Mistä säilytystilaa ?
Kun viiniharrastus laajenee osta-ja-käytä-periaatteesta säilytyksen puolelle, käy kotiin hankittu viinikaappi nopeasti liian pieneksi. Meillä kävi niin, ettei muuton jälkeen koko viinikaappia enää edes kotoa löytynyt. Koska isännällä kuitenkin on säilytettäviä viinejä jonkin verran, niin jokin ratkaisu piti keksiä.
Toimivaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut viinikellariosuuden hankkiminen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla on useampia toimivia viinikellareita, joista saa korvausta vastaan (joko vuokraa tai osakkeen ostoa) käyttöönsä kaapin oikeassa lämpötilassa pidettävästä kellaritilasta. Useimmilla kellareilla on lisäksi maistelutiloja ja juhlatiloja jäsenten käytettävissä.
Onhan sinne kellariin jonkin verran matkaa kotoa, mutta eipä siellä nyt ihan joka päivä tarvitse käydäkään. Ensinnäkin, meillä ei juoda viiniä joka päivä ja toiseksi, kellarissa olevista viineistä suurin osa tulee odottamaan vielä muutaman vuoden ennen kuin ovat käytettävissä.
Keittiön viinivarasto toimii ihan huoneenlämmössä. Kierto on sen verran nopeaa, etteivät viinit ehdi lämpötilasta kärsimään. Pikkupulloja viiniä lorautellaan meillä keittoihin, patoihin, risottoihin ja kastikkeisiin muutaman kerran viikossa.
Helsingissä kellaritilaa tarjoavat esimerkiksi seuraavat :
-
Oy Winecellars Ab
-
Ruttopuiston viinikellari
-
Classic Wine Cellars
-
Vinoteekki Oy
Lisäksi esim.
Carelia-ravintola vuokraa hyllytilaa omasta viinikellaristaan.
Mistä viinikaapille sisältöä ?
Miten niitä säilytettäviä viinejä sitten kertyy yli kotikaapillisen verran ? Ei, emme tyhjennä Alkon varastoja vaan isäntä harrastaa ns. Primeurs-ostoja. Ne tarkoittavat sitä, että viini varataan jo ennen kuin se on edes pullotettu. Sitten odotetaan varsinaista toimitusta pari vuotta. Yleensä ostettavat viinit ovat säilytettäviä, mikä tarkoittaa sitä, että taas odotetaan useampi vuosi ennen kuin pullo avataan ja sisältö nautitaan - tai sitten syljetään pois suusta. Primeurs -viinien osto on nimittäin kannattavaa eli hinta normaalia halvempaa juuri siksi, ettei viinin lopputuloksesta ole ostovaiheessa vielä mitään takeita. Onhan koko pullotus- ja säilytysprosessi vielä edessä.
Juomakelvottoman viinin saamisen riski on kuitenkin aika pieni, kun pidättäytyy tunnettujen viinitilojen takuumerkeissä. Eri vuosikertojen väliset laatuerot ovat tietysti sitten ihan asia erikseen. Tällaiselle perusharrastajalle ovat viinit kelvanneet ihan hyvin kotikäyttöön ainakin toistaiseksi. Ensimmäisiä on päästy avaamaan ja maistelemaan parina viime vuotena ja ne ovat olleet hyvinkin odotuksen arvoisia.
Maailmalla sijoittajat ostavat primeurs-viinejä ihan tosimielellä. Omaan, suhteellisen pieneen käyttöön tarvittavia määriä ei rikastumisen toivossa kuitenkaan kannata ostaa ja säilyttää. Viinien arvo on ostohetken ja juomishetken välillä keskimäärin vähintään tuplaantunut. Alkosta juotavaksi ostettava viinipullo maksaisi siis tuplasti sen, mitä primeurs-ostona. (Siis, jos nyt kyseistä viiniä Alkosta edes saisi - useimmiten ei) Mikäli mukaan kuitenkin laskee viinien hakumatkat ja viinikellarin kustannukset, niin hintaero on äkkiä kulutettu.
Suomessa asuvalle verotus tuottaa omanlaisiaan haasteita. Viimeksi, kun pähkäilimme parasta tapaa tuoda viinit Suomeen, vaihtoehtoja oli tasan kaksi.
- maksaa ylenpalttiset verot, mikäli viinit kuljetetaan jonkun toisen toimesta kotiovelle (tai tässä tapauksessa kellarin ovelle)
- käydä itse hakemassa viinit maan rajojen ulkopuolelta
Siis, jos joku olisi tuonut viinit vaikka Tallinnaan saakka, niin ne olisi sitten voinut hakea sieltä itse ilman veroja. Me päädyimme siihen, että isäntä ajoi koko matkan Ranskaan siellä olevaan säilytyspaikkaamme ja toi autolastillisen kerralla kotiin.
Nyt Ranskaan on taas kertynyt iso pino viinilaatikoita, jotka pitäisi saada kellariin. Sama pähkäily siis on edessä tänä keväänä. Toivon vain, että verotuksen säännöt olisivat hiukan järkiperäistyneet tässä välillä... Palataan selvittelyn lopputulokseen sitten joskus huhtikuussa.
Kyseessä ei siis tosiaankaan ole bisnes vaan harrastus. Tietysti toisinaan voi taputtaa miestä selkään ja onnitella viinin hinnan moninkertaistuttua, mutta suurin ilo lienee kellarin valikoiman suunnittelussa ja kypsymisen seuraamisessa, maistamisen riemusta puhumattakaan. Samalla myös varmistaa omien suosikkiensa saatavuuden Alkon ostopolitiikasta riippumatta.
Isännän "mustaan vihkoon" eivät muut saa koskea. Siihen on listattu kaikki ostetut viinit vuosikertoineen ja milloin ne ovat juotavilla.Vihon kuluneet kannet myös kertovat siitä, että listaa käydään säännöllisesti läpi - varsinkin kun suunnitellaan uusia hankintoja. Viimeksi tilattiin nuorimmaisen syntymävuoden viinejä 18-vuotissynttärien tarjoiluja silmällä pitäen. Vanhempien poikien "vuosikertaviinit" jo kypsyvät kellarissa.
Primeurs -viinejä voi ostaa esim. netin kautta tukkureilta tai osuuskunnilta suoraan. Sattuneesta syystä, meillä ostaminen on keskittynyt Ranskaan ja pääasiassa ranskalaisiin viineihin.
Wine and Co palvelu on toiminut ihan hyvin. He tosin toimittavat vain tiettyihin maihin, eikä Suomi toistaiseksi ole listalla - todennäköisesti sekä määrien pienuuden että verotuksen takia.
Koska kyseessä oli lounas, jätimme alkupalat väliin ja hyppäsimme suoraan pääruokaan. Inkivääriglaseerattu ankanrinta oli ihanasti kypsennettyä ja kirsikkakastike maukasta. Maa-artisokka -perunakakku suli suussa ja oli suffléemaisen pehmeää. Annos myös oli lounasruoaksi tarpeeksi suuri. Se riitti hyvin sammuttamaan nälän.
