(Luku)päiväkirja : Melkein ex-tempore lukumaraton

Bloggaaminen on takkuillut pahemman kerran koko alkuvuoden ja sen myötä olen myös seurannut Blogistania tapahtumia lähinnä satunnaisesti. Viime viikolla tajusin, etten edes ollut ajatellut perinteistä kesälukumaratonia, puhumattakaan yhteisen maraton sovittujen päivämäärien tarkistamisesta. 

Niin siinä sitten kävi, että heinäkuun loman maratonpäivät olivat jo ohi, mutta sehän ei tietenkään estä pyhittämästä päivää kirjoille ihan itsekseni. Isäntä aloitti työt tänä aamuna, minulla on vielä pari päivää virallista lomaa jäljellä. 

Oivallinen hetki kaappien siivoamisen sijaistoiminnoille siis ? 

Lukemisestakaan ei ole pulaa. Kirjojen ostokielto on näköjään kokonaan kadonnut mielestä sen jälkeen, kun lopetin Storytelin tilauksen. Pinoja löytyy sieltä sun täältä, kun Ranskan ostokset ja viikonlopun Ropeconin fantasiasaalis etsivät tiukassa (kirjaimellisesti) olevaa tilaa hyllyistä. Kuvassa näkyy pieni osa ostoksista sekä vanhempaa satoa. Luulisi noista löytyvän viihdykettä vuorokaudeksi. 

Eilen sain jo loppuun Kalmanperhon kutsun, vaikka suunnittelin sitä sujuvaksi maratonin aloituskirjaksi. Se osoittautuu niin sujuvaksi, että luin vetävän tarinan jo ennen maratonin alkua. Nyt pitää tarkistaa, milloin mahdollinen toinen osa on ilmestymässä. 

Mutta nyt tähän päivään. Virallinen aloitus kello 11 ja ensimmäisenä lukuun Guillaume Musson La jeune fille et la nuit.

kello 14 - luettu 91 sivua

Ei ole tämä maratoonari sama kuin ennen. Luin Mussoa 91 sivua. Sitten söin ja juttelin puhelimessa siskon kanssa. Lähdin rantaan kahville isännän seuraksi. Hups vain, kello on jo kaksi. No, ehkä siirryn tästä uudelleen rantapuistoon varjoon istumaan... täällä kotona on ainakin aivan liian kuuma. 

puoli kuudelta - 109 + 214 = 323 sivua ja 17 minuuttia 

Lähdin ulos kuumuutta pakoon ja istuin hetken rannalla. Vähän aikaa luinkin. Sitten palasin kotiin. Varjot olivat jo pidentyneet, joten istahdin lukemaan Hanna Morren Vastatuulen lohikäärme-kirjan alusta loppuun. Viiihdyttävä ja sopivan julma nykyaikaan sijoittuva lohikäärme tarina nuoresta naisesta, joka saa kuulla perimänsä olevan osittain lohikäärmeen sukua. Tiettyjen ominaisuuksien myötä tulee myös ikiaikainen velvollisuus tuottaa jälkeläisiä, mikä ei Heta Louhikkoa miellytä lainkaan. 

Pidin kirjasta. Se muistutti minua monista lukemistani nykyaikaan sijoittuvista fantasiaromaaneista, mutta oli maanläheisempi ja Suomeen sijoittuminen toi oman vibansa. Pidin myös Hetan kapinallisuudesta ja kuitenkin perimän vaikutuksesta hänen toimintaansa. Miehetkin olivat sopivan kliseisiä, mutta kuitenkin moderneja. En oikein tiedä, miksi minulla kesti niin kauan tarttua tähän, mutta hyvä, että nyt sentään. 

Äänikirjana kuuntelin loppuun jo aiemmin aloittamani Muumit ja suuri tuhotulva - peräti 17 minuuttia matkalla rannalle. Latasin Elisa Kirjan kaikki äänikirjat omaan talteen, nyt kun palvelu yhdistyi BookBeatin kanssa. Yli sata ostamaani kirjaa olisi jäänyt kokonaan pois eli ne eivät olisi olleet saatavilla BookBeatissa. Löysin puhelimeeni sovelluksen, jolla voin kuunnella tallentamiani äänikirjoja. Nyt siis palaan klassikoihin. Muumit näköjään ensimmäisenä. 

Yllättävän vähän olen Storytelia kaivannut, mutta siihen taitaa olla syynä viime aikojen kirjahamstraus. Ei ole pulaa lukemisesta. Ensi maanantain lomaltapaluun jälkeen todennäköisesti tulee olemaan enemmän pulaa lukuajasta. 

klo 22 - ei tullut kuin 40 sivua lisää 

Vähän etenee onnahdellen tämä maraton. Pieni päänsärky ja iltapuuhat ja televisio ovat vieneet huomion. Luin vain Miten kirjani ovat syntyneet - teoksesta Petri Tammisen, Johanna Venhon ja Pauliina Haasjoen kappaleet. Kirjailijoiden metodeja ja ajatuksia on aina mielenkiintoista kuunnella tai niistä lukea. 

Aamulla yhdeltätoista - +17 sivua

Niinhän tässä kävi, että lukeminen hiipui, kun nukkuminen vei voiton. Vain Mikko Rimmisen osuus Miten kirjani ovat syntyneet-teoksesta tuli eiliseen lisää. Ei vaan riittänyt aika eikä into lukemisee, eikä se ole niin vakavaa. Nautin siitä, mitä luin, eikä kirjoihin tarttuminen toivottavasti lopu tähän. Vaikka nyt on kyllä taas niin kuuma päivä, ettei aivoissa tapahdu mitään. 

Tällainen maraton tällä kertaa: 380 sivua ja 17 minuuttia

Ex Tempore (tai ainakin melkein) lukumaraton

Kun eilen nyt tuota lukumaratonia tulin ajatelleeksi niin ajattelin pitää ihan itsekseni jonkunlaisen ex tempore maratonin. Se tarkoittaa lukemista kohta kello yhdeksästä huomisiltaan yhdeksään - tai no, sen mitä ehdin ja jaksan. Ei ole niin nokonuukaa. 

Jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Tähän postaukseen laitan edistymisestäni aina välillä ja kaipa sitä Instaankin pitää jotain merkitä.

Valmistelut ovat yllättävän hyvässä jamassa. On makrillipateeta ja herneitä, isäntä + muu perhe tietoinen sekä tietysti kirjoja vino pino odottamassa. 

Kirjastosta minulla on lainassa ja luvussa tällä hetkellä mm. 

• David Suchet: Sanoin ja kuvin - omaelämäkerta. Sen voisin lukea loppuun. 
• Sylvia Beach: Shakespeare and Company. Luin jonkin aikaa sitten romaanin Pariisin kirjakauppias, joka oli fiktiivinen tulkina Sylvia Beachin elämästä ja kirjakaupasta. Tämä on hänen itsensä kirjoittama. 

Äänikirjaksi taidan ottaa Yle Areenasta löytyvän version Kadonnutta aikaa etsimässä kirjasarjasta. Seuraan Levoton lukija (Kirsi Piha) Proust lukupiiriä. Luen ranskaksi ja kuuntelen suomeksi. Tai ainakin näin nyt alkuun, kun ollaan vielä osissa, jotka olen lukenut jo aiemmin kesälomaprojekteina. 

Mutta nyt lienee aika siirtyä kirjojen suuntaan. Ihan ensimmäiseksi tartun taas näyttelijään sen ainoan oikean Poirotin takana. 

kello noin 9 yhdeksän illalla - lauantaina 22.7.  - Tästä se alkaa...

Su aamulla ennen yhdeksää 

Tästä on näköjään tulossa tällainen "lue kirjat loppuun" - lukumaraton. David Suchetin kirjasta luin viimeiset 80 sivua ja samoin sänkylukemisena Marie Antoinetten salaisen palvelun edesottamuksia keskellä vallankumousta ennakoivia leipämellakoita 91sivua. 

Jotain tietysti pitää aloittaakin eli luin peräti 19 sivua Sylvia Beachin Shakespeare & Company -kirjaa. Se on toki mielenkiintoinen, mutta tyyliltään hieman hitaasti luettava eli ei varsinaisesti lukumaratonmateriaalia... 

David Suchetin Sanoin ja kuvin - Omaelämäkerta oli mielenkiintoinen. Hän kertoo elämästään, arvoistaan, tavastaan lähestyä näyttelijän työtä sekä tietysti hieman myös 25 vuoden Poirot-pestin vaikutuksesta ihan kaikkeen. 

Kuten varmaan suurin osa Suchetin nimen tietävistä, minullakin on jonkinlainen yhtäläisyysmerkki hänen ja Poirotin välillä. Ihminen roolin takana on tietysti otain ihan muuta. Muistan hätkähtäneeni katsoessani dokumenttia Idän pikajunasta, jossa David Suchet matkustaa nykypäivänä kuuluisan junan kyydissä. Ei aksenttia, ei viiksiä... kesti hetken tottua, vaikka toki olen aina tiennyt Hercule Poirotin olevan fiktiivinen hahmo. 

Suchet osaa myös kertoa kiinnostavasti näyttelijän työstä ja sen muutoksista pitkän uransa aikana. Viitenkymmeneen vuoteen mahtuu kaikenlaista yhden ihmisen elämässä ja maailmakin näyttää nykyään kovin erilaiselta. 

Kaikkiaan siis tutustumisen arvoinen teos, vaikka en ehkä osaa arvosta valokuvien taidokkuutta niiden ansaitsemalla tasolla. Lähinnä mietin, että olisi ollut kiva kuulla enemmänkin kaikista muotokuvissa olevista ihmisistä. Nyt tarkennusta tuli vain muutamista. Ehkä he ovat anglosaksisessa maailmassa niin tunnettuja, ettei selitystä tarvita, mutta minulla jäi monta kuvaa tunnistamatta. 

Illansuussa seitsemältä  

No joo, niinhän tässä on käynyt, että elämä (ja kuolema suruviestin muodossa) tuli väliin. 

Olen minä silti toki lukenutkin ja erityisesti kuunnellut. Huomasin Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä Yle-version olevan varsin hyvää salikuunneltavaa. Itse asiassa se sopi yllättävänkin hyvin ja varsinkin alkuverryttelyyn. Kaikkiaan kuuntelin 57minuuttia. 

Muu lukeminen jäi tänään melko vähäiseksi. Jatkoin Annukka Salaman Ripley-Nopea yhteys -romaania ja vähän kyllä mietin, että ehkä oli Totolle vielä aikainen. Tosin hän kertoi kirjasta pitäneensä eli todennäköisesti vain minä olen ajasta perässä. 

Ripleytä lukiessani huomaan olevani vanha. Pelikokemukset ovat minulle ihan vieraita, vaikka tavallaan tunnistan tunnelman omien poikien perusteella. Peleistä minulla ei ole mitään käsitystä. Sujuva ja viihdyttävä kirja kuitenkin, ja hyvin tulee esiin varsin ajankohtaisia teemoja esim. rajoista ja suurista tunteista.

Illalla yhdeksän jälkeen 

Eipä tämä tulos päätä huimaa, mutta oli ihan kivaa kuitenkin 

Sivuja yhteensä 310 - kuunneltuja minuutteja 57

Kaukana ollaan huippuvuosista, mutta ehtiihän noita maratooneja vielä :-) 

Ystävänpäivän lukumaraton : Osallistujien koontipostaus

 Vielä yksi postaus puuttuu ystävänpäivän lukumaratonilta ja se on koontipostaus osallistujien "suorituksista" 

Maratonia sai sääntöjen mukaan jatkaa vielä maanantaillekin, joten katsotaanpa lopputulosta näin tiistain iloksi. 

Kivan aktiivisia lukijoita meillä maratonilla olikin. Minua erityisesti ilahdutti maratoonareiden erilaiset lähestymistavat - oli minimaratonia, pelkkiä äänikirjoja, kirjahyppelyä ja sitten ihan perinteistä pidempää linjaa. Ihan parhaita esimerkkejä siitä, että kirjoista voi ja on lupa nauttia kunkin omalla tavallaan.  Mikä sen paremmin sopisikaan myös viikonlopulle osuneeseen lukurauhan päivään. 

Ilmoittautuneiden maratonsuorituksista voi lukea heidän omilla sanoillaan seuraavien linkkien takaa. Oli tosi kiva huomata, että esim. Facen kautta mukana oli muitakin ja ehkä hengessä lukevia löytyy lisää! Laittakaa kommentteihin, mitä luitte, jos näin on ! 

• MarikaOksa (Oksan hyllyltä)
• Niina T (Yöpöydän kirjat)
• LauraKatarooma (Kirjaimia)
• Anki (Ankin kirjablogi)
• Mannilainen1 (Instan puolella) 
• Satu (Kuunnellut äänikirjat)

Luettuja kirjoja maratonilta löytyy listattuna alta. Kaikkia ei toki luettu kokonaan, mutta edes muutaman sivun verran olivat valikoituneet maratonlistalle. Monenlaista tuossa onkin - sarjakuvasta tietokirjaan, lastenkirjoista dekkareihin. Ihanan monimuotoista tässäkin. Löytyykö jokin kiinnostava seuraavaksi omalle listallesi ? 

1. Elina Backman: Musta joki 
2. Cara Hunter: Vimma 
3. Minna Silver: Tutankhamonin salaisuudet 
4. Sari Raunio / Juha Rautaheimo : Vaeltavat vainajat 
5. Sonia Parin: Murder in the Cards 
6. Silja Koivisto : Sataman kapakan Hilda 
7. Bo Carpelan : Kesän varjot 
8. Anna James: Tilly ja kirjamatkaajat 
9. Abir Mukherjee: A rising man
10. Minna Salami : Aistien viisaus 
11. Ilkka Virolainen & Harri Virolainen : Vapaudu tukahdutetuista tunteista 
12. David Mitchell : Pilvikartasto 
13. Carmen Baltzar ja Aurora Lemma (toim.) : Ohi 
14. Sirpa Kyyrönen : Nimesi on Marjatta 
15. Keigo Higashino : Myrkyllinen liitto 
16. Rhea Ewing Fine - a comic about gender 
17. Chimanda Ngozi Adichie: Surumerkintöjä 
18. Janne Puhakka, Risto Pakarinen : Ulos kopista 
19. Cristal Snow: Penny Pähkinäsydän ja Viluhallan salaisuus 
20. Bernardine Evaristo: Tyttö, nainen, toinen 
21. Graeme Simsion: Vaimotesti 
22. Elina Hirvonen: Punainen myrsky 
23. Vesa Sisättö: 103 kummallista juttua 
24. Tuire Malmstedt: Lumihauta 
25. Linda Bondestam: Elämäni pohjalla - Yksinäisen aksolotin tarina
26. Mark Janssen: Ottaisin yhden yksisarvisen, kiitos!
27. Tuomas Marjamäki, Antti Nikunen: Nollis - Maailman ainoa nollasarvinen
28. Anna Hallava,Roosa Hepomäki : Liljan yksisarviset 
29. Vuokko Hurme, Tiina Konttila: Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto
30. Nancy Penan: Madame Cat
31. Siiri Viljakka: Kohti sumua
32. Thi Bui: The best we could dp
33. Mikael Viima: Verijälki
34. Rosa Meriläinen, Kari Häkämies: Epäpyhä liitto 

Ystävänpäivän lukumaraton - päivittyvä postaus

 

N.Y.T. - Nyt se alkaa eli tasan kahdeksalta perjantaina illalla  Tosin ei kirjaan tarttumalla, vaan blogia päivittämällä. 

Ensin ajattelin, että ehkä otankin suunnitelmista huolimatta mustan hevosen ja lähden liikkeelle kirjastosta mukaani nappaamalla 101 tapaa tappaa aviomies, mutta taidan kuitenkin nyt aloittaa toisella tietokirjagenreen sopivalla teoksella eli Tutankhamonin salaisuudet. 

Voimia ainakin pitäisi riittää - vai mitä tuumitte kuvan perjantaiherkusta? 

Tästä se lähtee eli 

Kuva : Niina Tolonen 

Jos sinulle nyt tulee sellainen olo, että haluat mukaan, ilmoittaudu mukaan täällä. Voit ajoittaa maratonisi 24h mihin kohtaan tahansa viikonloppua. 

Lauantai 16:30 

Olen niin keskittynyt lukemiseen, että päivitys on jäänyt vähemmälle. 

Eilen illalla pääsin hyvin eteenpäin Tutankhamonin salaisuudet kirjassa ja luin 70 sivua. Tarinaa muinaisesta Egyptistä, faaraoista ja heidän edesottamuksistaan lukee mielellään. Jotenkin tuntuu hauskalta myös lukea tutkimukseen perustuvaa kuvausta aikakaudesta, kun Waltarin Sinuhe on iskostettuna mieleen useamman lukukerran jälkeen. Yllättävän paljon siinä on yhteneväisyyksiä, vaikka fiktiossa tietysti oikaistaan mutkia monessa kohtaa. 

Aloitin illalla myös lukemaan Sari Raunion ja Juha Rautaheimon (R&R) Mortui non silent - dekkarisarjan toista osaa Vaeltavat vainajat. Luin ja kävin aina välillä taittelemassa hapanjuurileivän taikinaa. Yhdistelmä toimi varsin hyvin. 

Aamulla jatkoin dekkaria vaikka ikävä pieni päänsärky teki tuloaan. En ilmeisesti ole oikein tottunut näin yhtäjaksoiseen lukemiseen työpäivän päätteeksi. Sain kuitenkin dekkarin loppuun ja koossa on sen osalta siis 400 sivua. 

Lisäksi olen välillä kuljetusvelvollisuuksien aikana ja ruokaa laittaessa kuunnellut taas yhtä Evie Parker Cozy Mysteryä. Murder in the Cards on edennyt 2h17min. Kyseessä on sopivan kevyt luettava puuhailun lomaan. Tosin koen kahden päähenkilön välisen dialogin aina välillä jokseenkin "kököksi" - Sillä ei ole varsinaisesti muuta tarkoitusta kuin korostaa heidän välistään kiusoittelua, eikä sitä jaksa kovin paljon. Evie ei myöskään tunnu olevan ajatuksissaan kauhean johdonmukainen, vaikka sitten on muka niin hyvä ratkaisemaan murhia... No, ihan viihdyttävää kuitenkin. 

Vielä on muutama tunti maratonia jäljellä. Keskimmäinen leipoo suklaakeksejä ja siihen perään pitää minun huolehtia leivät uuniin. Illalla syödään hampurilaisia. Ehkä tässä välissä ehtisi vielä joko jatkamaan Tutankhamonia tai peräti aloittamaan uuden kirjan. Kävinhän minä tuossa kirjastossakin juuri hakemassa varauksessa olevan Virginia Woolfin päiväkirjan Osa 1. Samalla mukaan tarttui Bestseller lainana Sataman kapakan Hilda. - Ehkä joku noista. 

Sunnuntai 

Siinä kävi sitten silleen perinteisesti, että lukumaratonin päättyessä klo 20 eilen illalla laitoin kirjan kiinni, nojasin pääni taaksepäin ja samantien nukahdin sohvalle. Siitä sitten hipsin myöhemmin sänkyyn nukkumaan. 

Aamulla lähdettiin vauhdilla tervehtimään mummia ja pappaa Turun suuntaan, joten kirjaaminen jäi tänne iltaan.

Ei siinä mitään, lukumaratoonausaikaahan oli koko viikonloppu ja nyt on hyvä hetki summeerata minun lopputulokseni. 

Luin siinä viimeiseksi Silja Koiviston Sataman kapakan Hildaa ihan reippaasti eteenpäin eli päädyin sivulle 111. 

Kaikkiaan siis tämä rennompi Ystävänpäivän lukumaraton meni ihan mukavasti. 

Luettuja sivuja 581 ja kuunneltua äänikirjaa 2h17min

Kirjaan vielä lopun koontipostauksen muidenkin maratonkirjoista, mutta muuten ruvetaan kai odottelemaan kesälukumaraton-päiviä! 

Lukumaraton tulee - oletko valmis ?

Lukumaratonit ovat hauskoja ja olen niitä harrastanut jo vuosien ajan. Ajatus oikein "luvalla" vain lukemiseen keskittyvästä vuorokaudesta on houkutteleva. Stressiäkään ei maratonista synny, kun suoritusta ei ole tarkoitus ottaa haudanvakavasti. 

Itse asiassa Blogistanian lukumaratonien parasta antia on usein ollut niiden yhteisöllisyys. Aiempina vuosina osallistujia oli kymmenittäin ja maratonpäivänä piti kiirettä, kun kävi tsemppaamassa kanssamaratoonaajia ja seuraamassa heidän edistymistään. Taisin itse asiassa itse emännöidä yhtä kaikkein suurimmista kesällä 2016. Silloin mukaan ilmoittautui 95 osallistujaa ja 75 raportoin tuloksensa. Itse asiassa jouduin oikein kehittämään erillisen vastauslomakkeen, sillä koontipostauksen kirjoittaminen olisi muuten käynyt ihan mahdottomaksi. 

Oi noita aikoja! Ihan tässä herkeää nostalgiseksi. Ajat lienevät muuttuneen (ja toki vuodenaikakin vaikuttaa), kun tällä hetkellä taitaa seuraavalle eli ystävänpäivän lukumaratonille ilmoittautuneita olla vain kolme itseni lisäksi. Olisi kiva saada muitakin mukaan, eli osallistuisitko vaikka sinä ? 

Mukaan voi ilmoittautua täällä. 

Lukumaratonille voi osallistua myös spontaanisti ja olen itsekin niin tehnyt useamman kerran, yleensä olosuhteiden pakosta. Nautinto on kuitenkin vielä suurempi, jos ehtii vähän myös valmistelemaan maratonpäivää. Suurimmalla osalla on kai kirjoja valmiina enemmän kuin vuorokaudessa ehtii lukemaan, mutta oma viehätyksensä on suunnitella valmis (ja muutoksille altis) lista. Unohtaa ei sovi myöskään energiansaantia ja maratonpäivän herkkulista on tärkeä osa valmistautumista. Tankkaus on tarpeellista! 

Lukulistan laatiminen vaatii keskittymistä. Jotain, mihin voi uppoutua. Jotain kevyttä välipalaksi. Äänikirjoja pakollisia kotitöitä ja tarpeellista ulkoilua silmällä pitäen. Ensi lauantain maratonille olen suunnitellut alustavasti jotain seuraavanlaista: 

• Minna Silver - Tutankhamonin salaisuudet jatkunee 
• Ulpu-Maria Lehtise - Kalmanperhon kutsu on odottanut lukulistalla jo luvattoman pitkään. Lukumaratonilla ehtisi keskittyä. 
• Anna Englund - Lautapalttoo vaikuttaa mielenkiintoiselta ja olisi sopivan lyhyt maratonpäivään 
• Rakel Lignell - Kevätuhri olisi hyvä vähän samasta syystä. Näiden kahden kanssa saisi merkittyä kirjoja myös loppuun luetuksi 
• Ilkka Auerin - Kymnaasi tuntuu ehkä vähän vähemmän pelottavalta muiden kirjojen keskellä luettuna

Nuo ovat painettuja. Ekirjoissa ja äänikirjoissa painotus lienee näillä näkymin dekkareissa 

• R&R - Vaeltavat vainajat : Mortui non silent II on listalla, koska pidin kovasti sarjan ensimmäisestä osasta. Tätä olen säästellyt ilmestymisestä lähtien sopivaksi lukumaraton nautinnoksi. 
• äänikirjana Vera Valan Pimeyden paratiisi
• tai sitten jatkan historian tietokirjalinjalla eli Naisia valtaistuimella: Kuningattaria ja keisaririnnoja uuden ajan alun Euroopassa

Tuossa lienee lukemista jo pidemmäksikin aikaa kuin vain 24 tunniksi. 

Enkä myöskään suostu ottamaan painetta. Luen, minkä luen, eikä varsinkaan nukkumisesta tingitä. 

Eväät ovat vielä ihan alkupohdinnassa. Jotain hyvää, jotain virkistävää ja tietysti energiaa. 

Millaisia muistoja tai ajatuksia teillä herää lukumaratoneista ? 

Osallistutteko? (nytkin?)

Ystävänpäivän lukumaraton 10. - 12.2.2023 - Ilmoittautumispostaus!

 

Kuva: Niina Tolonen 

Se on taas kirjabloggaajien perinteinen LUKUMARATON -aika! Ystävänpäivän lukumaraton on ajoitettu edelliseen viikonloppuun (10.-12.2.2023), jotta mahdollisimman moni ehtii mukaan. 

Maratoonata voi viikonlopun aikana juuri niin paljon ja pitkään kuin sielu sietää, mutta perinteisesti maraton kestää 24h (jotkut ovat halunneet pitää 48h ultramaratonin). 

Alla vielä muistin virkistykseksi (leikkimieliset) säännöt : 

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin. Kirjaformaatin mukaan voit laskea esim. luettuja sivuja, kuunneltuja minuutteja tai molempia. 
2. Lukuaikaa on maratonille varattu 24 tuntia (tai 48 ultraajille). Voit pitää taukoja, mutta ne sisältyvät kokonaisaikaan. Jos siis aloitat esim. pe klo 18 - loppuu 24h maraton lauantaina klo 18 - riippumatta siitä paljonko kuluneiden 24h aikana luit. 
3. Maratonin voi aloittaa esimerkiksi jo perjantaina tai jatkaa maanantain puolelle, kunhan osa maratonista tapahtuu lauantaina tai sunnuntaina 
4. Osallistua voi niin bloggaajana, Instagramissa, Twitterissä tai millä tahansa muulla somealustalla - tai sitten ilman mitään alustaa. 
5. Voit julkaista maratonin päätteeksi koontipostauksen omalla kanavallasi (sivumäärä, minuuttimäärä sekä luetut kirjat + muita kommentteja) - Halutessasi voit joko linkittää koontipostauksesi tai vain kertoa tuloksesi tämän postauksen kommenteissa. 
6. Lukumaratonin hashtag #lukumaraton  tai #lukumaraton2023
7. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 

Minä ajattelin maratoonata lauantaihin jollain tavalla osuvalla ajalla. Ilman paineita ja muun elämän ohessa. 

Tuletko mukaan? 

Ilmoittaudu alla kommentteihin 

Mukaan ovat ilmoittautuneet: 

• MarikaOksa (Oksan hyllyltä)
• Niina T (Yöpöydän kirjat)
• LauraKatarooma (Kirjaimia)
• Anki (Ankin kirjablogi)
• Mannilainen1 (Instan puolella) 
• Satu (Kuunnellut äänikirjat)

Ex tempore lukumaraton! Mut ensin grillataan... (Kesälukumaraton 2022 erä 3)

Oli taas mennyt minulta ihan ohi, mutta nythän on venetsialaisviikonloppu ja kesän kolmas kirjabloggaajien lukumaraton. Onneksi osallistua voi koko viikonlopun ja aikaa tarvitaan "vain" 24h. Ihan tuota minulla ei itse asiassa ole, kun huomenna on yhdet rippijuhlatkin, mutta taukohan vaan lisää lukukuntoa. 

Eli siis... hyppään mukaan. Kunhan saadaan nämä grillaukset ensin tehtyä ja hampparit nassuun. 

Päivitystä siis tulossa... 

Nyt kun pihvit ovat paistumassa, ehdin hetken miettiä lukusuunnitelmaakin. Olen huomannut toimivaksi tavaksi aloittaa lukumaratonille uusi kirja. Silloin puhti säilyy ja tulee hyvä edistymisen tunne (siis jos kirja on hyvä). Nyt voisi pinoon valita vaikka seuraavia : 

• Leena Parkkinen : Neiti Steinin keittäjätär - houkuttanut jo jonkin aikaa, mutta tartuinkin välillä Alastair Reynoldsin Noidankehään. Se ei ole vielä lopussa, mutta jos nyt välissä tässä lukumaratonilla... (ekirja)
• Metsä meidän jälkeemme sai Tieto-Finlandian 2019. Se on odottanut pöydällä jo jonkin aikaa. Ehkä nyt on aika. 
• Cressida Cowell : Taikuuden aika - Pako Karminkarista . Toinen osa ja edellisen taisin myös lukea lukumaratonilla. 

Mustia hevosia löytynee fiiliksen mukaan, mutta näillä lähdetään. 

Heinäkuun lukumaratonin tulos muuten löytyy täältä. En ihan odota pääseväni samanlaiseen tulokseen... 

N.Y.T. NYT! 

Tai siis noin kahdeksalta aloitan lukemisen ja niinhän siinä kävi, että takavasemmalta kiilasi musta hevonen ensimmäiseksi, jota lienee mukava lukea odottaessani Kamadon kylmenemistä. Siinä oli äsken vielä asteita melkein 300 ja lohifileen savustamiseen pitäisi laskea alle 150 paikkeille (tai vähän yli aloittaessa). Nyt kärvistelen, kun tuntuu grillilämpöä menevän hukkaan. Yleensä keksin kaikenlaista grilliin pantavaa ja syömme sitten kaikenlaista grillattua koko viikon. Tänään ei ole mitään muuta kuin lohi. Hirveää tuhlausta! 

Mutta siis se kirja. Tartunkin ensimmäisenä hyvänmielen dekkariksi mainostettuun David Casarettin kirjaan Kuolema Kukko-onnen majatalossa. En ole tainnutkaan lukea aikaisemmin Thaimaahan sijoittuvaa dekkaria, ainakaan muistaakseni. 

Mutta nyt lukemaan. 

Aamulla puoli yhdeksältä

Sain kuin sainkin luettua dekkarin loppuun illalla. Goodreadsin mukaan olen siis lukenut 379 sivua. 

Kuolema Kukko-onnen majatalossa oli leppoisa kuvaus eettisestä sairaanhoitajasta pienen thaimaalaiskaupungin sairaalassa, jonka päättelykykyä tarvitaan selvittämään niin odotushuoneessa kyykkivän miehen arvoitus kuin auttamaan poliisia löytämään useamman aviomiehen kuolleena päivystykseen tuonut nainen. Pienen pientä jännitystäkin kirjasta löytyy, mutta ei mitään kamalaa, eikä yöunien puolesta tarvitse pelätä.

Aika paljon kului sivuja päähenkilön pohdintoihin ja lievään huijarisyndroomaan, mutta kyllä tuon luki lauantai-illan viihdykkeeksi oikein sujuvasti. Plussaa myös tapahtumapaikasta sillä en kauheasti ole lukenut Thaimaahan sijoittuvia kirjoja. (Jos yhtää). Kirjailija ei kuitenkaan ole "paikallinen", joten en mene vannomaan autenttiuutta, mutta en kyllä nyt jaksa myöskään miettiä kulttuurista omimista miltään näkökantilta. 

Aamiainen sujui mukavasti pihalla Ella Kannisen seurassa. Luin uudelleen Kotona Italiassa -kirjan loppupätkän, sillä olen tainnut edellisellä kerralla olla aika väsynyt. Aloitin siis uudelleen Piemontesta ja Sukuloiden viinitilasta ja sivuja kertyi nopsaan noin 80. Pientä huijausta tietysti, sillä joukossa on sekä kuvia että reseptejä, joiden sivuja kääntelee tiiviiseen tahtiin, mutta kuitenkin. 

Aamukahvi terassilla on ihana kesärutiini, mutta pitää varmaan muuttaa jonnekin kauas maalle. On sunnuntaiaamu ja jostain kaikui koko ajan inhottava moottorin ääni. En tiedä, mikä se oli. Ei kuulostanut oikein autoltakaan. Olisiko Länsiväylällä tähän aikaan jo tuollainen humina ? Vai jotain pumppuja / puhaltimia päällä kaupalla tai läheisillä rakennustyömailla? 

Kaikkiaan siis sivuja tähän mennessä 379+80=459

Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä lenkille. Ennen minulla oli kävellessä aina luurit korvissa ja äänikirja päällä. Viime aikoina olen todennut minulle olevan  hyväksi keskittyä vain liikkeeseen, rannalla aaltoihin ja poluilla puiden suhinaan, ja vähän niihin kaupungin ääniinkin. Stressitaso alenee, ilmeisesti hyväkin äänikirja kuitenkin vie energiaa. Tänään teen niin kuin hyvältä tuntuu. Otan kuulokkeet mukaan, mutta en lupaa mitään. 

Kuva : Storytel apista 

Puoliltapäivin - ei tämä nyt mene ollenkaan suunnitellusti

Joo, kävin lenkillä ja totesin nyt tekeväni törkeän lukumaratonin huijausliikkeen. Kuuntelin nimittäin Storytelistä 9. jakson Juoksukoulua, sen Mindfulness jakson. En ole ihan varma, voidaanko sitä laskea lukemiseksi, tai siis äänikirjan kuunteluksi. Onhan siinä toki muutakin tekstiä ja asiaa kuin vain kehotuksia juosta tai kävellä, ja se on Storytelissä, mutta onko se kuitenkaan kirja ? Toisaalta, miksi ei ? Onhan hyvinvointikirjoja, joissa käydään samoja asioita ja annetaan harjoituksia. Erona tässä on se, että oletuksena olet lenkillä kuunnellessasi. 

Siis, nyt lasketaan 30min Juoksukoulua. Minun maratonistani (hehe..) tässä on kyse. 

Lenkin jälkeen istuin hetken ja sitten piti saada ruoka pöytään. Kävi helposti. Kun Kamado on kuumennettuna, teen aina lopussa savulohta. Se on NIIIIIINNNNN hyvää. Tällä kertaa syötiin salaatissa. Sekaan vain peruspalat salaattia, kurkkua, tomaattia - mukaan vähän fetaa ja paahdettuja cashew-pähkinöitä - ja tietysti sitä lohta, jonka tällä kertaa savustin makealla chilikastikkeella höystettynä. Ei kuulunut yhtään valituksen inahdusta pöydästä, eikä jäänyt fetanmurustakaan jäljelle. Onneksi lohta on vielä. Teen sittä yleensä kerralla reilunkokoisen palan. 

Lukeminen siis ei varsinaisesti onnistu kokatessa, vaikka tehtäviä tällä kertaa olikin minimimäärä. Äänikirja toimii. Siispä jatkoin joskus aloittamaani Veera Niemisen viihderomaania Kottikärrykaruselli. Siinä tallinpitäjä kertoo lakonisesti arjestaan. Toistaiseksi ei rakkautta ole näkyvissä ja elämä on yhtä lantarallia ja hysteerisiä asiakkaita, mutta olen aika alussa. Kuunneltu noin 40min, joista 30 tässä lukumaratonin aikana. 

Toistaiseksi en siis ole koskenut suunnittelemiini kirjoihin lainkaan. Ei haittaa. Luettuna silti tässä kohtaa 459 sivua ja äänikirjaa kuunneltuna tunnin verran. Ei yhtään hullummin. Maratonia jäljellä vielä 8h. 

Klo 20

Lukumaraton päättyy. Luin juhlien jälkeen vielä 34 sivua tietokirjaa ja kuuntelin jossainkohtaa vähän lisää Kottikärrykarusellia. 

Metsä meidän jälkeemme on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Olen vasta ihan alussa, mutta jo nyt en ihmettele, miksi se sai Tieto-Finlandian.  Metsä on suomalaista ydintä, jonka mitä ilmeisimmin olemme jo melkein tuhonneet. Että silleen. 

Maratoonaus oli mukavaa. Ex tempore lähtö loi vapauksia, mutta silti tulos on varsin mukava. 

Sivuja yhteensä luettuna 493

Äänikirjaa kuunneltuna 1h37min

Ei huono ollenkaan. 

Kesälukumaraton 2022 erä 2 (päivittyvä postaus)

 

N.Y.T. se alkaa eli perjantaina 15.7. klo 20:30. 

Tämän kesän toinen lukumaraton. Ensimmäisen tulos olikin sitä tasoa, että siitä lienee helppo petrata - tai sitten ei. Se nähdään seuraavan 24 tunnin aikana. 

Ainakin kirjoja on valmiina listalla riittävästi - tosin aion samantien poiketa suunnitelmasta ja aloittaa maratonin uudella ostoksella, jota myös Toto aloitti lukemaan. Hän tosin ei taida tänään enää kirjaan tarttua, joten minä nappaan sen itselleni. Kyseessä on Eli Brown : Kummat. 

Jos muuten haluat myös tulla mukaan, niin ohjeet löytyvät Kirjailuja-blogista. 

Minä kirjoitan tunnelmia säännöllisesti tähän postaukseen ja jotain myös Instan puolelle @minna_vuocho.  Tervetuloa mukaan! 

Lauantai 16.7. klo 8

Ensimmäinen kirja luettu! Sain sen loppuun illalla ja se tarkoittaa 332 sivua jo. 

Eli Brown: Kummat

Oma ostos painettuna versiona

Eli Brownin Kummat on nuorten "fantasialänkkäri" - Mielenkiintoinen genremääritys sai minut ostamaan sen eilen Totolle luettavaksi. Niin, laji ja kuvaus oudoista esineistä ja seikkailusta. 

Itsekin tietysti olin kiinnostunut ja nyt luin sen jo ennen kuin Toto sai loppuun. Ymmärrän, miksi hänellä etenee vähän hitaasti, sillä tarinassa olisi aineksia vaikka mihin, mutta se jää jotenkin oudosti vajaaksi. Siihen ei uppoa samalla tavalla kuin Pottereihin tai Tolkieniin tai Narrin ja Fitzin seikkailuihin. 

En oikein osaa sanoa, mistä tarina töksähtää. Taikaesineet ja niitä etsivät saalistajat, everstikukko, noita... Elementit ovat paikoillaan, mutta jostain kiikastaa. Ehkä se on kaiken lävistävä synkeys ja yksinäisyys. On sodan uhka. Ystävät eivät tunnu todella ystäviltä vaan pettävät. He ovat matkatovereina, koska sattuvat paikalle ja intressit kohtaavat. Clover voi oikeasti luottaa vain itseensä. 

Tarinakaan ei jotenkin kehity. Se vain etenee. 

Silti, luin kirjan loppuun sillä miljöö on mielenkiintoinen ja kyllähän tarinassa tapahtuu. Saa nähdä, lukeeko Toto tuota koskaan kokonaan. Vähän harmittaa, kun maksoin kirjasta kuitenkin yli 25€. 

Eikä ole "lukukunto" sitä, mitä ennen. Aloitin maratonin 20:30 ja luin vähän yli puoleenyöhön. Sitten nukuin 7h ja tänään aamulla herätessä särkee pää vähän. Onneksi ei väsytä ihan samalla tavalla kuin viime päivinä muuten. 

Joka tapauksessa, aamukahville siirryin äänikirjaan ja taidan jatkaa sitä vielä hetken silmät kiinni sohvalla. Tiedän, siinä on riskinsä, mutta tällä kertaa näin. Ehdin kyllä vielä lukemaankin päivän aikana. 

Melkein klo 11

Kuuntelin Kyllikki Villan matkakertomuksen loppuun. Myönnetään, vähän ehkä torkahtelin sohvalla, mutta menin taaksepäin ne kohdat, joista en kuullut mitään. Luulisin, että kaikki. Ei niitä kauhean montaa lopulta ollut. 

Piti lähteä kävelyllekin, mutta aina noustessani sohvalta, alkoi sade ropista. Niinpä palasin sohvalle. 

Toivon, että eläkkeellä voin tehdä jotain samanlaista kuin Villa. Matkustaa ilman tarkkaa suunnitelmaa, jäädä jonnekin pidemmäksi aikaa, kun siltä tuntuu. Myös  minä olen aina arvostanut enemmän pysähdystä uudessa paikassa kuin kiertomatkan nähtävyyksiä. Uskallanko ? Aika näyttää. 

Nyt on vähän tyhjä olo. Mitäs sitä seuraavaksi lukisi ? 

Pitää aloittaa, joku kirja ennen kuin menen suihkuun. Muuten saattaa tulla pidempikin tauko lukumaratonille. 

Noin 15:45

Lukumaraton etenee yllättävänkin jouhevasti. Olen jo reippaasti :suuremmissa sivumäärissä kuin viime kerralla. 

Sivuja kertyy parhaillaan Leena Parkkisen Galtbystä länteen romaanista. Se on odottanut hyllyssä jo useamman vuoden sillä jostain syystä tykkäämisjakaumani Parkkise kirjoissa on laajalla skaalalla. Tämä kyllä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. 

Tähän mennessä sivuja on kertynyt jo 132. Se tarkoittaa sitä, että kokonaissivumäärä on jo 464. Taidan päästä yli viidensadan, mikä on sellainen vähän epävirallinen tavoitteeni tällä kertaa.  

Äänikirjassakin vaihdoin seuraavaan. Martti Suosalon tähänastinen elämä vaikuttaa  mielenkiintoiselta ja toimi ruokaa laittaessa ja siivotessa vallan mainiosti. Toistaiseksi olen kuunnellut 41min eli yhteensä 2h56min kuunneltu tähän mennessä. 

Nyt on pieni paussi ja sitten taas jatkuu. Vielä on useampi tunti lukuaikaa jäljellä... 

klo 19:30

Luin Parkkisen loppuun. Pidin siitä, vaikka tarina onkin ehkä vähän hajanainen ja hämmentävä. 

Kaikkiaan sivuja 339 eli kokonaisuudessaan olen lukenut 671 sivua

Nyt tässä pohdin, vieläkö jaksan jotain lukea. Tekisi mieli jotain kevyttä ja viihdyttävää. 

20:30 Se oli sitten siinä

Vielä ehdin lukemaankin. 

Tartuin Cressida Cowellin Taikuuden aika -sarjan ensimmäiseen osaan Noitakuningas herää. Kuvia, sujuvaa tekstiä ja selkeää kieltä. Nopsaan eteni ja lisäsin loppusaldoon vielä 272 sivua. 

KOKONAISTULOS : 943 sivua ja äänikirjaa 2h56min 

-Aikamoista. En odottanut ihan näin suurta tulosta. 

(Luku)päiväkirja: Jospa sitä vaikka valmistelisi lukumaratonia...

Viimeksi maratoonatessa tajusin maratonin alkavan samana aamuna. Nyt kun olin tosiaan aloittamassa maratonia viikon verran etuajassa, niin voisin vaikka hyödyntää tämän väliajan ja oikein suunnitella. Tosin minun suunnitelmillani on taipumusta muuttua aina viime hetkellä, mutta ei sillä väliä. 

Tämän kesän toinen lukumaraton siis järjestetään 16.-17.7.2022. Ohjeet ja ilmoittautuminen tällä kertaa Kirjailuja - blogissa. 

Tässä siis lukusuunnitelmia.

Painettuina kirjoina : 

• Cressida Cowell : Taikuuden aika - Noitakuningas herää. Toto luki tämän ja ihan tykkäsi. Ehkä siis minäkin. Ainakin helppoa ja nopeaa lukumaratonille :-) 
• Leena Parkkinen : Galtbystä länteen - Tämä on odottanut hyllyssä tosi kauan ja osui silmiin. 
• Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin - Mielenkiintoista, ei niin superkevyttä. 
• Agathe de Lastic & Soledad Bravi : Dans la tête de mon ado - Törmäsin tekijöihin Biarritzissa lasten kirjakaupassa, jossa he olivat signeeraamassa kirjaansa teini-ikäisten aivoituksista. Kirjassa siis kuvataan, mitä tapahtuu teini-ikäisen päässä ja miten käynnissä olevat  muutokset näkyvät käytöksessä jne. Ihan mielenkiintoista siis, vaikka meillä vanhin täyttääkin jo 20 ja seuraavakin on täysi-ikäinen kesän loppuun mennessä. Kirja vaikutti hyvin ranskalaiselta sekä piirrostyyliltään että lähestymistavaltaan. Katsotaan.  

ekirjoina : 

• Minna Mikkonen: Amelian luut - siis jos en ole lukenut tätä loppuun ennen lauantaita. 
• Max Seeck: Kauna - minulta on vielä lukematta Jessica Niemi-sarjan kolmas osa. Selviääköhän tässä jotain niistä noitajutuista ? Ekan osan loppu jäi jotenkin häiritsemään. 
• Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät - Björk on sarjana jotenkin jäänyt minulla kesken. Pitäisiköhän yrittää uudelleen ? 
• Lucinda Riley: Myrskyn sisar - ehkä tällainen sopisi lukumaratonille ? 
• tai sitten Elena Ferrante: Loistava ystäväni 

Nuo kaksi viimeksimainittua (sarjaa) ovat minulla odottaneet jo kauan. Ehkä liikaa hypetystä eikä Seitsemän sisarta aloitusosa ollut minusta ihan hypetyksen arvoinen. Ferrantesta taitaa olla joku kesähaastekin menossa. Ehkä... 

Äänikirjat tuottavat minulle tällä hetkellä päänvaivaa. En oikein jaksa keskittyä niistä mihinkään. Kuunneltavina kesken tai Storytel kirjahyllyssä vuoroaan odottamassa on tällä hetkellä seuraavanlaisia. Saa nähdä, mitä tulee maratonin aikana kuunneltua, vai tuleeko mitään... 

• Leighann Dobbs, Traci Douglass: Cry Wolf - tämän pitäisi olla fantasiahömppää, mutta onko se hyvin kirjoitettu ? Jää nähtäväksi. Yhtään en tällä hetkellä jaksa kuunnella, jos ei teksti ja tarina suju... Liekö tämä nyt kolmas vastaavanlainen viimeisen parin päivän aikana. Toiset loppuivat 10min jälkeen, joten ei niistä sen enempää.  
• Patti Smith: M Train - OK. Pientä huijausta. Olen lukenut tämän aikaisemmin ja rakastin kieltä. Ajattelin kuunnella kirjailijan itsensä lukemana... 
• Kyllikki Villa: Äidin lokikirja - Rakastin Vanhan rouvan lokikirjaa, joten loputkin ovat itsestäänselvä lisäys kuunteluun, kun löysin Storytelista
• Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä - Käsittääkseni mielenkiintoinen elämäkerta, jonka lukee aihe itse. Pakkohan se on kuunnella. 

Joko noilla pärjäisi yhden maratonin verran ? 

Sitten pitäisi miettiä eväät. Vuosien ja monien lukumaratonien kokemuksella voin sanoa, että tankkaus on lukumaratonin onnistumisen kannalta A ja O. Lisäksi oletan makuaistinikin viikonlopuksi sen verran palautuneen, että voin senkin puolesta keskittyä rauhassa myös tähän puoleen. 

Perinteisesti kesämaratonille kuuluvat herneet, joten niitä pitänee hankkia nytkin.  Useamman kerran on isäntä tehnyt makrillipateeta ja sehän on tähän touhuun ihan täydellistä. Maskin turvin kai uskaltaudumme jo ostoksillekin, joten hyvällä tuurilla löytyisi ehkä aineksetkin. 

Lisäksi olen tässä joutessani laittanut uuden juuren aluille ja sen pitäisi olla (hyvällä tuurilla) käyttövalmiina juuri sopivasti ennen maratonia. Hapanjuurileipää ja makrillipateeta... herneitä... Niin, ja tietysti jäätelöä... 

Taidankin mennä seuraavaksi hoitamaan valmistelujen kolmannen (ja ehkä tärkeimmän) osuuden eli perheen informoimisen ja huoltojoukkoihin nakittamisen. Ei taida isäntä vielä arvata, mikä odottaa... 

(Luku)päiväkirja: Hupsheijaa! Kesälukumaraton! - päivittyvä postaus

 

Ulkona on kuuma, siis ihan oikeasti. Lämpötila nousee lähemmäs neljääkymmentä, eikä oikein jaksa tehdä mitään. Paitsi tietysti lojua paikoillaan ja lukea! Onneksi silmiini osui muistutus Kirjabloggaajien kesälukumaratonviikonlopusta. Se on juuri tänään. 

Lukumaratonille siis voi osallistua tämän viikonlopun aikana. Se kestää 24 tunnin ajan, osallistujan valitsemassa kohdassa. Emäntäjä tällä kertaa Yöpöydän kirjat - blogi, eli sieltä löytyvät tarkemmat säännöt. 

Minä en varmaan koskaan ole osallistunut lukumaratonille valmistelematta. Olen tehnyt kirjalistoja, määritellyt herkkueväitä ja muutenkin miettinyt maratonin kulkua. Vakavasti en tosin ole ottanut koskaan, tämän on tarkoitus olla nautinnollista ja kivaa! 

Tällä kertaan hypätään spontaanisti keskelle maratonia. Aloitin tänään lauantaina klo 12. Huomisesta lähtien kelit viilenevät, joten keksitään varmaan ohjelmaa. Töitä on vielä perjantaihin saakka ja maanantaina Biarritziin saapuu myös Keskimmäinen. Paras hetki lukea on siis juuri nyt. 

Tai niin ainakin kuvittelin ja tartuin Storytel-lukijaan. Sieltä löytyi ladattuna useampiakin romaaneja, mutta jokin piti valita. ¨

Anne Leinonen : Kirjanoita 

Urbaania fantasiaa, jossa nuori päähenkilö ja suuressa osassa kirjat. Täydellistä. 

Storytel-lukijassa sivumäärien laskemisessa hankaluutena on se, että siinä lasketaan sivuklikkauksia. Ikänäköisen isommilla kirjasimilla siis saa enemmän sivuja kuin nuorilla silmillä. Siksi pitää katsoa kai sivumäärät Goodreadista ja arvioida sen mukaan. Ei kai se niin nokonuukaa ole. 

Aloitin siis tyytyväisenä lukemaan ja kirja osoittautui sujuvalukuiseksi ja mielenkiintoiseksi.  Puoli tuntia ehdin rauhassa lukemaan, mutta sitten kävi perinteisesti. 

No, ehdinpä sitten kirjoittamaan tämänkin artikkelin. 

Eikä hätä ole tämännäköinen. Onhan minulla muitakin vaihtoehtoja. Painettuja kirjoja en ole tällä kertaa kantanut mukanani, mutta Kobo ja puhelin löytyvät. Nyt pitäisi sitten vielä päättää kuuntelenko Maila Nurmen Vampira-elämäkertaa vai tartunko perinteiseen Ranska-lukemiseeni eli Marcel Proustiin... 

Itse asiassa taidan tosiaan vaihtaa välillä äänikirjaan ja kurkata, mitä mahdollisesti söisimme lounaaksi. Kävimme aamulla halleilla ostoksilla keräämässä kylminä syötäviä herkkuja - kinkkua, chorizoa, brandade de mourue (eräänlaista turskamössöä), turskapalloja, kirsikoita, nektariineja, leipää... Ei ihan heti tule nälkä, vaikkei tässä helteessä teekään mieli ruveta kokkailemaan. 

Eli vuorossa

Vampira - Maila Nurmen tie Hollywoodiin

Sandra Niemi

lukija: Armi Toivanen

3:30:42 eteenpäin

Illemmalla puoli yhdeksän maissa 

Vampiraa olen kuunnellut tunnin verran ja Kirjanoitakin on edennyt, mutta ei tästä nyt mitään maratonin huippusuoritusta ole tulossa. Käytiin nimittäin rannallakin - tosin pikkuisen myöhästyttiin ja keli ehti muuttumaan. Ei siellä varsinaisesti kylmä vieläkään ollut, mutta taivaan vetäessä pilveen ja tuulen noustessa laski lämpötila sellaiset hulppeat 15 astetta. Onneksi hellepäivät olivat lämmittäneet vedet, eivätkä edes nousuveden suuret aallot saaneet Atlantin reunaa viilenemään. 

Nyt taas Kirjanoidan pariin ja toisella silmällä vähän rugbymatsia isännän seuraksi.

Sunnuntai klo 12

Se oli siinä tällä erää. Kaukana ollaan lukumaratoonauksen huippukunnosta, mutta toki jotain tuli luettua. 

Kaikkiaan luin yhden kirjan loppuun, seuraavaa osaa kolmanneksen eli 228 sivua + 75 sivua = 303 sivua

Kirjoina Anne Leinosen Kirjanoita ja Noitakirja. Tarina kirjoihin perustuvasta taikuudesta ja Helsingin toisesta ulottuvuudesta on mielenkiintoinen. Pidän miljööstä ja maailmasta. 

Jäin kuitenkin pohtimaan, miksi suomalaiset fantasiakirjat tuntuvat jotenkin töksähteleviltä. Niistä puuttuu jotain, mikä vanhemmissa fantasiakirjoissa luon soljuvuuden ja tarinan jatkumon. Kyse ei ole kielestä, vaan tyylistä. Pitää kiinnittää tähän huomiota. Onko kyseessä jotenkin yksinkertaistettu tekstityyli nuortenkirjoihin vai kirjoittavatko suomalaiset kirjailijat vähän töksähdelleen? Minulle tuli samanlainen olo myös Kenties tapaan sinut vielä-kirjan kohdalla ja muistan miettineeni jotain vastaavaa myös joidenkin muiden kirjojen kohdalla. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ? 

Lisäksi kuuntelin Vampiraa 1h6min. 

Lukemisen lisäksi käytiin rannalla, nukuin pitkän (mutta levottoman) yön, käytiin aamukävelyllä ja puhuttiin puheluja Suomen suuntaan. Ihan kiva viikonloppu siis ja vielä on sunnuntaita jäljellä. 

Nyt on aika - ystävänpäivän #lukumaraton eli päivittyvä postaus

 Lopputulokset : 

Sivuja : 848

Äänikirjaa: 50min

• Margeret Rogerson: Kirjojen tytär 451 (loppuun luettu) 
• Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat 397 (loppuun luettu) 
• Elinor Cleghorn: Sairas ja viallinen, naiset lääketieteen historiassa 39min

Olisiko nyt aika ? Siis aloittaa tämän viikonlopun lukumaraton ? 

Rennolla otteella 24h nautinnollista aikaa kirjojen parissa. Mikäs sen parempaa. 

- Kuopuksen harrastukset - check 

- Kirjat valmiina pinossa - check 

- Kävelyretki tehty ja pappalle soitettu - check 

- ruoka... no, äänikirjan kanssa varmaan autolla Heselle eli helpomman kautta 

Tähän postaukseen käyn välillä kertomassa lukumaratonin edistymisestä ja todennäköisesti tunnelmia ilmaantuu myös Instaan minna_vuocho - tilin stooreihin. 

Samalla kiertelen myös  muissa osallistuvissa blogeissa tai Instatileillä. Niitä löytyy tagilla #lukumaraton sekä myös ilmoittautuneina blogissa Kirjan jos toisenkin. 

16:00 

Valmiina siis. Ensimmäisenä ajattelin tarttua Margaret Rogersonin Kirjojen tytär - fantasiaan. Toto sen juuri luki ja nyt on minun vuoroni. Olenkin säästellyt sitä ihan tätä varten. Vanhasta kokemuksesta voin sanoa, että nuortenfantasiat ovat ihan parasta lukumaratonmateriaalia. Nopeita sivuja ja viihdyttävää tarinaa. 

Paitsi että, apua! Mulla ei ole mitään herkkuja valmiina! 

Kello on varttia vaille kahdeksan 

Takana on 192 sivua Kirjojen tytärtä. Lisäksi kävin Hesellä hakemassa pikaruokaa maratonin lomaan sekä postissa. Storytelin lukija nimittäin saapui ja nyt on lukusuorituksessa sekä kerroshampurilaisen että lukija-asennuksen mentävä tauko. Mikä olisi parempi hetki testata uutta lukijaa kuin lukumaratonin aikana? 

Kirjojen tytär tosin pitää puolensa vallan mainiosti tässä valinnassa. Tarina on vauhdikas ja juuri tarpeeksi vetävä pitämään maratonin ajan mielenkiintoa yllä. Erinomaista nuorten fantasiaa, johon uppoaminen tekee hyvää. 

Sitä paitsi, voiko kirjoista ja kirjastoista kertova tarina täynnä velhoja ja vaaroja olla huono ? 

Mutta nyt myös pienelle kierrokselle muiden maratoonareiden blogeihin ja Instaan. 

Sunnuntaina klo 13:30

Aika kuluu. Nukuin pitkään, mutta olen kyllä lukenutkin. Kirjojen tytär on edennyt jo sivulle 277. 

Sitten kuuntelin hetken äänikirjaa huushollatessani eli Sairas ja viallinen eteni peräti 39min. 

Tällä kertaa onkin lukumaraton keskittynyt varsinaiseen lukemiseen ja äänikirjat jääneet sivuosaan. Todennäköisesti siksi, että innostuin kokeilemaan Storytel-lukijaa minäkin. Toto nimittäin liukeni muihin juttuihin melko nopeasti. Mitä ilmeisimmin lukumaraton ei nyt ollut hänen jutttunsa, tai sitten Suomea lohikäärmeille ei koukuttanut tarpeeksi, tai ehkä hän ei vain tykännyt lukea sähköisenä. 

Latasin luettavakseni viimeisimmän Elly Griffithsin eli uuden sarjan ykkösen Muukalaisen päiväkirjat. Se on ilmestynyt vasta nyt tammikuussa, joten ihan uunituore tapaus. 

Sivuja ei Storytelin perusteella oikein saa laskettua, sillä siinä on elukijoiden arkkivika. Sivut lasketaan klikattavien sivujen mukaan eli jos suurentaa fonttia (niinkuin ikänäköinen tietysti tekee silmälaseista huolimatta) sivumäärä kasvaa. Onneksi on Goodreads, joka kertoi kirjassa olevan 397 sivua. Storytel väitti minun lukeneen yli 1300... 

Muukalaisen päiväkirjat on taas aivan erilainen Griffiths. Ruth Galloway -kirjat ovat sellaisia aika tyypillisiä nykyaikaan sijoittuvia cozy mystery dekkareita. Joskus aiemmin lukemani The Zig Zag Girl (The Brighton Mysteries -sarjasta) puolestaan oli enemmänkin "film noir" tyylinen perinteinen historiallinen dekkari. Muukalaisen päiväkirjat puolestaan aloittaa Harbinder Kaur -sarjan ja edustaa varsin goottilaista tyyliä. 

Toki goottilaisuus tulee osittain aiheesta, sillä päähenkilönä (rikosta tutkivan etsivän lisäksi) on äidinkielenopettaja, jonka kollega murhataan ja joka itse asiassa tutkii goottilaisia kauhutarinoita kirjoittanutta kirjailijaa. Pelkkä aihe ei kuitenkaan riitä, sillä koko tarinaan kietoutuu elementtejä juuri noista kauhutarinoista. On sumua ja hämäräperäisiä valoja, seuraavia askeleita, kuolemaa ennustavia haamuja, noituutta - kaikkea. 

Pidin kirjasta juurikin noiden goottielementtien vuoksi. Sinänsä tarina ei nyt ollut mikään mieltäräjäyttävä, vaikka toki hyvin kirjoitettu. Jännä nähdä tuleeko tästä oikeasti sarja. Mitenkähän tuolla tyylillä voi jatkaa, vai unohdetaanko goottilaisuus ? 

Kaikkiaan tämä lukumaraton etenee edellisiä huomattavasti vauhdikkaammin. Vielä on jäljellä kaksi ja puoli tuntia. Ruokaa tietty ehkä pitäisi tehdä jossain kohtaa. Tänään on vuorossa fried rice. 

Se oli sitten siinä 

2 kirjaa kokonaan ja 50min äänikirjaa. Tykkäsin, mutta nyt kieltämättä vähän väsyttää. Pitää palata taas normimaailmaan. Pyykkikone odottaa ja kai sitä pitäisi keittää kuppi teetä. 

(Luku)päiväkirja: Lukumaratonvalmisteluja ja - treeniä

 

Treenit sujuvat oikein hyvin, kiitoksia. Olen lukenut yhden kirjan loppuun ja toisenkin melkein eli lämmittely hyvässä vauhdissa. Loppuun luin Hautausmaan pojat ja melkein loppuun Ankeriaan testamentti -kirjan. Lisäksi aloitin kuuntelemaan Taina Latvalan Torinon enkeliä, mutta varsinaisesti olen kävelyillä kuunnellut tietokirjaa naisista lääketieteen historiassa eli Ellinor Cleghornin Sairas ja viallinen. Kuvassa näkyvän Sielulinnun arvoitus -nuortendekkarin luin jo muuten jo vähän aikaisemmin ja pidin siitä kovasti. Yhdistelmä tekstiä, kuvia ja sarjakuvan dialogia on kumman koukuttava. 

Totesin Hautausmaan pojat -kirjan luettuani, etten taida sitä ihan vielä Totolle laittaa. Aika lailla siis sen mukaisesti, millaisia vastauksia sain asiasta somessa kysellessäni. Syynä ei ole, että kirja loppujen lopuksi olisi kauhean pelottava tai että trans-päähenkilö häiritsisi, mutta hautausmaa, haamut ja kuoleman teema tuntuvat olevan Totolle usein vähän ahdistavia. Hän näkee heti unia luurangoista ja mielikuvitus laukkaa. 

Lisäksi Los Angeles ja osittainen jengiteema ja nuoriin kohdistuva väkivalta eivät taida olla hyviä aiheita nekään. Totolta puuttuvat vielä referenssit (luulisin, toivottavasti) ja ehkä hän voi olla vielä omassa kuplassaan hetken aikaa. Tosin voi olla, että viime aikojen uutisoinnissa nuokin teemat ovat tulleet vähän turhankin lähelle. 

Sairas ja viallinen on koukuttanut.  Vaikka periaatteessa esimerkit ja kuvaukset eivät sinänsä tuokaan esille mitään, mitä en olisi jo tietänyt, niin ne konkretisoivat kummallisella tavalla sen, miten nainen on aina jätetty yksin vaivojensa kanssa. Mitä miehet eivät ole ymmärtäneet, sen he ovat joko demonisoineet, vääristäneet seksiin ja synnyttämiseen liittyväksi tai vain jättäneet huomiotta "naisen heikkoutena". Uuhhh... pistää melkein vihaksi, mutta sellaisia ihmiset ovat. Valta-asemaa pitävä perustelee asiat omaksi edukseen. Opimmekohan me koskaan mitään ? (Niin miehet kuin naisetkaan ? ) 

Sairas ja viallinen kirjan lukijalla on muutama jännä maneeri, joihin en ensin meinannut tottua. Hänellä on tapana pidentää lauseloppuja samalla madaltamalla ääntään, mistä tulee sellainen jännä venytetty äänne. Se häiritsi minua sen verran, että tyrkkäsi minut tekemään jo jonkin aikaa suunnittelemani tilauksen. 

Olen uskoton Kobolle! Tilasin nimittäin Storytelin lukijan. Saa nähdä, millainen se sitten on. Itse asiassa ajattelin, että ehkä Toto saisi sillä luettua kirjoja ekirjamuodossa. Olen ostanut viime aikoina todella paljon nuortenkirjoja ihan painettuna ja se tulee melko kalliiksi (puhumattakaan Toton huoneen täyttävistä kirjapinoista). Varmasti ostamme kirjoja jatkossakin, mutta ajattelin keskittyä sellaisiin, jotka hän tosissaan haluaa. Nyt on vähän turhan paljon vielä lukemattomia. Storytelin kautta hänellä olisi ehkä enemmän mahdollisuutta surffailla myös vanhemman kirjallisuuden parissa - siis sellaisten, joita ei enää löydy kirjakaupoista.  Katsotaan. Toki minä voin myös itse siitä lukee kirjoja, joita ei ehkä tulisi ostettua muuten tai joita voisi kuunnella ja lukea sekaisin. Kuten nyt vaikka tuo Sairas ja viallinen. 

Seli, seli - nyt sitten jännitän, ehtiikö lukija tulla ennen viikonlopun lukumaratonia. Totolla ovat meinaan lukemiset taas vähän vähissä.

Lukumaratonsuunnitelmia 

Myönnän suoraan, että töistä ei tällä viikolla ole tullut mitään (siitä vähän kertonee tuo lukemisenkin eteneminen - ei, että lukisin varsinaisella työajalla, mutta päivät ovat olleet minimitunneilla). Olen myös koittanut suunnitella viikonlopun lukumaratonia, mutta konkreettisimmillaan suunnitelma on päätynyt siihen, etten aloita Kirjojen tytärtä ennen maratonia vaan säästän siihen. 

Muita luettavia ja kuunneltavia maratonilla saattavat olla : 

1. Sairas ja viallinen - nainen lääketieteen historiassa äänikirjana tai ekirjana. En usko saavani kuunneltua jäljellä olevia melkein 13 tuntia ennen viikonloppua. 
2. Piranesi - ekirjana odottaa Kobossa. Ehkä viikonloppuna 
3. Death in Avignon odottaa myös Kobossa. Se on jatkoa hauskalle cozy mysterylle Death in Provence. Kaipaan Ranskaa, aurinkoa ja leppoisaa murhaa. Ensimmäinen osa olisi ollut täsmäisku, toivottavasti tämä toinen on yhtä hyvä. 
4. Metsä meidän jälkeemme ja 
5. Suomalainen kansanusko - samaaneista saunatonttuihin vastaavat lyhempien pätkien tietokirjoista sohvapöydällä. 
6. Muukalaisen päiväkirjat - Elly Griffithsiltä jotain muuta kuin arkeologin seikkailuja ja suhdekiemuroita. Goottilaista tunnelmaa ja dekkari. Pakkohan tämä oli napata listalle. Mikäli Storytelin lukija tulee ajoissa niin sitten ekirjana, muuten luureihin. 

Seitsemän kirjaa riittänee yhdelle 24h lukumaratonille ? Eikös ? Ja ainahan sitä voi kurkata boksin eli listan ulkopuolelle - ei lukeminen noihin vielä lopu.

Jos muuten et ole vielä ilmoittautunut mukaan, niin perinteiselle ystävänpäivän lukumaratonille voi ilmoittautua Kirjan jos toisenkin - blogissa eli täällä. Osallistuminen ei edellytä sen paremmin blogia kuin muutakaan somekanavaa, mutta sellaisella toki saa sitten visiittejä ja kannustusta maratonin aikana, kun osallistujat kiertelevät katselemassa muidenkin etenemistä. 

Pitääkin käydä katselemassa, miten / joko muut osallistujat ovat valmistautumassa maratoonaukseen. 

Loppiaisen lukumaraton

 Kokonaistulos maratonin lopussa 

Äänikirjat

Lydia Sherrer: Love, Lies and Hocus Pocus - Beginnings 3h47min

Painetut teokset: 

Ritva Kylli: Suomen ruokahistoria - Suolalihasta sushiin 134 sivua

E-kirjat:

Haruki Murakami: Vieterilintukronikka 350s

Toto kyllästyi vartin jälkeen ja on sen jälkeen istunut koneella paitsi milloin äiti on pakottanut pois... 

Meillä meni Toton kanssa uudenvuoden lukumaraton lievästi sanottuna penkin alle. Kuuntelin äänikirjaa kokatessani, ilmoitin Instassa lukumaratonin alkaneeksi ja sitten... no, emme kumpikaan lukeneet sivuakaan tai kuunnelleet minuuttiakaan äänikirjaaa koko maratonajan aikana. Että silleen.

Minä kyllä valvoin ja katsoin ties kuinka monennen kerran Huuliharppukostajan ja tuijottelin (viime) vuoden ainoaa takkatulta. Jostain syystä lukumaraton ja kirjat eivät tulleet mieleenkään. 

Nyt mietimme, josko loppiaisena onnistaisi paremmin. Minulla on vapaata pitkän viikonlopun verran ja Totokin pitäisi jotenkin houkutella pois tietokoneen vierestä. En edes uskalla ajatella, miten paljon hän on viettänyt aikaa bittimaailmassa vanhempien tehdessä välipäivinä töitä koululaisten lomaillessa. Tämä äiti tuntee piston sydämessään. Eikä Omikron ole auttanut asiaa yhtään, kun ei ole viitsitty lähteä kotoa oikein minnekään ihmisjoukkoihin. 

No, nyt siis viralliset fanfaarit eetteriin ja julistetaan vuoden ensimmäinen lukumaraton alkaneeksi loppiaisena 6.1.2022 klo 10:15 Mitään paineita emme ota tälläkään kertaa. Luetaan, mitä keritään, ulkoillaan aivan mahtavassa lumikelissä ja nautiskellaan rauhallisesta olosa. Katsotaan, miten käy. 

Minun lukulistaltani löytyvät jo eilen mainitut Suomen ruokahistoria sekä Murakamin Vieterilintukronikka. Kaari Utrion elämäkerran sain kuin sainkin kuunneltua loppuun eilen illalla. Katsoin myös Yle Areenalta Ise asiassa kuultuna-ohjelman Kaari Utrio-jakson. Mielenkiintoinen haastattelu sekin. 

Lukumaraton äänikirjan osalta lista päivittyy tällä kertaa vähän kevyemmällä kuunneltavalla eli luureista kuuluu Lydia Sherrerin Love, Lies, and Hocus Pocus: Beginnings. 

Toton lukulistalla on ranskankielistä Pokemon-mangaa eli Pokemon noir & blanc volume 4 (aloitussivu 60) sekä Taikuuden talo-sarjan toinen osa Taikurin kartta. Storytelin lasten osiosta ei kuulemma enää oikein löydy kuunneltavaa, joten äänikirjan osalta pitää palata vielä erikseen. 

Kello 17:30 

Lukeminen etenee vähän niin ja näin, mutta etenee kuitenkin. Tosin olen taas näköjään keskittynyt enemmän äänikirjaan, kun sillon saa tehtyä ruokaa, pestyä pyykkiä, käytyä ulkona, paistettua lettuja... Hocus Pocus on siis edennyt peräti 2h43min. 

Lily on Wizard (velho) ja Sebastian Witch (noita) ja yhdessä he päätyvät selvittämään ensimmäiseksi kirotun talon tapausta. Sebastianin oli tarkoitus vain karkottaa ilkeä kummitus, mutta kun kummitus osoittautuukin ystävälliseksi tapaukseksi ja talon ongelma on jossain ihan muualla, tarvitaan Lilyn apua. 

Viihdyn. Ei mitään suurinta kirjallisuutta eikä edes ihan parasta viihdefantasiaa, mutta rentouttavaa muutamalla virkistävällä erolla suurinpaan osaan muista genren edustajista. Jatkuu siis. 

Suomen ruokahistoria on juuri niin mielenkiintoinen kuin arvelinkin. Tähän mennessä saldo 103 sivua. Seuraavaksi siirryn ehkä vaihteeksi Murakamiin, kun nuo letutkin tulivat valmiiksi. 

Klo 22:40 

Olen lukenut tänään 200 sivua Murakamia. Nyt vähän väsyttää. Toki kellokin on jo melko paljon, mutta väsymys painaa myös aivoja. Ne ovat Murakamin kiemuraista ja outoa tarinaa lukiessa koko ajan vähällä nyrjähtää paikoiltaan. Tunne on samalla kertaa mielenkiintoinen ja rasittava, tykkäämisen ja ärsytyksen välissä. Vieterilintukronikkaa lukiessa miettii, että vedetään nenästä. Kirjailija on vain listannut peräjälkeen kaikenlaista kummallista. Jotenkin oudolla tavalla minulle myös tulee mieleen David Mitchell ja hänen kirjoistaan erityisesti romaani Luukellot. Silti minulle ei Luukelloista tullut mieleen 1Q84, vaikka siinäkin kuljetaan maailmoja erottavien sumujen läpi. 

Vieterilintukronikka on häiritsevä, mutta taidan kutenkin kallistua tykkäämisen puolelle. Tykkään tuosta pienestä eksyksissä olon tunnusta, jonka Murakami niin taitavasti ujuttaa lukijansa mieleen. Hänen kirjoistaan ei tule samanlaista muodon tuntua kuin Mitchellillä. Murakamin tarinat toimivat jotenkin hienovaraisemmin, tarjoavat kiemurtelevaa ja välillä sammaleisiin katoavaa polkua, jonka mutkat välillä huomaa vasta kauempana.  

perjantaina 10:15 Lopputulos

No niin, se sitten siitä. Huolimatta valvomisen mahdottomuudesta, nukutti liikaa vielä aamullakin ja silmät menivät väkisin kiinni sohvalla lukiessani, olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. En minä nyt mihinkään aikaisempien vuosien huipputuloksiin verrattavasti selvinnyt, mutta olosuhteisiin nähden varsin hyvin. 

Luin Murakamin Vieterilintukronikkaa eteenpäin. Jotenkin kirjasta jää häiritsevä olo. Aamulla viideltä herätessäni mietin sen johtuvan miespolarisoituneesta rakenteesta. On kaksi päätappia kuin sukkulassa, päähenkilö ja päähenkilön vaimon veli, ja sitten on naisia lepattamassa niiden välillä kuin yöperhoset kahden lampun kajossa. Sellainen olo tuli kirjan ensimmäisestä puoliskosta. Oletan häiritsevyyden syntyneen jotenkin japanilaiseksi mieltämäni seksuaalissävytteisen maskuliinisuuden läsnäolosta juuri tuossa asetelmassa. Eikä tarinankulku kuitenkaan ole mitenkään päähenkilön hallinnassa, eikä ehkä toisenkaan tapin. 

Aamun aikana etenin kirajssa vähän pidemmälle ja tuo kuvaamani rakenne keveni ja hajosi. Tuntuu, että tarina etenee suoremmin eteenpäin, vaikka paradoksaalisesti tapahtumia on vähemmän ja ymmärryksen tasoni putoaa lähelle olematonta. Silti haluan lukea kirjan loppuun ja toivon, että se päättyy jonkunlaiseen lopputulokseen. Takeita kirkastumisesta ei ole ja se kai tässä osittain viehättääkin. 

Oli miten oli, kirja on edelleen kesken, vaikka luin sitä eteenpäin lukumaratonin aikana 350s. 

Hocus Pocus -kirja kevensi mukavasti ja kaikkiaan tulin kuunnelleeksi 3h47min Lilyn ja Sebastianin seikkailuja, jotka osoittautuivat ennakko-odotuksia ja kirjan alkua mielenkiintoisemmiksi. Tämä ei olekaan ihan niin suoraviivainen viihdefantasia taikuudesta kuin alkuun kuvittelin. Kevyttä ja viihdyttävää, kyllä, mutta ei täysin ennalta-arvattavaa. 

Kun Suomen ruokahistoriaakin tuli luettua 134s on sivujen loppusaldona hulppeat 484s. Ei huono ollenkaan, vaikka olisi tietysti ollut mukava päästä yli 500 sivun. Ensi kerralla sitten. 

Kaikkiaan rento maratoonaus oli mieltä virkistävää ja nautinnollista. Äänikirjat helpottavat suoritusta, sillä kuunnellessa voi hoitaa pakollisia huushollauksia. Tämä pitää ottaa uusiksi vielä muutamaan kertaan vuoden aikana. 

Elokuun lukumaraton 2021 - päivittyvä postaus

 

Perjantai 27.8.2021 

No, enhän minä malttanut odottaa huomiseen. Lopetan kerrankin työt ajoissa ja pidän taukoa ennen ruoanlaittoa. Mikä olisi parempi tapa aloittaa viikonloppu kuin startata lukumaraton? 

Sitäpaitsi, kun aloitan nyt, olen huomenna valmis ennen kuin The Voice of Finland all stars alkaa... Jos vaikka istahdan sitä katsomaan. 

Mitähän sitä sitten ensimmäisenä lukisi ? Ehkä aloitan listaltani sieltä helpoimmasta päästä eli lastenkirjalla. Vuorossa siis Malamanteri 

Ja maratonin viralliseksi aloitusajaksi kirjataan 17:00

Kello 19 perjantaina

Malamanteri siis on luettu ja sivumäärä kasvanut hulppeat 299. Enpä olisi uskonut ihan tuollaista aloitusta, mutta Malamanterissa oli iso teksti, helppo kieli ja jonkin verran pieniä kuvia. 

Tarinana Malamanteri ei ollut hullumpi, ehkä vähän yksinkertainen. Luulen, että Toto on lukenut jo sen verran paljon, että hän kaipaa vähän "runsaampaa" kerrontaa. Kuvailua ja taustoittamista. Ehkä siinä selitystä kesken jätetylle kirjalle.

 Tai sitten vilkkaan mielikuvituksen omaavaa poikaa alkoi Malamanteri hirvittämään. Mehän asumme melkein merenrannan vieressä... Täälläkin tuoksuvat levät ja kivikoissa kohisee. Talvella on kylmää ja pimeää. Välillä merisumu peittää kaiken harmaaseen. 

Ei hullumpi aloitus, mutta nyt pitää siirtyä äänikirjan pariin ennen kuin sudet kiertävät nälissään tätä lukijaa (Susilla tarkoitan tietysti poikia, joista 2/3 on kotona.) 

Luureihin Bombayn prinssi ja keittiön suuntaan siis. 

Kello 21 

Perhe ruokittu ja Perveen Mistry juuri saapunut rikospaikalle. Sujata Masseyn Bombayn prinssi on sujuvaa kuunneltavaa ja äänikirja on edennyt jo 1h17min. Nyt kuitenkin tartun vaiheeksi ekirjaan. Vuorossa ainakin hetki Ruth Gallowayn tutkimuksia eli Maan alla. Dekkarit näköjään kovasti vuorossa tämän maratonin aikana. 

Lauantaina klo 9

Yllätin itseni ja jaksoin lukea Maan alla loppuun eilen illalla. Sitten kello olikin jo yli puolenyön ja maratonlistauksessa 269 sivua lisää. Dekkari oli taattua Griffithsiä. Tosin en tiedä, onko syy väsyneessä lukijassa vai dekkareita huimaan tahtiin tehtailevassa kirjailijassa, mutta jotenkin kirjassa tunnuttiin oikaisevat. Ruth oli loppuratkaisuissa  mukana vähän keinotekoisesti ja päätelmätkin hieman satunnaisia. No, niinhän kirjassakin todettiin, että poliisityössä puolet on tuuria... Ihan viihdyttävä kirja kuitenkin. 

Aamulla sitten herääminen olikin vaikeaa. Ei vanha jaksa. Huomaa, että iltavalvominen on jäänyt vähiin. Tosin olen muutenkin nukkunut huonosti viime aikoina. Töiden takia ylikierroksilla käyvä mieli herättää kahden jälkeen ja sitten kierin sängyssä, kuuntelen äänikirjaa, juon vettä ja yritän epätoivoisesti saada unenpäästä kiinni tunnin tai pari. Silti heräämisen hankaluus on erilaista omatahtoisen valvomisen jälkeen. Kaukana ovat ajat, jolloin läpi yön lukeminen ei tuntunut oikein missään. 

Maratonin uudelleen käynnistyminen siis tuottaa pieniä vaikeuksia. Aamukahvin viereen toki otin Kobon. Saldona 30 sivua Salla Leponiemen Elin Danielson-Gambogin elämäkertaa Niin kauan kuin tunnen eläväni. Se on suunnittelulistan ulkopuolelta, mutta niinhän maratonien aikaan aina käy. Ainakin minulla. 

Osasyy suunnitelman vaihtoon on jonkinlainen vääristynyt kunnianhimo. Oikeasti olisin halunnut lukea Cathy Rentzenbrinkin Dear Reader:The Comfort and Joy of Books, mutta Kobon palvelusta ostetuissa kirjoissa ekirjan sivumäärä vaihtelee fontin koon mukaan. Ei ollenkaan hyvä juttu maratonlaskelmia ajatellen. Niinpä pitäydyn Elisa Kirjasta hankituissa e-opuksissa, joissa sivujen määrä on vakio ja käsittääkseni heijastaa painetun kirjan sivumäärää. 

Tiedän, eihän tässä nyt niin vakavissaan olla liikkeellä, mutta en kai minä nyt huijaamaan voi ruveta. Varsinkin kun ikänäköinen laittaa sen fontin vähän isommaksi. 

Maratoneväät olivat kohdillaan... 

klo 17

Se oli siten siinä tällä kertaa. Tänään lukeminen oli eilistä vähäisempää, mutta silti päädyin ihan oivaan määrään sivuja eli yhteensä luin 730 sivua ja kuuntelin kirjaa 1h19min. 

Olisin voinut kuunnella paljon enemmän, mutta tänään teki mieli kuulla omia ajatuksiaan ulkona kävelyllä ja kaupassa. 

Nyt pitää miettiä hetki vähän jotain huushollijuttuja, pyykinpesua ja sellaista, Esille tullut aurinko ja eilinen lukuvalvominen myös saavat väsyneeksi. Ehkä suljen silmäni hetkeksi, kun saan koneen päälle. Nythän on kuitenkin lauantai. 

Luettua: 

Malamanteri : 299s

Maan alla : 269s

Niin kauan kuin tunnen eläväni: 162s

Kuunneltua: 

Bombayn prinssi 1h19min