(Luku)päiväkirja - teknisiä vaikeuksia ja jäkälän mutustelua

Maanantai 20.1.2020

Nyt ottaa päähän, lujasti. Luin juuri  pari HelMet Overdrive-kirjastosta lainaamaani kirjaa. Nyt yritin lainata jatkoa Charlaine Harrisin Midnight Crossroad-sarjaan ja arvatkaapa mitä ? Adobe Editions lopetti yhteistyön Kobo-lukijani kanssa enkä saa kirjoja enää luettua Kobolla. Edellisen Koboni kanssa en vastaavaa ongelmaa saanut koskaan korjattua. Harmittaa vietävästi.

Tämä on näitä tekniikan haasteita. Täytyy sanoa, että yleisesti ottaen Kobo on toiminut todella hyvin, mutta jostain syystä Adobe -tunnuksilla on välillä vaikeuksia. Tiedä sitten, mistä johtuu tai missä on vika.

Tällaiselle "mulle kirja just nyt kiitos"-tyypille tämä on lievästi sanottuna turhauttavaa. Tykkään lukea sarjat kerralla (ainakin jo ilmestyneet osat) ja teknisiin ongelmiin minulla ei riitä kärsivällisyys nykyään yhtään. Varsinkaan tällaiseen, jota en edes aiemmin onnistunut ratkaisemaan.

Voihan p...

Viikon kuriositeetti: työlounaalla maistettu JÄKÄLÄ

Keskiviikko 22.1.2020

Taisin maanantaina tuohduksissani unohtaa kokonaan mainita, että olen minä lukenutkin. Itse asiassa yllättävän montaa kirjaa.

Aloitin iltalukemisekseni Kati Tervon Punainen pata - Kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta. Nimi kertoo vallan mainiosti sisällön. Minusta ne eivät ole novelleja, eivätkä esseitä, eivätkä oikein pakinoitakaan. Ihan hauskoja. Sopivan kevyttä nukahtamisen tueksi.

Lisäksi olen edennyt Confessions of a Bookseller -äänikirjassa ja erehdyinpä jopa aloittamaan uuden äänikirjan eli Millenium-sarjan viimeisimmän David Lagercrantzin Tyttö, joka eli kahdesti. Vähän takkuillen on lähtenyt tuon kuuntelu kuitenkin liikkeelle. En taida olla tarpeeksi metrossa... Tuntuu nimittäin siltä, että se sopii jostain syystä nimenomaan metromatkan viihdykkeeksi. Kummallisia aivojen kommervenkkejä.

Tekniset ongelmat eivät kai ole kadonneet minnenkään. En vain ole enää edes kokeillut. Luen muuta nyt ainakin vähän aikaa. Eivät taida luettavat kirjat ihan heti loppua, vaikka en kirjastosta hetkee lataisikaan.

Eivät lopu, vaikka koitankin vierottaa itseni Elisa Kirjan aleklikkailusta. Se alkoi käydä vähän kalliiksi ja kuunneltavien äänikirjojen lista venyä jo puhelimen muistia suuremmaksi, ekirjoista puhumattakaan. Jos yrittäisi saada 10 luettua ennen kuin edes vilkaisee seuraavaa aleviestiä?

Noin muuten on arki taas tosissaan alkanut. Töitä, huushollia ja vähän kirjoja. Siinä se. Jotain piristystä pitänee keksiä ennen kuin taas ihan väsähtää. Ehdotuksia ?

Tänään teen etäpäivän. Työkone ruksuttaa vieressä ohjelmistopäivitystä, joten pidin tämän kirjoitustauon. Vähän taidan mennä jossain kohtaa myös ulos - maassa on jotain valkoista. Silmiä siristämällä ja kauas kohdentamalla voisi kuvitella jotain talven tapaista.

Torstai 23.1.2020

Aloitettiin Toton kanssa uusi iltasatukirja. Se oli virhe... Salamavaras (Percy Jackson) osoittautui heti alussa niin jännäksi, että ei meinattu saada kuuntelua millään lopetettua. Vähän oma vikani. Olisi pitänyt jatkaa aiemmin kuunneltujen linjalla. Siirryttiin kerralla ehkä vähän liian jännään kuunneltavaan.

No, katsotaan, miten jatkossa käy.

Noin muuten olen lähinnä vain kuunnellut vähän kirjakauppiasta. Muuten on mennyt koko viikko auton parissa. Ensin hajosi käsijarru ja sitä huollettiin, sitten vein pesuun ja huomattiin renkaan tyhjenneen. Se piti tietysti korjata. Ensi viikolla pitää sitten varmaan pistää kaikki talvirenkaat uusiksi ja käydä taas tarkistuttamassa öljy. Uhkana keikkuu vissiin jonkinlainen isompi moottoriremontti, jos kone on ruvennut urakalla syömään öljynsä..Huoh. Ehkä pitäisi myydä auto ja kokeilla julkisilla kulkemista ?

Lauantai 25.1.2020

Kuuntelin loppuun Confessions of a Bookseller. Ihan varmasti tulee ikävä kirjakauppiaan juttuja. Ne ovat jotenkin ihanan rentouttavia ja samalla koukuttavia. Jostain syystä noin yleensäkin tunnun tällä hetkellä valitsevan luettavakseni / kuunneltavakseni kirjoja, joissa on lyhyitä tarinoita tai muuten pätkäkerrontaa. Yritin jatkaa viimeisimmän Lisbet Salander-dekkarin lukemista, mutta Tyttö, joka eli kahdesti töksähteli ja vaihdoin toiseen rentoutuskirjaani, eli Nigella Lawsonin How to Eat...

Muutenkin meni ruoan parissa tämä päivä. Sain vihdoin ja viimein aloitetuksi Suuren keittokirjahaasteen ja sitä varten piti tietysti ensi selailla keittokirjoja ja sitten myös kokata. Tosin taisin olla hivenen liian väsynyt hellan ääressä. Lorautin risoton joukkoon kokonaisen ison sitruunan mehun - eli melkomoisen kirpakkaa oli risotto tänään. Hyvää silti.

Siskokin tuli käymään. Kivaa. Luuhattiin vähän kaupoissa, kun hän tarvitsi uudet nilkkurit. Minä en ostanut mitään, joten oli halpa ostosreissu. Toisaalta vähän harmitti, kun aleprosentit olivat aika huikeita, mutta eihän keskimittainen ja muutenkin keskikokoinen loppualesta mitään enää löydä. Jäljellä kun on vain hajakokoja. Yhden Ralph Laurenin mekon kokeilin, mutta se näytti melkoisen törkeältä sillä yläosa oli selvästi suunniteltu pienemmälle rintavarustukselle. Otin äkkiä pois ennen nappien lentelyä.

Sunnuntai 26.1.2020

Miten voi olla jo sunnuntai ? Viikonloput vain katoavat jonnekin. Tosin tänään olen oikeastaan itsestäni aika ylpeä. Sain nimittäin itseni lähtemään salille, vaikkei ollut edes tuntivarausta. Sellaista ihmettä ei olekaan sattunut sitten... no, sanotaan ettei aika moneen vuoteen.

Eihän tuo treeni mikään maailman tehokkain ollut. Olen tosi huono tekemään yhtään mitään ilman ryhmäpainetta ja edessä ohjeita antavaa ohjaajaa. Tänäänkin taisi liikunnallisin kohta olla juoksumatolla alkuun tekemäni kevyt kävely/hölkkä. Tehokas se oli siinäkin mielessä, että samalla sain kuunneltua Tyttö, joka eli kahdesti -äänikirjaa eteenpäin yli yhden luvun verran. Jotenkin nyt takkuilee. Liekö syynä sitten oma pääni vai vähän turhankin selittävä aloitus dekkarille.

Toki kyseessä voi olla ihan oma päänikin ja sen kyky käsitellä pidempää tarinaa. Huomaan mielelläni kuuntelevani ja lukevani lyhyistä pätkistä koostuvia kirjoja. Ei tarvitse kuin katsoa loppuun luettujen listaa. Siltä löytyy tällä hetkellä kaksi "pätkäkirjaa", joiden lukemisessa ei ole ollut mitään vaikeuksia samaan aikaan kuin romaanit junnaavat paikoillaan.

Aloitin sentään yhden oikean romaaninkin. Loukkupoika on  nuortenfantasia suljetussa vankilassa elävästä pojasta. Olen vielä sen verran alussa, että paha sanoa mitään sen tarkempaa, mutta ihan mielenkiintoiselta vaikuttaa. Saa nähdä, miten tarina etenee.

Ulkona on kivanoloinen keli. Pitäisi varmaan lähteä vielä kävelylle. Eilenkin jäin hetkeksi seuraamaan joutsenten ruokailua. Kauniita lintuja.



Tällä viikolla loppuun luetut kirjat : 

Shaun Bythell: The Confessions of a Bookseller 
Mitä ihmettä, minä nyt luetn ? Näitä kirjakauppiaan juttuja tulee varmasti ikävä. 

Kati Tervo: Punainen pata - kokkaamisen ja syömisen ihanuudesta
Tämä oli helppo lukea. Lyhyitä ajatuksenpätkiä itseänikin kiinnostavasta aiheesta, eli ruoasta, sen laittamisesta ja syömisestä. Monissa ei ollut sen kummempaa ajatusta, toisissa taas sai inspiraatiota omaankin tekemiseen ja tunnisti ajatuksiaa. Reseptejäkin löytyy. Ihan kiva. Aikalailla oikealla tasolla minun nykyhetken keskittymiskykyyni nähden. 

Edelleen vihainen Salander

David Lagercrantz : Tyttö, joka etsi varjoaan 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
Lukijana  Antti Jaakola 

Mitäpä tästä nyt oikein sanoisi. Mennään Millenium trilogiassa osassa viisi. Lisbeth Salander on vihaisempi kuin koskaan ja lähtee yhdenlaiselle kostoretkelle menneisyytensä haamuja vastaan. Vähän maistui väliosalta, sillä taistelu pahan kaksoissiskon kanssa siirtyy vielä hamaan tulevaisuuteen.

Salander siis on joutunut edellisen osan tapahtumien vuoksi vankilaan. Siellä hän päättää auttaa veljiensä sortamaa pakistanilaistyttöä ja samalla astuu pahasti jengijohtaja Beniton varpaille. Mikael Blomqvist tietysti sotkeentuu tarinaan pankkiiriliikkeen johtajan omituisuuksien vuoksi ja samalla paljastuu Lisbethiäkin koskevasta kaksostutkimuksesta lisää outoja piirteitä. Teemoina naisen asema maahanmuuttajaperheissä fanatismin uhrina ja tieteellisen tutkimuksen antama oikeutus epäeettiselle toiminnalle ovat mielenkiintoisia, mutta jäivät tässä kyllä vähän kaksiulotteisiksi ja kärjistetyiksi stereotypioiksi. Vatsasyöpää sairastava curaremyrkkyä ruiskutteleva pahis oli hitusen epäuskottava, mutta no... tässä sarjassa on taidettu uskottavuuden rajat ylittää ennenkin.

Tarinan kiemurat ja rytmitys ovat tavallaan ihan viihdyttäviä, vaikka välillä väsyinkin näkökulmien vaihteluun kesken kohtauksen. Siirto ei aina ollut ihan luonteva ja haisi enemmänkin cliffhanger tyyppiseltä ratkaisuviivytykseltä, kuin tarinan edistämiseltä tai täydentämiseltä toisesta näkökulmasta.

Eniten minua kuitenkin jäi häiritsemään kirjan kieli. Jotkut lauserakenteen kuulostivat ihan kouluaineista poimituilta. "Sitten Mikael meni ja teki jotain, mutta sitten hän päättikin toisin ja lähti eri suuntaan" Minä olen erittäin huolimaton ja salliva kieli-/tyylipoliisi, mutta nyt särähti säännöllisesti minunkin korvissani.  Muuten särähtelyyn ei ollut syytä, sillä Antti Jaakola on kelpo lukija. Jos lukija olisi ollut huonompi, olisi tämä kirja saattanut jäädä kesken. Sen verran heppoinen sisältö oli.

Silti Salander on ollut koko sarjan ajan ja on edelleenkin suosikkihenkilöni. Hänen vuokseen tämänkin kirjan kuuntelin loppuun ja todennäköisesti luen sitten seuraavankin osan.  Vaikka on Lisbethistä nyt kehkeytymässä vähän turhankin tyylipuhdas supersankari. Tiedättehän, sellainen perinteinen, joka saa luodin olkapäähänsä (tai veitsen kylkeensä) ja silti jatkaa urheasti tavoitteeseensa taistellen. Hänessä aiemmin niin kiehtovat antisankaripiirteet alkavat näköjään kääntyä vahvuuksiksi silläkin uhalla, että hahmo muuttuu tylsäksi. Salanderin "hälläväliä" - "my way or the highway" -asenne on kuitenkin edelleen virkistävää luettavaa, varsinkin kai naislukijalle...

Lagercrantz siis tarjoilee Millenium-faneille lisää viihdykettä eikä varmaan vielä lopeta tähän. Pitäähän jossain kohtaa saada lukijoille myös selvyys siitä, miten Camilla kukistetaan.  Saa nähdä kauanko suosio kestää - jotenkin tuntuu, että nyt on ollut tämän suhteen hiljaisempaa (edellisessä osassa tietysti kirjailijavaihdos herätti kohua itse kirjan lisäksi).  Minulle ei tietyti tästä ole muuta tietoa, kuin oma mutuni, mutta ainakaan minun silmiini ei ole osunut samanlaista vyörytystä kuin aiemmin.

Trilogian neljäs osa eli Se mikä ei tapa

David Lagercrantz: Se mikä ei tapa
Oma ostos äänikirja Elisa Kirjasta 
lukija: Jani Karvinen
kääntäjä:  Outi Menna 

Millenium-sarja on monille pyhän dekkarin asemassa ja huuto olikin kova, kun kuultiin trilogialle suunniteltavan neljättä osaa, vaikka Stieg Larsson on kuollut ja kuopattu. Puhuttiin rahastamisesta ja häväistyksestä ja pilaamisesta... Kaikki tuo on varmaan omalla tavallaan totta, mutta toisaalta uskon kyllä myös Lagercrantzia, joka jossain haastattelussa on sanonut halunneensa myös kunnioittaa mahtavan dekkarikirjailijan perintöä ja auttaa häntä toteuttamaan useaosaisen sarjan suunnitelman, jonka kirjoittamisen sairaus keskeytti.

Se mikä ei tapa onkin ihan Milleniumia, hyvässä ja pahassa. Lisbeth Salander on edelleen sosiaalisesti rajoittunut yli-älykäs nuori nainen, joka hakkeroi itsensä vaikka USAn salaisimpiin valtionarkistoihin. Mikael Blomqvist taas on vieläkin nössykämpi, mutta kuitenkin kivenkova journalisti ja kertoja jaarittelee ihan samalla tavalla vain viitteellisesti tarinaan liittyvistä asioista, kuten nyt vaikka alkuluvuista. Tarinan kuuntelu toi déjà-vun (tai tässä tapauksessa déjà entendun), mutta samalla jouduin taas kerran toteamaan, että kopio ei kuitenkaan ole sama kuin alkuperäinen.

Vaikka Lisbeth on edelleen kova mimmi, on hänen teränsä pikkuisen pehmennyt. Mikael Blomqvistin katu-uskottavuus hieman kärsii pikaisista päätelmistä ja itse tarinan käänteet kulkevat yhä enemmän uskottavan rajamailla. Pieni haalistuminen tuntuukin olevan melkein enemmän sääntö kuin poikkeus uudelleen lämmitetyissä sarjoissa (esim. Sophie Hannahin Poirot oli aikamoinen pettymys - vielä paljon enemmän kuin Lagercrantzin jatko-osa konsanaan) Mikäli lukisin Lagercrantzin kirjaa ilman Milleniumia pohjalla, pitäisin sitä varmastikin aika piristävänä ja vauhdikkaana dekkarina. Se ei olisi hirveän vaikuttava, mutta viihdyttävä kylläkin. Eikä se tietysti varsinaisesti huono ole näin uudelleenlämmitettynä Larssoninakaan.

Tarina on mielikuvituksellinen. Salaperäinen rikollisliiga aikoo surmata ruotsalaisen tekoälyn tutkijan, joka on juuri tutustumassa uudelleen pieneen autistiseen poikaansa. Lisbeth etsii tietoja sisarestaan ja kuin sattumalta, tämä näyttää sekaantuneen juurikin saman rikollisliigan toimintaan ja tietojen kalastaminen vie mestarihakkerin NSAn turvajärjestelmiin. Samaan aikaan Millenium on taloudellisissa vaikeuksissa ja joutuu pelastusyrityksissään norjalaisen mediajätin hampaisiin. Keinoja kaihtamattomat rikolliset, autistinen nero, NSAn agentit, ruotsalaiset poliisit ja lehtimiehet päätyvät kaikki kieroutuneen sisarus"rakkauden" valtataistelun keskelle eikä kukaan kai selviä ihan samanlaisena lopun koittaessa.

Kirjaan mahtuu takaa-ajoa, väkivaltaa, kostoa ja kaunis nainen. Ihan perinteiset dekkarin ainekset siis, eikä minulla normaalisti pitäisi olla vaikeuksia sujuvan tarinan loppuunsaattamisessa. Nyt kuitenkin töksähti äänikirjassa 4h ennen loppua. En millään olisi kuunnellut eteenpäi. Klikkailin Instaa ja luin sähköposteja työmatkoilla kuulokkeet hartioilla roikkuen. Jotenkin vain tarina alkoi tuntua liian ennalta-arvattavalta ja sitten Kirsi (Kirsin kirjanurkka) valisti minua, ettei mitään varsinaisia yllätyksiä olekaan odotettavissa. Vastoin omia odotuksiani tämä huomautus sitten kuitenkin laukaisi jumin ja kuuntelin loppurymistelyn tyytyväisenä.

Itse asiassa loppurymistely olikin jo aika aikaisessa vaiheessa. Tuntuu ihan siltä, että jatkoa olisi vieläkin suunnitteilla, Mikäs siinä, kai minä trilogian viidennen (ja kuudennenkin) osan saisin kuunneltua. Millenium sarja sopii hyvin äänikirjaksi, tämä jatko-osakin, eikä Jani Karvisen ääni ollut yhtään hullumpi, vaikka leikkauksissa voisi ehkä olla jatkossa tarkempi. Nyt tuntuivat kappaleet vaihtuvan välillä ilman minkäänlaista taukoa edelliseen lauseeseen, mikä aiheutti välillä pieniä kuuntelun töksähtelyjä, kun joutui vähän pinnistelemään tajutakseen jonkin muuttuneen.