(Luku)päiväkirja marraskuun kolmas viikko

Taisin tänään osua rannalle ainoaan aurinkoiseen hetkeen

Maanantai 17.11.2019

Niinhän siinä sitten kävi, että viikonloppuna jäi päiväkirja kirjaamatta. Syytän kiireistä ohjelmaa. Vein nimittäin keskimmäisen lauantaina teatteriin ja sunnuntaina oli kuopuksen koulun marrasmarkkinat. Sapiens osoittautui jopa teatteriin yleensä välinpitämättömästi suhtautuvalle pelihirmulle erittäinkin sopivaksi ja kommentit olivat positiivisen puolella. Markkinat taas... no, joka vuosi samanlaista hälinää.

Leipomisen ja hälyn korostamaa levotonta oloa hoidin sunnuntaina kokkaamalla. Uuniperunoita, taatelikakku ja chorizo-tomaattikeitto viikon alun kiireisiä työpäiviä varten. Jännä, miten käsillä konkreettisen tekeminen saa mielen tasaantumaan. Niin nytkin. Tosin siinä kohtaa oli kirjojen suhteen jo vähän myöhäistä.

Levoton olo näkyi nimittäin myös lukemisen takkuiluna. Huomasin hyppiväni taas kirjasta toiseen kiihtyvää tahtia. Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvaras vaihtui JP Koskisen Tulisiipeen, josta hyppäsin sitten Rouva Westaway on kuollut-tarinaan ja sen kautta... no, lopulta näköjään sain luettua melkein loppuun aiemmin kesken jääneen Deanna  Raybournin historiallisen viihdedekkarin Lady Julia Greyn seikkailuista (osa 5, The Dark Enquiry). Viimeksimainitun luin sitten loppuun tänään lounastunnilla...

Tämän viikonloppuhyppelyn seurauksena sitten kesken olevien kirjojen lista kasvoi taas 18 kirjaan - ja juuri kun minä sain siivottua listan viiteentoista siirtämällä kylmästi keskeneräisiä jonnekin hamaan tulevaisuuteen...

Tänään vietin taas etäpäivää. Sekin rauhoittaa, kun voi istua puhelinpalaverissa omalla sohvalla, kynttilän rätistessä vieressä - Ihan kuin olisin kirjoittanut tämän ennenkin, mutta koittakaa jaksaa. Luulen tuon olevan tämän syksyn tehokkain vastaisku kaamoskoomalle, rantakävelyjen lisäksi tietysti.

Nämä kengät vievät aina teatteritunnelmiin... 

Tiistai 18.11.2019

Huomasin, että tänään on Liisan nimipäivä ja muistin kerrankin soittaa äidilleni nimpparionnittelut. Ruksi seinään ja minulle papukaijamerkki - enhän minä yleensä muista edes omaa nimipäivääni.

Arvatkaapa mistä muistin - Elisa Kirja lähetti mainosviestin tarjouksista nimipäivänsä kunniaksi ja sitten onnistuin mielessäni yhdistämään Elisan Liisaan... jotain hyötyä mainoksistakin. Yhtään kirjaa tosin en (ainakaan vielä) ole ostanut tästä tarjouksesta.

Lisäksi oli töitä, käytiin viemässä kuopuksen luistimet teroitettavaksi ja omat kenkäni elvytettäväksi. Vähän sain satikutia suutarilta, kun olin kävellyt ilman korkolappua. Oikeastaan minun piti heittää nuo kengät jo pois. Ne kun ovat yli 15 vuotta vanhatkin, mutta huomasin aina vain laittavani ne jalkaan. Suutari heltyi selityksistäni ja lupasi katsoa, josko niistä vielä saisi käyttökelpoiset. Eivät ne ihan noin hienot ole kuin Kansallisteatterin naistenhuoneen koristekengät, mutta rakkaat ja ah, niin mukavat kuitenkin.

Sitten oli vuorossa noutopizzaa ja blogikirjoittelua (Sapiens) Sivuakaan en ole tänään vielä lukenut tai sanaakaan kuunnellut kirjaa, mutta ehkä vielä ehtisi. Taikuri ja taskuvaras vei eilen hetkeksi mukanaan, jospa tänään jatkaisi.


Keskiviikko 20.11.2019

Tänään ei ole tullut luettua vielä mitään ja kello on jo yli kymmenen. Sen sijaan katsoimme isännän ja kuopuksen kanssa Frozen-elokuvan CMorelta. Tykkäsin edelleen. Annan oikea suora loppupuolella on ihan paras.


Torstai 21.11.2019

Tänään oli töissä outo päivä. Iltapäivällä oli hetki, jolloin minulla ei ollut kertakaikkiaan yhtään työjuttua tehtävälistalla. Niinpä pidin kahvitauon - edellisestä onkin jo vierähtänyt jokunen tovi. Koska olin itsekseni, kuuntelin hetken myös äänikirjaa.

Tällä kertaa luureissa kaikui Nigella Lawsonin ensimmäisen kirjan How to Eat 20-v juhlapainos eli äänikirja! On se vänkää kuunnella ruokaohjeita äänikirjana. Toki kirjassa on normi keittokirjaa enemmän myös muuta tekstiä, mutta silti. Sen minä vain sanon, että onneksi minulla on myös kirjan painettu versio. Jos alkaa tehdä jotain reseptiä mieli, voin ottaa sen sieltä keittiöön viereen luettavaksi.

Illalla todettiin pimeyteen tarvittavan piristystä. Ostimme tähden olohuoneen ikkunaan. Vähän taisimme koon kanssa liioitella, vai mitä tuumitte ?

Sitten luin loppuun Taikuri ja taskuvaras -kirjan. Pitää piakkoin hankkia trilogiain toinen osa Huijarin oppipoika, joka muuten on tänä vuonna myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiaehdokkaana.

Taikuri ja taskuvaras olikin sitten tämän vuoden Goodreads-haasteeni 100. luettu kirja! Oman kirjanpitoni  mukaan tosin olen lukenut jo 108 kirjaa tänä vuonna, mutta kaikkia ei löydy Goodreadsin listoilta.

Kuvakaappaus Goordreadsin tavoitteen saavutuksesa 

Perjantai 22.11.2019

Tänään kaivoin painetun version Nigellan kirjasta tukemaan äänikirjaa. Pari reseptiä sieltä kurkkasin...
Sitten mentiin perheen kanssa pelaamaan sulkapalloa ja Sandroon syömään. Muistin taas, miksei marraskuun lopussa kannata mennä ravintolaan. Pikkujoulukausi = kauhea meteli ja hidas palvelu. Hyvin siitä kuitenkin selvittiin ja saatiin vatsat täyteen.


Sunnuntai 24.11.2019

Tänä viikonloppuna käytiin Turussa isovanhemmilla ja hyödynsin lauantain joulushoppailuun sekä itsekseni että mummin kanssa. Olen siis jo melkein valmis lahjojen osalta. Tämä lienee jonkunlainen ennätys minun perushärdellissäni.

Tänään kotiin palattuani ryhdyin kokkaamaan. Jo muutaman päivän mielessä kangasteli mustapavuista tehty lämmittävä chili, siis sellainen, jota pyöristetään suklaalla (kun meillä nyt on kerran joulua varten pari 3kg pussia Valrhonan tummaa suklaata)... Siitä tuli juuri niin ihanaa kuin kuvittelinkin. Nyt pitäisi muistaa, mitä siihen tungin, että saan kirjoitettua reseptin muistiin. (Edit: löytyy täältä)

Lukeminen on jäänyt aika vähään. Aloittelin uudelleen Rouva Westaway on kuollut - äänikirjaa ja aamuyöllä yksin valvoessani luin loppuun Metsän kronikka -tarinakokoelman. Tykkäsin.

Myöhemmin illalla luen vielä jotain, mutta siitä sitten lisää ensi viikon "luku"päiväkirjassa.



Loppuun luettuja tällä viikolla :

Deanna Raybourn : The Dark Enquiry 
Lady Julia jatkaa tutkimuksiaan. Tosin puolittain aviomieheltään salaa ja sehän tietysti johtaa kaikenlaisiin hankaluuksiin.
En oikein pidä siitä, millä tavalla tämä sarja ja erityisesti sen päähenkilö kehittyy. Tuntuu, että enemmän ja enemmän ollaan perinteisessä tilanteessa hurjan komean ja taitavan ja vahvan ja tumman/salaperäisen/pahantuulisen miehen hallitessa ja suojellessa herttaisen itsenäiseen toimintaan pyrkivää naista, joka yrityksillään tehdä itse asioita lähinnä joutuu hellyyttävästi pelastettavaksi. Yäk.
Vähän samaa oli jo havaittavissa edellisessä osassa Dark Road to Darjeeling, joten tämä sarja taisi olla minun osaltani tässä - Sinänsä sääli, koska selvitettävät tapaukset ovat kiemuraisia ja henkilökaarti noin yleensä mielenkiintoista, ympäristöistä puhumattakaan. Enkä muuten ajatellut näistä blogatakaan sen enempää, jollen joskus sitten tunne halua kiukutella naispäähenkilöille annetuista rooleista...

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
1800-luvun lopun Helsinki. Nuori tyttö, joka elättää itsensä taskuvarkaana. Nuori taikuri,jonka mekaaniset laitteet ihastuttavat kaupunkilaisia. Näiden kohtaamisesta alkaa riemastuttavan erilainen nuorten"fantasia". Tämän kirjan kanssa voi  heittää perinteiset olettamuksensa nurkkaan ja nauttia tutulta tuntuvasta tarinasta, jonka elementit ovat sittenkin jotain ihan muuta.


Metsän kronikka - tarinoita puista (toim. Anu Korpinen, Mia Myllymäki)
Osuuskumman julkaisema kokoelma tarinoita metsästä ja puista.

Lyhytarvioita viihdyttävistä sarjoista viime vuodelta

Minä olin viime vuonna ihan kamalan laiska bloggaaja. Vuoden lopussa kaikista luetuista kirjoista oli peräti yli 40 vielä bloggaamatta! Se oli melkein kolmasosa luetuista.
Osa bloggaamattomista on kirjoja, joista en keksinyt sanottavaa. Sellaisia mitäänsanomattomia ja samantien unohtuvia. Osa taas on vain jäänyt, eikä laiminlyönnille ole muuta selitystä kuin bloggaajan laiskuus (tai ajanpuute).

Tietty kirjaryhmä jäi bloggaamatta vähän vahingossa. Kyseessä ovat viihteeseen viittaava cozy dekkarit tai fantasia-sarjat, joita olen ajatellut jatkaa, mutta sitten taas siirtynyt joko muihin tai muuten vaan unohtanut. Alla niistä muutama vinkiksi leppoisaan ja usein myös hupaisaan luettavaan. 

Noilla voi rentoutua sitten, kun malttaa postikorttikeleistä kotiutua. Kuva on ihan meidän pihalta.

Bobbi Holmes: The Ghost of Marlowe House
Sarja : Haunting Danielle #1

Danielle perii talon, jonka aikoo muuttaa pieneksi hotelliksi. Remontissa ja järjestelyissä on tietysti odotettavissa yllätyksiä, mutta ikiomaa kotikummitusta Danielle ei osannut odottaa.
Walt Marlow on jäänyt jumiin entiseen kotiinsa, eikä tiedä mitään omasta kuolemastaan. Hän on kuitenkin vahvasti sitä  mieltä, että tapahtuman selvittäminen auttaisi matkalla eteenpäin.

Ei siinä  mikään auta, Daniellen ryhtyy selvittämään vanhoja tapahtumia.

Tämä kirja on hauska sekoitus amerikkalaista pirteyttä, mysteerien selvitystä, aarrejahtia ja kummitustarinoita. Sarja jatkuu ja varmasti luen lisää - kunhan ehdin.


Angie Fox: The Southern Spirits, The Skeleton in the Closet, The Haunted Heist
Sarja: Southern Ghosthunter Mysteries

Ah, tämä sarja oli laadukasta huvitusta. Ihan oikeasti vähän tuli hihiteltyäkin ja luin kolme ensimmäistä osaa nopeaan tahtiin.

Jo alkuasetelma on herkullinen. Verity on jättänyt petollisen poikaystävänsä alttarille, mikä sai kyseisen komistuksen vaikutusvaltaisen äidin aiheuttamaan Veritylle hankaluuksia, eikä vähiten taloudellisia. Kaiken lisäksi hän vahingossa vangitsee ruusupensaansa juurelle haamun. Haamu ei ole kuka tahansa vaan aikoinaan valtavaa pahennusta aiheuttanut gangsteri. Hih. Jo tässä kohtaa tietää, että vauhtia on luvassa. 

Haamun myötä Verity saa myös kyvyn nähdä muita yliluonnollisia olentoja - siis silloin kun uudelle kämppikselle sopii. Tämä taito saa Verityn miettimään, josko elantoa voisi hankkia myös auttamalla ihmisiä pääsemään eroon ei-toivotuista yliluonnollisista vieraista. Ensimmäiseksi asiakkaaksi ilmoittautuu ex-sulhasen veli, jonka tontilla haamut tekevät tuhojaan. Tosin kaikki epätoivotut kävijät eivät osaa kävellä seinien läpi, mutta he eivät ole sen takia vähemmän vaarallisia.

Toisessa osassa tutkitaan kirjaston haamuja sekä yhtä hyvin todellista ruumista - tai ehkä ennemminkin sitä, miten se on kirjastoon päätynyt. Kolmannessa puolestaan joudutaan mukaan pankkiryöstöön, joka näyttää haamun tekemältä...

Kyllä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jotka eivät tosin aiheuta pelon väristyksiä vaan pikemminkin naurattavat. Oikein mukava tuttavuus.


Angie Fox: The Accidental Demon Slayer, The Dangerous Book for Demon Slayers
Sarja: Demon Slayer

Lizzie Brown elää hiljaista ja rauhallista elämää. Aina siihen saakka, kunnes demoni yrittää nielaista hänet. Sen jälkeen mikään ei ole enää samanlaista ja pakomatka isoäidin Harleyn selässä hänen moottoripyöränoitiensa hoiviin pakottaa Lizzien poikkeamaan monista totutuista tavoista.

Kuten Ghosthunter, myös Demon Slayer leikittelee elämäänsä ja asennoitumistaan muuttamaan joutuvien nuorten naisten tarinoilla. Seurauksena on herkullisia henkilöhahmoja ja vauhdikkaita käänteitä. Oikeaa rentoutuskirjallisuutta.


Ja vielä yksi...

Kitty French : The Skeletons of Scarborough House 
Sarja: The Chapelwick Mysteries aka. Girls' Ghostbusting Agency

Yep, Melody näkee haamuja. Lisäksi hänen perheellään on noitabisnes. Seisoakseen omilla jaloillaan Melody perustaa haamujen karkottamisyrityksen ja ensimmäiseksi hänen tehtävänään on puhdistaa vanha talo sitä vainoavista haamuista. Karkotus ei kuitenkaan onnistu ilman ikivanhan murhan selvittämistä. Valitettavasti vain myös romanttiset houkutukset sotkevat selvitystöitä, vanhasta heilasta puhumattakaan.

Tässäkin alkuasetelma on herkullinen ja kirja onnistuukin lunastamaan lupauksiaan. Viihdyin.


En minä tietenkään koko vuotta viettänyt vain aloittamalla uusia sarjoja vaan palasin myös ainakin kahteen jo aiemmin aloitettuun. Ilona Andrewsin avaruusvampyyrit jatkoivat nettiromaanissa Sweep of the Blade ja C.J. Archerin sarja elämää ylläpitävästä kellosta ja sen korjaajan etsimisestä jatkui osalta The Magician's Diary. 

Jollei ylläolevista löydy vielä sopivaa "aivojen nollauskirjallisuutta", kannattaa myös muistaa vastaavia jo blogattuja kuten C.C.Dragonin meedioetsivä tai Deanna Raybournin murhia tutkiva Lady Julia. 

Rauhallista joulunaikaa ja muutama murha ripauksella romantiikkaa

Miksi joulun lukulistaltani löytyy tänä vuonna pääasiassa kevyttä, iloisen romanttista, vähän jännittävää luettavaa? Sellaisia kirjoja, joissa varmasti on vain onnellisia (tai ainakin asiat selvittäviä) loppuja?

No siksi, että joululomalla kuuluu lukea sellaista vähän hötöä, hiukan hassua, piirun verran arjesta pois keikauttavaa, jonka jälkeen on kevyt olo. Niin, ja tietysti siksi, että burn outin partaalla keikkuva nainen nyt vaan tarvitsee aivojen nollausta ja kevyttä tunnelmaa.

En minä koko joulua tietenkään ole pelkästään lukenut, mutta ruoanlaitto ja muut järjestelyt sujuvat leppoisasti Hercule Poirotin seurassa. Lisäksi lasten nauttiessa omista touhuistaan (kuten uudet joululahjapelit, joulunajan tv-ohjelmat, piirtäminen jne.), on äidillä lupa käpertyä sohvannurkkaan Kobo kädessään.

Nollaustoiminto onkin onnistunut niin hyvin, että sitä melkein jo ymmärtää olevansa lomalla - ja edessä on vielä yli viikko! Ihanaa!

Deanna Raybourn : Silent in the Grave, Silent in the Sanctuary, Silent in the Moor 
(Lady Julia Grey 1-3) 
Oma ostos Kobosta 

Lady Julia Grey on topakka aatelisrouva 1800-luvun lopun Englannissa. Ensimmäisessä osassa hän joutuu epämukavaan tilanteeseen eli selvittelemään oman aviomiehensä kuolemaa, kun heikosta terveydestä kärsinyt mies saa kohtauksen kesken illallisen. Lääkäri kirjaa kuolemansyyksi synnynnäisen sydänvian, mutta aviomiehen palkkaama yksityisetsivä epäilee kuitenkin murhaa. Olihan etsivän tehtävänä ollut selvittää uhkauskirjeiden lähettäjä...

Tarinan edetessä löytyy tietysti kaikenlaista maton alle lakaistua ja myös vaarat odottavat murhaajan etsijöitä, mutta sehän kuuluu tietysti asiaan, samoin kuin romanttinen vetovoima sankariparin välillä. Tarina olisikin varsin kliseinen, mutta mustalaisyhdistelmät, tulevaisuuden näyt ja lievästi ironisin vedoin kuvatut henkilöhahmot piristävät yhdistelmän varsin viihdyttäväksi.

Pidin kirjoista niin paljon, että luin kolme ensimmäistä putkeen. Mitään tarkkaa historiallista kuvausta näistä romaaneista on vähän turha hakea, mutta ehkä siksi eksentrinen March-suku onkin niin virkistävä. Kirjailija on käsittääkseni amerikkalainen ja päähenkilöiden asenteet ja toiminta ehkä siksi aika kaukana perinteisestä englantilaisesta jäykästä sovinnaisuudesta. Itse asiassa luin näitä kirjoja enemmänkin henkilöhahmojen ja tarinan, kuin varsinaisesti kontekstin ja historiallisuuden vuoksi.

Siltikin täytyy kirjasarjalle antaa plussaa vaihtelevasta miljööstä. Ensimmäisessä osassa etsitään murhaajaa Lontoossa, toisessa puolestaan murha tapahtuu Lady Julian suvun maalaiskartanon joulunvietossa (huom. erittäin sopivaa joululomalukemista kaikkine kartanojoulukuvauksineen!!!). Kolmannessa osassa taas kuljetaan Yorkshiren nummien perukoille. Jokaisessa kirjassa siis on vähän omanlaisensa tunnelma, jokaisessa osassa on oma tarinansa (murhansa) ja samalla kuitenkin myös kehyskertomus etenee. Lukija ei ehdi tylsistymään.

Tarinat ovat myös hyvin rakennettuja. Vaikka vähän arvailinkin syyllisiä, oli kiemuroita tarpeeksi, jotten voinut olla varma ja yllätyksiä riitti ihan viime sivuille saakka. Juoni myös pysyy koossa. Miljöö ja henkilölista ovat tarpeeksi kompakteja, jotta niissä pysyy hyvin mukana, mutta kuitenkin tarpeeksi laajoja luomaan mielenkiintoisia kuvioita.

Pidin siis kovasti  - sen verran paljon, että Kobossa odottavat jo kolme seuraavaakin osaa nollausoperaation jatkumista. Tosin tässä välissä ajattelin kokeilla yhtä toista, kirjailijalta aiemmin lukemieni tarinoiden perusteella varsin viihdyttäväksi odottamaani Steampunk-novellaa.