Kissat varjoisilta kujilta

Meidän Asterix muutama vuosi sitten

Kissat ovat ihania. Ne ovat pehmeitä ja suloisia. Ne ovat viisaita ja juonikkaita. Niitä ei oikeasti voi kesyttää, mutta ne oppivat vaikka mitä. Ne asuvat ihmisten luona vain koska siltä tuntuu, ei meidän halustamme. Silti ne myös antavat kiintymyksensä ja tuntevat meidän tunteemma, lohduttavat tarvittaessa.

Kyllä, minä olen kissaihminen (vaikka pidän toki koiristakin). Kotonani asui vähintään yksi kissa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Talo tuntuu edelleen tyhjältä, vaikka rakkaan lemmikin poismenosta on kohta jo vuosi.

Minä siis mielelläni ja vähän haikeana katselen kissavideoita, kun vastaan osuu. Enkä tietenkään voinut olla tarttumatta Osuuskumman kokoelmaan kissatarinoita. Shimo Suntilan ja Christine Thorelin toimittama valikoima enemmän tai vähemmän vinksahtaneita kissatarinoita olikin piristävää luettavaa kissanikävään (ja muutenkin).

"Katso syvälle silmiini - teet tahtoni mukaan..."

toim. Shimo Suntila ja Christine Thorel : Varjoisilta kujilta
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi 

Kuten yleensäkin, Osuuskumman kokoelmat ovat täynnään erilaisia näkökulmia ja asetelmia. Asioita katsotaan niin kissan kuin ihmisten silmin, eikä kumpikaan aina ole kovin imartelevassa valossa. Eniten taisin pitää tarinasta, jossa kissan henki jää asuttamaan kesähuvilaa perheen lähdettyä pois. (Artemis Kelosaari: Kissa, joka jäi)  Se oli jotenkin kovasti herttainen ja lohdullinen, olematta kuitenkaan yli-imelä.

Etsiviä ja noitia ja pahoilaisen kissoja sisältävä kertomus toi hauskasti mielleyhtymiä perinteisiin Kyöpelinvuoren tarinoihin. (Anu ja Eero Korpinen: Neiti Madiganin lemmikki) Se osui ajoituksellisestikin sopivasti, kun viime aikoina olen taas Kansallisteatteriin tulleen Mestari ja Margarita näytelmän myötä muistellut aihepiirin kuvioita. Odotan teatteri-iltaa kovasti.

Kissat tuntuvat sopivan etsivänrooliin muutenkin vallan mainiosti (Anni Nupponen: Valkoisen kissan kuolema) ja yleensäkin kissat ovat tarinoissa vahvoja ja pystyviä, varsinaisia sankareita (Jussi Katajala: Rottakuningas) tai sitten tosi pahiksia (Tarja Sipiläinen: Peto).

Kaikki tarinat olivat viihdyttävää luettavaa, vaikka tuossa mainitsinkin vain osan. Tuntuu siltä, että myös Osuuskumman kirjoittajat kunnioittavat tavallani kissan itsenäisyyttä ja kehräämisen voimaa. Kautta aikojen palvottu tai vihattu rakas lemmikki sopii (tietysti) ehdottoman hyvin kumman kiemuraisiin kertomuksin.

Tähtiä ja pokémoneita

Näkyykö tähtiä? Tai Pokémoneita?

Heinäkuussa perheemme valtasi villitys. Neljään puhelimeen ladattiin jokaiseen PokémonGo-peli ja sitten mentiin.

Virtuaaliötököistä voidaan olla montaa mieltä, mutta ainakin olemme perheen kanssa juosseet lähiympäristössä enemmän kuin aikaisemmin. Ensin jahtasimme otuksia pojat omalla suunnallaan ja me aikuiset (kuopuksen kanssa) vähän ohimennen toisella, mutta nyt... Nyt lähdetään tiiviinä yksikkönä valtaamaan saleja... ja meillä on kivaa!

Ei yhtään hullumpi villitys tämä!

Silti ehdin heinäkuussa loman aikana lukea enemmän kuin pitkään aikaan. Koneen vieressä olenkin sitten istunut vähän vähemmän, joten pientä blogattavien sumaa on ilmassa.

Tällä kertaa jatketaan edelleen avaruuden parissa ja edelleen viihdytään. Kirjan luin jo lukumaratonilla ja tässä nyt viimein bloggauskin.

Shimo Suntila : Tähtiviima
Kustantajalta luettavaksi ja blogattavaksi 

Shimo Suntila on taitava kuvittelemaan ja kirjaamaan kuvitelmansa sitten kompakteiksi ja viihdyttäviksi tarinoiksi, joissa jokaisessa on joku puun takaa silmille loikkaava käänne. Ihastuin tosissani hänen kirjoittamiinsa raapaleisiin, eivätkä nämä avaruusnovellit ole yhtään huonompia.

Novelleissa liikutaan tähtien keskellä. Pidin niistä oikeastaan kaikista, mutta parhaiten taisi mieleeni jäädä tarina Janus. Siinä avaruusalus on eksynyt asteroidiparveen, tilanne on paha ja aluksen keskustietokone tekee, mitä keskustietokoneen pitää tehdä. Toinen ajatuksiini kiertelemään jäänyt kertomus salamatkustuksen vaaroisa on Avaruustrippi, jonka kerroksellisuus viehättää.

Toki kirjassa on monia muitakin mielenkiintoisia, viihdyttäviä ja välillä ajatuksia herättäviä tarinoita. Pidin siitä, miten tarinat ovat niin erilaisia ja kuitenkin avaruus ja tähdet pysyvät. Calypson perillinen-novellin ekologis-avaruudellis-futuristinen kiemura on mielenkiintoinen. Chudakovin aaveet kertovat juurikin niistä, aaveista. Tähtivaeltajat varoittaa tutkimusmatkailijan maineenhimon vaaroista ja Steelen ruukki puolestaan varoittelee uskomasta suurten yritysten lupauksiin. Lisäksi on tarina aikaulottuvuuksien kaartuvuuden yllätyksellisyydestä, jossa nuoruuden petollisuus saavuttaa aikaisemmin, mutta myöhemmin kuin voisi olettaa. (Sharan henkäys). Yhden olin näköjään ihan unohtanut... sen vielä suosikiksi listaamattoman. Ilmeisesti se meni minulta jotenkin vähän ohi.

Kokoelma on ihanan tasainen sillä huolimatta tarinoiden erilaisuudesta, mikään niistä ei ole huono. Minä en taida oikein olla pätevä arvioimaan kieltä tai kielioppia, mutta tarinallisesti nämä pitävät kutinsa. Jos olisin antanut itselleni periksi, olisin ahminut kirjan vieläkin nopeammin. Onneksi oli lukumaratonin lupakin antaa sivujen soljua.

Tähtiviima vie tosiaan matkalle avaruuteen ja ainakin minä viihdyin tarinoiden parissa hurjan hyvin. Viihdyttävää, rikasta, muttei liian heppoista. Me likes.

Kuten aina, Osuuskumman kirjat eivät myöskään ole hinnalla pilatut. Tämänkin saa ilokseen e-kirjana Elisa Kirjasta alle kympillä.

Kotimaista kummaa lahjana blogin lukijoille

Shimo Suntilan Sata kummaa kertomusta oli viime vuonna yksi kirjavuoteni piristävimmistä tuttavuuksista. Jos et vielä ole lukenut, niin nyt kannattaa - Elisa Kirja (ja Kuoriaiskirjat-kustantamo) tarjoaa kirjan ladattavaksi ilmaiseksi allaolevalla koodilla..

Löydät kirjan TÄÄLTÄ. Kirjaudu sisään asiakkaana ja syötä tilauslomakkeessa koodi 

KUMMAAETU (koodi on voimassa 12.10.2014 saakka)

Kuten jo sanoinkin, niin minä tykkäsin kirjasta kovasti. Ajatuksiani kirjasta voi lukea joulukuisesta artikkelista. Kirja on myös uusintakierroksella lukulistallani. 

Kirjan tarjoaa lukijoille Elisa Kirja 

Sata kummaa kertomusta - Raapaleita

Shimo Suntila : Sata kummaa kertomusta 
Luettavaksi Shimolta - hanki sinäkin sähköinen versio Aavetaajuuden kirjakaupasta ilmaiseksi! (15.12.2013 saakka)

Raapale = 100 sanaa sisältävä kertomus.

Tänään julkistetaan Shimo Suntilan raapalekokoelma Sata kummaa kertomusta. Kummia ne ovatkin, mutta hyvällä tavalla. Kun kysyin Shimolta, mihin genreen hän haluaa kirjansa luokiteltavan, oli vastauksena " scifiä, fantasiaa, kauhua, kummaa - koska tarinat ovat niitä kaikkia"

Niin ne ovatkin. Lyhyet tarinat ovat piristävän vinksahtaneita. Jokainen lyhyt teksti on kokonaisuus, jonka lopussa yleensä jotain nyrjähtää vielä enemmän paikoiltaan tai lukija saa oivalluksen. Useimmiten oivallus saa hitusen hörähtämään.

Sataan kertomukseen mahtuu monenlaisia juttuja. Osasta pidin enemmän, osa jäi minulta ehkä ymmärtämättä. Kokonaisuutena kirja on hurjan nautittava. En olisi millään malttanut jättää sitä pois käsistäni sillä lyhyiden tarinoiden ahmimiseen tulee lievä himo. Jossain vaiheessa ryhdyin säätelemään. Annoin itselleni luvan lukea viisi päivässä. Sitten piti lopettaa ja säästää loput myöhemmäksi.

Suosikkejani ovat alun kissatarina - minäkin haluaisin kirjahyllyyni minikissoja. Tosin en tiedä, miten oikea mirrimme asiaan suhtautuisi - sekä monet Millan ja Merin edesottamuksista kertovat tarinat. Tytöt toimivat juuri niin luovasti ja asiallisesti kuin miten lapset maailmaa todellisuudessakin muokkaavat mieleisekseen. On täysin normaalia, että he keksivät sadekoneen välttyäkseen puutarhan kastelulta tai hyödyntävät antimateriaa siivouksessa. Ihania, rakastettavia ja aikaansaavia nuoria neitoja.

Tästä kirjasta jäi hyvä mieli, vaikka osa tarinoista käsittelikin tieteiskirjallisuudesta tuttuja raskaitakin aiheita - ajan, kuoleman ja ihmisen olemusta. Kertomukset on kuitenkin kirjoitettu enemmänkin lempeän huvittuneesti kuin vakavasti pohtien, vaikka monissa onkin oivaltava sivallus tarjolla lukijalle. Älyllistä leikkiä ? Kieli poskella pohdintaa ? Samapa tuo, minä ainakin tykkäsin.

Kertomukset on valikoitu Shimon blogissa Routakoto vuoden aikana päivittäin julkaistujen joukosta. Mahtaakohan kirjailija jatkaa kertomusten luontia blogiinsa ? Toivottavasti.

Blogista löytyy myös tietoa käynnissä olevasta kilpailusta - kannattaa osallistua joko siellä tai Facebookissa. Palkintona on Kuoriaiskirjojen kaikki vuonna 2013 ilmestyneet teokset yhdessä paketissa.

Paperikirjaa halajavat voivat käydä tilaamassa kappaleensa ennakkoon  Aavetaajuuden kirjakaupasta.  

Luettavaksi kirjailijalta itseltään