Miklu: Paras kirja ikinä ja Kaikkien aikojen kirja
Nextory
Myönnän. Olin epäluuloinen - taisinpa vähän huokaillakin ja kysyä, eikö nyt tosiaan voitaisi aloittaa jotain muuta kirjaa. Onneksi poika piti päänsä.
Onneksi siksi, että sain huomata epäluulojen helposti estävän ihan mukavia lukukokemuksia. En näköjään tähän ikään mennessä ole vielä oppinut, että luulo ei ole tiedon väärtti, eikä tubettaja teksteissään niin pöhkö kuin keski-ikäinen täti-ihminen voisi kuvitella. Tämä opetus lienee hyvä pitää mielessä muillakin elämänalueilla.
En minä ehkä silti nyt lähde Mikluakaan varsinaisesti seuraamaan, mutta kirjat olivat ihan positiivinen yllätys.
Kuuntelimme molemmat teokset, mutta kun Nextoryssa on myös ekirja-mahdollisuus (tosin vain toisesta Miklun kirjasta), niin Toto katseli vielä kuvat tabletilta. Miklun omat piirrokset ja kännykkäkuvat nimittäin ovat aika iso osa lukukokemusta ja niihin viitattiin säännöllisesti myös äänikirjassa. Ei tainnut Miklu niissä kohdissa varsinaisesti "lukea" kirjaa, mutta tämäntyyppisessä teoksessa eivät hänen välihuomautuksensa häirinneet - vaikka hän avoimesti kehottikin hankkimaan myös painetun kirjan äänikirjan lisäksi. Nuorimies selvästi on ymmärtänyt markkinoinnin merkityksen.
Sisällöstä sitten... Miklu osoittautui varsin tervehenkiseksi ja fiksuksi nuoreksi, jonka ajatukset kestävät hyvinkin myös äidin kuuntelun. Itse asiassa ihmettelin vähän opettavaisen tyylin uppoamista kuopukseen - "älä katso koko ajan kännykkää" , "muista nukkua tarpeeksi", "lue kirjoja", "syö tervellisesti" jne... Mitä ilmeisimmin viestin lähteellä on suuri merkitys. Minulta nuo samat ohjeet saavat vastaansa lähinnä silmien pyöritystä ja tuhahtelua, Miklun sanomana näkyi nyökyttelyä. Myönnän tappioni auliisti. Ohjeet, kun olivat kuin suoraan äidin käsikirjasta.
Oli kirjoissa tietysti sitten tubettajamaisia, vähän överihauskaksi vedettyjä osioita, joille myönnän minäkin vähintään hymähtäneeni. Tyyli oli puhekielistä, eikä varsinaisesti "kirjallista" - varsinkin äänikirjassa tuli sellainen olo, että kuunteli videota ilman kuvaa... eikä se tässä kohtaa häirinnyt yhtään. Taidan edelleen olla niin tyytyväinen noihin hyviin elämänohjeisiin, jotka toivottavasti jäävät myös kuopuksen mieleen, että pienet juonelliset epätarkkuudet (lue: ei juonta ollenkaan ja aika hötöä tarinaa kaikkiaan), eivät saa minua edes rypistämään otsaani.
Ihan turhaan minä asiasta kiukuttelisinkin, sillä ei näitä ole kirjoitettu suuriksi kirjallisiksi klassikoiksi, vaan nuorten seuraajien fanikirjoiksi (ja elämänohjeiksi). Sitä en sitten tiedä, pitäisikö Miklun itsensä huolestua siitä, että saa ohjeilleen näin varauksettoman hyväksynnän tällaiselta täti-ihmiseltä... Minä kuitenkin suosittelen lämpimästi näitä kirjoja niiden kohderyhmälle ja varsinkin ehkä niille nuorille, jotka muuten eivät koskisi kirjaan pitkällä tikullakaan. Ehkä Miklun esimerkki saisi sitten seuraavaksi tarttumaan vielä muihinkin opuksiin.
