Yönaisia ja yöajatuksia

Maailmassa on aina ollut naisia, jotka uhmaavat sovinnaisia tapoja ja odotuksia, rikkovat ympärilleen rakennetut kehykset ja matkustavat vaikka maailman ympäri.  Heistä ei vain aina kirjoiteta "virallisessa" historiankirjoituksessa, tai he ovat sivulauseessa, alaviitteessä, kätkettyinä oman vaatimattomuutensa viittaan.

Mia Kankimäen edellinen kirja Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, kertoi kirjailijan oman tarinan naisesta, joka nelikymppisenä jättää viran ja lähtee japaniin etsimään sekä tietoja tutkimuskohteestaan että itseään. Jo sitä lukiessani koin kateuden piston sydämessäni.

Naiset, joita ajattelen öisin vei muutoksen kaipuun vielä astetta pidemmälle. En enää oikein nuku, vaan säpsähtelen sudenhetkenä työasioiden herättämänä. Viime aikoina olen työntänyt työn sivuun ja ryhtynyt miettimään yönaisia - sitä lohdullista ajatusta, että muutos on minun vallassani.

Jostain syystä käsiini osuu tällä hetkellä kirjoja, joissa lähdetään, vaihdetaan maisemaa ja elämää. Houkutus kasvaa suuremmaksi, mutta eihän sitä nyt kolmen lapsen äiti voi noin vain pakata ja kadota (enkä edes taida halutakaan)

En tiedä, onko kyse vain väsymyksen tasosta, muutaman vuoden päässä häämöttävästä viidenkympin rajapyykistä, vai vain pimeän vuodenajan sysäyksestä haaveiluun. Alkaa vain tuntua yhä enemmän siltä, että jotain pitäisi tehdä toisin  - vähän yönaisten malliin.

Mia Kankimäki: Naiset, joita ajattelen öisin 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Kankimäen kirja alkaa kannaltani vahvasti. Minä olin Karen Blixen fani jo ennen kuin Minun Afrikkani valtasi valkokankaan. Liityin joskus hamassa nuoruudessani (tarkemmin sanottuna vuonna 1986 - olin kirjoittanut nimisivulle) Suuren Suomalaisen Kirjakerhon jäseneksi ja liittymisetuna valitsemieni kirjojen joukossa oli Judith Thurmanin Karen Blixenistä kirjoittama elämäkerta. Se kolahti. Myöhemmin huomasin ihastuvani varauksettomasti myös kirjailijan itsensä kirjoittamiin teoksiin.

Blixen oli urhea, lahjakas ja uskomattoman sinnikäs. Toki hän oli myös itsekeskeinen, vähän vastuuton ja monella (ei aina hyvällä) tavalla aikansa lapsi. Silti, tai ehkä juuri sen vuoksi, fanitan. Hän ei antanut minkään estää itseään unelmien seuraamisessa.

Samoin tekivät myös Kankimäen seuraavaksi kuvaavat maailmanmatkaajaat - Aasiaa, Afrikkaa, kurjia oloja, cowboy-elämää. Naiset pystyvät siihen kaikkeen, vaikka sitten korsetissa ja pitkässä mekossa. Yhtään huonommiksi intohimoissaan eivät jää myöskään aikansa ennakkoluuloja vastaan taistelleet naistaiteilijat... eikä kai voi unohtaa kirjailijaa itseään seuraamassa yönaisia maasta ja taiteilijaresidenssistä (tai muusta majoituksesta) toiseen.

Kirjana Naiset, jota ajattelen öisin on ehkä rakenteeltaan hieman hajanainen. Blixenin osuus painottuu enemmän kuin yhdenkään muun naisen, lyhyempien elämätarinoiden kiivan rytmin jälkeen jäädään leijumaan Kankimäen omien kokemusten seurantaan. En oikein tiedä pidänkö rakenteesta, vai ei. Sitäkään en osaa sanoa, onko sillä edes väliä.  Tämän kirjan ansiot ovat sen herättämissä ajatuksissa ja tunteissa, sen aiheuttamassa halussa muuttaa, muuttua ja lähteä.

Oli kirjallisista ansioista mitä mieltä tahansa, yönaiset voimaannuttavat. Jos muut naiset pystyvät siihen, miksen minäkin voisi muuttaa elämääni? Eikä melkein viisikymppisenä ole ollenkaan myöhäistä, varsinkaan nykyään, kun elinikäodotukset ovat korkeammat kuin vaikka Blixenin aikaan.

Vielä kun keksisi, millainen muutoksen pitäisi omalla kohdalla olla? Jos vaikka aloittaisi siitä, että töiden pitää antaa tilaa asioille, jotka saavat minun sydämeni lyömään nopeammin...

Olisiko jo aika uudenvuodenlupaukselle ? 

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ja muita listoja

Mia Kankimäki : Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin 
Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjan messukoodilla 

Asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin :

Isot valkoiset hiutaleet katulampun valossa ennen joulua

Hyasintin ja kuusen yhteistuoksu astuessani ulko-ovesta lämpimään 

Odotus lasten kasvoilla paketteja avatessa 

Miehen iltasuukko kuusenkynttilöiden loisteessa 

Siinä muutamia omiani näin joulunaikaan. Mia Kankimäen kirjasta niitä löytyy paljon enemmän. Hän lähti vuodeksi päivätyöstään tutkimaan japanilaisen hovinaisen ja kirjailijattaren elämää tuhat vuotta ennen omaa aikaamme. Irtiotto kääntää kaiken nurinperin ja sydämentykytyksiä aiheuttavat niin taloudellinen epävarmuus kuin sukellus vieraasiin kulttuuriin, jonka ymmärtäminen ei ole edes kielestä kiinni.

Kankimäen tutkimusaihe eli Sei Shonagon oli poikkeava aikansa naisten keskellä. Hän uskalsi sanoa mielipiteensä, osoittaa tietonsa ja kirjoitti teräväkatseisia ja uskaliaita kommentteja "päiväkirjaansa". Mia Kankimäki halusi tietää enemmän Tyynynaluskirjan kirjoittajasta, jonka ajatusten kaiku koskettaa vielä tuhat vuotta niiden kirjoittamisen jälkeen. Vaikka tietojen kerääminen on vaikeaa ja hovinainen miltei kadonnut historian hämärään, löytää Mia matkalta paljon muuta omaa elämäänsä ohjaavaa. Tämä kirja on tarina matkasta Japaniin ja kirjoittajan omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin, siinä missä kertomus historiallisen hovinaisen elämästä.

Kirja ei ole romaani, se ei ole elämäkerta, eikä se ole oikein matkakertomuskaan. Ehkä sitä voisi kutsua kehityskertomukseksi. Minä luin kirjaa ihastuneena ja loppuun päästessäni oli jotain omassakin ajattelussani muuttunut. Mietin elämäni rajoituksia ja miten löytää pieniä vapauden hetkiä kaiken tohinan keskellä. Ei kai aina tarvitse jättää kaikkea ja kääntää elämäänsä nurinpäin löytääksen muutoksen siemeniä, vaikka onkin inspiroivaa tyhjän päälle intohimonsa vuoksi hypänneestä ihmisestä.

Sei Shonagonin ei kirjoittanut romaania, vaan hänen kirjansa koostuu hovielämän kuvauksista ja listoista. Sanasta listä tulee nopeasti mieleen kauppalista, mutta niistä ei ole kyse. "Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" on kirjan nimi, mutta myös erään Sei Shonagonin listan aihe. Minäkin olen listafriikki, mutta useimmiten kirjoittamani listaukset ovat asioita, jotka pitää muistaa tai tehdä. Ehkä listaamalla asioita, joista tulee iloiseksi, jotka harmittavat tai jotka saavat nolostumaan, sitä voisi oppia lisää itsestään ja saada aikaan jotain uutta. Listojen kautta saa nopeasti aukeamaan kuvia ja tuntemuksia omasta elämästä. Niitä voisi käyttää muistin tukena tai ohjeena muutokseen.

Käytin kirjan hankkimiseen Elisa Kirjan bloggaajatapaamisesta mukaani saadun koodin. Hyvä hankinta kirja olikin ja kiinnostuneille tiedoksi, että se näytti olevan loppiaiseen saakka tarjouksessa Elisa Kirjan valikoimissa...