9.1.2021

(Luku)päiväkirja: Taas on viikko melkein mennyt. Töitä, hirviöitä ja vähän kyyneliä

 

Lauantai 9.1.2021

Tämän viikon katoaminen vilauksessa historiaan ei liene mikään ihme. Katkonaiseen viikkoon kuului kaksi kahden päivän mini(työ)viikkoa välissään rento loppiainen. Perjantai meni jonkinlaisessa sumussa, kun isäntä palasi Ranskaan. Ilta venyi myöhään ja aamulla nousin lähtijän mukana ennen viittä. Taksin lähdettyä lentokentän suuntaan en saanut enää unta. Vähän itketti. 

Ei meillä ole hätää. Pärjäämme poikien kanssa vallan mainiosti ja viestittelemme kaikki keskenämme ahkeraan. Silti, ei se ole sama asia kuin perheenä yhdessä oleminen. 

Positiivinen ajattelu nostaa mieleen kiitollisuuden siitä, että saimme olla sentään kaksi kuukautta taas kaikki yhdessä. Se oli odottamatonta, mutta tervetullutta. 

Seuraavasta kerrasta ei ole vielä varmaa tietoa. Ehkä pääsiäisenä, jos korona suo... tai lähinnä karanteenirajoitukset. Ehkä vasta kesällä. 

Kuten ennenkin

Kuten ennenkin ovat viihteelliset äänikirjat suoneet rauhoittavan pakopaikan. Tarinaan keskittymällä pääsee hetkeksi unohtamaan ja samalla hoituvat kotityöt ja neulomiset. Ei tämäkään keino tietenkään loputtomiin auta, mutta tässä tilanteessa myös muutaman päivän kuluminen helpottaa rutiinien pyörähtäessä käyntiin. Minulla onkin kesken varsin mukava sarja, joka heilahti kevyesti kolmen kirjan kriteeristä läpi ja parhaillaan kuuntelen neljättä osaa.

Manners and Monsters-sarjassa seurataan Hannahin ja Wycliffin suhteen kehittymistä samalla kun he selvittelevät erikoisia rikostapauksia, joissa on jotain yliluonnollista. Maailmasta löytyy taikuutta ja outoja olentoja jokaiseen tarinaan, eivätkä Hannahin ja Wycliffin omatkaan salaisuudet ole ihan tavallisia. 

Galvanism and Ghouls -osassa etsittiin murhaajaa, joka ompeli uhriensa osia yhteen uusiksi olennoiksi ja Gossip and Gorgons -osassa ollaan vierailulla maalaiskartanossa. Valitettavasti jotkut vieraista muuttuvat kivipatsaiksi. Juonet siis ovat mielikuvituksellisia ja rikokset karmeita. Silti pidän kirjoista juuri niiden herttaisuuden vuoksi. Hannah ja Wycliff ovat suloisia kaikessa oikeamielisyydessään ja epävarmuudessaan toistensa tuhteen, ja muutenkin hahmogalleria zombie-kirouksen vallassa olevasta velho-äidistä keppostelevaan käteen on mielenkiintoinen ja hauska. Vanity and Vampyres -kirjan nimikin jo kertoo, mitä on odotettavissa. Ainakin alku jatkaa aiempien osien kanssa samoilla linjoilla. 

Olen minä toki ihan lukenutkin jotain Jacob de Zoetin tuhat syksyä kiinnostaa, mutta jostain syystä huomaan nappaavani Kobon käteen ja lukevani Anniina Tarasovan toista dekkaria Kuoleman kulissit. Alitajunta siinä ilmeisesti annostelee tämänhetkiselle keskittymiskyvylle sopivaa lukemista. 

Onneksi tänään on myös aurinko paistanut. Kun samalla on pikkupakkanen ja maassa lunta edes nimeksi, ollaan heti voiton puolella. Kuka voisi olla allapäin tällä kelillä ? 


Sunnuntai 10.1.2021

Tämä lumisade on ihan parasta! Kuopukselle ei edes tarvitse vihjata ulosmenosta. Pistää ihan itse ulkovaatteet ja huikkaa heipat ovelta. Äiti tietää löytävänsä läheisestä mäestä. 

Tänään tosin oli ollut vähän ikävää. Omia tuttuja ei ollutkaan paikalla, mutta paikalle saapuneessa vieraammassa porukassa oli joukossa tyhmyys tiivistynyt ja uho noussut. Jostain syystä oli ollut pakko käydä uhittelemassa ja vähän tönimässä yksin ollutta. Yksi paikalla olleista aikuisista onneksi minulle kertoi poikaa hakiessani. Ei tuo ilmeisesti ollut mitään kauhean vakavaa, mutta päästiin purkamaan puhumalla. 

Mikä siis oli äidin ohje ? Jos sama toistuu, on kuopuksella lupa tulla hakemaan isoveljet paikalle. Eiköhän pikkukingien uho vähän laske, kun oikeasti isot saapuvat ohjeistamaan mäkikäytöksestä... Äidin tietty saa hakea myös, mutta luulen noilla isoveljillä olevan ehkä kovempi vaikutus. Ainakaan ei vastaus voi olla pulkkailusta luopuminen tai hiljaa kärsiminen. 

Siivottu on vähän, niin ja näin. Ruokaa laitettu niin, ettei taideta nälkään kuolla ihan alkuviikostakaan. Joogaa en saanut aikaiseksi vieläkään. Pakko olisi, kun selkä on ihan juntturassa. Jostain syystä olen koko ajan joko juuri syönyt tai sitten pitää tehdä ruokaa. Pitää oikeasti miettiä jotain sellaisia reseptejä, joilla selviää edes kerran vaan lämmittämällä. 

Lukenut olen vain vähän Kuoleman kulisseja. Tarasova luo kyllä ihan omanlaisensa tunnelman romaaniinsa. Eilen illalla kuuntelin neljännen osan Manners and Monsters-sarjaa eli Vanity and Vampyres on nyt sitten lopussa. Jatkoa on luvassa vasta ensi vuonna seuraavan osan ilmestyessä. Haluan ehdottomasti tietää, miten Hannahin ja Wycliffen avioliitto kehittyy...  Olen tainnut löytää jo näin vuoden vaihteessa yhden vuoden suosikeistani, mitä tulee fantasiaviihteeseen. 

Kävellessä sitten kuuntelin Vampire Knitting Club -sarjan kakkososaa Stitches and Witches - Oxford on ok, samoin vampyyrit ja noidat, mutta jotenkin tarina etenee vähän hitaanpuoleisesti. Ihan kelpo kirja kuitenkin kuunneltavaksi ajankuluksi kävellessä. Ehkä saan paremmin nukuttuakin tänä iltana. Eilen vähän venyi loppuratkaisua kuunnellessa. 


Loppuun luettuja: 

Tilly Wallace: Galvanism and Ghouls, Gossip and Gorgons, Vanity and Vampyres
Nextory 
Hannah ja Wycliff selvittelevät yliluonnollisia rikoksia 1815-1816. Ihmissuhteita, rakkautta ja groteskia meininkiä kirousten ja hirviöiden parissa. Yep, viihdyn.



3.1.2021

Taustapeili 2020 OSA II - Laiskan bloggaajan genret ja muuta ihmettelyä

 Nyt kun on Vuodenvaihteen lukumaratonkin tapultetu kasaan, niin palataan vielä vilkaisemaan viime vuotta sisältönäkökulmasta - eli millaisia kirjoja sitä tulikaan luettua ? Yleiset vuosikäppyrät löytyvät täältä.

Tosin ennen kuin päästään siihen, laitetaan tähän vielä yksi statistiikka.  Luin 107 kirjaa, arvatkaapa kuinka monesta bloggasin ? Listalta löytyi merkintä 59 kirjan kohdalta... Niin monesta on kirjoitettu enemmän kuin yhden lauseen verran lukupäiväkirjassa. Petrattavaa siis riittää tuollakin saralla. 


Dekkarit pitävät näköjään pintansa pandemiavuotenakin - tosin lajin sisällä on kaikenlaista vaihtelua. Voin suoralta kädeltä vakuuttaa, että mitään kovin pelottavaa psykologista jännitystä tuolta listalta ei taida tänä vuonna löytyä. Cozy Mystery puolestaan rulettaa. Cozy Mysteryssä puolestaan historiallinen viime vuosisadan vaihde (vähän ennen, vähän jälkeen) tuntuu olevan vallitseva ja joissain on myös piristäviä fantasian piirteitä. 

Suosikeikseni päätyivät vuoden aikana erityisesti Inspector Hobbes, joka osoittautui kuivan huumorin malliesimerkiksi, sekä Lady Rample (1930 luvulle sijoittuva), jolla sai aivot nollattua varsin viihdyttävästi. Suomeksikin olen lukenut pääasiassa käännettyjä dekkareita kuten Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarjaa. Toki Terttu Autere ja Eppu Nuotio kevensivät mukavasti raskaan kevään tuntua ja JP Jokisen kuukausi-sarjakin tuli aloitettua. 

Sama ilmiö on nähtävissä myös fantasiassa. Aika monen kirjan kohdalla olen tainnut miettiä, pistänkö fantasiaan vai puhtaaseen (romanttiseen) viihteeseen. Jotkut kirjat olisivat tainneet sopia kaikkeen kolmeen luokkaan... Niin kuin nyt vaikka hupaisa The Vampire Knitting Club tai Ilona Andrewsin vauhdikas Burn for me (josta oli myös ainesta fantasian sukupuolittumisen ihmettelyyn). Ja kyllä, melko moni fantasiakirja on tullut luettua/kuunneltua englanniksi. Itse asiassa 2/3 fantasiaksi luokitelluista. 

Aikaisempiin vuosiin nähden mennään aikalailla samoissa suhdeluvuissa muuten, mutta huomaan historiallisten romaanien luvun pudonneen kolmannekseen. Ehkä olen tällä kertaa laittanut enemmän historiallisia salapoliisiromaaneja dekkarien sekaan - tai sitten vaan olen lukenut niitä vähemmän. 

Lasten- ja nuortenkirjoja puolestaan on tullut luettua vielä entistä enemmän. Kuuntelimme Toton kanssa aika monta kirjaa tuossa kesän aikana, joten luku ei yllätä. Itse asiassa 13/19 on nimenomaan äänikirjoja. Tosi monen kirjan kohdalla olemme siis lukeneet / kuunnelleet sen molemmat, mikä on tosi kiva juttu. 

Toton suosikit pitänee listata vielä erikseen. Kiepaus, Kaipaus ja Keikaus jäi pojalle äänikirjoina hyvin mieleen (niin myös äidille) ja Sensored Reality-sarjan eka osa Beta oli kuulemma hyvä (jatko-osat vähän tylsempiä). Seikkailuserkukset-sarjaa kuunneltiin melkoisen monta osaa ja siinä oli kuulemma "läppä momentteja". Joululahjakirjoista Gregin legenda ja Gregin kirous on näköjään jo  luettu ja tykätty - Minä luin ensimmäisen osan lukumaratonilla ja jatkoa varmaan kohtapuoliin. Kiepaus-sarja jäi minullakin hyvin mieleen ja lisäksi pitää mainita Yöjuna- joulukalenterikirjana. Se oli vallan mainio tuttavuus ja sopii kyllä muuhunkin ajankohtaan. Ei siitä kalenteria varsinaisesti tee mikään muu kuin 24 lukua...  

Keittokirjoja olen lukenut vain puolet viime vuodesta. Korreloi oikein hyvin vuoden kokkausjumini kanssa. Enpä ole pahemmin myöskään laittanut ruokaa. Kuukauden keittokirja -sarja on ollut siis täysin olematon. 

Tietokirjoista parhaiten jäivät mieleen myös blogatut Historian jännät naiset, joka kesti pitkään pieninä, mielenkiintoisina annoksina, sekä Islantilaisia neuleita - kolmas menossa tällä hetkellä... 


Haasteet

Ei mennä näihin sen enempää. 

HelMet-haaste jäi erittäin vajaaksi, vaikka tein sen pienemmän. Täytyy miettiä yritänkö edes 2021-haasetta. 

Kuukauden teatteri ? No, arvannette, miten kävi. Kuukauden keittokirja-sarja kärsi pahemman kerran kokkausjumista.

Itse asiassa ainoa haaste, josta selvisin rimaa hipoen, oli Goodreadsin luettujen lukumäärä. Kaikkiaan luin Goodreadsin mukaan 103/100 kirjaa. Omassa Excelissäni kirjoja on 107. 

Yllättäen olen ollut melko ahkera lukupäiväkirjan kirjoittaja. Näissähän kirjailen viikottain lukemisiani ja vähän kommentteja muustakin elämästä.  Ehkä tuota voisi yrittää jatkaa - kiinnostaisiko lukea vielä sepustuksiani ? 


Katse eteenpäin

Odotukset tälle vuodelle ovat suuret. Viime vuosi oli kummallinen "leijumisvuosi" varmaan siksi, kun tuli lähinnä roikuttua kotinurkilla ja vaihtelua sai lähinnä pään sisällä tai viestiessä digimaailmassa. 

Eniten ehkä odotan mahdollisuutta päästä Ranskaan isännän luo, edes vähäksi aikaa. Saa nähdä, miten käy. 

Alkuvuosi taitaa kulua edelleen tässä Korona-kuplassa, mutta ehkä sitä vähitellen voisi taas laajentaa reviiriä. Katsotaan, miten rokotusten kanssa käy. 

Onneksi sekä neulominen että kirjojen lukeminen onnistuvat melkein missä vaan. Molemmat siis pysynevät mukana vuodessa, ja työkin toivottavasti. Olen odottavalla mielellä. Ei edellisestä vuodesta ole ainakaan vaikea parantaa, vaikkei se pelkkää mustaa ollutkaan... 

(Luku)päiväkirja: Uuden vuoden ensimmäinen lukumaraton

 Keskiviikko 30.12.2020 

Vuosi loppuu kohta. En usko, että kukaan jää varsinaisesti kaipaamaan vuotta 2020. En minäkään. Korona on painanut leimansa koko vuoteen, enkä muista toista samanlaista. En ole tainnut pysytellä yhtä pienellä maantieteellisellä alueella sitten varhaislapsuuteni. Alueen ympäri voi kai harpilla piirtää ympyrän eikä kartalla tarvitse 3km mittakaavaa suurempaa halkaisijaa. Lukuunottamatta muutamaa Turussa käyntiä, kesäisiä Karkkilan reissua ja Mikkelivisiittiä, sekä paria päivää toimistolla, en ole tainnut tuon ympyrän ulkopuolella käväistä kovinkaan montaa kertaa. 

Vähän alkaa paikoillaanolo painamaan ja taaksepäin katsoessa näkyy kai lähinnä harmaata massaa. Olen tainnut joskus blogiinkin kirjoittaa, että olen ollut kivenä koskessa. Ympärillä tapahtuu vaikka ja mitä, mutta minä en hievahda paikoiltani. No, toisaalta siskon muutto toi minullekin ohjelmaa, ainakin puheissa, ja isännän uusi työ Ranskassa tietysti vaikutti melkoisesti perheen rutiineihin eli ohjelmaa sinänsä on riittänyt, vaikken minä itse ole mitään suuria liikkeitä harrastanutkaan. 

Monta kivaa asiaa jäi tänä vuonna väliin. Lomamatka Ranskaan muuttui pariksi pikaiseksi kiepahdukseksi kotimaassa, teatteri ja ravintolakäynnit tipahtivat minimiin, tai tarkemmin sanottuna lähelle nollaa. Toisaalta, innostuin uudelleen neulomisesta ja puikoilta on tipahtanut useampikin sukkapari tai villapaita niin itselleni kuin perheenjäsenille. 

Eikä Korona pelkästään tuottanut harmia. Saimme isännän takaisin kotiin pariksi kuukaudeksi Ranskan mentyä kiinni. Pieni hopeareunus siis tummissa pilvissä tässäkin. 

Lukeminen notkahti tänä vuonna moneksi kuukaudeksi, mutta silti olen saavuttanut Goodreads-tavoitteeni sadasta luetusta kirjasta. Nipin napin, mutta kuitenkin. Tarkempaa juttua vuoden lukemisista  Taustapeilissä 2020

Tällä viikolla olen jostain syystä taas palannut kirjahyppelyyn. Useampi hömppä on kesken, näköjään sarjat jäävät nyt ensimmäiseen osaan ja siirryn jatkuvasti seuraavaan. Yhden kuuntelin loppuun eli Tilly Wallacen Manners and Monsters. Regencyn ajan yläluokkaiset rouvat ja neidot zombie-taudin kourissa ranskalaisten uuden aseen vuoksi. Kuka olisi kuvitellut hienon, uuden puuterin lopulta mädättävän käyttäjänsä ja antavan tälle loputtoman ruokahalun aivoihin? Kuka tosiaan...? Kirja on ihan hyvin kirjoitettu, mutta enimmäkseen taisin jäädä koukkuun tuohon riemastuttavan absurdiin juonikiemuraan... 

Siitä olikin sitten helppo palata moderniin aikaan seuraamaan treffiohjelman onnistumista. The Twelve Dates of Christmas sopinee välipäiviinkin. Tosin eilen illalla nukahdin alle 10 minuutin kirjan alkamisesta, mutta uusi yritys tänään. 


Perjantai 1.1.2021 - Lukumaratonvalmisteluja

Osasinpas! Kirjoitin vuosiluvun kerralla oikein ja nyt on vasta ensimmäinen päivä. Mistäköhän tuokin kertoo ? Ehkä siitä, että 2020 loppu oli kaivattu ja odotukset vuodelle 2021 huipussaan. 

Lukupuolella vuosi alkaa vahvasti lukumaratonilla. Oksan hyllyltä -blogi emännöi 1.1. ja 2.1. päiviin ajoittuvaa vuoden ensimmäistä lukumaratonia. Osa maratonista siis tulee ajoittaa jompaan kumpaan päivään. 

Minä ajattelin aloittaa tänään jossain kohtaa - saa nähdä, miten käy. Vuosi alkoi hereillä, enkä mennyt nukkumaan ennen kahta. Aamulla heräsin vasta puoli yhdeltätoista. Vuosi 2021 siis alkaa erikoisesti heti ensimmäisenä aamuna. Näin myöhään olen noussut viimeksi muutama vuosikymmen sitten teinivuosina. Liekö sitten ennen koko vuodelle ? 

Lukumaratonille riittää herkkuja uudenvuoden syömingeistä ja kirjojakin on jo listattuna useampia. 

  1. Toto tuossa esittelee kuvassa Gregin legenda-trilogian kahta ensimmäistä osaa. Hän on ne jo lukenut, nyt olisi minun vuoroni. 
  2. Äänikirjana minulla on kesken varsin herttaiseksi osoittautunut The Twelve Dates for Christmas. Sen voisi kuunnella loppuun. 
  3. Hyllystä löytyy myös David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä
  4. Kobossa puolestaan olisi Anni Kytömäen Margarita. Tosin siihen ehkä haluaisin oikeasti keskittyä eli ehkei lukumaraton ole paras aika
  5. Toisaalta Kobossa on myös Anniina Tarasovan Kuoleman kulissit - dekkari voisi olla sopivaa vuoden aloituslukemista 
  6. tai sitten Rachel Cuskin Ääriviivat, joka on ollut lukulistallani jo iät ja ajat
Katsotaan, miten käy. Nyt vähän jätskiä ja sitten miettimään aloittaisiko vaikka sen lukumaratonin... 

Sunnuntai 3.1.2021 

Se on sitten vuoden ensimmäinen lukumaratonkin taputeltu valmiiksi. Vähän meni äänikirjoiksi, mutta kivaa oli :-) 

Tänään ajettiin häthätää pikaviisitille mummin ja pappan luo ja vierailtiin siinä sivussa siskollakin. Korona-ajan tyyliin oli isovanhempien luona maskit naamalla ja vierailuaika vähän harmittavaisen lyhyt. Kiva kuitenkin, kun tuli käytyä. Keli oli sellainen, että aamulla vähän arvoimme lähtöä. Yhtään hiutaletta lunta ei ole näkynyt kuukausiin ja myräkkä osuu sitten juuri siihen yhteen päivään, jolloin ollaan tien päällä. Tyypillistä. Onneksi mentiin länteen, niin lunta tuli vain alkumatkalla ja meno oli illansuuhun jo tasaantunut. 

Nyt sitten ei taas tiedä, koska päästään seuraavan kerran. Koulut alkavat, joten kohta ovat joulunajan karanteenimaiset olosuhteet ohi ja pitää taas varoa enemmän. Samoin isäntä palannee Ranskan suuntaan tässä jossain kohtaa ja sitten on vain yksi kuski, joka ei tiedä jaksaako oikein edestakaisin päivän aikana. No, kyllä sitten taas jotain keksitään. 

Lukeminen on tänään siis jäänyt vähän vähiin ja samoin äänikirjat, kun oli puhelimesta akku vähissä. Nyt ehkä sitten voisin hetkeksi istahtaa sohvalle.


Loppuun luettuja: 

Tilly Wallace: Manners and Monsters
Nextory äänikirja 

Jenny Bayliss: The Twelve Dates of Christmas
Nextory äänikirja - Piti tyylinsä ihanasti loppuun asti. Viihdyttävää romantiikka joulunajaksi, hauskoja tilanteita mutta todella vähän myötähäpeää. Kate kun osoittautui varsin selväjärkiseksi ja omanarvontuntoiseksi (hyvällä tavalla!) sankarittareksi. Suuri suositus kaikille lomatunnelmaa kaipaaville. Englantilainen pikkukylä Lontoosta etelään ja joululumen alle hautautuneena on charmantti paikka. 

Chris Rylander: Gregin legenda eeppisten epäonnistumisten sarja
Toton joululahjakirja - Ymmärrän aivan täysin 9vn tyytyväisyyden kirjaan. Vitsikkäitä tapahtumia, jänniä juttuja, vähän taikuutta ja ronskia kaveruutta - niin ja taisteluja. Ihan täysin kohderyhmänsä mukainen ja viihdyin minäkin! Toinenkin osa löytyi kuopuksen joulupaketista ja hän on senkin jo lukenut. Ilmiselvästi pitää trilogian viimeinenkin hankkia kotikirjastoon. 

1.1.2021

VUODENVAIHTEEN LUKUMARATON I (2021) - Päivittyvä postaus

Ilotulitekuva: Mio Ito/https://unsplash.com/photos/U8OYfPBceWE (emäntäblogista)

N.Y.T. - NYT - tai ainakin kohta. Tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 2021 ja lukuvuosi alkaa vahvasti lukumaratonilla. Ehkä innostajana on juuri merkitty Goodreads tavoite (100 kirjaa tänäkin vuonna) tai sitten vain toivon innokkaalla alulla välttäväni viime vuoden lehmänhäntä-efektin, jonka onneksi joulukuu pelasti (Lehmänhännästä voi lukea täällä). 

Valmisteleva mietintä on suoritettu ja maratonsäännöt luettu emännöivän blogin (Oksan hyllyltä) postauksesta. Olen valmis - vai olenko sittenkään ? 

Onneksi tämä ei ole niin vakavaa. Aloitus suunniteltu kello kahdeksaksi. Toivottakaa minulle onnea! 

Ensimmäisenä taidan lukea... tai ei sittenkään... ehkä kuitenkin tuon... tai...  

No, aloitetaan Toton suosituksella - alla maratonin kokonaistulos.

  1. 359 sivua Chris Rylander : Gregin legenda - Eeppisten epäonnistumisten sarja (suom Kaisa Ranta) Painettu kirja
  2. 4h30min äänikirja Jenny Bayliss: The Twelve Dates of Christmas
  3. 44 sivua David Mitchell: Jacob de Zoetin tuhat syksyä Painettu kirja
  4. 3h15min äänikirja Tilly Wallace: Galvanism and Ghouls 
Kaikkiaan siis lukumaratonin aikana tulin lukeneeksi 403 sivua ja kuunnelleeksi 7h45min äänikirjaa. Ei nyt mikään huipputulos, mutta mukava alku lukuvuodelle. 

Totokin tuli seuraksi eilen illalla ja vielä tänään vähäsen. Lopputuloksena 
  1. 200 sivua Erin Hunter: Uljasmaa - Hajonnut lauma - Soturikissojen tyylinen sarja savannilta. Tarina ilmeisen hyvä, mutta Toto löysi useamman (ainakin 3) kirjoitusvirhettä... 
  2. 4 vitsiä -  The Vitsikirja 2021 - kirjasta 

Kello 22:40 

Gregin legendan on osoittautunut ihan sellaiseksi kuin ajattelinkin. On jännä, miten pienten poikien lemppareissa on usein sellainen vähän töksähtelevä, lievää sarkasmia sisältävä ja ennen kaikkea itseään vähättelevä, mutta urheutta tihkuva sävy. Itse asiassa Gregin tavasta kertoa tarinaa tulee jostain kumman syystä minulle mieleen Percy Jackson. 

Ylläoleva ei tarkoita sitä, että kirja olisi mitenkään huono. Tarina etenee jouhevasti, maailma on mielenkiintoinen ja sanailu ihan hauskaa. Olen päässyt jo sivulle 264. 

Itse asiassa nuortenkirjat ovat lukumaratoneissa hyvää taktikointia. Niiden lukeminen sujuu yleensä nopeasti ja ne ovat viihdyttäviä eli lukemiseen ei väsy. Taidan saada tämän kirjan ehkä luettua ennen kuin menen nukkumaan. Pitää koittaa palata lähemmäs normaalirytmiä ennen kuin maanantaina taas on työpäivä. 

Ai niin, sain myös kaverin lukumaratonille. Totolla on vielä yksi joululahjakirja lukematta, joten hän istahti seurakseni mukanaan Uljasmaan ensimmäinen osa eli Hajonnut lauma. Tähän mennessä jo 96 sivua luettuna. Taidan joutua etsimään hänelle jostain vielä toisen kirjan huomiseksi, jos tahti jatkuu samanlaisena. 


Lauantai 9:50

Nukuin pitkän yön. Ihanaa! Tosin se tarkoitti taukoa lukemisessa melkein 9h ajan. Ei haittaa. Olen nukkunut niin huonosti, niin pitkään, että nautin jokaisesta kunnollisesta yöunesta - ja joululomalla niitä on onneksi riittänyt. 

Gregin legendan luin sentään loppuun jo illalla. Aamulla olen pikkuhiljaa heräillyt äänikirjan parissa ja jatkanut romanttista hömppää (nautinnolla) kahvin, aamupalan ja pehmoisen sohvannurkan parissa. Rentouttavaa. Kirja on edennyt 1.5h. 


12:45

Aww... The Twelve Dates of Christmas oli aivan täydellinen romanttinen tarina joulunaikaan. Kaksitoista treffi-iltaa ja joukossa tietysti monenlaista kulkijaa, joiden joukosta Kate etsii mahdollista kumppania. Kaikki idyllisessä pikkukaupungissa jossain Lontoosta etelään, lumen kehystäessä joulukorttimaisemaa. Lämminhenkinen tarina rakastettavilla (no, koskee melkein kaikkia) henkilöhahmoilla ja suurilla tunteilla. Erittäin sopivaa kuunneltavaa myös vuodenvaihteen lukumaratonilla eli kirja kuunneltu loppuun 4,5h suorituksella, täydennettynä melko monella virkatulla isoäidinneliöllä. 

Mitähän sitä seuraavaksi ? Täytyy varmaan vähän hengähtää ja pohtia vaihtoehtoja (ja kai sitä pitäisi tästä pyjamastakin luopua jossain kohtaa iltapäivää?) 


19:57 Siihen loppui

Eikä lukeminen mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Itse asiassa luin lisää vain 44 sivua David Mitchellin Jacob de Zoetin tuhat syksyä - romaania. Sitten piti lähteä ulos ja tehdä ruokaa ja... eli meni ihan äänikirjoiksi. 

Palasin Manners and Monsters sarjan toisen osan pariin eli Galvanism and Ghouls... Tällä kertaa Hannah ja Wycliff joutuvat selvittämään hyvin eläväisen käden tarinaa. Luksuspuuterin välittämä zombie-tauti tietysti on edelleen keskiössä, mutta kaikenlaista muutakin yliluonnollista on liikkeellä. Tämä on taas yksi niitä leppoisasti kuunneltavia, kaikenlaisessa kummassa kiemurtelevia tarinoita, joiden kanssa saa ajan kulumaan ja jotka eivät mitenkään estä osittaista keskittymistä samaan aikaan vaikka kokkaukseen. 

Hyvä alku uudelle vuodelle :-) 

31.12.2020

Taustapeili 2020 - Vuosikäppyröitä

 


No niin, se on taas tämä aika vuodesta ja tänä vuonna tiedossa onkin omituisia muutoksia omituisena vuotena. Ensimmäinen kummallisuus näkyy heti luettujen kirjojen lukumäärässä. Ei, kokonaismäärä on suurin piirtein normaali eli Goodreads-tavoite 100 kirjan lukemisesta toteutui ja omien Excel-laskelmieni mukaan luin peräti 107 kirjaa. Omituiselta näyttää kuukausittainen lukumäärä. Alkuvuodesta luin paljon, mutta sitten humpsahti. Lokakuussa luin vain 4 kirjaa! Kesälomakuukausikin kerrytti vain 7 luettua kirjaa. 

Selityksiä lienee useampia. Syys-lokakuussa isäntä oli Ranskassa eli kokonaisvastuu huushollista oli pääasiassa minulla. Pojat toki auttoivat, mutta ilman muuta omaa aikaa oli vähemmän, kun toinen aikuinen puuttui kuviosta ja etsittiin uusia rutiineja. Lisäksi levoton aika sai minutkin levottomaksi, mikä taisi erityisesti näkyä kirjahyppelyn määrässä. Olen aloittanut varmaan ainakin puolet enemmän kirjoja kuin olen lukenut loppuun... Virallisesti tosin olen jättänyt kesken vain 2 kirjaa, mutta kesken olevien lista on edelleen kaksinumeroinen. 

Joulukuussa oli isännän karanteeni ohi ja töissäkin suht rauhallista. Heti näkyi elämän tasaantuminen myös luetuissa kirjoissa.

Suurin muutos on kuitenkin havaittavissa kirjaformaattien välisessä suhteessa. 


Äänikirjat ovat näköjään lyöneet itsensä läpi oikein kunnolla ja vaihtaneet paikkaa ekirjojen kanssa osuuksissa. Lukemistani kirjoista peräti puolet on ollut äänikirjoja. Tähän lienee vaikuttanut useampikin tekijä. 

  1. Neulominen - olen neulonut todella paljon. Puikkoja heilutellessa en pysty lukemaan, mutta korvat toimivat eli olen kuunnellut äänikirjoja noin 10 sukkaparin, kolmien lapasten ja melkein kolmen villapaidan verran. Aika tasaiseen taitaa mennä neulomiseen käytetty aika äänikirjojen ja tylsien puhelinpalaverien välillä (ja sekaan sitten vähän vielä kotitöitä)... 
  2. Kuuntelen paljon kevyttä ja hömpähtävää ja tänä vuonna näin on tainnut olla vielä normaaliakin enemmän. (genrevertailu vielä tulossa)
  3. Suhdeluvussa näkyy myös erityisen hyvin syyskuun ja lokakuun "isännätön" kausi. Äänikirjoja voi kuunnella ruokaa laittaessa ja muuten kotitöitä tehdessä... Tämän huomaa erityisen hyvin tarkastellessa kuukausittaista formaattijakoa. Marraskuussa jaon selittää myös isännän kiireisyys työn parissa. Olihan hän kotona, mutta useimmiten luurit korvilla palaverissa. 
  4. Striimauspalvelukokeilut - käytin vuonna 2020 sekä Nexttoryä että hetken aikaa Bookbeatia. Molemmista on mahdollista sekä kuunnella äänikirjoja että lukea ekirjoja, mutta... lukemisen pitää tapahtua tabletilta, enkä minä halua luopua Kobostani. Lukumukavuus kun on ihan eri luokkaa. Siispä olen näköjään kuunnellut kirjoja "koko rahan edestä" ja ekirjat ovat jääneet vähemmälle. 
  5. Kuuntelimme myös muutaman kuukauden Toton kanssa lastenkirjoja, kunnes hän vähän kyllästyi. 



Kielet ? 

Kielijakauma näyttää tutulta. 70% luetuista kirjoista on suomenkielisiä ja ranskankielisiä on hävettävän vähän. Tänä vuonna olen lukenut ranskaksi yhden sarjakuvan... (Astérix et la Transitalique). Kun ei oltu kesällä Ranskassa niin en tullut lukeneeksi edes Proustia eteenpäin... 



Sinänsä voisi jo ihmetellä, miksi oikein edes vaivauduin miettimään ranskankielisiä kirjoja. Tilanne on ollut aika epätoivoinen jo vuosia... 



Kirjailijoista 

En nyt tiedä, pitäisikö tällaista listaa enää edes seurata viimeaikaisen sukupuolikeskustelun myötä. Kirjailijan sukupuolen määrityshän on usein jonkinlaista arvauspeliä ja kaksijakoisuus vanhanaikaista. Ehkä nyt kuitenkin vielä tämän kerran. 


Edelleenkin siis on mieheksi olettamieni kirjailijoiden osuus vain vajaa kolmasosa. En oikein tiedä miksi. 

Sinänsä sukupuolijakauma kirjailijoiden kohdalla on aina ollut vähän häilyvä leima. Erityisesti naiset ovat historian kuluessa kirjoittaneet miehinä ja toisinaan on ollut päinvastoin. Ennen some- ja mediakirjailija-aikaa oli kirjoittajien myös helpompi pitää salaisuutensa. Nyt "paljastuu" helpommin. Lisäksi taidetaan nykyään harrastaa myös aiempaa enemmän tiimikirjoittamista. Useammankin kirjailijanimen takaa paljastuu kaksi tai useampia kirjoittajia. Jonkunlainen ääriesimerkki lienee Soturikissat, joiden kirjoittajan Erin Hunterin takaa löytyy itse asiassa isohko kansainvälinen kirjoittajatiimi. 


Mistä kirjat ? 

Noh, ei liene yllätys, että Nextory ja Bookbeat ovat vahvoilla - Nextoryn käytön aloitin jo helmikuussa, joten otos kattaa melkein koko vuoden. Melkein puolet eli 51 / 107 kirjaa on kyseisistä palveluista. Aika pitkälle tuo kattaa myös vuoden 50% äänikirjaosuuden. Joukossa on vain 5 ekirjaa. 

Kirjaston käyttö on ollut vähäistä eli olen lainannut kokonaista 3 kirjaa - 2 painettua ja yhden ekirjan. Tähän tosin vaikuttivat myös tekniset ongelmat Adobe-tunnuksen osalta. Se kun tarvitaan ekirjalainoissa. 

Arvostelukappaleiden määrä on vuonna 2020 laskenut entisestään. Olen lukenut vain 2 kustantajilta saamaani kirjaa. Toinen tuli pyytämättä, mutta toisen (Historian jännät naiset) pyysin itselleni. 

Muuten olen joko saanut kirjoja ystäviltä tai löytänyt luettavaa hyllystäni, tai ostanut omakseni kirjakaupoista. Suurimman osan olen ostanut eli 41 kpl ja niistä sitten enemmistön Elisa Kirjasta ekirjoina. 


Nyt viikonloppuna on edessä vuoden vaihtumisen juhlintaa perheen parissa sekä lukumaraton, joten genrekatsaus jäänee vähän myöhemmällä. Tässä nyt siis kuitenkin peruskäppyrät tilastorakastajille. 

HYVÄÄ LUKUVUOTTA 2021


p.s. listasin jokin aika sitten 10 lukusuositusta vuodesta 2012 jälkeen luetuista ja blogatuista. Lista löytyy täältä... 

27.12.2020

(Luku)päiväkirja: Jouluviikko, neulovat vampyyrit ja nokkelaa pukudraamaa


Keskiviikko, aatonaatto 23.12.2020

Viimeinen työpäivä ennen jouluun rauhoittumista. Myönnän, hiljaista on ollut. Olen ehtinyt pistämään pyykkikoneen päälle pariinkin otteeseen ja hieman siivoamaankin. Huomenna on jouluaatto. 

Lukeminen on pyörinyt lievästi sanottuna kevyemmän puolella. Siis sen jälkeen, kun sain sunnuntaina luettua loppuun Susan Heikkisen Pullopostia Seilin saarelta. Viime vuosisadan alkupuolella mielisairaaloissa suurimman osan elämäänsä viettäneen naisen elämätarina ei ole kovinkaan hauska. Alkuasetelma sinänsä on mielenkiintoinen. Seilin saaren metsästä löytyy kivenkoloon piilotettuja lääkepulloja täynnä pieniä tekstinpätkiä. Kuka ne on kirjoittanut? Miksi ne on piilotettu metsään ? 

Tekstien perusteella kyetään tunnistamaan todennäköinen kirjoittaja, mutta motiiveista ei ole tietoa. Vanhoista rekistereistä ja kirjeistä Heikkinen on koonnut tiedot Saimasta, nuoresta tytöstä, joka yritettyään tappaa kollegansa, todetaan mieleltään järkkyneeksi ja suljetaan laitoksiin. Kaikkea ei tietenkään tiedetä, mutta sirpaleistakin muodostuu mielenkiintoinen kuva paitsi yhdestä elämästä, myös aikakaudesta. 

Se kevyempi osuus lukemista on ollut ideana riemastuttava äänikirja, jonka kuuntelu sopii erityisen hyvin jouluisen neulomisen seuraksi. Kuuntelin nimittäin ensimmäisen osan sarjasta Vampire Knitting Club. Kyllä, luitte ihan oikein. Lucy saapuu tapaamaan isoäitiään, joka onkin "poistunut elävien keskuudesta" muutamaa viikkoa aikaisemmin. Hautajaiset on pidetty, mutta isoäiti palaa tapaamaan tyttärentytärtään lankakaupan alla majaa pitävien ystäviensä kera. Sitten käy ilmi, että kuolema ei varsinaisesti johtunut verenvähyydestä ja Lucy päättää selvittää kuka halusi surmata ystävällisen vanhan lankakauppiaan. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, mutta ihan parasta kirjassa ovat neulovat vampyyrit. Siis ihan oikeasti! Vampyyrit ovat vuosien varrella hioneet  neulomistaitonsa huippuunsa ja istuvat lankakaupan takahuoneessa ringissä neulomassa upeita villapaitoja. Kertakaikkisen piristävää. Kummasti etenivät mummin joululahjasukat tätä kuunnellessa, vaikka kirja juoneltaan ja kieleltään ei ehkä ihan huippua olekaan.

Lopetin BookBeatin tilauksen osittain sen takia, että Nextoryssa tuntuu olevan enemmän näitä englanninkielisiä (hyviä) viihdepläjäyksiä. Tosin Nextory myös tarjosi eurolla 30 päivän rajattoman lukuoikeuden sopivasti joululomaksi. Katsotaan sitten ensi vuoden puolella, miten ja millä jatketaan, vai pitäisikö välillä kuunnella Audiblesta ja Elisa Kirjasta kertyneet kirjat pois.  




Sunnuntai 27.12.2020

Niin se aika kuluu, vaikkei muka tee mitään. Ollaan vaan oltu köllötelty, ja luettu, ja katsottu telkkaria, ja syöty. Ei varmaan tarvitse syödä koko ensi vuonna tämän mässäilyn jälkeen - ainakaan suklaata. 

Kirjoja siis on kulunut kiitettävään tahtiin. Luin äänikirjana viimein Enni Mustosen Syrjästäkatsoja-sarjan viimeisimmän osan Pukija. Eivät nuo mitään suurta klassikkokirjallisuutta ole, mutta hitsit, miten Mustonen osaa luoda elävän historiakuvauksen. Henkilöhahmoihinkin kiintyy ja heidän vaiheitaan seuraa mielenkiinnolla. 

Englanninkielisen hömpän osalta kuuntelin 20-luvulle sijoittuvan cozy mysteryn House Party Murder Rap. Evie on kaunis, nuori leski, joka ryhtyy selvittelemään murhayrityksiä autonkuljettajansa kanssa. Kevyttä, hötöä, mutta leppoisaa joululomakuunneltavaa. 

Hömpästä puheenollen on myös ihan pakko mainita syy sillle, että otin taas Netflixin (ainakin hetkeksi). Siellä nimittäin on juuri ilmestynyt sarja Bridgerton. Pitkästä, pitkästä aikaa olen oikeasti innoissani katsomassa telkkaria. Austenmainen, Bathissa kuvattu, pukusarja aviomiehiä etsivistä debutanteista, heidän äideistään ja enemmän tai vähemmän innokkaista poikamiehistä. 

Ensimmäisen osan perusteella luvassa on nokkelaa dialogia, kauniita pukuja, ilkeyksiä ja vähän feminististä otetta varsin karseisiin karjamarkkinoihin. Raja groteskin komiikan ja romanttisen pukukokemidan välillä on hiuksenhieno ja Bridgerton osaa jotenkin tasapainoilla juuri siinä keskellä... Tykkäsin - ja pakko katsoa loputkin osat - eli lukeminen taitaa jäädä vähän vähemmälle. Huomenna kun pitäisi tehdä taas töitäkin... 


Loppuun luettuja: Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta - potilas numero 43
BookBeat ekirja

Nancy Warren: The Vampire Knitting Club 
Nextory äänikirja, lukijana Sarah Zimmerman

Karin Erlandsson: Yöjuna 
Oma ostos joulukalenterikirjaksi 

Enni Mustonen: Pukija 
Oma ostos Elisa Kirjasta 

Sonja Parin: House Party Murder Rap 
Nextory äänikirja, lukijana Pearl Hewitt

24.12.2020

Yöjuna lukujoulukalenterina

On jouluaatto ja joulukalenterikirjan viimeinen luku luettu. Toto piti pintansa loppuun asti ja luki 24 lukua, päivä kerrallaan. 

Minä en ihan pysynyt tahdissa, mutta etuillut en yhtään. 

Karin Erlandsson, Peter Bergting : Yöjuna
Oma ostos joulukalenterikirjaksi 

Yöjunassa jäljittäjät etsivät kadonneita. Rakkaansa voi löytää jättämällä houkuttimeksi matkamuiston ja Danjan isoäiti on ihan kadoksissa. Valitettavasti isoisän rakentama Yöjuna ei ole vielä kokonaan valmis eikä hopeista avainta ei löydy mistään. 

Yöjuna on herttainen ja lämmin kertomus rakkaudesta ja kaipauksesta. Tummia sävyjä, mutta myös toivon pilkahduksia. Ystävyyttä. Pidimme Toton kanssa kovasti kirjasta ja se toi omaa tunnelmaansa joulukuulle. 

Henkilöhahmot näyttävät omat rosoisuutensa, eikä kaikki ole aina hyvin. Sävyjä riittää eli missään kohtaa ei ole tylsää. Luvut vievät tarinaa jouhevasti eteenpäin.  Jokainen muodostaa oman kokonaisuutensa, mutta jättää sellaisen sopivan cliffhangerin, että seuraavaa päivää oikein odottaa. 

Lisäksi Yöjuna-kirjan kuvitus on jotenkin ihanan jouluisen värikäs ja tunnelmallinen. Kuvia ei ole liikaa eli kuvakirjasta ei voi puhua, mutta ne elävöittävät ja täydentävät tarinaa kauniisti. 

Olen tyytyväinen, että kirja tuli hankittua. Mikä voisi olla mukavampaa joulunodotuspuuhaa kuin lukeminen ? Varsinkin, kun kirja pitää lumottuna kaikki 24 päivää. 

Toto taisi kiteyttää oleellisen : 

"Hyvä tarina. Yöjuna oli 5/5"

20.12.2020

(Luku)päiväkirja: Joulu tulla jollottaa


Lauantai 19.12.2020

Joulu on jo ensi viikolla. Juuri tuossa pohdittiin esikoisen kanssa, mistä joulutunnelman viimeaikainen katoaminen oikein johtuu. Olimme molemma paljon enemmän joulufiiliksissä alkukuusta. Ehkä se on tämä musta pimeys, joka päivisin hallitsee märkänä harmautena. Synkistää. 

No, joulukuusi on kuitenkin hankittu ja koristeltu, lahjat alkavat olla valmiina, jouluisia herkkuja on nautittu jo koko kuukausi. Ehkä ongelma onkin siinä? Kun on kaikenlaista koko ajan ei odotus tunnu enää miltään... Yltäkylläisyys tylsistyttää. 

En tiedä. Voi olla, että ollaan vaan vähän väsyneitä ja joulu stressaa. Pitäisi (taas) siivota. 

Viikko onkin mennyt aikalailla töiden parissa. Paitsi illat, illat ovat venyneet vähän älyttömien elokuvien parissa (Huikopeli, Labyrintti...). Olen toki lukenutkin. Kevyttä vuorossa kirjoissakin. 


Sunnuntai 20.12.2020

Kolme päivää töitä ja sitten on joulu. Tämän vuoden joulusiivous on jäänyt vähän niin ja näin, mutta ehkä nyt on tärkeämpää viettää aikaa yhdessä ja levätä. Kai siivousta ehditään vielä täydentämään ennen joulua... 

Sitä paitsi, noudatamme tunnelmavalaistuksen taktiikkaa. Kuusessa on kynttilät, ikkunoissa tähdet, takassa muutama kynttilä lisää ja sydännauha kimaltelee kirjahyllyssä. Eivät näy hämärässä ihan kaikki pölypallot... 

Eilen touhusin kuunnellen äänikirjaa. Trevor Noahin Laiton lapsi tuli kuunneltua loppuun. Se oli jännällä tavalla häiritsevä kirja. Mielenkiintoinen tarina lapsuudesta ja nuoruudesta Etelä-Afrikassa Apartheidin loppumisen aikoihin. Kevyesti kirjoitettu kirja ei ole kevyt tarina, mutta mielenkiintoinen. Lopputuloksena olisi voint olla paatoksella kirjoitettu ryysyistä rikkauksiin paatos, mutta Noah selvästi on kuitenkin ylpeä juuristaan, eikä halua valittaa tai kerätä säälipisteitä. 

Noin muuten olen lukenut joulukalenterikirja Yöjunaa. Toto lukee luvun päivässä, minulla näköjään on tahtina viikon luvut kerralla. En yhtään ihmettele, että Toto lukee uskollisesti kirjaa eteenpäin. Tarina on tunteikas, jännittävä ja mielenkiintoinen. Minäkin haluan ehdottomasti tietää, löytyykö isoäiti. 

Tänään ostin Totolle kaksi joululahjakirjaa lisää. Saa nähdä, mitä tykkää. Nyt on neljä kirjapakettia. Luulisi krantummankin lukijan löytävän edes jotain mielenkiintoista joululomalle.


Loppuun luettuja: 

CC Dragon: A Dungeon, a Vampire and an Infatuation
Oma ostos Kobosta 
Deanna Oscar paranormal mystery sarja on edennyt jo kuudenteen osaan. Kaava on tuttu ja hahmotkin aika standardeja. Meedioetsivä, case ja enkelit apuna. Siinä se. Täytyy sanoa, että sarjan alkluosat olivat parempia. Tässä ei tullut oikein mitään mielenkiintoisia uusia kuvioita ja vanhat ovat vähän turhankin tuttuja. Välipala. 

Elizabeth Peters: The Mummy Case
Amelia Peabody palaa Egyptiin, tällä kertaa mukanaan myös pikkuvanha poikansa. Vaikka kaava tässäkin on sinänsä tuttu, jotenkin viihdyin vielä edellistä osaa paremmin. Näissä tarinoissa ei ole mitään se kummempaa taustakuviota ja se auttaa. Voi ihan vaan keskittyä seuraamaan tapahtumia ja nehän ovat tietysti mielenkiintoisen kiemuraisia. Toki Egypti ja linkitys maan historiaan, faaraoihin ja pyramideihin luo myös oman viehätyksensä. 

Trevor Noah: Laiton lapsi 
Bookbeat
Lapsuus ja nuoruus Etelä-Afrikassa apartheidin loppua ennen ja sen jälkeen. Hauska, kevyesti kirjoitettu kirja elämästä, jossa väkivalta ja toivottomuus eivät koskaan ole kaukana. Tuntuu hurjalta lukea pikkurikollisuudesta, kotiväkivallasta ja vaikeudesta nähdä tulevaisuutta vain ihonvärin vuoksi. Noah kertoo todella pelottavista asioista asiallisen toteavasti ja huumorilla, mikä tekee kertomuksista ehkä vielä pelottavampia. Minulle jäi erityisesti mieleen kohta, jossa nuoret miehet hankkivat  iltaisin muutaman pullon olutta ja viettävät sitten iltaa kuunnellen ympärillä kaikuvia laukauksia ja tunnistamalla niihin käytettyjä aseita. Ihan käsittämätöntä. Ei siis niinkään se, että laukauksia kuului, vaan se, miten ne olivat normaaleja noiden poikien elämässä - jokapäiväistä ja jonkinlaista huvitusta tarjoavaa taustaääntä. 


19.12.2020

Kolu & Seneca eli ajan arvo


Eeva Kolu : Korkeintaan vähän väsynyt 
Bookbeat äänikirja, lukijana Karoliina Niskanen

Seneca: Elämän lyhyydestä 
oma ostos, suom. Juhana Torkki

Innostuin aloittamaan Senecan Elämän lyhyydestä Juhana Torkin suomennoksena. Yllättäen vertailu samaan aikaan kuuntelemani Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt-kirjan ajatusten kanssa toi esille paljon yhtäläisyyksiä. Kirjojen kirjoittamisen välillä on kulunut melkoisen monta ihmisikää, joten jäin vähän miettimään. 

Pitääkö meille oikeasti esittää jo parituhatta vuotta sitten esitettyjä ajatuksia uudelleen kirjoitettuina, emmekä silti osaa ottaa niistä vaarin? 

Joutilaisuuden arvo on nykyaikana pääosin unohtunut. Eikä tässä nyt tarkoiteta tarkoituksellista laiskottelua, vaan tilan luomista ajattelulle ja tasapainoisen olemisen edistämiselle.  Eeva Kolun mukaan pitää käydä läpi pari burn out-jaksoa ennen kuin ymmärtää rajojen arvon ja alkaa panostamaan myös läsnäoloon ja omaan hyvinvointiinsa, vaikka jo Seneca sanoi, ettei järjettömässä touhuamisessa ole mitään mieltä. No, noin vähän mutkat suoriksi vetäen ja yksinkertaistaen. 

Kolun kirjaa kuunnellessa nyökyttelin monessa kohtaa. Pitäisi osata kuunnella kropan tuntemuksia ja löysätä ajoissa, kaikkea ei tarvitse saada, palautuminen on tärkeää. Sinänsä tuttuja ajatuksia, jotka toistuvat säännöllisesti julkisessa keskustelussa. Kierrosten välissä ei yleensä ole tuhansia vuosia vaan puhutaan ennemminkin vuosista. Silti viestin toistolle lienee tarvetta enemmän kuin koskaan.

Todennäköisesti "opetus" menee paremmin perille Kolun omakohtaisten kokemusten kuvauksella kuin Senecan opettavaisella (ylimielisellä) saarnalla. Oli kuitenkin mielenkiintoista mielessään vertailla lähestymistapoja. Ei ytimessä niin kauheasti eroa ole aikakausien vaihtumisesta huolimatta. Ehkä nyt ollaan enemmän työn orjia, kun Seneca arvosteli pääasiassa vallan ja huvittelun pyörteissä väsyviä. 

Ja tulihan se viite myös tekstissä! Kuuntelin Eeva Kolun kirjan loppuun ja melkein viimeisenä hän siteerasi Senecaa. En siis ollut ihan harhateilla tunnistaessani samanlaisuuksia. 


"Olen usein ihmeissäni, kun näen ihmisten pyytävän toisilta aikaa, ja ne joilta pyydetään, ovat mitä suostuvaisimpia. Molemmat osapuolet kiinnittävät huomion vain siihen, mihin aikaa pyydetään, eivät aikaan itseensä. Sitä pyydetään niin kuin se ei olisi mitään, sitä annetaan niin kuin se ei olisi mitään. Kaikista asioista kallisarvoisimmalla leikitellään... " 
Seneca, Elämän lyhyydestä (suom. Juhana Torkki)


Näinhän se on. Minusta on vanhemmiten tullut ajastani yhä mustasukkaisempi. Siksi seuraan työtuntejani tarkkaan. Työnantajani saa täyden panostukseni, mutta saa sen mieluiten sovitun aikaraamin puitteissa. Minä tarvitsen ajan myös paitsi perheelle ja kotivelvollisuuksille, itsestäni puhumattakaan. Aina (usein) tuo ei onnistu, mutta yrittämättä jättäminen johtaisi väistämättä elämän katoamiseen työn alle.

Monissa oppaissa sanotaan, että parhaat työntekijät tekevät myös muuta kuin töitä. Minäkin olen todennut olevan tehokkaampi ja tuotoksieni laadukkaampia, kun voin välillä lukea, kokata, olla ystävien kanssa - tehdä siis ihan muita juttuja kuin toimenkuvaani kuuluu. En ole käynyt läpi varsinaista burn outia, vaikka olenkin välillä ollut ihan piipussa ja väsynyt. Ehkä minut on pelastanut levoton mieleni. Olen ollut kiinnostunut liian monista asioista (työn lisäksi), joten olen väkisinkin suunnannut huomiota moneen asiaan. Iän myötä kokemus on tuonut näkemystä ja lopputuloksena on kalenteriaan tarkasti (mahdollisuuksien mukaan) vahtiva työntekijä. 

Olen tainnut myös ajoissa uskoa, että kaikkea ei voi saada. On ehkä ihmisiä, joilta uran, lasten, harrastusten ja onnellisen rakkauselämän yhdistäminen onnistuu. Epäilen kuitenkin kyseessä olevan useimmiten jonkunlainen illuusio. Minä ainakin olen joutunut tekemään valintoja. Globaali tarjottu positio olisi ollut aikoinaan hieno askel uran kannalta, mutta koin kahden pienen pojan äitiyden ja vaativan työroolin yhdistämisen mahdottomaksi. Kieltäydyin paikasta. Onhan se selvää, että kierros kerran kvartaalissa maapallon ympäri vie aikansa ja se aika on pois lapsilta. 

Kollegani Singaporesta otti vastaavan position vastaan. Kerran tavatessamme kysyin, miten kahden pienen tyttären äidin onnistui yhdistää matkustusvaatimukset kotielämään. "En pystykään" oli vastaus, "perinteisesti on tapana, että isoäidit kasvattavat lapset. Niinpä minä voin tehdä uraa, kun äitini on lasten kanssa. Minä hoidan sitten tyttärieni lapset." Puistatti. Rakastan äitiäni, mutta en haluaisi häntä kasvattamaan omia poikiani. Ajattelemme asioista niin eri tavoin, asumme niin eri maailmoissa. Valintoja, valintoja. 

En kadu. Näin on hyvä. Minulla on ollut mahdollisuus valita, luksusta sekin. Samanlaisia valintoja tulee vastaan pienemmässä mittakaavassa melkein päivittäin. Siksikin on hyvä välillä pysähtyä miettimään, mitä oikeasti haluaa. Kuulostaa helpolta, mutta ei se sitä aina ole. Yrittää pitää kai kumminkin. 

11.12.2020

(Luku)päiväkirja: Senecaa ja rasittavia naisihmisiä


Perjantai 11.12.2020 

Se on taas perjantai. Ihanaa. 

Viikkoon on kuulunut töitä ja sitten taas vähän rennompia hetkiä. Olen ehtinyt hiukan ulkoilemaan, kirjoittanut blogia ja kävinpä jopa hakemassa uudet silmälasini. Hyvä viikko siis. 

Huomaa myös joulun olevan tulossa. Kaikenlaisia virtuaalisia pieniä kissanristiäisiä. Tänään opettelin pelaamaan Among Us-peliä yhdessä projektitiimin kanssa. Tai no, myönnetään, sain etukäteiskoutsausta Totolta. Oli tosi kivaa pelata porukassa, mutta en minä edelleenkään taida itsekseni lähte servereille seikkailemaan. Itse asiassa koin piirros-sana-arvausleikin hauskemmaksi (ehkä siksi, että satuin sen voittamaan...) 

Lukeminenkin on sujunut pitkästä aikaa. Innostuin aloittamaan Senecan Elämän lyhyydestä Juhana Torkin suomennoksena. Yllättäen vertailu samaan aikaan kuuntelemani Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt-kirjan ajatusten kanssa toi esille paljon yhtäläisyyksiä. Pitääkö meille oikeasti esittää jo parituhatta vuotta sitten esitettyjä ajatuksia uudelleen kirjoitettuina, emmekä silti osaa ottaa niistä vaarin. Joutilaisuuden arvo on nykyaikana pääosin unohtunut. Pitää käydä läpi pari burn out-jaksoa ennen kuin ymmärtää rajojen arvon ja alkaa panostamaan myös läsnäoloon ja omaan hyvinvointiinsa, vaikka jo Seneca sanoi, ettei järjettömässä touhuamisessa ole mitään mieltä. No, noin vähän mutkat suoriksi vetäen ja yksinkertaistaen. 

Viikon kevyemmästä lukemisesta vastasi Amelia Peabody-sarjan toinen osa The Curse of the Pharaohs. Hermostuin ensimmäisen osan jälkeen päähenkilön rasittavuuteen. Itsepäiset ja itsenäiset naiset ovat yleensä päähenkilöinä varsin mielenkiintoisia, mutta luupäisyys meni Amelian kohdalla jo niin yli, että lopetin sarjan lukemisen kokonaan yli vuodeksi. Aika teki tehtävänsä ja viihdyin vallan mainiosti Egyptin arkeologisille kaivauksille 1800-luvun loppuun sijoittuneen murhatarinan parissa. 

Alkuviikosta muuten kävin myös läpi blogia vuodesta 2012 ja keräsin 10 kirjan suosituslistan. Parametrit ja itse listan löytää täältä


Sunnuntai  Lauantai 12.12.2020 

No, sieltähän se tuli! Kuuntelin Eeva Kolun kirjan loppuun ja melkein viimeisenä hän siteerasi Senecaa. En siis ollut ihan harhateilla tunnistaessani samanlaisuuksia. 

"Olen usein ihmeissäni, kun näen ihmisten pyytävän toisilta aikaa, ja ne joilta pyydetään, ovat mitä suostuvaisimpia. Molemmat osapuolet kiinnittävät huomion vain siihen, mihin aikaa pyydetään, eivät aikaan itseensä. Sitä pyydetään niin kuin se ei olisi mitään, sitä annetaan niin kuin se ei olisi mitään. Kaikista asioista kallisarvoisimmalla leikitellään... " Seneca, Elämän lyhyydestä (suom. Juhana Torkki)

Näinhän se on. Minusta on vanhemmiten tullut ajastani yhä mustasukkaisempi. Siksi seuraan työtuntejani tarkkaan. Työnantajani saa täyden panostukseni, mutta saa sen mieluiten sovitun aikaraamin puitteissa. Minä tarvitsen ajan myös paitsi perheelle ja kotivelvollisuuksille, myös itselleni. 


Sunnuntai 13.12.2020 

Ihan hullua. Koko viikon olin perjantaissa ja joka päivä petyin huomatessani, että viikonloppuun oli vielä aikaa - paitsi perjantaina. Sitten lauantaina ajattelin olevani sunnuntaissa - kirjoitin sen jopa lukupäiväkirjaan. Onneksi aamulla tajusin viikonlopun vielä jatkuvan. Sitä en ymmärrä, miten ihmeessä sisäinen kalenterini on näin vinksallaan. 

Joka tapauksessa, eilen luin loppuun sekä Senecan että Kolun. Ajattelin seuraavaksi kuunnella jotain kevyttä ja hauskaa, mutta päädyinkin valitsemaan kuunneltavaksi Trevor Noahin omaelämäkerran Laiton lapsi. Se on kyllä monella tavalla hauskasti kirjoitettu, mutta ei varsinaisen kevyt. Todennäköisesti mustan äidin ja valkoisen isän lapsen elämä apartheidin keskellä ei ole koskaan ollut kevyttä, vaikka siitä ehkä voikin kevyesti kirjoittaa sellainen, joka sitä on elänyt. Jälleen kerran jään pohtimaan omaa rajallista ymmärrystäni. Ei vaan voi tajuta, miten ihmeessä ihminen voi arvottaa toisen alemmaksi ja vielä rakentaa koko yhteiskunnan vääristyneen ajattelun perusteella, tai ehkä sen voi tajuta ihan vain katsomalla historiaa. Ainahan ihminen on vallanhimossaan ja oman etunsa nimissä kyennyt vaikka millaisiin hirmutekoihin. En minä kyllä silti oikein ymmärrä. 

Noin muuten on viikonloppu sujunut leppoisasti. Hyvää ruokaa ja paljon suklaata. Joulu tulee. 

Niin, ja neuloinkin taas. Kokeilin uudenlaista sukanvartta. Siskon kanssa kikatettiin puhelimessa testatessamme uutta neulemallia. Virtuaali-neuleseura teki oikein hyvää. En ole pitkään aikaan nauranut yhtä paljon. 


Loppuun luettuja: 

Elizabeth Peters: The Curse of the Pharaohs
Amelia Peabody on ihan yhtä itsepäinen ja vähän raivostuttava naisihminen kuin ennenkin. Avioliiton onni ei ole häntä pehmentänyt kuin ehkä ihan pikkuisen oman lapsen kohdalla. Egyptiin ja arkeologisten kaivausten pariin paluu vie Amelian ja Emersonin taas keskelle juonittelua, murhia ja tietysti eksoottisia maisemia. 

Seneca: Elämän lyhyydestä (suom. Juhana Torkki) 

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt