitaa falafeleilla - helpompaa kuin luulisi

No, nyt oli kyllä herkkujen herkkua. Tehtiin ensimmäistä kertaa falafeleja itse, tungettiin ne omatekemiin pitaleipiin ja lisättiin joukkoon useampaa kotitekoista kastiketta.

Kuulostaako työläältä ?

Ei muuten ollut yhtään niin aikaavievää kuin voisi kuvitella. Onhan tuossa jonkun verran väkertämistä, mutta uskotteko, että aloimme viimeisen rykäyksen kuudelta ja vähän seitsemän jälkeen oli ruoka valmiina ja pöytä notkui runsaana ?

Aiemmin iltapäivällä oli tehty : 
munakoiso-kastike (uunissa paahdettujen munakoisojen sisus sekoitetaan jugurtin, parin tuoreen tomaatit, valkosipulinkynnen, chilijauheen, muskotin ja suolan&pippurin kanssa)
tsatsiki 
pitaleipien taikina

Illalla kuuden jälkeen tehtiin isännän kanssa yhteistyössä : 
paistettiin pitat
karkea porkkanaraaste
kastike raasteelle (1 punasipuli ohueksi siivutettuna, 1 sitruunan mehu, 1 appelsiinin mehu, 1 rkl soijaa, 1 tl inkivääriraastetta + paahdettuja seesaminsiemeniä)

Falafelit 

2 prk kikherneitä valutettuina
1,5 tl leivinjauhetta
2rkl vehnäjauhoja
pakastettua chiliä raastettuna sentin verran (tai maun mukaan)
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1 korianterinipun varret silputtuina
raastettua sitruunankuorta
rypsiöljyä kypsentämiseen
korianterin siemeniä
juustokuminan siemeniä

Paahda korianterin ja juustokuminan siemeniä hetki pannulla ja murskaa niitä vähäsen huhmareessa. Sekoita kaikki ainekset (paitsi öljy) tehosekoittimessa kuivaksi mössöksi. Tarkista, että kaikki on hyvin sekaisin.

Muotoile massasta noin parikymmentä pientä palleroa (enemmän tai vähemmän oman maun mukaan koon suhteen). Kuumenna pienessä kattilassa 5cm syvyydeltä rypsiöljyä ja uppopaista falafelit kaunin ruskeiksi.

Ota pitaleipä, tunge sisään porkkanaraastetta ja kostuta mehukastikkeella. Lusikoi päälle haluamaasi jugurttikastiketta. Lisää pari falafelia ja korianterin lehtiä. Ripottele päälle vielä seesaminsiemeniä ja nauti!

Kuinka kastanja keitetään ? - Syksyinen perinneherkkumme

Tätä salaattia isäntä teki, kun opiskeluaikoina minua riiasi. Aikaa on tuosta kulunut jo parikymmentä vuotta, mutta edelleen se on yksi lempiherkuistani ja vakiona ruokapöydässä ainakin kerran näin pimeimpään syksynaikaan. Ihanan lämmittävää, vaikka kylmästä salaatista onkin kyse. Valkosipulin tujuus yhdistettynä kastanjoiden täyteläiseen makeuteen on ihan voittamaton yhdistelmä.

Tiedän, olen tästä puhunut vähintään kerran vuodessa aiemminkin, mutta kun se on niin hyvää... !


Kastanjasalaattia valkosipulivinegretillä 

vihreää salaattia
keitettyjä ja kuorittuja kastanjoita

kastike :
Dijon-sinappia
valkosipulimurskaa
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
suolaa ja pippuria

Riivi salaatti ja pilko kastanjat. Levitä kulhoon tai lautaselle.

Sekoita kastike makusi mukaiseksi.  Yleensä kai öljyä suositellaan 2/3 kokonaismäärästä, mutta meillä taitaa olla suhteessa noita väkeviä osia enemmän. Erityisesti tämän salaatin kanssa suosittelenkin tekemään tujunsorttista kastiketta.

Tiputa kastiketta salaatin päälle makusi mukaan. Sekoita ja nauti.


Kastanjoiden keittäminen 

Niille, jotka eivät ole koskaan kastanjoita keittäneet kerrottakoon, että se tapahtuu seuraavasti :
Leikkaa pienet kärjet pois kastanjasta eli reikä kuoreen. Laita runsaaseen veteen kattilaan ja kuumenna. Anna poreilla hiljalleen ainakin tunnin verran.
Valuta vesi siivilässä ja kuori mahdollisimman kuumina. Kuori irtoaa helpommin. Muista poistaa sekä kova ulkokuori että se vähän karvainen välikuori. Käytä vain pehmeä kastanja sisältä.

Jääkaapintyhjennysresepti - Kookosriisiä ja cashew-kasviksia

Tämä on erinomaisen hyvä jääkaapintyhjennysresepti, sillä kasviksina voi käyttää melkein mitä vaan, oman maun mukaan. Meillä sattui tällä kertaa löytymään jääkaapista sokeriherneitä, purjo, lehtikaalia ja porkkanoita. Cashew-pähkinöitä on yleensä aina laatikossa, samoin kuin kastikkeita. Kookosriisin kanssa saatiin aikaiseksi herkullinen kokonaisuus, jota meillä vielä täydensivät nyhtöpossun loput...

Nopeaa ruokaa arki-illan pelastukseksi, kun ei oikein ehtisi edes kauppaan. Maistui hyvältä myös seuraavan päivän lounaalla :-)

Kookosriisi 

Kaada kattilaan purkillinen kookosmaitoa sekä samalla purkilla mitattu määrä basmatiriisiä ja vettä. Ripauta joukkoon suolaa, pistä kansi päälle ja anna poreilla hiljalleen, kunnes neste on imeytynyt riisiin ja riisi on sopivan pehmeää.

Cashew-kasviksia 

Kasa jääkaapista löytyviä kasviksia (porkkanaa, parsaa, sipulia, purjoa, kaalia, paprikaa jne... oman maun mukaan)
limemehua
soijakastiketta
osterikastiketta
fariini- tai muscovadosokeria
tomaattipyreetä
valkosipulinkynsiä maun mukaan
Cashew pähkinöitä
Tuoretta korianteria (sopii joukkoon tosi hyvin - meillä ei vaan tällä kertaa ollut)

Laita pannuun öljyä kuumenemaan ja lisää silputut kasvikset kypsymisjärjestyksessä. Vähän ennen kuin kasvikset ovat kypsiä lisää silputtu valkosipuli, tomaattipyree, osterikastike, soija, sokeri ja limemehu sekä tarvittaessa vähän vettä. Laitoin suurin piirtein saman määrän tomaatipyreetä, osterikastiketta, soijaa ja sokeria ja puolet vähemmän  limemehua, mutta maistelkaa oma suosikkiyhdistelmänne. Se kannattaa muistaa, että kun lämpö laskee niin lime vahvistuu - tai siten ainakin tuntui käyvän tämän kastikkeen kanssa.
Sekoita lopuksi joukkoon vielä pari kourallista cashew-pähkinöitä ja halutessasi yrttejä.

Miten mitään ei mene hukkaan... niin, ja taivaalliset uunitomaatit

Anoppini Ranskassa on mestari kierrättämään kaikki pöydässä olleet ruoat. Eilisen pääruoasta tulee seuraavan päivän lisuke tai rippeet piilotetaan johonkin. Toinen tapa säästää on ostaa sesongin tuotteita kerralla enemmän ja tehdä niistä sitten vain useampaa ruokalajia moneksi päiväksi. Kesäkurpitsatkin päätyvät gratiiniin, keittoon, ratatouilleen, pastaan jne. Tomaatteja käytetään salaatteihin, kastikkeisiin, säilykkeisiin tai vaikka uunitomaatteihin. Näin pari esimerkkiä mainitakseni.

Minä en pysty ihan samaan, mutta yritys on kova. Sesongin tuotteiden osalta olen edelleen kade Etelä-Ranskan tarjonnasta, mutta tähteistä päätyy nykyään bioroskikseen huomattavasti pienempi määrä kuin vielä joitakin vuosia sitten. Siitä esimerkkinä tämä herkkulounas. Tällä kertaa edellisen illan lisuke sai keskeisen roolin seuraavan päivän lounassalaatissa. Näissä tomaateissa riittää makua rucolan, Comté-juuston ja kananmunan seuraksi.  Seuraksi vielä tuoretta pataleipää, eikä muuta sitten tarvitakaan. 

Tämä tomaattiresepti on meille kulkeutunut vuosien varrella melkein samanlaisena moneltakin suunnalta. Tällä kertaa se muistui mieleen, kun katselimme Laura Calderin "Näin teet ranskalaista ruokaa"-ohjelmaa. Siinäkin oli melkein samanlainen ohje.

Perinteiset ranskalaiset uunitomaatit

Leikkaa tomaatit puoliksi ja laita vuoan pohjalle oliiviöljytilkan päälle. Sekoita keskenään korppujauhoja, suolaa, pippuria, persiljasilppua, valkosipulia hienonnettuna ja halutessasi  myös parmesaania. Asettele korppujauhoseos tomaattien päälle ja valuta niille vielä oliiviöljyä. Laita 200 asteiseen uuniin, kunnes parmesaani on sulanut ja pinta hiukan ruskistunut.

Tarkoituksena on pitää tomaatit vielä suurin piirtein koossa, mutta tietysti uudelleen lämmitettynä menee jo vähän mössömäiseksi. Salaatin kanssa se ei häiritse, sillä tomaatti toimii myös kastikkeen korvikkeena. Tietysti halutessaan voi myös lisätä balsamicoa.

Lämmintä salaattia kunnon mausteilla

 

Kasvisruokia pitäisi syödä enemmän, mutta ainakin meidän perheessämme on välillä mielikuvitus tiukalla, kun pitäisi keksiä kaikille kelpaava ateria ilman lihaa. Jotenkin sitä on niin vain jumittunut tiettyihin juttuihin ja ne nyt vaan sattuvat meillä useimmiten sisältämään lihaa. En tiedä, millä halloumijuusto on juoksutettu, mutta noin periaatteessa tämä kai kelpaa kasvissyöjillekin. Ainakin meidän lihansyöjät tykkäsivät - mitä nyt pojat vähän nyrpistelivät munakoisolle.

Tästä salaatista löytyy lämpöä sekä mausteista että lämpöasteista. Mausteinen munakoiso-halloumisalaatti on ruokaisa ja tähteistäkin riittää seuraavan päivän ateriaan, kun salaatinlopun muuntaa pastakastikkeeksi lämmittämällä ja lisäämällä ihan pikkuisen pastan keitinvettä nesteeksi.

Makuja salaattiin saadaan harissa-tahnasta ja pirtsakasta sitruunakastikkeesta, joka sekoitetaan sipuleiden kanssa. Meillä onkin näköjään Harissa-kausi menossa, kun sitä tungetaan joka toiseen ruokalajiin. Mikäs siinä, se on herkullista chilitahnaa, joka suoraan purkistakin antaa mukavan eteläisen tunnelman.

Alunperin ohje on bongattu (vaihteeksi) jostain Delicious-lehden numerosta, mutta se on tainnut pikkuisen elää tässä vuosien varrella - niin kuin hyvät reseptit aina.

Salaatin joukossa on kokonaisia valkosipulinkynsiä, mutta ne olisi kyllä hyvä joko laittaa kypsymään jo ennen munakoisopaloja tai jotenkin hienontaa. Jäivät meinaan tuolla kypsennysajalla vähän koviksi. En vaan ollut merkinnyt reseptin kohdalle mitään, joten muistin vasta sitten, kun maistoin salaatin seassa...

Lämmin munakoiso-halloumisalaatti

2 munakoisoa leikattuna suupaloiksi
1 valkosipuli kynnet erillisinä (huom. kommentti yllä)
1-2 rkl harissatahnaa
2 rkl oliiviöljyä
400g purkki kikherneitiä (tai vastaava määrä kuivattuja liotettuina ja keitettyinä pussin ohjeen mukaan)
1 punasipuli siivuina
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa ja pippuria
(1 punainen chili, jos haluaa vielä enemmän tulisuutta -  me jätimme lasten takia väliin. Harissasta tulee ytyä jo aika mukavasti)
paketti halloumia ohuina siivuina
1 sitruunan kuori ja mehu
1 rkl rypsiöljyä
rucolaa maun mukaan
kourallinen tuoreita korianterin lehtiä

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Kierittele valkosipulinkynnet öljyssä ja laita uuniin jo ennen munakoisoja. Vartti varmaan riittää. Sekoita munakoisopalat harissan ja öljyn kanssa ja lisää uunivuokaan. Kypsennä puolisen tuntia kunnes munakoisot ovat kypsiä ja valkosipulit ihanan pehmeitä.
Sekoita joukkoon kikherneet ja laita uuniin vielä hetkeksi.

Munakoisojen mentyä uuniin kaada sipulisiivujen päälle valkoviinietikka. Lisää suola ja pippuri ja jätä tekeytymään.

Ota vuoka pois uunista ja kaada munakoisot ja valkosipulinkynnet tarjoiluastiaan (tai tarjoila vuoasta - ihan miten haluat). Paista halloumisiivut öljyssä kullanruskeiksi. (Chilin kanssa, jos sitä haluat). Pilko ja lisää salaattiin.

Sekoita sitruunankuori ja mehu sipulien kanssa. Lisää öljyä makusi mukaan. Tarkista suolaisuus. Sekoita kastike salaattiin.

Lisää lopuksi rucola ja korianteri. Sekoita varovasti ja tarjoile.

Arki-illan pelastukseksi

Sydäntalvella tekee aina välillä mieli kasviksia, vaikkei niitä meinaa löytää oikein mistään. Varsinkin tomaatit ovat varsinainen murheenkryyni. Tomaattisen maun saamiseksi ruokaan on olemassa monenmoisia vippaskonsteja. Niistä tuoretomaatin käyttö kastikkeessa ei ole ollenkaan huonoin.

Lauran inspiroimana alkoi tehdä mieli jonkunlaista kasvispaistosta. Jamien resepteistä mieleen muistui pastavuoka, jonka kastike sopisi kesäkurpitsan ja munakoison seuraksi. Näistä syntyi hybridi, joka maistuu talvisena arki-iltana ja tuo mieleen kesäisen lämmön.

Bonusetuna tässä reseptissä käytettiin myös vähän pieleen menneen leivänleivontasession lopputuloksesta tehtyjä korppujauhoja. Niitä käytettiin myös seuraksi tehdyissä peruslihapullissa. Eihän mitään pidä heittää hukkaan. 

Tomaatti-munakoiso-kesäkurpitsavuoka

4 terttutomaattia
2 dl kermaa
puolikas nippu basilikaa varsineen
suolaa, pippuria
oliiviöljyä
2 kourallista karkeita korppujauhoja
1 rkl punaviinietikkaa
parmesaaniraastetta maun mukaan


1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
(mozzarellaa siivutettuna)

Siivuta munakoiso ja kesäkurpitsa ja laita siivut uunipellille 200 asteeseen grillivastuksen alle noin vartiksi.
Tee sillä aikaa kastike eli laita kaikki kastikkeen ainekset tehosekoittimeen ja blitzaa kunnolla sekaisin ja hienoksi.

Öljyä uunivuoka. Levitä pohjalle hiukan kastiketta ja päälle kerros munakoiso- ja kesäkurpitsasiivuja. Sitten taas kastiketta, siivuja, kastiketta ja niin edelleen, kunnes sekä kastike että siivut ovat loppu. Päällimmäiseksi on tarkoitus laittaa kastiketta ja parmesaaniraastetta sekoitettuna vielä korppujauhoihin. Jos haluaa, voi päälle ja väliin siivuttaa myös mozzarellaa.

Kypsennä vielä 200 asteessa uunissa, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut eli 20-30 minuuttia.