(Luku)päiväkirja : Melkein ex-tempore lukumaraton

Bloggaaminen on takkuillut pahemman kerran koko alkuvuoden ja sen myötä olen myös seurannut Blogistania tapahtumia lähinnä satunnaisesti. Viime viikolla tajusin, etten edes ollut ajatellut perinteistä kesälukumaratonia, puhumattakaan yhteisen maraton sovittujen päivämäärien tarkistamisesta. 

Niin siinä sitten kävi, että heinäkuun loman maratonpäivät olivat jo ohi, mutta sehän ei tietenkään estä pyhittämästä päivää kirjoille ihan itsekseni. Isäntä aloitti työt tänä aamuna, minulla on vielä pari päivää virallista lomaa jäljellä. 

Oivallinen hetki kaappien siivoamisen sijaistoiminnoille siis ? 

Lukemisestakaan ei ole pulaa. Kirjojen ostokielto on näköjään kokonaan kadonnut mielestä sen jälkeen, kun lopetin Storytelin tilauksen. Pinoja löytyy sieltä sun täältä, kun Ranskan ostokset ja viikonlopun Ropeconin fantasiasaalis etsivät tiukassa (kirjaimellisesti) olevaa tilaa hyllyistä. Kuvassa näkyy pieni osa ostoksista sekä vanhempaa satoa. Luulisi noista löytyvän viihdykettä vuorokaudeksi. 

Eilen sain jo loppuun Kalmanperhon kutsun, vaikka suunnittelin sitä sujuvaksi maratonin aloituskirjaksi. Se osoittautuu niin sujuvaksi, että luin vetävän tarinan jo ennen maratonin alkua. Nyt pitää tarkistaa, milloin mahdollinen toinen osa on ilmestymässä. 

Mutta nyt tähän päivään. Virallinen aloitus kello 11 ja ensimmäisenä lukuun Guillaume Musson La jeune fille et la nuit.

kello 14 - luettu 91 sivua

Ei ole tämä maratoonari sama kuin ennen. Luin Mussoa 91 sivua. Sitten söin ja juttelin puhelimessa siskon kanssa. Lähdin rantaan kahville isännän seuraksi. Hups vain, kello on jo kaksi. No, ehkä siirryn tästä uudelleen rantapuistoon varjoon istumaan... täällä kotona on ainakin aivan liian kuuma. 

puoli kuudelta - 109 + 214 = 323 sivua ja 17 minuuttia 

Lähdin ulos kuumuutta pakoon ja istuin hetken rannalla. Vähän aikaa luinkin. Sitten palasin kotiin. Varjot olivat jo pidentyneet, joten istahdin lukemaan Hanna Morren Vastatuulen lohikäärme-kirjan alusta loppuun. Viiihdyttävä ja sopivan julma nykyaikaan sijoittuva lohikäärme tarina nuoresta naisesta, joka saa kuulla perimänsä olevan osittain lohikäärmeen sukua. Tiettyjen ominaisuuksien myötä tulee myös ikiaikainen velvollisuus tuottaa jälkeläisiä, mikä ei Heta Louhikkoa miellytä lainkaan. 

Pidin kirjasta. Se muistutti minua monista lukemistani nykyaikaan sijoittuvista fantasiaromaaneista, mutta oli maanläheisempi ja Suomeen sijoittuminen toi oman vibansa. Pidin myös Hetan kapinallisuudesta ja kuitenkin perimän vaikutuksesta hänen toimintaansa. Miehetkin olivat sopivan kliseisiä, mutta kuitenkin moderneja. En oikein tiedä, miksi minulla kesti niin kauan tarttua tähän, mutta hyvä, että nyt sentään. 

Äänikirjana kuuntelin loppuun jo aiemmin aloittamani Muumit ja suuri tuhotulva - peräti 17 minuuttia matkalla rannalle. Latasin Elisa Kirjan kaikki äänikirjat omaan talteen, nyt kun palvelu yhdistyi BookBeatin kanssa. Yli sata ostamaani kirjaa olisi jäänyt kokonaan pois eli ne eivät olisi olleet saatavilla BookBeatissa. Löysin puhelimeeni sovelluksen, jolla voin kuunnella tallentamiani äänikirjoja. Nyt siis palaan klassikoihin. Muumit näköjään ensimmäisenä. 

Yllättävän vähän olen Storytelia kaivannut, mutta siihen taitaa olla syynä viime aikojen kirjahamstraus. Ei ole pulaa lukemisesta. Ensi maanantain lomaltapaluun jälkeen todennäköisesti tulee olemaan enemmän pulaa lukuajasta. 

klo 22 - ei tullut kuin 40 sivua lisää 

Vähän etenee onnahdellen tämä maraton. Pieni päänsärky ja iltapuuhat ja televisio ovat vieneet huomion. Luin vain Miten kirjani ovat syntyneet - teoksesta Petri Tammisen, Johanna Venhon ja Pauliina Haasjoen kappaleet. Kirjailijoiden metodeja ja ajatuksia on aina mielenkiintoista kuunnella tai niistä lukea. 

Aamulla yhdeltätoista - +17 sivua

Niinhän tässä kävi, että lukeminen hiipui, kun nukkuminen vei voiton. Vain Mikko Rimmisen osuus Miten kirjani ovat syntyneet-teoksesta tuli eiliseen lisää. Ei vaan riittänyt aika eikä into lukemisee, eikä se ole niin vakavaa. Nautin siitä, mitä luin, eikä kirjoihin tarttuminen toivottavasti lopu tähän. Vaikka nyt on kyllä taas niin kuuma päivä, ettei aivoissa tapahdu mitään. 

Tällainen maraton tällä kertaa: 380 sivua ja 17 minuuttia

Ex Tempore (tai ainakin melkein) lukumaraton

Kun eilen nyt tuota lukumaratonia tulin ajatelleeksi niin ajattelin pitää ihan itsekseni jonkunlaisen ex tempore maratonin. Se tarkoittaa lukemista kohta kello yhdeksästä huomisiltaan yhdeksään - tai no, sen mitä ehdin ja jaksan. Ei ole niin nokonuukaa. 

Jos joku haluaa tulla mukaan, niin tervetuloa. Tähän postaukseen laitan edistymisestäni aina välillä ja kaipa sitä Instaankin pitää jotain merkitä.

Valmistelut ovat yllättävän hyvässä jamassa. On makrillipateeta ja herneitä, isäntä + muu perhe tietoinen sekä tietysti kirjoja vino pino odottamassa. 

Kirjastosta minulla on lainassa ja luvussa tällä hetkellä mm. 

• David Suchet: Sanoin ja kuvin - omaelämäkerta. Sen voisin lukea loppuun. 
• Sylvia Beach: Shakespeare and Company. Luin jonkin aikaa sitten romaanin Pariisin kirjakauppias, joka oli fiktiivinen tulkina Sylvia Beachin elämästä ja kirjakaupasta. Tämä on hänen itsensä kirjoittama. 

Äänikirjaksi taidan ottaa Yle Areenasta löytyvän version Kadonnutta aikaa etsimässä kirjasarjasta. Seuraan Levoton lukija (Kirsi Piha) Proust lukupiiriä. Luen ranskaksi ja kuuntelen suomeksi. Tai ainakin näin nyt alkuun, kun ollaan vielä osissa, jotka olen lukenut jo aiemmin kesälomaprojekteina. 

Mutta nyt lienee aika siirtyä kirjojen suuntaan. Ihan ensimmäiseksi tartun taas näyttelijään sen ainoan oikean Poirotin takana. 

kello noin 9 yhdeksän illalla - lauantaina 22.7.  - Tästä se alkaa...

Su aamulla ennen yhdeksää 

Tästä on näköjään tulossa tällainen "lue kirjat loppuun" - lukumaraton. David Suchetin kirjasta luin viimeiset 80 sivua ja samoin sänkylukemisena Marie Antoinetten salaisen palvelun edesottamuksia keskellä vallankumousta ennakoivia leipämellakoita 91sivua. 

Jotain tietysti pitää aloittaakin eli luin peräti 19 sivua Sylvia Beachin Shakespeare & Company -kirjaa. Se on toki mielenkiintoinen, mutta tyyliltään hieman hitaasti luettava eli ei varsinaisesti lukumaratonmateriaalia... 

David Suchetin Sanoin ja kuvin - Omaelämäkerta oli mielenkiintoinen. Hän kertoo elämästään, arvoistaan, tavastaan lähestyä näyttelijän työtä sekä tietysti hieman myös 25 vuoden Poirot-pestin vaikutuksesta ihan kaikkeen. 

Kuten varmaan suurin osa Suchetin nimen tietävistä, minullakin on jonkinlainen yhtäläisyysmerkki hänen ja Poirotin välillä. Ihminen roolin takana on tietysti otain ihan muuta. Muistan hätkähtäneeni katsoessani dokumenttia Idän pikajunasta, jossa David Suchet matkustaa nykypäivänä kuuluisan junan kyydissä. Ei aksenttia, ei viiksiä... kesti hetken tottua, vaikka toki olen aina tiennyt Hercule Poirotin olevan fiktiivinen hahmo. 

Suchet osaa myös kertoa kiinnostavasti näyttelijän työstä ja sen muutoksista pitkän uransa aikana. Viitenkymmeneen vuoteen mahtuu kaikenlaista yhden ihmisen elämässä ja maailmakin näyttää nykyään kovin erilaiselta. 

Kaikkiaan siis tutustumisen arvoinen teos, vaikka en ehkä osaa arvosta valokuvien taidokkuutta niiden ansaitsemalla tasolla. Lähinnä mietin, että olisi ollut kiva kuulla enemmänkin kaikista muotokuvissa olevista ihmisistä. Nyt tarkennusta tuli vain muutamista. Ehkä he ovat anglosaksisessa maailmassa niin tunnettuja, ettei selitystä tarvita, mutta minulla jäi monta kuvaa tunnistamatta. 

Illansuussa seitsemältä  

No joo, niinhän tässä on käynyt, että elämä (ja kuolema suruviestin muodossa) tuli väliin. 

Olen minä silti toki lukenutkin ja erityisesti kuunnellut. Huomasin Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä Yle-version olevan varsin hyvää salikuunneltavaa. Itse asiassa se sopi yllättävänkin hyvin ja varsinkin alkuverryttelyyn. Kaikkiaan kuuntelin 57minuuttia. 

Muu lukeminen jäi tänään melko vähäiseksi. Jatkoin Annukka Salaman Ripley-Nopea yhteys -romaania ja vähän kyllä mietin, että ehkä oli Totolle vielä aikainen. Tosin hän kertoi kirjasta pitäneensä eli todennäköisesti vain minä olen ajasta perässä. 

Ripleytä lukiessani huomaan olevani vanha. Pelikokemukset ovat minulle ihan vieraita, vaikka tavallaan tunnistan tunnelman omien poikien perusteella. Peleistä minulla ei ole mitään käsitystä. Sujuva ja viihdyttävä kirja kuitenkin, ja hyvin tulee esiin varsin ajankohtaisia teemoja esim. rajoista ja suurista tunteista.

Illalla yhdeksän jälkeen 

Eipä tämä tulos päätä huimaa, mutta oli ihan kivaa kuitenkin 

Sivuja yhteensä 310 - kuunneltuja minuutteja 57

Kaukana ollaan huippuvuosista, mutta ehtiihän noita maratooneja vielä :-) 

Ex tempore lukumaraton! Mut ensin grillataan... (Kesälukumaraton 2022 erä 3)

Oli taas mennyt minulta ihan ohi, mutta nythän on venetsialaisviikonloppu ja kesän kolmas kirjabloggaajien lukumaraton. Onneksi osallistua voi koko viikonlopun ja aikaa tarvitaan "vain" 24h. Ihan tuota minulla ei itse asiassa ole, kun huomenna on yhdet rippijuhlatkin, mutta taukohan vaan lisää lukukuntoa. 

Eli siis... hyppään mukaan. Kunhan saadaan nämä grillaukset ensin tehtyä ja hampparit nassuun. 

Päivitystä siis tulossa... 

Nyt kun pihvit ovat paistumassa, ehdin hetken miettiä lukusuunnitelmaakin. Olen huomannut toimivaksi tavaksi aloittaa lukumaratonille uusi kirja. Silloin puhti säilyy ja tulee hyvä edistymisen tunne (siis jos kirja on hyvä). Nyt voisi pinoon valita vaikka seuraavia : 

• Leena Parkkinen : Neiti Steinin keittäjätär - houkuttanut jo jonkin aikaa, mutta tartuinkin välillä Alastair Reynoldsin Noidankehään. Se ei ole vielä lopussa, mutta jos nyt välissä tässä lukumaratonilla... (ekirja)
• Metsä meidän jälkeemme sai Tieto-Finlandian 2019. Se on odottanut pöydällä jo jonkin aikaa. Ehkä nyt on aika. 
• Cressida Cowell : Taikuuden aika - Pako Karminkarista . Toinen osa ja edellisen taisin myös lukea lukumaratonilla. 

Mustia hevosia löytynee fiiliksen mukaan, mutta näillä lähdetään. 

Heinäkuun lukumaratonin tulos muuten löytyy täältä. En ihan odota pääseväni samanlaiseen tulokseen... 

N.Y.T. NYT! 

Tai siis noin kahdeksalta aloitan lukemisen ja niinhän siinä kävi, että takavasemmalta kiilasi musta hevonen ensimmäiseksi, jota lienee mukava lukea odottaessani Kamadon kylmenemistä. Siinä oli äsken vielä asteita melkein 300 ja lohifileen savustamiseen pitäisi laskea alle 150 paikkeille (tai vähän yli aloittaessa). Nyt kärvistelen, kun tuntuu grillilämpöä menevän hukkaan. Yleensä keksin kaikenlaista grilliin pantavaa ja syömme sitten kaikenlaista grillattua koko viikon. Tänään ei ole mitään muuta kuin lohi. Hirveää tuhlausta! 

Mutta siis se kirja. Tartunkin ensimmäisenä hyvänmielen dekkariksi mainostettuun David Casarettin kirjaan Kuolema Kukko-onnen majatalossa. En ole tainnutkaan lukea aikaisemmin Thaimaahan sijoittuvaa dekkaria, ainakaan muistaakseni. 

Mutta nyt lukemaan. 

Aamulla puoli yhdeksältä

Sain kuin sainkin luettua dekkarin loppuun illalla. Goodreadsin mukaan olen siis lukenut 379 sivua. 

Kuolema Kukko-onnen majatalossa oli leppoisa kuvaus eettisestä sairaanhoitajasta pienen thaimaalaiskaupungin sairaalassa, jonka päättelykykyä tarvitaan selvittämään niin odotushuoneessa kyykkivän miehen arvoitus kuin auttamaan poliisia löytämään useamman aviomiehen kuolleena päivystykseen tuonut nainen. Pienen pientä jännitystäkin kirjasta löytyy, mutta ei mitään kamalaa, eikä yöunien puolesta tarvitse pelätä.

Aika paljon kului sivuja päähenkilön pohdintoihin ja lievään huijarisyndroomaan, mutta kyllä tuon luki lauantai-illan viihdykkeeksi oikein sujuvasti. Plussaa myös tapahtumapaikasta sillä en kauheasti ole lukenut Thaimaahan sijoittuvia kirjoja. (Jos yhtää). Kirjailija ei kuitenkaan ole "paikallinen", joten en mene vannomaan autenttiuutta, mutta en kyllä nyt jaksa myöskään miettiä kulttuurista omimista miltään näkökantilta. 

Aamiainen sujui mukavasti pihalla Ella Kannisen seurassa. Luin uudelleen Kotona Italiassa -kirjan loppupätkän, sillä olen tainnut edellisellä kerralla olla aika väsynyt. Aloitin siis uudelleen Piemontesta ja Sukuloiden viinitilasta ja sivuja kertyi nopsaan noin 80. Pientä huijausta tietysti, sillä joukossa on sekä kuvia että reseptejä, joiden sivuja kääntelee tiiviiseen tahtiin, mutta kuitenkin. 

Aamukahvi terassilla on ihana kesärutiini, mutta pitää varmaan muuttaa jonnekin kauas maalle. On sunnuntaiaamu ja jostain kaikui koko ajan inhottava moottorin ääni. En tiedä, mikä se oli. Ei kuulostanut oikein autoltakaan. Olisiko Länsiväylällä tähän aikaan jo tuollainen humina ? Vai jotain pumppuja / puhaltimia päällä kaupalla tai läheisillä rakennustyömailla? 

Kaikkiaan siis sivuja tähän mennessä 379+80=459

Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä lenkille. Ennen minulla oli kävellessä aina luurit korvissa ja äänikirja päällä. Viime aikoina olen todennut minulle olevan  hyväksi keskittyä vain liikkeeseen, rannalla aaltoihin ja poluilla puiden suhinaan, ja vähän niihin kaupungin ääniinkin. Stressitaso alenee, ilmeisesti hyväkin äänikirja kuitenkin vie energiaa. Tänään teen niin kuin hyvältä tuntuu. Otan kuulokkeet mukaan, mutta en lupaa mitään. 

Kuva : Storytel apista 

Puoliltapäivin - ei tämä nyt mene ollenkaan suunnitellusti

Joo, kävin lenkillä ja totesin nyt tekeväni törkeän lukumaratonin huijausliikkeen. Kuuntelin nimittäin Storytelistä 9. jakson Juoksukoulua, sen Mindfulness jakson. En ole ihan varma, voidaanko sitä laskea lukemiseksi, tai siis äänikirjan kuunteluksi. Onhan siinä toki muutakin tekstiä ja asiaa kuin vain kehotuksia juosta tai kävellä, ja se on Storytelissä, mutta onko se kuitenkaan kirja ? Toisaalta, miksi ei ? Onhan hyvinvointikirjoja, joissa käydään samoja asioita ja annetaan harjoituksia. Erona tässä on se, että oletuksena olet lenkillä kuunnellessasi. 

Siis, nyt lasketaan 30min Juoksukoulua. Minun maratonistani (hehe..) tässä on kyse. 

Lenkin jälkeen istuin hetken ja sitten piti saada ruoka pöytään. Kävi helposti. Kun Kamado on kuumennettuna, teen aina lopussa savulohta. Se on NIIIIIINNNNN hyvää. Tällä kertaa syötiin salaatissa. Sekaan vain peruspalat salaattia, kurkkua, tomaattia - mukaan vähän fetaa ja paahdettuja cashew-pähkinöitä - ja tietysti sitä lohta, jonka tällä kertaa savustin makealla chilikastikkeella höystettynä. Ei kuulunut yhtään valituksen inahdusta pöydästä, eikä jäänyt fetanmurustakaan jäljelle. Onneksi lohta on vielä. Teen sittä yleensä kerralla reilunkokoisen palan. 

Lukeminen siis ei varsinaisesti onnistu kokatessa, vaikka tehtäviä tällä kertaa olikin minimimäärä. Äänikirja toimii. Siispä jatkoin joskus aloittamaani Veera Niemisen viihderomaania Kottikärrykaruselli. Siinä tallinpitäjä kertoo lakonisesti arjestaan. Toistaiseksi ei rakkautta ole näkyvissä ja elämä on yhtä lantarallia ja hysteerisiä asiakkaita, mutta olen aika alussa. Kuunneltu noin 40min, joista 30 tässä lukumaratonin aikana. 

Toistaiseksi en siis ole koskenut suunnittelemiini kirjoihin lainkaan. Ei haittaa. Luettuna silti tässä kohtaa 459 sivua ja äänikirjaa kuunneltuna tunnin verran. Ei yhtään hullummin. Maratonia jäljellä vielä 8h. 

Klo 20

Lukumaraton päättyy. Luin juhlien jälkeen vielä 34 sivua tietokirjaa ja kuuntelin jossainkohtaa vähän lisää Kottikärrykarusellia. 

Metsä meidän jälkeemme on mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Olen vasta ihan alussa, mutta jo nyt en ihmettele, miksi se sai Tieto-Finlandian.  Metsä on suomalaista ydintä, jonka mitä ilmeisimmin olemme jo melkein tuhonneet. Että silleen. 

Maratoonaus oli mukavaa. Ex tempore lähtö loi vapauksia, mutta silti tulos on varsin mukava. 

Sivuja yhteensä luettuna 493

Äänikirjaa kuunneltuna 1h37min

Ei huono ollenkaan. 

Kesälukumaraton 2022 erä 2 (päivittyvä postaus)

 

N.Y.T. se alkaa eli perjantaina 15.7. klo 20:30. 

Tämän kesän toinen lukumaraton. Ensimmäisen tulos olikin sitä tasoa, että siitä lienee helppo petrata - tai sitten ei. Se nähdään seuraavan 24 tunnin aikana. 

Ainakin kirjoja on valmiina listalla riittävästi - tosin aion samantien poiketa suunnitelmasta ja aloittaa maratonin uudella ostoksella, jota myös Toto aloitti lukemaan. Hän tosin ei taida tänään enää kirjaan tarttua, joten minä nappaan sen itselleni. Kyseessä on Eli Brown : Kummat. 

Jos muuten haluat myös tulla mukaan, niin ohjeet löytyvät Kirjailuja-blogista. 

Minä kirjoitan tunnelmia säännöllisesti tähän postaukseen ja jotain myös Instan puolelle @minna_vuocho.  Tervetuloa mukaan! 

Lauantai 16.7. klo 8

Ensimmäinen kirja luettu! Sain sen loppuun illalla ja se tarkoittaa 332 sivua jo. 

Eli Brown: Kummat

Oma ostos painettuna versiona

Eli Brownin Kummat on nuorten "fantasialänkkäri" - Mielenkiintoinen genremääritys sai minut ostamaan sen eilen Totolle luettavaksi. Niin, laji ja kuvaus oudoista esineistä ja seikkailusta. 

Itsekin tietysti olin kiinnostunut ja nyt luin sen jo ennen kuin Toto sai loppuun. Ymmärrän, miksi hänellä etenee vähän hitaasti, sillä tarinassa olisi aineksia vaikka mihin, mutta se jää jotenkin oudosti vajaaksi. Siihen ei uppoa samalla tavalla kuin Pottereihin tai Tolkieniin tai Narrin ja Fitzin seikkailuihin. 

En oikein osaa sanoa, mistä tarina töksähtää. Taikaesineet ja niitä etsivät saalistajat, everstikukko, noita... Elementit ovat paikoillaan, mutta jostain kiikastaa. Ehkä se on kaiken lävistävä synkeys ja yksinäisyys. On sodan uhka. Ystävät eivät tunnu todella ystäviltä vaan pettävät. He ovat matkatovereina, koska sattuvat paikalle ja intressit kohtaavat. Clover voi oikeasti luottaa vain itseensä. 

Tarinakaan ei jotenkin kehity. Se vain etenee. 

Silti, luin kirjan loppuun sillä miljöö on mielenkiintoinen ja kyllähän tarinassa tapahtuu. Saa nähdä, lukeeko Toto tuota koskaan kokonaan. Vähän harmittaa, kun maksoin kirjasta kuitenkin yli 25€. 

Eikä ole "lukukunto" sitä, mitä ennen. Aloitin maratonin 20:30 ja luin vähän yli puoleenyöhön. Sitten nukuin 7h ja tänään aamulla herätessä särkee pää vähän. Onneksi ei väsytä ihan samalla tavalla kuin viime päivinä muuten. 

Joka tapauksessa, aamukahville siirryin äänikirjaan ja taidan jatkaa sitä vielä hetken silmät kiinni sohvalla. Tiedän, siinä on riskinsä, mutta tällä kertaa näin. Ehdin kyllä vielä lukemaankin päivän aikana. 

Melkein klo 11

Kuuntelin Kyllikki Villan matkakertomuksen loppuun. Myönnetään, vähän ehkä torkahtelin sohvalla, mutta menin taaksepäin ne kohdat, joista en kuullut mitään. Luulisin, että kaikki. Ei niitä kauhean montaa lopulta ollut. 

Piti lähteä kävelyllekin, mutta aina noustessani sohvalta, alkoi sade ropista. Niinpä palasin sohvalle. 

Toivon, että eläkkeellä voin tehdä jotain samanlaista kuin Villa. Matkustaa ilman tarkkaa suunnitelmaa, jäädä jonnekin pidemmäksi aikaa, kun siltä tuntuu. Myös  minä olen aina arvostanut enemmän pysähdystä uudessa paikassa kuin kiertomatkan nähtävyyksiä. Uskallanko ? Aika näyttää. 

Nyt on vähän tyhjä olo. Mitäs sitä seuraavaksi lukisi ? 

Pitää aloittaa, joku kirja ennen kuin menen suihkuun. Muuten saattaa tulla pidempikin tauko lukumaratonille. 

Noin 15:45

Lukumaraton etenee yllättävänkin jouhevasti. Olen jo reippaasti :suuremmissa sivumäärissä kuin viime kerralla. 

Sivuja kertyy parhaillaan Leena Parkkisen Galtbystä länteen romaanista. Se on odottanut hyllyssä jo useamman vuoden sillä jostain syystä tykkäämisjakaumani Parkkise kirjoissa on laajalla skaalalla. Tämä kyllä vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta. 

Tähän mennessä sivuja on kertynyt jo 132. Se tarkoittaa sitä, että kokonaissivumäärä on jo 464. Taidan päästä yli viidensadan, mikä on sellainen vähän epävirallinen tavoitteeni tällä kertaa.  

Äänikirjassakin vaihdoin seuraavaan. Martti Suosalon tähänastinen elämä vaikuttaa  mielenkiintoiselta ja toimi ruokaa laittaessa ja siivotessa vallan mainiosti. Toistaiseksi olen kuunnellut 41min eli yhteensä 2h56min kuunneltu tähän mennessä. 

Nyt on pieni paussi ja sitten taas jatkuu. Vielä on useampi tunti lukuaikaa jäljellä... 

klo 19:30

Luin Parkkisen loppuun. Pidin siitä, vaikka tarina onkin ehkä vähän hajanainen ja hämmentävä. 

Kaikkiaan sivuja 339 eli kokonaisuudessaan olen lukenut 671 sivua

Nyt tässä pohdin, vieläkö jaksan jotain lukea. Tekisi mieli jotain kevyttä ja viihdyttävää. 

20:30 Se oli sitten siinä

Vielä ehdin lukemaankin. 

Tartuin Cressida Cowellin Taikuuden aika -sarjan ensimmäiseen osaan Noitakuningas herää. Kuvia, sujuvaa tekstiä ja selkeää kieltä. Nopsaan eteni ja lisäsin loppusaldoon vielä 272 sivua. 

KOKONAISTULOS : 943 sivua ja äänikirjaa 2h56min 

-Aikamoista. En odottanut ihan näin suurta tulosta. 

(Luku)päiväkirja: Jospa sitä vaikka valmistelisi lukumaratonia...

Viimeksi maratoonatessa tajusin maratonin alkavan samana aamuna. Nyt kun olin tosiaan aloittamassa maratonia viikon verran etuajassa, niin voisin vaikka hyödyntää tämän väliajan ja oikein suunnitella. Tosin minun suunnitelmillani on taipumusta muuttua aina viime hetkellä, mutta ei sillä väliä. 

Tämän kesän toinen lukumaraton siis järjestetään 16.-17.7.2022. Ohjeet ja ilmoittautuminen tällä kertaa Kirjailuja - blogissa. 

Tässä siis lukusuunnitelmia.

Painettuina kirjoina : 

• Cressida Cowell : Taikuuden aika - Noitakuningas herää. Toto luki tämän ja ihan tykkäsi. Ehkä siis minäkin. Ainakin helppoa ja nopeaa lukumaratonille :-) 
• Leena Parkkinen : Galtbystä länteen - Tämä on odottanut hyllyssä tosi kauan ja osui silmiin. 
• Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko - Samaaneista saunatonttuihin - Mielenkiintoista, ei niin superkevyttä. 
• Agathe de Lastic & Soledad Bravi : Dans la tête de mon ado - Törmäsin tekijöihin Biarritzissa lasten kirjakaupassa, jossa he olivat signeeraamassa kirjaansa teini-ikäisten aivoituksista. Kirjassa siis kuvataan, mitä tapahtuu teini-ikäisen päässä ja miten käynnissä olevat  muutokset näkyvät käytöksessä jne. Ihan mielenkiintoista siis, vaikka meillä vanhin täyttääkin jo 20 ja seuraavakin on täysi-ikäinen kesän loppuun mennessä. Kirja vaikutti hyvin ranskalaiselta sekä piirrostyyliltään että lähestymistavaltaan. Katsotaan.  

ekirjoina : 

• Minna Mikkonen: Amelian luut - siis jos en ole lukenut tätä loppuun ennen lauantaita. 
• Max Seeck: Kauna - minulta on vielä lukematta Jessica Niemi-sarjan kolmas osa. Selviääköhän tässä jotain niistä noitajutuista ? Ekan osan loppu jäi jotenkin häiritsemään. 
• Virpi Hämeen-Anttila: Kalman kevät - Björk on sarjana jotenkin jäänyt minulla kesken. Pitäisiköhän yrittää uudelleen ? 
• Lucinda Riley: Myrskyn sisar - ehkä tällainen sopisi lukumaratonille ? 
• tai sitten Elena Ferrante: Loistava ystäväni 

Nuo kaksi viimeksimainittua (sarjaa) ovat minulla odottaneet jo kauan. Ehkä liikaa hypetystä eikä Seitsemän sisarta aloitusosa ollut minusta ihan hypetyksen arvoinen. Ferrantesta taitaa olla joku kesähaastekin menossa. Ehkä... 

Äänikirjat tuottavat minulle tällä hetkellä päänvaivaa. En oikein jaksa keskittyä niistä mihinkään. Kuunneltavina kesken tai Storytel kirjahyllyssä vuoroaan odottamassa on tällä hetkellä seuraavanlaisia. Saa nähdä, mitä tulee maratonin aikana kuunneltua, vai tuleeko mitään... 

• Leighann Dobbs, Traci Douglass: Cry Wolf - tämän pitäisi olla fantasiahömppää, mutta onko se hyvin kirjoitettu ? Jää nähtäväksi. Yhtään en tällä hetkellä jaksa kuunnella, jos ei teksti ja tarina suju... Liekö tämä nyt kolmas vastaavanlainen viimeisen parin päivän aikana. Toiset loppuivat 10min jälkeen, joten ei niistä sen enempää.  
• Patti Smith: M Train - OK. Pientä huijausta. Olen lukenut tämän aikaisemmin ja rakastin kieltä. Ajattelin kuunnella kirjailijan itsensä lukemana... 
• Kyllikki Villa: Äidin lokikirja - Rakastin Vanhan rouvan lokikirjaa, joten loputkin ovat itsestäänselvä lisäys kuunteluun, kun löysin Storytelista
• Johanna Venho: Martti Suosalon tähänastinen elämä - Käsittääkseni mielenkiintoinen elämäkerta, jonka lukee aihe itse. Pakkohan se on kuunnella. 

Joko noilla pärjäisi yhden maratonin verran ? 

Sitten pitäisi miettiä eväät. Vuosien ja monien lukumaratonien kokemuksella voin sanoa, että tankkaus on lukumaratonin onnistumisen kannalta A ja O. Lisäksi oletan makuaistinikin viikonlopuksi sen verran palautuneen, että voin senkin puolesta keskittyä rauhassa myös tähän puoleen. 

Perinteisesti kesämaratonille kuuluvat herneet, joten niitä pitänee hankkia nytkin.  Useamman kerran on isäntä tehnyt makrillipateeta ja sehän on tähän touhuun ihan täydellistä. Maskin turvin kai uskaltaudumme jo ostoksillekin, joten hyvällä tuurilla löytyisi ehkä aineksetkin. 

Lisäksi olen tässä joutessani laittanut uuden juuren aluille ja sen pitäisi olla (hyvällä tuurilla) käyttövalmiina juuri sopivasti ennen maratonia. Hapanjuurileipää ja makrillipateeta... herneitä... Niin, ja tietysti jäätelöä... 

Taidankin mennä seuraavaksi hoitamaan valmistelujen kolmannen (ja ehkä tärkeimmän) osuuden eli perheen informoimisen ja huoltojoukkoihin nakittamisen. Ei taida isäntä vielä arvata, mikä odottaa... 

(Luku)päiväkirja: Hupsheijaa! Kesälukumaraton! - päivittyvä postaus

 

Ulkona on kuuma, siis ihan oikeasti. Lämpötila nousee lähemmäs neljääkymmentä, eikä oikein jaksa tehdä mitään. Paitsi tietysti lojua paikoillaan ja lukea! Onneksi silmiini osui muistutus Kirjabloggaajien kesälukumaratonviikonlopusta. Se on juuri tänään. 

Lukumaratonille siis voi osallistua tämän viikonlopun aikana. Se kestää 24 tunnin ajan, osallistujan valitsemassa kohdassa. Emäntäjä tällä kertaa Yöpöydän kirjat - blogi, eli sieltä löytyvät tarkemmat säännöt. 

Minä en varmaan koskaan ole osallistunut lukumaratonille valmistelematta. Olen tehnyt kirjalistoja, määritellyt herkkueväitä ja muutenkin miettinyt maratonin kulkua. Vakavasti en tosin ole ottanut koskaan, tämän on tarkoitus olla nautinnollista ja kivaa! 

Tällä kertaan hypätään spontaanisti keskelle maratonia. Aloitin tänään lauantaina klo 12. Huomisesta lähtien kelit viilenevät, joten keksitään varmaan ohjelmaa. Töitä on vielä perjantaihin saakka ja maanantaina Biarritziin saapuu myös Keskimmäinen. Paras hetki lukea on siis juuri nyt. 

Tai niin ainakin kuvittelin ja tartuin Storytel-lukijaan. Sieltä löytyi ladattuna useampiakin romaaneja, mutta jokin piti valita. ¨

Anne Leinonen : Kirjanoita 

Urbaania fantasiaa, jossa nuori päähenkilö ja suuressa osassa kirjat. Täydellistä. 

Storytel-lukijassa sivumäärien laskemisessa hankaluutena on se, että siinä lasketaan sivuklikkauksia. Ikänäköisen isommilla kirjasimilla siis saa enemmän sivuja kuin nuorilla silmillä. Siksi pitää katsoa kai sivumäärät Goodreadista ja arvioida sen mukaan. Ei kai se niin nokonuukaa ole. 

Aloitin siis tyytyväisenä lukemaan ja kirja osoittautui sujuvalukuiseksi ja mielenkiintoiseksi.  Puoli tuntia ehdin rauhassa lukemaan, mutta sitten kävi perinteisesti. 

No, ehdinpä sitten kirjoittamaan tämänkin artikkelin. 

Eikä hätä ole tämännäköinen. Onhan minulla muitakin vaihtoehtoja. Painettuja kirjoja en ole tällä kertaa kantanut mukanani, mutta Kobo ja puhelin löytyvät. Nyt pitäisi sitten vielä päättää kuuntelenko Maila Nurmen Vampira-elämäkertaa vai tartunko perinteiseen Ranska-lukemiseeni eli Marcel Proustiin... 

Itse asiassa taidan tosiaan vaihtaa välillä äänikirjaan ja kurkata, mitä mahdollisesti söisimme lounaaksi. Kävimme aamulla halleilla ostoksilla keräämässä kylminä syötäviä herkkuja - kinkkua, chorizoa, brandade de mourue (eräänlaista turskamössöä), turskapalloja, kirsikoita, nektariineja, leipää... Ei ihan heti tule nälkä, vaikkei tässä helteessä teekään mieli ruveta kokkailemaan. 

Eli vuorossa

Vampira - Maila Nurmen tie Hollywoodiin

Sandra Niemi

lukija: Armi Toivanen

3:30:42 eteenpäin

Illemmalla puoli yhdeksän maissa 

Vampiraa olen kuunnellut tunnin verran ja Kirjanoitakin on edennyt, mutta ei tästä nyt mitään maratonin huippusuoritusta ole tulossa. Käytiin nimittäin rannallakin - tosin pikkuisen myöhästyttiin ja keli ehti muuttumaan. Ei siellä varsinaisesti kylmä vieläkään ollut, mutta taivaan vetäessä pilveen ja tuulen noustessa laski lämpötila sellaiset hulppeat 15 astetta. Onneksi hellepäivät olivat lämmittäneet vedet, eivätkä edes nousuveden suuret aallot saaneet Atlantin reunaa viilenemään. 

Nyt taas Kirjanoidan pariin ja toisella silmällä vähän rugbymatsia isännän seuraksi.

Sunnuntai klo 12

Se oli siinä tällä erää. Kaukana ollaan lukumaratoonauksen huippukunnosta, mutta toki jotain tuli luettua. 

Kaikkiaan luin yhden kirjan loppuun, seuraavaa osaa kolmanneksen eli 228 sivua + 75 sivua = 303 sivua

Kirjoina Anne Leinosen Kirjanoita ja Noitakirja. Tarina kirjoihin perustuvasta taikuudesta ja Helsingin toisesta ulottuvuudesta on mielenkiintoinen. Pidän miljööstä ja maailmasta. 

Jäin kuitenkin pohtimaan, miksi suomalaiset fantasiakirjat tuntuvat jotenkin töksähteleviltä. Niistä puuttuu jotain, mikä vanhemmissa fantasiakirjoissa luon soljuvuuden ja tarinan jatkumon. Kyse ei ole kielestä, vaan tyylistä. Pitää kiinnittää tähän huomiota. Onko kyseessä jotenkin yksinkertaistettu tekstityyli nuortenkirjoihin vai kirjoittavatko suomalaiset kirjailijat vähän töksähdelleen? Minulle tuli samanlainen olo myös Kenties tapaan sinut vielä-kirjan kohdalla ja muistan miettineeni jotain vastaavaa myös joidenkin muiden kirjojen kohdalla. Onko muilla samanlaisia kokemuksia ? 

Lisäksi kuuntelin Vampiraa 1h6min. 

Lukemisen lisäksi käytiin rannalla, nukuin pitkän (mutta levottoman) yön, käytiin aamukävelyllä ja puhuttiin puheluja Suomen suuntaan. Ihan kiva viikonloppu siis ja vielä on sunnuntaita jäljellä. 

Kesälukumaraton - vielä ehtii! (päivittyvä postaus...)

Tänään on kirjabloggaajien kesälukumaraton! Minun maratoonaussuunnitelmiani vähän sotki kohdalle osunut reissupäivä, mutta vielä ehtii. Nyt ollaan taas kotona ja maratonpäivää jäljellä. 

Maratonia emännöi tällä kertaa Oksan hyllyltä-blogi, joten sieltä pääsee vierailemaan kaikissa maratonille osallistuvissa blogeissa ja tietysti seuraamaan muidenkin mahdollisesti edistymistään ilmoittavien maratoonausta. Myös tarkemmat säännöt ovat luettavissa maratonpostauksesta. Minä hyödynnän kohtaa 

"Maratonin voi aloittaa perjantain 31.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 2.8. (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00). Olennaista on, että ainakin osa lukemisesta/kuuntelusta ajoittuu varsinaiseen maratonpäivään eli lauantaihin 1.8."

Aloitan siis virallisesti maratonsuoritukseni lauantaina 1.8.2020 klo 19 ja se jatkuu sitten sunnuntaina samaan kellonlyömään. 

Valmistelut ovat tällä kertaa olleet lievästi sanottuina minimaaliset. En vaan ehtinyt, kun normaalin mökkeilyn lisäksi pohdittiin siskon asunnonostosuunnitelmia. Jännä viikko, mutta lopputulema on ihastuttava kaksio pinkillä seinällä. 

Tankkausta ei siis ole oikein muuta tiedossa kuin mustikoita ja mahdollisesti uutta mustaherukkahilloa paahtoleivällä (mikäli saan aikaiseksi hillon keittää äänikirjan lomassa). Vaan mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan, kun minulla on keittotaitoiset teinit molemmat vaihteeksi kotosalla... Vaikka isänsä reissussa liisustaakin, on ruokahuolto siis turvattu. 

Kirjalistalta löytyy useampikin kesken oleva: 

• David Mitchell: Luukellot 
• Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki 
• Enid Blyton: Seikkailujen saari (Toton kanssa kuuntelussa edelleen) 
• Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys
• Emily Organ: Limelight (äänikirja)

Lisäksi totesin, että kaipa minunkin pitää lukea Toton mökillä ahmaisema Sensored Reality : Beta... ihan jo senkin vuoksi, että jotenkin se näytti olevan 9-vuotiaalle melkein liian jännä. Onkohan äidillä tapahtunut pieni virhearviointi kesäkirjojen hankinnassa? Yleensä luen kaikki ensimmäisenä, mutta nyt en ehtinyt. 

En tiedä ehdinkö nytkään, sillä tuossa on aikamoinen lista maratonluettavaksi. Viime kertoina eivät minun saavutukseni ole päätä huimanneet, eikä lukukunto ole nytkään ihan parhaimmillaan. Väsyttää jo valmiiksi ja pää on tokkurassa hartiajumien vuoksi. Liikaa virkkausta eikä mökkikuskina oleminen tainnut ollenkaan auttaa asiaa. 

No, tämä ei ole niin vakavaa, vaan kivaa! Kohta lähtee... 

21:30 

Emily Organ: Limelight 

3:18 => 5:08 eli 1h50min kuunneltuna. Samalla ehdin kauppaan, leikkasin yhden kirvojen valtaaman krassin ja tein yhden leipätaikinan. Tehokasta. 

Penny Green sarjan ensimmäinen osa on viihdyttävä 1800-luvun loppuun sijoittuva dekkari, jossa reportterina työskentelevä Penny Green pääsee mukaan tutkimaan kuuluisan näyttelijättären murhaa. Hän tunsi uhrin vuosia aiemmin, ennen kuin tämä hukkui laivaonnettomuudessa. Nyt sama henkilö kuitenkin löydetään ammuttuna hautausmaalta. 

Ainakin toistaiseksi ei sen paremmin Penny kuin poliisikaan, lukijasta puhumattakaan ole tullut ratkaisusta yhtään viisaammaksi, mutta mielenkiintoisia kiemuroita löytyy henkilöiden elämästä ja historiasta. 

Samalla tutustutaan viktoriaanisen ajan naisemansipaation alkuun. Housut hameen alla pyöräilemässä tai halkiolla varustettu pitkä hame - voitteko kuvitella? 

Nyt seuraavaksi pitäisi saada Toto nukkumaan - ehkä siis vuorossa Seikkailujen saari ? Tai sitten voisin jopa ihan oikeasti istahtaa nojatuoliini lukemaan jotain. 

Sunnuntaina 9:15

Ihan on mennyt äänikirjoiksi. Kuuntelimme Toton kanssa 15min Seikkailujen saarta ennen kuin uni voitti ja tänään jatkoin vielä Limelight-dekkaria eteenpäin. Tarina ei oikein etene, mutta ehkä tahti vielä kiihtyy. Tähän mennessä 1h54min lisää eli yhteensä jo 3h44min... 

Luin minä vähän ihan "oikeaa" kirjaa. Aloitin illalla Sensored Reality Beta nuortenkirjaa. Ei ihme, että kiinnosti Totoa sillä pelimaailma on vahvasti läsnä. Tähän mennessä olen lukenut 94 sivua ja päähenkilö on jo joutunut tappeluun, saanut kutsun uuden konsolin betatestaukseen ja muutenkin on edetty vauhdilla. Taidan suihkun jälkeen jatkaa tuon parissa, kunnes on aika ruveta keittämään mustaherukkahilloa. Silloin jatkuu taas äänikirja. 

13:15

Jatkuu, jatkuu - äänikirjana pääasiassa. Piti nimittäin tehdä hilloja ja se onnistuu paremmin äänikirjan kanssa kuin sivuja lukiessa. Limelight on jo lopussa. 

:

Luin minä vähän sentään Sensored Reality Betaakin. Olen sivulla 166. 

Tällä hetkellä kokonaissaldona siis: 

Äänikirja minuuteissa  

• Emily Organ: Limelight 412min
• Enid Blyton: Seikkailujen saari 15min

Sivuja: 

• Anders Vacklin, Aki Parhamaa: Sensored Rality Beta 166s

Vielä on aikaa lukea - Maratonini kestää illalla kello seitsemään

19:45 SE OLI SITTEN SIINÄ

Lopetin toki jo seitsemältä, mutta sitten kutsuivat velvollisuudet kauppareissun ja iltaruokavalmistelujen muodossa. (Tosin jätin esikoisen taas keittiöön hoitamaan homman loppuun).

Tämän lukumaratonin aikana sain loppuun kaksi kirjaa ja lopullinen kokonaistulos on seuraava: 

Äänikirja minuuteissa  427min eli n.7h

• Emily Organ: Limelight 412min (kuunneltu loppuun) 
• Enid Blyton: Seikkailujen saari 15min

Sivuja yhteensä 441

• Anders Vacklin, Aki Parhamaa: Sensored Rality Beta 217s
• David Mitchell: Luukellot 224s (luettu loppuun)

Eivät ole minun lukumaratontulokseni entisaikojen tasolla, mutta oli ihana lukea! Heinäkuu oli loma-ajasta ja aiempien vuosien kokemuksista poiketen hiljainen kirjakuukausi - vain seitsemän luettua kirjaa. Ehkä elokuu on nyt sitten aktiivisempi ja lukeminen jatkuu tämän maratonkiihdytyksen vaikutuksesta. 

(Luku)päiväkirja: Mitä lomalla tehdään?

Kesästä villiintynyt krassi kasvulaatikossa

Maanantai 13.7.2020 

Mitä lomalla tehdään ? Ihan mitä huvittaa! 

Tai ainakin melkein. Minun kohdallani tuo on tähän mennessä tarkoittanut siivouksen välttelyä ja neuloosin pahenemista aste kerrallaan. Nyt katselin sukkien sijaan jo pitkän villatakin ohjetta... sellaista, jossa on isoäidin neliöitä helmana. Hivenen arveluttaa, mutta se voisi olla sopiva seuraava ikuisuusprojekti. Olenkin jo kohta sukittanut koko perheen... 

Yksi syy sukkien valmistumiselle löytyy lukemisesta, tai paremminkin äänikirjoista. Kuuntelimme nimittäin Toton kanssa Morriganin kutsumus-romaanin loppuun. Tykkäsimme molemmat! Siinä todella tapahtuu paljon, mutta homma pysyy kasassa. Vähän kärsimättöminä mietimme, koska kolmas osa ilmestyy suomeksi. Englanniksi näytti ilmestyvän elokuussa, mutta sehän ei Toton kohdalla oikein toimi. 

Noin muuten olen pääasiassa kuunnellut ihan älyttömän rasittavaksi näköjään (ennakoitavasti) muuttuvaa vampyyriviihdettä. Olisihan se pitänyt tietää. Nuori tyttö joutuu silminnäkijäksi vampyyrien ja heitä jahtaavien välienselvittelyksi ja päätyy vampyyrien huostaan. Dark, handsome and troubled... eikös tuo ole vampyyrisankarin arkkityyppi ? No joo, ei The Dark Heroine ehkä ole niin paha kuin voisi olla. Paremmin kirjoitettu kuin monet muut, mutta kuitenkin. Jos tämä jahkaaminen vielä jatkuu kovin pitkään ja tarina keskittyy katseisiin ja huokauksiin käytävillä itse juonen etenemisen sijaan, saattaa kuuntelu vielä tyssähtää. 

Toistaiseksi olen saanut aikaa kulumaan sen parissa yli 3,5h, ilman totaalipahoinvointia. Ehkä vielä hetken verran. Minulla on kaksi sukkaparia kesken, keskittymiskyky nollassa ja tarve jollekin tosi höttöiselle. The Dark Heroine menettelee tuohon tilanteeseen, mutta kyllä Kimppakämppä oli parempi. 

Joku kanssabloggaajista kehui Kimppakämppää jossain somessa ja heti innostuin. Kevyt hyvänmielenkirja epätavallisesta kimppakämppäasetelmasta, jossa yövuorossa toimiva sairaanhoitaja saa käyttää kämppää (ja sänkyä) päivät ja tee se itse-kirjojen kustannustoimittaja öisin. Herkullista, kun tietysti jossain kohtaa kohdataan ja... Ehdottoman suositeltava viihderomaani laiturilukemistoon. Harmi vaan, että se oli tarpeeksi hyvä houkutellakseen lukemaan nopsasti loppuun ja sitten piti etsiä jotain uutta ja tarpeeksi hyvää seuraavaksi. 

Tiistai 14.7.2020 

No nyt tuli kesäinen olo! Ilmoittauduin nimittäin 1.8. pidettävälle kirjabloggaajien lukumaratonille. Ei se ole kesä eikä mikään, jos ei edes yhtä päivää pyhitä kirjoille. 

Saattaa tosin olla, että treenaan jonkunlaisen puolimaratonin jo etukäteen. Olen niin kertakaikkisen huono lukemaan tällä hetkellä. Tekisin mieli, mutta en saa tartuttua kirjaan. Yleensä sitä kutsuttaisiin lukujumiksi, mutta nyt taitaa kyseessä olla vaan perinteinen saamattomuus - tai sitten neuloosi. Toton sukat valmistuivat aamulla ja kello on tuskin kahdeksan. Neuloessa voi toki kuunnella äänikirjoja, mutta ei se ole oikein sama asia. 

Yöllä ukkosti taas. Viime aikoina on ollut aikamoisia myrskyjä. 

Olemme lähdössä lyhyelle melontaretkelle huomenna. Pikkuisen hirvittää. Mitä, jos järvellä nousee kova tuuli tai tulee vettä niskaan kovemmin tai jos vaikka jäädään pysähdyssaareen jumiin? Olemme sen verran kokemattomia melojia, että kelin pitää olla suurin piirtein hyvä, jotta uskaltaudun vesille. 

Lauantai 18.7.2020

Tuntuu kuin lomaa olisi kestänyt jo vaikka kuinka kauan, vaikka takana on vasta ensimmäinen viikko. Luulen tunteen johtuvan tekemästämme pienestä lomamatkasta (sekä todennäköisesti myös helteiden paluusta). 

Emme lähteneet kauas, emmekä pitkäksi aikaa, mutta järviluonto ja tunnelmallinen hotelli veivät ajatukset irti arjesta. Näyttää siltä, että kesäinen melontaretki on löytänyt paikkansa lomaohjelmassamme. Tämä oli toinen kerta ja lyhyen kuvauksen löytää täältä.

Lukeminen puolestaan takkuilee pahemman kerran. Vain äänikirjoja tulee kuunneltua. 

Toton kanssa kuuntelemme Enid Blytonin Seikkailujen saarta. Tunnistan taian aikuisenakin, vaikka jonkin verran teksti onkin tyyliltää vanhentunut ja varsinkin tummaihoisen palvelijan kuvaus välillä pikkuisen kirskahtaa korvissa ikävästi. Aikansa tuote, mutta ehkä juttelemme Toton kanssa jossain vaiheessa aiheesta. 

Aloitin myös kuuntelemaan Kjäll Westön ja Juha Itkosen toisilleen kirjoittamia kirjeita eli 7+7 - levottoman ajan kirjeitä. Kirjailijat myös itse lukevat kirjeensä äänikirjassa, molemmat vielä oikein hyvin. Samalla tekstistä tulee jotenkin henkilökohtaisempaa. 

Olen muutaman jo kuunnellut ja ne ovat osoittautuneet todella mielenkiintoisiksi. Näin siksi, ettei kumpikaan kirjailijoista varsinaisesti kuulu lemppareihini, vaikka Westön Kangastus 38 olikin upea. Nämä kirjeet kuitenkin antavat kurkistusaukon kirjailijoiden elämään ja tapaan ajatella, samalla pohdiskellen myös ilmiöitä maailmalta. Koukuttavaa.

 

Sunnuntai 19.7.2020 

Toinen yritys. Kirjoitin jo kertaalleen, mutta tekstini katosi jonnekin bittiavaruuteen. Ilmeisesti en saisi hypätä toiseen sovellukseen tallentamatta ensin... Tällä kertaa piti käydä tarkistamassa Westön ja Itkosen kirjeiden julkaisemisvuosi. Se oli syksy 2019. 

Ihmettelin nimittäin ajan kulumista. Sitä, miten kirjeiden pohdiskelemista tilanteista ja tapahtumista tuntuu olevan ikuisuus. #Metoo, Ruotsin Akatemia, Unkarin vaalit - niiden jälkeenhän on tapahtunut jo vaikka mitä, mutta kirjeiden päiväykset ovat keväältä 2018. Toisaalta, miten niistä voi olla jo kaksi vuotta? Aika tuntuu samaan aikaan pitkältä ja silmänräpäykseltä. 

Ehkä oman vanhenemisensa itse asiassa huomaa erityisesti siitä, miten aika muuttaa olemustaan. Kalenterista huomaa kuun alun, sitten ollaan yli puolenvälin ennen kuin loppu häämöttää. Lapsena aika tuntui loputtomalta virralta minuutteja, sitten aika pilkkoutui päiviksi, sitten huomasi viikonloput ja nyt näyttävät viikotkin katoavan jonnekin. Hidastuukohan aika sitten uudelleen, kun oma tahti rauhoittuu ? Vai soljuvatko vuodetkin jossain kohtaa huomaamatta?

Huomaan samaistuvani enemmän Westön ajatuksiin. Olen iältäni aikalailla herrojen puolivälistä, mutta ehkä elämäntilanne vaikuttaa. Itkosella on kirjeissä pienet kaksosvauvat ja arki sen mukainen. Myös ajatukset ja niiden mukana teksti tuntuu asettuvan perheen piiriin ja pyrähdukset piirin ulkopuolelle ovat juuri sellaisia, nopeita kiepautuksia ja useimmiten palataan perheeseen. Westöllä puolestaan on selkeästi aikaa päästää ajatuksensa vaeltamaan. Hänellä riittää energiaa pohtia asioita kauempaa, oman elinpiirin ulkopuolelta, käännellä aiheita puolelta toiselle, tarkastellen. Ehkä aiheiden yleismaailmallisempi laajuus vetoaa tällaiseen jo pikkulapsiajan taakseen jättäneeseen. Sitä huomaa pyristelevänsä perhekuplasta ulos itsekin, on tarve katsoa kauemmas. Aiemmin ei kai yksinkertaisesti jaksanut. 

Toto-parka. Hän on vielä pieni ja joutuu keskelle vanhempien "itsenäistymiskautta" ja muutoksia. Pitää muistaa, että hänelläkin on oikeus tylsästi turvallisiin aikuisiin ja tasaiseen menoon. Lapset sopeutuvat, mutta heillä on myös oikeuksia.

Mitä ilmeisimmin 7+7 herättää ajatuksia. Se on hyvän kirjan merkki. Sunnuntai-aamusta puolestaan tekee hyvän se, kun ehtii miettimään. Istun terassilla, kahvikuppi kaipaa täydennystä ja tuore leipä levitää tuoksuaan keittiössä. Aurinko paahtaa jo, päivästä tulee kuuma. 

Tällä viikolla loppuun luettuja: 

Beth O'Leary: Kimppakämppä 

Ihan ehdoton lisä laiturilukemistoon. Tosin herätti pientä pohdintaa päähenkilön olemuksesta ja sen mahdollisesta vaikutuksesta juoneen... 

Lukumaratonvalmisteluja

Arvatkaapas kenellä alkoi tänään kesäloma!!!

Lomaan kuuluu erottamattomana osana kirjabloggaajien kesälukumaraton. Tänä vuonna järjestäjänä toimii blogi Unelmien aika ja minäkin olen ilmoittautunut mukaan. Vuorokausi pelkkää lukemista. Ei paineita, säännöt joustavat tarvittaessa. Tarkoituksena on olla kivaa - ja parastahan tässä on seurata muidenkin maratonin etenemistä. Kesälukumaratonilla ei olla yksin.

Tule sinäkin mukaan! 

Lukumaratoneissa, kuten kaikissa matkoissa tai tilaisuuksissa osa hauskuudesta on nimenomaan valmistelussa. Siksi minäkin tässä jo ryhdyin suunnittelemaan maratonsuorituksen osatekijöitä.

1. Ihan ensimmäiseksi tietysti pitää briiffata perhe. Minä sain luvan käpertyä kirjojen pariin ja isäntä hoitaa huushollin. Saa nähdä saanko kuopuksesta jopa lukuseuraa. 
2. Tankkaus (tai siis sen suunnittelu) on ihan vaiheessa, mutta onneksi vielä ehtii... 
3. Kaikkein tärkein osa-alue on tietysti kirjat. Tällä kertaa taidan keskittyä painettuihin opuksiin ja väleissä täydentää äänikirjoilla. 

Meillä rempattiin olohuone ja uudelleen kirjoja järjestäessäni tein myös hyllyn "en ole vielä lukenut, mutta ehkä joskus" - Hylly on melko täynnä, joten sieltä sitten kiinnostavimpia pinoon valmiiksi. Lisäksi tietysti vielä äänikirjoja vaihtoehdoksi.  E-kirjat jäävät Koboon tällä kertaa, nyt tyhjennetään hyllyä.

Kuvassa takana näkyy, että hyllyyn jäi vielä muutama. Näillä taitaa päästä kuitenkin alkuun...

• Ernest Hemingway : Kuolema iltapäivällä Ostin tämän pokkarina, kun ikänäkö ei vielä häirinnyt pienen präntin kohdalla. Saa nähdä, miten käy. Jos käy liian hankalaksi lasienkin kanssa, niin tämä lähtee kiertoon ja hankin sen vaikka sähköisenä. 
• Peter Mayle : Bon appétit Tähän pätee vähän sama kuin edelliseen präntin osalta. Muuten sisällöltään enemmän kevennys ja välipalaosastoa. 
• Minna Canth : Työmiehen vaimo Koska Minna Canth, enkä ole lukenut häneltä mitään. 
• Leena Parkkinen : Sinun jälkeesi Max. Olen lukenut Parkkiselta tasan yhden kirjan ja pidin siitä kovasti. Pari muuta on odottanut hyllyllä vuoroaan vähän luvattoman kauan. Jospa nyt siis... 
• Maritta Lintunen; Stella Tämä kiinnosti minua jo silloin, kun kuuntelin kirjailijan tarinoita sen synnystä ja musiikista. En ymmärrä, miksi se on edelleen lukemattomien hyllyllä. 
• Jarkko Volanen : Hiekankantajat Löysin hyllystäni. En muista yhtään mitään. Pakko siis lukea ja kerrankin aivan ilman ennakko-odotuksia. 

Lisäksi äänikirjoja löytyy puhelimesta pitkä lista, mutta täytynee keskittyä saamaan kirjastolaina loppuun eil Oyinkan Braithwaite: My Sister, the Serial Killer.
Vielä en ole sitä edes aloittanut, sillä haluan ensin saada loppuun Olli Jalosen Taivaanpallon. Huomenna on edessä kolme tuntia bussimatkaa Mikkeliin eli todennäköisesti kirjanvaihto edessä siinä kohtaa, jos kuopus suo...

Tässä vielä muistin virkistykseksi Lukumaratonin säännöt:

• Lue kirjoja ja kuuntele äänikirjoja 24 tunnin ajan. Kaikki kirjallisuus lasketaan mukaan (perinteinen kirjallisuus, sarjakuvat, runot, äänikirjat jne).
• Maratonin voi aloittaa perjantain 12.7. puolella tai sitä voi jatkaa sunnuntaina 14.7. (esim. perjantaista klo 17.00 lauantaihin klo 17.00).
• Maratoniin saa sisältyä taukoja, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan.
• Bloggaajat: Maratonista voi blogata etukäteen, sen kuluessa ja jälkikäteen. Postauksissa voi esimerkiksi kertoa lukusuunnitelmista, tunnelmista ja hyvistä lukuvinkeistä. Maratonin lopuksi tehdään koontipostaus, jossa kerrotaan luettu sivumäärä ja kuunnellut tunnit ja minuutit sekä luetut kirjat. Linkki postaukseen ilmoitetaan järjestäjäblogissa julkaistavassa koontipostauksessa.
• Instagrammaajat: Unelmien aika -tilin kohokohdista löytyy lukumaratonin story-pohjia, joita tulee käytää raportoitaessa lukumaratonille valmistautumista, etenemistä ja lopputulosta. Julkaisuissa ja tarinoissa käytetään tunnistetta #lukumaraton.
• Voit osallistua myös ilman blogia tai sometiliä ja ilmoittaa loppufiilikset, luetut kirjat ja sivumäärät kommenteissa.
• Seuraa halutessasi muiden lukumaratonia ja nauti tunnelmasta.
• Lukumaratonin tunnisteena on somessa #lukumaraton.

Se ois sitten kesälukumaraton 2018! - päivittyy (ehkä)

Ainakin kerran vuodessa on ihanaa pyhittää päivä lukemiselle. Useimmiten tämä päivä on minulla osunut juurikin heinäkuulle ja kesälukumaratoniin. Tämän vuoden heinäkuun kesälukumaratonia emännöi Unelmien aika-blogin Katriina ja minäkin ilmoittauduin mukaan!

Tosin osallistumiseeni liittyy pieni varaus... Kesäloma alkoi eli aikaa pitäisi olla, mutta tänään lähdetään myös reissuun. Yritin ohimennen sanoa, että minä sitten luen vaan kirjoja lentokoneessa, mutta ei mennyt läpi. Isäntä ilmoitti velvollisuuksiini kuuluvan myös perheen keskusteluihin osallistumisen ja tarvittaessa lapsien viihdyttämisen - tai no, lapsen. Teinit pitänevät jo huolen itsestään.

Silti, Kobo on matkassa, puhelimessa Elisa Kirja äänikirjoineen ja repussa vakaa aikomus lukumaratonin aloittamisesta lentokoneen pyörien irrotessa kentän pinnasta. Katsotaan, miten käy.

Tekin voitte halutessanne katsoa kurkkaamalla Instan puolelle. Sinne päivitän edistymistä, jos matkaseura ja Norwegianin lentowifi suovat.

Insta (Stories): Minna Vuo-Cho


Lukulista koostuu lähinnä Elisa Kirjan kesäalesta klikkailemistani kirjoista. Minä matkustan kevyesti, enkä kanna yhtään painettua kirjaa mukanani. Laukusta löytyvät vain Kobo ja puhelin...

Äänikirjavaihtoehtoja : 

• Mika Waltari : Kuka murhasi rouva Skrofin? (Tosin tämä on jo niin lopussa, että saatan kuunnella viimeiset minuutit jo ennen lukumaratonin alkua) 
• Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa
• Maija Lunde: Mehiläisten historia 
• Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö
• Mika Waltari: Tähden kertovat komisario Palmu 

Olisi minulla vielä Waltarin Mikael Karvajalkakin, mutta sitä ollaan vähän suunniteltu poikien kanssa uima-altaanvierus kuunneltavaksi. En tiedä innostuvatko, mutta en oikein voi sitä yksinäni nyt aloittaakaan. 

E-kirjavaihtoehtoja : 

• Mick Finlay: Lontoon salapoliisi (Tämä kertomus Sherlock Holmesin aikalaiskollegasta on jo melkein puolessa välissä - jännästi siinä on Holmesimainen tunnelma, vaikka tietysti ihan oma kokonaisuutensa. Jonkinlaista fanikirjallisuutta kai tämäkin.) 
• Mauri Sariola: Tohtori Viitasen tapaus 
• Takashi Hiraide: Kissavieras
• Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella (Kai sitä nyt ainakin yksi hömppä pitää listalta löytyä...) 
• Maarit Tyrkkö: Presidentti ja toimittaja 
• Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

Ja tietysti muutama muukin löytyy vielä aloittamattomana Kobosta, mutta näilläkin jo taitaa vuorokausi loppua kesken. 

Nyt opastamaan talovahtia...


EDIT: Muidenkin lukumaratoonareiden tuloksia voi käydä sitten tarkastelemassa täällä

EDIT 2: Niinhän siinä sitten kävi, että päivittämiset jäivät eikä lukumaratonin lopputuloskaan päätä huimaa... Kaikkiaan kuuntelin Tähdet kertovat komisario Palmu-äänikirjaa 1h13min ja luin loppuun Lontoon salapoliisi -kirjan eli 207 sivua.

 Lentokoneessa kyllä sain luettua, mutta sitten jäi lukeminen reissaamisen ja lomailun jalkoihin. Aika on kulunut ennemminkin syödessä, nukkuessa, uidessa ja maisemista nauttiessa. Mikäs siinä, lomaa on vielä jäljelläkin ruhtinaalliset kolme ja puoli viikkoa!

Matkakohteessakaan ei ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Pieni keskiajalta peräytyvä kylä on kaunis ja löytyipä sieltä kirjavaihtokaappikin!

Mutta palataan kylään vielä lähiaikoina uudelleen :-)

Yllätys, yllätys - sittenkin toinen kesälukumaraton...

kuva; Oksan hyllyltä 

19.8.2017 klo 22:30 Aloitus 

Yllätinpä tässä itsenikin ja ehdin kuin ehdinkin aloittamaan lukemisen elokuun lukumaratonille. Varsinainen maratonpäivähän on tänään eli 19.8., mutta sääntöjen mukaan voi osallistua, kunhan aloittaa tämän vuorokauden puolella.

No, minähän aloitin. Tulimme sittenkin kotiin sukuloimasta jo tänään, joten autossa pistin äänikirjan päälle ja aloittelin klo 20. Ensimmäiseksi kuuntelin itsekseni Tove Janssonin Kesäkirjaa ja sitten yhdessä iltasaduksi kuopuksen kanssa tarinan kirjasta Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.

Tove Jansson: Kesäkirja 37min
Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia 20min

Tähän mennessä siis yhteensä 57min äänikirjaa


Siitä se sitten alkoi. Nyt kun vielä saisin kyseisen kuopuksen oikeasti nukkumaan niin pääsisin käsiksi ihan painettuun kirjaan. Seuraavana vuorossa Gummerukselta juuri ilmestynyt kokoelma "fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista" eli Erkka Mykkäsen toimittama kokoelma klassikoiden innoittamia novelleja suomalaisilta nykykirjailijoilta. Mielenkiintoinen opus!





20.8.2017 aamulla melkein yhdeksältä 

En minä kauhean kauan jaksanut illalla lukea, mutta aamulla sitten puoli kuuden maissa kaikkosi uni silmistä ja siirryin sohvalle. Takkaan pistin muutaman kynttilän aamuhämärää kirkastamaan ja lukulampun valossa jatkoin nautiskelua.

Nautiskelusta onkin kyse, kun lukee mielenkiintoista, kaunista ja ajatuksia herättävää tekstiä. Tätä herkkua minulle tarjoilee kaksi kirjaa, joiden parissa viihdyn kuin, no, vaikka kala vedessä.

Jatkuu! - novellikokoelma on juurikin niin mielenkiintoinen ja välilä hykerryttäväkin kuin voisi kuvitella. Taitaa tässä olla Suomen juhlavuoden ja toivottavasti muutaman seuraavankin vuoden armoitettu ylioppilaslahja-ehdokas (vaikka sopii tuo kyllä muidenkin juhlien kovaksi paketiksi tai ihan muuten vaan omaksi iloksi ostettavaksi). Kyseessä on kirjahyllyn koristus siinä missä kirjoittajia inspiroineet klassikotkin.

Toinen kirjakarkki on Anni Kytömäen Kivitasku. Miten joku kirja voikin olla samaan aikaan monipolvisen runsas ja kuitenkin kirkkaan selkeä. Vaatii pohdintaa ja järjestäytynyttä mieltä kyetä pitämään ajasta ja ihmisistä toiseen vaeltava tarina kuosissaan, mutta Kytömäeltä tuo näyttää sujuvan leikiten ja kaiken lisäksi kaunista kieltä sivusta toiseen kylväen.

Tähän mennessä saldona on siis sivuja kahdesta kirjasta, sohvalla kynttilöiden heijastuksesta nauttien. Kokonaisuudessaan tähän mennessä 223 sivua

Erkka Mykkänen (toim) useita kirjoittajia : Jatkuu! 153s
Anni Kytömäki: Kivitasku 70s

16:45 eli kirjoja loppuun 

Kaiken kotitohinan, ruoanlaiton ja muun touhun seassa olen kuin olenkin lukenut kaksi kirjaa loppuun. Sekä Jatkuu! että Kivitasku ovat nyt luettujen listalla ja sivujakin ihan mukavasti.

Lisäksi isäntä ja Toto innostuivat kokkaamaan - lopputuloksena Rocky Road, mansikkapirtelö sekä äidille lukurauha. Ei hullumpi iltapäivä.

Ruokaan liittyy myös kolmas kirja, jota olen lueskellut. Syötävät sävelet kertoo eri säveltäjien ruokatottumuksista. Joukosta löytyy niin keittössä viihtyviä herkkusuita, kuin askeettisia ruokatankkaajia. Mielenkiintoinen opus joka tapauksessa.

Keittokirjaa en vielä saanut loppuun asti, mutta se onkin parhaimmillaan pieninä paloina nautiskeltuna. Varsinkin jälkkärin ja suuren kahvikupillisen kera.

Kumman sujuvasti on tämä lukumaraton sujunut huolimatta yllätyksellisestä alusta. En nimittäin valmistelulistaltani ehtinyt toteuttamaan yhtään ainutta kohtaa ja varsinkin tuo perheen informointi ja aktiviteeteista sopiminen yleensä joko kaatavat tai kantavat lukumaratonin. Onneksi meillä on noita keittokirjoja - lapsillekin - ja juuri lukemaan innostunut kuusivuotias kokee reseptien nimet ja kuvat iltasadun veroisiksi luettaviksi :-)

Erkka Mykkänen (toim) :  Jatkuu! 53s
Anni Kytömäki : Kivitasku 242s
Susanna Välimäki : Syötävät Sävelet 40s

Kaikkiaan tähän mennessä luettuna jo 558 sivua ja äänikirjaa kuunneltuna 57min. Aikaa jäljellä vielä kolmisen tuntia. 

Seuraavaksi pitää miettiä, mites tämän illan fish'n chips panerointi taas tehtiinkään ja käydä kaupassa. Onnistuisikohan kauppalistan seuraaminen samalla Kesäkirjaa kuunnellen ?


Illalla myöhemmin 

Sitten tuli elämä, enkä enää ehtinytkään lukemaan. Piti laittaa ruokaa ja käydä ulkona leikkimässä ja muutenkin katsoa kaikki taas valmiiksi arkeen.
Sivuja tuli siis vain parisenkymmentä eräästä viihdefantasiasta ohimennen selattuna.

Viola Carr : Devious Dr. Jekyll 20s

Kaikkiaan siis lopputulokseksi jäi 578 sivua ja 57min äänikirjaa. 

Eihän tuo huono ole, jos ei nyt niin hyväkään,mutta enpä minä tehnyt mitään lukumaratonvalmistelujakaan! 

Yleistä

Maratontaivaltani voi seurata myös Instagram-tililläni tarinoiden puolella... @minna_vuocho

Kesän kolmatta lukumaratonia emännöi blogi Oksan hyllyltä ja täältä voi käydä kurkkimassa listaa osallistujista ja täältä heidän raportointiaan...

N.Y.T. - Kesälukumaraton 2017 ja sen videokooste

Kello löi jo kakstoista, keisari seisoo palatsissaan ja äiti sohvannurkassa katsoo kirjojaan... Paitsi, että minun on ihan kamalan vaikea pysyä hereillä puoleenyöhön, ainakaan lukematta. Ja jos kerran luen...

Siispä aloitan tämän kesän lukumaratonin nyt virallisesti jo perjantaina kello 21:30 ja vastaavasti se loppuu sitten lauantaina illalla klo 21:30.

Alla tämänhetkinen valikoima.

Pino on siis valmiina, Kobo ladattu ja puhelimenkin akku täynnä. Lukumaraton voi alkaa!

Päivitän maratonin jatkoa tänne blogiin, mutta ehkä vielä useammin Instan tarinoihin eli @minna_vuocho. Tervetuloa sinnekin mukaan!

Aloitukseksi lähtee Uppo-Nalle äänikirjana iltasaduksi kuopukselle... Mitä sitten tänä iltana tapahtuu, kurkatkaa Instan puolelle...


Lauantaina 08:07

Elina Karjalainen : Uppo-Nalle (34min) 
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (270s) 

No niin. Eilen kuuntelin siis Uppo-Nallea äänikirjana kuopuksen kanssa (yhteensä34min). Häpeäkseni täytyy tosin myöntää, että nukahdin (taas) pojan sängyn viereen ja jouduin kuuntelemaan kirjasta vartin verran toiseen kertaan. Muuten en kehtaisi sitä luetuksi merkitäkään...

Seuraavaksi tartuin Flavia de Lucen seikkailuihin eli Loppusoinnun kaiku kalmistossa. Arvaatte varmaan, miten siinä kävi? Huolimatta kirjan mielenkiintoisuudesta uni voitti. "Onneksi" olen viime aikoina nukkunut huonosti ja tänäkin aamuna heräsin jo 4:30. Siispä sain Flavian viidennen seikkailun juuri loppuun. Se oli yhtä hyvä, jollei parempi kuin edelliset... ja loppui varsinaiseen cliff hangeriin.

Nyt menen leipomaan viikonlopun sämpylöitä. Eilen nimittäin oli taas juuren ruokintapäivä ja se tarkoittaa lämpimäisiä aamuun. Äänikirja (Penric's Demon by Lois McMaster Bujold) korviin ja toimeksi.

Klo 10
Loic McMaster Bujold: Penric's Demon (50min) 

Äänikirjan kanssa kestikin vähän kauemmin kuin ajattelin, vaikkei se edes edistynyt kuin 50min. Sämpylät tulivat valmiiksi ja aamiainenkin syötyä - ja jonkin verran seurusteltua perheen kanssa.

Penric's Demon on ihan kelpo fantasiaa kuunneltavaksi, mutta nyt vaihdan vaihteeksi painettuun kirjaan. Vuorossa Claes Andersson ja Hiljaiseloa Meilahdessa.


Klo 13:30 
Claes Andersson: Hiljaiseloa Meilahdessa (223s) 

Ajatuksia herättävä kirja vanhuudesta, mutta ennen kaikkea eletystä ja elettävästä elämästä. Tykkäsin.

Ulkona alkoi ripsottamaan vettä eli ajatus kävelystä äänikirjan kanssa taitaa jäädä odottamaan pilvien väistymistä. Mitähän sitä seuraavaksi lukisi ? Ehkä jotain kevyttä ja viihdyttävää tai par lyhyempää juttua.


Klo 19:45

Aikamatkaajan opas historiaan (39s) 
Anthony Bourdain: Kitchen Confidential (95s) 
Lisää Penric's Demonia (70min)

Iltapäivä ei mennyt ihan niin putkeen kuin olisi voinut. Kävin nimittäin ensin kävelemässä (kiltisti kuulokkeet korvilla) mutta sitten vielä lähdettiin kuopuksen kanssa ulos. No, tauko tuli ihan tarpeen.

Nyt olen leikkinyt YouTuben ja puhelimen videoiden kanssa. Saa nähdä saanko lukumaratonista oikein videokoosteen aikaiseksi... mutta nyt pitäisi vielä lukea 1h45min eli puoli kymmeneen.


Klo 21:30

P.D.James : Valepotilas (112s) 

Se oli sitten siinä - tämä kesälukumaraton. Viimeiseksi luin vielä taattua dekkaria eli P.D.Jamesia. Aina yhtä hyvä.

Kaikkiaan lukumaratonin lopputulos on ihan ok ja ilman stressiä tehty:

Luettu 739sivua ja äänikirjaa kuunneltu 2h34min 

Toki sivumäärä olisi voinut olla hivenen suurempikin, mutta se olisi tarkoittanut vielä vähemmän nukkumista ja perheen kokonaan huomiotta jättämistä. Hyvä näin ja kiva lauantai.

Tsemppiä vielä maratoniaan jatkaville! Ja muita maratonkoosteita löytää emäntäblogista!

Tässä loppuun vielä Kesälukumaraton 2017 videokoosteena :

Lukumaratonvalmistelujen tärkeydestä

Se alkoi "harjoitteluloma" nyt - tai ainakin melkein. Tarkoituksena oli antaa kuopukselle viikon verran lisää lomaa ja samalla varmistaa keskimmäisen leirikuljetukset. Eikä se äidillekään tietysti huonoa tee, että vähän pääsee lomaa harjoittelemaan ennen sitä "oikeaa" neljän viikon rupeamaa. Viikon verran taukoa kiireistä siis, eikä varsinkaan yhtään matkaa minnekään kuulostaakin tosi houkuttelevalta. Vähän tosin näyttää siltä, ettei mene täysin suunnitelmien mukaan.

Projektien ajoitukset ovat yleensä aina pielessä ja tämä sattuu nyt sitten juuri tähän tauolle. Onneksi sentään kevennettynä eli ei täysipäiväistä työntekoa - paitsi maanantaina ja kai torstainakin (pyörittelee silmiään). Lukeakin ajattelin edes jotain, ja siivota pitäisi ja kuskata poika leirille aamulla ja illalla, ja viettää päivä parin matkailijan kanssa ja... Hups, kuulostaapa kiireiseltä. Ei ollut tarkoitus.

Vieläkin (työ)kiireisemmästä alkukesästä johtuen en ehtinyt mukaan kesäkuun lukumaratonille, mutta heinäkuun maraton osuu parempaan hetkeen (luulisin). Olen siis ilmoittautunut mukaan. Tosin se on keskellä heinäkuun alun työrupeamaa, mutta sentään lauantaina eli 8.7.

Tulkaa muutkin! 

Lukumaratoonaus on ihan sikakivaa, yhteisöllistä ja mahtavan rentouttavaa puuhaa! 

Seuraavaan Kesälukumaratoniin voi ilmoittautua "Kirjan jos toisenkin" - blogissa. 

Kuva: Hannan kirjokansi 

Kuten muissakin kestävyslajeissa, myös Lukumaratonin onnistumisen takaa huolellinen valmistautuminen. Minulla tämä tarkoittaa ainakin seuraavia juttuja:


(1) Varoita perhettä lukumaratonpäivästä. 

Huolehdi lapsille puuhaa tai nakita isäntä viemään muksut jonnekin. Tänä vuonna suunnitelmissa taitaa olla isoveljien lahjonta kuopuksen viihdyttäjiksi. Se tosin saattaa tulla vuorokauden mittaisella maratonilla jo vähän turhankin kalliiksi...

Minulla on siinä mielessä tuuria, että isäntä suhtautuu lukumaratoonauksen hyväntahtoisen huittuneesti. Mutinoita ei ole kuulunut, lukurauha on säilynyt ja onpa isäntä usein ottanut tankkauksenkin hoitaakseen.

Tästä pääsemmekin toiseen tärkeään seikkaan...

(2) Lukumaratonherkut etukäteen valmiiksi 

Myös lukumaratoonari tarvitsee energiaa. Erilaiset hedelmät, leivät, juustot, pateet ja sen sellaiset pitävät nälän loitolla ja halutessaan voi vaikka syödä lukiessaan. Liian tuhdit herkut on paras jättää lukumaratonsuorituksen juhlintaan, ettei uni pääse yllättämään, mutta toki jotain kakkua tai keksiä pitää saada. Toiset vannovat irtokarkkien nimeen, mutta minusta niistä tulee helposti inhalla tavalla ällö olo, mikä taas puolestaan häiritsee lukukeskittymistä. 

Kukin tavallaan - tämän vuoden menu on vielä vaiheessa, mutta todennäköisesti ainakin mansikoita, mustikoita (ja ehkä jo oman pihan vadelmia!) on listalla. Viikonloppuisin myös leivon aina jääkaapissa muhivasta juuresta leipää, joten ihan varmasti myös tuoreesta leivästä tehtyjä voileipiä tulee mutusteltua. Mieli tekisi kokeilla maalaispateen valmistusta. Ehkä sen ehtisi jo viikolla tehdä odottamaan.

(3) Valmistele lukupaikat 

Tyynyt sohvannurkkaan, markiisikatos paikoilleen ja tuoli sopivasti varjoon, piknikmatto nurmikolle. Missä nyt yleensä voi kuvitella lukevansa. Muista antaa lapsille ehdoton kielto liikuttaa mitään (ks. myös kohta 1) . 

(3) Valitse valikoima mielenkiintoisia, viihdyttäviä ja vaihtelevia kirjoja valmiiksi 

Tämä lienee kaikkein mielenkiintoisin ja tärkein osio valmisteluissa. Taktiikoita on monia. 

Jotkut vannovat lyhyiden ja vaihtelevien kirjojen tai jopa novellikokoelmien nimeen, toiset valitsevat järkäleen tahkottavakseen ja uppoutuvat vuorokaudeksi sen syövereihin. 

Minä yleensä sekoittelen ja menen fiiliksen mukaan. Siksi pitää valmiuslistalta löytyä monenlaista. Hyvä miksaus sisältää ainakin yhden dekkarin, jotain fantasiaa, novelleja välipaloiksi ja sitten keskittymistä edistävää hevimpää osastoa eli jonkun klassikon tai nykykirjallisuuden mestariteoksen. Äänikirjat auttavat silmien väsymiseen ja niiden seurassa pääsee myös ulos liikkumaan keskeyttämättä maratonsuoritusta. 

Huonoja kirjoja ei lukumaratonilla siedetä. Lukujumiin päätyminen on pahempi vaiva kuin kramppi juoksijalla, ja se voi pahimmillaan pilata lukuilon pitkäksi aikaa maratonin jälkeenkin. 

Tänä vuonna listalle taitaa päätyä "pino" e-kirjoja. Elisa Kirjassa on ollut ale päällä säännönmukaisesti jo pidemmän aikaa, mikä on tarkoittanut Kobon lukulistan kasvua huomattavan nopeasti. Syntynyttä sumaa voisi purkaa. 

Toinen fokusalue taitaa olla "Hyllynlämmittäjä"-haaste. Kirjat katosivat jakkarapinosta jonkun (lue: isännän) siivousinnon vuoksi ja koko haaste painui kiireissä puoliksi unholaan. Lukumaraton on kai hyvä hetki virittää haaste uusiksi? Status tällä hetkellä ei ole mieltä lämmittävä ja vuosi on kohta sentään jo puolessa. 

Hyllynlämmittäjistä siis lukumaratonlisalle voisi nostaa vaikka seuraavat : 

1) Kjell Westö: Älä käy yöhön yksin - Se on ollut kesken jo jonkin aikaa, kamalan pientä fonttia

2) Aikamatkaajan opas historiaan - lyhyempiä, asiapitoisia juttuja. Omiaan välipaloiksi luulisin. 

3) Herman Hesse : Kertomuksia - nuoruuden suosikilta vielä lukematta oleva kirja 

4) Ernest Hemingway: Kuolema iltapäivällä - olen vanhemmiten tykästynyt Hemingwayn tuotantoon enemmän kuin nuorena - tai sitten Vanhus ja meri vain oli äänikirjana vaikuttavampi ja Nuoruuteni Pariisi vain sattui kertomaan minua kiehtovista ajasta ja paikasta. 

Lisäksi minua on jo pidemmän aikaa hyllyssä houkutellut parikin kirjaa eli 

5) Claes Anderssonin Hiljaiseloa Meilahdessa 

6) Anthony Bourdain: Kitchen Confidential - ruoka, keittiö ja asioihin mielenkiintoisella tavalla suhtautuva keittiömestari. 

Ja sitten niitä e-kirjoja Kobossa: 

7) Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär - Pakkohan sarja olisi saada loppuun. 

8) Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa - Tämä vastannee lukumaratonin dekkariosastosta. Tosin saattaa olla, etten saata vastustaa Flavia de Lucen houkutusta jo "loman" aikana. Onneksi Elisa Kirjassa on se uusinkin osa tarjouksessa... 

9) P.D. James : Cover her face - saattaa hädän tullessa myös täydentää dekkaripuolta. 

10) Marcel Proust: À la recherche du temps perdu (Du côté de chez Swann) - kesken, hienoa luettavaa, mutta saattaa ehkä olla vähän turhankin hidasta luettavaa alkukielellä lukumaratonin tulosta ajatellen. 

11) Kummenen kulmaa - Type & Tellin novelliantologia 2017 - välipaloja, välipaloja 

12) Elina Rouhiainen: Kesytön (Susiraja 1) - tämä vastannee fantasiaosastosta

13) Pirkko Arstila: Naisen silmin - kuulostaa mielenkiintoiselta elämäkerralta 

14) Nicolas Barreau: Meillä on aina Pariisi - Hömppäosastoa mielenvirkistykseen väsymyksen varalta. Tosin en yhtään tiedä tuon tasosta, joten riski listalla... 

Olisikohan tuossa vuorokaudeksi valikoimaa ? 

Ai niin, ne äänikirjat vielä puhelimesta: 

15) Elina Karjalainen : Uppo-Nalle

16) Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet 

Taitavat tunnit jo loppua kesken vuorokaudesta. No, tarkoitus onkin saada valikoimaa valmiiksi eri mielentiloihin. Todellisuudessa luettavaksi päätyvät voivat joko olla tältä listalta, tai sitten jotain ihan muuta.

Vapaata meininkiä lukumaratoonaus - siinäkin on sen viehätys.


p.s. tämänkin laitan #satasuomalaista2017 haasteeseen, sillä mikä olisikaan suomalaista lukukulttuuria parhaimmillaan ellei yhteinen lukumaratoonaus?