Ei ihan Riviera, mutta merenrantaa kumminkin |
Että sitä ihminen voikin nopeasti tottua tapoihinsa. Olen viime aikoina kulkenut busseissa kuulokkeet korvissa ja poissaoleva katse silmissä. Matkat eivät tunnu miltään, kun bussi-metro-juna-yhdistelmän aikana pääsee Sinisen junan myötä Rivieralla ratkaisemaan murhajuttua Hercule Poirotin seurassa. Puhelin + äänikirja -yhdistelmä on osoittautunut ihan voittamattomaksi. Kädet ovat vapaana, jalat kulkevat, mutta mieli seikkailee Etelä-Ranskassa ja Lontoossa. Olen ihan koukussa.
Niin koukussa, että kun tänään Sininen juna loppui jo menomatkalla, meinasi päivä mennä pilalle. Varsinkin kun huomasin, että arvonnassa voittamani Lumikko on edelleen lataamatta, samoin kuin Elisa Kirjan messutarjouksesta hankkimani Siipirikko. Ei siis kirjaa puhelimessa ! Voi kauhistus !
No, pääsin minä silti kotiinkin ja ehdin jopa pohdiskella, miten äänikirjat ovat kyllä ihan omanlaisensa lukukokemus. Tulen varmaan ikuisesti yhdistämään Christien Sinisen junan - yllätys, yllätys - matkaan ja liikkumiseen, mikä ei kirjan aihe huomioiden ole välttämättä hullumpi yhdistelmä. Samoin Haahtelan Elena vie minut jo nimenä tuuliseen venesatamaan. Ainahan kirjan lukuympäristö tai vaikka lukemisen aikana nautitut herkut jäävät mieleen, mutta äänikirjaa kuunnellessa tuo ympäristön kokemus tuntuu painuvan muistiin vielä tarkempana ja vahvempana. Ehkä siksi, että silmät voivat keskittyä muuhun kuin tekstiin.
Mitä sitten itse kirjasta voisi sanoa ? Klassikko, mikä klassikko. Tunnelmadekkarien parhaimmistoa, jonka ratkaisun olin taas onnistunut (ainakin melkein) unohtamaan huolimatta siitä, että olen kirjan vuosien varrella lukenut muutamaan kertaan ja katsonut tv-elokuvanakin. Sinisen junan murhatapaus on aina yhtä kiinnostava ja Hercule Poirot yhtä ihana. Lisäksi Lars Svedbergin ääni sopii Christien dekkariin kuin nenä päähän.
Nyt siirryn lataamaan lisää äänikirjoja puhelimeen. Eihän sitä toista kertaa voi jäädä ilman kuunneltavaa tien päälle.