Siideripossua sinappi-hunajakuorella

Vettä satoi tälläkin viikolla useana päivänä ja lämpöasteet pysyivät itsepäisesti kaukana kesäisistä. Kaikilla oli vähän viluinen olo ja se näkyi esimerkiksi siinä, että paistit ja padat palasivat ryminällä ruokapöytään salaattien tilalle. Viimeisenä nyt possun ulkofiileestä tehty siideripaisti.

Paisti oli Ihanasti pikkuisen makeaa ja juureksissa maistui omena. Paksusta kuoresta tuli tuikean sinappinen lisuke lihasiivujen mausteeksi ja pehmeiksi hautuneet valkosipulit olivat parhaimmillaan lihasiivun päälle levitettyinä.

Siideripossu sinappi-hunajakuorella

kuorrutus :
2 isoa ruokalusikallista Dijon-sinappia
2 rkl hunajaa
leivänmuruja
suolaa ja pippuria

1kg possun ulkofilettä palana

Vuokaan lisäksi :
perunoita, porkkanaa, sipulia
yksikyntisiä valkosipuleita kuorineen,
timjamia
paketillinen pekonia palasina
suolaa - pippuria
siideriä
oliiviöljyä

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja levitä ulkofileen päälle.

Leikkaa juurekset ja sipuli paloiksi ja asettele uunivuokaan. Lisää kokonaiset valkosipulit kuorineen, timjamia, suolaa, pippuria ja pekonipalat. Sekoita. Kaada vuokaan lasillinen kuivaa siideriä. Aseta lihapala juuresten päälle ja valuta kuorrutuksen pinnalle oliiviöljyä.

Laita uuniin 150 asteeseen ja anna kypsyä kunnes lihan sisälämpötila on 75 astetta eli noin 1-1,5h.

Viikonlopun nyhtöpossu

Yksi paras tapa päästä suhteellisen helpolla viikonlopun kokkauksissa on ottaa iso pala lihaa, kypsentää se ja sitten vaan laittaa lisukkeita kaveriksi. Ostamalla vähän huokeampaa osaa eläimestä, saa budjetinkin pysymään kurissa.

Meillä oli vuorossa possuviikonloppu. Iso pala possun kassleria (viljapossua kuulemma - muuten ei ole alkuperästä varsinaisesti tietoa) muhi uunissa nyhtöpossuksi. Sitten herkuteltiin lauantaina nyhtöpossuhamppareilla, sunnuntaina uunijuureksilla höystettynä ja vielä riittää makua arki-iltojen pastakastikkeeksi ja lämpimiin leipiin.

Nyhtöpossun ohje oli tuttu, jo kesällä testattu, samoin tehtiin itse sämpylät hampurilaisiin vakio-ohjeella. Saatiin sellaiset sopivan kokoiset ja vähemmän hötöiset.


Nyhtöpossu

Ota parin kilon verran possun kassleria ja hiero sen pintaan suolaa, pippuria, muscovado-sokeria ja savupaprikajauhetta. Laita 225 asteiseen uuniin 20 minuutiksi ilman kantta. Laske sitten uunin lämpötila 90 asteeseen ja jätä possu sinne kannen (tai folion) alle vähintään 6 tunniksi (tai yön yli).

Riivi possu suikaleiksi ja kiehauta kastike inkiväärioluesta (3dl), possun paistinliemestä (3dl),  muscovadosokerista (1dl) ja valkoviinietikasta (1dl). Anna kastikkeen poreilla kokoon jonkin verran ja maista. Lisää sokeria tai vaikka inkivääriäkin, mikäli maku tuntuu liian miedolta. Tällä(kin) kertaa käytin Schweppesin Ginger Ale limsaa ja hyvin toimi.


Hampurilaisiin

Nyhtöpossun ja leivän lisäksi purilaisiin lisäsi kukin makunsa mukaan  :
Heinzin balsamico-ketsuppia
pieniä etikkakurkkuja
valkoviinietikassa ja ripauksessa sokeria marinoitua punasipulia
jugurttikastiketta (turkkilaista + Tannisen chilinen savustettua valkosipulihilloketta)
pannulla paahdettuja herkkusieniviipaleita
juustosiivuja

Hamppareissa onkin kivaa se, että lisukkeilla saa vaihtelua. Kesällä syötiin ihan toisenlaisia.
En taida kertoa, montako söin. Onneksi ne sämpylät oli tehty itse, niin olivat sellaisia aika pieniä...
.

Juuresten seurassa

Sunnuntaiksi sitten vaihdettiin tyyliä. Possu oli enemmänkin sivuosassa, kun lautasen täyttivät balsamicolla marinoidut uunipunajuuret fetan ja pinjansiementen kera sekä 200 asteessa puolessa tunnissa kypsyneet peruna-, palsternakka- ja porkkanapalat. Se on kumma, miten hyvältä voivat tavalliset juurekset maistua, kun sekaan heittää uuniin mentäessä kaikenlaisia mausteita (suolaa, pippuria, salviaa, chililä, paprikaa, jeeraa) ja lorottelee joukkoon vielä hieman hunajaa 10min ennen uunista ottamista.

Oluesta possupaistiin

Minä en juo olutta. En vaan ole löytänyt sellaista, jonka mausta pitäisin. En ole myöskään pahemmin käyttänyt olutta ruoanlaitossa, mutta siihen saattaa hyvinkin tulla muutos. Tämä possupaisti sai oluesta aivan mahtavat aromit ja olutleivän reseptikin tuolla odottaa kokeilijaansa.

Olutpaisti kasslerista

Ruskista vajaan parin kilon painoinen pala kassleria voin ja oliiviöljyn seoksessa uunipadan pohjalla. Suolaa, pippuroi ja levitä päälle Dijonin perinnesinappia (sitä, jossa on kokonaiset sinapinsiemenet).

Tässä kohtaa pitää myös kehua pataani. Ostin muutama vuosi sitten Ranskasta Staubin soikean uunipadan ja se taisi olla yksi parhaita keittiöhankintojani. Kansi sulkeutuu suhteellisen tiiviisti ja sen alapinta on täynnä nystyröitä, jotka ohjaavat höyrystyneen nesteen takaisin alapuolella kypsyvään ruokaan. Tämä tarkoittaa sitä, että nestettä ei tarvita kuin pieni loraus eli maut syvenevät ja kypsyvä liha saa ihanan ruskean pinnan. Siis varsinkin, kun muistaa kypsentää vähän kovemmassa lämpötilassa ilman kantta viimeiset 30 minuuttia.

Palataan paistiin. Laita paisti takaisin pataan, lorauta päälle pieni lasillinen olutta, lisää joukkoon vähän sipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä, palsternakkapalanen ja pari valkosipulinkynttä. Kasvikset siivilöidään liemestä pois lopussa, joten niitä ei tarvitse kovasti silputa tai edes varsinaisesti kuoria. Kunhan ovat puhtaita.

Laita 150 asteiseen uuniin runsaaksi pariksi tunniksi. Ota kansi pois, nosta lämpötila 200 asteeseen ja anna olla vielä puolisen tuntia. Muista kuitenkin vahtia, ettei sinappi pala.

Ota pata pois uunista, laita kansi päälle ja anna odottaa vielä parikymmentä minuuttia. Laita tarjolle ja siivilöi kastike. Voit suurustaa voin ja jauhojen seoksella, mutta älä liioittele yhtä pahasti kuin me tällä kerralla. Silloin tuloksena on nimittäin tahna eikä kastike.

Mausteinen possusatay kookosriisillä pelastaa harmaan päivän

Ähkyin puhkuin juhlaruoista ja inspiraatio oli pahasti hakusessa. Onneksi isäntä löysi kaapista purkillisen maapähkinävoita. Siitä se sitten lähti.

Satay kai yleensä tarkoittaa jonkunlaista varrasta, mutta meillä kotona se tuo automaattisesti mieleen mausteisen ja täyteläisen maapähkinäkastikkeen. Resepti on superhelppo ja tänään lautaselta löytyi myös pikainen salaatti ja lämpöisen mausteisia possusiivuja, jotka täydensivät mukavasti.

Olikin muuten pientä päänvaivaa salaatin miettimisessä. Lähikaupan hyllyt loistivat tyhjyyttään. Kauppa on auki myös huomenna - saapa nähdä löytyykö sieltä enää yhtään mitään.


Mausteinen possusatay kookosriisillä ja pikasalaatilla

Kaada kattilaan 1,5 kookosmaitopurkillista basmatiriisiä, kookosmaito purkista, suolaa ja 2 purkillista kiehuvan kuumaa vettä (Varo sormiasi - nimim. melkein poltin. Metallipurkki johtaa lämpöä nääs...) Kuumenna kiehuvaksi, laske lämpö matalalle ja jätä kypsymään. Muista aina välillä sekoitella ja tarkistaa, ettei pala pohjaan. (kestää noin 15min...)

Ota possun ulkofilesiivuja ja kasslersiivuja ohuiksi nuijittuina. Ripottele siivujen molemmin puolin suolaa, mustapippuria ja reilusti maustepippuria. Paista ne ruskeiksi pannulla ja laita 100-150 asteiseen uuniin odottamaan.

Leikkaa pari makeaa omenaa kuutioiksi ja valuta päälle loraus sitruunamehua. Pilko avokado ja sekoita omenoiden kanssa. Lisää kurkkukuutioita ja salaatinlehtiä. Ripottele lautasella salaatin päälle hunajaisia pähkinöitä tai paahdettuja cashew-pähkinöitä.

Kuullota 1 punasipuli pannulla öljyssä. Lisää maapähkinävoita, makeaa chilikastiketta, soijaa ja sitruunamehua makusi mukaan. Kuumenna ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi.

Leikkaa lihat siivuiksi ja tarjoile kaikki yhdessä. Nauti ihanasta lämmöstä, joka leviää kroppaan. Äkkiä ei haittaa yhtään, vaikka ulkona on taas ihan pimeää.

Joulukuun herkkuja - luumuiset possurullat ja kurpitsaohratto sinihomejuustolla

Jouluun kuuluu erottamattomasti joulukinkku, mutta possu maistuu hyvin myös jo ennen itse pääjuhlaa. Hedelmäiset maut kuuluvat meillä erottamattomasti ruokapöytään ja siksi nämäkin possurullat sisältävät appelsiinimehussa ja Marsalassa liotettuja kuivattuja luumuja. Tämä ruokalaji vaatii pientä näpertelyä, mutta on ehdottomasti vaivan arvoinen. Erityisen herkkua se on kurpitsaohraton kanssa. Erityisen hyvältä se maistuu päälle sulaneen sinihomejuuston kera.

Possurullat 

Palanen possun ulkofilettä - sen verran, että saat leikattua haluamasi määrän noin sentin paksuisia siivuja.
Pari kourallista kuivattuja luumuja
appelsiinimehua, tilkka marsalaa
suolaa, pippuria, chilijauhetta, (timjamia halutessasi)

Laita luumut pieneen kulhoon. Kaada päälle tilkka Marsalaa ja sen verran appelsiinimehua, että luumut peittyvät. Lisää ripaus suolaa, pippuria ja chilijauhetta (Piment d'Espelette meillä tälläkin kertaa - olen tullut siitä ihan riippuvaiseksi) sekä timjamia niin halutessasi. Jätä likoamaan yön yli.

Nuiji possusiivut ohuiksi. Ripottele niille suolaa ja pippuria. Purista luumuista ylimääräinen neste pois ja hienonna ne veitsellä. Levitä kökkäre jokaiselle possusiivulle ja kääri rullalle. Kiinnitä tarvittaessa coctailtikuilla.

Ruskista rullat pannulla hyvin joka puolelta ja laita 150 asteiseen uuniin 10-15 minuutiksi, jotta liha on kypsää ja luumu kuumaa.

Jos haluat kastiketta, niin kuumenna luumujen liotusliemi ja lisää siihen uunivuokaan mahdollisesti valunut neste. Voit sekoittaa joukkoon vielä ruokalusikallisen crème fraîchea, jos haluat lisää täyteläisyyttä.


Kurpitsaohratto 

Leikkaa kurpitsaa kuutioiksi haluamasi määrä ja laita uunivuokaan. Ripottele päälle chilijauhetta, suolaa, pippuria ja kanelia. Valele oliiviöljyllä. Laita uuniin 200 asteeseen, kunnes kulmat vähän ruskistuvat ja kurpitsa pehmenee.

Laita pannulle nokare voita ja tilkka oliiviöljyä. Kuullota 1 punasipuli ja 2 valkosipulinkynttä (silputtuja). Lisää joukkoon noin 1-2 dl ohrasuurimoita. Sekoita hetken ja lisää sitten yksi kasvisliemihyytelö. Kaada kuumaa vettä niin paljon, että suurimot peittyvät. Lisää vettä sitä mukaa, kun sitä haihtuu ja imeytyy ohrasuurimoihin niin kauan, että suurimot ovat pehmeitä. Niihin kuuluu jäädä pikkuisen purutuntumaa, eli ei puuroksi saakka ;-).

Sekoita ohraton joukkoon uunista otetut kurpitsapalat. Ne hajoavat mukavasti maustamaan seosta ja saavat ohraton vielä täyteläisemmän näköiseksi. Maista tarvitaanko suolaa lisää. Muista, että sinihomejuustokin on suolaista.

Sulata kuuman ohraton päälle lautasella sinihomejuuston palasia ja herkuttele possurullien lisukkeena.

Copycat trendien huipulla - nyhtöpossupurilaisia ja inkivääriolutta

Tämän kesän supertrendejä ovat olleet nyhtöpossuhampparit ja inkivääriolut. Pakko kai sitä on trendejä edes yrittää seurata ollakseen jollain tavalla varteenotettava ruokabloggari, joten tässä meidän otoksemme nyhtöpossupurilaisista ja inkiväärioluesta.

Copycat onkin noista hampurilaissämpylöistä aivan onnessaan. Vuosien tuskailun ja liian kovien, hötöisten tai isojen sämpylöiden jälkeen löytyi ihanneresepti ihan nenän edestä eli Puutarha ja hella-blogista. Vähän tosin tekotapa muuttui matkan varrella, mutta siitä lisää myöhemmin. Tämä resepti kun on vielä kirjattava tuonne lempileipiinkin. (Siellä onkin ollut kesän ajan vähän hiljaista).

Inkivääriolutta ja minttua

Inkivääriolueen minulla on ollut vähän kaksijakoinen suhde. Se kuulostaa ihanan raikkaalta ja virkistävältä, mutta aikaisemmat kokeilut ovat maistuneet vain isännälle, joka on totaalinen inkiväärifani. Tämänkertainen resepti tuli bongattua Glorian ruoka ja viini-lehdestä (nr5 eli tuo tällä hetkellä myynissä oleva) ja kelpasi nirsolle perheenäidillekin. Tämäkin simankaltainen juoma tosin oli parhaimmillaan tasan yhtenä päivänä eli toisena päivänä pullottamisen jälkeen. Tein juoman tiistaina illalla - pistin pulloon keskiviikkona ja perjantaina sekä kuplat että maun tasapaino olivat kohdillaan. Loput olivat sitten sopivasti käytettävissä viikonloppuna nyhtöpossun kastikkeeksi.

Myös nyhtöpossun perusohje on bongattu Glorian ruoka ja viini-lehdestä... tai siis lähinnä sen kastikkeen sillä kasslerin uunissapaistomausteet ovat meillä olleet standarikamaa jo ennenkin. (Samaa possua syötiin meillä jo kertaalleen kesäpiknikillä, mutta silloin tabbouleh-salaatin ja mansikka-briesalaatin kera) Muutenkin näihin hampurilaisiin yhdisteltiin ideoita vähän sieltä täältä - nuo jo mainitut Copycatin sämpylät, La Cantinen lounaasta muistuttava purilaispesto ja etikkamarinoidut sipulit. Lopputuloksena oli jotain suurempaa kuin osiensa summa.

Nyhtöpossupurilaiset

hampurilaissämpylöitä
nyhtöpossua
etikkamarinoitua punasipulia (siivuta punasipulia ja anna marinoitua tunnin verran punaviinietikan kanssa suolalla ja ripauksella sokeria maustettuna)
pestoa
salaattia, tomaattia ja kurkkua

Valmistele ainekset ja kokoa purilainen syöjien maun mukaiseksi.


Nyhtöpossu

Ota runsaan kilon verran possun kassleria ja hiero sen pintaan suolaa, pippuria, muscovado-sokeria ja savupaprikajauhetta. Laita 225 asteiseen uuniin 20 minuutiksi ilman kantta. Laske sitten uunin lämpötila 90 asteeseen ja jätä possu sinne kannen (tai folion) alle vähintään 6 tunniksi (tai yön yli).


Riivi possu suikaleiksi ja kiehauta kastike inkiväärioluesta (3dl), possun paistinliemestä (3dl),  muscovadosokerista (1dl) ja valkoviinietikasta (1dl). Anna kastikkeen poreilla kokoon jonkin verran ja maista. Lisää sokeria tai vaikka inkivääriäkin, mikäli maku tuntuu liian miedolta. Inkiväärioluen laatu vaikuttaa kastikkeeseen hurjasti. Piknikkiä varten käytin itse asiassa ihan Schweppesin Ginger Ale limonadia ja siihen piti lisätä inkivääriä. Tällä kertaa piti lisätä vähän sokeria.

Valuta kastiketta lihan päälle haluamasi kosteusasteen saamiseksi. Voi olla, ettet tarvitse ihan kaikkea. Se taas riippuu siitä, miten kuivaksi possu on uunissa mennyt ja miten mehukkaaksi sen tarjoilua varten haluat. Anna seistä ja maustua vähän aikaa ennen tarjoilua.

Purilaisen kavereina meillä syötiin tällä kertaa kyssäkaalislawta ja polentaranskiksia.

Raparperipossulla ruokahaasteeseen

 

 

Tuossa jo hehkutinkin, että kokeilin Pekka Terävän kirjasta raparperipossun ohjetta, mutta vähän viisastelin ja tein sen omalla tavallani. Osaksi siksi, ettei kaupasta löytynyt aineksia ja osaksi siksi, etten suoraan ollut varma ymmärsinkö ohjeen ainekset oikein. Taisin luvata kirjata tänne ohjeen, niin kuin minä sen tein, jotta voitte rauhassa repostella ymmärryskykyäni.

Tässä siis ohje bloggarin tapaan. Huippukokin tapaan se löytyy Puhtaiden makujen keittiö -kirjasta.

Vaikka olen käyttänyt raparperia monessa paikassa muutenkin esim. jätskissä,  niin Andalusian auringossa -blogin kesän ruokahaasteeseen osallistun nyt tällä reseptillä. Eihän se varsinaisesti omani ole, mutta itse tein kuvan annoksen :-)

Tässä siis...

Raparperipossua ja kampasimpukoita

800g possun kassleria
suolaa ja pippuria

salaatinlehtiä 

Mausta lihan suolalla ja pippurilla ja kypsennä kannen alla 120-asteisessa uunissa noin 8h.

1 iso raparperi
n. 2-3 rkl granaattiomena-melassia (sellaista siirappia, jota löytyy Lähi-Itä-tyylisistä etnokaupoista)
n. 2-3 rkl valkoviinietikkaa
m. 2-3 rkl rypsiöljyä
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa ja mustapippuria

Kuori raparperi ja ota siitä muutama ohut suikale. Leikkaa loput varresta palasiksi ja laita tehosekoittimeen. Lisää muut ainekset ja anna surrata kastikkeeksi. Anna makujen tasaantua (maistele) ja siivilöi.

Leikkaa kypsä kassler siivuiksi ja paahda niiden pinta öljyssä pannulla rapeaksi 

Paista kampasimpukat öljyssä pannussa pinnalta rapeiksi (n. 2min per puoli).

Sekoita salaatinlehtiä hiukan siivilöidyn kastikkeen kanssa. Kokoa annokset lautaselle ja lusikoi kastiketta vielä päälle. Meillä kastikepurkki oli vielä pöydässäkin eikä pisaraakaan jäänyt aterian lopussa jäljelle. Oli se sen verran hyvää possun kanssa.

Naurispastaa ja raparperipossua

Tuossa jokin aika sitten kävin seuraamassa elämäni ensimmäisiä kirjakokkareita. Readme.fi järjesti julkistuksen kahdelle huippukokkien reseptejä esittelevälle keittokirjalle. Oli mielenkiintoista kuunnella itse tekijöiden ajatuksia sekä kirjojen tavoitteesta että tekoprosessista.

Vihreä pöytä on Sasu Laukkosen (Chef & Sommelier) ja ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkan yhteistyönä syntynyt kasviskeittokirja. Idean isänä on Christian Lindgren, jonka lanseeraaman Vihreä pöytä konseptin historiaa ja sisältöä olisi ollut kiva jäädä kuuntelemaan enemmänkin, jollei olisi pitänyt juosta tarhalle ennen viittä. Itse tekijät valottivat halunneensa luoda kirjan, joka innostaisi ihmisiä käyttämään enemmän kasviksia ympäri vuoden. Kaikki kirjan reseptit eivät välttämättä ole aterioita itsessään, vaan osa toimii myös lisukkeina lihalle tai kalalle.

Kirjaa lukiessa huomioni kiinnitti heti sekä kannessa näkyvä että kirjan avaava naurispasta. Yksinkertainen ja kaunis annos näyttää houkuttelevalta, ja tottumatonta kiinnosti voiko noin yksinkertaisista aineksista tulla hyvää ? Voi. Kaupasta ei tietenkään löytynyt kaskinaurista, mutta  tämän kevään ensimmäiset kevätnauriit toimivat todella mainiosti. Samalla päästiin taas käyttämään Spiromaattiakin (ei mikään turha ostos :-).

 

Nauriit vedessä kypsennettyinä ja kiepsautettuina salvian kanssa pannulla voissa yhdistettiin parmesaaniin, eikä muuta tarvittu. Siinä oli viikonlopun juhla-ateriamme raikas ja hienostunut alkupala.

Muuten minun on ollut vaikea löytää kirjasta reseptejä, joita haluaisin kokeilla. En usko vian olevan varsinaisesti kirjassa itsessään vaan ennemminkin lukijassa. Oma rohkeus ei välttämättä vielä riitä haluamaan ja kokeilemaan itselle vähän vieraampia aineksia tai tapoja valmistaa kasviksia. Naurispastan saaman suosion rohkaisemana täytyy varmaan lukea uudelleen - tiedä, mihin sitä seuraavaksi innostuu.

Yhden harmittavaisen huomion tein reseptiä tehdessä. Huippukokki pärjää silmämäärällä, taviksella oli vähän opettelemista. Esimerkiksi voita tarvittiin paljon enemmän kuin alkuun kuvittelin. Pienet lisäohjeistukset määrissä olisivat olleet paikallaan, kun kohderyhmänä kuitenkin on kotikokit.

Saman huomion tein myös Pekka Terävän ja Teemu Auran Puhtaiden makujen keittiö-kirjasta. Tämä kirja olisi varmasti hyötynyt ehkä vähän tiukemmasta reseptikontrollista muutenkin. (Nelimarkka lienee hoitanut sitä hommaa yllä olevan kirjan osalta) Terävän resepteissä oli välillä vaikea tulkita, mitä kaikilla ainesosilla tarkoitetaan, kun ne eivät olleet termejä, joihin kotikokki säännöllisesti törmää. Grenadine voi minun mielessäni tarkoittaa sekä granaattiomenasta tehtyä drinkkien värisiirappia tai granaattiomena-siirappia tai peräti granaattiomenamehua. Valkoviinivinaigrette taas on minun ymmärrykseni mukaan jo eri ainesosista koostuva vinegretti, jota ei ainakaan minun mielestäni ole ollut missään myytävänä. Käytin kuitenkin ihan pelkkää valkoviinietikkaa, joka ainakin meidän mielestämme toimi kastikkeessa oikein hyvin.

Julkistamistilaisuudessa Pekka Terävä kertoi tehneensä reseptit parissa tunnissa. Tuon takia ehkä näkyy  pieni huolimattomuus reseptien kirjoituksessa. Lisäksi Terävä kertoi tahallaan laittaneensa ainesosia, jotka eivät kotikokilla ole ihan helposti välttämättä saatavilla rohkaistakseen etsimään oikeita ainesosia vähän kauempaakin. Sinänsä on hyvä ajatus saada kotikokit kokeilemaan ja kyselemään vähän harvinaisempiakin tuotteita, mutta ainakin minä kyllä vaihdoin kylmästi kaupassa possunposket kasleriin enkä lähtenyt yli puolen tunnin matkan päähän kauppahalliin. Joku toinen kerta. Kun mennään halliin muutenkin.

Mielenkiintoisia reseptejä kirjassa on useampia ja Auran jälkiruoat näyttävät siltä, että kotikokkikin niiden tekemisestä selviää ilman sen kummempaa päänsärkyä. Täytyy vaan jatkossa suunnitella tekemiset vähän tarkemmin kauppahalliekskursioiden yhteyteen, jolloin ainekset ovat paremmin saatavilla. Niin, ja tehdä tulkinnat tarvittavista ainesosista oman ymmärryksen mukaan.

Tekotavaltaan testattu resepti "raparperipossua kampasimpukoiden kera" oli sopivan yksinkertainen ihan kotikokillekin. Ei tarvittu sen kummempia kommervenkkejä tai välineitä.  Sitä paitsi ruoka maistui taivaalliselta. Rapea ja hitusen suolainen possu yhdistettynä makeankirpeään raparperivinaigretteen, raparpersiivuihin ja pehmeän merelliseen kampasimpukkaan oli sellainen, jota meillä tullaan tekemään vielä uudelleen. Varsinkin sitten kun saan käsiini niitä possunposkia.

Kumpikaan kirjoista ei siis ole kotikeittiön perusvarustukseen tai jokapäiväiseen käyttöön kai tarkoitettukaan, mutta mielenkiintoisia kuitenkin. Maailmanlaajuinen trendi kasvisruokien lisäämisestä ihmisten ruokavaliossa on saanut Vihreästä pöydästä oivan puolestapuhujan ja huippukokkien reseptithän ovat aina mielenkiintoista luettavaa.Täytyy vaan kirjoittaa se possuresepti teille varmaan vielä auki niin kuin kotikokki sen meillä teki... Saatte sitten vertailla ja repostella aukkoja ymmärryksessäni ;-)

Kirjat antoi kokattavaksi Readme.fi

p.s. jälkkäriksi tarjottiin meillä lakritsimoussea ja mansikoita. Siitä voi kurkistaa lisää täältä.

Uunikyljyksiä espanjalaisittain

Minä en nyt itse asiassa ole ihan varma siitä, mikä tässä oikein nyt on niin espanjalaista. Chorizo - tottakai - ja possun ja oliivien yhdistelmä, ja savupaprika. Siihen se sitten taitaa kyllä jäädä. Oli miten oli, hyvää oli. 

Alkuperäisen reseptin nappasin taas Delicious-lehdestä. Tämä viimeinen on ollut tosi hyvä numero. Olen kokeillut siitä jo ainakin viittä reseptiä. Ei hullummin.

Kyljysten kanssa tosin katselin reseptiä ja mietin, että onpas tylsän väristä. Siispä lisäsin chorizot ja paprikaa ja sipulia... 

Uunikyljyksiä espanjalaisittain 

4 isoa kyljystä
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä murskattuina
2 tl savupaprikajauhetta
2 tl tavallista paprikajauhetta
timjaminoksia
1 sitruunan kuori ja mehu
2 tl fenkolinsiemeniä
2 tl punaviinietikkaa
puoli kiloa pieniä (uusia) perunoita
iso loraus valkoviiniä
2,5dl kasvislientä tai kanalientä
vihreitä oliiveja
kourallinen persiljaa
2 sipulia ohuina siivuina
2 rkl punaviinietikkaa
suolaa ja pippuria
pikkupaprikoita renkaina ja palasina

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita kyljykset kulhoon oliiviöljylorauksen, valkosipulin, paprikajauheiden, timjamin, sitruunan, fenkolinsiementen ja viinietikan kanssa. Lisää suolaa ja pippuria ja anna marinoitua puoli tuntia.

Laita siivutettu sipuli pieneen kulhoon ja sekoita joukkoon punaviinietikkaa, suolaa ja pippuria. Anna marinoitua. Raaka sipuli muuttuu puolessa tunnissa kirpakan makeaksi. 

Pese ja siivuta perunat ja sekoita oliiviöljyn, suolan ja pippurin kanssa uunivuokaan. Laita uuniin 20 minuutiksi. Lisää viini ja kasvisliemi ja asettele kyljykset päälle. Kypsennä uunissa 15 min. Lisää oliivit ja puolet paprikoista ja laita uuniin vielä viideksi minuutiksi.

Anna vuoan seistä muutama minuutti, että liha vetäytyy ja ripottele päälle persiljaa, sipulisiivut ja loput paprikoista.

Luolamiesmeininkiä - rimpsut kuin Nigellalla

Rimpsuissa on jotain alkukantaista. Ehkä se on se lihan riipiminen luista hampailla. Luolamiesmeininkiä. 

Nigella Lawsonin kirjan "Forever Summer" lukemisesta tulee mukavan kesäinen olo ja sen sivuilta on löytynyt useampikin ruokalistassamme toistuva resepti. Yksi suosikkejamme ovat rimpsuluut itämaiseen tapaan à la Nigella.

Rimpsuluut marinoidaan ensin inkiväärin, tuoreen chilin, kevätsipulin, riisiviinietikan, soijan, seesamiöljyn, hunajan ja öljyn sekoituksessa. Mielellään useamman tunnin ajan. Sitten ne laitetaan uunivuokaan folion alle 200 asteeseen noin 45 minuutiksi. Folio otetaan pois ja valutetaan rimpsujen päälle hunajaa ja ripotellaan kiinalaista 5-maustetta. Laitetaan vuoka takaisin uuniin vajaaksi kymmeneksi minuutiksi, käännellään rimpsut ja laitetaan vielä uuniin toiseksi 10 minuutiksi. Lopuksi ripotellaan päälle reilusti korianteria ja chiliä.

Seuraamme Nigellan reseptiä ainesosien suhteen aika uskollisesti, mutta paistoajoissa olen hänen kanssaan eri mieltä. Nigellan mukaan pitäisi rimpsuja paistaa uunissa ensin runsas tunti ja sitten vielä viimeiseksi ainakin puoli tuntia. Minusta nuo yllämainitut paistoajat riittävät. Pinta saa olla mukavasti tummentunut, mutta lihaakin mielellään jäljellä vielä syötäväksi saakka, ettei ihan kuivu.

Jokainen tekee tietysti tavallaan ja mausteita oman makunsa mukaan annostellen. Hyviä nämä ovat olleet aina, vaikka sitten vähän sovellettuinakin.

Nyhtöpossua meilläkin

 Nyhtöpossu on hauska nimi ja arvokas lisä suomenkielen sanastoon. Tuli vaan tässä mieleeni, että onko tästä aiemmin puhuttu riivittynä possuna vai muistelenko ihan väärin ?

Niin monessa blogissa on samantyyppistä tehty, että pakko oli meidänkin laittaa oma versiomme uuniin. Mitään reseptiä en tietenkään tullut etsineeksi, joten heittelin mausteeksi vähän mitä sattui kaapista löytymään. Turhan varovainen olin chilin kanssa - sitä saisi olla enemmän... muutenkin sellainen vähän makeampi versio, mutta hyvin upposi mintulla ja korianterilla höystetyn salsan kera.
 
Vähän pahasti osui tämä ruoka Noro-virusviikon loppuhetkiin. Pakkaseen päätyi paljon tähteitä, mutta ainakin tulee sitten maistettua uudelleen sellaisena hetkenä, kun ruokakin maistuu paremmin. Ei siis syömisen nautinnosta tällä kertaa tämän enempää. Kukaan ei sentään tullut uudestaan kipeäksi.

Lihana oli tällä kertaa vajaat kaksi kiloa possun kylkeä. Lapa kun oli kaupasta loppu - ilmeisesti nyhtöpossua oli toivonut lautaselle eteensä joku muukin.

Makean savuinen nyhtöpossu

Vajaat pari kiloa possunkylkeä

puoli purkkia tomaattipassataa
1 dl punaviinietikkaa
2 rkl Harissa -tahnaa (kannattaa laittaa vähän enemmän, jos halua tuhdimpaa makua)
1 vihreä chili (sama juttu...)
5 valkosipulin kynttä
nippu persiljaa
nippu ruohosipulia
nppu timjamia
1 dl siirappia
0,5 d1 tummaa muscovadosokeria
2 rkl savupaprikaa
1 rkl nestesavua
1-2 sipulia
iso kourallinen kuivattuja luumuja
2 rkl jeeraa
suolaa ja pippuria
2 rkl sellerisuolaa

Pistä kaikki mausteainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Kaada uunipataan lihan päälle. Laita kansi päälle ja 120 asteeseen noin neljäksi tunniksi. Älä avaa kantta kuin lopussa.

Seuraksi salsaa, pitaleipiä ja salaattia.