(Ruoka)päiväkirja: Podcastien lumoissa

Joka päivä on pakko syödä ja se tarkoittaa kolmen "lapsen" perheessä melkoista työmäärää sekä ajallisesti että aivollisesti. Aina välillä aivoissa ei kuitenkaan tapahdu mitään ja inspiraatio on hukassa pahemman kerran. Minulla on viime aikoina (vuosina) noita kokkausjumihetkiä ollut enemmän kuin tarpeeksi, Ikinä ei uskoisi, että joskus olen oikein ruokablogia ollut pitävinäni, kun nykyään ei meinaa saada perusannoksiakaan pöytään. Eikä ole tainnut ruokapäiväkirjakaan pahemmin täällä blogissa päivittyä.

Onneksi lapset ovat jo niin isoja, että kokkausvuoroja voi surutta nakittaa säännöllisesti ja onhan meillä ollut noita Ruokaboksejakin välillä käytössä. Silti äidillä kai on kuitenkin meillä suurin vastuu porukan ruokkimisesta. 

Olen yrittänyt löytää uudelleen kokkauskipinää monella tavalla. Aina joskus löytyy jotain ruokalehdistä ja keittokirjojahan meillä on ihan liikaa, mutta viime aikoina olen huomannut erityisesti podcastien toimivan. Harvoin niistä mitään reseptiä tulee otettua, mutta niistä saa inspiraatiota  uudentyyppiseen ruokaan/ainekseen tai muistutuksen vanhasta suosikista. 

Viimeisen vuoden aikana olen erityisesti kuunnellut Bella Table-podcasteja, mutta nyt kuuntelin putkeen myös 10 jaksoa (eli kokonaisen tuotantokauden) Samassa liemessä-podcasteja. Niiden takaa löytyvät Meri-Tuuli Väntsi ja Pipsa Hurmerinta niin kuin aiemmin kovasti pitämässäni ruokaohjelmassakin  ja tyyli jatkuu samanlaisena. Rempseää ja kuvia kumartelematonta puhetta ruoasta, ruokaan liittyvästä bisneksestä ja vähän kulttuurianalyysiäkin. Viihdyin. 

Lisäksi tulin taas avanneeksi Samassa liemessä keittokirjan, josta olen monesti ennenkin löytänyt ratkaisun pahemman laatuiseen kokkausjumiin. (Hitsit vaan, kun jäi sobanuudelit tänään ostamatta - olisin tehnyt tuon ruokaohjelmalinkin taakse kirjaamani sienireseptin). 

Nuudeleita siis ei kaapissa ollut, mutta teinkin podcastin ja vanhojen lehtien selailun myötä mieleen juolahtanutta majoneesi-punainencurry - lohta. Luitte oikein. Tästä ei lohireseptiä enää helpommaksi saa. Jostain Glorian ruoka ja viini - lehdstä sen olen aikoinaan bongannut.

 

**************

Helppo Curry-lohi

Ota pala lohifileetä. Huuhtele, kuivaa ja pistä pikkuisen pippuria pintaan - laita uunivuokaan. 

Sekoita keskenään majoneesia ja punaista currytahnaa. Maista vahvuus ja siis ainesten suhteet oman maun mukaan, minulla varmaan  3 osaa majoneesia ja 1 osa currytahnaa. 

Levitä lohen päälle, laita uuniin 200 asteeseen noin 30min... 

***************

Kaveriksi laitoin uuniin kikherneitä, porkkanapaloja, sipulia, valkosipulia ja herkkusieniä maustettuina Provencen yrteillä, suolalla, pippurilla ja lorauksella seesamiöljyä. Vajaan puolen tunnin jälkeen levitin päälle vielä granaattiomenamelassilla ja suolalla hierottua lehtikaalia ja vähän oliiviöljyä. 

Riisiä alle. 

Että sellaista podcast inspiraatiota tällä kertaa. Ruokapodcasteista siirryin sitten luontevasti kuuntelemaan kirjapodcastia eli Takakansi-podcastin jaksoa, jossa Marko keskustelee Raisa Omaheimon kanssa tämän Ratkaisuja läskeille -kirjasta. Minäkin olen kirjan lukenut ja podcast toi siihenkin lukukokemukseen taas uutta syvyyttä. 

Lukeminen taas... no todetaanpa taas, että kummasti kirjat kulkevat ryhmissä. Jostain syystä olen viimeksi lukemissani kirjoissa törmännyt lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Yhdessä kirjassa joutuen täysin aiheen yllättämäksi, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Syyskokkailua ilman kikkailua

Luimme miehen kanssa Ranskasta tuomaani ruokalehteä kumpikin tahollamme, omia aikojamme. Saveurs-lehti on täynnä toinen toistaan ihanampia syysreseptejä. Jotain kai 25 vuoden yhteiselosta kuitenkin kertoo se, että jäimme molemmat jumiin samalle aukeamalle.

Perjantaina tekee aina mieli jotain hyvää, mutta harvoin jaksaa työviikon päälle nykyään ruveta kokkailemaan. Yleensä istun viimeiset puhelinpalaverit puolikoomassa ja siirryn siitä sitten sohvalle ja laitan silmät hetkeksi kiinni. Sitten onkin liian myöhäistä ruveta ruoanlaittoon, kun nälkäiset sudet (lue: lapset) alkavat jo kiertää kehää ympärillä.

Liekö nyt ollut vielä torstain kapinahenki päällä (karkasimme töistä jo viideltä elokuviin!), mutta kävin ruokakaupassa palaverien välissä iltapäivällä ja ostin tarvikkeet resepteihin, joita isäntä minulle lehdestä oli aiemmin näyttänyt. Tekihän itseni mieli samoja herkkuja.  Sitten vain lasiin aperitiivi ja yhdessä keittiöön.

Uusi keittiömme näytti parasta puoltaan, kun siivojaakin oli käynyt. Totesin suunnittelun osuneen nappiin. Yhtään emme olleet toistemme tiellä, laskutilaa löytyi kaikelle ja ruoanlaitto sujui kuin etukäteen koreografioitu tanssi. Lopputuloksena oli syksyinen perjantai-menu, joka kelpasi kaikille (paitsi piirakat sieniä inhoavalle esikoiselle, mutta hänelle olinkin tehnyt tomaattipiirakkapalan kaiken varalta)

Sarja syksyisiä reseptejä, jotka eivät vie koko iltaa valmistaa, mutta jotka ovat täynnä ihania makuja.

Purjo-perunakeitto 

Purjo-perunakeitto on aina suosikkini, tällä kertaa chorizosuikaleilla ja herkkusienisiivuilla höystettynä. Chorizon pieni terä täydentää keiton täyteläistä pehmeyttä mainiosti, ja on samalla tämän aterian ainoa lihaelementti.

3 jauhoista perunaa
3 purjoa
2 sipulia
voita 30g
1 valkosipulinkynsi
1l kasvislientä (fondikuutiosta)
suolaa, pippuria
1dl kermaa

Kuori ja kuutioi peruna. Puhdista purjo ja leikkaa valkoinen osa "kolikoiksi". Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota niitä kattilan pohjalla voissa muutama minuutti.

Lisää peruna ja purjo ja pyörittele muutama minuutti lisää.

Lisää ripaus suolaa (ei paljon, kasvisliemessä on myös) ja pippuria. Sekoita ja kaada joukkoon kasvisliemi. Anna kiehua hiljalleen puolisen tuntia.

Surraa sauvasekoittimella sileäksi, lisää kerma ja kuumenna.

Keiton kiehuessa, leikkele chorizosiivuja (tai -paloja) ja paahda niitä pannulla melkein rapeiksi saakka.
Samoin voit tarjota päälle pannulla paahdettuja herkkusienisiivuja, mikäli niitä piirakoista jää.

Nämä herkkusienipiirakat pursuavat syksyisiä makuja ja ovat hurjan helpot tehdä valmiista torttutaikinalevyistä

Herkkusienipiirakat persiljapestolla 

Torttutaikinalevyjä

pesto:
nippu persiljaa
2 valkosipulinkynttä
2 kourallista paahdettuja pinjansiemeniä
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä

1-2 pkt herkkusieniä ja oliiviöljyä
Haluamaasi juustoa

Siivuta herkkusienet ja paahda niitä pannulla pienessä öljytilkassa.

Sekoita peston ainekset sauvasekoittimella (tai vaikka Tuppervaaran yrttileikkurilla) tahnaksi. Lisää vähän öljyä, jos tahna on liian kuivaa.

Levitä pestoa torttutaikinalevyille ja päälle herkkusieniviipaleita.
Ripottele päälle vähän lisää pippuria.
Halutessasi voit lisätä  myös jotain voimakkaan makuista juustoa ohuina siivuina tai raasteena. (SInihomejuusto, vanha Comté, Emmental etc.)

Laita uuniin 220 asteeseen, kunnes reunat hieman ruskistuvat ja juusto on kauniisti sulanut. (15-20min)

Sinihomejuusto-saksanpähkinäpäärynät 

Jotta aterialle saataisiin vastapainoksi myös hieman makeutta, laittoi isäntä vielä uuniin muutaman pienen päärynän puolikkaina.

Herkullinen lisuke ei voisi olla enää helpompi.

Sekoitetaan sinihomejuustoa, saksanpähkinäpaloja, timjamia, hitunen suolaa ja pippuria.

Laitetaan 180 -asteiseen uuniin, kunnes päärynä on pehmeä ja juusto kauniisti sulanut.

Tällä hetkellä kaupoista löytyy ihanan makeita, pieniä suomalaisia päärynöitä, jotka jo ihan kokonsa puolesta ovat täydellisiä tähän tarkoitukseen.

Pataruokaa - possunposket yön yli

Voi, että oli hyvää! 

Ostin tuossa jokin aika sitten Meri-Tuuli Lindstömin kirjan Pataruokaa (ks. lisää alla) ja nyt ensimmäisenä reseptinä tuli kokeiltua yön yli kypsennettyjä possunposkia. Nam, nam, nam... Vähän tietysti piti tuunata, mutta niinhän aina. En tehnyt perunamuusia vaan voipapumuusia (Samassa liemessä -ohjelman inspiroimana taas muistin vanhan herkkuni).  Mausteeksi silppusin persiljaa, basilikaa ja muutaman kirsikkatomaatin (+ vähän öljyä, sitruunamehua ja ripauksen suolaa).  

Suussasulavaa ja maanantai-iltaan sopivaa lohturuokaa, joka kypsennyksen jälkeen oli itse asiassa tosi nopeasti pöydässä. Pyree ei vie varttia enempää lämmityksineen ja kastikekin kiehuu ihan itsekseen. 

Iberico-possun posket yön yli 

possunposkia vajaa kilo
suolaa ja pippuria
1 porkkana
1 palsternakka
1 sipuli
muutama loraus sherryä (kirjassa oli madeiraa)
7 dl lihalientä
persiljaa muutama oksa
kuivattua timjamia ruokalusikallisen verran
voita paistamiseen

Lisäksi:
paketillinen herkkusieniä
4 pientä sipulia
suolaa
voita

Putsaa possunposket ja leikkaa toisen puolen kalvo pois. Suolaa ja pippuroi posket ja ruskista pinnat kuumalla pannulla voissa. Putsaa pannu sherryllä jokaisen satsin jälkeen.

Kuori ja leikkaa juurekset palasiksi ja pinoa pataan poskien kanssa. Lisää vielä loraus sherryä, lihaliemi ja yrtit. Pistä kansi päälle, kiehauta liedellä ja nosta 100 asteiseen uuniin. Anna olla siellä yön yli (vähintään 7h).

Nostele posket pois liemestä ja siivilöi liemi.

Tässä vaiheessa voit nostaa liemen ja posket jääkaappiin odottamaan. Sitten vaan nostat ne sieltä pois heti kotiintullessa ja kokkaat puolessa tunnissa herkun pöytään. 

Juuri ennen tarjoilua

Putsaa herkkusienet, leikkaa jalat pois ja ruskista pannulla voissa. Kuori sipulit ja leikkaa puoliksi (isommat neljään osaan). Laita sekä sienet että sipulit kattilaan poskien haudutusliemen kanssa ja anna kiehua kasaan (kunnes jäljellä on muutama desi). Sekoita lopuksi joukkoon nokare voita.

Kuumenna poskia uunissa 5min 150 asteessa ja tarjoile, vaikka voipapupyreen kanssa (joka itse asiassa kannattaa tehdä sillä aikaa, kun liemi kiehuu).

Voipapupyree:
2 prk voipapuja
ripaus suolaa
vettä n.1dl
pieni loraus sitruunamehua
oliiviöljyä

Pistä ainekset tehosekoittimeen ja surraa tasaiseksi pyreeksi. Laita kattilaan ja kuumenna halutessasi.
Tarjoile possunposkien kera.

Lisäksi vielä yrtti-tomaattisalsaa, joka parhaiten sekoittuu vaikka Tuppervaaraan yrttileikkurissa.



Kuukauden keittokirja 

Noin muutenkin tykästyin kirjaan ihan valtavasti.

Meri-Tuuli Lindström : Pataruokaa 
Oma ostos 

Pataruoassa on jotain lohdullista. Se lämmittää ja antaa hyvän mielen. Pataruoan kuuluu olla täynnä täyteläisiä ja herkullisia makuja.

Lindströmin kirja on täynnä juuri oikeanlaisia pataruokareseptejä. Joka toisella sivulla totesin reseptin päätyvän kokeiluun ja niillä muillakin mietin, että vielä joskus. Kreetta Järvenpään kuvatkin ovat houkuttelevia, sellaisia sopivasti tummia ja tunnelmallisia.

Reseptit on myös kirjoitettu huolellisesti ja vähemmänkin kokannut varmasti onnistuu. Varsinkin, kun pataruoat noin yleensäkin antavat pienet epätarkkuudet kyllä anteeksi. Lisäksi luvuista löytyy  myös lisätietoa ja ohjeistusta patoihin sopivista aineksista, maustamisesta ja suurustamisesta.

Pidin kovasti myös siitä, miten jokaisen reseptin kohdalla oli pieni anekdootti, historiaa tai jotain muuta houkuttelevasti reseptiä kuvaavaa juttua. Olen jo vuosia kiukutellut pelkkiä reseptejä sisältävistä kirjoista - nykyisenä internetaikana kun on helppo löytää reseptilistauksia muutamalla klikkauksella. Keittokirjoilla tulee olla sielu ja niitä pitää voida lukea kokkaamattakin, jotta ne kannattaa hankkia kotiin. Pataruokaa sopii minun hyllyyni mainiosti ja tulee varmasti asumaan siellä kauan.

Tässä kyseessä on jo pikkuisen vanhempi opus (2016), joten sen voi löytää hyvinkin edullisesti. Napatkaa ihmeessä kainaloon ja kotiin talteen. Tälle kirjalle löytyy varmasti käyttöä.

Maailman kirjallisuudenhistoria 14 reseptissä

Ruoka on meille välttämättömyys, mutta myö suuri ilon ja mielihyvän lähde. Ilman kirjoja puolestaan olisin varmasti onneton. Kokkaamaan innostavat romaanit tai ne, jotka pakottavat vähintään jääkaapille, ovat suuria suosikkejani. Viisikoistakin muistan parhaiten ne piknikit.

Mark Crick on vienyt kirjojen ja ruoan yhdistelmän astetta pidemmälle. Keittokirjoja pitää minusta nykyään voida lukea kuin tarinoita, Crick kirjoitti reseptitkin proosamuotoon ja väittää samalla kahlanneensa maailman kirjallisuuden historian halki 14 reseptin avulla.

Mark Crick : Kafkan kanssa keittiössä - Maailman kirjallisuuden historia 14 reseptissä
Omasta hyllystä #hyllynlämmittäjä 

Riemastuttava tuttavuus kaiken kaikkiaan on kyseessä. Reseptit kun heijastavat kirjan syntyajankohtaa niin sisällöltään kuin kirjoitustavaltaan. Viinikukkoa Gabriel Garcia Marquesin tapaan tai Chaucerin sipulipiirasta, voisi hyvinkin kuvitella tarjottavan kirjojen maailmoissa. Tosin hivenen jäin hämmennyksiin, kun Proustilla ei ollutkaan tarjota madeleine-leivoksia.

Kukin resepti on myös kirjoitettu auki tarinaksi, nimikkokirjailijan tyylillä tietenkin. Suosikeikseni nousivat Jane Austenin naapuruston kutsujen valmistelu sekä juurikin tuo Marquesin vankilakukko.
Alkuun melkein hämmennyin sillä ajattelin reseptien jotenkin tulevan suoraan kirjoista, mutta ehei, ihan keksittyjä tarinoita nuo ovat. Kirjoitettu vain kunkin kirjailijan tyyliä imitoiden, eikä ollenkaan huonosti. Tällainen ei tieteellinen kirjallisuudentuntijakin kykeni tunnistamaan tyylieroja. Kääntäjiäkin oli useampia, joten varmastikin on kiinnitetty huomiota tyylilajien hallintaan.

Tämä kirja kannattaisikin varmaan lukea niin, ettei katsoisi kirjailijoita ensimmäiseksi, koittaisi vain arvata. Ehkä reseptit voisi vaikka lukea kaveri ääneen. Aika hauska illanistujaisten ohjelmanumero ja tarjolla tietysti kirjan reseptien mukaan tehtyjä herkkuja.

Minä päädyn kokeilemaan tällä kertaa John Steinbeckin sienirisottoa. Syy valintaan on kaksijakoinen. Ensinnäkin olen viime aikoina joka kerran tyrinyt jotain risottoa tehdessäni. Koostumus ei vain ole ollut sellainen ihanan valuva, vaan joko keittomainen tai sitten liian tymäkkä. Toivoin kirouksen poistuvan kirjallisuuden voimalla ja niinhän tuo tekikin.

Toinen syy oli yksinkertaisesti mieltymykseni reseptin kirjoitustapaan. Se oli selkeä, mutta tunnelmallinen. Juuri tuollaiselta risoton tekemisen tulisi tuntua. Yksinkertaista, rustiikkia, mutta kertakaikkisen herkullista.

Sienirisotto

Risoton ohje sinänsä on aika yksinkertainen. Tässä salaisuutena on sienien runsaus.

1pkt tuoreita herkkusieniä
20g kuivattuja herkkutatteja (laita kuumaan veteen kuppiin likoamaan vähän ennen kuin aloitat kokkaamisen)

1 iso keltasipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä silputtuna

n. 250g risottoriisiä (Carnaroli tällä kertaa)

lasillien kuivaa valkoviiniä
kuumaa kasvislientä
parmesaania


Siivuta ensin herkkusienet ja paahda niitä sitten reippaasti oliiviöljytilkassa pannulla kunnes pinta ruskistuu ja tulee vähän rapsakaksi. Nosta sivuun.

Purista herkkutateista liika vesi pois ja silppua ne. Älä kaada lientä hukkaan. Lisää pannuun tilkka öljyä ja sienet. Anna kuivahtaa ja kypsyä muutaman minuutin ajan ja nosta sitten herkkusienien kaveriksi.

Lisää oliiviöljyä ja silputtu sipuli ja valkosipuli. Anna sipulien kuullottua hiljalleen kymmenisen minuuttia. Voit lisätä tilkan kasvislientä, jos näyttää alkavan ruskistua.

Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää riisi. Sekoittele muutama minuutti reippaasti pannulla, kunnes riisi kiiltää. Lisää joukkoon tattien liotusvesi. Sekoittele ja anna nesteen imeytyä riisiin.

Lisää lasillinen valkoviiniä. Sekoittele ja anna nesteen imeytyä riisiin.

Lisää sitten aina kauhallinen kasvislientä. Muista sekoitella hiljalleen koko ajan. Lisää nestettä kunnes riisi on kypsää vielä pienellä purutuntumalla (meni noin puolisen tuntia).

Sekoita sienet vielä joukkoon (säästä osa koristeeksi) ja raasta päälle parmesaania. Nosta heti tarjolle. Kannattaa nostaa risotto hieman liian löysänä, sillä riisi kyllä imee nestettä vielä pöydässäkin. Kuvissa riisi näyttää vielä hieman turhan nestemäiseltä, mutta muutaman minuutin kuvaussession jälkeen se oli ihan täydellistä.

Luolamiehet grillin ääressä

IHAN ENSIMMÄISEKSI  - OLETTEHAN VASTANNEET SIVUPALKIN RANTAKIRJAKYSELYYN ?!!! VIIMEINEN VASTAUSPÄIVÄ MENOSSA !

Minä olen tässä viime aikoina selaillut blogien hehkutusta grillauksesta, katsellut kirjakauppojen pinoja grillauskirjoista ja ihaillut rautakauppojen mainoksia toinen toistaan suuremmista grillaus"keskuksista" (!!!). Jossain kohtaa sitten jäin oikein miettimään, että mikä siinä grillauksessa oikein vetää niin hurjasti puoleensa.

Kun ilmat lämpenevät ja aurinko paistaa, siirtyvät suomalaiset pihalle primitiivisempään ruoanlaittoon, tai ainakin jonkunlaiseen illuusioon siitä. Noita uusia, vesihanalla varustettuja aparaatteja kun tuskin voi enää kovin primitiivisiksi sanoa. Isännät sitovat essut eteensä, nostavat viinilasin käteensä ja ottavat perheen ruokahuollon haltuunsa - siis ainakin viikonloppuna ja illallisvieraiden edessä. Vaimo juoksuttaa esivalmistellut, marinoidut ja muutenkin kypsennysvalmiit ruoat (ja lisukesalaatit jne)  keittiön, grillin ja pihapöydän välillä (Anteeksi tämä seksistinen ja ehkä vanhanaikainen kuvaus, mutta näinhän se ainakin mainoksissa menee, vai ?)

Edelleenkin kysyn, että miksi. Onko se se hiilen tuoksu - vai kaasullako grillaatte ? Houkutteleeko raikas ulkoilma ? Maistuuko ruoka aina paremmalta ulkoilmassa (usein) hytistessä ? Nouseeko pintaan esihistoriallinen luolamies ?

Mitäs tuumitte ?

Meilläkin tykätään grillaamisesta - viime kerralla katselin (lempeästi) hymyillen ikkunasta, kun isäntä ja kaksi pojistaan istuivat reteän näköisinä pihatuoleilla sen meidän ikuvanhan pallogrillin vieressä. Voi sitä ylpeyttä, kun pöytään ilmestyivät nuo herkkusieniherkut (kaiken muun hyvän ja herkullisen lisäksi).

Täytetyt herkkusienet grilliin 

Poista sienien jalat ja putsaa hatut tarpeen mukaan. Leikkaa hattuun sisälle pala haluamasi makuista Koskenlaskijaa ja asettele päälle muutama pala pekonia. Nosta foliovuoan päälle ja juoksuta grillaajille kypsennettäväksi.
Grillaa ja herkuttele. 

Herkullista grillaussunnuntaita !