26.9.2021

(Luku)päiväkirja: Joskus sitä tuntee syksyn

Lauantai 25.9.2021 

Viime kerralla tulin kehuskelleeksi juoksukoulukirjoilla. Ei kai olisi pitänyt. Jonkin kerran vielä luureissa soi, mutta sitten löi syksy silmille. Ei niinkään kylmyydellä tai edes sateilla (vaikka niitäkin viikolla saatiin), vaan lähinnä yhä kiireisimmiksi ja pidemmiksi muuttuvillä työpäivillä ja vähän alakuloisella mielellä. 

Tarvittiin vähän radikaalimpia vastakeinoja. Niinpä varasin marraskuulle lentoliput Biarritziin, ihan vain itselleni. Luvassa pitkä viikonloppu isännän seurassa. Olo parani heti. Tänään menin kampaajalle ja sekin auttaa. Haahuilin hetken kaupungilla. 

Kyllä tämä tästä taas. Ensi viikosta lähtien on projektitiimi paikoillaan, joten toivottavasti saan Amerikan aikavyöhykkeen vähemmälle. Taitaisi auttaa lukemiseenkin. Nyt en ole viime aikoina ehtinyt oikein muuta kuin vähän äänikirjoja niiden vähien kotitöiden aikana, joita olen ehtinyt edes aloitella. Jotain ruokaa sentään on saatu pöytään, mutta siitäkin kiitos kuulunee useampana päivänä kokkaustaitoiselle esikoiselle... 

Kirjakauppa Thamesin varrella jäi auttamatta kesken. En millään päässyt tarinaan mukaan, enkä kiinnostunut pätkääkään nuoren lesken itsesäälin värittämästä työnarkomaniasta tai edes vanhasta kirjakaupasta lopetusuhan alla. Ihan kamalaa, mutta näin kävi. Ehkä oli vain väärä hetki, tai sitten väärä lukija. Jotenkin vähän naiivi ja niin kauhean tutulta kuulostava sävy tarinassa ei nyt saanut minua innostumaan ollenkaan. 

Sen sijaan olen selvästi koukuttunut Anu Patrakan Rui Santos - dekkari sarjaan. Ensimmäisen osan kohdalla vähän vierastin ylenpalttista henkilöhahmojen taustoittamista, nyt suorastaan nautin siitä. Kuolet vain kahdesti ei ehkä juoneltaan ollut hurjan monimutkainen, vaikka toki käänteitä riitti ihan tarpeeksi. Henkilögalleria oli kuitenkin värikäs ja mielenkiintoinen, eikä Porto tapahtumapaikkana ainakaan vähennä kirjan vetovoimaa. Kaksi kuukautta ja kaksi sarjan osaa. Ensi kuussa sitten seuraava. 

Toinen jatkamani sarja oli Mydworth Mysteries. Tällä kertaa mukana oli Amelia Earhart, jota salaperäinen vihollinen tuntuu vainoavan. Kat ja Harry tietysti ryhtyvät selvittämään tilannetta. Vähän mentiin uskottavuuden tuolle puolen varsinkin loppuratkaisun osalta, mutta mitä siitä. Viime vuosisadan alkupuolen kartanoelämää ja arvoituksia nopeina kuuntelupaketteina on kertakaikkinen täsmäosuma väsyneelle lukijalle, eikä Danger in the Air petä odotuksia. 


Saimme myös esikoisen kanssa jo useamman viikon verran odottamamme kirjapaketin Adlibrikseltä. Hänelle Witchereitä sekä Suomalainen kansanusko - samaaneista tonttuihin, minulle 1001 Books you must read before you die... Kansanuskon tietokirja päätyi samantien Totolle luettavaksi (!), mutta minä olen selaillut listaa lounastauoilla (kun sellaisen olen onnistunut itselleni varastamaan). Pitänee tehdä oikein lista. Aika monta lukemaani löysin selailulla, vaikka teksti pokkarissa onkin suhteellisen pientä. Silmälasit päässä ja pienissä pätkissä taidan kuitenkin onnistua kirjan käymään läpi. Mielenkiintoinen se ainakin on. En minä noita koskaan tule lukemaan kaikkia, mutta lista on aina lista... 

Sunnuntai 26.9.2021

Kuukausi lähenee loppuaan, mutta luettujen lista ei pitene. Itse asiassa jätin helpoksi kuunneltavaksi luulemani Mydworth Mysteries-sarjan seuraavan osan kesken heti alkuunsa. Asetelma meni jo niin kauan uskottavuuden toiselle puolen, ettei edes kiinnostanut. 

Toki äänikirja on ennätyslyhytkin, vain vähän yli kolme tuntia. Onkohan kyseessä sellainen "pitää saada jakso ulos" - kirja. Siltä vähän vaikuttaa. 

Daisy Jones and the Six puolestaan on ehkä turhankin uskottava huumehuuruisessa bänditarinassaan. Saattaa jäädä kesken sekin. Jotenkin en nyt kertakaikkiaan jaksa mitään rypemistä ja sekoilun glorifiointia. 

Ei mene vahvasti kirjarintamalla siis. Todettakoon kuitenkin, että ulkona on upea aurinkoinen keli ja sain kuin sainkin itseni käymään läpi Juoksukoulun neljännen osan. 


Loppuun luettuja :

Anu Patrakka: Kuolet vain kahdesti 
Storytel äänikirja, lukijana Toni Kamula 

Neil Richards, Matthew Costello: Danger in the Air
Storytel äänikirja, lukijana Nathaniel Parker

12.9.2021

(Luku)päiväkirja:Juoksukoulua ja muita kirjoja

 

Sunnuntai 12.9.2021

Kuva ei nyt ollenkaan tee oikeutta tälle viikolle. Sumu ja sade saapuivat vasta viikonlopuksi ihanan lämpimien ja osittain aurinkoistenkin syyspäivien jälkeen. Kylmää ei toki ollut eilenkään. 

Olen siis ollut ulkona, useimmiten rannan suunnassa joka päivä vähintään kaksi kertaa. Kilometreja on tullut puhelimen mittariin ihan mukavasti ja yllättäen joukossa on ollut myös juoksuaskelia. 

Jep, luitte aivan oikein. 

Minä, vannoutunut "en koskaan tule juoksemaan, se ei ole minua varten" - Minna olen aloittanut juoksukoulun. 

No, ei nyt kuitenkaan innostuta liikaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että löysin Storytel-originals listalta Saija Huhtiniemen kymmenosaisen äänikirjasarjan, vaikka oikeastaan nämä eivät taida olla äänikirjoja. Huhtiniemi ei varsinaisesti lue kirjaa, vaan jokainen osa on 30min lenkki puhuttuna. Lenkin aikana juoksija kuulee sekä juoksun teoriaa ja historiaa, että saa ohjausta lenkin kulusta. 

Juokseminenkin  on vähän vahva termi tässä kohtaa. Sarja nimittäin lähtee aivan alkeista ja lempeästi. Filosofiana ei ole suoritus ja tehokkuus, vaan juoksun ottaminen osaksi elämäntapaa, niin ettei siitä tule pakkoa vaan tyydytystä suova tarve. Ensimmäisen lenkin aikana tosiaan varsinaisesti juostaan vain 5 min ja sekin minuutin pätkissä. 

Minullehan tämä sopii vallan mainiosti. Itse asiassa olen hidastanut tahtia entisestään, enkä käy 10 osan sarjaa läpi ihan tahdissa. Ensimmäisen osan juoksin kahteen kertaan, toisen osan nyt kolmesti. Kunhan sade tuosta vähän heivaa, niin tarkoituksena olisi viimein siirtyä kolmanteen osaan. Olen täysin rapakunnossa, eikä krooninen yskäni tee hikiliikunnasta yhtään helpompaa. On vaikea nauttia lenkistä, jos pitää välillä pysähtyä kröhimään keuhkoja pururadalle. Tämä hidas tahti on saanut minut ottamaan enemmän juoksuaskelia parin viikon aikana, kuin ehkä viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Näin vain vähän kärjistäen. 

Saa nähdä, miten tässä käy. Alku on lupaavaa. Täytyy sanoa, että valmentaja luureissa saa lenkin sujumaan nopeasti. Jutut ovat mielenkiintoista kuunneltavaa ja tekniikkaakin tulee tarkistettua ihan huomaamattaan, pienissä paloissa. Täytyy toivoa, että edes jonkinlaiset juoksukelit jatkuvat. 


Lukuintoa

Ehkä se on ollut ylenmääräinen hapen määrä tai vähän kevyemmät työviikot (peräti kaksi peräkkäin!), mutta myös lukeminen on sujunut. Olen kuunnellut Bombayn prinssin loppuun ja eilen luin yhden dekkarin ihan kokonaan. Kaikkiaan tässä syyskuun alkupuolella olen saanut jo neljä kirjaa loppuun. 

Bombayn prinssi on Perveen Mistry -sarjan kolmas osa. Bombayn ainoan naislakimiehen seikkailut jatkuvat, kun Walesin prinssin vierailukulkueen aikaan surmataan nuori opiskelijatyttö. Taas kerran Perveen haluaa selvittää totuuden ja tasapainoilee naisille rakennetun laatikon reunamilla. 

Jumahdin kirjassa pariin otteeseen, myönnetään. Perveen on jotenkin niin kovin naiivi ja arka, ja sitten kuitenkin taas ryntää päätäpahkaa vaarallisiinkin tilanteisiin. Pahoin pelkään, että tämän dekkarisarjan kanssa on käymässä samoin kuin niin monen muunkin. Ensimmäinen osa on paras, sitten pikkuhiljaa tahti hidastuu ja lumous hiipuu. Pidin nimittäin Murha Bombayssa kirjasta todella paljon. Satapurin jalokivi oli miljööltään mielenkiintoinen. Nyt sitten Bombayn prinssi on sujuvasti luettava, mutta siinä kaikki. Toki aikakauden kuvaus ja tarinan konteksti ovat taas mielenkiintoiset, mutta tarina jäi jotenkin vähän hajanaiseksi. 

Toinen pieneen pettymyksen tunteeseen päättynyt lukukokemus oli Cathy Rentzenbrinkin Dear Reader - The Comfort and Joy of Books. Yleensä minusta on ihana lukea muiden ihmisten lukukokemuksista, mutta tässä kirjassa en millään päässyt ajatuksiin mukaan. En tiedä, miksi. Jotenkin tuli sellainen olo, että kirjat eivät kuitenkaan tässä olleet se juttu, vaan kirjottajan omakohtainen matka menestykseen. Mietin, voisinko olla hänen menestyksestään kateellinen, mutta en oikein usko kyseen olevan siitä. Minulla oli sama tunne jo alun vaikeuksien kuvauksessa, enkä tiennyt kirjoittajasta etukäteen oikeastaan mitään. Alkuun en myöskään tunnistanut läheskään kaikkia listattuja kirjoja, joten vieraantuneisuus voi johtua siitäkin, tai kielestä, tai... En tiedä, mutta ei oikein nyt ollut "my cup of tea". 

Olenpas minä nyt kriitisellä päällä. Kumpikin kirja oli kuitenkin ihan kelvollista ja viihdyttävää luettavaa. En vain sen suuremmin innostunut. Lukeminen kuitenkin jatkuu. Nyt on luureissa (Juoksukoulun lisäksi) Kirjakauppa Thamesin varrella. Tarvitsen jotain kevyttä ja viihdyttävää. Kobosta kaivoin lukuvuoroon Ina Westmanin romaanin Henkien saari, joka nyt ei varsinaisesti ole kevyttä, mutta sujuvalukuista kuitenkin.


Loppuun luettuja: 

Sujata Massey: Bombayn prinssi
Lukijana Erja Manto. Storytel 

Salla Leponiemi: Niin kauan kuin tunnen eläväni
Elin Danielson-Gambogin elämäkerta on sujuvaa luettavaa ja viime vuosisadan alkupuoli on lemppariaikaani Suomen kulttuurikuvauksissa. Italiaan päätyvän taiteilijan tarina kiinnostaa myös kertomuksena naisesta, joka onnistuu kulkemaan omia teitään, 
Elisa Kirja

Cathy Rentzenbrink: Dear Reader - The Comfort and Joy of Books
Kobo

Vilmas Kondor: Budapestin varjot
Tummasävyinen dekkari Budapestista 30-luvulla natsismin varjon alla. Rikostoimittaja ryhtyy selvittämään kuolleen tytön tarinaa. Vähän sellainen Film noir-tunnelma ja lievä kirkasotsainen toivottomuus oikeuden osalta leimasivat tätä dekkaria... 
Elisa Kirja


4.9.2021

(Luku)päiväkirja: Sosiaalista elämää ja elokuun luetut

Lauantai 4.9.2021

Nyt on jo syyskuun neljäs ja taas lauantai. Hurjaa, miten nopeasti viikot taas lentävät. Toisaalta ihan hyvä. Kertoo siitä, ettei työviikkokaan ole ollut ihan kamala. Tuossa välissä ne tuntuivat venyvän ja vanuvan loputtomiin. 

Ei ollut paha viikko tosiaan. Sellainen pieni hengähdys. Yksi homma valmis ja plakkarissa. Seuraava vaihe aluillaan. No, tuli siihen päälle vielä yksi uusikin "keissi", mutta ehkä tästä selvitään. 

Jännintä viikossa taisi olla ensimmäinen toimistopäivä sitten... no, yli vuosi sitten. Ihan tuntui kuin syksyn ensimmäiseltä koulupäivältä. Ei meinannut löytyä vaatteita (koronakilot eivät ole myytti), uni oli edellisenä yönä katkonaista ja näin painajaistakin. Olin muka hukannut läppärin suojakotelon ja hain sitä ympäri huushollia ihan paniikissa. 

No, jotain rättejä löytyi päälle, avaimet ja henkilöstökorttikin olivat tallessa ja ehdin aamulla bussiin. Sitten pitikin enää osata olla ihmisten ilmoilla. Kun näkee, kuuluu tervehtiä, vai miten se meni?

Toisenakin päivänä käväisin toimiston suunnalla ja sitten olikin sosiaalinen kiintiöni täynnä. Viihdyn yleensäkin ihan hyvin itsekseni, jonkinlainen sosiaalinen introvertti kun taidan olla, ja useampi ihminen livenä päivän aikana oli yllättävän väsyttävää. 

Kiva viikko siis ja kaiken lisäksi lukumaratonin myötä vahvistunut lukuvirekin jatkuu. En toki kauheasti ehdi, mutta joka ilta vähän kumminkin. Äänikirjana Sujata Masseyn Bombayn prinssi on varsin viihdyttävä. Salla Leponiemen Niin kauan kuin tunnen eläväni eli Elin Danielson-Gambogin elämäkerta viihdytti iltaisin alkuviikon. Sitten siirryinkin lukemaan Cathy Rentzenbrinkin Dear Reader: The Comfort and Joy of Books. Yleensä nautin toisen ihmisten lukuhistorioiden kuvauksesta, mutta tämä on nyt tuntunut jotenkin väkinäiseltä. Ehkä syynä on kieli ja se, etten tunnista kaikkia mainittuja kirjoja. Katsotaan. 


Listoista puheenollen...

Tulin tilanneeksi itselleni Bookstagrammissa sometetun kirjan 1001 Books You Must Read before You Die... Saa nähdä tuleeko sen kanssa samaa ongelmaa. En usko. Ehkä siihen on koottu sellaisia tunnetumpia ja maltan ehkä jopa Googlata, jollen suoraan tunnista. Ajattelin ihan uteliaisuuttani katsoa, miten paljon olen listalta lukenut. Oletettavasti ainakin jonkin verran tämän yli 40 vuoden lukutaitorupeamani aikana. 

Sitä en tiedä, onko elokuun lukulistalta yhtään tuossa kirjassa mainittuna (epäilen, ettei), mutta olen lukemisiini hurjan tyytyväinen. Peräti kymmenen kirjaa! Se on tämän lukujumikesän jäljiltä huikea määrä. Joukossa tosin 6 äänikirjaa eli on tainnut lukeminen keskittyä varsinkin elokuun alkupuolella kotitöiden ohella kuulokkeista soivaan tarinaan. Tulin kuitenkin kuunnelleeksi todella hyviä ja mielenkiintoisia kirjoja. 


Rottien pyhimys tietysti on mahtava historiallinen romaani ja Huomenna sinä kuolet oikein kelpo Portugalin aurinkoon sijoittuva lempeätemponen dekkari. Kuukauden yllättäjäksi nousi kuitenkin Maisku Myllymäen esikoinen Holly. Se oli huikean hyvä. Kahden naisen kohtaaminen saarella on täynnä määrittelemätöntä jännitettä, joka vie ja kantaa aivan loppuun saakka. Upea kieli ja rytmitys sopivat mahtavasti kuunneltavaksi ja lukijana Outi Vuoriranta onnistuu tuomaan niin pään sisäiset ja henkilöiden väliset dialogit kuin kertojan äänenkin luontevina ja elävinä esiin. 

Painetuista kirjoista Talo taivaansinisellä merellä oli minulla kesken luvattoman kauan, varsinkin kun Toto odotti sitä luettavaksi. Vika ei ollut kirjassa, sillä se oli kauniin surumielinen ja suloinen. Totokin tykkäsi, kun sitten vetäisin sen muutamassa päivässä putkeen vihdoin käsiinsä saatuaan.

Ekirjoista mainittakoon Lasinen merenneito, joka puolestaan oli hauska sekoitus chick lit tyyliä, dekkaria ja maagista realismia. Venetsia ja Casanova - ei siitä muuta. Kannattaa lukea, jos kaipaa jotain kevyttä ja viihdyttävää ilman ylenpalttista sokerointia.

Listalla on monta kirjaa, joista haluaisi / pitäisi kirjoittaa ihan oikea postaus. Saa nähdä saanko aikaiseksi. Aikaani nimittäin vie myös ihan uusi aluevaltaukseni äänikirjojen saralla... Siitä lisää jossain kohtaa, kun näen jatkuuko innostus. 

28.8.2021

Elokuun lukumaraton 2021 - päivittyvä postaus

 


Perjantai 27.8.2021 

No, enhän minä malttanut odottaa huomiseen. Lopetan kerrankin työt ajoissa ja pidän taukoa ennen ruoanlaittoa. Mikä olisi parempi tapa aloittaa viikonloppu kuin startata lukumaraton? 

Sitäpaitsi, kun aloitan nyt, olen huomenna valmis ennen kuin The Voice of Finland all stars alkaa... Jos vaikka istahdan sitä katsomaan. 

Mitähän sitä sitten ensimmäisenä lukisi ? Ehkä aloitan listaltani sieltä helpoimmasta päästä eli lastenkirjalla. Vuorossa siis Malamanteri 

Ja maratonin viralliseksi aloitusajaksi kirjataan 17:00


Kello 19 perjantaina

Malamanteri siis on luettu ja sivumäärä kasvanut hulppeat 299. Enpä olisi uskonut ihan tuollaista aloitusta, mutta Malamanterissa oli iso teksti, helppo kieli ja jonkin verran pieniä kuvia. 

Tarinana Malamanteri ei ollut hullumpi, ehkä vähän yksinkertainen. Luulen, että Toto on lukenut jo sen verran paljon, että hän kaipaa vähän "runsaampaa" kerrontaa. Kuvailua ja taustoittamista. Ehkä siinä selitystä kesken jätetylle kirjalle.

 Tai sitten vilkkaan mielikuvituksen omaavaa poikaa alkoi Malamanteri hirvittämään. Mehän asumme melkein merenrannan vieressä... Täälläkin tuoksuvat levät ja kivikoissa kohisee. Talvella on kylmää ja pimeää. Välillä merisumu peittää kaiken harmaaseen. 

Ei hullumpi aloitus, mutta nyt pitää siirtyä äänikirjan pariin ennen kuin sudet kiertävät nälissään tätä lukijaa (Susilla tarkoitan tietysti poikia, joista 2/3 on kotona.) 

Luureihin Bombayn prinssi ja keittiön suuntaan siis. 

Kello 21 

Perhe ruokittu ja Perveen Mistry juuri saapunut rikospaikalle. Sujata Masseyn Bombayn prinssi on sujuvaa kuunneltavaa ja äänikirja on edennyt jo 1h17min. Nyt kuitenkin tartun vaiheeksi ekirjaan. Vuorossa ainakin hetki Ruth Gallowayn tutkimuksia eli Maan alla. Dekkarit näköjään kovasti vuorossa tämän maratonin aikana. 


Lauantaina klo 9

Yllätin itseni ja jaksoin lukea Maan alla loppuun eilen illalla. Sitten kello olikin jo yli puolenyön ja maratonlistauksessa 269 sivua lisää. Dekkari oli taattua Griffithsiä. Tosin en tiedä, onko syy väsyneessä lukijassa vai dekkareita huimaan tahtiin tehtailevassa kirjailijassa, mutta jotenkin kirjassa tunnuttiin oikaisevat. Ruth oli loppuratkaisuissa  mukana vähän keinotekoisesti ja päätelmätkin hieman satunnaisia. No, niinhän kirjassakin todettiin, että poliisityössä puolet on tuuria... Ihan viihdyttävä kirja kuitenkin. 

Aamulla sitten herääminen olikin vaikeaa. Ei vanha jaksa. Huomaa, että iltavalvominen on jäänyt vähiin. Tosin olen muutenkin nukkunut huonosti viime aikoina. Töiden takia ylikierroksilla käyvä mieli herättää kahden jälkeen ja sitten kierin sängyssä, kuuntelen äänikirjaa, juon vettä ja yritän epätoivoisesti saada unenpäästä kiinni tunnin tai pari. Silti heräämisen hankaluus on erilaista omatahtoisen valvomisen jälkeen. Kaukana ovat ajat, jolloin läpi yön lukeminen ei tuntunut oikein missään. 

Maratonin uudelleen käynnistyminen siis tuottaa pieniä vaikeuksia. Aamukahvin viereen toki otin Kobon. Saldona 30 sivua Salla Leponiemen Elin Danielson-Gambogin elämäkertaa Niin kauan kuin tunnen eläväni. Se on suunnittelulistan ulkopuolelta, mutta niinhän maratonien aikaan aina käy. Ainakin minulla. 

Osasyy suunnitelman vaihtoon on jonkinlainen vääristynyt kunnianhimo. Oikeasti olisin halunnut lukea Cathy Rentzenbrinkin Dear Reader:The Comfort and Joy of Books, mutta Kobon palvelusta ostetuissa kirjoissa ekirjan sivumäärä vaihtelee fontin koon mukaan. Ei ollenkaan hyvä juttu maratonlaskelmia ajatellen. Niinpä pitäydyn Elisa Kirjasta hankituissa e-opuksissa, joissa sivujen määrä on vakio ja käsittääkseni heijastaa painetun kirjan sivumäärää. 

Tiedän, eihän tässä nyt niin vakavissaan olla liikkeellä, mutta en kai minä nyt huijaamaan voi ruveta. Varsinkin kun ikänäköinen laittaa sen fontin vähän isommaksi. 

Maratoneväät olivat kohdillaan... 

klo 17

Se oli siten siinä tällä kertaa. Tänään lukeminen oli eilistä vähäisempää, mutta silti päädyin ihan oivaan määrään sivuja eli yhteensä luin 730 sivua ja kuuntelin kirjaa 1h19min. 

Olisin voinut kuunnella paljon enemmän, mutta tänään teki mieli kuulla omia ajatuksiaan ulkona kävelyllä ja kaupassa. 

Nyt pitää miettiä hetki vähän jotain huushollijuttuja, pyykinpesua ja sellaista, Esille tullut aurinko ja eilinen lukuvalvominen myös saavat väsyneeksi. Ehkä suljen silmäni hetkeksi, kun saan koneen päälle. Nythän on kuitenkin lauantai. 


Luettua: 
Malamanteri : 299s
Maan alla : 269s
Niin kauan kuin tunnen eläväni: 162s

Kuunneltua: 
Bombayn prinssi 1h19min 

27.8.2021

Se on aika! Elokuun lukumaraton 2021

 

Kuva Oksan hyllyltä blogista 

Heinäkuussa oli perinteinen kesälukumaraton. Ilmoittauduin, mutta sitten elämä tuli väliin, tai tarkemmin ottaen viimeinen Ranska-viikonloppu ja sen aktiviteetit. Vähän harmitti sillä kyllä sitä nyt kerran kesässä pitää lukumaraton saada aikaiseksi. 

Vielä on kesää jäljellä... viikonloppunahan vietetään venetsialaisia eli kesän lopettajaisia eli kaipa sitä elokuun lukumaratoniakin voi kesälukumaratoniksi mainita?  

Ihan sama toisaalta, millä nimellä kutsutaan, kiva päästä maratoonaamaan. Sain juuri sopivasti lukujuminkin selätettyä, joten ei kun kyhäämään lukulistaa. Jos sinun alkaa tehdä mieli osallistua niin säännöt ja ilmoittautuminen löytyvät Oksan hyllyltä - blogista eli täältä

Tällä hetkeltä listalta löytyy seuraavia satunnaisessa järjestyksessä : 

  • Sujata Massey: Bombayn prinssi (äänikirja) - Perveen Mistryn tutkimuksien kolmas osa houkuttaa. Olen viihtynyt edellisten parissa. 
  • Elly Griffiths: Maan alla - Ruth Gallowayn viimeisin tapaus. 
  • Cathy Rentzenbrink: Dear Reader: The Comfort and Joy of Books (ekirja) - On aina ihana lukea jonkun toisen rakkaudesta kirjoihin. En ole vielä aloittanut, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. 
  • Joonas Kallonen: Giljotiini (painettu)- Kirjailija oli itse kertomassa esikoisestaan Bloggariklubilla Vallilan Kansallisteatterissa. Kuulosti mielenkiintoiselta, koska Helsinki ja Pariisi. Vähän epäilyttää, koska tarinan synkkyys. Minä olen liian väsynyt kovin raskaisiin kertomuksiin. Katsotaan. 
  • Thomas Taylor: Malamanteri (painettu)- Jostain syystä Toto ei suostu tähän tarttumaan. Ei kuulemma oikein kiinnosta. Pitää siis lukea, jotta voin kertoa, onko hänen ennakkoluuloissaan perää (en ihan muista, mikä nyt oli vikana) Toiminee myös kevennyksenä. 
  • Anni Kytömäki: Margarita - Tämä on jostain syystä jäänyt minulla kesken. Olisiko nyt hyvä hetki lukea loppuun ? 
  • Terhi Tarkiainen: Kitty - eli kuinka mies tuhotaan - Tämäkin on jäänyt kesken. Katsotaan, saisinko loppuun. Hurjaa, miten kahdelta kirjailijalta, joiden aiemmista kirjoista olen pitänyt hurjasti, on viimeisimmät teokset edelleen kesken... 
Olisiko tuossa alustavaa listaa ? Hyllyistä, Kobosta ja Storytelistä toki löytyy luettavaa vielä vaikka millä mitalla, joten lista elänee matkan varrella. 

Nyt sitten pitäisi vielä päättää aloitanko tänään vai vasta huomenna. Yksi palaverikin pitää vielä hoitaa alta pois. No, kirjaan sitten aloituksen blogiin - ja varmasti huikkaan siitä myös Instan puolella minna_vuocho tarinoissa. Todennäköisesti muuten lauantain maratonini kirjaan myös @kirjatarhuri #kesänhyvästelylukumaraton -tagille. Kaksi kärpäst...ei kun maratonia yhdellä lukemisella. Miten tehokasta! 

21.8.2021

(Luku)päiväkirja: Pää pökkelönä

Lauantai 20.8.2021

Kyllähän sitä koulua kolme päivää kerittiin käydäkin, ennen kuin oli vuorossa ensimmäinen koronatesti. Negatiivinen onneksi, mutta se ei yhtään helpota flunssaista oloa. Minä ja keskimmäinen olemme koko viikon tuhisseet, köhineet, pärskineet ja mitä nyt vilustuneet ihmiset tekevät. 

Omaa oloani ei yhtään helpottanut järjettömän kiireinen työviikko, jolloin lepäämisestä ei tullut yhtään mitään. Sairaslomaa ei edes uskaltanut ajatella. 

Lopputuloksena on nyt sitten viikonloppukooma. Pää on kuin sumussa, ihan pökkelönä. Huusholli hurrikaanin jäljiltä. 

Lukemisesta ei tietenkään ole tullut yhtään mitään, mutta yhden äänikirjan kuuntelin loppuun iltaisin sohvalle romahtaessani. Maisku Myllymäen Holly osoittautui oudoksi, ihanaksi ja vähän jännittäväksikin. Nuori nainen saapuu saarelle kirjoittamaan juttua harvinaisesta linnusta ja samalla saarella asustavasta erikoisesta naisesta. Dialogi, niin sisäinen kuin henkilöhahmojen välinen, ja tapahtuminen outo jännitteisyys veivät mukanaan. 

Kielen rytmi sopi kuunneltavaksi aivan järjettömän hyvin ja piti otteessaan. Lukijana Outi Vuoriranta oli mahtava. Hänen osasi tuoda tunnemyrskyt ja jännitteen esille eleettömällä tyylillä, joka antoi tilaa tekstille. Tykkäsin valtavasti.

Seuraavaksi sitten tartuinkin johonkin aivan muuhun.  Vuorossa dekkaria ja Portugalia eli Anu Patrakan Rui Santos-sarjan ensimmäinen osa Huomenna sinä kuolet. Ihan ok näin alun perusteella. En ole ihan varma pidänkö ihan näin perusteellisesta taustoittamisesta jokaisen henkilöhahmon kohdalla, mutta kyllähän se luo syvyyttä ja auttaa ymmärtämään juonenkäänteitä - tai ainakin toivon niin. 

Noin muuten (ja usein myös äänikirjaa kuunnellessa) ovat pienet hengähdyshetket menneet neulomiseen. Olen huomannut varsinkin yksinkertaisten ohjeiden auttavan "maadoittumisessa" - kierrokset laskevat ja ajatukset järjestyvät. On helpompi jatkaa vaikka sopimuskommenttien läpikäyntiä peiton parin silmukkakerroksen jälkeen. 


Loppuun luettuja: 

Maisku Myllymäki: Holly
Storytel äänikirja
Lukijana: Outi Vuoriranta


15.8.2021

(Luku)päiväkirja: Ikävä

Sunnuntai 15.8.2021

Niin se aika kuluu. Minun kesäni päättyi viime sunnuntaina, kun isäntä suuntasi taas Biarritziin. Ikävä on kova. 

Sinänsä ikävää ei pahemmin ehdi miettimään. Koulut alkoivat keskiviikkona ja töissäkin painetaan taas niin kuin ei välillä olisi lomalla oltukaan. Toisen koronarokotuksen jälkeen näköjään uskaltauduin muutenkin ihmisten ilmoille ja päädyin nauttimaan Vallilan Kansallisteatterilla pidetystä Bloggariklubista. Illan kruunasi Molièren Saituri. 

Veturitalleille rakennetty yhdistelmä bling blingiä ja romurustiikkista miljöötä puri ainakin minuun. Jo paikka luo tunnelmallisen elämyksen ja koronavuoden jälkeen ensimmäistä kertaa koettu elävä teatteri... Nautin suunnattomasti! 

Lukeminen takkuilee edelleen, mutta äänikirjoissa olen päässyt johonkin suuntaan. 

Rottien pyhimys on kuunnteltu loppuun! Tykkäsin siitä kovasti. Anneli Kanto saa historian elämään ja kirkon maalaus on huomattavasti oletettua jännittävämpää toimintaa - ainakin tässä kirjassa. 

Suraavaksi kuuntelin loppuun jo viidennen osan Mydworth Mysteries sarjasta. Deadly Cargo kertoo aikansa luksusradioista sekä niitä varastavasta ammattilaiskoplasta. Onneksi lordi ja lady Mydworth päättävät sekaantua asiaan ja vuorossa on taas ehtaa seikkailua. Täytyy jossain kohtaa oikein pysähtyä miettimään, miksi ihmeessä tällaiset leppoisat, pikkuisen jännät, mutta taatusti onnellisesti päättyvät dekkarit ovat niin rentouttavia ja ennen kaikkea koukuttavia. 

Tartuin uudelleen myös Sophia Lorenin elämäkertaan Eilen, tänään, huomenna. Onneksi tartuin. Kun alun nimiviidakosta selvittiin, oli vuorossa vähän tutumpia näyttelijöitä, mutta myös mielenkiintoisia ja jännittäviäkin tapahtumia, sekä tietysti perhe-elämää. Puolenvälin jälkeen kirja (tai pikemminkin Sophia Lorenin elämä) piti otteessaan ja kuuntelin sen nopeasti loppuun.  Pitää myös jossain kohtaa vihdoin hankkia tuo hänen keittokirjansa. Niin olennainen osa ruoka ja kokkaaminen tuntuvat hänen elämäänsä olleen, oikeaan peri-italialaiseen tapaan. Olen sen noteerannut jo vuosia (vuosikymmeniä) sitten, mutta jostain syystä en ole koskaan hankkinut omakseni tai edes luettavakseni. 

Nyt viimeksi aloitin Bookbeatissa Maisku Myllymäen esikoista Holly. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nyt olen aivan fiiliksissä. Alussa vähän töksähtelevä ja tauottava kieli tuntui tyylillisesti vieraalta. Sitten se vei mukanaan. Noinhan ihminen ajattelee, hypähdellen aiheesta toiseen. Eikä kirja kuitenkaan ole tajunnan virtaa. Se vain virtaa, muttei mitenkään tasaisena jokena vaan ennemminkin purona kivien yli ja ohi loiskutellen. 

Holly asuu yksin saarellaan. Sinne saapuu nuori toimittaja etsimään harvinaista lintua, jonka Holly sanoo nähneensä saarella. Meren keskellä kaksi naista kohtaa tai ainakin asuttaa samaa tilaa. En vielä tiedä, mihin tämä kääntyy. Voi kääntyä mihin vaan. 


Loppuun luettuja : 

Anneli Kanto: Rottien pyhimys 
Nextory ja Bookbeat 
Lukijana Erja Manto 

Neil Richards, Matthew Costello : Deadly Cargo 
Lukijana: Nathaniel Parker 
Bookbeat

Sophia Loren: Eilen, tänään, huomenna 
Lukijana: Linda Jokela 
Bookbeat 

7.8.2021

(Luku)päiväkirja: Tyhjää täynnä


Lauantai 7.8.2021

Tämän viikon suurin saavutus lienee se, että sain toisen koronarokotuksen. Toiseksi suurin se, että sain aikaistettua teinien kakkosrokotuksia useammalla viikolla. On sitten esikoisellakin syksyn kirjoituksissa ja armeijan musiikkitesteissä jo kunnon suoja. 

Jonkunlainen saavutus lienee sekin, että selvisin ensimmäisestä työviikosta loman jälkeen suurin piirtein täyspäisenä. Totuuden nimessä on sanottava, ettei viikko ollut ihan niin kauhea kuin kuvittelin. Paljon porukkaa on vielä lomalla, joten ehti hieman hengähtää ja orientoitua. 

On hyvä kirjata joskus saavutuksiaan ja hyviä asioita työlistan pidentämisen sijaan (tai rinnalla). Minulla on taipumusta keskittyä vielä edessä oleviin tehtäviin ja jättää huomiotta kaikki jo valmiiksi urakoitu. Lopputuloksena on stressaantunut nainen, joka kokee huonommuutta tekemättömien vuoksi. Kun muistaa vilkaista joskus peruutuspeiliin, näyttää maailma hieman erilaiselta ja muistaa (ehkä) olla armollinen myös itselleen. 

Loman työlista toki jäi suurelta osin toteuttamatta. Suurin osa ikkunoista on edelleen pesemättä, terassi öljyämättä, siivoukset sinnepäin. Toisaalta, sain laatikostoja pois, osa ikkunoista on pesty, pihapensaat leikattu ja vaatehuonetta raivattu. Lisäksi olen nauttinut auringosta ja lämmöstä, neulonut villapaidan ja kesätopin. On syöty ja vietetty aikaa perheen kanssa. 

Viimeksi mainittu onkin ollut tärkeää. Isäntä pakkaa laukkujaan ja suuntaa huomenna taas sorvin ääreen muille maille. Kesä yhdessä on ollut ihanaa. Tämän voimin jaksaa pitkän syksyn. 


Lukulista onkin sitten melkein tyhjää täynnä. 

Listalta löytyy edelleen kolme pääasiallisesti kesken olevaa opusta. Kaksi äänikirjaa ja yksi painettu.

 Ainoa pikkuisen edistynyt on iltakuunteluksi uudelleen aloittamani Sophia Lorenin elämäkerta Eilen, tänään, huomenna. Se jäi kesken kun viimeksi lopetin Bookbeatin, mutta nyt palattuani otin sen yöpöytäkuunteluun. Toki nukahdan nopeasti, joten edistyminen on todella hidasta ja joudun palailemaan taaksepäin, mutta tällaisessa kirjassa ei niin haittaa, jos jotain kuulee toiseen kertaan ja pieniä pätkiä jää väliin. Tosin olen niin tunnollinen, että ennemminkin kuuntelen toiseen kertaan. Eihän sitä nyt voi jättää väliin.

Palasin siis kesällä Bookbeatin pariin hyvän tarjouksen houkuttelemana. Elokuun lopussa mietin taas uudelleen. Ehkä seuraavaksi kokeilen Storytelia ? Tai yritän viimeinkin kuunnella Audiblesta lataamani kirjat, joita on useampia kuuntelematta. Tällä tahdilla en tarvitse voimassaolevaa palvelua ainakaan ennen ensi vuotta. 

Toinen kesken oleva kirja on Rottien pyhimys. Pidän siitä kovasti, mutta keskittymiskykyni on tällä hetkellä pienen rotan luokkaa, joten koitan kuunnella sellaisina hetkinä, kun ajatukset pysyvät jotenkin kasassa. Sellaisia ei viime aikoina ole ollut kovin usein. 

Myös Talo taivaansinisellä merellä on ihana, mutta jostain syystä kirja on jäänyt pöydälle, eikä edes 30-sivun päivähaaste ole saanut minua lukemaan. Taitaa olla Toto ainoa, jolla haaste on jollain tavalla elossa näin kesän lopussa. Hänellä on viimeisimpänä menossa Pertsa ja Kilu...


29.7.2021

(Luku)päiväkirja: Armia ja Neiti etsivää

Maanantai 26.7.2021 

En ole pahemmin taas lukenut viime päivinä. Syytän lomatouhuja sekä Armi Aavikosta kertovaa Yle Areenasta löytyvää kuunnelmaa Armi Aavikko - siinä välissä olin elossa. Olen tässä muutamassa päivässä kuunnellut joa melkein 17 jaksoa kahdestakymmenestä. 

Kuunnelma koukuttaa. Ensinnäkin siinä on paljon musiikkia, jonka tunnistan omasta lapsuudestani. Toiseksi, minähän muistan näitä tapahtumia. Osaa kuulin sivukorvalla lapsena, osaa olen kai itsekin seurannut telkkarista ja lehtien lööpeistä 80-90 luvulla. "Tahdon olla sulle hyvin hellä" kuuluu ehdottomasti lapsuuteni tuttuihin sävelmiin. 

Nyt kun kuuntelen laulun sanoja viisikymppisen näkökulmasta, tuntuu se oikeastaan lasten suuhun melko sopimattomalta vonkauslaululta (niin kuin kuunnelmassa eräs musiikintutkija sitä kutsuu), mutta eihän sitä silloin haleja pidemmälle kuvitellut. Ajateltiin vaan, että ovat kilttejä toisilleen. 

Samoin Armin ja Dannyn välinen suhde tuntuu vähän joltain muulta kuin romanttiselta rakkaussuhteelta. Itse asiassa se tuntui jotenkin oudolta jo silloin aikoinaan, mutta ehkä sitä silloin ajatteli enemmän naimissa olevan miehen ja "toisen naisen" laittomana suhteena. Nyt tarkastelu saa vielä uusia sävyjä. Työnantaja ja tapaamishetkellä tuplasti vanhempi Danny ryhtyy suhteeseen missiksi kruunatun juuri ja juuri 18-vuotiaan Armin kanssa. Kyllä vastuu tuossa kohtaa on minun silmissäni kokeneemmalla miehellä, eikä naiivilla tyttösellä, varsinkin valtasuhdeasetelmaa tarkastellessa. Ei menisi #metoo-filtteristä läpi  puhtain paperein. Toki on vaikea ulkopuolelta, ja erityisesti vuosikymmeniä tapahtumien jälkeen, sanoa yhtään mitään, eikä kuunnelmakaan kovin pahasti sormella osoittele. Armikin tuntuu kertomuksessa kantavan oman vastuunsa, varsinkin suhteen jatkuessa. 

Samoin vähän kuunnellessa harmittaa Armin puolesta, miten "musiikkisedät" muokkaavat hänen julkista imagoaan ja Danny komentelee tekemään milloin mitäkin. Ihan kauheasti ei siinä kysytty Armin omia toiveita. Niin se taitaa mennä usein vieläkin, vai mitä mahtavat sanoa musiikkimaailmaa paremmin tuntevat ? 

Yhdistelmä aitojen haastattelujen nauhoituksia, musiikkia, näyteltyä dialogia ja Armin kertojanääntä on yllättävän toimiva. Lopputuloksena voisi olla aikamoinen sillisalaatti, mutta homma pysyy kasassa. Taitavat näyttelijät tietysti tuovat oman osansa. Äänet kuulostavat aidoilta, keskustelut sellaisilta, että niiden voisi kuvitella menneen juuri noin. Kuvitella, sillä Armi itsekin muistuttaa, ettei kukaan ole enää kertomassa koko totuutta, jos sitä kukaan on koskaan ihan tarkkaan tietänytkään. 

Kaikkiaan kuuntelemisen arvoinen juttu. 

Tänään loikoilin yksin rannalla kuumassa auringonpaisteessa ja kuuntelin. Oli oikeastaan aika täydellisen rento hetki. Kun osaisikin pitää huolen järjestää tällaisia hetkiä useammin. Ehkei stressi pääsisi niin pahasti niskan päälle. 


Torstai 29.7.2021 

Toiseksi viimeinen virallinen lomapäivä. En olisi millään vielä valmis töihin, mutta ei auta. Onneksi on vielä perjantai ja viikonloppu. 

Varsinainen lomaohjelma on nyt kuitenkin lopussa, kun tuli tuo vuoden ainoa lapsivapaakin jo pidettyä. Olin poissa kotoa peräti yhden yön ja niinkin villeissä merkeissä kuin siskon luona. Nautimme helteisestä päivästä Turun jokirannassa. Siis kävelimme kirjastolta linnalle ja puoleen väliin takaisin. Testasimme jopa funikulaarin! Menomatkalla se oli jostain syystä jumissa, mutta paluureitillä kokeilimme uudelleen ja pääsimme Kakolanmäelle. Liekö sitten vanhan turkulaisen epäluuloa, mutta minusta asfalttipiha tuntui lähinnä ahdistavalta, vaikka kuinka olisi ollut kehuttu ravintola vieressä. 

Kirjastolta piti saada kuva, tietysti. Lapsena tuolla käytiin säännöllisesti ja aina se oli yhtä suuri seikkailu. Vieläkin tulee hyvä mieli heti, kun näkee rakennuksen, sisälle kurkistamisesta puhumattakaan. 

Minulle kirjaston kulmat myös symboloivat Turussa tapahtunutta suurta muutosta. Muistan isäni varoitelleen, ettei rannan puolelle rakennusta saisi mennä kyytiä odotellessa. Niinpä sitten vain portailta kurkimme nurmikoilla öriseviä juoppoja ja koitimme tihrustaa näkyisikö huumepiikkejä. Ero nykyiseen siistiin, trendikkääseen ja vanhojen puiden varjoon houkuttelevaan jokirantaan on melkoisen suuri. Nautin kävelystä ja katselusta suunnattomasti. Vanha kotikaupunkini on muuttunut hurjasti ja jokirantanäkökulmasta vain parempaan päin. 

Melkein jo arvannette, ettei lukeminen ole hurjasti edennyt. Tosin olimme illalla siskon kanssa niin väsyneitä, ettemme jaksaneet lähteä minnekään riekkumaan, joten lösähdimme sohvalle ja puhelimessa soi Neiti Etsivä ja nallekarhujen arvoitus. Syytän tästä Kujerruksia-Linneaa. Hän kun on Instan puolella ruotinut lapsuuden kirjoista tutun neiti etsivän edesottamuksia siihen malliin, että oli ihan pakko kuunnella itsekin yksi. Hyvin influenssoitu! 

Eihän tuo edelleenkään kovin suurta kirjallisuutta ole, mutta pahimmat epäloogisuude taisivat tästä puuttua eikä Paulan isän yksityiskoneellakaan lennelty mihinkään vaan pysyttiin kotikulmilla. Kaikenlaista hurjaa toki tapahtui varkauksien ja päällekarkausten ja jäihin tippumisten muodossa, ja olipa rikoksiakin useampia. Ihan viihdyttävä suupala siis, ihan jo nostalgiamielessä, vaikken Paula Drewn suuri fani ollut lapsenakaan. Minä tykkäsin enemmän sarjoista Seikkailu tai SOS tai 3 etsivää... ja itse asiassa siirryin jo melko nuorena Dame Agathan faniporukkaan. 

"Aktiivisesti" kesken on tällä hetkellä Rottien pyhimys, jota pitää taas jatkaa nyt tuon Neiti Etsivä sivujuonteen jälkeen. Pidän kovasti Pelliinan ja Hattulan kirkonmaalareiden tarinasta. Kirjan kuvaukset maalaustyöstä kävivät mielessä katsellessamme Turun Linnan maalauksia (ja puuveistoksia).  

Ihan painettuna kirjana minun pitäisi edistää Talo taivaansinisellä merellä-romaania, varsinkin kun Toto odottaa vuoroaan. Jotenkin en vaan jaksa lukea. Johtunee ehä siitä, että olen neulonut aika paljon. Silmät väsyvät. 


Loppuun luettuja / kuunneltua: 

Armi Aavikko - Siinä välissä olin elossa (kuunnelma) 

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja nallekarhujen arvoitus 
äänikirja Bookbeat, lukijana Heljä Heikkinen 


23.7.2021

Kuuuluisat kissat ja heidän ihmisensä

 


Olen huomannut tänä kesänä keskittymiskykyni olevan normaalia huonompi. Pitkääkin tarinaa tulee kuunneltua lyhyissä pätkissä. Siksi lyhyistä pätkistä muodostuva kirja on oikein omiaan lomalukemiseksi. Sitä paitsi, kissoista on aina kiva lukea. 

Heike Reinecke, Andreas Schlieper: Kuuluisat kissat ja heidän ihmisensä 
Nextory 
äänikirjan lukijana : Susa Saukko 

Olennaista näissä tarinoissa on kissakeskeisyys. Niinhän se tosielämässäkin menee. Me ihmiset voimme uskotella olevamme kissojen omistajia, mutta valtasuhteita hieman lähempää tarkasteltuna, huomataan tahtipuikon olevan tiukasti tassussa. 

Kirja siis kertoo kissoista, joiden ihmiset sattuvat olemaan kuuluisia tai kissoista, jotka ovat kuuluisia ihan omista ansioistaan. Koska kirjoittajat ovat ihmisiä, on painopiste ensinmainituissa. Niinpä saamme lukea Ernest Hemingwayn, Freddie Mercuryn, Winston Churchillin, Frida Kahlon ja  monen muun historiasta tutun henkilön rakkaudesta kissoihin. Eikä liene yllätys, että juuri nimenomaan kissat ovat monen poikkeusyksilön asuintovereina. Kyllähän kissojen maku ja tarkkasilmäisyys tiedetään, omanarvontunnosta puhumattakaan. 

Toki lyhyet elämäkerrat selventävät mainittujen ihmisten tarinaa, mutta kissoilla on aina enemmän tai vähemmän keskeinen rooli. Monen tutun hahmon kohdalla opin lisää. En esimerkiksi tiennyt, että Churchillin jäljiltä on Englannin pääministerillä aina kissoja virka-asunnossaan. Samalla tutustuin moneen uuteen kuuluisaan, mutta minulle tähän saakka tuntemattomaan kulttuurin, kirjallisuuden tai tieteen edustajaan. 

Äänikirjassa haasteena on minulla  muistijälkien keveys. En kuollaksenikaan saa painettua nimiä  mieleeni pelkästään kuulon perusteella. Kuuluisat kissat -kirja toimi vallan mainiosti kesäloman kevyenä kuunteluna,  mutta mieli tekee lukea se uudelleen myös ihan kirjana. Olisikohan siinä kuviakin? En tiedä, en näin äkkiseltään löytänyt tietoa siitä. Joka tapauksessa luulen mielenkiinnon riittävän toiseenkin lukukertaan.

Kaikkiaan tekstien pituus ja sisältö vähän vaihtelee. Toisista henkilöistä lienee saatavilla enemmän kissoihin liittyvää materiaalia ja muutenkin yksityiskohtia elämätarinasta, toisista vähän vähemmän. Kaikki luvut ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja selvästi ajatuksella kirjoitettuja. Ei ole vain hutaistu  jotain kissajuttuja, vaan oikeasti yritetty hahmottaa vähän laajempaa kaarta. Tykkäsin. Olen kovasti ihastunut viime vuosina tällaisiin kepeäasti kirjoitettuihin, mutta asiaa sisältäviin kirjoihin. Kai se on sitten vähän sitä tieteen popularisointia, mutta mitä vikaa on suoda tavallisille lukijoille tietosisältöä viihdyttävissä ja helposti nieltävissä paketeissa ? Mitä useampi ihminen oppii laajemmista aihealueista, sitä parempaa tulevaisuutta voi maailmalle ennustaa. 

Sitä paitsi, nälkä kasvaa syödessä. Yksi aihe johtaa toiseen. Sitä voi yllättäen löytää itsensä lukemasta vaikka mitä.