Smoke and Mirrors - jotain sain, jotain jäi puuttumaan

Neil Gaiman : Smoke and Mirrors
Oma ostos Kobosta 

Hmmm, minä tykkään Gaimanista, mutta tämä tarinakokoelma oli pääasiassa rasittava. Joukossa oli toki muutama hieno luettava, mutta suurin osa oli jotenkin keskeneräisen oloisia ja ilman sen kummempaa ideaa. Parasta kirjassa olikin ehkä alun kootut selitykset eli esipuhe, jossa Gaiman selittää tarinoiden syntyprosessia ja historiaa...

Gaiman on minusta ehdottomasti parhaimmillaan polveilevien ja yllättävien kudelmien kehijänä. American Gods, the Graveyard Story ja Neverwhere ponkaisivat kaikki suosikkilistalleni huolimatta erilaisuudestaan. Smoke and Mirrors oli epätasaisuudestaan ihan luettava tarinakokoelma, mutta kuitenkin pettymys noiden kolmen ensimmäisen jälkeen. Koen olevani jonkunlainen Gaiman-fani, tai ainakin aion lukea hänen kirjojaan vielä lisää, mutta tämän novellipläjäyksen ihannointiin tarvitaan tosi hardcore fanitusta. Ihan siihen sen sentään yllä.

Ei silti, erityisesti lopun väännös Lumikkitarinasta oli vinksahtaneisuudessaan nerokas. Vaikka viime aikoina on saduista väännelty jos jonkinlaisia peilikuvia, tämän raadollisuus oli koukuttavaa. Gaiman myös käyttää siinä vampyyritarinoiden olennaisia kliseitä selittämään perinteisen sadun käänteitä, minkä koin erityisen ilahduttavia oivalluksia tuottavaksi tavaksi kirjoittaa.

Toinen mieleeni jäänyt tarina kertoi kirjailijan kokemuksista Hollywoodin ihmekaupugissa kirjoittamassa elokuvakäsikirjoitusta kirjansa pohjalta. Kuvaus elokuvateollisuuden  pinnallisuudesta ja raadollisuudesta heijastuu viehättävästi valkokankaan tähtikultin kummitustarinaan. Tarina oli hauskalla tavalla kieroutunut ja aika ilkeäkin kuvaus elokuvien kaupallisesta maailmasta ja siitä, miten se vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Myös unenomainen tai ehkä pikemminkin painajaismaisen painostava tunnelma oli saatu aikaan taidokkaasti.

Muiden tarinoiden osalta minun pitäisi palata ainakin kirjan sisällysluetteloon, mikä kertoo joko tarinoiden vaikuttavuuden vähäisyydestä tai lukijan muistin huonoudesta. Juuri nyt en kuitenkaan aio Koboani tuolta laukusta kaivaa. Muutama sana vielä kuitenkin jostain syystä eteeni nykyään jatkuvasti putkahtavasta teemasta ja Gaimanin tavasta käsitellä sitä.

Viime aikoina on käsiini osunut useampikin aika suoraviivaisia seksikuvauksia sisältäviä kirjoja. Gaimankin eksyy sille saralle monessa tarinassa. Liekö syynä sitten lievä kyllästyneisyys jo useamman tyylilajin kirjan jälkeen vaiko Gaimanin soveltumattomuus niistä kirjoittamaan, mutta seksiä sisältävistä kohtauksista tuli näissä tarinoissa minulle lähinnä mieleen John Irvingin tapa kirjoittaa ja minähän en varsinaisesti ole mikään Irving fani. Aihe ja lähestymistapa erilaiset, rasittava navanalisuus Irvingiltä.

Jokohan tässä nyt olisi tarpeeksi ihmetellyt. Kuten yläpuolelta huomaatte, olen lievässä hämmennyksen tilassa. Gaimanilta aikaisemmin lukemani kirjat saivat minut odottamaan samanlaista elämystä ja oloni on tyhjä. Jotain sain, jotain jäin puuttumaan. Pitänee siirtyä seuraavaan.

Maaliskuu oli täynnä kirjoja ja kakkuja

Kirjoja

Maaliskuun oli kiireinen kuukausi, mutta silti ehdin lukemaan peräti 13 kirjaa. No, myönnetään joukossa oli 2 keittokirjaa ja muutama hömppäpömppä, mutta silti.

Parhaiten kuukauden luetuista jäivät mieleeni Tommi Kinnusen Neljäntienristeys, joka hurmasi jännällä kaleidoskooppimaisuudellaan sekä Käen kutsu, joka yllätti erilaisuudellaan Harry Potterista. Kuolema Ehtoolehdossa ja Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän kuuluvat yllättävästi molemmat samaan kategoriaan - nimittäin hymähtelyä ja vähän herkistymistäkin sisältäviin helppoihin luettaviin. Näin on vaikka teemat ja tarinat eroavatkin kovasti toisistaan.

(Olettehan muuten jo käyneet lataamassa sen ilmaisen Antti Tuomaisen novellin ? Koodi on voimassa kuun loppuun ja löytyy Kuolema Ehtoolehdossa postauksesta)

Fantasiaa kuukauden kirjoissa edustavat Rook ja Outolintu. Jälkimmäisestä on tehty elokuvakin. Sitä en ole nähnyt, mutta päädyin kuukauden aikana katsomaan toisen kirjaan perustuvan elokuvan eli Kirjavaras. Se on haikean kaunis tarina, jota katsoessa kuluu nenäliina jos toinenkin. Haikea on myös Katja Kaukosen Kohina, jonka myös luin maaliskuussa. Siihen en vain oikein päässyt tarinaan sisälle.

Tietokirjoja edusti maaliskuussa Hyvän mielen vaatekaappi. Uudenlaiseen kirjaformaattiin puolestaan tutustutti A Girl Walks into a Bar, joka olikin muodoltaan mielenkiintoinen tuttavuus, mutta sisällöltään kevyehkö. Jostain syystä osuin tässä kuussa lukemaan useammankin suoraviivaisia seksikohtauksia sisältävän kirjan. Sekä "tyttö baarissa" että lukemani muutamat pikaviihdekirjat olivat suhteellisen ronskeja, mitään ei tosiaankaan jätetty mielikuvituksen varaan. Tämä sai minut miettimään muutosta viihteen muodossa sitten sen ajan, kun niitä tuli luettua enemmänkin. Pitää varmaan pohtia tätä pidemmälle ja kirjoittaa oikein postauskin. En ole nimittäin ihan varma siitä, pitääkö kaikki kuvata niin yksityiskohtaisesti. Mihin oikein jäi tila mielikuvituksen käytölle ?


Kirjoja ja ruokaa

Maaliskuussa luin ahkerasti myös keittokirjoja. Marc Aulénin Sopat! oli mukava tuttavuus ja sitä on käytetty jo useammin kuin kerran. Perjantaipizza nousi Katukeittiö-kirjan myötä ihan uudelle tasolle. Kolmantena luin Verna Kauniston Reseptien aarteet, mutta siitä lisää vielä myöhemmin.

Telkkarinkatsomisestakin oli hyötyä - osuin sohvalle, kun Australian Master Chef oli päällä ja bongasin oudon, mutta herkullisen ja vielä pihistelyviikkojen teemaankin sopivan reseptin. Kannattaa kokeilla!


Pihistelyn taito 

Uutisissa puhuttiin taas ruoan kallistumisesta, joten piti taas tehdä oma ruokabudjetin tsekkaus. Yllättäen tulokset eivät kuitenkaan ainakaan alkuun olleet ihan odotetun mukaiset...

Syynä voi tietysti olla tämä vuodenaikakin. Kaalit ja juurekset eivät ole kaikkein kalleinta ruokaa ja niitä on kieltämättä tullut syötyä viime aikoina. On joukkoon toki sitten mahtunut myös muutakin, kuten chili con carnea ja aprikoosilammasta.

Niin, ja niitä kakkuja. Pihistelyn henkeen kuuluu, että herkutkin ovat kotitekoisia. Meillä pojat ovatkin jo tottuneet perjantaina pöytään ilmestyviin leivonnaisiin. Viime viikonloppuna olin myöhässä ja kommentit olivatkin sitten sen mukaisia...

Monenlaisia herkkuja on siis syöty sekä viikolla että viikonloppuisin :
mustikkakakkua, banaanikakkua, Aleksanterinleivoksia, sokeriliemessä haudutettuja päärynöitä... Välillä yritettiin edes näyttää terveelliseltä ja juotiin smoothieta - tosin siihenkin laitettiin maapähkinävoita...

Copycatin lämmin lounassalaatti

Kun ulkona paistaa aurinko, mutta tuuli jäätää, on kiva syödä lounaaksi jotain lämmintä. Kevään kunniaksi salaatit ovat palanneet täydellä voimalla ruokapöytään. Siispä lämmintä salaattia.

Bataattia ja kukkakaalia on uunissa paahdettu telkkarissa, keittokirjoissa, ruokalehdissä ja blogeissa viime aikoina useammassakin. Pakko oli siis Copycatinkin testata jotain samanlaista. Tekemisen hetkellä ei silmiin osunut tietenkään yhtään ohjetta, mutta miten vaikeaa sitä voi muka olla sekoittaa mausteita ja öljyä leikattujen kukkakaalipalojen ja bataattipalojen päälle ja lykätä komeus uuniin ? Eihän se vaikeaa ollutkaan.

Lopputuloksena oli varsin maukas salaatti, jonka jälkeen ei nälkä kiusannut ihan heti.

Copycatin lämmin lounassalaatti 

1 bataatti kuutioituna
1 pienehkön kukkakaalin kukinnot
0,5tl muskottia
0,5tl jeeraa
1tl chilijauhetta
1tl sweet smoked paprika-jauhetta
1tl mustapippuria
isohko ripaus suolaa
oliiviöljyä

Kaada kasvispalat uunivuokaan ja ripottele mausteet pinnalle. Lorottele öljyä ja sekoita hyvin. Lisää öljyä, jos se ei riitä peittämään kaikkia paloja mausteiden kanssa.
Lykkää 200 asteiseen uuniin vajaaksi puoleksi tunniksi. Lopputuloksena kasvikset ovat vielä purutuntumalla (al dente). Jos haluat ne ihan pehmeiksi niin pidennä kypsennysaikaa.

Kastike :
2dl jugurttia
2rkl ketsuppia
suolaa ja pippuria

Tee jugurttikastike sekoittamalla kreikkalaista (tai turkkilaista) maustamatonta jugurttia ketsupin, suolan ja pippurin kanssa. Jätä maustumaan.

Salaattipohja yhdelle (monista tarvittava määrä - juureksia ja kastiketta riittää noin neljälle riippuen nälän vakavuusasteesta) :

salaattia
puolikas avokado kuutioina
kourallinen paahdettuja manteleita
pieni pala fetajuustoa murustettuna

Levitä salaatti ja avokado lautaselle. Nosta keskelle iso kasa jugurttikastiketta ja sen päälle uunikasviksia. Ripottele päälle manteleita ja fetajuustoa.

Perhostellen vuosi lisää

Se tuli mittariin taas uusi luku. Nyt pitää sanoa 21 eikä 20... Täytekakkua ei kukaan oikein ehtinyt tekemään, mutta kuppikakut ovat aina nopeat ja hyvät. Samalla tuli testattua tuo perhosmalli, jota olen katsellut monta vuotta sillä silmällä. Yksi ylivedettävä lisää listalta "mitä haluan tehdä ennen kuin täytän...25"

Huomaan tässä, että tomusokeri puuttuu kuvasta, mutta ei kai sillä niin merkitystä ? Pääasia, että olivat hyviä. Samalla tuli tyhjennettyä pakkasesta viimeiset metsämansikat. Niitä löytyy muutama itse kuppikakuista, mutta pääasiassa ne päätyivät hillosilmäyllätykseen sisälle.

Ikinuoren äidin perhoskuppikakut 
(10 suht isoa)

125g pehmeää voita
1,5dl sokeria
vaniljaa vaniljamyllystä
2 kananmunaa
2dl jauhoja
0,5tl leivinjauhetta

Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita joukkoon vanilja ja vatkaa sitten munat yksitellen sekaan. Lisää jauhot ja leivinjauhe ja sekoita pehmeäksi taikinaksi.

Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 180 asteisessa uunissa 15min tai kunnes taikina on kypsä. Anna jäähtyä.

Keitä hilloa hillosokeripussin kyljen ohjeen mukaan. Anna jäähtyä.

Vatkaa Vispiä vaahdoksi.

Leikkaa veitsellä muffinsista "kansi" pois. Tiputa kuoppaan pohjalle metsämansikka-mustikkahilloa ja päälle iso lusikallinen kermavaahtoa. Asettela kannen puolikkaat "perhosen siiviksi". Koristele sokerikoristeilla ja ripottele päälle halutessasi vielä tomusokeria.

p.s. piti oikein korjata terminologiaa ennen julkaisua. Nämähän ovat tietysti kuppikakkuja (kuorrutusta ja koristeita) eivätkä muffinsseja (sellaisia yksinkertaisia, ilman kuorrutusta).

Nenäliinapaketin kanssa katsottava Kirjavaras

SF Film Finland kutsui myös bloggaajia katsomaan Markus Zusakin samannimiseen romaaniin perustuvan Kirjavaras-elokuvan ennakkonäytöstä. Ensin vähän mietin, että mennäkö - onhan noita sotajuttuja tullut katsottua. Sitten kuitenkin ajattelin, että elokuva kirjoista ja kirjojen pelastavasta vaikutuksesta ei voi olla huono. Eikä se huono ollutkaan. 

Sota ei elokuvassa olekaan se pääasia. Yhtään varsinaista taistelukohtausta ei koko aikana tullut vastaan. Elokuva kertoo tavallisten ihmisten kamppailusta sodan vaikutusten keskellä Saksassa. Liesel joutuu sodan alussa kasvattivanhempien hoitoon. Elämä on kovaa, mutta ystävyys ja ennen kaikkea kirjat auttavat kestämään. Kaiken läpi kantaa toive paremmasta, vaikka pieni kipinä onkin murskautua kaikkien menetysten ja sodan kauhujen alle. 

Elokuva on kaunis. Minä pidin murretuista sävyistä, jotka toisaalta tuovat vanhan tuntua, toisaalta heijastavat sodan aikaisen elämän harmautta. Ne myös korostavat valoa, joka kaikesta huolimatta on tarinassa mukana, niin Lieselin persoonan, ystävien kuin juuri tuon toivonkipinän ansiosta. Myös lavasteet ja varsinkin alun junamatkan kuvaus luovat tunnelmaa. 

Päähenkilöiden hahmot ovat ehkä turhan yksipuolisen hyviä. Vaikka filmin alussa olisikin pientä kahnausta niin kummasti kaikista kuitenkin löytyy se pehmeä, rakastava puoli. Tämä verrattuna sitten sotilaiden karkeuteen ja tyhmyyteen on ehkä vähän turhankin naiivia ja osoittelevaa. Hieman korviin särähti myös se, että sotilaat ja kirjoja poltettavaksi määrävät viranomaiset puhuvat pääasiassa saksaa ja muut englantia (saksankielisillä sanoilla höystettynä tosin). Minusta se on jo pikkuisen osoittelevaa ja vähän turhaa nykygeopoliittisessa tilanteessa, mutta toisaalta se on myös jotenkin niin kovin amerikkalaista - ainakin elokuvissa...

Elokuvan tarina kirjoja luettavaksi varastavasta nuoresta tytöstä on hymyilyttävän herttainen, vaikka juoneen tietysti tietysti mahtuu roppakaupalla myös surua ja varastelun syynäkin on erityistä draamaa. Minä itkin kuin vesiputous jo kolmannen minuutin kohdalta ja nyyhkimistä kuului muiltakin penkeiltä läpi filmin. On puhdistavaa välillä itkeä elokuvissa oikein kunnolla, mutta kovin masentuneena ei tätä filmiä voine suositella katsottavaksi. 

Kaikkiaan elokuvakokemus oli vaikuttava. Tunnelma jäi mukaan vielä elokuvan jälkeenkin, varsinkin sen kauneudesta kummunnut hieman haikea fiilis. Silmiä kuivailtiin Kuppi & Muffinissa lounaalla ja täytyy sanoa, että makeat muffinssit tulivat kyllä tuon elokuvakokemuksen jälkeen tarpeeseen. Silti olen tyytyväinen, että tulin sen katsoneeksi ja uskon kaikkien hyvistä kirjoista pitävien myös arvostavan tarinaa - kunhan sitten vain muistavat ottaa sen ison nenäliinapaketin mukaan. 

Elokuva tulee ensi-iltaan 4.4. eli tämän viikon perjantaina. 

Kesto : 132min

K-12

Elokuvaelämyksen tarjosi SF Film Finland

Takaisin maanpinnalle - pihistelyn vaikeus & luopumisen säästövinkki

No niin, näinhän se menee. Viime viikolla ihmeteltiin ruokalaskun pienuutta. Tällä viikolla sitten taas palattiin todellisuuteen.  Viikon ruokamenot kohosivat melkein 35% eli 66 euroa. Loppusummaksi päätyi 256€. Kulujen kasvuun löytyy yksi selkeä syy.


Viikon säästövinkki : tee itse ja syö kotona! 

Ulkona syöminen tulee kalliiksi. Äiti nimittäin humputteli keskiviikkona ja söi lounaan päivällä Kuppi & Muffini kahvilassa (13€) ja vielä illallakin Copas y Tapasissa (44€). Siinähän se erotus sitten jo melkein olikin. Jos olisimme käyneet syömässä koko perheen voimin, olisimme kevyesti TUPLANNEET koko viikon ruokabudjetin.

Kannattaa siis harkita tarkkaan, milloin lähtee ravintolaan ja mihin ravintolaan. Tiukan budjetin aikoina nousevat hyvän hinta-laatusuhteen omaavat paikat arvoon arvaamattomaan. Aina välillä kun on kuitenkin ihan kiva nauttia muiden tekemistä herkuista.

Vinkkejä saa mielellään listata kommentteihin! Minulla näin ensimmäiseksi tuli mieleen La Cantine Munkkiniemessä.


Mitä kotona syötiin ? 

Tällä viikolla oli aika kiiireistä työrintamalla. Ruokaa toki syötiin, mutta ruoanlaitto korvattiin kieltämättä useaan kertaan edellisen illan tähteitä lämmittämällä. Eikä siinä mitään, pienellä täydennyksellä tähteistä saa herkullista ruokaa koko perheelle.

Ruokalistalta löytyi siis pestopastaa ja pestoa piirakan pohjassa, uunikanaa syötiin uunijuuresten kera ja seuraavana päivänä pastassa. Kala meni paneroiduksi pakastekalaksi ihan pelkästään nopeuden takia. Chili con Carnea syötiin parillakin aterialla, vähän lisukkeita muunnellen.

Viikon ylivoimaisesti paras pikaruoka oli uudenlainen papusoppa. Ei, tässä ei ole kyse perinteisestä purkkirokasta (hyvää toki sekin), vaan Master Chef -tason purkkioivalluksesta. Nopeaa ja herkullista - tästä tulee meidän perheen "äkkiä, hyvää"-vakio.

Makean herkutteluun riitti tällä viikolla banaanikakkua useammaksikin päiväksi ja viikonlopuksi tehtiin mustikkakakku. Tosin äiti oli leipomustensa kanssa myöhässä - kakku tehtiin vasta lauantaina, mistä tulikin noottia nuorisolta. Äkkiä näköjään tottuvat perjantaiherkkuihin, eikä saavutetuista eduista tingitä...

Tämä viikko alkaa edellisen viikon tähteillä. Tosin tähteet ovat kerrankin luksusluokkaa. Jääkaapista löytyy nimittäin kokonainen broileri... Salaattia tiedossa illaksi siis.

Aprikoosilammasta

Tämä on taas näitä "kerran vuodessa" - vakkareita. Yleensä se ilmestyy lautaselle keväällä, pääsiäisen tienoilla. Tänä vuonna pääsiäinen on niin myöhään, että otettiin pieni varaslähtö.

Aprikoosilammasta

3 karitsan paahtopaistia pilkottuina 
marinadi : 2 valkosipulin kynttä, suolaa & pippuria, sitruunamehua tai granaattiomena melassia, öljyä, raastettua inkivääriä

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 kourallista kuivattuja aprikooseja silputtuina
1-2 rkl öljyä
2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1tl raastettua inkivääriä
ripaus kanelia ja kardemummaa
1,5dl jugurttia 

Pinnalle :
paahdettuja manteleita pilkottuina
tuoretta minttua tai timjamia hienonnettuna

Lisäksi Basmati -riisiä

Laita lihasuikaleet marinadiin pari tuntia ennen kuin ryhdyt kypsentämään. 

Leikkaa sipuli viipaleiksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja leikkaa aprikoosit suikaleiksi. Paahda mantelilastut kevyesti kuumassa pannussa.
Ruskista lihasuikaleet. Siirrä lautaselle. Kiehauta öljyssä sipulit. Lisää joukkoon aprikoosit ja lihasuikaleet.
Kaada joukkoon vesi. Mausta suolalla, inkiväärillä sekä ripauksella kanelia ja kardemummaa. Hauduta miedolla lämmöllä kannen alla 10-15 min. 
Sekoita kastikkeeseen jogurtti. Hauduta edelleen muutama minutti. Ripottele kastikkeen pinnalle hienonnettua minttua ja paahdettua mantelia. 

Tarjoa riisin kera.

Kakku ja sen karamelisoidut mustikat

Minulla on ruokalehtiä siellä, täällä ja vielä tuollakin. Urakkana on käydä niitä läpi ja pistää kiertoon tai heittää pois ne, joissa ei ole heti inspiroivaa reseptiä näytillä. Haaste syntyy aina siitä yhdestä ohjeesta, jonka joka lehdestä löydän ja jonka takia sitä ei voi millään heittää pois. Jos kuitenkin joskus...

Tämän reseptin nappasin vuoden 2010 Elle à Table-lehdestä. Ihan en tehnyt ohjeen mukaan, kun luin oikeasti loppuun vasta sitten, kun kakku oli uunissa. Hyvää tuli silti. Karamellin tumma kitkeryys tuo mukavaa kontrastia ja terää pehmeän makeaan kakkuun.

Ja heitänkö lehden nyt sitten pois ? No en, siellä on vielä se yksi piirakkaohje... 

Gâteau renversé aux fruits rouges

Karamelli : 2dl sokeria, 4rkl vettä ja muutama tippa sitruunamehua

Päälle : muutama kourallinen mustikoita

Kakkupohja : 

3 kananmunaa

2dl sokeria 

runsas 2dl vehnäjauhoja

180g sulatettua voita

vaniljaa joko myllystä tai uutteena

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen ja voitele kakkuvuoka (24cm)- voit myös laittaa leivinpaperin pohjalle

Kaada pannulle 2dl sokeria ja lisää 4rkl vettä. Sekoita ja jätä poreilemaan, kunnes karamelli on kauniin ruskeaa. Ota pois levyltä ja sekoita joukkoon muutama tippa sitruunamehua sekä pari kourallista mustikoita. 

Karamellin valmistuessa, tee kakkupohja. 

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Nostele joukoon vanilja ja vehnäjauhot ja lopuksi sula voi. 

Sekoita karamelliin nopeasti mustikat ja kaada kakkuvuoan pohjalle. Kaada kakkupohja päälle ja laita uuniin 30-40min. Kaada tarjoilulautaselle heti uunista tullessa. 

Tarjoile vaniljajäätelön kera tai syö sellaisenaan. 

Chili con Carne ja lisukkeina crème fraîche, avokadomössö & simppeli tomaattisalsa

"Tää oli äiti ihan hirveen hyvää" - "Nam, nam" - "Super - delicieux"

Nuo ovat meillä peruskommentteja ruokapöydässä... siis ainakin silloin kun tarjolla on chili con carnea lisukkeilla. Noilla tuollaisilla kuin yläkuvassa.

Minä tietysti kuuntelen kommentit tyytyväisenä ja hykertelen hyvästä mielestä. Enkä pelkästään kehujen takia. Tykkään itsekin ihan hurjasti ja täyteläinen lohturuoka saa hymyn huulille joka kerta.

Chili con Carne

3 pienehköä sipulia
500g naudan jauhelihaa
1 vihreä paprika
2-3 valkosipulinkynttä
2 purkkia kidney-papuja
1tl savupaprikaa (hot)
1tl savupaprikaa (sweet)
chilijauhetta
suolaa ja pippuria
1tl jeeraa
kanalientä muutama desi
puoli purkkia (250g) paseerattua tomaattia
korianterinipun varret silputtuina
1rkl tomaattipyreetä

Leikkaa sipuli siivuiksi ja laita pannulle öljyyn kuullottumaan. Ripottele päälle hiukan suolaa. Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää jauheliha ja ruskista se.
Kaada joukkoon paprikat, chili, pippuria ja jeeraa. Pilko paprika ja valkosipuli ja lisää seokseen. Sekoita ja anna pehmetä hetken aikaa.
Kaada joukkoon tomaattipyree, korianterinvarret ja paseerattu tomaatti. Sekoita hyvin ja lisää kanalientä (tai vettä) niin paljon, että seos muuttuu melkein keitoksi. Jätä kannetta hautumaan hetkeksi.
Lisää pavut ja anna vielä poreilla hiljalleen, kunnes neste on haihtunut melkein kokonaan.


Avokadomössö

Ota kaksi pehmeää avokadoa ja muussaa ne. Lisää suolaa ja maun mukaan sitruunamehua. Sekoita hyvin.


Simppeli tomaattisalsa

Leikkaa pari tomaattia kuutioiksi ja laita kulhoon. Lisää joukkoon suolaa, pippuria ja loraus granaattiomenamelassia (sellaista siirappia). Siinä on etikkainen ja täyteläinen maku, joka auttaa tomaatit ihan uudelle tasolle. Varsinkin nämä tällaiset talviset. Sekoita lopuksi joukkoon vielä korianterisilppua.


Ne muut

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan - riisiä ei välttämättä edes tarvita, mutta pihistelyviikolla se täydentää hyvin ja lihakastiketta jää vielä seuraavaksi päiväksi.

Silppua korianteria, sekoita crème fraîche ja heitä nachot pöytään.

Nam,nam...

Neljäntienristeys eli miten paloista koostuu monta elämää

Tommi Kinnunen : Neljäntienristeys
Luettavaksi ja blogattavaksi vapaavalintaisena Elisa Kirjalta

Tämä on oudolla tavalla kiehtova kirja. Juoni muodostuu neljästä näkökulmasta samoihin tapahtumiin, samojen henkilöiden elämään. Kertojat hyppivät vuosista toisiin, vuosikymmentenkin yli. Silti kokonaisuus on ehjä. Pätkistä muodostuu yhtenäinen tarina. Sitä ei uskoisi, mutta niin vain käy. Ehkä elämä oikeastikin koostuu niistä pienistä hetkistä, jolloin jokin joko muuttuu tai pysyy samana. Ihmiset muodostavat osansa kudelmaan oman aikansa verran.

On Maria, nuori pitäjänkätilö, joka raivaa oman paikkansa kylässä omalla tavallaan. Hän pitää kiinni omista päätöksistään, omasta olostaan ja olemisestaan.

Marian tytär Lahja haluaa löytää oman paikkansa, lunastaa sen vastaamalla odotuksiin. Vaan voiko kukaan olla erillään aiempien polvien teoista ? Voiko kukaan olla itsensä ilman lähimpien olemuksen heijastumista omaan olemukseen ?

Onni etsii onneaan muualta, pystymättä ottamaan sitä vastaan lähelläolijoilta. Kaarina haluaa eroon menneisyyden taakoista, mutta löytää puhdistuksen kuitenkin aiempien elämien ymmärryksestä.

Sota sotkee, tuhoaa, eikä kuitenkaan muuta sekään mitään todellista. Kummalla tavalla elämä ei muutukaan, vaikka kaikki on toisin.

Minä en oikein osaa lämmetä sotakertomuksille. Niitä on tullut luettua niin paljon joskus nuorempana. Tässä ei kuitenkaan ole kyse varsinaisesta sotakertomuksesta. Todelliset teemat ovat jossain muualla, eivätkä ne ole riippuvaisia aikakauden kuvauksesta. Toisten ihmisten odotukset ja niihin vastaaminen omaa olemustaan kadottamatta ovat yhtä lailla ristiriitaiset nykyäänkin kuin sata vuotta sitten. Itsensä muuttaminen on yhtä mahdotonta, oman todellisuutensa löytäminen vaikeaa.

Tähän kirjaan juuttuu, vaikka sen lukee helposti loppuun. Tarinan herättämät ajatukset jäävät mieleen räpistelemään pidemmäksi aikaa. Minäkin odotin niiden jäsentymistä ennen blogiin kirjoittamista, mutta huomaan, etten vieläkään osaa asettaa kaikkea paikoilleen. Eikä kai niin tarvitsekaan, kun kuitenkin tietää kirjan olleen lukemisen arvoinen.

Luettavaksi ja blogattavaksi Elisa Kirjalta