(Ruoka)päiväkirja: Täydellistä kurpitsakeittoa etsimässä

Täydellinen kurpitsakeitto

Ihan kuin olisin sellaisen jo joskus löytänyt. Siis sellaisen ihanan täyteläisen ja kermaisen, muttei raskaan. Sellaisen, jota kulhollisen syötyään koko kroppa hyrisee tyytyväisyydestä eikä jälkiruoka edes käväise mielessä (ainakaan ihan heti). Itse en sellaista osaa tehdä. Haluaisin opetella. 

Muutama vuosi sitten valitsin syksyisin aina ravintolassa alkuruoaksi kurpitsakeiton. Itse asiassa valitsin usein kurpitsakeiton ja sitten sen kaveriksi jonkin toisen alkuruoan, hieman hapokkaamman, ennen jälkiruoan nauttimista. Ainakin Pinellan kurpitsakeitto on jäänyt mieleen ja pari muutakin, joista muistan vain keiton tuoman onnentunteen, en paikkaa. 

Nyt olisi hyvä hetki opettelulle, sillä kaupat ovat täynnä toinen toistaan upeampia kurpitsapinoja. Hokkaido-kurpitsa on tämän syksyn suosikkini. Sen maku on pyöreä ja vahva, olematta päällekäyvä. Olettaisin sen oleva myös oiva kandidaatti täydelliseen kurpitsakeittoon. Toistaiseksi olen paahtanut Hokkaidoa muiden kasvisten kanssa sellaisenaan syötäväksi, lykännyt risottoon ja tosiaan yhteen keittoonkin. 

Olen siis kurpitsaa lisännyt vuosien varrella myös kasviskeittoihin - viimeksi perjantaina, mutta lopputulos ei ole koskaan sen oikean kurpitsakeiton makuinen, mikä lienee ihan odotettavissakin, kun aineksia on kurpitsan lisäksi useampaa muutakin. Lähimmäksi nyt etsimääni makumaailmaa taisin päästä viime viikon kurpitsarisoton kanssa. Mitähän minä siihen taas laitoinkaan? Paahdettua kurpitsaa nyt ainakin, ja ranskankermaa... 

Sen verran laiskottaa, etten viitsisi ruveta kokeilemaan ilman suosituksia.  Olisiko jollain vinkata suosikkia kurpitsakeittoresepteistä ? Mistä pohjaa kokeiluille ? 

Tarkan markan kokille - maukasta ja helppoa uunivuokaa kaurasuurimoilla

Paljaita ovat puut vielä 

Kuvassa tosin on satoa tämän aamun kävelyltä. Tämänkertainen ruokakuva nimittäin ei ole sen paremmin asettelulta, stailaukselta, valolta kuin miltään muultakaan kantilta ollenkaan kaunis. Oli vaan ihan pakko laittaa teillekin tiedoksi viimeisin villitykseni - tai no, eihän se ole mikään villitys vaan oikein kunnon ruokaa.

Mutta ensin on ihan pakko hehkuttaa, että tänä aamuna oli ilmassa ensimmäisen kerran kevään tuntua. Alkuviikosta sain viimein ostettua itselleni uudet tossut, joiden pitäisi pitää vettä ja paksumman materiaalin vähän vielä lämmittää kelirikkoajan yli. Ei mitään tekosyitä kävelyjen välttelyyn, varsinkin kun aurinko paistoi.

Tosiasiassahan varsinainen kelirikko on jo ohi ja meri vapautunut jäästä, mutta kävelypoluilla on vielä lätäkköä jos jonkinlaista (ja jonkinsyvyistä), loskasta puhumattakaan.  Kovin lämminkään ei vielä ole, mutta ulos pitää mennä. Joutsenetkin ovat palanneet. Odottivat mokomat minun pistävän puhelimen kiinni ja taskuun ennen upeaa ylilentoaan. Olisivat silloin tulleet, kun tuossa kuvailin.

Ai niin, se resepti. Se on vähän niin kuin nuo kuvan puut. Ei oikein minkään näköinen, mutta täynnä lupausta. Kuten lehdet vielä tulevat, lunasti tämä kauravuokakin odotukset. Maku oli kertakaikkisen herkullinen.  Kuva on kamala. Minun ei pitänyt sitä edes ottaa, kunhan räpsäisin, mutta sitten jälkikäteen (ja seuraavan päivän tähdeherkuttelun päätteeksi) totesin, että pakkohan tästä on blogiiin kertoa.

Maun lisäksi tämä on nimittäin edullista ja ravitsevaa. Vähän tiukemmallakin budjetilla ruokkii perheen helposti.
Ihan ilman noita tofujakin, jotka tuohon läväytin päälle, kun pöydästä loppuivat pannualuset.

Arvaisitko suoralta kädeltä, mitä sisältää ?

Kaura-kasvisvuoka 
(6 annosta)

6 kourallista kokonaisia kaurasuurimoita
4 porkkanaa kuutioina
sama määrä myskikurpitsaa
3 isoa sipulia
pasta rossa -maustesekoitusta
pippuria, ripaus suolaa  maun mukaan
(1,5dl valkoviiniä)
kasvisliemikuutio ja kehuvaa vettä

Kirsikkatomaatteja
loraus balsamico-etikkaa

Ja mausteita ja kasviksiahan voi sitten säätää ihan oman maun mukaan. 

Leikkaa siis kasvikset samankokoisiksi pieniksi kuutioiksi. Lorauta uunivuoan pohjalle hitusen öljyä ja levitä reunoillekin (ei täysin välttämätöntä, mutta ehkä se auttaa tiskiin...). Kaada kasviset vuokaan. Sekoita joukkoon kaurasuurimoit ja mausteita.

Meillä oli jääkaapissa pienestä valkoviinipullosta noin puolet (oli avattu jotain toista ruokaa varten). Lorautin sen pohjalle ja sitten kaadoin päälle kasvislientä (fondista) niin paljon, että ainekset peittyivät ja sormen verran nousi vesiraja niiden yläpuolelle.

Sitten vaan vuoka uuniin muhimaan 175 asteeseen 30-45min. Kannattaa vähän vahtia, ettei liikaa kuivu. Vuoka on valmista, kun suurimot ovat pehmeitä ja kypsiä.

Ota vuoka uunista ja lorauta joukkoon balsamico-etikkaa. Sekoita. Nosta pinnalle puolitettuja pieniä kirsikkatomaatteja ja laita uuniin vielä vartiksi.

Seuraksi voi tarjota tietysti vaikka kanaa tai tofua, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole.


Tarkan markan kokille 

Ihan sika hyvää - eikä tosiaankaan riko budjettia sillä kaurasuurimopussi (alle 4€) kestää ikuisuuden eivätkä tomaatit, sipuli ja kurpitsa ole sieltä kalleimmasta päästä.

Ostoslista (ilman sitä viiniä) näyttäisi suoraan tältä (hinnat S-ryhmän foodie palvelusta)

Kaurasuurimot 1,5kg	3,84 €
porkkanapussi 500g	0,89 €
myskikurpitsa 1kg (käytin 1/4)	2,15 €
sipuli (3 kpl keskikoko)	0,56 €
pasta rossa maustemylly	4,35 €
pippuri, suola (oletan, että löytyy - ei lasketa tällä kertaa erikseen)
Kasvisliemifondikuutiot (4kpl)	1,45 €
kirsikkatomaatit (250g)	1,19 €
balsamico de Modena 2,5dl	5,85 €
Koko summa	20,28 €
per nuppi (6)	3,38 €

Viini ei tosiaan ole pakollinen. Mausteet ja etikka tietysti maksavat jonkin verran, mutta nekin kestävät kauan ja ilahduttavat aterioissa moneen kertaan.

Kaurasuurimot ovat ihania myös keitoissa. Talveen sopivaa tomaattista keittoa kaurasuurimoilla höystettynä on meillä tehty kerran jos toisenkin. 

Green Kitchen Stories ja ihan paras vegetagine

Lukemiseni on mennyt ihan keittokirjoiksi. Jonkinlainen kokkausinspiraatiokin on taas löytynyt, joten kai sitä tässä kuussa voisi nyt sitten kirjata vähän useammankin kuukauden keittokirjan?

Viikko sitten olin kuopuksen kanssa Konalan kauppakeskuksessa. Siellä on jättimäinen HopLop, jonne Toto oli menossa synttäreille. Laiskotti, enkä jaksanut lähteä välillä ajamaan kotiin ja sitten taas takaisin, vaan jäin Kobo kassissa kiertelemään sieltä löytyviä muutamaa kauppaa. Koboa en kassista lopulta kaivanut ollenkaan, mutta ostoksia tein odotuksiani enemmän. Päädyin hankkimaan tarjouksesta sekä uunipadan että paellapannun (Kamadoon), mutta parhaat löytöni taisin tehdä kauppakeskuksesta löytyneesta kirjojen alekaupasta.

Hyllyistä löytyi kaksikin Green Kitchen Stories-bloggaajien keittokirjaa 5€/kpl. Kasvisruokaa tarjoileva blogi on ollut "pinnalla" jo vuosia. Minulla on sen suhteen jännä tilanne. En lue blogia koskaan. En edes tiedä, onko se hyvä vai huono. Olen kuitenkin himoinnut blogin kirjoittajapariskunnan keittokirjoja edes näkemättä niitä.

Mistä ihmeestä moinen halu voi syntyä ? No, se on sitä somen voimaa. Olen lukenut muista blogeista ja kommenteista, että kyseinen blogi on kaunis ja reseptit herkullisia. Koska seuraamani blogit minua miellyttävät, oletan niiden kirjoittajien suositusten sopivan minulle. Luotan.

Niinpä, ei ihme, että yrityksetkin haluavat käyttää blogeja omien tuotteidensa esilletuontiin. Toisen tietysti tekevät sen paremmin kuin toiset ja parhaimmillaan vaikuttajamarkkinointi toimi juuri tällaisen spontaanin suosittelun kautta.

Mutta siis, ostin molemmat kirjat (tietysti) ja sain kaupan päälle vielä jäätelökirjan samaan hintaan. Onnellisena vietin viikonlopun selaillen keittokirjoja, jotka ihan oikeasti osoittautuivat maineensa veroisiksi, ja Kirppu teki meille karamellijäätelöä.


David Frenkiel, Luise Vindahl  : Green Kitchen Stories & Green Kitchen Travels 
Oma ostos kirja-alesta

Vähän yllättäen pidin kuitenkin enemmän blogin omaa nimeä kantavasta "perusteoksesta" se henki jotenkin ihanasti kotoisaa oloa ja rentoa meininkiä. Ehkä omat lapseni ovat jo sen verran isoja, että vieroksuin hieman matkareseptien lomaan kirjoitettuja ohjeita pienen lapsen kanssa reissaamisesta.

Ei silti, ihan järkeviä neuvoja enimmäkseen, mutta eivät minulle ajankohtaisia. Tai sitten vaan olen hieman kateellinen pienen perheen pitkästä matkasta halki mielenkiintoisten maiden. Me emme saaneet lasten kanssa aikaiseksi, eikä siihen kyllä oikein olisi ollut varsinaisesti mahdollisuuttakaan siihen aikaan (lue: emme olleet valmiita uhraamaan työpaikkoja ja taloudellista mahdollisuutta kotiin, jonka eteen oli kuitenkin tehty jo paljon töitä).

Molemmat kirjat ovat täynnä mielenkiintoisia ja houkuttavia reseptejä. Idyllinen kuva pariskunnasta pienen tyttönsä kanssa on mukava, vaikka kaikki me tiedämme lapsiarjen olevan välillä muutakin kuin innokkaasti uusia makuja maistelevaa muksua ja hymyilevää taaperoa lentokoneessa. Eivät David ja Luise tietenkään väitäkään kaiken aina olevan auvoista, mutta tunnelma on rento.

Kovin pahasti ei myöskään mennä kasvisruoasta paasaamisen puolelle. Luise onkin sekasyöjä, joka on miehensä ansiosta/vuoksi/seuraksi ryhtynyt tutkimaan kasvisruokien mahdollisuuksia. Lopputuloksena on mielenkiintoisia yhdistelmiä, jotka eivät tiukkapipoisuudessaan karkoita tällaisia vain vaihtelua ruokapöytäänsä etsivää sekasyöjää. Toki kovasti painotetaan terveellisyyttä, mutta siihenhän me kaikki aina(kin) välillä pyrimme.

Meillä kokeiluun lähti ensimmäiseksi kasviscouscous tai tagine-tyylinen pata, joka valmistettiin ostamassani uudessa (ei-taginemallisessa) padassa ja tarjoiltiin couscous-ryynien.  Mausteisuudessaan ja väreissään pata osoittautui kaikille sopivaksi ja hyvin myös muksuihin uppoavaksi. Annos on myös turhankin riittoisa. Isäntä lähti melkein koko viikoksi reissuun, jotan pataa sitten upotettiin mm. pizzakastikkeeksi. Siinä kohtaa vähän ilmeni jonkunlaista kapinahenkeä.

"Ei tää pahalta maistu, mut ei tää kyllä mitään pizzaa ole..." Anteeksi murut, tehdään seuraavaksi kunnon tomaattikastike. 

Ihan paras vegetagine 

Aika lailla seurasin tämän kanssa kirjan reseptiä, mutta pari pientä muutosta tuli tehtyä mielialan ja kaappien sisällön mukaan. Mausteeksi lykkäsin kaapista löytynyttä Garam Masalaa ja se toimi ihan hurjan hyvin. Lisäsin joukkoon myös jääkaapista löytyneen yksinäisyyttään jo nahistumaan pyrkineen sellerinvarren, joka taisi tuoda vielä omaa sävyään pohjamakuihin. Suurin muutos taisi olla kuivattujen aprikoosien vaihtuminen tuoreisiin taateleihin. Minun teki mieleni vähän tummempaa ja vähemmän kieltä kirpistävää makeutta tällä kertaa, vähän samasta syystä unohdin myös rusinat (eikä niitä olisi kaapista löytynytkään) 

Tässä siis niin kuin meillä tehtiin: 
oliiviöljyä
2 isoa sipulia karkeasti silputtuna
3 valkosipulinkynttä murskattuina
1 sellerinvarsi karkeasti silputtuna
1,5rkl inkiväärimurskaa tuubista
1rkl kanelia
1rkl garam masalaa
1tl harissatahnaa (meidän jääkaapista löytynyt oli tosi tujua) 
2 x tomaattimurskapurkki 
1 (luomu) sitruunan kuori raastettuna + mehu
korianterinipun varret silppuna + lehdet loppua varten 
1/2 myskikurpitsaa kuorittuna ja paloina
1 bataatti paloina
3 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
8 tuoretta taatelia kivet poistettuina
1tlk kikherneitä valutettuna ja huuhdeltuna 

tarjoiluun täysjyväcouscousia pakkauksen mukaan kypsennettynä, tomaatteja, korianteria, paahdettuja manteleita ja halutessasi myös minttua.  

Kuuumenna öljy ja kuullota sipulia ja selleriä muutama minuutti. Lisää inkivääri, valkosipuli ja mausteet. Sekoita. Lisää harissa, tomaattimurska, sitruuna ja korianterinvarret. Kuumenna kiehuvaksi ja laske hieman lämpöä. 

Lisää kasvikset ja taatelit. Sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja hauduta hiljalleen tunnin verran tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Lisää kikherneet ja sekoita. Kuumenna ja nosta sitten tarjolle. (kirjassa kypsennettiin uunissa kannen alla, mutta minä annoin poreilla hellalla). 

Tarjoile couscousin ja lisukkeiden kera, 

Kurpitsa-aika

Se on taas kurpitsa-aika... Syysloman kunniaksi hankittiin meillekin iso Halloween-kurpitsa. Siellä se on hymyillyt iloisesti olohuoneen ikkunasta. Saa nähdä kestääkö varsinisesti H-hetkeen saakka. Ensi poltti liian korkea kynttilä mustan reunan hattuun ja nyt ovat öiden pikkupakkaset koetelleen kestävyyttä. 

Monena vuonna olemme saaneet lyhtykurpitsat kuin itsestään pihalla kasvaneina. Siksi kai melkein 30€ tuntuikin hurjalta hinnalta (toki isosta) kurpitsasta. Pihi emäntä ryhtyi heti miettimään, miten hyödyntää jättikulhollinen sisältä kaavittua kurpitsaa. 

Löytyihän niitä, kurpitsanupotuskeinoja. 

Muffinsseja tehtiin peräti kahdenlaisia - suolaisia ja makeita. Makeiden ohje on aikoinaan Jamie Oliverilta bongattu ja vuosien varrella omaksi muokattu. Suolaisiakin on tehty joskus ennen, aina mennään kaapista löytyvien ainesten mukaan - kurpitsa pysyy. 

Makeat kurpitsamuffinssit

400g hienonnettua kurpitsaa
2-3 dl Demerara sokeria
4 munaa
hiukan suolaa
4,5 dl jauhoja
2 kukkurallista tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
iso kourallinen hienonnettuja saksanpähkinöitä
alkuperäisessä reseptissä käsketään laittamaan melkein 2 dl öljyä, mutta toimii kyllä vähemmälläkin. Laitamme nykyään varmaan sellaisen reilun desilitran verran.

Hienonna ja sekoita kaikki ainekset löysäksi taikinaksi. Laita muffinssivuokiin ja paista 180 asteessa n.20-30min, kunnes tikulla koitettaessa kypsiä. Paistoaika toki vähän vaihtelee muffinssien koon mukaan. 

Tällä kertaa ei edes kourrutettu vaan katosivat pikku hiljaa ihan sellaisinaan. 

Hyvin kelpasivat muffinssit ulkoilun jälkeen välipalaksi.
Kinkku-juusto-kurpitsamuffinssit (12kpl)

2dl vehnäjauhoja
2dl speltti täysjyväjauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl öljyä
2 kananmunaa
2dl turkkilaista jugurttia
2dl raakaa kurpitsaa koneella hienonnettuna 
pari kevätsipulia silputtuna
1-2 kourallista palvikinkkua silputtuna 
iso kourallinen kuorittuja auringonkukansiemeniä  
2 kourallista juustoraastetta
suolaa ja pippuria

Sekoita nesteet, kurpitsa, sipuli, kinkku ja puolet juustoraasteesta. Lisää hiukan suolaa (muista, että suolaa on myös kinkussa ja juustossa) ja mustapippuria. Sekoita kuivat aineet ja lisää nesteisiin. Sekoita vähän löysäksi taikinaksi ja jaa lusikoiden avulla paperisilla muffinssivuoilla vuorattuihin muffinssipellin koloihin.

Ripottele päälle loput juustoraasteesta ja paista 175 asteisessa uunissa noin 15 minuutta. Nosta pelliltä jäähtymään ja tarjoile haaleana.

Kurpitsasta riitti hyvin myös keiton pohjaksi. Tähän keittoon olinkin erityien tyytyväinen. Laitoin nimittäin vain puolet kookosmaitopurkista ja lopputuloksena oli mausteinen herkku, jossa kurpitsan hedelmäinen maku oli mukavasti tallella. 
Kurpitsalaksa

3 porkkanaa
3 sipulia
1 sellerin varsi
muutama kevätsipulin varsi
kurpitsaa saman verran kuin edellisiä yhteensä
2tl inkivääriä (esim. Santa Marian tuubista)
2tl valkosipulia (esim. Santa Marian tuubista)
ripaus suolaa
1 kasvisliemifondikuutio
puolikas punainen chili
3 kaffirlimenlehteä
muutama raapaisu limen kuorta
1-2dl kookosmaitoa 
(jos kaipaat lisää suolaa niin lisää pieni loraus soijaa tai kalakastiketta)

Leikkaa porkkanat, siupli, selleri ja kevätsipuli palasiksi. Kuullota kattilassa öljyssä muutama minuutti. Sekoita joukkoon inkivääri, valkosipuli ja suola. Sekoita. 
Lisää joukkoon kasvisliemifondikuutio, kurpitsa ja hienonnettu chili. Kaada vettä litran verran, että kasvikset peittyvät väljästi. 
Lisää kaffirlime ja lime. Pistä kansi päälle ja anna poreilla hiljalleen runsaat puoli tuntia (tai kauemmin, jos kaikki ei tunnu pehmeän hajoavalta). 

Poimi keitosta kaffirlimen lehdet pois. Sileytä keitto blenderissä tai sauvasekoittimella ja laita puhtaaseen kattilaan. Kuumenna, sekoita joukkoon kookosmaito ja kuumenna taas. Tarjoile haluamiesi lisäkkeiden kera. (Jos kaipaat suolaisempaa niin lisää pieni loraus soijaa tai kalakastiketta - me emme tarvinneet). 

Lisukkeiksi kelpaavat esim. korianteri, nuudelit, maapähkinät (tai chilipähkinät) tai mikä tahansa muu nyt sattuu hyvältä maistumaan. 

Eikä se kurpitsa vieläkään loppunut.

Laitoin loput uuniin mausteiden kera (chiliä, savupaprikajauhetta, suolaa ja pippuria) ja annoin paahtua pehmeäksi. Lopuksi taas sileytin pyreeksi ja laitoin tuppervaaraan odottamaan. Meillä syödään viikolla kurpitsalasagnea.

Mitäs muita kurpitsankäyttöideoita löytyy innokkaille lyhdyntekijöille? 

#satasyytäollaonnellinen (10) - Otetaan yksi iso kurpitsa...

 
Voiko mikään tuntua paremmalta kuin oman sadon korjaaminen pihalta ? Kyllä voi. Vieläkin parempaa on se, kun talvipakkasella nostaa keittiön pöydälle sadosta jäljellä olevan kurpitsan ja ryhtyy miettimään, mitä siitä laittaisi ruoaksi. Samalla voi muistella kesän lämpöä.

Kurpitsat ovat ihania. Ne säilyvät kuukausitolkulla täysin käyttökelpoisina ja lisäksi ne taipuvat niin makeisiin kuin suolaisiinkin herkkuihin. Ne myös kasvavat pihalla aika lailla itsekseen, kunhan muistaa kuivimpina kausina huolehtia kastelusta.

Meillä oli pihalta syksyllä poimituista jäljellä se kaikkein suurin. Rohkeus ei ollut oikein riittänyt sen avaamiseen aikaisemmin, kun pelkäsimme osan menevän inspiraation puutteesta hukkaan. Ihan turhaan pelkäsimme. Kurpitsasta riitti mukavasti useampaankin ateriaan.

(1) Ensin laitoimme paloja mausteiden kanssa uuniin ja nautimme ihanan risoton kaverina. 



(2) Lopuista uunipaloista tehtiin perinteinen kurpitsakeitto eli sekoitettiin jääkaapista löytyviä juureksia (porkkana, palsternakka), sipulia ja mausteiset kypsät kurpitsapalat. Lorautettiin sekaan risoton jäljiltä pikkupullon pohjalta löytyvä valkoviini & kasvislientä ja annettiin porista. Tarkistettiin mausteet ja lisättiin tarvittaessa. Keitto olisi hyvää ihan palojen kera, mutta lapsiin uppoaa ainakin meillä paremmin kun vedetään vielä sauvasekoittimella sileäksi.

(3) Keiton seuraksi oli jo aiemmin tehty kinkku-kurpitsamuffinsseja. Ihanan pehmeitä herkkuja, jotka tekivät kevyestä keitosta ruokaisamman iltaruoan.

(4) Loppuosa kurpitsasta päätyi taas palasina uuniin ja muussattiin kurpitsalasagnen osaksi. Että voikin olla kasvislasagne hyvää. Pinaatilla, fetalla ja pinjansiemenillä höystetty herkku katosi niin nopeasti, ettei edes kunnon kuvaa ehditty ottamaan.


Sitten huomattiin, että makeat jäivät kokonaan tällä kertaa tästä kurpitsasta tekemättä. No, siinä on hyvä syy jatkaa kurpitsansiemenien törkkäisyä keskelle kukkamaata taas ensi keväänä...

Kurpitsalasagne 

Leikkaa kurpitsaa paloiksi iso uunivuoallinen, sekoita joukkoon mausteita (chiliä, savupaprikajauhetta, pippuria jne...)  ja kypsennä 200 asteessa noin 30min. Muussaa kauhalla.

Tee Bechamel-kastike sulattamalla 50g voita kattilassa ja sekoittamalla siihen noin desin verran vehnäjauhoja. Kaada joukkoon vähitellen litran verran maitoa koko ajan hyvin sekoittaen.Leikkaa lopuksi joukkoon 1 oksa rosmariinia.

Raasta Emmental- tai Edamjuustoa muutama kourallinen. Kuullota 1-2 sipulia pannussa oliiviöljyssä ja sekoita lopuksi joukkoon huuhdellut pinaatinlehdet. Paahda pari kourallista pinjansiemeniä kuivalla pannulla.

Kokoa lasagne vuokaan laittamalla pohjalle kurpitsasosetta, ripottelemalla sen päälle sipuli-pinaattiseosta, pinjansiemeniä ja murustettua fetajuustoa. Asettele päälle lasagnelevyt ja kaada kerros valkokastiketta. Ripottele juustoraastetta ja toista sitten kerroksia kunnes vuoka on täynnä. Laita päällimmäiseksi kastiketta ja ripottele päälle juustoraastetta.

Kypsennä uunissa 180 asteessa 50min, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Anna vetäytyä vielä hetken aikaa ja nauti.

Jouluiset kurpitsamuffinssit

Meillä on jo vuosien ajan joka syksy tehty kurpitsamuffinsseja Jamie Oliverin ohjeella. Se on hyväksi todettu ja herkullinen. Siinä kurpitsa käytetään muffinssitaikinaan raakana, pieneksi hienonnettuna. Kurpitsasose on jäänyt keittoihin ja harvoihin kurpitsapiiraisiin - tähän saakka. Nyt bongasin Kotiliedestä kivan kuuloisen ohjeen. Lopputuloksena olikin ihanan pehmeitä muffinsseja, joiden jouluisuus tulee tietysti mausteista ja reseptiin lisäämistäni hillotuista appelsiininpaloista ja appelsiininkukkavedestä.

Kurpitsakakkuset
(muuteltu alkuperäinen resepti Kotiliedestä - Minna Salin)

24 minimuffinssia + 10 isompaa

400g kurpitsasosetta
1,5dl fariinisokeria
1 dl rypsiöljyä
1,5dl tummaa siirappia
korkillinen appelsiininkukkavettä

kuivat aineet : 
3dl vehnäjahoja
1,5dl perunajauhoja
1dl mantelijauhoa
1tl ruokasoodaa
2tl leivinjauhetta
pieni ripaus suolaa
hillottua appelsiininkuorta pieninä palasina

Kuorrutus :
200g appelsiinituorejuustoa
6dl tomusokeria (Viola-juusto oli niin pehmeää, että kunnon kuorrutukseen tarvittiin tuplamäärä sokeria)
75g voita (samoin lisäsin voita)

Sekoita kurpitsasose, fariinisokeri, siirappi, öljy ja appelsiininkukkavesi. Lisää kuivat aineet (appelsiininkuoripalat sekoittuvat parhaiten jauhoihin sekoitettuna).

Jaa paperivuoilla vuorattuihin muffinssipelteihin ja paista 175 asteessa pieniä muffinsseja 20-25 min ja isoja 30-35min. Anna jäähtyä.

Semoita kuorrutuksen ainekset ja vatkaa ne kuohkeaksi sähkövatkaimella. Kuorruta muffinssit ja koristele hillotulla appelsiininkuorella.

Ruokaa romaaneista VIII - Kasviscurry from Neverwhere

Neil Gaimanin Neverwhere oli lukukokemuksena elämys. Lisäksi se jäi nakuttamaan takaraivoon sekä tarinana, yhteiskuntakriittisenä kannanottona että.... reseptinä.

Richard on nuori liikemies, jonka elämä heilahtaa raiteiltaan hänen auttaessaan nuorta tyttöä pakenemaan takaa-ajajiaan. Tytön myötä Richard joutuu tahtomattaan tutustumaan Lontoon alla olevaan vaihtoehtoismaailmaan, johon päätyvät kaikki normaalin maailman normien yli ja välistä putoavat. Siellä asuvat asunnottomat ja kaikki ne näkymättömät, joiden ohitse kävelemme päivittäin kääntäen päämme toiseen suuntaan.

Alimaailma on maaginen sekoitus outoja olentoja ja syrjäytyneitä. Metroasemat ovat nimensä mukaisia, eivätkä vain junan pysähdyspaikkoja. Black Friars aseman nimessa tarkoittaa nimenomaan mustien veljesten luostaria, jossa vartioidaan yhtä vaarallisimmista maagisista esineistä. Alimaailman  kauppatori liikkuu paikasta toiseen. Yhtenä yönä sen voi löytää keskeltä Trafalgar Squarea, toisena British Museumin tiloista. Rahaa ei torilla tunneta, vaan kaikki perustuu vaihtokauppaan ja kallein vaihdannainen on palveluksen velka.

Richardin harhaillessa torilla, hän ostaa ruokaa itselleen ja kumppaneilleen. Lautaselle valikoituu kasviscurrya, koska lihacurryn ulkonäöstä ei voinut päätellä, mitä siihen oikein on lihaksi päätynyt. Curryn syöminen on Richardista nautinnollista - ei niinkään siksi, että sen ulkonäkö olisi herkullinen tai maku erityisen ikimuistoinen. Ruoasta tekee ihanaa se, että on oikeasti kamala nälkä. Edellisestä ateriasta on jo aikaa, eikä seuraavasta ole tietoa.

Tuo kasviscurry siis jäi mieleen kummittelemaan. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta nyt sain sen vihdoin aikaiseksi. Meidän kasviscurrymme tekee kunniaa esikuvalleen monessakin mielessä. Se on tehty jääkaapista löytyneistä kasvisten jämistä, niin kuin varmasti Richardinkin syömä curry. Se ei ole kauneudella pilattu - itse asiassa lapset nyrpistelivät jo lautasta katsellessaan. Maku on toki hyvä, varsinkin seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä. Niin, ja nälkä lähtee.

Markkinayön kasviscurry 

Kuullota pannulla oliiviöljyssä sekalaisia sipuleita suikaleina (1 punasipuli, 2 salottisipulia, pieni pala purjoa). Ripottele päälle hitunen suolaa nesteyttämään.

Lisää joukkoon inkivääriä, chiliä, valkosipulin kynsiä (2 isoa), sitruunaruohoa, korianteria. Meillä käytettiin tällä kertaa Lidlistä hankittuja pakastekuivattuja mausteyrttejä ja kyllä niistä makua irtosi. Vaikka täydennettiin tosin sitten vielä palalla oman pihan chiliä ja lisäinkiväärillä (1 rkl).

Pilko myskikurpitsaa (pieni pala), kesäkurpitsaa (puolikas), munakoisoa (puolikas) ja pari perunaa ja lisää joukkoon. Lisää 1 limen ja puolikkaan sitruunan mehu. Lorauta joukkoon 2rkl soijakastiketta ja saman verran kalakastiketta. Lisää tilkka vettä ja anna poreilla, kunnes kasvikset ovat kypsiä. LIsää iso ruokalusikallinen ruokosokeria. Kaada joukkoon purkillinen kookosmaitoa ja anna poreilla taas.

Maistele  ja lisää suolaa tai happoa tai makeutta tai chiliä makusi mukaan. Tarjoile riisinuudelien kera. Voit ripotella päälle vielä paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Kurpitsafilopiirakka

Tämä ei nyt ole vielä pihan kurpitsoista vaan ihan ostetusta myskikurpitsasta (butternut squash), mutta ehtiihän sitä. Kurpitsakausi kestää loppukesästä sydäntalveen (marketin ystävällisellä avustuksella) ja reseptejä riittää !

Filo on taikinana siitä kiitollinen, että pintaan tule helpolla ihana rapeus. Toisaalta se on hiukan harmittavainen siitä, että repeilee ja menee helposti kasaan piirasta koottaessa. Vaan eipä tuo repeily tietysti haittaa, kun kerroksia on monta.

Kurpitsafilopiirakka

Kypsennä noin 750g kurpitsaa paloina uunissa silputun rosmariinin, kokonaisten kuorimattomien valkosipulinkynsien (laitoimme 4 suurta - eikä ollut liikaa) ja oliiviöljylorauksen kanssa. Lämpöä oli 200 astetta ja aikaa kului tuollaiset 25minuuttia. Tämä on se kasvisversio. Meillä laitettiin joukkoon vielä muutama pekonisiivu lisäämään täyteläisyyttä.

Laita kurpitsa tehosekoittimeen, purista joukkoon pehmeät valkosipulinkynnet ja lisää vielä loraus maitoa ja kananmuna, suolaa ja pippuria. Sekoita tasaiseksi massaksi.

Sekoita keskenään iso kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä, 2 silputtua chiliä, yhden sitruunan raastettu kuori ja iso kourallinen fetamuruja.

Avaa filotaikinapaketti ja kostuta yksi levy vedellä. Aseta levy öljyllä voideltuun vuokaan ja lisää päälle vielä pari levyä lisää. Levitä pohjan päälle kurpitsamassaa. Lisää vielä pari filolevyä ja lisää fetaseosta. Toista kumpikin kerros kertaalleen ja peitä piiras sitten filolevyillä.

Voitele piiras vedellä, ripottele päälle pinjansiemeniä ja paista uunissa 180 asteessa (kiertoilmauuni 160) vajaa puoli tuntia. Anna jäähtyä hetken ja nauti salaatin kera. Meillä oli tällä kertaa salaatin lisäksi vielä paahdettuja punajuuria...

Tosikliseenä aurinkoa lautasella : kurpitsa - bataatti- sipulikeitto

Syksyn sää on suosinut paria viime päivää lukuunottamatta, eikä iltojen pimetessä aurinkoa ei saa koskaan liikaa. Lämpimän oranssi ja chilillä maustettu keitto  tuo kaikkeen hämäryyteen mukavaa lämpöä pöydälle sytytettyjen kynttilöiden lisäksi. Tiedän, olette kuulleet tuon aikaisemminkin. Vanha klisee on kyseessä, mutta niin totta !

Syyskeitto 

1 bataatti kuutioina
sama määrä myskikurpitsaa kuutioina
2 punasipulia palasina
1 sellerin varsi
1 rkl paprikajauhetta
1 tl jeeraa
1 rkl chilijauhetta ja iso hyppysellinen espelette-chiliä
2dl valkoviiniä
2 kasvisfondikuutiota
vettä

persiljasuolaa päälle ripoteltu

Laita oliiviöljyä kuumenemaan kattilan pohjalle ja lisää kaikki kasvikset. Kierittele hetki ja lisää mausteet. Sekoittele ja kuullota vielä muutama minuutti. Lisää valkoviini ja odota, että alkoholi kihahtaa pois. Lisää liemikuutiot ja kiehuvaa vettä niin paljon, että kasvikset peittyvät. Anna poreilla hiljalleen puolisen tuntia.

Kun kasvikset ovat pehmenneet, surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Laita lautasille. Lisää suolaa kaipaavat voivat ripotella päälle vaikka persiljasuolaa.
Seuraksi tarjoillaan paahdettua leipää, voita ja juustoa...

Hienostuneen makuista, rustiikin näköistä...

Pannulla sipulin ja pekonin kanssa kypsennetyt myskikurpitsapalat eivät parhaalla tahdollakaan näytä kauhean hienostuneilta, ainakaan meidän keittiössämme. Maussa ei kuitenkaan ole mitään vikaa, päinvastoin. Tämä on hienostuneen pehmeän makuinen herkku, johon ricotta tuo täyteläisyyttä ja salaatti raikkautta. Ehdotonta aatelia alkuruoaksi tai kevyeksi lounaaksi.

Ricotta oli tällä kertaa myöskin itse tehtyä Glorian ruoka ja viini-lehden ohjeella. Tosi hyvää pienellä limevivahteella, mutta tein jotain hassusti varmaan lämpötilojen suhteen sillä juustoa tuli vain murto-osa reseptin lupaamasta määrästä. Täytyy siis kokeilla jossain välissä vielä uudelleen.


Salviakurpitsaa ricotan kera

Leikkaa pekonia (tai pancettaa) paloiksi ja heitä pannulle tirisemään öljytilkkaan.  Lisää lohkottu punasipuli ja anna kuullottua hetken verran. Lisää joukkoon myskikurpitsakuutioita (butternut squash), tuoretta salviaa ja 1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna.  Mausta suolalla ja pippurilla.

Lorauta sekaan valkoviinia, sekä pikkuisen valkoviinietikkaa. Lisää vettä ja anna muhia puolisen tuntia. Lisää hiukan vettä, jos kuivuu liikaa ennen kuin kurpitsa on pehmeän kypsää.

Asettele salaattia tai pinaatinlehtiä tai molempia lautasen pohjalle. Lusikoi kurpitsaseos päälle ja asettele muutama lusikallinen ricottaa keon harjalle. Lorauta päälle hiukan oliiviöljyä jos haluat.

Auringonkeltaista marraskuussa

Pimeää, mustaa, pimeää... siinä kai se tämänhetkinen tilanne, kun katsoo ikkunasta ulos. Lukuunottamatta tietysti sitä ajoittaista harmaata, jota myös päiväksi kutsutaan. Auringonkeltaista saa lautaselle poimimalla muutenkin sesonkiin sopivia herkkuja. Siskot kokkasivat porkkanakeittoa ja Kivistössäkin nautittiin keltaisesta keitosta. Meillä turvauduttiin kurpitsan maustamaan ja keltaisena valuvaan risottoon. Oozy, sanoisi Jamie Oliver. Herkullista, sanon minä.

Perusrisotosta saa jännittävämpää samalla konstilla kuin keitoistakin eli tuunaamalla sattumia. Jos kurpitsamuffinssit ovat herkkua saksanpähkinöillä höystettynä ja endiivin kyytipoikana maistuvat sekä pähkinät että sinihomejuusto, niin minun logiikallani kaikki yhdessä paikassa ei voi olla pahaa. 1+2 on enemmän ja parempaa kuin 3 näin kokkausmatikassa. Pekoni nimittäin tuli mukaan ihan vaivihkaa takavasemmalta (Lue : isäntä pisti pannuun ja tarjolle).
 


Mitä siis tehtiin ?

Ensin kuullotettiin voin ja öljyn sekoituksessa yksi silputtu punasipuli ja kaksi valkosipulinkynttä suolahyppysellisen kanssa. Kymmenen minuutin kärsivällisen tiristelyn jälkeen sekaan heitettiin muutama kourallinen riisiä, jonka annettiin muuttua läpikuultavaksi sipuleiden kanssa hyvin sekoitellen. Sitten vaan lisättiin joukkoon mössöksi yleiskoneella ajettu puolikas myskikurpitsa ja alettiin lappamaan kanalientä oikeaoppiseen risotonvalmistustapaan. Eli nestettä lisättiin aina kun edellinen kauhallinen oli imeytynyt ja koko ajan sekoiteltiin.

Kun riisi oli pehmeää ja koostumus kokkia miellyttävää, niin mukaan laskettiin kaksi isoa palaa voita ja muutama kourallinen raastettua parmesaania. Sekoituksen jälkeen maistettiin, sillä ilman kunnon suolausta tämä ei maistu miltään. Tosin kannattaa muistaa noiden lisukkeiden, eli varsinkin sinihomejuuston suolapitoisuus, ettei käy hassusti.

Sitten samantien lautaselle ja päälle yllämainittuja lisukkeita kunkin maun mukaisesti.
 
Muistattehan muuten, että risoton onnistumisen takaa vain ja ainoastaan oikeanlainen risottoriisi, eli Arborio tai Carnaroli. Voi niitä tietysti olla muitakin hyviä lajikkeita, mutta näitä nyt ainakin löytyy myös ihan marketeista. 

Ja vielä kurpitsaa...

Kurpitsaa syödään meillä tähän aikaan vuodesta melkein joka toinen päivä. Reseptejäkin on siis kokeiltu monenlaisia. Nyt löytyi yksi ihan "killeri" viimeisimmästä Glorian ruoka ja viini -lehdestä. Muutenkin kyseisessä lehdessä oli taas kaikenlaista kivaa kokeiltavaa.

Kyseessä siis on kikhernetäytetyt kurpitsat. Tein muuten ihan lehden reseptin mukaan, mutta en kovertanut raakaa kurpitsaa, vaan valelin puolikkaat öljyllä ja balsamicolla, ripottelin päälle suolaa ja pippuria ja kypsensin 200 asteisessa uunissa. Sitten vasta koversin maltoa täytettä varten.

Täytehän aloitetaan kypsentämällä silputtu valkosipuli ja sipuli pekonipalojen kanssa pannulla. Sitten lisätään kurpitsaa, keitettyjä kikherneitä, tomaattipyreetä, pala kasvisliemikuutiota sekä hiukan vettä. Pienen lisäkuumennuksen jälkeen sitten laitetaan fetajuustoa ja pinaattia. Lopuksi täyte laitetaan kurpitsankuoriin ja uuniin. Minä raastoin päälle vielä vähän parmesaania ja ripottelin paahdettuja pinjansiemeniä.

Oli tosi herkkua. Tarkempia määriä löytyy lehdestä, mutta minä kyllä heitin tällä kertaa ihan summamutikassa ja herkkua tuli...

Kurpitsamuffinssit à la Jamie

Syksy on kurpitsa-aikaa. Tänä vuonna meillä ei pihalta tule kuin pari pientä, mutta onneksi Espoossa ainakin Citymarketeissa näyttää olevan erilaisia kurpitsoja. Viimeksi mukaan tarttui italialainen luomu Butternut squash (myskikurpitsa muistaakseni suomeksi), josta isäntä taikoi meille herkkumuffinsseja. Resepti on Jamie Oliverin "Jamie at Home" kirjasta ja meillä vakiokamaa aina kun saadaan kurpitsa käsiimme. Kuten "Jamies 30 minutes meals" myös "Jamie at Home" toimii mahtavan hyvin ihan lukukirjanakin.

Näihin muffinsseihin tulee oikeasti himo eivätkä ole edes mitään hirmuisen epäterveellisiä... (lue : ei voita ja sokerin määrääkin voi pienentää). Minä pistelen näitä siis hyvällä omallatunnolla aamupalaksi, lounaalla jälkkäriksi, iltapäiväteen kanssa, illalla jälkkäriksi ja välillä aina muuten vaan...

Resepti löytyy vanhasta ruokablogistani, oikein kuorrutuksen kera, mutta laitetaan nyt tuo perusresepti vielä tännekin :-) Tässä sellaisena kuin itse sen tällä hetkellä teemme.


Kurpitsamuffinssit

400g hienonnettua Butternut Squashia (pesty, ei kuorita eikä keitetä)
2-3 dl Demerara sokeria
4 munaa
hiukan suolaa
4,5 dl jauhoja
2 kukkurallista tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
iso kourallinen hienonnettuja saksanpähkinöitä
alkuperäisessä reseptissä käsketään laittamaan melkein 2 dl öljyä, mutta toimii kyllä vähemmälläkin. Laitamme nykyään varmaan sellaisen reilun desilitran verran.

Hienonna ja sekoita kaikki ainekset löysäksi taikinaksi. Laita muffinssivuokiin ja paista 180 asteessa n.20-30min, kunnes tikulla koitettaessa kypsiä.

Viimeksi innostui isäntä myös kokeilemaan suolaista versiota ja korvasi öljyn ja kurpitsan pestolla. Vähän vaatii resepti vielä kehittelyä sillä kuohkeus puuttuu. Toimii kuitenkin ihan hyvin sellaisena vähän keksimäisenä tuorejuuston kera. Pesto maustaa mukavasti.